Lue keskustelun säännöt.
Mies ja lapsi kävivät. Minulle tuli siitäkin aivan hirveä psyykkinen pahoinvointi. Mitä tämä oikein on? Auttakaa!
25.02.2018 |
Mies siis asuu lasten kanssa, koska minä olin lapsuuteni psyykkisesti pahoinvoiva ja se kiellettiin. Siis kukaan ei hyväksynyt asiaa, joten koitin voida niin hyvin kuin osasin. Hankin lapsiakin ja perheen, mutta siellä asiat eivät enää sujuneet lasten kannalta parhaalla mahdollisella tavalla ja muutin pois. Joku äskettäin hienosti oivalsikin, että pakenen tavallaan jotain itsessäni, ja se on varmasti totta.
Tänään mies tuli käymään lapsen kanssa (lapsen aloitteesta) luonani, ja käynti meni ihan hyvin, tosin pientä päänsärkyä tunsin jo sen aikana, mutta heidän lähdettyään mulle tuli taas kerran todella paha olo. Päänsärkyä, oksennuttaa, aivan kuin tuntisin nyt sitä kuvotusta, jota äitini aiheutti minussa pienenä, ja jota ei saanut näyttää. Voiko se olla mahdollista, että se on sitä, siis juontuu siitä?
Koska miestä ja lasta vastaan persoonina minulla ei ollut mitään, mutta jokin siinä, että tilaani vain tullaan nostaa nyt tällaista pintaan, vaikka koitan ajatella, että pitäisihän sen nyt olla aivan normaalia, että tullaan ja että käyvät ja lapsikin sitä varmasti tarvitsee.
Mulla ei ole koskaan aikaisemmin ollut tällaista oloa.
Hankalaa, koska en haluaisi torjua heitä, mutta tämä olo on huono!
Kommentit (516)
Olisikohan sinun aihetta ehkä viettää hetki ihan osastohoidossa? Auttaako oloosi tosiaan avautua täällä..?
Vaikka kävisitkin terapiassa,ovatkohan käynnit tarpeeksi pienin väliajoin...
Kuulostat oikeasti siltä että tarvitsisit joko enemmän tai toisenlaista apua kuin nyt ehkä saat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tyytikki kirjoitti:
Olisikohan sinun aihetta ehkä viettää hetki ihan osastohoidossa? Auttaako oloosi tosiaan avautua täällä..?
Vaikka kävisitkin terapiassa,ovatkohan käynnit tarpeeksi pienin väliajoin...
Kuulostat oikeasti siltä että tarvitsisit joko enemmän tai toisenlaista apua kuin nyt ehkä saat.
No en ole romahtamassa (vielä) tai mitään. Mihin osastohoitoa sitten tarvittaisiin. Teen kaikkeni, etten romahtaisi, nyt joku sanoo, että eikö se veisi eteenpäin tai toisi paskan esille kerralla, mutta itse en näe sitä niin. Otan paskan esille mieluummin pieninä osina niin ettei tarvitse seota, mikäli se on itsestäni vain kiinni. En näe itseisarvoa "sekoamisella". Vaikka haluankin kiinni pahoinvoinnin juuriin.
ap
Järkyttävintä tässä ketjussa ovat itseään fiksuina pitävien kanssaihmisten kaikkitietävät ja todella epä-empaattiset kommentit. Kuinkahan moni lapsi kasvaa tälläkin hetkessä tuollaisten äitien varjoissa, oppien jo äidinmaidossa miten lyötyä lyödään ja se on tosi okei.
