Ammatit, joista uskoisit selviävän ilman mitään ammattitutkintoa ja koulutusta?

Pandahoitaja. Ei nuo koulutetutkaan näköjään muista ulkotarhaa siivota joka aamu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kamalaa, että joku kokee ilman koulutusta selviävänsä 25-30 lapsen kanssa niin, että onnistuisi tukemaan jokaisen kasvua, kehitystä ja oppimista. Etenkin jos luokalle laitetaan kaksi S2-oppilasta, käyttäyttymisongelmainen, pari oppimisvaikeutta ja yksi, jolla hankaluuksia toiminnanohjauksessa. Se, että opetettavat asiat ovat helppoja eli lähes kaikki hallitsee alakoulun opetettavat sisällöt, ei tarkoita, että ne olisivat helppoja opettaa toisille.

Töitä, joita olen tehnyt ilman koulutusta:

- vaatekaupan siivooja

- kerroshoitaja

- tarjoilija

- liikunnanohjaaja

Kuitenkin uskon, että lisäkoulutuksella, olisin kaikkea em. tehnyt paremmin.

Tässä puhutaan selviämisesti, ei työn suorittamisesta hyvin tai todella hyvin. Toki opettajankoulutus mahdollistaa sen, että työn tehnee paremmin, mutta lahjakas tyyppi kyllä selviytyy tuosta hommasta.

En haluaisi lastani luokalle, jossa opettaja käy selviytymässä työpäivät.

Uusimman opsin vaatimusten täyttyminen vaatii kuitenkin opettajalta valtavasti sekä pedagogista sisältötietoa että tietoja ja taitoja eheyttävistä oppimiskokonaisuuksista, tutkivasta oppimisesta ja eriyttämisestä.

No eiköhän jokainen haluaisi mahdollisimman pätevän ja osaavan siivoojan, kaupan kassan, tarjoilijan jne. 

Oikeasti aika moni muukin kuin opettaja noista jotakin ymmärtää..

Aivan varmasti ymmärtää. Se koulutus antaa kuitenkin sellaista ammatillista pääomaa, jota on vaikea muualta saada. Vaikka kaikki tieto olisikin kenen tahansa saatavilla, on esimerkiksi luokanopettajakoulutus räätälöity kouluttamaan riittävät tiedot ja taidot omaavia opettajia, joilla on myös edellytykset ammatilliseen kasvuun ja kehitykseen työelämässä. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö niitä tietoja ja taitoja olisi mahdollista saavuttaa muuten. Työssä oppii paljon ja moni sanookin, että varsinainen oppiminen alkaakin vasta työelämässä, mutta siellä koulutuksessa muurataan se jykevä perustus.

Yleensä se koulutus avaa silmät sille, kuinka vähän oikeastaan tietääkään. Ammattilainen tietää hallitsevansa perusteet ja vähän enemmänkin, mutta myöntää oman tietämyksensä rajallisuuden ja elinikäisen oppimisen tärkeyden. Vaikka sekä elinikäinen oppiminen että ammatillinen kasvu ja kehitys ovat kiinni yksilön omasta halusta, en missään nimessä väheksyisi minkään ammatin kohdalla koulutuksen arvoa.

Selviytyminen työstä on hyvin alhainen kriteeri työntekijälle. Ja tässä esimerkissä se ei riitä, että opettaja selviää työpäivistään, vaan jokaisen lapsen tulisi selvitä peruskoulusta riittävin tiedoin ja taidoin varustettuna.

Kotiäitiys ei kaikille ole vain ajanjakso elämässä, kuten täällä joku väitti. Äitienpäivänä presidentti myöntää usein ansiomerkkejä äideille, jotka ovat omistaneet elämänsä sille työlle perheenäitinä. Jotkut sijaislapsiakin ottaen. Työtä se nimenomaan on! Yhtälailla voisin sanoa, että ei vanhustenhoitajan työ ole kuin yksi ohimenevä elämänvaihe eikä mitään työuraa. No..joillakin se menee niin työn rankkuuden vuoksi. Mutta tällainen arvottaminen kertoo kirjoittajan suuresta tietämättömyydestä.

