Lue keskustelun säännöt.
Mies ja lapsi kävivät. Minulle tuli siitäkin aivan hirveä psyykkinen pahoinvointi. Mitä tämä oikein on? Auttakaa!
25.02.2018 |
Mies siis asuu lasten kanssa, koska minä olin lapsuuteni psyykkisesti pahoinvoiva ja se kiellettiin. Siis kukaan ei hyväksynyt asiaa, joten koitin voida niin hyvin kuin osasin. Hankin lapsiakin ja perheen, mutta siellä asiat eivät enää sujuneet lasten kannalta parhaalla mahdollisella tavalla ja muutin pois. Joku äskettäin hienosti oivalsikin, että pakenen tavallaan jotain itsessäni, ja se on varmasti totta.
Tänään mies tuli käymään lapsen kanssa (lapsen aloitteesta) luonani, ja käynti meni ihan hyvin, tosin pientä päänsärkyä tunsin jo sen aikana, mutta heidän lähdettyään mulle tuli taas kerran todella paha olo. Päänsärkyä, oksennuttaa, aivan kuin tuntisin nyt sitä kuvotusta, jota äitini aiheutti minussa pienenä, ja jota ei saanut näyttää. Voiko se olla mahdollista, että se on sitä, siis juontuu siitä?
Koska miestä ja lasta vastaan persoonina minulla ei ollut mitään, mutta jokin siinä, että tilaani vain tullaan nostaa nyt tällaista pintaan, vaikka koitan ajatella, että pitäisihän sen nyt olla aivan normaalia, että tullaan ja että käyvät ja lapsikin sitä varmasti tarvitsee.
Mulla ei ole koskaan aikaisemmin ollut tällaista oloa.
Hankalaa, koska en haluaisi torjua heitä, mutta tämä olo on huono!
Kommentit (516)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon narsismi-linkin takaa:
Narsisti ei ole kasvanut aikuiseksi, ei ole irtautunut vanhemmistaan, ei ole yhteydessä aitoon itseensä, ei pysty kohtaamaan negatiivisia tunteita, syyttää ongelmista muita tai poistuu paikalta.. eikö nämä päde kaikki sinuun. Yritä nyt pääsyä hoitoon.
Vallanhaluisen vanhemman jälkiä.
apNäin voi olla ja se on valitettavaa. Nyt olet kuitenkin itse aikuinen ja vastuussa omasta elämästäsi ja tilanteestasi. Lisäksi olet vastuussa lapsistasi ja voit katkaista kierteen.
Jos narsismi on äitisi aiheuttamaa se on ikävää ja äitisi on toiminut väärin sinua kohtaan. Älä kuitenkaan jää tämän kierten uhriksi, vaan katkaise se, nyt kun olet aikuinen ja tiedät paremmin. hanki apua äläkä ole vain puolustuskannallla. Myönnä omat virheesi ja yritä muuttaa toimintaasi.
Osastohoito voisi olla ihan jees, siellä saisit huolenpitoa jota kaipaat ja ihmisiä jotka ymmärtää ja kuuntelee ammattinsa puolesta.
Kuule mä en tarvii sun neuvojas.
apErikoisinta tässä on se, että silloin harvoin kun ap saa rakentavaa, ymmärtävää ja asiallista palautetta, hän raivostuu ja vastaus on tyyliä "Ei tartte auttaa kus*pää!" Kuten tässä tapauksessa.
Tämä on juuri niitä tapauksia, joissa "kalikka kalahti". Viestit, jotka saa ap:n huomaamaan omat virheensä, herättää hänessä alkukantaisen ja hallitsemattoman kakaramaisen raivonpuuskan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on oikeutettu tunteisiinsa, toivottavasti saa apua. Kenellekään ilkeily ei ole oikein.
Onko sinulla mielestäsi jonkinlainen persoonallisuus/mielenterveysongelma?
Vierailija kirjoitti:
Tulosta luettavaksi nämä tänne postaamasi kirjoitukset niin aivan varmasti saat osastopaikan ja hoitoa.
Kyllä ne kriteerit täyttyvät, moninkertaisesti.
No vaikka laittaisin sinne mitä kirjoituksia, niin eivät täyty. Olisin 90-luvulla HALUNNUT osastohoitoa, mutta en todellakaan saanut, siis ei mun masennus ollut syy sille. Nyt en ole edes masentunut (sen enempää, kuin kaukaa lapsuudesta johtuu) ja siis jos kerran käyn töissä, niin kuvitteletko, että mut otettaisiin osastolle?? Mitähän ihmettä VARTEN? Diagnoosit ja tukea voi antaa oikein hyvin ilmenkin, jos nyt diagnoosikaan minua parantaa eli ei. En tarvitse dg vaan oikeaa apua.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon narsismi-linkin takaa:
Narsisti ei ole kasvanut aikuiseksi, ei ole irtautunut vanhemmistaan, ei ole yhteydessä aitoon itseensä, ei pysty kohtaamaan negatiivisia tunteita, syyttää ongelmista muita tai poistuu paikalta.. eikö nämä päde kaikki sinuun. Yritä nyt pääsyä hoitoon.
