Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi miesten kriteerit ovat realistisempia?
121212
22.02.2018 |
Minulta kysyttiin tätä.
Koska ketju kuitenkin poistetaan, vastaan lyhyesti: miesten kriteerit ovat realistisempia koska ne ovat sellaisia jotka kaikki voivat täyttää samanaikaisesti.
Naisten kriteerit ovat päasiassa
- geneettisiä, esim. kaikki miehet eivät voi olla pitkiä (vs kaikki naiset voivat olla normaalipainoisia)
- relatiivisia, kaikki eivät voi erottua positiivisesti muihin verrattuna (miehen asema verrattuna muihin vs nainen on mukava ja empaattinen)
Käytännössä naisen kriteerit ovat sellaisia että miehistä osa karsiutuu, riippumatta siitä ovatko miehet hyviä vai huonoja. Yksinkertaista.
Kommentit (6169)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa asia mikä on pysäyttävällä tavalla esteenä parisuhteen tai minkään muunkaan ihmissuhteen synnylle on sosiaaliset vaikeudet (yleensä jo lapsuudesta lähtöisin olevat). Mikäli sinulla on tällaisia ongelmia, et ole valmis parisuhteeseen. Päinvastoin, se rikkoisi sinua enemmän. On harha-ajattelua että rakkaus ja/tai seksi tekisi kenestäkään kokonaisen. Sosiaalisiin vaikeuksiin on tarjolla ihan oikeaa hoitoa, johon kannattaa hakeutua jo ihan itsensäkin takia. Nääs ensin pitäisi oppia elämään tasapainossa itsensä kanssa ennenkuin edes yrittää jakaa elämäänsä kenenkään muun kanssa.
Kaikilla ei tietysti ole sairaudentuntoa, mikä on sääli sillä ensimmäinen askel paranemista kohti on myöntää olevansa sairas ja hakeutua hoitoon. Mikäli koet jääneesi "parisuhdemarkkinoilla" ja/tai ihmissuhteiden ulkopuolelle tyysti, suosittelen asian pohtimista.T: sosiaalisilla vaikeuksilla varustettu ja yksin elävä 25v nainen
Lasketko introversiosta johtuvan kohtaamattomuusongelman sellaiseksi?
Introverttikin on täysin kykenevä muodostamaan ihmissuhteita normaalisti. Mutta jos sinulla on vaikeuksia astua ulos kotoasi, kohdata ihmisiä ja ottaa kontaktia, niin kyllä, sinulla on mitä luultavimmin sosiaalisia vaikeuksia.
Lähinnä tarkoitan sitä, että tarpeeksi introvertti todennäköisesti harrastuksissaankaan ei kohtaa juuri ihmisiä, koska ei nauti siitä. Toki kotoaan poistuessaan kohtaa liki väkisin ihmisiä, mutta varsinkin ekstroverteille naisille introvertti mies yleisesti näyttäytyy tylsänä. Vaatisi kahden introvertin kohtaamisen, joita spontaanisti ei hirveästi esiinny.
Se on juuri noin, että uusiin ihmisiin tutustuminen on introvertille useimmiten uuvuttavaa ja siksi siihen ei jaksa ryhtyä. Näkeehän ulkona ihmisiä, mutta ei heitä mitenkään kohtaa, jos ei ryhdy sosiaaliseksi ja ota kontaktia. Pitää pakottaa itsensä oman perusluonteensa vastaiseksi.
Kuten juuri tuossa aiemmissakin viesteissä nähtiin, niin naisten kaatajat ovat hauskoja seuran pitäjiä. Introvertit nähdään tylsinä.
Jos on niin vahvasti introvertti, miksi parisuhde olisi tavoittelemisen arvoinen asia? Toisen ihmisen kanssa asuminen ja asioiden jakaminen, ehkä jopa loppuelämän ajan... Eikö se olisi ennemminkin rasite?
Koska olemme kuitenkin ihmisiä. On inhimillistä haluta läheisyyttä, yhteenkuuluvuuden tunnetta, jakaa asioita toisen kanssa, seksiä jne. Introvertti voi hyvin viihtyä parisuhteessa sopivan ihmisen kanssa tai vastaavasti olla kaveri sopivan ihmisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa asia mikä on pysäyttävällä tavalla esteenä parisuhteen tai minkään muunkaan ihmissuhteen synnylle on sosiaaliset vaikeudet (yleensä jo lapsuudesta lähtöisin olevat). Mikäli sinulla on tällaisia ongelmia, et ole valmis parisuhteeseen. Päinvastoin, se rikkoisi sinua enemmän. On harha-ajattelua että rakkaus ja/tai seksi tekisi kenestäkään kokonaisen. Sosiaalisiin vaikeuksiin on tarjolla ihan oikeaa hoitoa, johon kannattaa hakeutua jo ihan itsensäkin takia. Nääs ensin pitäisi oppia elämään tasapainossa itsensä kanssa ennenkuin edes yrittää jakaa elämäänsä kenenkään muun kanssa.
Kaikilla ei tietysti ole sairaudentuntoa, mikä on sääli sillä ensimmäinen askel paranemista kohti on myöntää olevansa sairas ja hakeutua hoitoon. Mikäli koet jääneesi "parisuhdemarkkinoilla" ja/tai ihmissuhteiden ulkopuolelle tyysti, suosittelen asian pohtimista.T: sosiaalisilla vaikeuksilla varustettu ja yksin elävä 25v nainen
Lasketko introversiosta johtuvan kohtaamattomuusongelman sellaiseksi?
Introverttikin on täysin kykenevä muodostamaan ihmissuhteita normaalisti. Mutta jos sinulla on vaikeuksia astua ulos kotoasi, kohdata ihmisiä ja ottaa kontaktia, niin kyllä, sinulla on mitä luultavimmin sosiaalisia vaikeuksia.
Lähinnä tarkoitan sitä, että tarpeeksi introvertti todennäköisesti harrastuksissaankaan ei kohtaa juuri ihmisiä, koska ei nauti siitä. Toki kotoaan poistuessaan kohtaa liki väkisin ihmisiä, mutta varsinkin ekstroverteille naisille introvertti mies yleisesti näyttäytyy tylsänä. Vaatisi kahden introvertin kohtaamisen, joita spontaanisti ei hirveästi esiinny.
Se on juuri noin, että uusiin ihmisiin tutustuminen on introvertille useimmiten uuvuttavaa ja siksi siihen ei jaksa ryhtyä. Näkeehän ulkona ihmisiä, mutta ei heitä mitenkään kohtaa, jos ei ryhdy sosiaaliseksi ja ota kontaktia. Pitää pakottaa itsensä oman perusluonteensa vastaiseksi.
Kuten juuri tuossa aiemmissakin viesteissä nähtiin, niin naisten kaatajat ovat hauskoja seuran pitäjiä. Introvertit nähdään tylsinä.
Jos on niin vahvasti introvertti, miksi parisuhde olisi tavoittelemisen arvoinen asia? Toisen ihmisen kanssa asuminen ja asioiden jakaminen, ehkä jopa loppuelämän ajan... Eikö se olisi ennemminkin rasite?
Eihän se kaiketi ole este rakastaa ja kaivata vastarakkautta ja jopa yhdessäoloa, vaikka uusiin ihmisiin tutustuminen ja joukkokohtaamiset uuvuttavatkin totaalisesti? Pystyn hyvin kommunikoimaan tuttujen ihmisten kanssa useitakin tunteja putkeen pienessä ryhmässä (mieluiten kaksin tai kolmin, mutta max 5-6), mutta ison joukon päättömästi puokkoileva kälätys ei kiinnosta ja uuvuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa asia mikä on pysäyttävällä tavalla esteenä parisuhteen tai minkään muunkaan ihmissuhteen synnylle on sosiaaliset vaikeudet (yleensä jo lapsuudesta lähtöisin olevat). Mikäli sinulla on tällaisia ongelmia, et ole valmis parisuhteeseen. Päinvastoin, se rikkoisi sinua enemmän. On harha-ajattelua että rakkaus ja/tai seksi tekisi kenestäkään kokonaisen. Sosiaalisiin vaikeuksiin on tarjolla ihan oikeaa hoitoa, johon kannattaa hakeutua jo ihan itsensäkin takia. Nääs ensin pitäisi oppia elämään tasapainossa itsensä kanssa ennenkuin edes yrittää jakaa elämäänsä kenenkään muun kanssa.
Kaikilla ei tietysti ole sairaudentuntoa, mikä on sääli sillä ensimmäinen askel paranemista kohti on myöntää olevansa sairas ja hakeutua hoitoon. Mikäli koet jääneesi "parisuhdemarkkinoilla" ja/tai ihmissuhteiden ulkopuolelle tyysti, suosittelen asian pohtimista.T: sosiaalisilla vaikeuksilla varustettu ja yksin elävä 25v nainen
Lasketko introversiosta johtuvan kohtaamattomuusongelman sellaiseksi?
Introverttikin on täysin kykenevä muodostamaan ihmissuhteita normaalisti. Mutta jos sinulla on vaikeuksia astua ulos kotoasi, kohdata ihmisiä ja ottaa kontaktia, niin kyllä, sinulla on mitä luultavimmin sosiaalisia vaikeuksia.
Lähinnä tarkoitan sitä, että tarpeeksi introvertti todennäköisesti harrastuksissaankaan ei kohtaa juuri ihmisiä, koska ei nauti siitä. Toki kotoaan poistuessaan kohtaa liki väkisin ihmisiä, mutta varsinkin ekstroverteille naisille introvertti mies yleisesti näyttäytyy tylsänä. Vaatisi kahden introvertin kohtaamisen, joita spontaanisti ei hirveästi esiinny.