prostituoitu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin nuorena pari vuotta töissä päiväkodeissa, tein sekä hoitajien että lastentarhanopettajien sijaisuuksia. Ei minkäänlaista koulutusta alalle. En saanut edes minkäänlaista perehdytystä. Ensimmäinen pesti oli päiväkotiapulaisena pari kuukautta, sehän oli helppoa eikä siihen tarvinnut mitään opetusta. Eka päivänä yksi hoitaja selitti, mitkä on apulaisen työt ja siinä se. Sain hyvän työtodistuksen ja seuraavana teinkin lastenhoitajan sijaisuuden. Sitten näitä kaikkia vuorotellen. Eipä ollut mitään ongelmia.

Lapset suorastastaan rakasti mua ja vanhemmat kiittelivät, sekös  koulutettuja hoitajia tympi ja näyttivät kyllä usein avoimesti mulle, mitä mieltä ovat. Töitä olisi riittänyt jatkossakin, mutta lähdin opiskelemaan ihan toista alaa. En tosiaan ymmärrä, miksi joksikin lastentarhanopettajaksi pitää opiskella monta vuotta, sanoisin että vuosi riitäisi leikiten. Hoitajalle puoli vuotta, apulaiset ei tarvitse kuin päivän perehdytyksen. Edellyttäen tietysti, että ovat normaalilla älyllä varustettuja. 

Tässä on oikein malliesimerkki ihmisestä, joka kuvittelee tietävänsä jonkun kämäsen apparihomman määräaikaispestin myötä mitä oikean hoitajan työ pitää sisällään. Lähihoitajana valmistut alalle, joka antaa valmiuksia toimia niin sairaalassa kuin siellä lastenhoitajana. Et siis opiskele vuosia vain lasten "leikitystä": Lastenhoitajana tehtäviin kuuluu myös vasu-suunnitelmat, toimintatuokioitten suunnittelut ssen pohjalta ottaen lasten yksilölliset tarpeet huomioon ja ties mitä muuta. Ei päiväkoti le lasten varasto jonne voi mennä vain leikkimään piiri pieni pyörii-juttuja lasten kanssa hatusta vetämällä, vaan siellä ihan pukemisesta alkaen on lasten kasvatukselle asetettuja tavoitteita joihin pyritään.  Lisäksi on oltava valmius hoitaa eritystarpeisia lapsia.

No just noin toiminkin, ei se mitään koulutusta normaaliälyiseltä ihmiseltä vaadi. Toimintatuokiot nyt ihan helppoja, niitähän osaa järjestää vaikka silmät kiinni ja kädet selän taakse sidottuna. Erityistarpeisia lapsia oli myös, ei niin mitään ongelmia. Vanhemmat ihmettelivät, että mitä täällä päiväkodissa on tapahtunut, kun lapsi tulee niin mielellään sinne ja on kotonakin niin rauhallinen. Nimenomaan kun katselin sitä vakkarihoitajien ja opettajien toimintaa, niin päätin, että omia lapsia en ikinä vie päiväkotiin.  Heille kaikki muu oli tärkeämpää kuin se lasten kanssa oleminen, heidän kuunteleminen ja sylissä pitäminen. Kaikkein mieluiten oltiin porukoissa ja juoruttiin, erityisesti lasten vanhemmista. Siinä olikin yksi suuri syy, miksi en lopulta alalle hakeutunut.

Ja hoitajista oli tietysti ihan hirveää, että kouluttamaton nuori tyttönen tuurasi lastentarhanopettajia, se kun olisi aina kuulunut koulutetulle, eli joku vakihoitaja lton tuuraajaksi ja minä tuuraamaan hoitajaa. En tiedä, miksi minut kuitenkin usein palkattiin lto:n paikalle, ehkä rahan takia. 

Toki päiväkodeissa oli eroja, oli huonompia ja hitusen parempia, mutta ei yhtään oikein hyvää. Suurin osa henkilökunnasta näytti vihaavan työtään. Vanhemmat hoitajat olivat väsähtäneitä. Usein oli tunne, että mun pitäisi opettaa heitä, ei voinut uskoa että ovat ammattilaisia. Olihan joukossa muutama ihan hyväkin hoitaja tietysti, mutta enimmäkseen sellaista valittajaporukkaa. 

