Lue keskustelun säännöt.
Muita, joilla ei ole ystäväporukkaa?
24.02.2018 |
Olenko ainoa, jolla ei ole mitään isoa ystäväporukkaa? Minulla on vain muutama ystävä ja heihin olen tutustunut ihan eri tilanteissa. Joskus kutsuin ystävät yhtäaikaa juhlimaan synttäreitäni ja tilanne oli lähinnä vaivaannuttavan hiljainen (ystäväni ovat introvertteja, kuten itsekin). Yritin parhaani mukaan luoda keskustelua esittelemällä ihmisiä toisilleen. Tajusin vasta tuossa tilanteessa, ettei ystävilläni ollut muuta yhdistävää tekijää kuin minut. Harmittaa, olisi kiva viettää porukalla iltaa.
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Ihana huomata, että on muitakin, joilla ei kaveriporukkaa ole. Polttaritkin jäi itselläni aikoinaan järjestämättä, kenetpä olisin kutsunut.
No mä en voi edes haaveilla parisuhteesta, koska kaikki tapailemani miehet pitävät sitä outona ettei mulla ole kavereita (tapaan miehiä siis lähinnä tinderin kautta ja ne kaikkoavat aika äkkiä kun käy ilmi että vietän vapaa-aikani yksin...)
No, yhden miehen löysin joka on yhtä introverttimainen erakko kuin minäkin ja tulimme hyvin juttuun, mutta hän ei halunnut jostain syystä parisuhdetta kanssani (ehkä olen huono sängyssä?). Olo on aika toivoton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap taitaa olla Frendien kanssa kasvanut, kun ei ymmärrä, että ei ystävyyteen tarvita isoa ryhmää. Tiedoksi sinulle ja muillekin: Frendit oli täysin fiktiivinen televisiosarja, kuten Sinkkuelämääkin.
Ei ole kavereita, ei sitten ensimmäistäkään. Pärjään kyllä näin, mutta kaipaan kyllä välillä vertaistukea ja tyttöporukoita. Eniten harmittaa, kun näkee facesta toisten kaveribile-päivityksiä ja niitä synttäribilejutuja. Minulla ei sellaiseen ole koskaan mahdollisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Olis kiva tietää, mistä tuollaisia vois löytää. Aikuisena tuntuu olevan mahdotonta saada vaikka neljää naista saman katon alle yhtäaikaa. Kaikilla on omat kiireensä.
Kun saisi edes yhden :(
Vierailija kirjoitti:
Olipa kyse ystävän tai ystäväporukan etsimisestä, niin se on vaikeaa jos ennestään ei ystäviä ole. Ihmiset alkavat ihmetellä, mikä sinussa on vikana, jos sinulla ei ole ystäviä ennestään. :(
Häh? Missä tuollaisia asioita kysellään? Ei minulta ole koskaan kukaan kysynyt, montako kaveria minulla on tai ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli nuorempana, nykyään olen erakoitunut kaikista.
Eipä ole juuri kavereita.
Yhden kanssa käyn ehkä kerta vuoteen kaljalla.
Muistaakseni puhelin soi viimeksi joskus vuoden 2016 puolella, sen verran suosittu olen.
