Millaisella ihmisellä menee usein välit poikki ystävien kanssa?

Täällä on aika pitkälle vietyjä analyysejä yhden ominaisuuden perusteella. Ei kaikki ole aina niin dramaattista.

Mä olen ennen ollut sellainen jolla menee välit poikki ihmisiin. Olin impulsiivinen ja hallitsen huonosti suuttumustani. Sitten sain lääkkeet ja muutenkin aikuistuin. Yksinkertaista.

Olen todennut, että sellaisilla, joilla a i n a on ongelmia muiden kanssa, on usein itsellään persoonallisuushäiriö tai joku muu mielenterveysongelma.

Ovat vaativia ihmisiä, negatiivisia tai muuten omituisia. Käyttävät muita hyväkseen, epäilevät salaliittoja itseään vastaan, muuttelevat mielipiteitään tai suunnitelmia koko ajan. Kilahtelevat yhtäkkiä ilman mitään järkevää syytä.

Mulla on yksi tuollainen tuttu. Hän on vahvasti tunneihminen, elää suoraan sanottuna tunteiden vuoristoradalla. Joko pitää olla suuria onnen ja ilon aiheita tai sitten suurta draamaa. Jos kumpaakaan ei hänen elämässään ole, kestää tilannetta vain hetken aikaa ja sen jälkeen järjestää draaman jonkun kanssa. Yleensä vielä somessa, jotta saa kaipaamaansa huomiota. Tasainen arki on hänelle ahdistavaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen todennut, että sellaisilla, joilla a i n a on ongelmia muiden kanssa, on usein itsellään persoonallisuushäiriö tai joku muu mielenterveysongelma.

Ovat vaativia ihmisiä, negatiivisia tai muuten omituisia. Käyttävät muita hyväkseen, epäilevät salaliittoja itseään vastaan, muuttelevat mielipiteitään tai suunnitelmia koko ajan. Kilahtelevat yhtäkkiä ilman mitään järkevää syytä.

Tämä on juuri sitä överipitkälle vietyä päättelyä mikä on aivan turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yksi tuollainen tuttu. Hän on vahvasti tunneihminen, elää suoraan sanottuna tunteiden vuoristoradalla. Joko pitää olla suuria onnen ja ilon aiheita tai sitten suurta draamaa. Jos kumpaakaan ei hänen elämässään ole, kestää tilannetta vain hetken aikaa ja sen jälkeen järjestää draaman jonkun kanssa. Yleensä vielä somessa, jotta saa kaipaamaansa huomiota. Tasainen arki on hänelle ahdistavaa.

Mä oli ennen tuollainen pl. tuo somehuomio. Siitä tasaisen arjen allergiasta en ole vieläkään kasvanut ulos, mutta nykyään en järjestä draamaa ihmisten kanssa (eikä sitä järjesty muiden toimesta). Eli siitä voi kasvaa ulos kunhan asian vaan tiedostaa. Joskus luulin että on normaalia olla riidoissa koko ajan jonkun kanssa, mutta nykyään en riitele käytännössä koskaan.

-81

Sellaisella kuin minun iäkäs äitini. Hänellä ei ole yhtään ystävää ja itsekin käyn hänen luonaan hammasta purren, koska hän on niin ärsyttävä. Pakko kuitenkin huolehtia hänestä yhdessä siskon kanssa. Onneksi meitä on sentään kaksi, veli asuu kaukana ja käy kerran vuodessa, soittelee sentään.

Ja tällainen äitini on aina ollut: Loukkaantuu ihan uskomattomista asioista ja on aina varma, että ihmiset eivät tee mitään koskaan "hyvää hyvyyttään", vaan takana on aina jonkunlainen oman edun tavoittelu. Äitini puhuu mielellään pahaa muista ihmisistä ja on vahingoniloinen, kun joku epäonnistuu. Hän piikittelee ihmisiä, on utelias negatiivisella tavalla ja juoruilee. Hän ei myöskään ollenkaan ymmärrä, että on ilkeä tai että hänessä voisi olla jotain vikaa. Kerran kun hän oli minulle oikein häijy, sanoin että hän on ilkeä ja on aina ollutkin. Hän alkoi tietenkin itkeä että ei ole totta, hän haluaa aina vain hyvää.