Eli joo kyllä, puoli vuotta hoitajille ja vuosi lastentarhanopettajille olisi ihan riittävä koulutus, siinä ehtii opettaa vasun tekemiset vaikka kymmenen kertaa. 

Luulin, että ketjussa kysyttiin mistä ammateista uskoisin selviäväni ilman alan koulutusta. Ei sitä mistä uskoisin KAIKKIEN selviävän ilman alan koulutusta. Pahoittelen siis listaani ja aiheuttamaani pahaa mieltä.

Kotiäitiys ei ole työ, vaan se on elämänvaihe heillä, jotka niin valitsevat. 

Kaikki eivät tietenkään näin valitse ja suotakoon se heille, jokainenhan voi päättää omalta osaltaan ja sen pitäisi itse kullekin riittää, niin ettei tarvitse nähdä vaivaa muiden asioista ja valinnoista. 

Vanhustenhoitaja taas on PALKKAtyö. Kotiäiti = työtön, ellei ole lisäksi palkkatyössä, tämä ei kiertelyllä ja kaunistelulla muuksi muutu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin nuorena pari vuotta töissä päiväkodeissa, tein sekä hoitajien että lastentarhanopettajien sijaisuuksia. Ei minkäänlaista koulutusta alalle. En saanut edes minkäänlaista perehdytystä. Ensimmäinen pesti oli päiväkotiapulaisena pari kuukautta, sehän oli helppoa eikä siihen tarvinnut mitään opetusta. Eka päivänä yksi hoitaja selitti, mitkä on apulaisen työt ja siinä se. Sain hyvän työtodistuksen ja seuraavana teinkin lastenhoitajan sijaisuuden. Sitten näitä kaikkia vuorotellen. Eipä ollut mitään ongelmia.

Lapset suorastastaan rakasti mua ja vanhemmat kiittelivät, sekös  koulutettuja hoitajia tympi ja näyttivät kyllä usein avoimesti mulle, mitä mieltä ovat. Töitä olisi riittänyt jatkossakin, mutta lähdin opiskelemaan ihan toista alaa. En tosiaan ymmärrä, miksi joksikin lastentarhanopettajaksi pitää opiskella monta vuotta, sanoisin että vuosi riitäisi leikiten. Hoitajalle puoli vuotta, apulaiset ei tarvitse kuin päivän perehdytyksen. Edellyttäen tietysti, että ovat normaalilla älyllä varustettuja. [/quo

Varmaan siksi, ettei heillä ole mahdollisuutta poimia kirsikoita kakun päältä kuten apulaisella.

Tein ihan kaikki työt, jotka minulle kuuluivat, mistään en laistanut ja sain aina erinomaisen työtodistuksen. Tein usein myös muilta tekemättä jääneitä rästihommia sekä niitä, jotka eivät olisi minulle kuuluneetkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Eipä tarvitse enää ihmetellä miksi jopa päättävä taho ajaa jopa yliopistokoulutuksia alas ja heikentää opetusta. Johan tästä ketjusta huomaa että ihmisten arvotus koulutusta ja kouluttautumista kohtaan on hyvin heikko. Moni solkottaa pärjäävänsä vaikka missä "googlettamalla" ja anta aymmärtää ettei mitään merkitystä ole millään syvän tason osaamisella - tärkeintähän on että  selvityy.

Totuus on että tuo lastenhoitajanakin "pari vuotta tuosta vaan selvinnyt" on jättänyt takuulla kaikki paperityöt muitten kokeneitten hoitajien niskaan ja nämä kokeneet ammattilaiset on korailleet hänen jälkiään. Samalla kun hän hymistelee että no lapset tykkää hänestä ainaki, joten ei ala voi mitenkään vaatia koulujen käyntiä!

