Lääkärin lapsista tulee lääkäreitä, duunarin lapsista duunareita

Noinhan se menee. Monen keskiluokkaisen kaverin vanhemmat ovat suorastaan painostaneet menemään lukioon, ammattikoulua ei ole nähty vaihtoehtona.

Itse kuulun tilastopoikkeuksiin. Isäni käynyt pelkän kansakoulun, äiti ammattikoulun sen lisäksi, itselläni on AMK-tutkinto ja akateeminen loppututkinto. 

Oma taustani on niin duunari, kuin duunari olla voi jo monta sukupolvea ja se on upeaa! Kaikki oleet ja ovat lujasti töitä tekeviä ihmisiä. Itse olen kuitenkin akateeminen. Menin Lily Allenin asenteella: Fuck you. Fuck you very much.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinhän ne tutkimukset ”osoittavat”. Itse olen vain peruskoulun käynyt perhepäivähoitaja. Lasteni isä , jo edesmennyt, oli myöskin tavallinen duunari.

Poika opiskeli ylioppilaaksi ja teknillisessä yliopistossa tuotantotalouden diplomi-insinööriksi. Työpaikan sai heti ulkomaalaisesta yrityksestä. Uraputki aukesi heti ja ansiotaso ”pikkuisen” toista, kuin minulla.

Tytär opiskeli ylioppilaaksi ja sen jälkeen yliopistoon kuvajournalistiopintoihin.

Opiskelut vielä kesken....

Joten ei aina kannata uskoa tutkimuksiin. Jos lapsi haluaa opiskella, niin kannustaa vain opiskeluihin. Jos taas ei korkeakouluun halua niin ammattikoulussa opiskeltu ammatti on ihan yhtä arvokas ja hieno.

Itse en kauheasti pidä arvossa noita tutkimuksia, koska ei se asia aina ole niin mustavalkoinen. Kannustetaan vain lapsiamme ja nuoriamme siihen mikä heitä itseään kiinnostaa. Usein lääkärin lapset lukevat lääkäriksi, kun kotoa pakotetaan.

.

Olet urpo! Milloin ihmiset tajuaa sen, että jos oma kokemus ei ole linjassa populaatiotason tuloksen kanssa, niin tutkimustulos ei ole automattisesti "puppua"? Toki poikkeuksia löytyy aina! Itse kuulun samaan sarjaan (duunariperheen lapsesta tohtoriksi).

 Sama jos lääketieteen tutkimuksessa osoitetaan, että tupakointi aiheuttaa mm. keuhkosyöpää, niin eikös joku Weikko Einari 78-v ole kommentoimassa, että "Potaskaa, olen polttanut norttia 52 vuotta ja silti olen terve kuin pukki. Kaiken maailman "tutkimuksia", kuka näitäkin rahoittaa ja veronmaksajien rahoilla!" Helvetti että menee hermot kun ihmiset ei tajua lukea tutkimustuloksia.

Mitä keskustelua aiheesta olisi tullut, jos jokainen kommentoija olisi sanonut, että joo, tuollainen tutkimustulos siis. Ketä kiinnostaa? Miten sinä kommentoisit aloitusta, nythän olet vain haukkunut vastaajat urpoiksi?

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista on, että kodin kirjamäärän korreloi lasten koulumenestykseen. Mitä enemmän kirjoja hyllyssä, sitä korkeampia arvosanoja!

Myös taiteella oli positiivinen korrelaatio koulumenestykseen.

Jos vanhemmat ovat kiinnostuneita lukemisesta ja kulttuurista ylipäätänsä, lapset pärjäävät paremmin koulussa. Vanhempien koulutus ei itse asiassa ole yhtä tärkeä kuin niiden tavat: onko lukeminen hyvä harrastus tai ei? Kyllä mekaanikko tai siivoja voi harrastaa lukemista, ei se kovin kallista ole. Varsinkaan jos käy kirjastossa. Mutta hyvät eväät opiskeluun lukeminen kyllä tarjoaa.

Tätä lukemisen merkitystä ei kyllä voi liikaa korostaa. Mun isä ja äiti olivat molemmat duunareita, mutta kaikista meistä lapsista tuli akateemisia. Meillä on kotona aina luettu paljon kaikenlaisia tekstejä ja ravattu kirjastossa harva se päivä. Nyt aikuisena voin sanoa, että tuo vanhempien opettama tapa lukemiseen on ollut parasta, mitä olen elämässäni saanut. Olen heille siitä ikuisesti kiitollinen.

