Lääkärin lapsista tulee lääkäreitä, duunarin lapsista duunareita

Kyllähän tää tekee hyvin paljon järkeä. Mun vanhemmat on molemmat duunareita, mutta olen itse aina halunnut tähdätä ns. korkeammalle. Opiskelen tällä hetkellä Oikeustieteellisessä. Mun vanhemmilta tähän ei tullut kovin isoa kannustusta vaan esimerkiksi mun äiti olisi halunnut, että menen töihin päiväkotiin. Oikeustieteellinen oli ollut mun haave jo yläasteesta ja aina sitä kotona silleen vähäteltiin; ”ihan kiva idea mutten halua että petyt kun et pääse”, ”kyllä sulle varmasti löytyis joku ala mihin pääsis helposti”, ”ei meidän perheessä oo yksikään hakeutunut edes korkeakouluun”.

Kun en päässyt sisään ekalla kerralla vaan ”vasta” tokalla, niin siitäpä tämä koko homma vaan paisui. Kun ostin valmennuskurssin ja molemmilla pääsykerroilla järkyttävän kalliit pääsykoekirjat niin joka puolelta mulle valitettiin miksi tuhlaan turhaan rahaa kun muualle voisin oikeasti päästä. Sitten kun pääsinkin sisään niin kyllä oli koko perhe yllättynyt :)

Mä luulen, että mun tapaukseen on vaikuttanut se, että mulla on yläasteesta asti ollut tiivis kaveriporukka jossa melkein kaikilla on ollut päämääränä korkeakoulu. Seura tekee kaltaisekseen, niinhän sitä sanotaan. Ja kun sitä tukea ei tullut perheeltä niin sitä sai niiltä kavereilta. Mä en oikeastaan jotenkin pystyisi työskentelemään jossain alempikoulutetulla alalla, musta tuntuu, että mun tietotaito menisi siellä hukkaan, vaikka arvostankin myös duunareita älyttömästi! Mun velikin päätyi amikseen autonkorjaajaksi.

En tiedä miksi kerroin tän, ehkä siksi että halusin näyttää että vaikka ”yleensä” homma menee noin että duunarien lapsista tulee duunareita jne, on myös yksilön motivaatiolla ja ajatuksilla paljon väliä. Ympäristö vaikuttaa asiaan paljon, mutta ympäristössäkin on paljon eri tekijöitä. Vaikka mun perhe ei uskonut muhun, niin ilmeisesti mun ajatukset muokkaantui kavereiden kautta.

Äidilläni on kaksi yliopistotason tutkintoa. Itse olen lukion käynyt lähihoitaja. Papereiden perusteella olisin kyllä helposti päässyt yliopistoon, mutta halusin itse ammattikouluun. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tää tekee hyvin paljon järkeä. Mun vanhemmat on molemmat duunareita, mutta olen itse aina halunnut tähdätä ns. korkeammalle. Opiskelen tällä hetkellä Oikeustieteellisessä. Mun vanhemmilta tähän ei tullut kovin isoa kannustusta vaan esimerkiksi mun äiti olisi halunnut, että menen töihin päiväkotiin. Oikeustieteellinen oli ollut mun haave jo yläasteesta ja aina sitä kotona silleen vähäteltiin; ”ihan kiva idea mutten halua että petyt kun et pääse”, ”kyllä sulle varmasti löytyis joku ala mihin pääsis helposti”, ”ei meidän perheessä oo yksikään hakeutunut edes korkeakouluun”.

Kun en päässyt sisään ekalla kerralla vaan ”vasta” tokalla, niin siitäpä tämä koko homma vaan paisui. Kun ostin valmennuskurssin ja molemmilla pääsykerroilla järkyttävän kalliit pääsykoekirjat niin joka puolelta mulle valitettiin miksi tuhlaan turhaan rahaa kun muualle voisin oikeasti päästä. Sitten kun pääsinkin sisään niin kyllä oli koko perhe yllättynyt :)

Mä luulen, että mun tapaukseen on vaikuttanut se, että mulla on yläasteesta asti ollut tiivis kaveriporukka jossa melkein kaikilla on ollut päämääränä korkeakoulu. Seura tekee kaltaisekseen, niinhän sitä sanotaan. Ja kun sitä tukea ei tullut perheeltä niin sitä sai niiltä kavereilta. Mä en oikeastaan jotenkin pystyisi työskentelemään jossain alempikoulutetulla alalla, musta tuntuu, että mun tietotaito menisi siellä hukkaan, vaikka arvostankin myös duunareita älyttömästi! Mun velikin päätyi amikseen autonkorjaajaksi.

