Millaisella ihmisellä menee usein välit poikki ystävien kanssa?

Epätasapainoiset, itsekkäät ja mustavalkoisesti ajattelevat, ehdottomat ihmiset katkovat välejään muihin.

Minusta kypsä ja tasapainoinen ihminen osaa antaa anteeksi ihmisille ja suhtautua pitkämielisesti muihin JA itseensä. Kukaan meistä ei ole täydellinen, ja toisaalta, miksi täydellinen ihminen haluaisi olla juuri minun ystäväni? Tuota kannattaa jokaisen miettiä.

Toki ei kannata luuhata sellaisten ihmisten kanssa, joista saa vain pahan mielen. Mutta keskimäärin ihmiset ovat mukavia ja haluavat ystävilleen hyvää, joten jos joku katkoo moneen ihmiseen välejään, se kertoo enemmän siitä välien katkojasta.

No itsekkäällä, hankalalla, joustamattomalla ihmisellä kokemukseni mukaan menee aina välit kaikkiin, ennemmin tai myöhemmin, riippuen vastaanottajan jaksamisesta ja sietokyvystä. Voivat tosiaan aluksi olla oikein hyvää kaveria, mutta kun saavat jalansijan, alkaa toinen tyyli.

Usein tuollaiset vaikeat luonteet eivät näe kuin oman itsensä olemisen tavan oikeutettuna. Arvostelevat, vertailevat ja väheksyvät muita suu vaahdossa.

He käyttävät muita itseään varten. Toiset ovat hänelle aina jossakin roolissa: kuuntelijoita, yleisöä, lohduttajia, kannustajia tai ukkosenjohdattimia kiukunpuuskassa, mutta tällainen ihminen ei itse anna ikinä mitään. Tai no, ehkä satunnaisessa "olen loistava kaveri" -fiiliksessä (=humalassa), kun jaksaa hetken kuulostella, miten toisella menee. Näissäkin muka luottamuksellisissa tilanteissa todennäköisesti etsii itselleen hyötyä, millä voisi seuraavan kerran lyödä takaisin.

Ovat usein tavalla tai toisella persoonallisuushäiriöisiä.

Itse olen riitaantunut muutaman ystäväni kanssa.

Yhden kanssa pistin välit kokonaan poikki, siis muodollisissa ollaan, mutta hän rakastui minuun, muuttui omistushaluiseksi, mustasukkaiseksi ja koitti kontrolloida minua, mikään ei loppunut lukemattomista pyynnöistäni huolimatta, joten vuosien jälkeen koin liian raskaaksi.

Toisen kanssa oli FWB-ystävyys, minä onneton ihastuin ja toinen näytteli samaa. Siitä tietysti seurasi erinäisiä myrskyjä, mutta kun tajusin että riidat oli aina sitä, että minä olin syypää, aloin itsekin etääntyä. Joka riitaan, joka saattoi olla väärä sana, toinen tarvitsi pitkän erilläänolojakson, ja sitten taas oltiinkin tosi läheiset. Viimein tajusin että ei tämäkään voi jatkua, koska saan varoa joka sanaa ja tekoa, vaikka itse oli puhunut ties mitä...

Vierailija kirjoitti:

Epätasapainoiset, itsekkäät ja mustavalkoisesti ajattelevat, ehdottomat ihmiset katkovat välejään muihin.

Minusta kypsä ja tasapainoinen ihminen osaa antaa anteeksi ihmisille ja suhtautua pitkämielisesti muihin JA itseensä. Kukaan meistä ei ole täydellinen, ja toisaalta, miksi täydellinen ihminen haluaisi olla juuri minun ystäväni? Tuota kannattaa jokaisen miettiä.

Toki ei kannata luuhata sellaisten ihmisten kanssa, joista saa vain pahan mielen. Mutta keskimäärin ihmiset ovat mukavia ja haluavat ystävilleen hyvää, joten jos joku katkoo moneen ihmiseen välejään, se kertoo enemmän siitä välien katkojasta.