Ei ole totuus, vaan oma kuvitelmasi. Tein kaiken mikä minulle kuului ja enemmänkin. Kukaan ei joutunut korjailemaan jälkiäni, siitä kertoo varmaan sekin, että päiväkotien johtajat halusivat minut nimenomaan aina uudellen sijaiseksi. Ja tieysti kiittävät työtodistukset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä tarvitse enää ihmetellä miksi jopa päättävä taho ajaa jopa yliopistokoulutuksia alas ja heikentää opetusta. Johan tästä ketjusta huomaa että ihmisten arvotus koulutusta ja kouluttautumista kohtaan on hyvin heikko. Moni solkottaa pärjäävänsä vaikka missä "googlettamalla" ja anta aymmärtää ettei mitään merkitystä ole millään syvän tason osaamisella - tärkeintähän on että  selvityy.

Totuus on että tuo lastenhoitajanakin "pari vuotta tuosta vaan selvinnyt" on jättänyt takuulla kaikki paperityöt muitten kokeneitten hoitajien niskaan ja nämä kokeneet ammattilaiset on korailleet hänen jälkiään. Samalla kun hän hymistelee että no lapset tykkää hänestä ainaki, joten ei ala voi mitenkään vaatia koulujen käyntiä!

Ei ole totuus, vaan oma kuvitelmasi. Tein kaiken mikä minulle kuului ja enemmänkin. Kukaan ei joutunut korjailemaan jälkiäni, siitä kertoo varmaan sekin, että päiväkotien johtajat halusivat minut nimenomaan aina uudellen sijaiseksi. Ja tieysti kiittävät työtodistukset. 

Ootpas naiivi. Tottakai sinua kehutaan. Kouluttautumattomana olit halpaa työvoimaa. Ei sinulle vain kerrottu että töittesi jäkiä korjailtiin  - miksivakkarit niitä kertoisivat, kun olet mielikielin pomon ja vanhempien silmissä luikertelija. Sellaisen ihmiset puutteista kun yrittää valittaa niin kukaan ei kuuntele. helpointa pitää suu kiinni ja korjata hölmöläisen jäljet.

Sinut haluttiin sijaiseksi yhä uusiksi ja uusiksi, koska olit halpaa työvoimaa ja ohtajat tiesivätpaikalla olevan oikeita ammattilaisia ees sen pakolliset pari korjaamassa suurimmat mokat. 

Se on muuten erikoista päiväkotien kanssa että yleensä vanhemmat tulee toimeen usein juuri parhaiten kouluttamattomien kanssa. Mikähän siinä on? Lapsetkin heitä palvovat. Liekö siinä ihan se että kouluttamaton ei täytä vasuvaatimuksia lapsille ja laita heille kehittäviä tehtäviä, vaan antaa lasten mennä sieltä mistä aita on matalin ja lasten päiväkotielämä on perus säilöntää vaan. Ja näin lapsi ei väsy päivän aikana liikaa, joten tottakai se ei kiukuttelekaan vanhemmilleen kotona.Lapsen kehitys siinä vaan viivästyy ikävästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin nuorena pari vuotta töissä päiväkodeissa, tein sekä hoitajien että lastentarhanopettajien sijaisuuksia. Ei minkäänlaista koulutusta alalle. En saanut edes minkäänlaista perehdytystä. Ensimmäinen pesti oli päiväkotiapulaisena pari kuukautta, sehän oli helppoa eikä siihen tarvinnut mitään opetusta. Eka päivänä yksi hoitaja selitti, mitkä on apulaisen työt ja siinä se. Sain hyvän työtodistuksen ja seuraavana teinkin lastenhoitajan sijaisuuden. Sitten näitä kaikkia vuorotellen. Eipä ollut mitään ongelmia.

Lapset suorastastaan rakasti mua ja vanhemmat kiittelivät, sekös  koulutettuja hoitajia tympi ja näyttivät kyllä usein avoimesti mulle, mitä mieltä ovat. Töitä olisi riittänyt jatkossakin, mutta lähdin opiskelemaan ihan toista alaa. En tosiaan ymmärrä, miksi joksikin lastentarhanopettajaksi pitää opiskella monta vuotta, sanoisin että vuosi riitäisi leikiten. Hoitajalle puoli vuotta, apulaiset ei tarvitse kuin päivän perehdytyksen. Edellyttäen tietysti, että ovat normaalilla älyllä varustettuja. 

