Millaisella ihmisellä menee usein välit poikki ystävien kanssa?

Joskus on parempi poistua takavasemmalle eikä jäädä kynnysmatoksi

Ehdottomilla, itsekkäillä ja epäluotettavilla.

Aika harva jaksaa katsoa sellaista ihmistä, jonka pitää alkaa vääntämään jokaisesta pienestä asiasta, eikä osaa jättää sitä sikseen yleisen sovun nimissä, vaikka tuolla asialla ei ole mitään merkitystä. 

Ei myöskään haluta olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka ajattelee pelkästään itseään. Tämä kyllä liittyy usein myös tuohon luottamukseen, koska ei voi luottaa, että tältä ihmiseltä saa tukea silloin kun sitä tarvitsee, koska itsekäs ihminen ajattelee myös pienissä asioissa pelkästään itseään, joten jättää auttamatta jos se aiheuttaa itselleen edes vähän haittaa. Toki itsensä asettaminen etusijalle on täysin ymmärrettävää ja hyväksyttävää, mutta pitäisi muitakin ihmisiä silti pyrkiä ottamaan huomioon ja välillä myös uhrautua heidän puolestaan. 

Samoin jos ihminen on periaatteessa ihan mukava, mutta juoruaa aina juttusi muille tai muuten vain unohtelee jatkuvasti tapaamisia ja muuta vastaavaa, niin en koe, että haluan kertoa tuollaiselle ihmiselle mitään tai että hän panostaa ystävyyssuhteeseen yhtä paljon kuin minä. 

Juorukelloilla ja selkään puukottajilla. Huomaavat yksi päivä, että miksi ei ole kavereita eikä kukaan vastaa puheluihin.

Vaikealla, tavalla tai toisella. On ihan normaalia että ihmissuhteita katkeaa, mutta jos se tapahtuu jatkuvasti ja dramaattisesti, niin kyllä se olisi peiliin katsomisen paikka.

Mulla on mennyt monen ystävän kanssa välit siinä kohtaa kun eivät ole olleet loojalisia.

Eli ollut paskanjauhamista, asioiden levittelyä eli kerrottu asioita eteenpäin jotka on olleet vaik ystäville tarkoitettuja. Ja sitten ne huutajat ja draamaqueenit oon poistanut. En jaksa kuunnella kenenkään huutoo jos ei pysty asioista puhumaan kuin aikuiset.

Mulla.  Mä en siedä ihmisten valehtelua ja juonittelua. Yrittävät pelata jotain ihmissotku pelejä ja vielä todella surkeesti.

En tarvii tuommoista ihmissaastoja elämääni.

Esim äitini on pahimmasta päästä. Puhuu mulle toista ja siskolle toista. En tiedä nauttiiko se jollain härskillä tavalla, kun sai aikoinaan riitoja meidän välille. Enää ei saa, kun en kuuntele koko ämmää. Ehkä se on vaan kateellinen meidän sisarusten hyvistä väleistä.

Jotenkin mulla on myös tapana löytää ystäväkseni ihmisiä, jotka tykkää olla kaksinaamaisia ja puukottavat selkään heti kun tilaisuus on. Ei kiitos.

En riitele, vaan pikku hiljaa vähennän yhteydenottoa.

Mä olen nyt 41 vuotias ja läpi elämäni on tuolla kaavalla menty,  ihan lapsuudesta saakka. Enpä hirveesti luota ihmisiin nykyään. Yksi luottotyyppi on ja hän on pysynyt mukana 24 vuotta, se riittää.

Tässä on ainakin kaksi erilaista tapausta.

1) Persoonallisuushäiriöiset, hankalat, ehdottomat, päällepäsmärit, negatiiviset, kontrolloivat ja negatiivisesti muiden neutraaleja kommentteja tulkitsevat, selän takana pahaa puhuvat, muita hyväksikäyttävät ihmiset. Kaiken pitäisi aina mennä, niin kuin itse haluaa. Kiitos ja anteeksi ovat tuntemattomia sanoja tai niitä käytetään vain hyötymismielessä niitä aidosti tarkoittamatta. Tätä ihmistyyppiä kuvailtiinkin monissa kommenteissa. 