Jep, minulla viileni välit juuri tällaiseen ystävään. Kun hän suuttui, yritin lepytellä, mutta ei se tuntunut auttavan. Hän oli ehdottamasti sitä mieltä, että haluan hänelle pahaa, tms. Kun pyysin anteeksi,  hän ei tuntunut hyväksyvän pyyntöäni tai ottavan sitä vastaan. Hän jäi jotenkin epäluuloiseksi. Eikä kyse ollut mistään isosta mokasta, ainkaan omasta mielestäni. Hän kuitenkin loukkaantui, koska tulkitsi sanani negatiivisesti. Samalla tavalla hänellä oli katkennut välejä muihinkin ihmisiin. Osasin tavallaan odottaa, milloin on minun vuoroni. Tiesin, että en voi vuosikausia puhua niin "oikein", etteikö hän ottaisi nokkiinsa. En kuitenkaan osannut odottaa, etteikö anteeksipyyntö olisi voinut selvittää asiaa, erityisesti, kun kyse oli puhtaasta virhetulkinnasta.

up

Hyväksikäytetyillä ihmisillä. Minä voin kertoa oman tarinani: Olen ollut aina aivan liian kiltti. Kunnes heräsin, ja löysin itsetuntoni. Kun ihmiset ympärilläsi tottuvat siihen, että sinua voi aina kohdella miten vaan, onkin heille aikamoinen shokki kun löydät oman äänesi ja ilmoitat ettei sellainen touhu enää käy päinsä. Jos ihmiset ovat tottuneet saavansa sinusta aina jonkun hyödyn, ja sitten katkaisetkin tällaiset hyödynsaaja-ihmiset elämästäsi, se onkin heille yllätys. Kukaan ei tietenkään myönnä, että olisi kohdellut ketään kaltoin tai jopa hyväksikäyttänyt henkisesti tai emotionaalisesti ketään. Joten olkaa korvat höröllä, kun tässäkin ketjussa mainitaan itsekkäistä ja hankalista ihmisistä. Se ei aina mene niin. Jotkut vaan laittavat välit poikki ihmisten kanssa, jotka ovat a) kusipäisiä b) pinnallisia c) hyväksikäyttäjiä. Mieluummin saan hankalan ihmisen leiman, kuin olen ystävä kusipäiden kanssa.

Minä. Vakava masennus ja ahdistus diagnoosina. Sen helvetin menin läpi ja löysin itseni. Vanhat ystävät eivät "hyväksyneet " etten ollut enää noin vaan käytettävissä. Musta oli kuulemma tullut kamala. Mä olen heidän kanssa kyllä väleissä ja voin puhutella jos vastaan tulevat, mutta heillä ei kuulemma ole mulle mitään asiaa. Selvä ei sitten.

Vierailija kirjoitti:

Hyväksikäytetyillä ihmisillä. Minä voin kertoa oman tarinani: Olen ollut aina aivan liian kiltti. Kunnes heräsin, ja löysin itsetuntoni. Kun ihmiset ympärilläsi tottuvat siihen, että sinua voi aina kohdella miten vaan, onkin heille aikamoinen shokki kun löydät oman äänesi ja ilmoitat ettei sellainen touhu enää käy päinsä. Jos ihmiset ovat tottuneet saavansa sinusta aina jonkun hyödyn, ja sitten katkaisetkin tällaiset hyödynsaaja-ihmiset elämästäsi, se onkin heille yllätys. Kukaan ei tietenkään myönnä, että olisi kohdellut ketään kaltoin tai jopa hyväksikäyttänyt henkisesti tai emotionaalisesti ketään. Joten olkaa korvat höröllä, kun tässäkin ketjussa mainitaan itsekkäistä ja hankalista ihmisistä. Se ei aina mene niin. Jotkut vaan laittavat välit poikki ihmisten kanssa, jotka ovat a) kusipäisiä b) pinnallisia c) hyväksikäyttäjiä. Mieluummin saan hankalan ihmisen leiman, kuin olen ystävä kusipäiden kanssa.

