Muita, joilla ei ole ystäväporukkaa?

Olipa kyse ystävän tai ystäväporukan etsimisestä, niin se on vaikeaa jos ennestään ei ystäviä ole. Ihmiset alkavat ihmetellä, mikä sinussa on vikana, jos sinulla ei ole ystäviä ennestään. :(

Ei ole koskaan ollut kaveripiiriä. Lapsena oli aina muutaman vuoden kerrallaan joku bestis, mutta niidenkään ihmisten kanssa en ole tekemisissä enää. Kun kasvettiin ja tuli älyä päähän, ymmärsin, että olin ihan erilainen kuin lapsuus-, teini- ja lukioajan kaverini.

Opiskelijaelämästä jäi pari-kolme kaveria mutta harvoin nähdään, kun on hajaannuttu eri puolille maata. Eikä näidenkään kanssa porukkaa ollut eikä siis nähdä yhdessä.

Lasten myötä saanut yhden paremman kaverin, mutta siinäpä mun ystävyyssuhteet. Onneksi tavattiin miehen kanssa jo heti kun aloitin opiskelut eli oltu yhdessä jo kauan. Mies on mun soul mate, ihan aidosti on, ja mun paras ystävä. Siitä olen onnellinen.

Ei ole porukkaa, parempia ystäviä 2 ja kavereita joku 4. Mutta näen kaikkia erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole yhtään ystävää tai kaveria

Ei mullakaan. Tosin näin ei ole aina ollut.

Ei ole ystäviä. Olen ujo, pohdiskelen asioita paljon. On vaikea luottaa toisiin. En ole helposti lähestyttävä, koska en ole ulospäin suuntautunut. En kuitenkaan välttämättä kaipaa naisia ystävikseni, koska ainakin työelämässä olen törmännyt siihen, että naiset ovat myrkyllisiä toisiaan kohtaan. En halua jauhaa toisista ihmisistä paskaa, haluaisin keskustella ihan arkisista asioista.

Onneksi on sentään aviomies, jonka kanssa synkkaa.

Synttärit harmittaa minua kun ei ole ketään ketä kutsua. Miehen kanssa on mukavaa, viihdyn kyllä yksinkin. Ei ole edes lapsia ja viiskymppisten lähestyminen vähän harmittaa. No, syödään sitten isännän kanssa käpykakkua kaksin.

Ei porukoita. Yksi porukka jäi peruskouluun, toinen lukioon. Muutin ulkomaille. Opiskeluajoista jäi muutaman kaverin porukka. Töistä ja harrastuksista olen löytänyt kavereita, mutta kaikki erikseen.

Työkaveri kertoi lomailevansa joka vuosi saman 16-hengen kaveriporukan kanssa. Kuulosti utopistiselta.

Ottakaamme yhteyttä aaveenystavapalvalu@gmail.com ja kertokaa mistä,päin kaipaatko ystävää tai vaikkapa kirjeenvaihtokavereita. Yksin ei kannata suotta jäädä koska jossain joku odottaa sinun meiliäsi.

Heh ja minä kun oon aina luullut että kaikilla muilla on kauheesti kavereita ja mulla vaan ei ketään vaikka kuin oon yrittänyt löytää.

"kiva" huomata näitä ketjuja lukiessa, että ei olekaan ainut jolla ei ole suurta kaveriporukkaa tai paljon kavereita muutenkaan. Tuntuu nimittäin muuten, että kaikilla muilla on.

Toki ne joilla kavereita on paljon heistä sitten puhuvatkin, mutta ei kaverittomuudesta puhuta. On paljon helpompi kertoa miten on taas illanistujaiset, ystävät järkänneet yllärijuhlat, upeat polttarit jne. kuin että näin sitä ainoaa kaveria joka lähellä asuu ja joo vaihdettiinhan me pari viestiä sen kaukana asuvan kaverin kanssa jonka kanssa nähdään pari kertaa vuodessa.

cvdpxglThe 😄🌝😅😅 nut Kyla Eskisehir mun tapletti!

Ihana huomata, että on muitakin, joilla ei kaveriporukkaa ole. Polttaritkin jäi itselläni aikoinaan järjestämättä, kenetpä olisin kutsunut.

Minkäköhän verran näissä etenkin naisten välisissä porukoissa on selän takana pahan puhumista..? Olen vähän kyyninen.

Vierailija kirjoitti:

Olis kiva tietää, mistä tuollaisia vois löytää. Aikuisena tuntuu olevan mahdotonta saada vaikka neljää naista saman katon alle yhtäaikaa. Kaikilla on omat kiireensä.

Miksi ystävien pitäisi olla naisia? Viihtyykö joku pelkässä naisporukassa? Kiireensä kaikilla, se on totta.