Olen kuitenkin muuten normaali työssäkäyvä ihminen, ilmeisesti vaan jotenkin mulkku kun kukaan ei pidä yhteyttä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli kaveripiiri nuorempana, lisäksi muita kavereita. Kaveripiiri jäi kun erosin exästä, narskun myötä jouduin pois tuosta piiristä, osin omasta tahdosta, osin sen exän takia kun kielsi mun tulemisen kavereiden yhteissin juttuihin. Ainoastaan yksi kaveri jäi tuosta porukasta, hän uskoi minua ja tajusi tuon miehen todellisen luonteen. Sittemmin olen saanut paljon uusia ystäviä, eikä kyllä niitä vanhoja ple kpvin ikäväkään, muituttaa liikaa menneistä. Uusia olen saanut lähinnä perhekerhoista, mutta ei ole mitään yhtenäistä kaveripiiriä, vaikka osa näistä keskenään tuntevatkin. Ihan tyytyväinen olen toisaalta tilanteeseen, ei tule helposti ristiriitatilanteita kavereiden kesken jos tulee jotain erimielisyyksiä. Yhdessä asuinpaikassa löysin naapurustosta kavereita ja tunsin monia, mutta siellä oli sellainen meininki että aina jotain haukuttiin selän takana ja paljon oli salailua ja kyräilyä yms. Nyt onneksi tuolta muutin pois niin ei tarvitse nähdä joka päivä noita ihmisiä. Pari ystävää sieltäkin jäi. En oikein sopeutunut porukkaan kun tykännyt siitä haukkumisesta yms. kieroilusta. No toisaalta seura kyllä kelpasi ja jos ei olisi kelvannut, minä olisin ollut kohteena tälle kyräilylle ja haukkumiselle. 😅
No pointti kai oli se, että ei ole kaveriporukkaa, vaan yksittäisiä kavereita....
Ei minullakaan ole sellaista isoa ystäväporukkaa. Suurin osa kavereistani ei tunne toisiaan paremmin kuin hyvin pintapuolisesti. En välitä järjestää synttäreitä tai vastaavia juhlia, koska pelkään, että siitä tulisi vain kaikille kiusallista.
Olen huomannut että jään herkästi porukoista ja kaveruudet hiipuvat. Jossain vaiheessa huomaan että muut ovat läheisempiä toistensa kanssa eivätkä oikeastaan välitä olenko porukan jatkona vai en. Onneksi kaikki kaverit vuosien ajalta eivät ole kaikonneet, vaan pitkäaikaisia ystävyyksiä on muodostunut. Yhteistä vanhoille ystävyyksille on ehkä se, että yhteydessä ei ole pakko olla 24/7 mutta silti tiedämme olevamme ystäviä. Ehkä nämä etääntyneet ovat tulkinneet väärin sen, että minulla ei ole tarvetta olla koko ajan yhdessä tai yhteydessä. Esimerkiksi koulukavereiden kanssa riitti se koulussa olo, enkä tuntenut halua olla heidän kanssaan vielä koulun jälkeen iltaan asti; mehän näimme seuraavana päivänä taas koulussa. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itellä kavereita 0 ellei lasketa yhtä jonka kanssa vaihdan meilillä kuulumiset livenä ei olla ikinä nähty
Ei ole koskaan ollut ystäväporukkaa. Lapsena koulussa oli se ksi paras ystävä, jonka kanssa ollaan edelleen hyviä ystäviä. Olen opiskeluajasta lähtien muuttanut maasta toiseen kolmesti, koskaan ei ole syntynyt mitään kiinteää porukkaa, joka maasta on jäänyt yksi tai kaksi ihmistä, joita mielllään kutsun ystävikseni. Mutta kun ei koskaan juuri nähdä, niin vähitellen se yhteydenpito jää. Täällä nykyisessä maassa mulla on yksi parempi ystävä (15 vuotta olen täällä asunut) ja iso liuta tuttuja. Just edim. syntympäivää en oikein juhli, kun ei ole sellaista porukkaa minkä kutsuisin. Vähän olen kateellinen nille joilla on sellainen ystäväporukka:/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä , kaikki ystävät on eri piireistä. Silloin kun ei ollut vielä lapsia, kutsuin heitä kyllä synttäreilleni. Synttärit menivät ihan hyvin, kun kaikki satumme olemaan pälättäjä-sorttia. Nyt olen niin väsähtänyt, etten jaksa mitään kekkereitä (tai että itse tulisi kokata..). Niinpä tulee lähinnä mummoille avauduttua uimahallissa. Pari vuotta sitten eräs ystävä pisti välitkin poikki, eikä syy oikein koskaan selvinnyt (mutta luulen, että hänen lapsettomuutensa vaikutti). Se vieläkin viiltää syvältä, koska hänen mukanaan meni muitakin ystäviä. Toisaalta, uusiakin on tullut, mutta ovat jotenkin pinnallisia - lähinnä miehen ja mun yhteisiä.