En tiedä miksi kerroin tän, ehkä siksi että halusin näyttää että vaikka ”yleensä” homma menee noin että duunarien lapsista tulee duunareita jne, on myös yksilön motivaatiolla ja ajatuksilla paljon väliä. Ympäristö vaikuttaa asiaan paljon, mutta ympäristössäkin on paljon eri tekijöitä. Vaikka mun perhe ei uskonut muhun, niin ilmeisesti mun ajatukset muokkaantui kavereiden kautta.

Oho, ei pääsykerroilla vaan pääsykoekerroilla :D

1970-luvun alkuvuosina ylioppilastutkinnon suorittaneiden määrä lisääntyi nopeasti. Ikäluokittain tarkasteltaessa 50-luvun alussa syntyneistä kirjoitti ylioppilaaksi noin joka viides, mutta vuosikymmenen puolivälin paikkeilla syntyneistä jo joka neljäs.

Koko väestöstä ylioppilastutkinnon suorittaneiden määrä oli vuonna 1970 kohonnut 5,4%:iin (1950 vastaava luku oli 2,5%, 1995 jo 21%). Kotipaikka oli merkittävä koulutustasoon vaikuttava tekijä: tutkinnon suorittaneet asuivat etupäässä kaupungeissa, joiden väestöstä 7,9% oli ylioppilaita - maalaiskunnissa heitä oli vain 2,7%. Ylioppilaista asui kaupungeissa peräti kolme neljäsosaa.

Lähteet:

Mervi ja Pekka Kaarninen, Sivistyksen portti : ylioppilastutkinnon historia

Elävänä syntyneet sukupuolen mukaan 1751-2011 -tilastotietokanta

Suoran lainauksen lähde: https://www.kirjastot.fi/kysy/kuinka-suuri-osa-1950-luvun

Tää on niin totta.

Nuorena ei jotenkin osaa hahmottaa mihin kakkeen uravalinnassa vanhempien esimerkki vaikuttaa. Joillekin ehdottomasti sopii mennä samaan suuntaan, mutta joillekin ei.

Omat vanhemmat teknikko ja insinööri. Meillä painotettiin aina pitkän matikan tärkeyttä ja itsekin ajauduin insinööriksi amkkiin. Koulutus jotain vanhempien väliltä.

Näen paljon kavereissa ja tutuissa, kuinka varsinkin opettajien lapsista tulee opettajia.

Sitten taas yhden molemmat vanhemmat ovat jo nelikymppisinä sairaseläkkeellä. Elämä heitellyt. Lapsella ollut hankala löytää polkuaan työelämään.

Vierailija kirjoitti:

Geeneillä on n. 50% vaikutus lopulliseen älykkyyteen, 50% ympäristön vaikutusta. 

Poliittisesti korrektia varmaan olisi väittää että kaikki syntyy maailmaan yhtä älykkäinä, mutta valitettavasti niin ei ole. Oikeastaan se ei ole edes reilua, koska silloin oletettaisiin että kaikki erot suoriutumisessa johtuisivat vain ahkeruudesta tai laiskuudesta. Näinhän se ei mene, vaan joku himmailee itselleen yliopistotutkinnon ja toinen joutuu tosissaan tekemään hommia päästäkseen edes peruskoulun kunnialla läpi.

Ei silti pidä paikkaansa, että akateemiset keskimäärin olisi geneettisesti jotain poikkeuksellisen älykkäitä yli-ihmisiä.