Se on juuri noin, että uusiin ihmisiin tutustuminen on introvertille useimmiten uuvuttavaa ja siksi siihen ei jaksa ryhtyä. Näkeehän ulkona ihmisiä, mutta ei heitä mitenkään kohtaa, jos ei ryhdy sosiaaliseksi ja ota kontaktia. Pitää pakottaa itsensä oman perusluonteensa vastaiseksi.
Kuten juuri tuossa aiemmissakin viesteissä nähtiin, niin naisten kaatajat ovat hauskoja seuran pitäjiä. Introvertit nähdään tylsinä.
Jos on niin vahvasti introvertti, miksi parisuhde olisi tavoittelemisen arvoinen asia? Toisen ihmisen kanssa asuminen ja asioiden jakaminen, ehkä jopa loppuelämän ajan... Eikö se olisi ennemminkin rasite?
Koska olemme kuitenkin ihmisiä. On inhimillistä haluta läheisyyttä, yhteenkuuluvuuden tunnetta, jakaa asioita toisen kanssa, seksiä jne. Introvertti voi hyvin viihtyä parisuhteessa sopivan ihmisen kanssa tai vastaavasti olla kaveri sopivan ihmisen kanssa.
Läheisyys, seksi jne. vaatii aina sosiaalista kanssakäymistä. Jos tarvitset noita asioita koska olet ihminen, niin pystyt myös toimimaan kuten ihminen eli pystyt sosiaaliseen kanssakäymiseen niitä saadaksesi ja antaaksesi. Se ettei jaksa vaivautua tai ei kiinnosta yhtään, viittaa muuhun kuin introverttiuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa asia mikä on pysäyttävällä tavalla esteenä parisuhteen tai minkään muunkaan ihmissuhteen synnylle on sosiaaliset vaikeudet (yleensä jo lapsuudesta lähtöisin olevat). Mikäli sinulla on tällaisia ongelmia, et ole valmis parisuhteeseen. Päinvastoin, se rikkoisi sinua enemmän. On harha-ajattelua että rakkaus ja/tai seksi tekisi kenestäkään kokonaisen. Sosiaalisiin vaikeuksiin on tarjolla ihan oikeaa hoitoa, johon kannattaa hakeutua jo ihan itsensäkin takia. Nääs ensin pitäisi oppia elämään tasapainossa itsensä kanssa ennenkuin edes yrittää jakaa elämäänsä kenenkään muun kanssa.
Kaikilla ei tietysti ole sairaudentuntoa, mikä on sääli sillä ensimmäinen askel paranemista kohti on myöntää olevansa sairas ja hakeutua hoitoon. Mikäli koet jääneesi "parisuhdemarkkinoilla" ja/tai ihmissuhteiden ulkopuolelle tyysti, suosittelen asian pohtimista.T: sosiaalisilla vaikeuksilla varustettu ja yksin elävä 25v nainen
Lasketko introversiosta johtuvan kohtaamattomuusongelman sellaiseksi?
Introverttikin on täysin kykenevä muodostamaan ihmissuhteita normaalisti. Mutta jos sinulla on vaikeuksia astua ulos kotoasi, kohdata ihmisiä ja ottaa kontaktia, niin kyllä, sinulla on mitä luultavimmin sosiaalisia vaikeuksia.
Lähinnä tarkoitan sitä, että tarpeeksi introvertti todennäköisesti harrastuksissaankaan ei kohtaa juuri ihmisiä, koska ei nauti siitä. Toki kotoaan poistuessaan kohtaa liki väkisin ihmisiä, mutta varsinkin ekstroverteille naisille introvertti mies yleisesti näyttäytyy tylsänä. Vaatisi kahden introvertin kohtaamisen, joita spontaanisti ei hirveästi esiinny.
Se on juuri noin, että uusiin ihmisiin tutustuminen on introvertille useimmiten uuvuttavaa ja siksi siihen ei jaksa ryhtyä. Näkeehän ulkona ihmisiä, mutta ei heitä mitenkään kohtaa, jos ei ryhdy sosiaaliseksi ja ota kontaktia. Pitää pakottaa itsensä oman perusluonteensa vastaiseksi.
Kuten juuri tuossa aiemmissakin viesteissä nähtiin, niin naisten kaatajat ovat hauskoja seuran pitäjiä. Introvertit nähdään tylsinä.
Jos on niin vahvasti introvertti, miksi parisuhde olisi tavoittelemisen arvoinen asia? Toisen ihmisen kanssa asuminen ja asioiden jakaminen, ehkä jopa loppuelämän ajan... Eikö se olisi ennemminkin rasite?
Koska olemme kuitenkin ihmisiä. On inhimillistä haluta läheisyyttä, yhteenkuuluvuuden tunnetta, jakaa asioita toisen kanssa, seksiä jne. Introvertti voi hyvin viihtyä parisuhteessa sopivan ihmisen kanssa tai vastaavasti olla kaveri sopivan ihmisen kanssa.
Läheisyys, seksi jne. vaatii aina sosiaalista kanssakäymistä. Jos tarvitset noita asioita koska olet ihminen, niin pystyt myös toimimaan kuten ihminen eli pystyt sosiaaliseen kanssakäymiseen niitä saadaksesi ja antaaksesi. Se ettei jaksa vaivautua tai ei kiinnosta yhtään, viittaa muuhun kuin introverttiuteen.
Kyse ei monesti ole siitä, ettei yrittäisi löytää kumppania, mutta kun kohtaamisten määrää rajoittaa merkittävästi jaksaminen jo numeropeli on vastaan ja vielä kun pitäisi löytää kiinnostava ihminen, joka pitää myös kiinnostavana, joukosta joka ei suinkaan ole valtaosa ihmisistä vaan pieni vähemmistö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa asia mikä on pysäyttävällä tavalla esteenä parisuhteen tai minkään muunkaan ihmissuhteen synnylle on sosiaaliset vaikeudet (yleensä jo lapsuudesta lähtöisin olevat). Mikäli sinulla on tällaisia ongelmia, et ole valmis parisuhteeseen. Päinvastoin, se rikkoisi sinua enemmän. On harha-ajattelua että rakkaus ja/tai seksi tekisi kenestäkään kokonaisen. Sosiaalisiin vaikeuksiin on tarjolla ihan oikeaa hoitoa, johon kannattaa hakeutua jo ihan itsensäkin takia. Nääs ensin pitäisi oppia elämään tasapainossa itsensä kanssa ennenkuin edes yrittää jakaa elämäänsä kenenkään muun kanssa.
Kaikilla ei tietysti ole sairaudentuntoa, mikä on sääli sillä ensimmäinen askel paranemista kohti on myöntää olevansa sairas ja hakeutua hoitoon. Mikäli koet jääneesi "parisuhdemarkkinoilla" ja/tai ihmissuhteiden ulkopuolelle tyysti, suosittelen asian pohtimista.T: sosiaalisilla vaikeuksilla varustettu ja yksin elävä 25v nainen
Lasketko introversiosta johtuvan kohtaamattomuusongelman sellaiseksi?
Introverttikin on täysin kykenevä muodostamaan ihmissuhteita normaalisti. Mutta jos sinulla on vaikeuksia astua ulos kotoasi, kohdata ihmisiä ja ottaa kontaktia, niin kyllä, sinulla on mitä luultavimmin sosiaalisia vaikeuksia.
Lähinnä tarkoitan sitä, että tarpeeksi introvertti todennäköisesti harrastuksissaankaan ei kohtaa juuri ihmisiä, koska ei nauti siitä. Toki kotoaan poistuessaan kohtaa liki väkisin ihmisiä, mutta varsinkin ekstroverteille naisille introvertti mies yleisesti näyttäytyy tylsänä. Vaatisi kahden introvertin kohtaamisen, joita spontaanisti ei hirveästi esiinny.
Se on juuri noin, että uusiin ihmisiin tutustuminen on introvertille useimmiten uuvuttavaa ja siksi siihen ei jaksa ryhtyä. Näkeehän ulkona ihmisiä, mutta ei heitä mitenkään kohtaa, jos ei ryhdy sosiaaliseksi ja ota kontaktia. Pitää pakottaa itsensä oman perusluonteensa vastaiseksi.
Kuten juuri tuossa aiemmissakin viesteissä nähtiin, niin naisten kaatajat ovat hauskoja seuran pitäjiä. Introvertit nähdään tylsinä.
Jos on niin vahvasti introvertti, miksi parisuhde olisi tavoittelemisen arvoinen asia? Toisen ihmisen kanssa asuminen ja asioiden jakaminen, ehkä jopa loppuelämän ajan... Eikö se olisi ennemminkin rasite?
Eihän se kaiketi ole este rakastaa ja kaivata vastarakkautta ja jopa yhdessäoloa, vaikka uusiin ihmisiin tutustuminen ja joukkokohtaamiset uuvuttavatkin totaalisesti? Pystyn hyvin kommunikoimaan tuttujen ihmisten kanssa useitakin tunteja putkeen pienessä ryhmässä (mieluiten kaksin tai kolmin, mutta max 5-6), mutta ison joukon päättömästi puokkoileva kälätys ei kiinnosta ja uuvuttaa.
Mikä tässä on siis ongelma? Kukaan ei tänne synny valmiiseen kaveripiiriin, eli olet kuitenkin onnistunut keräämään itsellesi sen pienen piirin ihmisiä. Mikään ei estä sinua laajentamasta tätä piiriä, tutustumasta uusiin ihmisiin, kuin vain omalta mukavuusalueeltasi hetkeksi poistuminen. Jos potentiaalista kumppania ei löydy nykyisestä piiristäsi, etkä ole valmis näkemään vaivaa sen etsimiseen ulkopuolelta, niin sitten pitää opetella olemaan onnellinen sinkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa asia mikä on pysäyttävällä tavalla esteenä parisuhteen tai minkään muunkaan ihmissuhteen synnylle on sosiaaliset vaikeudet (yleensä jo lapsuudesta lähtöisin olevat). Mikäli sinulla on tällaisia ongelmia, et ole valmis parisuhteeseen. Päinvastoin, se rikkoisi sinua enemmän. On harha-ajattelua että rakkaus ja/tai seksi tekisi kenestäkään kokonaisen. Sosiaalisiin vaikeuksiin on tarjolla ihan oikeaa hoitoa, johon kannattaa hakeutua jo ihan itsensäkin takia. Nääs ensin pitäisi oppia elämään tasapainossa itsensä kanssa ennenkuin edes yrittää jakaa elämäänsä kenenkään muun kanssa.