2) Kiltit, entiset koulu- ja työpaikkakiusatut, kaltoinkohdellut, yksinäiset ja masentuneet, eivät osaa pitää puoliaan, eivätkä koskaan suutu mistään. Masennus voi olla seurausta siitä, että tulee aina kohdelluksi eri arvoisesti verrattuna muihin. Taustalla voi myös olla sitä, että on muiden kateuden kohde esim. opintomenestyksen, ulkonäön ja/tai rohkeuden takia. On rohkeasti oma itsensä, uskaltaa kertoa omat mielipiteensä, eikä katoa massaan ja mene lammasmaisesti porukan johtohenkilön perässä. Olisi kuitenkin todella hyvä ystävä, jos löytäisi toisen kiltin ja itsenäisen ihmisen vierelleen.

Tulee mieleen pari tuollaista ihmistä (ovat kyllä varmaan aika ääriesimerkkejä).

Ensimmäinen tapaus on sellainen, että livenä todella mukava ja ihana ihminen, tulee kaikkien kanssa toimeen, on todella hauska ja rennon oloinen. Jotain viiraa kuitenkin päässä, koska keksii toisten selän takana ihme draamaa ja näiden keksimiensä juttujen perusteella sitten esim. poistelee ihmisiä Facebookista. Toisin sanoen siis keksimällä keksii jonkun suuttumisen aiheen. Vähän ajan päästä lisäilee kaveriksi tyyliin "oho olin poistanut sinut vahingossa, sori!" Yleensä toinen osapuoli ei edes huomannut välien olleen poikki ennen kuin tämä henkilö taas ottaa yhteyttä.

Toinen tapaus: kunnon drama queen juoruämmä, joka mm. keksii muista ihmisistä ihan päättömiä juoruja näiden selän takana. Kertoi kaikille esim. että eräs kaverini petti miestään sinä ja sinä päivänä (vaikka kaverini siis oli koko päivän miehensä kanssa, joten se ei mitenkään voi olla totta). En ymmärrä mikä näissä jutuissa on ideana kun ihan selvät todisteet on että ne eivät ole totta. Ja sitten kun hänelle sanoo suoraan siitä että hän valehtelee niin alkaa leikkiä marttyyriä kuinka kaikki vihaavat häntä ja ovat aina häntä vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Juorukelloilla ja selkään puukottajilla. Huomaavat yksi päivä, että miksi ei ole kavereita eikä kukaan vastaa puheluihin.

Mä olen huomannut päinvastoin. Näillä "sosiaalisilla kukkasilla" on runsaasti kavereita, joiden kanssa pelejään pelaavat. Vaikka jonkun saisikin kiinni juorusta/valheesta ja saumattomilla todisteilla pystyy todistamaan, niin kaltaiset lyöttäytyy yhteen. "kerrankos sitä ihminen mokaa!?!?" Kerran? Näitähän on ollut jo kymmeniä. Selvä, mä poistun tästä pahuuden verkosta. En kaipaa tuommoisia "ystäviä".

Joka neuvoo koko ajan miten hänen ystävänsä kannattaa olla, menisikö perille ettei kaikki tahdo, olematta silti ilkeitä.

Kaverit voi valita, perhettä ei.

En näe syytä pitää yhteyttä, jos ei enää ole mitään yhteistä. Ovet eivät ole koskaan paukkuneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juorukelloilla ja selkään puukottajilla. Huomaavat yksi päivä, että miksi ei ole kavereita eikä kukaan vastaa puheluihin.

Mä olen huomannut päinvastoin. Näillä "sosiaalisilla kukkasilla" on runsaasti kavereita, joiden kanssa pelejään pelaavat. Vaikka jonkun saisikin kiinni juorusta/valheesta ja saumattomilla todisteilla pystyy todistamaan, niin kaltaiset lyöttäytyy yhteen. "kerrankos sitä ihminen mokaa!?!?" Kerran? Näitähän on ollut jo kymmeniä. Selvä, mä poistun tästä pahuuden verkosta. En kaipaa tuommoisia "ystäviä".