Edes eri puolilla maapalloa elävien ihmisrotujen välillä ei ole tutkimusksissa löydetty merkittävää geneettistä eroa älykkyydessä. Tutkimuksissa löydetyt erot on olleet muutamia prosentteja. Aivan merkityksettömiä kun vertaa siihen miten iso vaihtelu yksilöiden älykkyydessä esiintyy.

Toisin sanoen duunarivanhempien lapset ja akateemisten vanhempien lapsilla on geenien puolesta ihan yhtä hyvät edellytykset olla älykkäitä. Merkittävä ero tulee varhaiskasvatuksesta. Luetaanko kotona kirjoja sen sellaista.

Toki jos eugeniikkaa alettaisiin harrastamaan vuosisatojen ajan voisi olla mahdollista jalostaa älykkäämpiä ihmisiä. Jostain syystä tämä ajatus vain menetti suosionsa silloin vajaa sata vuotta sitten sen yhden Itavaltalaissyntyisen korpraalin edesottamusten vaikutuksesta.

Vanhempien asenne ja raha vaikuttavat.

Ihailen kaikkia teitä, jotka olette pystyneet muuttamaan oman elämänne perimästänne huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta, miksi moni ajattelee niin kapeakatseisesti ja mustavalkoisesti, että ihmiset jakautuvat herroihin/akateemisiin ja duunareihin? Kun siinä välissäkin olevia on paljon, esim. AMK- tai opistotasoisen koulutuksen hankkineet.

Koska media on opettanut (tahallaan väärin), että kaikki on vain äärimmäisyyksiä eikä muka ole kultaista keskitietä.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista on, että kodin kirjamäärän korreloi lasten koulumenestykseen. Mitä enemmän kirjoja hyllyssä, sitä korkeampia arvosanoja!

Myös taiteella oli positiivinen korrelaatio koulumenestykseen.

Jos vanhemmat ovat kiinnostuneita lukemisesta ja kulttuurista ylipäätänsä, lapset pärjäävät paremmin koulussa. Vanhempien koulutus ei itse asiassa ole yhtä tärkeä kuin niiden tavat: onko lukeminen hyvä harrastus tai ei? Kyllä mekaanikko tai siivoja voi harrastaa lukemista, ei se kovin kallista ole. Varsinkaan jos käy kirjastossa. Mutta hyvät eväät opiskeluun lukeminen kyllä tarjoaa.

Hiphei, oman perheen kohdalla tuo pitää paikkansa. Rakastan lukemista ja olen kerännyt itselleni kirjoja kohtalaisen paljon. Lapsille ostin kirjoja lahjaksi, kävimme myös kirjastossa ja luin heille valtavasti. Reissuissa kävimme taidenäyttelyissä ja taidemuseoissa. Opiskeluun olemme miehen kanssa kannustaneet lapsia. Kumpikin lapsista pääsi yliopistoon haluamalleen alalle ilman valmennuskursseja. Sanovat tykkäävänsä ja opinnotkin menee kivasti.

Jos ette halua olla samaa mieltä, niin ole eri mieltä. Tieteen tarkoitus on selittää asioita. Päättäjät joutuvat tekemään päätökset keskivertoa koskevilla tiedoilla, sillä jokaisen yksilöllisiä tarpeita ei voida huomioida.

Suurin osahan ei tykkää pohjoisen maajusseista ja ovat vihaisia, kun joku ajaa heidän asioitaan. Kaikkia ei voi koskaan miellyttää, mutta meitä kaikkia tarvitaan. Monen sukujuuret lähtevät maalta, jossa on pääasiassa saatu elanto maasta. Suomi on ollut pitkään maatalousvaltainen maa. Olemme lähes kaikki maajussien jälkeläisiä.

Tilastot kertovat vain osan totuudesta. Mutta kyllä ne suuntaa antavat. Tämähän näkyi jo presidentinvaalien gallupeissa.

Mitäs tulee lääkärin ja duunarin lapsista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaanpa tähän esimerkiksi Teemu Selänteen perhetausta: äiti akateeminen, isä opistotasoisen koulutuksen hankkinut. Kolme poikaa, joista yhdestä tuli narkkari, yhdestä huippujääkiekkoilija ja yhdestä opettaja.