Aamen. Mulle kävi täsmälleen näin. ”Paras ystävä” lähes 30 vuoden ajalta jäi, kun en jaksanut enää olla kynnysmatto. Mulla on alkanut mennä aina vaan paremmin, kun se ihmissuhde loppui. Hengitän vapaata ilmaa.

joka ei pelkää olla oma itsensä ja olla ottamatta sontaa niskaan keneltäkään. Seisoo omilla jaloillaan. Rohkea, uskalias, rehellinen. On rohkeutta olla rehellinen itselleen, jos ystävästä paljastuikin huijari, luotto mennyt, se pitää lopettaa. Se vaatii rohkeutta katkaista pitkäkin ystävyys jos ei ole muuta keinoa enää. Se vaatii itseluottamusta, että kunnioittaa itseään tarpeeksi, ja asettaa rajat sille mitä sallii itseään kohtaan. olen katkonut välit lopullisesti ainakin 3 hyvään ystävään, en ole katunut koskaan. Kadun etten tehnyt aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Lähipiirissäni olen huomannut 2 eri vaihtoehtoa siihen, miksi välit menee helposti poikki kavereiden kanssa:

a) Temperamenttisuus, vaativuus, itsekkyys, kaiken pitäisi mennä omilla ehdoilla ja kun ei mene, niin suuttumus -> välirikko.

b) Herkkähipiäisyys, ottaa pienimmätkin sammakot syvinä loukkauksina ja jää niitä märehtimään ja itkemään, näin ollen kukaan ihminen ei voi olla tarpeeksi hyvä ystäväksi, koska kukaan ei ole täydellinen.

Ne joilla on paljon ystäviä, ovat yleensä niitä, jotka katsovat sormien välistä ja huumorilla kavereidensa joskus ikävääkin käytöstä ja antavat itse enemmän kuin saavat. Ovat luonnostaan sellaisia.

"katsovat sormien välistä kaverien ikävää käytöstä"? 

voi sua,,, siis pystyvät hegailemaan: sarjamurhaajien, varkaiden, huorien, murhaajien, pornostoarojen ,huijareiden, selkäänpuukottajien, miehen varastajien, lapsien hylkääjien, jne kanssa? ookkee.....siinä sulle mukava kaveripiiri kerrakseen.

Ei siis mitään henkilökohtaisi rajotteita vai? Hölmöläisen hommaa. Vankilat on sulle varmaan kaveritas täynnä?

Vierailija kirjoitti:

Yleensä sellaiset ihmiset jotka tutustuessa tekevät liian hyvän vaikutuksen. Alkavat saman tien käyttäytyä kuin parhaat ystävät, kertovat kaikkea henkilökohtaista juttua kuin olisi tunnettu jo pidemmänkin aikaa. Ehdottavat kaikenlaista "meidän pitää ehdottomasti tehdä sitä ja tätä yhdessä", mutta mikään niistä asioista ei toteudu.

Kuvailit täydellisesti yhden kaverin tavan toimia. Tolla sai mut koukkuun ja sitten tajusin millainen on oikeasti. Välit poikki monien kanssa ja puhuu paskaa ja juoruaa minkä kerkeää. Itsestäni en hänelle avaudu omista asioistani.. nyt olen antanut välien viiletä. Välillä tulee viestejä " ethän ole minua unohtanut" tai "olet tärkeä jutellaan joku päivä kunnolla" yleensä tuo juttelu on omaa draamaa tai muista juoruamista..

Vierailija kirjoitti:

joka ei pelkää olla oma itsensä ja olla ottamatta sontaa niskaan keneltäkään. Seisoo omilla jaloillaan. Rohkea, uskalias, rehellinen. On rohkeutta olla rehellinen itselleen, jos ystävästä paljastuikin huijari, luotto mennyt, se pitää lopettaa. Se vaatii rohkeutta katkaista pitkäkin ystävyys jos ei ole muuta keinoa enää. Se vaatii itseluottamusta, että kunnioittaa itseään tarpeeksi, ja asettaa rajat sille mitä sallii itseään kohtaan. olen katkonut välit lopullisesti ainakin 3 hyvään ystävään, en ole katunut koskaan. Kadun etten tehnyt aiemmin.