Kaikilla ei tietysti ole sairaudentuntoa, mikä on sääli sillä ensimmäinen askel paranemista kohti on myöntää olevansa sairas ja hakeutua hoitoon. Mikäli koet jääneesi "parisuhdemarkkinoilla" ja/tai ihmissuhteiden ulkopuolelle tyysti, suosittelen asian pohtimista.T: sosiaalisilla vaikeuksilla varustettu ja yksin elävä 25v nainen
Lasketko introversiosta johtuvan kohtaamattomuusongelman sellaiseksi?
Introverttikin on täysin kykenevä muodostamaan ihmissuhteita normaalisti. Mutta jos sinulla on vaikeuksia astua ulos kotoasi, kohdata ihmisiä ja ottaa kontaktia, niin kyllä, sinulla on mitä luultavimmin sosiaalisia vaikeuksia.
Lähinnä tarkoitan sitä, että tarpeeksi introvertti todennäköisesti harrastuksissaankaan ei kohtaa juuri ihmisiä, koska ei nauti siitä. Toki kotoaan poistuessaan kohtaa liki väkisin ihmisiä, mutta varsinkin ekstroverteille naisille introvertti mies yleisesti näyttäytyy tylsänä. Vaatisi kahden introvertin kohtaamisen, joita spontaanisti ei hirveästi esiinny.
Se on juuri noin, että uusiin ihmisiin tutustuminen on introvertille useimmiten uuvuttavaa ja siksi siihen ei jaksa ryhtyä. Näkeehän ulkona ihmisiä, mutta ei heitä mitenkään kohtaa, jos ei ryhdy sosiaaliseksi ja ota kontaktia. Pitää pakottaa itsensä oman perusluonteensa vastaiseksi.
Kuten juuri tuossa aiemmissakin viesteissä nähtiin, niin naisten kaatajat ovat hauskoja seuran pitäjiä. Introvertit nähdään tylsinä.
Jos on niin vahvasti introvertti, miksi parisuhde olisi tavoittelemisen arvoinen asia? Toisen ihmisen kanssa asuminen ja asioiden jakaminen, ehkä jopa loppuelämän ajan... Eikö se olisi ennemminkin rasite?
Koska olemme kuitenkin ihmisiä. On inhimillistä haluta läheisyyttä, yhteenkuuluvuuden tunnetta, jakaa asioita toisen kanssa, seksiä jne. Introvertti voi hyvin viihtyä parisuhteessa sopivan ihmisen kanssa tai vastaavasti olla kaveri sopivan ihmisen kanssa.
Läheisyys, seksi jne. vaatii aina sosiaalista kanssakäymistä. Jos tarvitset noita asioita koska olet ihminen, niin pystyt myös toimimaan kuten ihminen eli pystyt sosiaaliseen kanssakäymiseen niitä saadaksesi ja antaaksesi. Se ettei jaksa vaivautua tai ei kiinnosta yhtään, viittaa muuhun kuin introverttiuteen.
Vai niin. Minun mielestäni se viittaa introverttiuteen. Miksi introvertti ei voisi haluta olla tutun kumppanin kanssa? Esim pari tuntia illassa. Jos ei muuten välitä juuri ihmisiä tavata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa asia mikä on pysäyttävällä tavalla esteenä parisuhteen tai minkään muunkaan ihmissuhteen synnylle on sosiaaliset vaikeudet (yleensä jo lapsuudesta lähtöisin olevat). Mikäli sinulla on tällaisia ongelmia, et ole valmis parisuhteeseen. Päinvastoin, se rikkoisi sinua enemmän. On harha-ajattelua että rakkaus ja/tai seksi tekisi kenestäkään kokonaisen. Sosiaalisiin vaikeuksiin on tarjolla ihan oikeaa hoitoa, johon kannattaa hakeutua jo ihan itsensäkin takia. Nääs ensin pitäisi oppia elämään tasapainossa itsensä kanssa ennenkuin edes yrittää jakaa elämäänsä kenenkään muun kanssa.
Kaikilla ei tietysti ole sairaudentuntoa, mikä on sääli sillä ensimmäinen askel paranemista kohti on myöntää olevansa sairas ja hakeutua hoitoon. Mikäli koet jääneesi "parisuhdemarkkinoilla" ja/tai ihmissuhteiden ulkopuolelle tyysti, suosittelen asian pohtimista.T: sosiaalisilla vaikeuksilla varustettu ja yksin elävä 25v nainen
Lasketko introversiosta johtuvan kohtaamattomuusongelman sellaiseksi?
Introverttikin on täysin kykenevä muodostamaan ihmissuhteita normaalisti. Mutta jos sinulla on vaikeuksia astua ulos kotoasi, kohdata ihmisiä ja ottaa kontaktia, niin kyllä, sinulla on mitä luultavimmin sosiaalisia vaikeuksia.
Lähinnä tarkoitan sitä, että tarpeeksi introvertti todennäköisesti harrastuksissaankaan ei kohtaa juuri ihmisiä, koska ei nauti siitä. Toki kotoaan poistuessaan kohtaa liki väkisin ihmisiä, mutta varsinkin ekstroverteille naisille introvertti mies yleisesti näyttäytyy tylsänä. Vaatisi kahden introvertin kohtaamisen, joita spontaanisti ei hirveästi esiinny.
Se on juuri noin, että uusiin ihmisiin tutustuminen on introvertille useimmiten uuvuttavaa ja siksi siihen ei jaksa ryhtyä. Näkeehän ulkona ihmisiä, mutta ei heitä mitenkään kohtaa, jos ei ryhdy sosiaaliseksi ja ota kontaktia. Pitää pakottaa itsensä oman perusluonteensa vastaiseksi.
Kuten juuri tuossa aiemmissakin viesteissä nähtiin, niin naisten kaatajat ovat hauskoja seuran pitäjiä. Introvertit nähdään tylsinä.
Jos on niin vahvasti introvertti, miksi parisuhde olisi tavoittelemisen arvoinen asia? Toisen ihmisen kanssa asuminen ja asioiden jakaminen, ehkä jopa loppuelämän ajan... Eikö se olisi ennemminkin rasite?
Koska olemme kuitenkin ihmisiä. On inhimillistä haluta läheisyyttä, yhteenkuuluvuuden tunnetta, jakaa asioita toisen kanssa, seksiä jne. Introvertti voi hyvin viihtyä parisuhteessa sopivan ihmisen kanssa tai vastaavasti olla kaveri sopivan ihmisen kanssa.
Läheisyys, seksi jne. vaatii aina sosiaalista kanssakäymistä. Jos tarvitset noita asioita koska olet ihminen, niin pystyt myös toimimaan kuten ihminen eli pystyt sosiaaliseen kanssakäymiseen niitä saadaksesi ja antaaksesi. Se ettei jaksa vaivautua tai ei kiinnosta yhtään, viittaa muuhun kuin introverttiuteen.
Okei, yleensä parisuhteessa ja seksissä ollaan kahdestaan - ei tietenkään aina, mutta noin yleisesti ottaen. Se suhde pitäisi vaan ensin löytää ja se on tässä se ongelma.
Introverttikin siis voi poistua kotoaan ja tavata ihmisiä; jos tämä ei onnistu, on kyse jostain muusta. Mistä nousee se ajatus, että suhteen voisi löytää vain jostain, missä porukka kälättää päättömästi? Maailma on väärällään rauhallisempia harrastuksia, kirjastoja, kahviloita, jopa nettideittejä, joissa ei tarvitse kenenkään huutaa ja möykätä tai olla erityisen ekstrovertti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa asia mikä on pysäyttävällä tavalla esteenä parisuhteen tai minkään muunkaan ihmissuhteen synnylle on sosiaaliset vaikeudet (yleensä jo lapsuudesta lähtöisin olevat). Mikäli sinulla on tällaisia ongelmia, et ole valmis parisuhteeseen. Päinvastoin, se rikkoisi sinua enemmän. On harha-ajattelua että rakkaus ja/tai seksi tekisi kenestäkään kokonaisen. Sosiaalisiin vaikeuksiin on tarjolla ihan oikeaa hoitoa, johon kannattaa hakeutua jo ihan itsensäkin takia. Nääs ensin pitäisi oppia elämään tasapainossa itsensä kanssa ennenkuin edes yrittää jakaa elämäänsä kenenkään muun kanssa.
Kaikilla ei tietysti ole sairaudentuntoa, mikä on sääli sillä ensimmäinen askel paranemista kohti on myöntää olevansa sairas ja hakeutua hoitoon. Mikäli koet jääneesi "parisuhdemarkkinoilla" ja/tai ihmissuhteiden ulkopuolelle tyysti, suosittelen asian pohtimista.T: sosiaalisilla vaikeuksilla varustettu ja yksin elävä 25v nainen
Lasketko introversiosta johtuvan kohtaamattomuusongelman sellaiseksi?
Introverttikin on täysin kykenevä muodostamaan ihmissuhteita normaalisti. Mutta jos sinulla on vaikeuksia astua ulos kotoasi, kohdata ihmisiä ja ottaa kontaktia, niin kyllä, sinulla on mitä luultavimmin sosiaalisia vaikeuksia.