Kun vien hänelle ostoksia, ne ovat vääränlaisia. Kun siivoan, teen aina jotain väärin. Kun kerron hänelle vaikka meidän perheen kuulumisia, hän ei usko, että puhun totta. Hän luulee, että kaikki valehtelvat hänelle. Hän valittaa kaikesta ja on jo etukäteen varma, että kaikki asiat epäonnistuvat. Puhe on tyyliä: miksi teit niin, miksi et tehnyt noin jne, lisäksi hän neuvoo kaikessa meitä jo keski-ikäisiä lapsiaan. Jos epäonnistumme jossain, hän moittii ja lyttää entistä enemmän. Hän on muka hirveän tunteellinen ja herkkä, mutta vain jos asia koskee häntä itseään, muille hän on kylmä ja kova. 

Ei ihme, että ei ole ystäviä. No, saapa sitten valittaa siitäkin. 

Minuun on katkottu välejä. Taustoista, eleistä, ilmeistä, puheista ennen näitä kertoja voisi kirjoittaa kirjan, mutta niin lyhyesti kuin mahdollista: 

- Meitä oli neljän nuoren kaveriporukka, joista minä olin aina se vähän ulkopuolinen. Kuitenkin nähtiin silloin tällöin, yhdessä ja erikseen. Kerran sitten yhden poikaystävä ehdotti yhteistä yötä baari-illan jälkeen taksissa. Olin sinisilmäinen, ja suostuin jakamaan taksin hänen kanssaan, ja minun kotiovellani hän ehdotti tätä. En muista, koskettiko tai yrittikö jopa suudella, ainoa mitä muistan oli ahdistus ja se, että kietäydyin. Kerroin omalle, armeijassa tuolloin olevalle poikaystävälleni heti kun pääsin kotiin. Laitoin siis viestin. Sen jälkeen olin nukahtanut, ja aamulla kun heräsin, puhelimeni oli täynnä viestejä että olen lut ka ja petturi. Kaverini mies oli kääntänyt kaiken minun syykseni. Välit viileni jokaiseen kolmeen ystävään tämän takia. Ainoa joka uskoi minua, oli poikaystäväni. Olen tästä hänelle edelleen kiitollinen. 

- Vuosien saatossa yritettiin saada ystävyyttä takaisin kukin meistä, mutta ei siitä mitään tullut. Se, kenen mies lähenteli, ei halunnut olla kanssani tekemisissä. Se vaikeutti kaikkea muuta. Sitten tuli kerran omituinen tilanne kahvilassa näiden kahden muun kanssa. He kyselivät tulevaisuudensuunnitelmistani, ja minä sanoin etten tahtoisi vielä kertoa, kun olen saanut aiemmin niin kylmää kyytiä ihmisiltä, jos olen kertonut haaveistani. Sanoin tämän ääneen muutaman kerran, mutta kaverini tahtoi tietää. Kerroin, ja hän alkoi sättiä minua siitä, etten perheellisenä ihmisenä voinut tosissani harkita sellaista. En halunnut aiheuttaa kohtausta silloin, joten menin vain vessaan keräilemään itseäni, mutta tämä kaverini tuli sinnekin perässä inttämään, etten voi pyöritellä hänelle silmiäni sillä tavalla, että hän saa kyllä sanoa mielipiteensä. 