Surullista mut samalla lohduttavaa et meitä on monta. Meistä sais jo ison kaveripiirin. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On annettu ymmärtää, että pitäisi potea jonkinlaista syyllisyyttä, kun ei tunne tarvetta ystävien hankkimiseen ja sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseen.
Ihmiset ovat rasittavia ja itsekkäitä, myös minä. En jaksa, halua tai viitsi seurustella kenenkään kanssa yhtään enempää kuin työn takia on pakko.
Epämääräinen erillisyyden tunne joskus rassaa, mutta yksinolosta nautin täysillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihana huomata, että on muitakin, joilla ei kaveriporukkaa ole. Polttaritkin jäi itselläni aikoinaan järjestämättä, kenetpä olisin kutsunut.
Mulla jäi häätkin järjestämättä. Sukukin on niin kaukana ettei niiden varaan voinut järjestää. Myös lapsettomuus vaikuttaa ystävien saamiseen, ei ole sitä pakollista sosiaalista kanssakäymistä mikä liittyy lapsiin ja niiden harrastuksiin.
Tuo on kyllä lievästi ahdistava ajatus, mahdollisesti joskus tulevat häät. Miehen kanssa ollaan joskus leikitty ajatuksella ja suunniteltu häitä ja vieraslistaa, niin tuntuu niin reppanalta miettiä jotain satunnaisia kavereita ketä voisi kutsua. Miehellä on juurikin sellainen tiivis kaveriporukka ja muutenkin paljon ystäviä, minulla taas... Ehkä pari, kolme, ketä ystäväksi tituleeraisin (ihan eri piireistä kukin), ja hyvä nippu jonkinlaisia kavereita mutta tuntuisi jotenkin... säälittävältä kutsua oikein ketään. Kaikille kävisi ilmi se, miten harvassa "minun ihmiseni" ovatkaan. :D Kamala ajatus!
Mulla on tuttavaporukka, ja erillisenä pari läheistä ”omaa” ystävää.
Jotenkin hassuakin että noiden läheisimpien kanssa ei ikinä tule tavattua juhlapyhinä, vaikka arjessa on heidän kanssaan monikertaisesti tekemisissä verrattuna noihin tuttaviin. Sitten taas kun on joku vappu, juhannus tms, niin yleensä tulee sovittua menot noiden tuttavien kanssa, ihan sen takia että heistä saa kasaan sen ”porukan”, joka mun mielestä tarvitaan sellaiseen kunnon juhlatunnelmaan.
Ystäviä näen viikottain, ja noita tuttavia muutaman kerran vuodessa.
Ja jostain syystä myös näillä mun ystävillä on sama tilanne, hekin viettävät juhlapyhät isoissa porukoissa mökeillä jne, mutta ikinä ei olla suunniteltu mitään yhteistä.
Ei mullakaan. Varon aina tyrkyttämästä itseäni. Kamalinta olisi, jos olisin jollekin vaivaksi. Jos joku kokisi velvollisuutta pitää minusta huolta ja olla kanssani ystävä, koska olisin muuten yksinäinen. En voi luottaa, että kukaan pitäisi minusta ihan itseni takia. Varmaan vähän sama ongelma (mutta käänteisesti), kuin rikkailla ja kuuluisilla. Siksi oken mieluummin yksin. En ole mikään reppana kuitenkaan, en tarvitse ketään säälistä.
Ottakaa yhteyttä osoitteeseen aaveenystavapalvalu@gmail.com niin voitte saada uusia ystäviä. Kaikille on ystävä jossain lähempänä tai kauempana. Meilit tarkastetaan klo 23 jälkeen. T. Matilda
Ei mullakaan ole ystäväporukkaa. Ystäviä ja kavereita on, mutta he eivät tunne toisiaan. En osaa kaivatakaan mitään ystäväporukoita vaan mulle riittää oikein hyvin, että vietän aikaani ystävieni kanssa kahdestaan. Mulla on kuitenkin perhe ja lähisuku, joten isommalla porukalla tulee vietettyä aikaa heidän kanssaan.