Ei yhden perheen perusteella voi kovin kattavia väestötasoisia analyysejä tehdä. 

Ehkä tämä lainaamasi ihminen on juuri niitä amis-ajattelijoita, jotka eivät ymmärrä otoskoon merkitystä vaan yleistävät kaiken mahdollisimman yksinkertaiseen muotoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Duunarit voivat tienata enemmän kuin akateemiset. Jako duunareihin ja akateemisiin on vanhanaikainen. Tunnen kouluavustajana työskenteleviä joilla on taustalla yliopistokoulutus. Nykyään duunari on hyvässä asemassa vakituisine työpaikkoineen kun taas työttömillä asiat ovat huonommin eikä mahdollisuuttakaan päästä töihin. Ennen työttömiä ei juurikaan ollut.

Ei tässä ole kyse rahasta. Vaurautta on monenlaista.

Käsillään työtä tekevä voi harrastaa korkeakulttuuria ja lukea filosofian klassikoita siinä missä maisteriksi opiskellut. Tämän vuosituhannen Suomessa on valtavan paljon sivistyneitä duunareita.

Vastaavanlainen tilanteen muutos kuin palkan suhteen on tapahtunut. Ennen akateeminen koulutus on tarkoittanut keskemääräistä tuntuvasti parempaa palkkaa ja sivistyneitä kulttuuriharrastuksia.

Nykyisin tämä ei enää pidä paikkaansa kun ammattitaitoa vaativissa duunarihommissa voi ansaita hyvää palkkaa ja on mahdollisuuksia yhtäläiseen matkustella maailmalla, harrastaa kulttuuria ja sivistää itseään.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs tulee lääkärin ja duunarin lapsista?

Ei mitään ilman valtavaa taistelutahtoa, jos vanhemmat halveksivat toistensa koulutusta ja ammattia ja piikittelevät toisiaan jatkuvasti. Ihan mitä vaan, jos vanhemmat arvostavat toisiaan ja kannustavat lapsiaan löytämään vahvuutensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Geeneillä on n. 50% vaikutus lopulliseen älykkyyteen, 50% ympäristön vaikutusta. 

Poliittisesti korrektia varmaan olisi väittää että kaikki syntyy maailmaan yhtä älykkäinä, mutta valitettavasti niin ei ole. Oikeastaan se ei ole edes reilua, koska silloin oletettaisiin että kaikki erot suoriutumisessa johtuisivat vain ahkeruudesta tai laiskuudesta. Näinhän se ei mene, vaan joku himmailee itselleen yliopistotutkinnon ja toinen joutuu tosissaan tekemään hommia päästäkseen edes peruskoulun kunnialla läpi.

Ei silti pidä paikkaansa, että akateemiset keskimäärin olisi geneettisesti jotain poikkeuksellisen älykkäitä yli-ihmisiä.

Edes eri puolilla maapalloa elävien ihmisrotujen välillä ei ole tutkimusksissa löydetty merkittävää geneettistä eroa älykkyydessä. Tutkimuksissa löydetyt erot on olleet muutamia prosentteja. Aivan merkityksettömiä kun vertaa siihen miten iso vaihtelu yksilöiden älykkyydessä esiintyy.

Toisin sanoen duunarivanhempien lapset ja akateemisten vanhempien lapsilla on geenien puolesta ihan yhtä hyvät edellytykset olla älykkäitä. Merkittävä ero tulee varhaiskasvatuksesta. Luetaanko kotona kirjoja sen sellaista.

Toki jos eugeniikkaa alettaisiin harrastamaan vuosisatojen ajan voisi olla mahdollista jalostaa älykkäämpiä ihmisiä. Jostain syystä tämä ajatus vain menetti suosionsa silloin vajaa sata vuotta sitten sen yhden Itavaltalaissyntyisen korpraalin edesottamusten vaikutuksesta.