Vallanhaluisen vanhemman jälkiä.
apNäin voi olla ja se on valitettavaa. Nyt olet kuitenkin itse aikuinen ja vastuussa omasta elämästäsi ja tilanteestasi. Lisäksi olet vastuussa lapsistasi ja voit katkaista kierteen.
Jos narsismi on äitisi aiheuttamaa se on ikävää ja äitisi on toiminut väärin sinua kohtaan. Älä kuitenkaan jää tämän kierten uhriksi, vaan katkaise se, nyt kun olet aikuinen ja tiedät paremmin. hanki apua äläkä ole vain puolustuskannallla. Myönnä omat virheesi ja yritä muuttaa toimintaasi.
Osastohoito voisi olla ihan jees, siellä saisit huolenpitoa jota kaipaat ja ihmisiä jotka ymmärtää ja kuuntelee ammattinsa puolesta.
Kuule mä en tarvii sun neuvojas.
ap"Mitä tämä oikein on? Auttakaa!"
No okei, aloituksen hetkellä olin aika hädissäni, koska mulle ei ollut tullut tuollaisia tuntemuksia koskaan aikaisemmin ja sellaisiahan kuuluisi tulla jos joku kaltoinkohtelisi, ei omista lapsista. Silti fiksumpi neuvo on sanoa mene huomenna lääkäriin, kuin "myönnä omat virheesi [kus*pää] ja tarttet OSASTOhoitoa".
ap
Tottahan tuo osastohoidon tarve on. Tilanteesi pahenee kokoajan. Avopuolen tukitoimet ovat siis riittämättömiä kohdallasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydän anteeksi kiviksen puolesta. Hän on sairas, vähän niin kuin kovin moni toimittaja. Eivät he ymmärrä toimivansa väärin.
Muutama kiusaaja ryhmänä liikkeellä kiusaamassa aloittajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap on oikeutettu tunteisiinsa, toivottavasti saa apua. Kenellekään ilkeily ei ole oikein.
Niin juuri. Mitään muuta kautta en parane. Mulla on oikeus tuntea mitä tunnen. Vallankäyttäjä äiti esti sitä näihin päiviin saakka.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon narsismi-linkin takaa:
Narsisti ei ole kasvanut aikuiseksi, ei ole irtautunut vanhemmistaan, ei ole yhteydessä aitoon itseensä, ei pysty kohtaamaan negatiivisia tunteita, syyttää ongelmista muita tai poistuu paikalta.. eikö nämä päde kaikki sinuun. Yritä nyt pääsyä hoitoon.
Vallanhaluisen vanhemman jälkiä.
apNäin voi olla ja se on valitettavaa. Nyt olet kuitenkin itse aikuinen ja vastuussa omasta elämästäsi ja tilanteestasi. Lisäksi olet vastuussa lapsistasi ja voit katkaista kierteen.
Jos narsismi on äitisi aiheuttamaa se on ikävää ja äitisi on toiminut väärin sinua kohtaan. Älä kuitenkaan jää tämän kierten uhriksi, vaan katkaise se, nyt kun olet aikuinen ja tiedät paremmin. hanki apua äläkä ole vain puolustuskannallla. Myönnä omat virheesi ja yritä muuttaa toimintaasi.
Osastohoito voisi olla ihan jees, siellä saisit huolenpitoa jota kaipaat ja ihmisiä jotka ymmärtää ja kuuntelee ammattinsa puolesta.
Kuule mä en tarvii sun neuvojas.
ap"Mitä tämä oikein on? Auttakaa!"
No okei, aloituksen hetkellä olin aika hädissäni, koska mulle ei ollut tullut tuollaisia tuntemuksia koskaan aikaisemmin ja sellaisiahan kuuluisi tulla jos joku kaltoinkohtelisi, ei omista lapsista. Silti fiksumpi neuvo on sanoa mene huomenna lääkäriin, kuin "myönnä omat virheesi [kus*pää] ja tarttet OSASTOhoitoa".
apTottahan tuo osastohoidon tarve on. Tilanteesi pahenee kokoajan. Avopuolen tukitoimet ovat siis riittämättömiä kohdallasi.