En osannut sanoa mitään. Olin itsekin loukattu. Puoli vuotta myöhemmin hän antoi tulla oikein saavin kanssa kaikesta siitä, mitä oli nähnyt minussa olevan vikaa vuosien aikana. Hän myös kertoi, että olin niin flirtti miesten kanssa, ettei olisi ihme vaikka olisinkin lähennellyt siellä taksissa sitä yhden miestä. 

Tämä jätti minut ihan vereslihalle, ja vain kuukausi eteenpäin tästä, yksi kaveri laittoi välit poikki, koska olin kirjoittanut yleiseen keskusteluun koskien asiaa X, kommentin, että minusta tämä asia voitaisiin koittaa ratkaista näin ja näin. Hän suuttui siitä, että siinä kuulemma rivien välistä sanoin häntä huonoksi äidiksi. 

Ja näiden jälkeen olen vielä saanut siipeeni yhden ystäväksi luuleamani ihmisen kanssa, ja myös oman isäni kanssa! Ja kyllä, olen katsonut peiliin tuhat ja yksi kertaa. Nykyään en yritä ollenkaan. Voisi sanoa, ettei minulla ole ystäviä, vain muutama hyvä kaveri, jotka pidän käsivarren mitan kauempana koko ajan, ihan tietoisesti. Ihan varmuuden vuoksi. 

Vierailija kirjoitti:

Hyväksikäytetyillä ihmisillä. Minä voin kertoa oman tarinani: Olen ollut aina aivan liian kiltti. Kunnes heräsin, ja löysin itsetuntoni. Kun ihmiset ympärilläsi tottuvat siihen, että sinua voi aina kohdella miten vaan, onkin heille aikamoinen shokki kun löydät oman äänesi ja ilmoitat ettei sellainen touhu enää käy päinsä. Jos ihmiset ovat tottuneet saavansa sinusta aina jonkun hyödyn, ja sitten katkaisetkin tällaiset hyödynsaaja-ihmiset elämästäsi, se onkin heille yllätys. Kukaan ei tietenkään myönnä, että olisi kohdellut ketään kaltoin tai jopa hyväksikäyttänyt henkisesti tai emotionaalisesti ketään. Joten olkaa korvat höröllä, kun tässäkin ketjussa mainitaan itsekkäistä ja hankalista ihmisistä. Se ei aina mene niin. Jotkut vaan laittavat välit poikki ihmisten kanssa, jotka ovat a) kusipäisiä b) pinnallisia c) hyväksikäyttäjiä. Mieluummin saan hankalan ihmisen leiman, kuin olen ystävä kusipäiden kanssa.

Näin oli minullakin. Terapiassa kehotettiin terveeseen itsetuntoon. Tuon kautta elämänlaatuni parani. Olen kynnysmatto sisimmässäni aina ja opettelen siitä pois. Katson aika kauan, että ihminen lopettaisi ilkeilyt/toisista pahan puhumisen minulle. Sitten, kun olen rasittunut ja huomaan, että ainoastaan kuormitun ko ihmisen yhteydenotoista, pohdin hyvin kauan ja teen päätöksen. Tätä ennen koetan usein keskustella/kertoa tunteistani. En riitele, en paisko ovia. Sanon ystävällisesti asiat suoraan. Tosin peittelen joitakin asioita, etten loukkaa. Ja samalla kehun tuota ihmistä ja usein kyllä sanon, että syy miksi en tahdo olla yhteyksissä on minussa. Sillä enhän minä jaksa olla roskasankona. Katkaisin aikoinaan välit myös äitiini, joka oli väkivaltainen koko lapsuuteni. Olin ylikiltti enkä saanut ilmaista negatiivisia mielipiteitä, siksi nykyäänkin on hyvin vaikeaa sanoa ei. Siis siedän ja siedän, kunne olen täysin varma, etten enää kestä. Sitten tulee tunne vapautumisesta ja helpottaa. Äitiini olen nykyään yhteyksissä, mutta etäältä. En ole koskaan paiskonut ovia tai riidellyt ja sitten katkaissut välit. Enemmänkin välien katkaisu on hyvin pitkällisen pohdinnan tulos. Erääseen kaveriini katkaisin välit, sillä en kestänyt hänen erilaista moraaliinsa. Petti miestään minun nähden ja olin mukana niissä pettämisissä, sillä en kertonut miehelle. Samoin hän haukkui minulle miehensä lasta ja se sai minut aina pahoinvoivaksi. Miehelleen hän esitti rakastavansa tyttöä. No, nuo eivät ole enää yhdessä, joten olen jo armahtanut itseni noista taakoista. Uskon, että suurin osa kilteistä toimii samanlailla, kun taas sitten temperamenttiset temperamenttisesti. asiat eivät ole yksioikoisia. Pitää tietää taustat. Ei kannata tehdä päätelmiä ulkopuolisten puheista. Usein ne, joilla on totuus taskussa, eivät sitä kylillä juoruile, kun ei ole tarvetta eikä siten tunnontuskia.