Tässä on oikein malliesimerkki ihmisestä, joka kuvittelee tietävänsä jonkun kämäsen apparihomman määräaikaispestin myötä mitä oikean hoitajan työ pitää sisällään. Lähihoitajana valmistut alalle, joka antaa valmiuksia toimia niin sairaalassa kuin siellä lastenhoitajana. Et siis opiskele vuosia vain lasten "leikitystä": Lastenhoitajana tehtäviin kuuluu myös vasu-suunnitelmat, toimintatuokioitten suunnittelut ssen pohjalta ottaen lasten yksilölliset tarpeet huomioon ja ties mitä muuta. Ei päiväkoti le lasten varasto jonne voi mennä vain leikkimään piiri pieni pyörii-juttuja lasten kanssa hatusta vetämällä, vaan siellä ihan pukemisesta alkaen on lasten kasvatukselle asetettuja tavoitteita joihin pyritään.  Lisäksi on oltava valmius hoitaa eritystarpeisia lapsia.

No just noin toiminkin, ei se mitään koulutusta normaaliälyiseltä ihmiseltä vaadi. Toimintatuokiot nyt ihan helppoja, niitähän osaa järjestää vaikka silmät kiinni ja kädet selän taakse sidottuna. Erityistarpeisia lapsia oli myös, ei niin mitään ongelmia. Vanhemmat ihmettelivät, että mitä täällä päiväkodissa on tapahtunut, kun lapsi tulee niin mielellään sinne ja on kotonakin niin rauhallinen. Nimenomaan kun katselin sitä vakkarihoitajien ja opettajien toimintaa, niin päätin, että omia lapsia en ikinä vie päiväkotiin.  Heille kaikki muu oli tärkeämpää kuin se lasten kanssa oleminen, heidän kuunteleminen ja sylissä pitäminen. Kaikkein mieluiten oltiin porukoissa ja juoruttiin, erityisesti lasten vanhemmista. Siinä olikin yksi suuri syy, miksi en lopulta alalle hakeutunut.

Ja hoitajista oli tietysti ihan hirveää, että kouluttamaton nuori tyttönen tuurasi lastentarhanopettajia, se kun olisi aina kuulunut koulutetulle, eli joku vakihoitaja lton tuuraajaksi ja minä tuuraamaan hoitajaa. En tiedä, miksi minut kuitenkin usein palkattiin lto:n paikalle, ehkä rahan takia. 

Toki päiväkodeissa oli eroja, oli huonompia ja hitusen parempia, mutta ei yhtään oikein hyvää. Suurin osa henkilökunnasta näytti vihaavan työtään. Vanhemmat hoitajat olivat väsähtäneitä. Usein oli tunne, että mun pitäisi opettaa heitä, ei voinut uskoa että ovat ammattilaisia. Olihan joukossa muutama ihan hyväkin hoitaja tietysti, mutta enimmäkseen sellaista valittajaporukkaa. 

Eli joo kyllä, puoli vuotta hoitajille ja vuosi lastentarhanopettajille olisi ihan riittävä koulutus, siinä ehtii opettaa vasun tekemiset vaikka kymmenen kertaa. 

Ymmärrät ai että ne muutkin hoitajat ovat ihan normaaliälyisiä ihmisiä? Heille koulutus on tuonut sen tavallisen arkisen älyn lisäksi ymmärrystä miksi toimitaan kuten toimitaan. Tektisesi perusteella sinulla ei ole minkäänlaista ymmärrystä miksi päiväkotien hoitajat niitä papereita täyttelevät ja tekevät muutakin kuin istuttavat lapsia siylissä päivästä toiseen. Sinulla ei ole ymmärrystä siitä mitä sekin työ pohjimmiltaan on, vaan kuvittelet sen olevan lasten leikkipaikka. Varhaiskasvatus on muutakin kuin lasten leikittämistä satunnaisesti päästä otetuilla leikeillä ja istuttamista sylissä. Ehkä olisit entis ajan säilöntäpäiväkotiin sopinut kyllä hyvinkin, ei ennen vanhaan välitetty tuon taivaallista varhaiskasvatuksesta, vaan vasta koulussa lasten taitoihin alettiin kiinnittää huomiota.