Jos ei ois sitä työterveyshoitajaa, oisinkin varmaan lähellä romahtamista, tai sitten pitäisin juttua vielä sen verran syväjäässä, että pysyn kasassa.
ap
Minä en oikein ymmärrä mitä todellista apua ap voi luulla saavansa täältä nimettömien ihmisten massasta?? Mitä sellaista apua/neuvoja mitä hän ei jo tietäisi? Eikös hänellä ole jo hoitosuhde ammattilaiseen ja silti tänne palstalle änkeää kerjäämään "jotakin" neuvoja..eihän tuossa ole mitään järkeä! Mitä sinä täältä luulet saavasi? Paremminhan tuota kuulostat asiasi tietävän kun kukaan täällä palstalla. Sinuna pitäytyisin vain ammattilaisten hoidettavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin täällä toivottaisiin minun romahtamistani niin että sitten saataisiin nauraa tai kokea itsensä vahvemmiksi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävintä tässä ketjussa ovat itseään fiksuina pitävien kanssaihmisten kaikkitietävät ja todella epä-empaattiset kommentit. Kuinkahan moni lapsi kasvaa tälläkin hetkessä tuollaisten äitien varjoissa, oppien jo äidinmaidossa miten lyötyä lyödään ja se on tosi okei.
Ap on satoja kertoja haistattanut v*tut kaikille, jotka häntä ovat ihan fiksusti yrittäneet neuvoa. Toki hänellä on mielenterveysongelmia, mutta niiden lisäksi hän on poikkeuksellisen itsekäs ja ilkeä ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en oikein ymmärrä mitä todellista apua ap voi luulla saavansa täältä nimettömien ihmisten massasta?? Mitä sellaista apua/neuvoja mitä hän ei jo tietäisi? Eikös hänellä ole jo hoitosuhde ammattilaiseen ja silti tänne palstalle änkeää kerjäämään "jotakin" neuvoja..eihän tuossa ole mitään järkeä! Mitä sinä täältä luulet saavasi? Paremminhan tuota kuulostat asiasi tietävän kun kukaan täällä palstalla. Sinuna pitäytyisin vain ammattilaisten hoidettavana.
Se on vaan olon purkamista ulos itsestäni, kun ei haluaisi sitä sisälläänkään enää pitää. Itselle kirjoittaminen ei ole mulle yhtä terapeuttista. Se, että joku kommentoi auttaa paljon enemmän.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävintä tässä ketjussa ovat itseään fiksuina pitävien kanssaihmisten kaikkitietävät ja todella epä-empaattiset kommentit. Kuinkahan moni lapsi kasvaa tälläkin hetkessä tuollaisten äitien varjoissa, oppien jo äidinmaidossa miten lyötyä lyödään ja se on tosi okei.
Ap on satoja kertoja haistattanut v*tut kaikille, jotka häntä ovat ihan fiksusti yrittäneet neuvoa. Toki hänellä on mielenterveysongelmia, mutta niiden lisäksi hän on poikkeuksellisen itsekäs ja ilkeä ihminen.
Te "fiksusti neuvovat" ette ole ehkä ymmärtäneet olevanne tuomitsevia.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Fiksusti neuvovista" paistaa halveksunta ja tuomitsevuus.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin täällä toivottaisiin minun romahtamistani niin että sitten saataisiin nauraa tai kokea itsensä vahvemmiksi.
ap
Sinähän saattaisit vaikka tulla parempaan kuntoon, jos pääsisit osastohoitoon. Vai haluatko edes parantua ja mennä eteenpäin? Osaisitko edes olla ilman tuota jatkuvaa jankkaamista ja muiden syyttelyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Fiksusti neuvovista" paistaa halveksunta ja tuomitsevuus.
ap
Asioita joita vallankäyttäjä-äitini harrasti.
ap
Vierailija kirjoitti:
Taas joku hyväuskoinen, näköjään uusi palstalainen, joka ei tiedä tuota s a i r a s t a kivikissa/äitihullu m i e l e v i k a i s t a joka tehnyt maailmanennätyksen aloituksien tekijänä, sortunut vastaamaan tuolle t ä r ä h t ä n e e l l e ihmiselle. Luulee raukka olevansa hyväkin psyykkaaja, kun ei ole näköjään täällä ennemmin vieraillut. Voi voi. Luuletko, että me emme ole ( kun arvostelit meitä kiusaajiksi) aikoinaan myös YRITETTY AUTTAA TUOTA K I P E Ä Ä ihmistä???!!!
