Olenko naiivi kun haaveilen elokuvamaisesta/kaunokirjallisesta kohtaamisesta miehen kanssa jota en vielä tunne?

Onko se naiivia? Ehkä ripauksen verran – mutta kuka sanoi, että naiivius on huono asia? Haaveilu on osa elämän nautintoa, ja se, että uskot mahdollisuuksiin, kertoo enemmänkin optimismin voimasta kuin realiteettien puutteesta.

Tässä on muutama ajatus siitä, miten yhdistää tuo elokuvallinen romantiikka ja käytännön todellisuus:

1. Mahdollisuuksien luominen

Sanoit, että todennäköisyys on puolellasi, ja olet siinä oikeassa. Elokuvalliset hetket vaativat usein oikean ympäristön ja avoimen kehonkielen.

Katsekontakti: Se on tehokkain työkalu. Muutama sekunti liian pitkään viipynyt katse ja pieni hymy on se "elokuvamainen" alku, joka antaa toiselle luvan lähestyä.

Läsnäolo: Jos olet aina puhelimella tai kuulokkeet korvilla, "törmääminen" on vaikeampaa. Jätä tilaa sattumalle.

2. Elokuva vs. Todellisuus

Elokuvissa kohtalo hoitaa kaiken, mutta oikeassa elämässä käsikirjoittaja olet sinä itse.

Sattuma tarvitsee apua: Joskus se "törmääminen" vaatii pientä hienovaraista ohjailua – esimerkiksi hakeutumista samaan kahvilaan tai puistoon, jossa tiedät hänen liikkuvan.

Epätäydellisyys on viehättävää: Elokuvissa kaikki on siloteltua, mutta todellisuudessa pieni kömpelyys tai jännitys voi olla juuri se asia, joka tekee kohtaamisesta ikimuistoisen ja aidon.

3. Haaveilun hyvää tekevä voima

Se, että haaveilet tällaisesta, kertoo siitä, että olet valmis uuteen ja arvostat romantiikkaa. Se virittää sinut huomaamaan tilaisuuksia, joita kyynisempi ihminen ei näkisi. Kun tunnet itsesi itsevarmaksi ja naiselliseksi, se säteilee ulospäin ja vetoaa muihin.

Pieni reality check: Muista, että vaikka kohtaaminen olisi kuin elokuvasta, sen jälkeinen elämä on "arkidraamaa". Se, että katseet kohtaavat, on vasta alkusoitto – todellinen yhteys syntyy vasta sen jälkeen, kun puhutte ja tutustutte.

Nauti siis jännityksestä ja siitä kutinasta vatsanpohjassa! Se tekee arjesta huomattavasti mielenkiintoisempaa.

Minkälaisessa tilanteessa uskot, että tämä "törmääminen" todennäköisimmin tapahtuisi?

Ei, haaveile vain! Manifestoi itsellesi se tilanne🥰

Sipsuttele miehen ohi ja pudota "vahingossa" hansikas tai pitsinenäliina. 

On,koska miehet eivät ole kuin elokuvissa. 

Mulle kävi näin. Todella romanttinen alku ja vaikeuksien kautta voittoon-suhde. Nyt 20 vuotta jo takana yhteiselämää.

Katseet kohtaavat ja mitä? 

Mies kantaa sinut heinälatoon ja viulut soivat?

Romanttiseen rakkauteen liittyy aina tietty naiivius tai kohtalousko. Siinä ei ole mitään pahaa, päinvastoin on suhdetta lujittava tekijä, jos ajattelee saaneensa elää sellaisen romanssin, joita elokuvat ja kirjat kuvaavat.

Tietenkin täytyy ymmärtää, että kirjoistakin on otettu tylsät kohdat pois, ja kirjan loppu on usein vasta arjen alku.

Aina voi haaveilla ja sehän on vaan hieno asia että on joku ihminenkin osunut sen haaveilun kohteeksi, koska silloinhan se tarkoittaa sitä, että siinä miehessä on jotain mikä on alunperinkin kiinnittänyt sun huomion ja jos sun huomio harvoin keskittyy vahvasti johonkin, niin se tunne voi olla jopa jossainmäärin oikeassa sen miehen suhteen. Sä näet siinä jotain mitä sä arvostat myös itsessäsi, mieti mitkä sellasia asioita olisi. 

Voiko siitä päätellä jotain onko mies romanttista sorttia? Vai tunteet patoava suomalainen? Toisin kuin italialainen tai espanjalainen? 

Pystyisin kirjoittamaan minun ja kumppanini kohtaamisesta hyvin. Muistan siitä kaiken. Omalaisensa tarina sekin. Kai jokaisesta rakkaudesta tarinan aikaan saisi. 

Vierailija kirjoitti:

Romanttiseen rakkauteen liittyy aina tietty naiivius tai kohtalousko. Siinä ei ole mitään pahaa, päinvastoin on suhdetta lujittava tekijä, jos ajattelee saaneensa elää sellaisen romanssin, joita elokuvat ja kirjat kuvaavat.

Tietenkin täytyy ymmärtää, että kirjoistakin on otettu tylsät kohdat pois, ja kirjan loppu on usein vasta arjen alku.

Parhaimmat rakkaustarinat eivät kyllä ikinä pääty onnellisesti.