Ylipäätään ketjussa tuntuu olevan vallalla hyvin kummallinen näkemys että suorittavaa työtä tekevät eivät olisi normaaliälyisiä. Ei ymmärretä koulutuksen perimmäistä tarkoitusta, vaan kuvitellaan että suorittavaa tötä tekevät ovat suunnilleen kehitysvammaisten tasolla olevia ja että koulutus tuon normaaliälyn" korvaa?

Siivooja, kouluttaja, lastenhoitaja, varaston hoitaja, sihteeri. Kaikissa näissä olen ollut ILMAN alan koulutusta. Uskoisin lisäksi pärjääväni eläintenhoitajana (kokemusta käärmeistä kanoihin), hevostenhoitajana, ratsuttajana, ratsastuksen ohjaajana ja kengitysseppänä ihan vain harrastuksen puolesta. 35 vuotta harrastusta ja omia hevosia takana. Taksikuskina voisin toimia, pakulähettinä olen ollut. Tehdastyölaisenäkin pärjää, kunhan alkuun näyttää. Koettu sekin.

Niin ja alan koulutus mulla on FM ja toimin nykyään projektitutkijana.

https://fi.wiktionary.org/wiki/koti%C3%A4iti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin nuorena pari vuotta töissä päiväkodeissa, tein sekä hoitajien että lastentarhanopettajien sijaisuuksia. Ei minkäänlaista koulutusta alalle. En saanut edes minkäänlaista perehdytystä. Ensimmäinen pesti oli päiväkotiapulaisena pari kuukautta, sehän oli helppoa eikä siihen tarvinnut mitään opetusta. Eka päivänä yksi hoitaja selitti, mitkä on apulaisen työt ja siinä se. Sain hyvän työtodistuksen ja seuraavana teinkin lastenhoitajan sijaisuuden. Sitten näitä kaikkia vuorotellen. Eipä ollut mitään ongelmia.

Lapset suorastastaan rakasti mua ja vanhemmat kiittelivät, sekös  koulutettuja hoitajia tympi ja näyttivät kyllä usein avoimesti mulle, mitä mieltä ovat. Töitä olisi riittänyt jatkossakin, mutta lähdin opiskelemaan ihan toista alaa. En tosiaan ymmärrä, miksi joksikin lastentarhanopettajaksi pitää opiskella monta vuotta, sanoisin että vuosi riitäisi leikiten. Hoitajalle puoli vuotta, apulaiset ei tarvitse kuin päivän perehdytyksen. Edellyttäen tietysti, että ovat normaalilla älyllä varustettuja. 

Tässä on oikein malliesimerkki ihmisestä, joka kuvittelee tietävänsä jonkun kämäsen apparihomman määräaikaispestin myötä mitä oikean hoitajan työ pitää sisällään. Lähihoitajana valmistut alalle, joka antaa valmiuksia toimia niin sairaalassa kuin siellä lastenhoitajana. Et siis opiskele vuosia vain lasten "leikitystä": Lastenhoitajana tehtäviin kuuluu myös vasu-suunnitelmat, toimintatuokioitten suunnittelut ssen pohjalta ottaen lasten yksilölliset tarpeet huomioon ja ties mitä muuta. Ei päiväkoti le lasten varasto jonne voi mennä vain leikkimään piiri pieni pyörii-juttuja lasten kanssa hatusta vetämällä, vaan siellä ihan pukemisesta alkaen on lasten kasvatukselle asetettuja tavoitteita joihin pyritään.  Lisäksi on oltava valmius hoitaa eritystarpeisia lapsia.

No just noin toiminkin, ei se mitään koulutusta normaaliälyiseltä ihmiseltä vaadi. Toimintatuokiot nyt ihan helppoja, niitähän osaa järjestää vaikka silmät kiinni ja kädet selän taakse sidottuna. Erityistarpeisia lapsia oli myös, ei niin mitään ongelmia. Vanhemmat ihmettelivät, että mitä täällä päiväkodissa on tapahtunut, kun lapsi tulee niin mielellään sinne ja on kotonakin niin rauhallinen. Nimenomaan kun katselin sitä vakkarihoitajien ja opettajien toimintaa, niin päätin, että omia lapsia en ikinä vie päiväkotiin.  Heille kaikki muu oli tärkeämpää kuin se lasten kanssa oleminen, heidän kuunteleminen ja sylissä pitäminen. Kaikkein mieluiten oltiin porukoissa ja juoruttiin, erityisesti lasten vanhemmista. Siinä olikin yksi suuri syy, miksi en lopulta alalle hakeutunut.