Lähinnä tarkoitan sitä, että tarpeeksi introvertti todennäköisesti harrastuksissaankaan ei kohtaa juuri ihmisiä, koska ei nauti siitä. Toki kotoaan poistuessaan kohtaa liki väkisin ihmisiä, mutta varsinkin ekstroverteille naisille introvertti mies yleisesti näyttäytyy tylsänä. Vaatisi kahden introvertin kohtaamisen, joita spontaanisti ei hirveästi esiinny.
Se on juuri noin, että uusiin ihmisiin tutustuminen on introvertille useimmiten uuvuttavaa ja siksi siihen ei jaksa ryhtyä. Näkeehän ulkona ihmisiä, mutta ei heitä mitenkään kohtaa, jos ei ryhdy sosiaaliseksi ja ota kontaktia. Pitää pakottaa itsensä oman perusluonteensa vastaiseksi.
Kuten juuri tuossa aiemmissakin viesteissä nähtiin, niin naisten kaatajat ovat hauskoja seuran pitäjiä. Introvertit nähdään tylsinä.
Jos on niin vahvasti introvertti, miksi parisuhde olisi tavoittelemisen arvoinen asia? Toisen ihmisen kanssa asuminen ja asioiden jakaminen, ehkä jopa loppuelämän ajan... Eikö se olisi ennemminkin rasite?
Eihän se kaiketi ole este rakastaa ja kaivata vastarakkautta ja jopa yhdessäoloa, vaikka uusiin ihmisiin tutustuminen ja joukkokohtaamiset uuvuttavatkin totaalisesti? Pystyn hyvin kommunikoimaan tuttujen ihmisten kanssa useitakin tunteja putkeen pienessä ryhmässä (mieluiten kaksin tai kolmin, mutta max 5-6), mutta ison joukon päättömästi puokkoileva kälätys ei kiinnosta ja uuvuttaa.
Mikä tässä on siis ongelma? Kukaan ei tänne synny valmiiseen kaveripiiriin, eli olet kuitenkin onnistunut keräämään itsellesi sen pienen piirin ihmisiä. Mikään ei estä sinua laajentamasta tätä piiriä, tutustumasta uusiin ihmisiin, kuin vain omalta mukavuusalueeltasi hetkeksi poistuminen. Jos potentiaalista kumppania ei löydy nykyisestä piiristäsi, etkä ole valmis näkemään vaivaa sen etsimiseen ulkopuolelta, niin sitten pitää opetella olemaan onnellinen sinkku.
Ongelma lienee se, että jos joutuu jatkuvasti ponnistelemaan omaa perusluonnettaan vastaan, niin siihen uupuu. Se ei ole mitään hetkeksi mukavuusalueelta poistumista, vaan jatkuvaa ponnistelua. Lisäksi kyse ei ole vain omista haluista, vaan niiden vastapuoltenkin haluista. Moni ei ymmärrä introverttia. Kuten et sinäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa asia mikä on pysäyttävällä tavalla esteenä parisuhteen tai minkään muunkaan ihmissuhteen synnylle on sosiaaliset vaikeudet (yleensä jo lapsuudesta lähtöisin olevat). Mikäli sinulla on tällaisia ongelmia, et ole valmis parisuhteeseen. Päinvastoin, se rikkoisi sinua enemmän. On harha-ajattelua että rakkaus ja/tai seksi tekisi kenestäkään kokonaisen. Sosiaalisiin vaikeuksiin on tarjolla ihan oikeaa hoitoa, johon kannattaa hakeutua jo ihan itsensäkin takia. Nääs ensin pitäisi oppia elämään tasapainossa itsensä kanssa ennenkuin edes yrittää jakaa elämäänsä kenenkään muun kanssa.
Kaikilla ei tietysti ole sairaudentuntoa, mikä on sääli sillä ensimmäinen askel paranemista kohti on myöntää olevansa sairas ja hakeutua hoitoon. Mikäli koet jääneesi "parisuhdemarkkinoilla" ja/tai ihmissuhteiden ulkopuolelle tyysti, suosittelen asian pohtimista.T: sosiaalisilla vaikeuksilla varustettu ja yksin elävä 25v nainen
Lasketko introversiosta johtuvan kohtaamattomuusongelman sellaiseksi?
Introverttikin on täysin kykenevä muodostamaan ihmissuhteita normaalisti. Mutta jos sinulla on vaikeuksia astua ulos kotoasi, kohdata ihmisiä ja ottaa kontaktia, niin kyllä, sinulla on mitä luultavimmin sosiaalisia vaikeuksia.
Lähinnä tarkoitan sitä, että tarpeeksi introvertti todennäköisesti harrastuksissaankaan ei kohtaa juuri ihmisiä, koska ei nauti siitä. Toki kotoaan poistuessaan kohtaa liki väkisin ihmisiä, mutta varsinkin ekstroverteille naisille introvertti mies yleisesti näyttäytyy tylsänä. Vaatisi kahden introvertin kohtaamisen, joita spontaanisti ei hirveästi esiinny.
Se on juuri noin, että uusiin ihmisiin tutustuminen on introvertille useimmiten uuvuttavaa ja siksi siihen ei jaksa ryhtyä. Näkeehän ulkona ihmisiä, mutta ei heitä mitenkään kohtaa, jos ei ryhdy sosiaaliseksi ja ota kontaktia. Pitää pakottaa itsensä oman perusluonteensa vastaiseksi.
Kuten juuri tuossa aiemmissakin viesteissä nähtiin, niin naisten kaatajat ovat hauskoja seuran pitäjiä. Introvertit nähdään tylsinä.
Jos on niin vahvasti introvertti, miksi parisuhde olisi tavoittelemisen arvoinen asia? Toisen ihmisen kanssa asuminen ja asioiden jakaminen, ehkä jopa loppuelämän ajan... Eikö se olisi ennemminkin rasite?
Koska olemme kuitenkin ihmisiä. On inhimillistä haluta läheisyyttä, yhteenkuuluvuuden tunnetta, jakaa asioita toisen kanssa, seksiä jne. Introvertti voi hyvin viihtyä parisuhteessa sopivan ihmisen kanssa tai vastaavasti olla kaveri sopivan ihmisen kanssa.
Läheisyys, seksi jne. vaatii aina sosiaalista kanssakäymistä. Jos tarvitset noita asioita koska olet ihminen, niin pystyt myös toimimaan kuten ihminen eli pystyt sosiaaliseen kanssakäymiseen niitä saadaksesi ja antaaksesi. Se ettei jaksa vaivautua tai ei kiinnosta yhtään, viittaa muuhun kuin introverttiuteen.
Vai niin. Minun mielestäni se viittaa introverttiuteen. Miksi introvertti ei voisi haluta olla tutun kumppanin kanssa? Esim pari tuntia illassa. Jos ei muuten välitä juuri ihmisiä tavata.
Ei kukaan haluamista ole kieltänyt. Pitäisi vain löytää se sopiva kumppani ja se vaatii vaivannäköä. Mutta vaikka ei löytyisi, niin ei se sinkkuuskaan ihan syvältä ole, päinvastoin! Pääasia että on edes joku seurana - perhe, suku, kaverit - niin ei tarvitse seota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa asia mikä on pysäyttävällä tavalla esteenä parisuhteen tai minkään muunkaan ihmissuhteen synnylle on sosiaaliset vaikeudet (yleensä jo lapsuudesta lähtöisin olevat). Mikäli sinulla on tällaisia ongelmia, et ole valmis parisuhteeseen. Päinvastoin, se rikkoisi sinua enemmän. On harha-ajattelua että rakkaus ja/tai seksi tekisi kenestäkään kokonaisen. Sosiaalisiin vaikeuksiin on tarjolla ihan oikeaa hoitoa, johon kannattaa hakeutua jo ihan itsensäkin takia. Nääs ensin pitäisi oppia elämään tasapainossa itsensä kanssa ennenkuin edes yrittää jakaa elämäänsä kenenkään muun kanssa.
Kaikilla ei tietysti ole sairaudentuntoa, mikä on sääli sillä ensimmäinen askel paranemista kohti on myöntää olevansa sairas ja hakeutua hoitoon. Mikäli koet jääneesi "parisuhdemarkkinoilla" ja/tai ihmissuhteiden ulkopuolelle tyysti, suosittelen asian pohtimista.T: sosiaalisilla vaikeuksilla varustettu ja yksin elävä 25v nainen
Lasketko introversiosta johtuvan kohtaamattomuusongelman sellaiseksi?
Introverttikin on täysin kykenevä muodostamaan ihmissuhteita normaalisti. Mutta jos sinulla on vaikeuksia astua ulos kotoasi, kohdata ihmisiä ja ottaa kontaktia, niin kyllä, sinulla on mitä luultavimmin sosiaalisia vaikeuksia.
Lähinnä tarkoitan sitä, että tarpeeksi introvertti todennäköisesti harrastuksissaankaan ei kohtaa juuri ihmisiä, koska ei nauti siitä. Toki kotoaan poistuessaan kohtaa liki väkisin ihmisiä, mutta varsinkin ekstroverteille naisille introvertti mies yleisesti näyttäytyy tylsänä. Vaatisi kahden introvertin kohtaamisen, joita spontaanisti ei hirveästi esiinny.
Se on juuri noin, että uusiin ihmisiin tutustuminen on introvertille useimmiten uuvuttavaa ja siksi siihen ei jaksa ryhtyä. Näkeehän ulkona ihmisiä, mutta ei heitä mitenkään kohtaa, jos ei ryhdy sosiaaliseksi ja ota kontaktia. Pitää pakottaa itsensä oman perusluonteensa vastaiseksi.
Kuten juuri tuossa aiemmissakin viesteissä nähtiin, niin naisten kaatajat ovat hauskoja seuran pitäjiä. Introvertit nähdään tylsinä.