En myöskään ymmärrä tätä vastakkainasettelua. Mitä sitten vaikka tuleekin?

Joku laittoikin aimmin että se on ongelma että sossutuilla eläminen periytyy ei se että koulutustaso periytyy. Ja huono-osaisuus muutenkin.

Itse ainakin arvostan ihmisiä jotka tekevät työnsä hyvin ja intohimolla! Se että on leipuri joka rakastaa työtään ja osaa sen, on "arvoasteikossani" huomattavasti korkeammalla kuin vaikka huonosti työnsä tekevä lääkäri.

Omalla kohdallani uskon geeneihin ja jonkinlaisen älykkyystekijän periytymiseen, ehkä se voi hypätä jonkun ylikin. Olen pienestä pitäen ollut kiinnostunut maailmasta eri tavoin kuin esimerkiksi moni ikätoveri ja täysin erilaisella otteella kuin vanhempani, jotka eivät ymmärtäneet minua. Äiti suuttui jos yritin keskustella eikä hänellä ollut minkäänlaista luovuutta, soveltamiskykyä tai perspektiiviä. Hänelle kaikki oli mustavalkoista, äärimmäistä ja impulsiivista. Hän oli muun muassa vankkumaton rasisti.

Äiti oli ammatiltaan apuhoitaja ja isä käynyt jonkinlaisen opiston, he erosivat ja palasivat yhteen siksi aikaa, että isä ampui äidin ja itsensä. Minusta tuli kuitenkin ihan ok, graduni on loppusuoralla ja ajatuksissa tutkijan ura. Opiskelu ei ole koskaan tuntunut vaikealta. Olen aina ollut "erilainen", niin kauan kuin muistan, joten jotain tekemistä täytyy geeneillä olla. Omat lapseni muistuttavat minua. Täytyy myöntää, että pelkäsin jos heistä tulee vanhempieni tai sisarusteni kaltaisia, jotka muuten hekin ovat täysin hunningolla. Päihde-, mt- ja ihmissuhdeongelmia, eikä peruskoulun jälkeistä koulutustakaan.

Sanoin joskus pojalle, kun lukioon piti taas hankkia uusia kirjoja, että jos olisit mennyt amikseen, sulla olis jo työpaikka vaikka autonasentajana. Hän sitten siihen, että niin, olisin sitten nelikymppisenäkin se autonasentaja. Ei duunarikodin lapsi, kuten itsekin olen, voi eikä saakaan halveksia ruumiillista työtä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän kunnioitan vanhempieni työntekoa. Äiti aina työpäivän jälkeen yski keuhkonsa pellolle. Kun oliskini tiedetty, että asbesti teki jo tuhojaan :(

Meillä ei laiskoteltu: lukeminen keskellä kirkasta päivää myös oli sellaista. Vasta eläkepäivillä vanhempani lukivat kirjoja. Työnteko oli tärkeää ja työ piti tehdä kunnolla. 

Pyydän nyt anteeksi keskustelun akateemisilta, että harhaudumme välillä...

Työpaikalla on joutunut joskus ihmettelemään, että miten joku ihminen voi olla maisteriksi asti lukenut, kun ei tajua oikein mitään :)

Kyllä se näin tuntuu monesti menevän. Itse olen kyllä sitä mieltä, että vanhempien esimerkki ja kannustus merkitsevät enemmän kuin geenit. Sitä en ymmärrä, miksi joku vanhempi tarkoituksella lyttää oman lapsensa urahaaveita. "Ei meidän suvussa, ei meidän lukupäällä". Miksi, miksi? Eikö omalle lapselle tulisi aina haluta parempaa kuin mitä on itse saanut.

Vierailija kirjoitti:

Olen duunariperheen kasvatti. Jo 9-luokalla sanoin haaveistani hakea oikikseen lukion jälkeen. Miten vanhemmat reagoivat? He nauravat ja sanovat että ei meidän geeneillä sinne päästä, että eikös olisi fiksumpaa mennä ammattikouluun ja hankkia kunnon ammatti niin pääsee nopeasti palkkatöihin. Valmistuin yo-merkonomiksi. Olin peruskoulussa keskivertoa parempi oppilas, ja silti perheeni ei halunnut kannustaa.

Nykyään olen terveyskeskuksessa os.sihteerinä. Tässä sitä ollaan. Vanhin lapsi valmistuu sähköasentajaksi keväällä. Olen yrittänyt kannustaa häntä korkeammalle, mutta hän ei itse usko itseensä. Ehkä syynä on meidän duunarisuku ja epäkannustava ilmapiiri.

