Lue keskustelun säännöt.
Muita, joilla ei ole ystäväporukkaa?
24.02.2018 |
Olenko ainoa, jolla ei ole mitään isoa ystäväporukkaa? Minulla on vain muutama ystävä ja heihin olen tutustunut ihan eri tilanteissa. Joskus kutsuin ystävät yhtäaikaa juhlimaan synttäreitäni ja tilanne oli lähinnä vaivaannuttavan hiljainen (ystäväni ovat introvertteja, kuten itsekin). Yritin parhaani mukaan luoda keskustelua esittelemällä ihmisiä toisilleen. Tajusin vasta tuossa tilanteessa, ettei ystävilläni ollut muuta yhdistävää tekijää kuin minut. Harmittaa, olisi kiva viettää porukalla iltaa.
Kommentit (91)
Minullakin on vain sellaisia ystäviä, jotka eivät tunne toisiaan. Eli mitään tiivistä kaveriporukkaa ei ole, mikä on harmi.
Myönnän, että olen itsekkin niitä ihmisiä, joka on kasvanut Frendit-sarjan parissa. Tiedä sitten, onko todellisuudessa kovinkaan monella sellaista kaveriporukkaa, kuin kyseisessä sarjassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei myöskään ole mitään ystäväporukkaa. Tilanteeni on joihinkin muihin kirjoittajiin verrattuna siinä mielessä erilainen, että olen tarkoituksella jättäytynyt pois kaikista kaveriporukkakuvioista. Syynä yksinkertaisesti omat huonot kokemukseni tällaisten porukoiden, varsinkin pelkästään naisista koostuvien, toimivuudesta. Liian usein porukan sisälle muodostuu klikkejä, nokkimisjärjestyksiä ja epämääräisiä kirjoittamattomia sääntöjä. Lisäksi minua alkoi rasittaa naisporukoissa esiintynyt roolittamisen kulttuuri: sä oot semmone niinku kiltti tyttö, Pirre on se meidän ilopilleri, Milla on aina niin huolehtiva kanaemo, mä oon sit vähän tämmönen räväkämpi tapaus...Välillä oli olo, kuin olisi tyttöbändiä kasattu levy-yhtiön PR-osaston johdolla :D
Ystäviä minulla on mutta kaikki olen tavannut eri yhteyksissä (esim. opinnot, harrastukset, netti) ja tapaan myös heitä kaikkia erikseen. Tämä sopii minulle mainiosti, sillä saan eniten ystävätapaamisista irti, kun voin keskittyä yhteen ihmiseen kerrallaan. Introverttinä olen siitäkin onnellisessa asemassa, että nautin enemmän tällaisista kahdenkeskisistä tapaamisista joten se oman porukan puuttuminen ei ole alussa käymäni "surutyön" jälkeen jäänyt edes harmittamaan.
Minullakaan ei ole mitään tiivistä kaveriporukkaa, vain yksittäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minullakaan ole. Tosi läheisiä ystäviä on kolme, mutta he eivät tunne toisiaan. Olen aina miettinyt, että jos minulla olisi polttarit tms, niin kyllä olisi ankeaa. No mutta onneksi on sentään nämä ystävät, joiden kanssa voi sitten erikseen viettää aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmana lähinnä se, etten viihdy porukoissa.Tulee jotenkin pinnallinen olo, kun kaikki hölisevät omasta elämästään (miehistä/ miesystävistä, perheestä, työstä, siitä miten hyvin ja esimerkillisesti kaikki on mennyt elämässä...).
Tai sitten biletetään, mökkeillään, matkustellaan yms.
Omassa elämässä ei mikään ole mennyt "oppikirjan" mukaan, enkä aina siitä välitäkään.
Tuntuu tämänkin asian kanssa vaan olevan niin, että niin kuuluisi kaikkien toimia ja olla.
Hyvin helposti suljetaan porukan ulkopuolelle, kun ei samat asiat kiinnosta / ei ole pärjännyt elämässä.
Mulla on pari ystävää emmekä koskaan hengaile yhdessä. Nykyisin tuntuu, ettei ihmiset kiireisen elämän keskellä halua hengailla puolituttujen kanssa, vaan mieluummin se vähäinen tapaamisaika käytetään oman ystävän kanssa. Ainakin itsestä tuntuu, että ennen ihmiset avoimemmin kutsuivat juhliin ja suostuivat tapaamaan myös itselle vieraita ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en edes kaipaa mitään ystäväporukoita. Nautin ihan valtavasti omissa oloissani olemisesta. Olen aina ollut tämmöinen. Nytkin alkoi vaan ärsyttää kun äsken tuli whatsapp viesti että nähtäiskö huomenna. Mietin miten kieltäytyä kohteliaasti.
Olen aika hiljainen, enemmän kaikki tapaamiset vaan ahdistaa kuin ilahduttaa.
aika harvalla on oikeita ystäviä edes yhtä tai kahta. Tuttuja on kaikilla.