Jos on niin vahvasti introvertti, miksi parisuhde olisi tavoittelemisen arvoinen asia? Toisen ihmisen kanssa asuminen ja asioiden jakaminen, ehkä jopa loppuelämän ajan... Eikö se olisi ennemminkin rasite?
Koska olemme kuitenkin ihmisiä. On inhimillistä haluta läheisyyttä, yhteenkuuluvuuden tunnetta, jakaa asioita toisen kanssa, seksiä jne. Introvertti voi hyvin viihtyä parisuhteessa sopivan ihmisen kanssa tai vastaavasti olla kaveri sopivan ihmisen kanssa.
Läheisyys, seksi jne. vaatii aina sosiaalista kanssakäymistä. Jos tarvitset noita asioita koska olet ihminen, niin pystyt myös toimimaan kuten ihminen eli pystyt sosiaaliseen kanssakäymiseen niitä saadaksesi ja antaaksesi. Se ettei jaksa vaivautua tai ei kiinnosta yhtään, viittaa muuhun kuin introverttiuteen.
Vai niin. Minun mielestäni se viittaa introverttiuteen. Miksi introvertti ei voisi haluta olla tutun kumppanin kanssa? Esim pari tuntia illassa. Jos ei muuten välitä juuri ihmisiä tavata.
Kun se tuttukaan kumppani ei ole jotain, minkä voi laittaa kaappiin odottamaan seuraavaa kertaa kun taas tuntuu siltä että jaksaisi olla yhdessä. Se kumppanikin on ihminen, jolla on tarpeita ja tunteita. Lähinnä tämä kuulostaa nyt rajattomalta itsekkyydeltä ja kyvyttömyydeltä ajatella asiaa mitenkään muuten kuin minäminä- kulmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa asia mikä on pysäyttävällä tavalla esteenä parisuhteen tai minkään muunkaan ihmissuhteen synnylle on sosiaaliset vaikeudet (yleensä jo lapsuudesta lähtöisin olevat). Mikäli sinulla on tällaisia ongelmia, et ole valmis parisuhteeseen. Päinvastoin, se rikkoisi sinua enemmän. On harha-ajattelua että rakkaus ja/tai seksi tekisi kenestäkään kokonaisen. Sosiaalisiin vaikeuksiin on tarjolla ihan oikeaa hoitoa, johon kannattaa hakeutua jo ihan itsensäkin takia. Nääs ensin pitäisi oppia elämään tasapainossa itsensä kanssa ennenkuin edes yrittää jakaa elämäänsä kenenkään muun kanssa.
Kaikilla ei tietysti ole sairaudentuntoa, mikä on sääli sillä ensimmäinen askel paranemista kohti on myöntää olevansa sairas ja hakeutua hoitoon. Mikäli koet jääneesi "parisuhdemarkkinoilla" ja/tai ihmissuhteiden ulkopuolelle tyysti, suosittelen asian pohtimista.T: sosiaalisilla vaikeuksilla varustettu ja yksin elävä 25v nainen
Lasketko introversiosta johtuvan kohtaamattomuusongelman sellaiseksi?
Introverttikin on täysin kykenevä muodostamaan ihmissuhteita normaalisti. Mutta jos sinulla on vaikeuksia astua ulos kotoasi, kohdata ihmisiä ja ottaa kontaktia, niin kyllä, sinulla on mitä luultavimmin sosiaalisia vaikeuksia.
Lähinnä tarkoitan sitä, että tarpeeksi introvertti todennäköisesti harrastuksissaankaan ei kohtaa juuri ihmisiä, koska ei nauti siitä. Toki kotoaan poistuessaan kohtaa liki väkisin ihmisiä, mutta varsinkin ekstroverteille naisille introvertti mies yleisesti näyttäytyy tylsänä. Vaatisi kahden introvertin kohtaamisen, joita spontaanisti ei hirveästi esiinny.
Se on juuri noin, että uusiin ihmisiin tutustuminen on introvertille useimmiten uuvuttavaa ja siksi siihen ei jaksa ryhtyä. Näkeehän ulkona ihmisiä, mutta ei heitä mitenkään kohtaa, jos ei ryhdy sosiaaliseksi ja ota kontaktia. Pitää pakottaa itsensä oman perusluonteensa vastaiseksi.
Kuten juuri tuossa aiemmissakin viesteissä nähtiin, niin naisten kaatajat ovat hauskoja seuran pitäjiä. Introvertit nähdään tylsinä.
Jos on niin vahvasti introvertti, miksi parisuhde olisi tavoittelemisen arvoinen asia? Toisen ihmisen kanssa asuminen ja asioiden jakaminen, ehkä jopa loppuelämän ajan... Eikö se olisi ennemminkin rasite?
Eihän se kaiketi ole este rakastaa ja kaivata vastarakkautta ja jopa yhdessäoloa, vaikka uusiin ihmisiin tutustuminen ja joukkokohtaamiset uuvuttavatkin totaalisesti? Pystyn hyvin kommunikoimaan tuttujen ihmisten kanssa useitakin tunteja putkeen pienessä ryhmässä (mieluiten kaksin tai kolmin, mutta max 5-6), mutta ison joukon päättömästi puokkoileva kälätys ei kiinnosta ja uuvuttaa.
Mikä tässä on siis ongelma? Kukaan ei tänne synny valmiiseen kaveripiiriin, eli olet kuitenkin onnistunut keräämään itsellesi sen pienen piirin ihmisiä. Mikään ei estä sinua laajentamasta tätä piiriä, tutustumasta uusiin ihmisiin, kuin vain omalta mukavuusalueeltasi hetkeksi poistuminen. Jos potentiaalista kumppania ei löydy nykyisestä piiristäsi, etkä ole valmis näkemään vaivaa sen etsimiseen ulkopuolelta, niin sitten pitää opetella olemaan onnellinen sinkku.
Ongelma lienee se, että jos joutuu jatkuvasti ponnistelemaan omaa perusluonnettaan vastaan, niin siihen uupuu. Se ei ole mitään hetkeksi mukavuusalueelta poistumista, vaan jatkuvaa ponnistelua. Lisäksi kyse ei ole vain omista haluista, vaan niiden vastapuoltenkin haluista. Moni ei ymmärrä introverttia. Kuten et sinäkään.
Jos uupuu liikaa ettei se tunnu edes vaivan arvoiselta, niin sitten on parempi ilman parisuhdetta. Ei sen kummempaa.
En ymmärrä introverttiä, vaikka olen introvertti. Tämä selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa asia mikä on pysäyttävällä tavalla esteenä parisuhteen tai minkään muunkaan ihmissuhteen synnylle on sosiaaliset vaikeudet (yleensä jo lapsuudesta lähtöisin olevat). Mikäli sinulla on tällaisia ongelmia, et ole valmis parisuhteeseen. Päinvastoin, se rikkoisi sinua enemmän. On harha-ajattelua että rakkaus ja/tai seksi tekisi kenestäkään kokonaisen. Sosiaalisiin vaikeuksiin on tarjolla ihan oikeaa hoitoa, johon kannattaa hakeutua jo ihan itsensäkin takia. Nääs ensin pitäisi oppia elämään tasapainossa itsensä kanssa ennenkuin edes yrittää jakaa elämäänsä kenenkään muun kanssa.
Kaikilla ei tietysti ole sairaudentuntoa, mikä on sääli sillä ensimmäinen askel paranemista kohti on myöntää olevansa sairas ja hakeutua hoitoon. Mikäli koet jääneesi "parisuhdemarkkinoilla" ja/tai ihmissuhteiden ulkopuolelle tyysti, suosittelen asian pohtimista.T: sosiaalisilla vaikeuksilla varustettu ja yksin elävä 25v nainen
Lasketko introversiosta johtuvan kohtaamattomuusongelman sellaiseksi?
Introverttikin on täysin kykenevä muodostamaan ihmissuhteita normaalisti. Mutta jos sinulla on vaikeuksia astua ulos kotoasi, kohdata ihmisiä ja ottaa kontaktia, niin kyllä, sinulla on mitä luultavimmin sosiaalisia vaikeuksia.
Lähinnä tarkoitan sitä, että tarpeeksi introvertti todennäköisesti harrastuksissaankaan ei kohtaa juuri ihmisiä, koska ei nauti siitä. Toki kotoaan poistuessaan kohtaa liki väkisin ihmisiä, mutta varsinkin ekstroverteille naisille introvertti mies yleisesti näyttäytyy tylsänä. Vaatisi kahden introvertin kohtaamisen, joita spontaanisti ei hirveästi esiinny.
Se on juuri noin, että uusiin ihmisiin tutustuminen on introvertille useimmiten uuvuttavaa ja siksi siihen ei jaksa ryhtyä. Näkeehän ulkona ihmisiä, mutta ei heitä mitenkään kohtaa, jos ei ryhdy sosiaaliseksi ja ota kontaktia. Pitää pakottaa itsensä oman perusluonteensa vastaiseksi.
Kuten juuri tuossa aiemmissakin viesteissä nähtiin, niin naisten kaatajat ovat hauskoja seuran pitäjiä. Introvertit nähdään tylsinä.
Jos on niin vahvasti introvertti, miksi parisuhde olisi tavoittelemisen arvoinen asia? Toisen ihmisen kanssa asuminen ja asioiden jakaminen, ehkä jopa loppuelämän ajan... Eikö se olisi ennemminkin rasite?
Eihän se kaiketi ole este rakastaa ja kaivata vastarakkautta ja jopa yhdessäoloa, vaikka uusiin ihmisiin tutustuminen ja joukkokohtaamiset uuvuttavatkin totaalisesti? Pystyn hyvin kommunikoimaan tuttujen ihmisten kanssa useitakin tunteja putkeen pienessä ryhmässä (mieluiten kaksin tai kolmin, mutta max 5-6), mutta ison joukon päättömästi puokkoileva kälätys ei kiinnosta ja uuvuttaa.