Ei ole ikinä ollut ystäväporukkaa. Tällä hetkellä kaksi kaveria, eri paikkakunnilla molemmat kuin itse olen. Omalla paikkakunnalla ei ketään, paitsi sukua, joiden kanssa välit poikki.

Mulla ei ole ystäväporukkaa eikä kyllä ystäviäkään/kavereitakaan, enää. Parikymmentä vuotta olin kyllä osa isompaa porukkaa ja muutaman kanssa oltiin sitten ystäviä "erikseenkin" (eli tavattiin kahdestaan/kolmesta usein)

Sitten vaan tapahtui jotain ja mä tipahdin porukasta. Viime vuosien ainoat kontaktit näihin aiemmin hyviin ystäviin on ne, että tykkäilen facessa sitten näiden illanistujaisista otetuista kuvista kun itse istun pyjama päällä kotisohvalla. Olen opetellut viihtymään itsekseni mutta silloin kyllä tuntuu vähän ontolta... En koskaan ollut mikään "johtohahmo" tuossa ystäväpiirissä vaan pikemminkin tulin aina vaan porukan mukana, sillä kai olen siitä sitten tipahtanutkin pois. Niin paljon on historiassa niitä kertoja kun ehdotin jotain tekemistä/näkemistä ja aina silloin muilla oli niin kiireitä ettei koskaan mikään onnistunut niin enpä ole viitsinyt kysellä itseäni muiden seuraan enää kun seurani ei selvästi kiinnosta. Minkäs tuolle voi. Pitäisi saada aikaiseksi poistetuksi nuo "ystävät" esim. facesta, miksipä kiusaan itseäni seuraamalla sellaisten ihmisten elämää jotka eivät minun elämästäni ole enää kiinnostuneita. Kun ei enää oikeastaan itseäkään kiinnosta heidän asiansa enää... Kai sitä kuvittelee kuitenkin roikkuvansa vielä jossain ystävyyden rippeissä kun onhan se aika surullinen ajatus ettei nelikymppisenä ole yhtään sellaista perheen ulkopuolista ihmistä, jonka kanssa jakaa elämästään edes pieni osa. Mutta mistä ihmeestä niitä tuttavia löytäisi? Harrastuksissakin kun valtaosa tuntuu liikkuvan jo ennestään kaverin kanssa niin uusiin ihmisiin tutustuminen tuntuu käytännössä mahdottomalta.

Kai sitä on vaan sopeuduttava ajatukseen loppuelämästä ystävättömänä. Siellä vanhainkodissakin kun ne mummot tuntuvat vaan tappelevan keskenään :D

Vierailija kirjoitti:

Ihana huomata, että on muitakin, joilla ei kaveriporukkaa ole. Polttaritkin jäi itselläni aikoinaan järjestämättä, kenetpä olisin kutsunut.

Mulla jäi häätkin järjestämättä. Sukukin on niin kaukana ettei niiden varaan voinut järjestää. Myös lapsettomuus vaikuttaa ystävien saamiseen, ei ole sitä pakollista sosiaalista kanssakäymistä mikä liittyy lapsiin ja niiden harrastuksiin.

Mua ei jaksa kiinnostaa baarissa tyttöjen iltaa viettävien kanojen seura. Olen ilman ystäviä mieluummin. Mistä löytyisi älyni vertaisia ihmisiä...

Entä työkaverit, olisiko siitä ainesta ystäväporukaksi tai ihan vaan lasilliselle yms.lähtijöiksi? Koen olevani tosi onnekas, kun töistä on muodostunut ihana ystäväporukka, johon otetaan mukaan muitakin avosylin, kunhan vaan mukaan tulee.

Itsellä on eri kaveriporukoita ja elämän varrelta mukaan jääneitä ystäviä. Olen toki seurallinen ja kiinnostunut ylläpitämään kaverisuhteita.

Miehellä on ihan muutama kaveri, joita näkee tosi harvoin. On introvertimpi tapaus eli se varmaan voi vaikuttaa eikä niin tarvitse sosiaalista kanssakäymistä kuin itse tarvitsen.

Entä joku harrastus ja sieltä kaverisuhteita rakentamaan? Se vaatii toki vaivaa, mutta tuskin siellä vanhainkodissakaan sen helpompaa on oppia tutustumaan ihmisiin eli tsemppiä kaikille!

Vierailija kirjoitti:

Mua ei jaksa kiinnostaa baarissa tyttöjen iltaa viettävien kanojen seura. Olen ilman ystäviä mieluummin. Mistä löytyisi älyni vertaisia ihmisiä...

Kuulostat ylimieliseltä, ei noin kaverisuhteita hankita ja rakenneta. Avoimin mielin pitää olla ja tutustua ihmisiin, voi löytyä vaikka joku itseä fiksumpi kaveriksi 👍🏻