Olin perheeni ensimmäinen ylioppilas, keskiarvo 9.5. Sama haave itselläni, olisin halunut lakia lukemaan. Hankin pääsykoekirjat ja yritin lukea. Ne kirjatkin maksoivat ihan hirveästi. Perheeltä en saanut minkäänlaista tukea. Ei siis yhtään mitään. Minä myös yo-merkonomi. Olen saanut kyllä kivoja töitä kaupanalalta ja nyt vanhin lapsi on innostunut lakiopinnoista. Kannustan ihan täysillä.

Tosin mun täytyy sanoa, että sähköasentaja ei varmasti ole huono ammatti. Putki- ja sähkömiehiä tarvitaan aina. Niitä ei ihan heti robotit korvaa. Siinähän on sitten mahdollisuus vaikka laittaa firma pystyyn ja pikkuhiljaa laajentaa. Onnea lapsellesi!

TYÖTTÖMÄN LAPSISTA TULEE TYÖTTÖMIÄ

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puppua... olen itse lääkäri, ja molemmat lapseni ovat päättäneet valita duunarin ammatin. Kummallakin keskiarvo koulussa lähes 10, poika kirjoitti lukiosta 6 ällää ja tytär valitsi amiksen, ja nyt poika on rakennusmies ja tytär lähihoitaja... :-(

En usko mitään mitä kirjoitit.

Minä lääkärinä uskon tuota hyvinkin. Kun ne lapset on katselleet siinä lapsuutensa ja nuoruutensa sitä työsidonnaisuutta, niin hyvinkin valitsee itselleen toisenlaisen ammatin. Minä itse lääkärinä toivon, ettei lapseni valitse lääkärin ammattia. Kieltenopettajan työstä on kiinnostunut nyt teini-iässä. 

Minä olen itse duunariperheen tytär, äiti yh ja jäi sairaseläkkeelle 52-vuotiaana. Olin peruskoulussa kympin  tyttö, lähdin tasan 10 keskiarvolla ja lukiosta lähdin 9,9 keskiarvolla ja kirjoitin 6 ällää. Ja nyt olen yliopistossa. Kannustus oli hyvää kotona ja hyvä ilmapiiri. Eli ei omalla kohdallani kyllä mennyt niin, että hain duunari ammattiin. Ystäväni akateemisesta perheestä ja lukion sai juuri ja juuri läpi, nyt amiksessa.

Mulla on tuossa hyllyssä Suomen lääkärimatrikkeli, jossa on kukin Suomen lääkäri kuvan kanssa tai ilman, erikoistumisala-, työpaikka ja perhetaustatietoineen. Siellä on myös vanhempien ammatit (siis jos on halunnut antaa ne tiedoksi). Siitä sattumanvaraisesti yhdeltä aukeamalta katsottuna muutaman peräkkäisen lääkärin vanhempien ammatit:

agrologi ja apulaisverosihteeri

insinööri ja lastentarhanopettaja

autoasentaja ja kotiäiti

kauppias ja opettaja

DIiplomi-insinööri ja lääketieteen lisensiaatti

rehtori ja lehtori

maanviljelijä ja emäntä

professori ja erikoissairaanhoitaja

kauppaneuvos ja professori

kelloseppä ja pankkitoimihenkilö

vakuutusasiamies ja trukinkuljettaja

Argh, ärsyttää niin tällainen mustavalkoisuus!! Tohon väliin mahtuu niin monta eri harmaan sävyä, ei oo pelkkiä akateemisia ja duunareita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Duunarivanhempien lapsena koulu voi olla ainut paikka, missä säännöllisesti tapaat aikuisia, joilla on ns. lukemalla hankittu ammatti. Heidänkään kanssaan ei yleensä ole mahdollisuutta käydä epämuodollisia keskusteluja opiskelusta, ammateista jne. Muistan vieläkin, miten lukion ensimmäisen vuoden ensimmäisen päivän jälkeen äitini totesi minun olevan tästä eteenpäin perheeni eniten kouluja käynyt jäsen. 16-vuotiaasta se tuntui aika pelottavalta. Koulutettuja aikuisia lähipiirissä oli vain 1970-luvulla merkantiksi lukenut täti, muut olivat kansakoulusta tehtaalle ponnistaneita.

Duunariperheen nuori onkin ammatinvalintaa ja opiskelua koskevien pohdintojensa kanssa yksin. Vaikka vanhemmat suhtautuisivat myönteisesti opiskelemiseen, niin siitä keskusteleminen heidän kanssaan on vaikeaa, kun termeistä alkaen kaikki on heille vierasta. Jos päädyt yliopistoon, niin siinäpä sitten huomaat vuosien mittaan vieraantuvasi vanhemmistasi, kun ei-puhuttavissa olevien asioiden määrä kasvaa kasvamistaan.