Mikä tässä on siis ongelma? Kukaan ei tänne synny valmiiseen kaveripiiriin, eli olet kuitenkin onnistunut keräämään itsellesi sen pienen piirin ihmisiä. Mikään ei estä sinua laajentamasta tätä piiriä, tutustumasta uusiin ihmisiin, kuin vain omalta mukavuusalueeltasi hetkeksi poistuminen. Jos potentiaalista kumppania ei löydy nykyisestä piiristäsi, etkä ole valmis näkemään vaivaa sen etsimiseen ulkopuolelta, niin sitten pitää opetella olemaan onnellinen sinkku.
Ongelma lienee se, että jos joutuu jatkuvasti ponnistelemaan omaa perusluonnettaan vastaan, niin siihen uupuu. Se ei ole mitään hetkeksi mukavuusalueelta poistumista, vaan jatkuvaa ponnistelua. Lisäksi kyse ei ole vain omista haluista, vaan niiden vastapuoltenkin haluista. Moni ei ymmärrä introverttia. Kuten et sinäkään.
Introvertti ei ole sama kuin sosiaalisten tilanteiden pelkoinen eikä sama kuin erakko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa asia mikä on pysäyttävällä tavalla esteenä parisuhteen tai minkään muunkaan ihmissuhteen synnylle on sosiaaliset vaikeudet (yleensä jo lapsuudesta lähtöisin olevat). Mikäli sinulla on tällaisia ongelmia, et ole valmis parisuhteeseen. Päinvastoin, se rikkoisi sinua enemmän. On harha-ajattelua että rakkaus ja/tai seksi tekisi kenestäkään kokonaisen. Sosiaalisiin vaikeuksiin on tarjolla ihan oikeaa hoitoa, johon kannattaa hakeutua jo ihan itsensäkin takia. Nääs ensin pitäisi oppia elämään tasapainossa itsensä kanssa ennenkuin edes yrittää jakaa elämäänsä kenenkään muun kanssa.
Kaikilla ei tietysti ole sairaudentuntoa, mikä on sääli sillä ensimmäinen askel paranemista kohti on myöntää olevansa sairas ja hakeutua hoitoon. Mikäli koet jääneesi "parisuhdemarkkinoilla" ja/tai ihmissuhteiden ulkopuolelle tyysti, suosittelen asian pohtimista.T: sosiaalisilla vaikeuksilla varustettu ja yksin elävä 25v nainen
Lasketko introversiosta johtuvan kohtaamattomuusongelman sellaiseksi?
Introverttikin on täysin kykenevä muodostamaan ihmissuhteita normaalisti. Mutta jos sinulla on vaikeuksia astua ulos kotoasi, kohdata ihmisiä ja ottaa kontaktia, niin kyllä, sinulla on mitä luultavimmin sosiaalisia vaikeuksia.
Lähinnä tarkoitan sitä, että tarpeeksi introvertti todennäköisesti harrastuksissaankaan ei kohtaa juuri ihmisiä, koska ei nauti siitä. Toki kotoaan poistuessaan kohtaa liki väkisin ihmisiä, mutta varsinkin ekstroverteille naisille introvertti mies yleisesti näyttäytyy tylsänä. Vaatisi kahden introvertin kohtaamisen, joita spontaanisti ei hirveästi esiinny.
Se on juuri noin, että uusiin ihmisiin tutustuminen on introvertille useimmiten uuvuttavaa ja siksi siihen ei jaksa ryhtyä. Näkeehän ulkona ihmisiä, mutta ei heitä mitenkään kohtaa, jos ei ryhdy sosiaaliseksi ja ota kontaktia. Pitää pakottaa itsensä oman perusluonteensa vastaiseksi.
Kuten juuri tuossa aiemmissakin viesteissä nähtiin, niin naisten kaatajat ovat hauskoja seuran pitäjiä. Introvertit nähdään tylsinä.
Jos on niin vahvasti introvertti, miksi parisuhde olisi tavoittelemisen arvoinen asia? Toisen ihmisen kanssa asuminen ja asioiden jakaminen, ehkä jopa loppuelämän ajan... Eikö se olisi ennemminkin rasite?
Eihän se kaiketi ole este rakastaa ja kaivata vastarakkautta ja jopa yhdessäoloa, vaikka uusiin ihmisiin tutustuminen ja joukkokohtaamiset uuvuttavatkin totaalisesti? Pystyn hyvin kommunikoimaan tuttujen ihmisten kanssa useitakin tunteja putkeen pienessä ryhmässä (mieluiten kaksin tai kolmin, mutta max 5-6), mutta ison joukon päättömästi puokkoileva kälätys ei kiinnosta ja uuvuttaa.
Mikä tässä on siis ongelma? Kukaan ei tänne synny valmiiseen kaveripiiriin, eli olet kuitenkin onnistunut keräämään itsellesi sen pienen piirin ihmisiä. Mikään ei estä sinua laajentamasta tätä piiriä, tutustumasta uusiin ihmisiin, kuin vain omalta mukavuusalueeltasi hetkeksi poistuminen. Jos potentiaalista kumppania ei löydy nykyisestä piiristäsi, etkä ole valmis näkemään vaivaa sen etsimiseen ulkopuolelta, niin sitten pitää opetella olemaan onnellinen sinkku.
Ongelma lienee se, että jos joutuu jatkuvasti ponnistelemaan omaa perusluonnettaan vastaan, niin siihen uupuu. Se ei ole mitään hetkeksi mukavuusalueelta poistumista, vaan jatkuvaa ponnistelua. Lisäksi kyse ei ole vain omista haluista, vaan niiden vastapuoltenkin haluista. Moni ei ymmärrä introverttia. Kuten et sinäkään.
Jos uupuu liikaa ettei se tunnu edes vaivan arvoiselta, niin sitten on parempi ilman parisuhdetta. Ei sen kummempaa.
En ymmärrä introverttiä, vaikka olen introvertti. Tämä selvä.
En ymmärrä, mitä nyt jankutat. Parisuhteen löytäminen on introvertille työlästä. Tämä selvä? Introvertti voi kuitenkin nauttia suunnattomasti parisuhteesta sopivan kumppanin kanssa. Tämä selvä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa asia mikä on pysäyttävällä tavalla esteenä parisuhteen tai minkään muunkaan ihmissuhteen synnylle on sosiaaliset vaikeudet (yleensä jo lapsuudesta lähtöisin olevat). Mikäli sinulla on tällaisia ongelmia, et ole valmis parisuhteeseen. Päinvastoin, se rikkoisi sinua enemmän. On harha-ajattelua että rakkaus ja/tai seksi tekisi kenestäkään kokonaisen. Sosiaalisiin vaikeuksiin on tarjolla ihan oikeaa hoitoa, johon kannattaa hakeutua jo ihan itsensäkin takia. Nääs ensin pitäisi oppia elämään tasapainossa itsensä kanssa ennenkuin edes yrittää jakaa elämäänsä kenenkään muun kanssa.
Kaikilla ei tietysti ole sairaudentuntoa, mikä on sääli sillä ensimmäinen askel paranemista kohti on myöntää olevansa sairas ja hakeutua hoitoon. Mikäli koet jääneesi "parisuhdemarkkinoilla" ja/tai ihmissuhteiden ulkopuolelle tyysti, suosittelen asian pohtimista.T: sosiaalisilla vaikeuksilla varustettu ja yksin elävä 25v nainen
Lasketko introversiosta johtuvan kohtaamattomuusongelman sellaiseksi?
Introverttikin on täysin kykenevä muodostamaan ihmissuhteita normaalisti. Mutta jos sinulla on vaikeuksia astua ulos kotoasi, kohdata ihmisiä ja ottaa kontaktia, niin kyllä, sinulla on mitä luultavimmin sosiaalisia vaikeuksia.
Lähinnä tarkoitan sitä, että tarpeeksi introvertti todennäköisesti harrastuksissaankaan ei kohtaa juuri ihmisiä, koska ei nauti siitä. Toki kotoaan poistuessaan kohtaa liki väkisin ihmisiä, mutta varsinkin ekstroverteille naisille introvertti mies yleisesti näyttäytyy tylsänä. Vaatisi kahden introvertin kohtaamisen, joita spontaanisti ei hirveästi esiinny.
Se on juuri noin, että uusiin ihmisiin tutustuminen on introvertille useimmiten uuvuttavaa ja siksi siihen ei jaksa ryhtyä. Näkeehän ulkona ihmisiä, mutta ei heitä mitenkään kohtaa, jos ei ryhdy sosiaaliseksi ja ota kontaktia. Pitää pakottaa itsensä oman perusluonteensa vastaiseksi.
Kuten juuri tuossa aiemmissakin viesteissä nähtiin, niin naisten kaatajat ovat hauskoja seuran pitäjiä. Introvertit nähdään tylsinä.
Jos on niin vahvasti introvertti, miksi parisuhde olisi tavoittelemisen arvoinen asia? Toisen ihmisen kanssa asuminen ja asioiden jakaminen, ehkä jopa loppuelämän ajan... Eikö se olisi ennemminkin rasite?
Eihän se kaiketi ole este rakastaa ja kaivata vastarakkautta ja jopa yhdessäoloa, vaikka uusiin ihmisiin tutustuminen ja joukkokohtaamiset uuvuttavatkin totaalisesti? Pystyn hyvin kommunikoimaan tuttujen ihmisten kanssa useitakin tunteja putkeen pienessä ryhmässä (mieluiten kaksin tai kolmin, mutta max 5-6), mutta ison joukon päättömästi puokkoileva kälätys ei kiinnosta ja uuvuttaa.