Ja hoitajista oli tietysti ihan hirveää, että kouluttamaton nuori tyttönen tuurasi lastentarhanopettajia, se kun olisi aina kuulunut koulutetulle, eli joku vakihoitaja lton tuuraajaksi ja minä tuuraamaan hoitajaa. En tiedä, miksi minut kuitenkin usein palkattiin lto:n paikalle, ehkä rahan takia. 

Toki päiväkodeissa oli eroja, oli huonompia ja hitusen parempia, mutta ei yhtään oikein hyvää. Suurin osa henkilökunnasta näytti vihaavan työtään. Vanhemmat hoitajat olivat väsähtäneitä. Usein oli tunne, että mun pitäisi opettaa heitä, ei voinut uskoa että ovat ammattilaisia. Olihan joukossa muutama ihan hyväkin hoitaja tietysti, mutta enimmäkseen sellaista valittajaporukkaa. 

Eli joo kyllä, puoli vuotta hoitajille ja vuosi lastentarhanopettajille olisi ihan riittävä koulutus, siinä ehtii opettaa vasun tekemiset vaikka kymmenen kertaa. 

Onko sinulla mitään käsitystä eri toimintojen kasvatuksellisesta ja opettavasta osuudesta, vai onko kaikki sinun silmissäsi pelkkää leikittämistä?

Tunnistatko lapsilla yksilölliset kehitystarpeet ja tiedät, miten lapsia tuetaan näiden taitohen oppimisessa?

Toki lapsiparkki -tyylinen lapsenhoito sopii kelle vaan joka lapsista pitää, mutta varhaiskasvatus on eri asia.

Taiteilija (kuvataiteilija)

Lomittaja, ruohonleikkaaja, kiinteistöpalvelun duunari, postinjakaja, bloggari,

Kiinteistönvälittäjä

Personal Trainer

Hieroja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lähihoitaja

Osaat varmasti myös haavanhoidot, lääkkeen jakamiset, pistää oikean määrän lääkettä ja oikeaan paikkaan, tarkkailla ihmisen vointia ja mistä oireet johtuvat, ottaa verinäytteen jne, puhdistaa ja tyhjentää katetrin jne. 

Osaan pestä ulosteet, vaihtaa vaipat, syöttää jo ulkoiluttaa. Sitä nuo lähihoitajan tekee lääkärin silmin. Ei ne kierroilla ole. Ei ne infuusio sekoituksen tee

Itse arvostan siivoojia todella paljon,tunnen useamman alansa ammattilaisen,ja en varmasti selviytyisi heidän työstään tämmösenä keltanokkana. Puhdistusaineiden valinta, lattioiden vahaus ja siivouskohteiden suunnitelman noudattaminen olisi ilman koulutusta ainakin mulle varmasti vaikeaa. siivoojan täytyy olla perillä mihin saa koskea,esim.toimistosiivouksissa pitää monesti pysyä kaukana tietokoneista vaikka kuinka näyttäisi olevan siivouksen tarvetta,samoin isoissa työpaikoissa joku vähänväliä mainitsee että sitä ja tätä pitäis tehä,mut et voi suostua ylimääräiseen pikku hommaankaan ellei sitä ole merkitty palveluihin jota kyseinen firma on siivoukseensa tilannut. Tarjoilija on ketjussa mainittu myöskin moneen kertaan, minulla on kyseinen koulutus ja ilman sitä en olisi kyllä ravintola-alalla pärjännyt. Useimmissa alan työpaikoissa on kyllä välttämätöntä tuntea vähintään allergeenit,ruokavaliot, anniskelulainsäädäntö ja tarjoilijan työhön liittyvät etiketti asiat muutenkin.