Moni saattaa olla narsisti. Niillä on paljon ystäviä, joita tuntee pinnallisesti. Ehkä hyötyy jotenkin.

Tämä porukka on aina hänen kanssaan samaa mieltä, vierestä olen seurannut miten tällä ihmisellä ei ole omaa mielipidettä vaan hän muuttaa vastauksiaan sen mukaan jonka kanssa juttelee, koskee aihe mitä tahansa turhaketta kuten seuraako olympialaisissa vai mitä sarjaa katsot (hän katsoo tai ei katso, riippuen siitä mitä toinen tekee).

Tälläinen henkilö koittaa saada tietää kuka olet ja sitten arvostelee sinut. Jos kuvittelee olevansa niskan päällä, koittaa alistaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tuhlata aikaansa ihmisten kanssa joiden seurassa ei viihdy?

Juuri näin. Tämän ihminen tajuaa vanhetessaan, viimeistään. Varsinkin jos on hyvä itsetunto. 👍👍👍

Tyyppi joka ei itse koskaan ota yhteyttä tai keksi tekemistä mutta valittaa aina ettei häneen olla tarpeeksi yhteydessä ja kun sovitaan tapaamisesta niin joka ikinen kerta sinä päätät minne mennään, mitä tehdään niin ettei itse tarvitse tehdä asian eteen mitään.

Tyyppi joka ei itse koskaan järjestä mitään kutsuja mutta on aina ensimmäisenä odottamassa kutsua juhliin.

Tyyppi joka ei koskaan tarjoa sinulle mitään mutta ottaa kyllä kaiken tarjotun vastaan.

Tyyppi joka puhuu itsestään koko ajan mutta ei koskaan kysy mitä sinulle kuuluu.

Ja näitä on paljon.

Vierailija kirjoitti:

Mulla.  Mä en siedä ihmisten valehtelua ja juonittelua. Yrittävät pelata jotain ihmissotku pelejä ja vielä todella surkeesti.

En tarvii tuommoista ihmissaastoja elämääni.

Esim äitini on pahimmasta päästä. Puhuu mulle toista ja siskolle toista. En tiedä nauttiiko se jollain härskillä tavalla, kun sai aikoinaan riitoja meidän välille. Enää ei saa, kun en kuuntele koko ämmää. Ehkä se on vaan kateellinen meidän sisarusten hyvistä väleistä.

Jotenkin mulla on myös tapana löytää ystäväkseni ihmisiä, jotka tykkää olla kaksinaamaisia ja puukottavat selkään heti kun tilaisuus on. Ei kiitos.

En riitele, vaan pikku hiljaa vähennän yhteydenottoa.

Mä olen nyt 41 vuotias ja läpi elämäni on tuolla kaavalla menty,  ihan lapsuudesta saakka. Enpä hirveesti luota ihmisiin nykyään. Yksi luottotyyppi on ja hän on pysynyt mukana 24 vuotta, se riittää.

Samat sanat. ❤

Vierailija kirjoitti:

Epätasapainoiset, itsekkäät ja mustavalkoisesti ajattelevat, ehdottomat ihmiset katkovat välejään muihin.

Minusta kypsä ja tasapainoinen ihminen osaa antaa anteeksi ihmisille ja suhtautua pitkämielisesti muihin JA itseensä. Kukaan meistä ei ole täydellinen, ja toisaalta, miksi täydellinen ihminen haluaisi olla juuri minun ystäväni? Tuota kannattaa jokaisen miettiä.

Toki ei kannata luuhata sellaisten ihmisten kanssa, joista saa vain pahan mielen. Mutta keskimäärin ihmiset ovat mukavia ja haluavat ystävilleen hyvää, joten jos joku katkoo moneen ihmiseen välejään, se kertoo enemmän siitä välien katkojasta.

No höpö höpö. Taidat olla aika nuori?