Mikä tässä on siis ongelma? Kukaan ei tänne synny valmiiseen kaveripiiriin, eli olet kuitenkin onnistunut keräämään itsellesi sen pienen piirin ihmisiä. Mikään ei estä sinua laajentamasta tätä piiriä, tutustumasta uusiin ihmisiin, kuin vain omalta mukavuusalueeltasi hetkeksi poistuminen. Jos potentiaalista kumppania ei löydy nykyisestä piiristäsi, etkä ole valmis näkemään vaivaa sen etsimiseen ulkopuolelta, niin sitten pitää opetella olemaan onnellinen sinkku.
Ongelma lienee se, että jos joutuu jatkuvasti ponnistelemaan omaa perusluonnettaan vastaan, niin siihen uupuu. Se ei ole mitään hetkeksi mukavuusalueelta poistumista, vaan jatkuvaa ponnistelua. Lisäksi kyse ei ole vain omista haluista, vaan niiden vastapuoltenkin haluista. Moni ei ymmärrä introverttia. Kuten et sinäkään.
Introvertti ei ole sama kuin sosiaalisten tilanteiden pelkoinen eikä sama kuin erakko.
Voi introvertilla olla myös sosiaalisia pelkoja lisäksi. Tai voi olla, että ei ole, mutta onkin erakko. Tai voi olla, että introvertilla on vaikka mitä muita ominaisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa asia mikä on pysäyttävällä tavalla esteenä parisuhteen tai minkään muunkaan ihmissuhteen synnylle on sosiaaliset vaikeudet (yleensä jo lapsuudesta lähtöisin olevat). Mikäli sinulla on tällaisia ongelmia, et ole valmis parisuhteeseen. Päinvastoin, se rikkoisi sinua enemmän. On harha-ajattelua että rakkaus ja/tai seksi tekisi kenestäkään kokonaisen. Sosiaalisiin vaikeuksiin on tarjolla ihan oikeaa hoitoa, johon kannattaa hakeutua jo ihan itsensäkin takia. Nääs ensin pitäisi oppia elämään tasapainossa itsensä kanssa ennenkuin edes yrittää jakaa elämäänsä kenenkään muun kanssa.
Kaikilla ei tietysti ole sairaudentuntoa, mikä on sääli sillä ensimmäinen askel paranemista kohti on myöntää olevansa sairas ja hakeutua hoitoon. Mikäli koet jääneesi "parisuhdemarkkinoilla" ja/tai ihmissuhteiden ulkopuolelle tyysti, suosittelen asian pohtimista.T: sosiaalisilla vaikeuksilla varustettu ja yksin elävä 25v nainen
Lasketko introversiosta johtuvan kohtaamattomuusongelman sellaiseksi?
Introverttikin on täysin kykenevä muodostamaan ihmissuhteita normaalisti. Mutta jos sinulla on vaikeuksia astua ulos kotoasi, kohdata ihmisiä ja ottaa kontaktia, niin kyllä, sinulla on mitä luultavimmin sosiaalisia vaikeuksia.
Lähinnä tarkoitan sitä, että tarpeeksi introvertti todennäköisesti harrastuksissaankaan ei kohtaa juuri ihmisiä, koska ei nauti siitä. Toki kotoaan poistuessaan kohtaa liki väkisin ihmisiä, mutta varsinkin ekstroverteille naisille introvertti mies yleisesti näyttäytyy tylsänä. Vaatisi kahden introvertin kohtaamisen, joita spontaanisti ei hirveästi esiinny.
Se on juuri noin, että uusiin ihmisiin tutustuminen on introvertille useimmiten uuvuttavaa ja siksi siihen ei jaksa ryhtyä. Näkeehän ulkona ihmisiä, mutta ei heitä mitenkään kohtaa, jos ei ryhdy sosiaaliseksi ja ota kontaktia. Pitää pakottaa itsensä oman perusluonteensa vastaiseksi.
Kuten juuri tuossa aiemmissakin viesteissä nähtiin, niin naisten kaatajat ovat hauskoja seuran pitäjiä. Introvertit nähdään tylsinä.
Jos on niin vahvasti introvertti, miksi parisuhde olisi tavoittelemisen arvoinen asia? Toisen ihmisen kanssa asuminen ja asioiden jakaminen, ehkä jopa loppuelämän ajan... Eikö se olisi ennemminkin rasite?
Koska olemme kuitenkin ihmisiä. On inhimillistä haluta läheisyyttä, yhteenkuuluvuuden tunnetta, jakaa asioita toisen kanssa, seksiä jne. Introvertti voi hyvin viihtyä parisuhteessa sopivan ihmisen kanssa tai vastaavasti olla kaveri sopivan ihmisen kanssa.
Läheisyys, seksi jne. vaatii aina sosiaalista kanssakäymistä. Jos tarvitset noita asioita koska olet ihminen, niin pystyt myös toimimaan kuten ihminen eli pystyt sosiaaliseen kanssakäymiseen niitä saadaksesi ja antaaksesi. Se ettei jaksa vaivautua tai ei kiinnosta yhtään, viittaa muuhun kuin introverttiuteen.
Vai niin. Minun mielestäni se viittaa introverttiuteen. Miksi introvertti ei voisi haluta olla tutun kumppanin kanssa? Esim pari tuntia illassa. Jos ei muuten välitä juuri ihmisiä tavata.
Kun se tuttukaan kumppani ei ole jotain, minkä voi laittaa kaappiin odottamaan seuraavaa kertaa kun taas tuntuu siltä että jaksaisi olla yhdessä. Se kumppanikin on ihminen, jolla on tarpeita ja tunteita. Lähinnä tämä kuulostaa nyt rajattomalta itsekkyydeltä ja kyvyttömyydeltä ajatella asiaa mitenkään muuten kuin minäminä- kulmasta.
Onneksi en itse ihan niin introvertti ole, etten voisi elää toisen kanssa ja lapsiakin olisi mukava olla sitten joskus.
Tämä keskustelun osahan introversiosta alkoi siitä, kun eräs suositteli ammattiapua, mikäli on "sosiaalisia ongelmia" ja muutenkin väitettiin kovasti että vastoin tahtoaan sinkkuus olisi vain yrityksen puutetta.
Kannattaa muuten apn ja muiden sosiaalisesti kyvyttömien lopettaa se irtoseksin tavoittelu ja mennä asiakaspalveluammattiin. Oppii sitä erilaisten ihmisten kohtaamista huomattavasti paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa asia mikä on pysäyttävällä tavalla esteenä parisuhteen tai minkään muunkaan ihmissuhteen synnylle on sosiaaliset vaikeudet (yleensä jo lapsuudesta lähtöisin olevat). Mikäli sinulla on tällaisia ongelmia, et ole valmis parisuhteeseen. Päinvastoin, se rikkoisi sinua enemmän. On harha-ajattelua että rakkaus ja/tai seksi tekisi kenestäkään kokonaisen. Sosiaalisiin vaikeuksiin on tarjolla ihan oikeaa hoitoa, johon kannattaa hakeutua jo ihan itsensäkin takia. Nääs ensin pitäisi oppia elämään tasapainossa itsensä kanssa ennenkuin edes yrittää jakaa elämäänsä kenenkään muun kanssa.
Kaikilla ei tietysti ole sairaudentuntoa, mikä on sääli sillä ensimmäinen askel paranemista kohti on myöntää olevansa sairas ja hakeutua hoitoon. Mikäli koet jääneesi "parisuhdemarkkinoilla" ja/tai ihmissuhteiden ulkopuolelle tyysti, suosittelen asian pohtimista.T: sosiaalisilla vaikeuksilla varustettu ja yksin elävä 25v nainen
Lasketko introversiosta johtuvan kohtaamattomuusongelman sellaiseksi?
Introverttikin on täysin kykenevä muodostamaan ihmissuhteita normaalisti. Mutta jos sinulla on vaikeuksia astua ulos kotoasi, kohdata ihmisiä ja ottaa kontaktia, niin kyllä, sinulla on mitä luultavimmin sosiaalisia vaikeuksia.
Lähinnä tarkoitan sitä, että tarpeeksi introvertti todennäköisesti harrastuksissaankaan ei kohtaa juuri ihmisiä, koska ei nauti siitä. Toki kotoaan poistuessaan kohtaa liki väkisin ihmisiä, mutta varsinkin ekstroverteille naisille introvertti mies yleisesti näyttäytyy tylsänä. Vaatisi kahden introvertin kohtaamisen, joita spontaanisti ei hirveästi esiinny.
Se on juuri noin, että uusiin ihmisiin tutustuminen on introvertille useimmiten uuvuttavaa ja siksi siihen ei jaksa ryhtyä. Näkeehän ulkona ihmisiä, mutta ei heitä mitenkään kohtaa, jos ei ryhdy sosiaaliseksi ja ota kontaktia. Pitää pakottaa itsensä oman perusluonteensa vastaiseksi.
Kuten juuri tuossa aiemmissakin viesteissä nähtiin, niin naisten kaatajat ovat hauskoja seuran pitäjiä. Introvertit nähdään tylsinä.
Jos on niin vahvasti introvertti, miksi parisuhde olisi tavoittelemisen arvoinen asia? Toisen ihmisen kanssa asuminen ja asioiden jakaminen, ehkä jopa loppuelämän ajan... Eikö se olisi ennemminkin rasite?
Eihän se kaiketi ole este rakastaa ja kaivata vastarakkautta ja jopa yhdessäoloa, vaikka uusiin ihmisiin tutustuminen ja joukkokohtaamiset uuvuttavatkin totaalisesti? Pystyn hyvin kommunikoimaan tuttujen ihmisten kanssa useitakin tunteja putkeen pienessä ryhmässä (mieluiten kaksin tai kolmin, mutta max 5-6), mutta ison joukon päättömästi puokkoileva kälätys ei kiinnosta ja uuvuttaa.