Uhriutujat.

Vierailija kirjoitti:

Sellaisella kuin minun iäkäs äitini. Hänellä ei ole yhtään ystävää ja itsekin käyn hänen luonaan hammasta purren, koska hän on niin ärsyttävä. Pakko kuitenkin huolehtia hänestä yhdessä siskon kanssa. Onneksi meitä on sentään kaksi, veli asuu kaukana ja käy kerran vuodessa, soittelee sentään.

Ja tällainen äitini on aina ollut: Loukkaantuu ihan uskomattomista asioista ja on aina varma, että ihmiset eivät tee mitään koskaan "hyvää hyvyyttään", vaan takana on aina jonkunlainen oman edun tavoittelu. Äitini puhuu mielellään pahaa muista ihmisistä ja on vahingoniloinen, kun joku epäonnistuu. Hän piikittelee ihmisiä, on utelias negatiivisella tavalla ja juoruilee. Hän ei myöskään ollenkaan ymmärrä, että on ilkeä tai että hänessä voisi olla jotain vikaa. Kerran kun hän oli minulle oikein häijy, sanoin että hän on ilkeä ja on aina ollutkin. Hän alkoi tietenkin itkeä että ei ole totta, hän haluaa aina vain hyvää.

Kun vien hänelle ostoksia, ne ovat vääränlaisia. Kun siivoan, teen aina jotain väärin. Kun kerron hänelle vaikka meidän perheen kuulumisia, hän ei usko, että puhun totta. Hän luulee, että kaikki valehtelvat hänelle. Hän valittaa kaikesta ja on jo etukäteen varma, että kaikki asiat epäonnistuvat. Puhe on tyyliä: miksi teit niin, miksi et tehnyt noin jne, lisäksi hän neuvoo kaikessa meitä jo keski-ikäisiä lapsiaan. Jos epäonnistumme jossain, hän moittii ja lyttää entistä enemmän. Hän on muka hirveän tunteellinen ja herkkä, mutta vain jos asia koskee häntä itseään, muille hän on kylmä ja kova. 

Ei ihme, että ei ole ystäviä. No, saapa sitten valittaa siitäkin. 

Olipa hyvä kuvaus hankalasta ihmisestä! Tunnen samanlaisen. Minusta ei ainakaan ole hänelle ymmärtäjäksi ja ystäväksi ja vain pakosta olen tekemisissä. Sukulainen hänkin.

Vierailija kirjoitti:

Uhriutujat.

Uhriutumiseen ei kuulu vastuunottaminen omasta elämästään. Uhriutumista ei ole myöskään se, että kertoo elämänkokemuksistaan.

Uhriutumista on se, että esim.juopottelee ja valittaa elämänsä kurjuuden johtuneen muista.

Jos joutuu ihmissuhteissaan kaltoinkohdelluksi.

Kuka jaksaa olla ystävä sellaisen kanssa, jonka kanssa 80% ystävyydestä on palveluksia hänelle.