Olen täysin samaa mieltä kanssasi. TÄYSIN! 

-

up

Laitan nyt välit poikki kaveriini, joka aina kommentoi jokaiseen sanaani ja tekemiseeni. Siis niin älyttömän ärsyttävää. Ei ole enää mukava olla hänen seurassaan. Tuntuu, että hänellä on paha olo, jonka hän purkaa minuun. 

Itse taidan olla tuollainen. Jokseenkin tunnevammainen ja ihmisiin tottumaton, joka ennemmin katoaa riidoissa kuin jää riitelemään tai leipomaan sovintoja. Joskus myös melko ankara periaatteissaan ja jos joku tekee jotain mistä en itse ollenkaan pidä, houkutus laittaa välit poikki on suuri.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä välit poikki tarkoittaa nimenomaan riitaantumista, ei feidaamista tai erilleen ajautumista. Minä ajattelen, että nää ovet paukkuen lähtevät ovat nimenomaan itse niitä joustamattomia, itsekkäitä ja vaikeita ihmisiä. Jos joku yksittäinen ihminen valittelee, että riitaantuu aina toisten kanssa, niin kyllä se on peiliin katsomisen paikka. Vika on hyvin harvoin "niissä muissa".

Itse olen opetellut tekemään rajoja. Jos joku kävelee niiden yli, satuttaa ja minun ei tarvitse sitä sietää.

Olen kyllästynyt eräiden ihmisien elämään, jossa muut ovat heille pelinappuloita.

En tee lähdössä itsestäni mitään meteliä, mutta nämä ihmiset kuvittelee että voivat mitä tahansa elämästäni puhua. En tee sitä itse, ja pidän oman elämäni omanani.

Juoruilkoon elämästäni jos se kiihottaa, mutta oikeasti siihen eivät mitenkään kuulu.

Vierailija kirjoitti:

Epätasapainoiset, itsekkäät ja mustavalkoisesti ajattelevat, ehdottomat ihmiset katkovat välejään muihin.

Minusta kypsä ja tasapainoinen ihminen osaa antaa anteeksi ihmisille ja suhtautua pitkämielisesti muihin JA itseensä. Kukaan meistä ei ole täydellinen, ja toisaalta, miksi täydellinen ihminen haluaisi olla juuri minun ystäväni? Tuota kannattaa jokaisen miettiä.

Toki ei kannata luuhata sellaisten ihmisten kanssa, joista saa vain pahan mielen. Mutta keskimäärin ihmiset ovat mukavia ja haluavat ystävilleen hyvää, joten jos joku katkoo moneen ihmiseen välejään, se kertoo enemmän siitä välien katkojasta.

Tottakai se kertoo hänestäKIN. Se kertoo siitä ettei hän siedä mitä tahansa paskaa. Itselleni on tärkeää oma suhteeni mieheeni. Se on minun valinta että kenen kanssa seurustelen -mieheni ja ystävän. Jos joku alkaa kuvitella että saa sanoa mikä minun väli on kehenkään niin minä en sitä kuuntele. Pistän sille stopin juuri silloin. Kyllä minä päätän kenen kanssa vietän aikani, eikä kukaan ulkopuolinen tule sanomaan että kuka on minulle hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tuhlata aikaansa ihmisten kanssa joiden seurassa ei viihdy?

Miksi yrittää olla missään tekemisissä v.i.t.t.u.m.a.i.s.t.e.n ihmisten kanssa. Kyllähän siinä välit menee poikki kun joku aloittaa riidan, kiusaamisen- ja selän takana puhumisen.

Näitä tyyppejä pitäis vaan vetää flädäriin, ei mitään riitelyä vaan käärmeiltä pitäs hakata nenä ruttuun.

Ei oikeasti kiinnosta.

Millaista ihmistä kiinnostaa muiden asiat näin paljon? :D