Mikä tässä on siis ongelma? Kukaan ei tänne synny valmiiseen kaveripiiriin, eli olet kuitenkin onnistunut keräämään itsellesi sen pienen piirin ihmisiä. Mikään ei estä sinua laajentamasta tätä piiriä, tutustumasta uusiin ihmisiin, kuin vain omalta mukavuusalueeltasi hetkeksi poistuminen. Jos potentiaalista kumppania ei löydy nykyisestä piiristäsi, etkä ole valmis näkemään vaivaa sen etsimiseen ulkopuolelta, niin sitten pitää opetella olemaan onnellinen sinkku.
Ongelma lienee se, että jos joutuu jatkuvasti ponnistelemaan omaa perusluonnettaan vastaan, niin siihen uupuu. Se ei ole mitään hetkeksi mukavuusalueelta poistumista, vaan jatkuvaa ponnistelua. Lisäksi kyse ei ole vain omista haluista, vaan niiden vastapuoltenkin haluista. Moni ei ymmärrä introverttia. Kuten et sinäkään.
Introvertti ei ole sama kuin sosiaalisten tilanteiden pelkoinen eikä sama kuin erakko.
Voi introvertilla olla myös sosiaalisia pelkoja lisäksi. Tai voi olla, että ei ole, mutta onkin erakko. Tai voi olla, että introvertilla on vaikka mitä muita ominaisuuksia.
Siinä tapauksessa ykdinäisyys ei johdu introverttiudesta vaan niistä peloista.
, kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa asia mikä on pysäyttävällä tavalla esteenä parisuhteen tai minkään muunkaan ihmissuhteen synnylle on sosiaaliset vaikeudet (yleensä jo lapsuudesta lähtöisin olevat). Mikäli sinulla on tällaisia ongelmia, et ole valmis parisuhteeseen. Päinvastoin, se rikkoisi sinua enemmän. On harha-ajattelua että rakkaus ja/tai seksi tekisi kenestäkään kokonaisen. Sosiaalisiin vaikeuksiin on tarjolla ihan oikeaa hoitoa, johon kannattaa hakeutua jo ihan itsensäkin takia. Nääs ensin pitäisi oppia elämään tasapainossa itsensä kanssa ennenkuin edes yrittää jakaa elämäänsä kenenkään muun kanssa.
Kaikilla ei tietysti ole sairaudentuntoa, mikä on sääli sillä ensimmäinen askel paranemista kohti on myöntää olevansa sairas ja hakeutua hoitoon. Mikäli koet jääneesi "parisuhdemarkkinoilla" ja/tai ihmissuhteiden ulkopuolelle tyysti, suosittelen asian pohtimista.T: sosiaalisilla vaikeuksilla varustettu ja yksin elävä 25v nainen
Lasketko introversiosta johtuvan kohtaamattomuusongelman sellaiseksi?
Introverttikin on täysin kykenevä muodostamaan ihmissuhteita normaalisti. Mutta jos sinulla on vaikeuksia astua ulos kotoasi, kohdata ihmisiä ja ottaa kontaktia, niin kyllä, sinulla on mitä luultavimmin sosiaalisia vaikeuksia.
Lähinnä tarkoitan sitä, että tarpeeksi introvertti todennäköisesti harrastuksissaankaan ei kohtaa juuri ihmisiä, koska ei nauti siitä. Toki kotoaan poistuessaan kohtaa liki väkisin ihmisiä, mutta varsinkin ekstroverteille naisille introvertti mies yleisesti näyttäytyy tylsänä. Vaatisi kahden introvertin kohtaamisen, joita spontaanisti ei hirveästi esiinny.
Se on juuri noin, että uusiin ihmisiin tutustuminen on introvertille useimmiten uuvuttavaa ja siksi siihen ei jaksa ryhtyä. Näkeehän ulkona ihmisiä, mutta ei heitä mitenkään kohtaa, jos ei ryhdy sosiaaliseksi ja ota kontaktia. Pitää pakottaa itsensä oman perusluonteensa vastaiseksi.
Kuten juuri tuossa aiemmissakin viesteissä nähtiin, niin naisten kaatajat ovat hauskoja seuran pitäjiä. Introvertit nähdään tylsinä.
Jos on niin vahvasti introvertti, miksi parisuhde olisi tavoittelemisen arvoinen asia? Toisen ihmisen kanssa asuminen ja asioiden jakaminen, ehkä jopa loppuelämän ajan... Eikö se olisi ennemminkin rasite?
Koska olemme kuitenkin ihmisiä. On inhimillistä haluta läheisyyttä, yhteenkuuluvuuden tunnetta, jakaa asioita toisen kanssa, seksiä jne. Introvertti voi hyvin viihtyä parisuhteessa sopivan ihmisen kanssa tai vastaavasti olla kaveri sopivan ihmisen kanssa.
Läheisyys, seksi jne. vaatii aina sosiaalista kanssakäymistä. Jos tarvitset noita asioita koska olet ihminen, niin pystyt myös toimimaan kuten ihminen eli pystyt sosiaaliseen kanssakäymiseen niitä saadaksesi ja antaaksesi. Se ettei jaksa vaivautua tai ei kiinnosta yhtään, viittaa muuhun kuin introverttiuteen.
Okei, yleensä parisuhteessa ja seksissä ollaan kahdestaan - ei tietenkään aina, mutta noin yleisesti ottaen. Se suhde pitäisi vaan ensin löytää ja se on tässä se ongelma.
Introverttikin siis voi poistua kotoaan ja tavata ihmisiä; jos tämä ei onnistu, on kyse jostain muusta. Mistä nousee se ajatus, että suhteen voisi löytää vain jostain, missä porukka kälättää päättömästi? Maailma on väärällään rauhallisempia harrastuksia, kirjastoja, kahviloita, jopa nettideittejä, joissa ei tarvitse kenenkään huutaa ja möykätä tai olla erityisen ekstrovertti.
Vaan paljonkohan näissä rauhallisemmissa harrastuksissa kohtaa uusia ihmisiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa asia mikä on pysäyttävällä tavalla esteenä parisuhteen tai minkään muunkaan ihmissuhteen synnylle on sosiaaliset vaikeudet (yleensä jo lapsuudesta lähtöisin olevat). Mikäli sinulla on tällaisia ongelmia, et ole valmis parisuhteeseen. Päinvastoin, se rikkoisi sinua enemmän. On harha-ajattelua että rakkaus ja/tai seksi tekisi kenestäkään kokonaisen. Sosiaalisiin vaikeuksiin on tarjolla ihan oikeaa hoitoa, johon kannattaa hakeutua jo ihan itsensäkin takia. Nääs ensin pitäisi oppia elämään tasapainossa itsensä kanssa ennenkuin edes yrittää jakaa elämäänsä kenenkään muun kanssa.
Kaikilla ei tietysti ole sairaudentuntoa, mikä on sääli sillä ensimmäinen askel paranemista kohti on myöntää olevansa sairas ja hakeutua hoitoon. Mikäli koet jääneesi "parisuhdemarkkinoilla" ja/tai ihmissuhteiden ulkopuolelle tyysti, suosittelen asian pohtimista.T: sosiaalisilla vaikeuksilla varustettu ja yksin elävä 25v nainen
Lasketko introversiosta johtuvan kohtaamattomuusongelman sellaiseksi?
Introverttikin on täysin kykenevä muodostamaan ihmissuhteita normaalisti. Mutta jos sinulla on vaikeuksia astua ulos kotoasi, kohdata ihmisiä ja ottaa kontaktia, niin kyllä, sinulla on mitä luultavimmin sosiaalisia vaikeuksia.
Lähinnä tarkoitan sitä, että tarpeeksi introvertti todennäköisesti harrastuksissaankaan ei kohtaa juuri ihmisiä, koska ei nauti siitä. Toki kotoaan poistuessaan kohtaa liki väkisin ihmisiä, mutta varsinkin ekstroverteille naisille introvertti mies yleisesti näyttäytyy tylsänä. Vaatisi kahden introvertin kohtaamisen, joita spontaanisti ei hirveästi esiinny.
Se on juuri noin, että uusiin ihmisiin tutustuminen on introvertille useimmiten uuvuttavaa ja siksi siihen ei jaksa ryhtyä. Näkeehän ulkona ihmisiä, mutta ei heitä mitenkään kohtaa, jos ei ryhdy sosiaaliseksi ja ota kontaktia. Pitää pakottaa itsensä oman perusluonteensa vastaiseksi.
Kuten juuri tuossa aiemmissakin viesteissä nähtiin, niin naisten kaatajat ovat hauskoja seuran pitäjiä. Introvertit nähdään tylsinä.
Introverttikin voi oppia olemaan sosiaalisempi. Olen introvertti, mutta pystyn olemaan jopa puhelias ja seurallinen opiskelu tai työtilanteissa, asian niin vaatiessa. En tästä itse nauti, mutta se on eri asia. Vapaa-aikanani sitten mieluummin vietän kotona kaikessa rauhassa. Luen, katson Netfixiä, kuntoilen jne. Parisuhteen kun olen saanut, mutta ihan ekstroverttin mieheni aloitteesta ja patistamana. Kestän kyllä hänen seuraansa ihan hyvin ja uupumatta.
Alue: Aihe vapaa
On se rasite. Omat lapsetkin ovat toisinaan kun ei jaksaisi niidenkään kanssa olla vuorovaikutuksessa.
Mutta se parisuhde ja perhe antaa myös niin paljon.
Kannata se oma jaksaminen arvioida ensin ja löytää sellainen puoliso jolle on ihan ok että välillä lukitset itsesi vessaan koska et jaksa puhua omalle perheellesi.