Tai jos ystävyydessä on eri säännöt. Toinen suuttuu sellaisesta yksittäisestä käytöksestä mitä itse jatkuvasti tekee.

Ei niitä ystävyyksiä tarvitse katkoa riidoin, ne voi hiipua...

Vierailija kirjoitti:

Kyllä välit poikki tarkoittaa nimenomaan riitaantumista, ei feidaamista tai erilleen ajautumista. Minä ajattelen, että nää ovet paukkuen lähtevät ovat nimenomaan itse niitä joustamattomia, itsekkäitä ja vaikeita ihmisiä. Jos joku yksittäinen ihminen valittelee, että riitaantuu aina toisten kanssa, niin kyllä se on peiliin katsomisen paikka. Vika on hyvin harvoin "niissä muissa".

Kyllähän se feidaus on hyvin selkeä välien katkaisu. Sellaiset ihmiset feidaa kenellä ei ole välineitä keskusteluun.

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä välit poikki tarkoittaa nimenomaan riitaantumista, ei feidaamista tai erilleen ajautumista. Minä ajattelen, että nää ovet paukkuen lähtevät ovat nimenomaan itse niitä joustamattomia, itsekkäitä ja vaikeita ihmisiä. Jos joku yksittäinen ihminen valittelee, että riitaantuu aina toisten kanssa, niin kyllä se on peiliin katsomisen paikka. Vika on hyvin harvoin "niissä muissa".

Kyllähän se feidaus on hyvin selkeä välien katkaisu. Sellaiset ihmiset feidaa kenellä ei ole välineitä keskusteluun.

Nyt on kyllä aivan täysin päinvastainen kokemus.

Blokkasin suurehkon ryhmän ihmisiä koska jouduin jonkinlaiseen draaman ja juoruilun verkkoon, olisin kyllä halunnut keskustella asiasta suoraan ja teinkin siihen useita aloitteita, mutta ilmeisesti näistä muista arvaa kuka leikit olivat hauskempia.

Siinä taisi mennä vuosi kun sain postitse paketin. Minulle hyvää kaveria esittänyt henkilö lähetti omaisuuttani takaisin. Tavara oli rikki.

En ole koskaan ennen joutunut vastaavaan tilanteeseen muiden ystävien kanssa. Eräs ystäväni on 30 vuoden takaa ja toinen 20 vuoden takaa.

.

Elämänmuutos pakottaa karsimaan ihmisiä pois. Ne ketkä eivät henkisest esim oikeasti ole lainkaan samalla aaltopituudella, jäävät ikääntymisen myötä pois. On raskasta olla väkisin ihmisten kanssa jos mitään yhteistä ei enää ole. Sen tuntee henkisesti. Luokkakaverit tulivat elämään vain siksi koska sattuivat olemaan samalla luokalla. Kaikkia ei voi säilyttää elämässä. Jos on joskus ollut luokkakaveri, ei tarkoita että pitää roikkua väkisin jossain ihmisessä kiinni.

Eikä täysjärkiset jaksa hokea samoja juttuja uudelleen ja uudelleen. Tyyliin kymmenennvuoden takaa. He menevät eteenpäin.

Jos joku ryhmä tahtoo hokea uudelleen ja uudelleen samaa asiaa toistaen ja toistaen niin sekin on tapa viettää aikaa. Samat asiat ja puheenaiheet aina. Sellaiset ryhmät voivat muodostua pidemmän päälle ahdistaviksi.

En ole katkonut välejä. Jätin pari ihmistä Facebookista pois. Yhden kohdalla tuli paha mieli nähdessään hänen toimia siellä... Hän haukkui selän takana joitakin, ja Facebookissa esitti jotakin aivan muuta. Uskon hänen haukkuneen vuosia minuakin, vaikka olen auttanut häntä kiperissä tilanteissa. Jopa niin ettei saanut potkuja...