Varmaan kaikille tervejärkiselle avautuu tämä halveksunta ja tuomitsevuus, mistä mainitsin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin täällä toivottaisiin minun romahtamistani niin että sitten saataisiin nauraa tai kokea itsensä vahvemmiksi.
ap
Eihän romahtamisessa ole mitään pahaa. Siitä on hyvä alkaa rakentaa. Se on myöhemmin vahvuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin täällä toivottaisiin minun romahtamistani niin että sitten saataisiin nauraa tai kokea itsensä vahvemmiksi.
apSinähän saattaisit vaikka tulla parempaan kuntoon, jos pääsisit osastohoitoon. Vai haluatko edes parantua ja mennä eteenpäin? Osaisitko edes olla ilman tuota jatkuvaa jankkaamista ja muiden syyttelyä?
No en minä nyt ehdoin tahdoin halua romahtaa ja kuten sanoin en näe sille etua. Minulle sopii paremmin se, että kohdatessani apua sulatan pskaa taas vähän lisää ja sitä kautta menen sen juurien äärelle. Niin, että aina on apu mukana. Sinne osastolle meneminen olis ihan arpapeliä, olisiko apu läsnä vai pelkkä rattaisto.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin täällä toivottaisiin minun romahtamistani niin että sitten saataisiin nauraa tai kokea itsensä vahvemmiksi.
apEihän romahtamisessa ole mitään pahaa. Siitä on hyvä alkaa rakentaa. Se on myöhemmin vahvuus.
Minusta tulee ihan yhtä vahva menemällä pskan juurelle millä keinolla tahansa, setvimällä sen ja vahvistumalla. Nimenomaan romahtaminen ei ole se vahvistava asia siinä. Ja jos sitä ei voi väistää, niin sitten romahdan, mutta kun näen apua, sulatan jäätä lisää, silloin olen turvassa ja avun seurassa.
ap
Ylläpitooooo poista tuo sairas täältä av.lta kokonaan. HELP!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Fiksusti neuvovista" paistaa halveksunta ja tuomitsevuus.
apAsioita joita vallankäyttäjä-äitini harrasti.
ap
Kuulepas nyt, jos koko ajan tulkitset kaiken mitä muut ihmiset sanovat ja tekevät vertaamalla heitä äitiisi, niin asiasi eivät tosiaankaan ole hyvin. Äitisi oli varmaan juuri niin paha kuin kerrot, mutta kaiken katselu äitisi tekemisten läpi ei kertakaikkiaan ole normaalia tässä vaiheessa elämääsi. Toisekseen, tapa jolla tuota asioita tälle palstalle käsittelyyn jo kertoo, että olet avun tarpeessa. Se että ilmoitat tekeväsi kaikkesi että pysyisit koossa nimenomaan kertoo, että psykiatrinen päivystys/sairaala olisi sinulle nyt se paikka josta sinun tulisi hakea apua. "Järkeilysi" jota harrastat vastauksena kehoituksiin hakea hoitoa on vaikka päätä ja häntää. Jos oikeasti haluat pysyä koossa, niin hae apua terveydenhuollosta.
Iso hatunnosto mielenterveystyötä tekeville ihmisille. Itse en ikinä jaksaisi...on niin järkyttävän itseriittoisia noi autettavat, kuten ap, jolla koko maailma pyörii oman navan ympärillä.
KAIKKI tuskalliset, selvittämättömät lapsuuden asiat vaikuttavat isosti vielä aikuisenakin. NIitä ei vaan tiedosta. Tätä taustaa vasten, onko sulla aavistustakaan siitä millainen oma lapsuutesi oli? MIkä aiheutti tuollaisen empatiakyvyttömyyden? Toisen asemaan asettumisen ja sen erilaisuuden ymmärtämisen vaikeuden? Oletko edes tietoinen siitä, että sinullakaan ei ihan kunnossa tuo tunne-elämäsi välttämättä ole? MItes nyt niin, vaikka oot jo aikuinen.....?