Millälailla pahenee? Sehän vain tulee esille, millainen se oikeasti on. Ei se sillä mihinkään pahene. Siihen ei pysty vaikuttamaan, ellei se ole selvillä, mikä tilanne ja ongelma on, ja sen on vallankäyttäjä-äiti tahtonut minulta estää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pyydän anteeksi kiviksen puolesta. Hän on sairas, vähän niin kuin kovin moni toimittaja. Eivät he ymmärrä toimivansa väärin.
Toimittaja? Mites toimittaja Pekka Vanhanen?
ap
Edelleen epäilen, että ap on osastohoidossa parhaillaan, ehkä jopa tahdonvastaisessa. Mutta saa kuitenkin käyttää nettiä. Ei hän muuten niin kovin yrittäisi todistella olevansa muka täyspäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Edelleen epäilen, että ap on osastohoidossa parhaillaan, ehkä jopa tahdonvastaisessa. Mutta saa kuitenkin käyttää nettiä. Ei hän muuten niin kovin yrittäisi todistella olevansa muka täyspäinen.
No enpä nyt kuitenkaan ole. En todella tajua syytä, mikä siellä muuttuisi?
ap
Vierailija kirjoitti:
Pyydän anteeksi kiviksen puolesta. Hän on sairas, vähän niin kuin kovin moni toimittaja. Eivät he ymmärrä toimivansa väärin.
Tästä tulee taas tällaiset vainoharhais-vibat. Kirjoittaja tuomitsee ihmisiä tietämättä asioiden oikeita laitoja.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alotas nyt ihan alusta
Lyhyesti sanottuna sain psyykkistä alkuperää olevan pahoinvointireaktion miehen ja lapsen käytyä luonani ja tajuan tämän olevan epänormaalia ja huono asia. Vaikutan varmasti kamalalta ihmiseltä, mutta vannon, ettei tämä ole tietoista.
En voi sanoa heille, etten enää voi nähdä heitä, koska heistä tämä on varmasti täysin epäymmärrettävää. Että tekosyy, sille, etten halua olla heille ystävällinen hyvä ja niin edelleen. Vaikka haluaisin, mutta sitten aloin voida todella pahoin. Tiedän, miten hirveältä tämä kuulostaa.
ap
Sinä olet traumatisoitunut omassa lapsuudessasi. Se ei todellakaan ole sun syysi. Ja traumat voivat olla niin syvällä kehossa, ettei niistä ole tietoinen ollenkaan. Keho sitten viestittää, kun jokin asia muistuttaa traumasta. Toivottavasti sulla on hyvä terapeutti. Pelkkä puhuminen saa sinut ymmärtämään traumojasi, mutta tarvitset jotakin kehollista apuamyös, jotta ne tarumat pääsevät purkautumaan pois kehostasi. Sinä olet toiminut vastuullisesti, ja tiedostat mitä sinussa tapahtuu joten älä itseäsi soimaa. Noille jotka sinua syyttää, pitäisi kertoa, että heillä on vielä kokonaan ottamatta vastuu omista ongelmistaan, koska sitä toisten niskaan oksentelevat. Toivottavasti saat hyvää apua ja jaksat kulkea vaikeiden asioiden läpi.
Tää keissi on vaan niin outo. Jos kerran äiti oli narsisti, katsoiko isä vain tumput suorassa sitä touhua. Mikä isä sitten oli? Narsistin uhri hänkin?
Jos äiti oli sitä tai tätä, mitä se vaikuttaa mihinkään aikuisen ihmisen elämässä?
AP: n persoonallisuuden kehitys ei ole ollut normaali. Hänellä on persoonallisuushäiriö. Ilmeisesti hänen on vaikea myöntää sitä. Tästä kyllä kertoo se, ettei terapia ole auttanut ja hän etsii (täältä) apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alotas nyt ihan alusta
Lyhyesti sanottuna sain psyykkistä alkuperää olevan pahoinvointireaktion miehen ja lapsen käytyä luonani ja tajuan tämän olevan epänormaalia ja huono asia. Vaikutan varmasti kamalalta ihmiseltä, mutta vannon, ettei tämä ole tietoista.