Jos olen aina se, joka tekee aloitteen näkemiselle tai ehdotetut näkemisajankohdat ei käy millään, niin kyllä silloin olen ymmärtänyt siirtyä takavasemmalle.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä sellaiset ihmiset jotka tutustuessa tekevät liian hyvän vaikutuksen. Alkavat saman tien käyttäytyä kuin parhaat ystävät, kertovat kaikkea henkilökohtaista juttua kuin olisi tunnettu jo pidemmänkin aikaa. Ehdottavat kaikenlaista "meidän pitää ehdottomasti tehdä sitä ja tätä yhdessä", mutta mikään niistä asioista ei toteudu.

Munkin entinen ystävä on juurikin tuollainen. Esittää uusille ihmisille hurmaavaa, sosiaalista, hauskaa. Kertoilee ihan liian henkilökohtasia juttuja vasta tapaamilleen ihmisille, hänen mielestään kaikkien tulee tietää liian henkilökohtainen asia, kaikkien muiden mielestä se on liian kiusallinen asia joka ei kuulu kenellekkään.

Draamailee ihan jatkuvasti kaikkien kanssa. Jatkuvasti välit poikki perheen tai jonkun HÄNEN kaverinsa kanssa. Minulle jäi sellainen olo kuin olisi kuvitellut omistavansa kaverinsa, minutkin. Suuttui jos ei tehty niinkuin hän halusi tai kutsuin tai jätin kutsumatta juhliini jonkun kenet hän halusi/ei halunnut. Itketti minua jatkuvasti jollain asioilla joita olin muka tehnyt häntä kohtaan väärin. Jatkuvasti sai olla pahoillaan "jostain". Sitten yhden kerran laittoi näyttävästi välit poikki kanssani. Yritti luikerrella takaisin elämääni mutten enää ottanut. Oli nimittäin niin helpottunut olo sen jälkeen kun tajusin että nyt tää paska on ohi! Säälin häntä, varmaan vaikee elämä kun täytyy ympäröidä itsensä jatkuvalla draamalla.

Mulla on mennyt todella monen kanssa poikki, tai no voiko sanoa että poikki jos se kerran tarkottaa riitaantumista.

Mitään riitoja ei siis ole ollut, olen vain vieraantunut ystävistäni. Muutettiin toisille paikkakunnille, koulut vaihtui yms ja ei vaan pidetty enää yhteyttä.

Ehkä tää on ihan normaaliakin, noi ystävät onkin olleet "vain" elämänvaihekavereita? Muutamaa menetettyä ystävyyttä on kyllä ikävä mutta on mulla silti ne muistot.

Mulla oli tosi hyvä lapsuus ja nuoruus osittain siksi koska oli paljon ihania kavereita naapurustossa, kouluissa ja harrastuksissa. Kasvuajan tapahtumillahan on kauaskantoiset seuraukset aikuisuuteen saakka, niin mieluummin sitten näin monta ystävää menettäneenä kuin että olisin koko elämäni yksin viettänyt.

Vierailija kirjoitti:

Lievä OT, mutta olen ollut huomaavinani, että ne ihmiset, jotka julistavat, että "eivät kestä mitään draamaa" ovat yleensä niitä, jotka eniten sitä aiheuttavat ja itse asiassa draamat katoavat ystäväpiiristä kun nämä lähtevät ovet paukkuen.

Mun lähipiirissä taas oli ihminen, joka kehui aina itseään ystävänä, kuinka välitti, kuinka tekisi mitä tahansa lukuisten ystäviensä eteen - niiden muiden, niiden, jotka kuului siihen oikeaan sisäpiiriin. Oli myös yksi vaativimmista ihmisistä, jopa tekstiviestin kirjoittamisesta tuli stressaavaa, kun tiesi hänen odottavan aina todella pitkiä, positiivisia ja henkilökohtaisia viestejä. Kaikkeen tuntui olevan jostain cosmopolitanista opetellut "säännöt". Viestien kanssa oli myös hirveän tarkkaa, että ne meni aina tasan -  ns. double texting oli mahdottomuus. Kesti kauan tajuta, mitä sen kaiken itsekehun takana oli. Kyseisen ihmisen on moni kaikessa hiljaisuudessa feidannut, mutta ei varmasti näe syytä itsessään.