Lue keskustelun säännöt.
Muita, joilla ei ole ystäväporukkaa?
24.02.2018 |
Olenko ainoa, jolla ei ole mitään isoa ystäväporukkaa? Minulla on vain muutama ystävä ja heihin olen tutustunut ihan eri tilanteissa. Joskus kutsuin ystävät yhtäaikaa juhlimaan synttäreitäni ja tilanne oli lähinnä vaivaannuttavan hiljainen (ystäväni ovat introvertteja, kuten itsekin). Yritin parhaani mukaan luoda keskustelua esittelemällä ihmisiä toisilleen. Tajusin vasta tuossa tilanteessa, ettei ystävilläni ollut muuta yhdistävää tekijää kuin minut. Harmittaa, olisi kiva viettää porukalla iltaa.
Kommentit (91)
Mulla. Tosin olen myös sinkku ja neitsyt.
Mies 22v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon osaksi assi. Ihmiset eivät pidå "siviilissä" mutta töissä me olemme ok. Assit eivät juonittele ja ovat järjestelmällisiä.
Moi, oon 13wee nainen ja etin poikkista, siis joka on vähän samanlainen ku mä. Eli sellanen temperamenttinen, osaa olla hyväkäytöksinen.. ja tällast. Eli kuten sanoin aikainsemmin oon 13wee, kalat, 174cm, 83gr ehkä vähemmänkin eli jos kiinnosti lainaa tätä teksitii, ja laita et haluut keskustella tai, oot musta kiinnostunut. Siis kiitti jos pidit ja pidät must.
PS. Toivon myös sitä et voidaan sopii aika ja paikka et, tavattais. Eli jos innosti nii laita tulee.
Kannattaa liittyä Facebookissa Uusia Ystäviä ja Uudet ~40+ ystävät -ryhmiin! Siellä voi huhuilla seuraa vaikka teatteriin, ravintolaan, festareille, kävelylenkille, museoon, yms. Aika pääkaupunkipainotteisia ryhmiä, mutta välillä niissä huhuillaan seuraa myös muualta Suomesta.
Minullakaan ei mitään ystäväporukkaa varsinaisesti ole, vaan yksittäisiä tuttuja. Haaveilen kyllä edelleen sellaisesta kaveriporukasta, joka koostuisi molemmista sukupuolista, ja joiden kanssa voisi harrastaa kaikenlaista, käydä ulkomaanmatkoilla ja pitää vaikka jotain illanistujaisia. Näiden nykyisten kavereiden kanssa näitä asioita ei oikein pysty tekemään, koska he eivät ole sellaisista kiinnostuneita.
Sellainen Frendit-sarjan tyyppinen kaveriporukka olisi unelma. Enpä sitten tiedä, onko sellaista mahdollista saada enää lähes kolmekymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja olen siis mies.
T: nro 66
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa liittyä Facebookissa Uusia Ystäviä ja Uudet ~40+ ystävät -ryhmiin! Siellä voi huhuilla seuraa vaikka teatteriin, ravintolaan, festareille, kävelylenkille, museoon, yms. Aika pääkaupunkipainotteisia ryhmiä, mutta välillä niissä huhuillaan seuraa myös muualta Suomesta.
Sinne aaveenystavapalvaluun mukaan vaan kaikki ympäri Suomen!
Vierailija kirjoitti:
Surullista mut samalla lohduttavaa et meitä on monta. Meistä sais jo ison kaveripiirin. :D
Viestiä osoitteeseen aaveenystavapalvalu@gmail.com niin saa ainakin ennemmin tai myöhemmin kirjeenvaihtokaverin tai ihan sellaisen kaverin, jonka kanssa voi nähdä ja tehdä asioita yhdessä. Mukaan lyhyt kuvaus itsestä ja siitä, minkätyyppistä seuraa kaipaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihana huomata, että on muitakin, joilla ei kaveriporukkaa ole. Polttaritkin jäi itselläni aikoinaan järjestämättä, kenetpä olisin kutsunut.
Mulla jäi häätkin järjestämättä. Sukukin on niin kaukana ettei niiden varaan voinut järjestää. Myös lapsettomuus vaikuttaa ystävien saamiseen, ei ole sitä pakollista sosiaalista kanssakäymistä mikä liittyy lapsiin ja niiden harrastuksiin.
Tuo on kyllä lievästi ahdistava ajatus, mahdollisesti joskus tulevat häät. Miehen kanssa ollaan joskus leikitty ajatuksella ja suunniteltu häitä ja vieraslistaa, niin tuntuu niin reppanalta miettiä jotain satunnaisia kavereita ketä voisi kutsua. Miehellä on juurikin sellainen tiivis kaveriporukka ja muutenkin paljon ystäviä, minulla taas... Ehkä pari, kolme, ketä ystäväksi tituleeraisin (ihan eri piireistä kukin), ja hyvä nippu jonkinlaisia kavereita mutta tuntuisi jotenkin... säälittävältä kutsua oikein ketään. Kaikille kävisi ilmi se, miten harvassa "minun ihmiseni" ovatkaan. :D Kamala ajatus!