En voi sanoa heille, etten enää voi nähdä heitä, koska heistä tämä on varmasti täysin epäymmärrettävää. Että tekosyy, sille, etten halua olla heille ystävällinen hyvä ja niin edelleen. Vaikka haluaisin, mutta sitten aloin voida todella pahoin. Tiedän, miten hirveältä tämä kuulostaa.
apSinä olet traumatisoitunut omassa lapsuudessasi. Se ei todellakaan ole sun syysi. Ja traumat voivat olla niin syvällä kehossa, ettei niistä ole tietoinen ollenkaan. Keho sitten viestittää, kun jokin asia muistuttaa traumasta. Toivottavasti sulla on hyvä terapeutti. Pelkkä puhuminen saa sinut ymmärtämään traumojasi, mutta tarvitset jotakin kehollista apuamyös, jotta ne tarumat pääsevät purkautumaan pois kehostasi. Sinä olet toiminut vastuullisesti, ja tiedostat mitä sinussa tapahtuu joten älä itseäsi soimaa. Noille jotka sinua syyttää, pitäisi kertoa, että heillä on vielä kokonaan ottamatta vastuu omista ongelmistaan, koska sitä toisten niskaan oksentelevat. Toivottavasti saat hyvää apua ja jaksat kulkea vaikeiden asioiden läpi.
Kiitos, se on tavoitteeni. Se kehollinen tuki on varmasti yksi keino, jota jossain vaiheessa käytän, mutta ehkä vasta sitten kun asioita tulee helpommin itsestä ulos. Nyt liikautellaan pieniä murenia vasta kerralla. Yleensä tiedän milloin on aika auttaa itseä sellaisella, mitä en ole aikaisemmin kokeillut, väärässä kohdassa haettu apu jos ei auta, saattaa tulla pettymys siihen apuun, vaikka vain hetki ei ollut oikea.
ap
ap
Vierailija kirjoitti:
Tää keissi on vaan niin outo. Jos kerran äiti oli narsisti, katsoiko isä vain tumput suorassa sitä touhua. Mikä isä sitten oli? Narsistin uhri hänkin?
Jos äiti oli sitä tai tätä, mitä se vaikuttaa mihinkään aikuisen ihmisen elämässä?
AP: n persoonallisuuden kehitys ei ole ollut normaali. Hänellä on persoonallisuushäiriö. Ilmeisesti hänen on vaikea myöntää sitä. Tästä kyllä kertoo se, ettei terapia ole auttanut ja hän etsii (täältä) apua.
Mä en oikein tajua, että joku voi kysyä tätä tosissaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Hei ap. Kun olet täällä palstalla jatkuvasti kerjäämässä huomiota itsellesi, niin onnistuuko sinulta myös toisen ihmisen asemaan asettuminen? Oletko ikinä yrittänyt auttaa tai tukea muita ihmisiä heidän ongelmissaan ilman, että tuot esiin itseäsi ja oman elämäsi surkeutta? Jos koko maailmasi pyörii oman napasi ympärillä, ei ihme, ettei sinulla ole ystäviä.
MItä helvettiä sinäkin siellä pädet? Jos ihmisellä on isoja psyyken ongelmia, hän on niiden vankina kunnes on saanut riittävästi apua. Sinulla ei selvästikään ole aavistustakaan mistä puhut. Aphan on hakenut apua ja avoimesti avautuu täälläkin ja pyytää tukea. Mutta mitä tekee ne "terveet" siskon. No tietysti pikkuisen lyö lyötyä ja kokee itse sitä narsistista paremmuutta. Ja esim. lapsuudessa tapahtuneet laiminlyönnit ja väkivalta voivat olla todella traumaattisia ja elämää vammauttavia asioita, joita ei "epäitsekkyydellä" mihinkään päästä. Ihminen joka on pinenä rusikoitu on aikuisenakin hätätilassa, ja se helpottaa vasta JOS saa riittävästi pätevää apua. Ja ehkä jopa sinä voit ymmärtää, ettei ihminen itse ole syyllinen tai ole voinut vaikuttaa lapsuudenaikaisiin pahhoinpiteilyihin, alistamiseen, seksuaaliseen väkivaltaan ja mitä kaikkea ihmiset nyt hiljaa kärsien sisimmässään kantavatkaan. Kunnes keho ei enää jaksa ja alkaa toimia noin miten ap;lla nyt toimii. Ap sitäpaitsi on todella vastuullinen ja rohkea näiden kirjoitustensa perusteella. Ap;lle vinkiksi vielä; traumoista on kirjoitettu hyviä kirjoja, joista voi saada ainakin sitä ymmärrystä siihen mitä on tapahtumassa.
Vielä tuosta eri menetelmien kokeilusta avuksi, niinkin voi olla, että meihin on istutettu ajatus, ettemme ole tarpeeksi arvokkaita kokeilemaan erilaisia apumuotoja, vaan se tuntuisi ikään kuin joltain jota ei ansaitse. Hmmmm.... mulla saattaa olla sitäkin tässä. Ja pelkää, ettei ne "tuntuisi missään", jolloin miettisi, että eikö minua mikään auta saamaan asioita eteenpäin?
ap
No siis en ole kellekään narsistinen omia asioitani ruikuttava kus*pää.
ap