Suosittelen tutustumaan esimerkiksi Katriina Järvisen sekä Mari Käyhkön aihepiiriä käsitteleviin kirjoituksiin, jos asia kiinnostaa tilastotiedon lisäksi yksilötason kokemusten valossa.

Olen itse kokenut tämän. Jäin yksin, kun kouluttauduin. Siskoni tuli katkeraksi ja väitti, että minä olen perheen lellivauva, vaikka me saimme molemmat ammatillisen koulutuksen nuoruudessa. Sitten kun aikuisena menin lukioon ja yliopistoon, niin tämä oli liikaa sisarellini. Hänellä ei ollut enää mitään sanottavaa minulle ja hänen mukaansa minua oli aina lellitty, vaikka en itse sitä huomannut. Olin aikuisena käynyt lukion ja yliopiston ja asunut omillani.  Ymmärrän myös sen, ettei ole niin helppoa olla yksi tai ainuita suvun koulutetuista.

Tukiko perheesi sinua taloudellisesti? Kustansi opiskeluja, elämistä, opintomateriaaleja? Joutuiko sisaresi hankkimaan enemmän itse välttämättömiä asioita?

Usein ”lellikki” ei edes tajua, että on ollut etuoikeutettu. Vaatteita, viikkorahaa, harrastuksia, matkoja, leirejä, välineitä, elokuvia jne. pidetään normaaleina ja asiaankuuluvina, mutta vanhemmilla sisaruksilla näin ei ole ollut.

PASKAA! Minun isäni on eläinlääkäri ja äiti opettaja, olen ollut kuljetusalalla duunarina ja yrittäjänä....

Olen keittiötyöntekijä/siivooja/yo. Tyttäreni on suomenkielen fil.maist. Isän puolella ollaan vielä enemmän duunareita, kun kuulivat tuon olivat lentää selälleen.

Enoni toimi mm. Ylen toimittajana. Isoäidillä olisi ollut päätä, muttei mahdollisuuksia, isoisäni lopetti koulun 10-vuotiaana laiskuuttaan.

Serkku on yo ja menestyvä graafikkoyrittäjä. Isä oli ihan tavis ja äidin työurasta ei kannata juuri mainita.

Monesti juristi vanhemman jompikumpi niin lapset haaveilee juristin ammatista ja osa pääseekin. Samaten lääkärin mutta ei kaikki pääse opiskelemaan vaikka haluaisi lääkärinkään lapset. Nythän kohta pääsee ylppäri todistuksen perusteella opiskelemaan ja näin ollen poistuu nk valmennuskurssit. Osalle tulee pääsykokeet mutta ei enään samanlaiset kun aiemmin. Oliko tämä v 2020. 

Vierailija kirjoitti:

Argh, ärsyttää niin tällainen mustavalkoisuus!! Tohon väliin mahtuu niin monta eri harmaan sävyä, ei oo pelkkiä akateemisia ja duunareita. 

Niinpä. Esim. AMK-koulutetut ovat kyllä korkeasti koulutettuja, mutta eivät akateemisia, koska akateemiseksi koulutukseksi lasketaan vain yliopistokoulutus. Ja esim. merkonomejakin on haastavammissa työtehtävissä, etenkin vanhemmissa ikäluokissa. Minusta oikea jako olisi ennemminkin seuraava: työntekijät, toimihenkilöt, johtajat ja yrittäjät. Ja nekään eivät mene välttämättä suoraan koulutuksen mukaan, esim. sairaanhoitajista moni on ihan perustyöntekijä.

Vierailija kirjoitti:

Monesti juristi vanhemman jompikumpi niin lapset haaveilee juristin ammatista ja osa pääseekin. Samaten lääkärin mutta ei kaikki pääse opiskelemaan vaikka haluaisi lääkärinkään lapset. Nythän kohta pääsee ylppäri todistuksen perusteella opiskelemaan ja näin ollen poistuu nk valmennuskurssit. Osalle tulee pääsykokeet mutta ei enään samanlaiset kun aiemmin. Oliko tämä v 2020. 

Eipä ainakaan tuolla kirjoitustyylillä pärjää lääkiksessä tai oikiksessa: "enään", yhdyssanavirheet, pisteiden ja pilkkujen puuttumiset... Monet amiksetkin osaavat oikeinkirjoituksen.