Älä sure. Kyllä me av-mammat voimme tulla porukalla häihisi eli vieraiden puutteen vuoksi ei kannata jättää menemättä naimisiin. Voit yllättyä positiivisesti kun av-mammalauma tulee paikalle. Käyttäydymme kauniisti häissäsi. Jos joku yrittää tehdä jotain sopimatonta niin laitamme hänet ruotuun. Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta!
Parikymppisenä mulle muodostui erikoisesta elämäntilanteesta johtuen yhtäkkiä ihana kaveriporukka. Se oli tavallaan varmasti elämäni onnellisinta aikaa, elämä oli kuin tv-sarja Frendeistä, kaverit kävelivät suoraan sisälle koputtamatta, joku oli syönyt sun ruuat, tai lainannut sun vaatteet, aina oli menoa ja joku jonka kanssa puhua tai tehdä jotain. Olen edelleenkin yhteydessä kaikkiin ihmisiin, mutta elämä on kuljettanut meidät aika erilleen vuosien saatossa. Enää en ehkä edes jaksaisi niin tiivistä kaverien kanssa hengailua, mutta nyt ulkomaille muuttaneena ja yksinäisenä muistelen kaiholla niitä aikoja.
Aikuisena uusien ystävien saaminen on vaikeaa, kun monilla on jo ne omat porukat.
Uskon kuitenkin että uusia ystäviä ja jopa porukoita voi saada kokoon myös aikuisella iällä. Oma-aloitteisuutta ja sosiaalisuutta se tosin vaatii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä myöntää mutta ei mullakaan ole ystäväporukkaa saati edes sitä parasta ystävää jota kutsua koolle.
Tuttuja ja kavereita on mutta sitä aitoa syvää ystävyyttä ei. Ei edes nuorempana ollut mitään isoja kaveriporukoita vaan muutama ystävä kulki koulu- ja opiskeluaikoina vanavedessä, mutta aika ja elämät on ajaneet meidät kaikki erilleen.
Paras nuoruuden ja varhais -aikuisuuden ystäväni osoittautui narsistiksi. Hän rikkoi monen monta kertaa luottamukseni ja lopulta meni välit ihan kokonaan, tätä suren vieläkin toisinaan koska hyvinä aikoina olimme kuin paita ja peppu. Mutta hänen luonnehäiriö ja sen myötä ongelmat alkoi aikuisena tulla liikaa esille eikä normaalista ystävyydestä tullut enää mitään..
Sittemmin on ollut vaikea solmia uusia ystävyyksiä, luulen että luottamuspula aiempien tapahtumien takia ja siitä seurannut varovaisuus on aiheuttanut tätä ystävättömyyttä ajan kanssa.
Harrastuspiireistä ja töistä jotain tuttavuuksia tullut matkaan, mutta tuntuu ettei tuttavuus koskaan syvene kenenkään kanssa vaikka olen mielestäni heidän seurassaan mukava, avoin, huomaavainen jne.
Miten ystävyyden vie syvemmälle tasolle jos päällisin puolin kuitenkin synkkaa?
Lisäksi se alkanut ärsyttää että yhteydenotoissa olen itse aina se aloitteentekijä, koskaan ei kukaan kysy minua ensin mukaan.. ja jotkut ovat yhteydessä vain jos hyötyvät minusta jotenkin.
En vissiin ole kuitenkaan tarpeeksi kiinnostava tyyppi tai joku vaan minussa mättää muiden silmissä..
Muillakaan ei ystäviä ole. Lisäksi oon sairauslomalla, eli ainut paikka, josta voisin etsiä kavereita on netti. On mulla kyllä harrastuksia, mut puhuminen siellä on tosi vaikeeta.Mä en kovin helposti ala puhumaan, eli just kirjoittaminen on helpompaa mulle. Mulla on kyllä ollut kavereita aiemmin, mut ovat jääneet, kun kouluun loppunut. N. 23
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ystäväporukkaa, eikä ole koskaan ollutkaan. Ystäviäkään ei ole montaa, eivätkä tunne toisiaan. En kyllä tiedä muitakaan kenellä olisi, mun serkulla on kai jonkinlainen, on ollut nuoresta asti miehensä kanssa ja asuvat samalla paikkakunnalla mistä ovat kotoisin, niitä on kai sitten jäänyt jonkinlaiseksi porukaksi lapsuuden kavereita jotka ei ole muualle muuttaneet. En oikein tiedä miten muuten kenellekään voi jostain tulla kaveriporukka... töistä? Harva työkaverin kanssa kuitenkaan oikein ystävystyy.
En viihdy isoissa naisporukoissa. Ystäviä on mulla runsaasti, mutta olen tutustunut heihin elämän eri vaiheissa.
Up