Ei tässä ole poikeuksellisen älykkäistä, saati yli-ihmisistä, puhuttukaan. Vaan keskimääräistä älykkäämmistä joihin mahtuu iso prosentti.

Vierailija kirjoitti:

Tällaisiin tuloksiin on päädytty tosi pitkään. Peruskoulu ehkä vähän paransi tilannetta, sillä aiemmin piti jo noin 10-vuotiaana pyrkiä maksulliseen keskikouluun. Silloin tapahtui jo ensimmäinen rankkaus duunareihin ja herroihin. Peruskolu toi mukanaan sen, ette nyt vasta voi päättää noin 16-vuotiaana, tuleeko duunari vai herra. Tästä huolimatta herrojen lapsista tulee useimmiten herroja ja duunareiden lapsista duunareita. Asiaa on selitetty sillä, että lapset eivät saa duunariperheissä niin paljon kannustusta kuin näissä toisissa perheissä. Sitten on selittety sillä, että lapset katsovat mallia vanhemmista. Tietenkin aina on poikkeuksia, eikä aina mene näin. Mitä mieltä te olette?

Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta toimii varmasti juurikin näin. Koulun ohella kun vanhemmat kasvattaa lapsiaan ensimmäiset 20 vuotta ja he antavat heille esimerkin, arvot, toimintamallit jne jne. Sä voit aikuseksi tultuasi tietää, että miten pitäisi toimia, mutta sitä vajoaa kuitenkin aina siihen lapsena opittuun. 

Olen vähävaraisen maalaistalon kasvatti. Menimme oppikouluun, vaikka se maksoi. Vanhemmat ymmärsivät, että siellä ei ole tulevaisuutta. He  eivät ajatelleet ikinä ensimmäisenä itseään vaan lapset menivät aina etusijalle.  Suoritin yliopistotutkinnon. Sain hvyän työn.  Sama  tilanne miehelläni. Poikamme on lääkäri. Ilman minun ja puolisoni vanhempieni uhrauksia tämä tie ei olisi ollut mahdollista minulle  eikä miehelleni eikä jälkikasvulle. Suuri kiitos kuuluu heille, joiden elämään ei kuulunut omanapaisuus, alkoholi  eikä ' kaikki mulle ja heti'-ajattelutapa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Geeneillä on n. 50% vaikutus lopulliseen älykkyyteen, 50% ympäristön vaikutusta. 

Poliittisesti korrektia varmaan olisi väittää että kaikki syntyy maailmaan yhtä älykkäinä, mutta valitettavasti niin ei ole. Oikeastaan se ei ole edes reilua, koska silloin oletettaisiin että kaikki erot suoriutumisessa johtuisivat vain ahkeruudesta tai laiskuudesta. Näinhän se ei mene, vaan joku himmailee itselleen yliopistotutkinnon ja toinen joutuu tosissaan tekemään hommia päästäkseen edes peruskoulun kunnialla läpi.

Ei silti pidä paikkaansa, että akateemiset keskimäärin olisi geneettisesti jotain poikkeuksellisen älykkäitä yli-ihmisiä.

Edes eri puolilla maapalloa elävien ihmisrotujen välillä ei ole tutkimusksissa löydetty merkittävää geneettistä eroa älykkyydessä. Tutkimuksissa löydetyt erot on olleet muutamia prosentteja. Aivan merkityksettömiä kun vertaa siihen miten iso vaihtelu yksilöiden älykkyydessä esiintyy.

Toisin sanoen duunarivanhempien lapset ja akateemisten vanhempien lapsilla on geenien puolesta ihan yhtä hyvät edellytykset olla älykkäitä. Merkittävä ero tulee varhaiskasvatuksesta. Luetaanko kotona kirjoja sen sellaista.

Toki jos eugeniikkaa alettaisiin harrastamaan vuosisatojen ajan voisi olla mahdollista jalostaa älykkäämpiä ihmisiä. Jostain syystä tämä ajatus vain menetti suosionsa silloin vajaa sata vuotta sitten sen yhden Itavaltalaissyntyisen korpraalin edesottamusten vaikutuksesta.

Ei tässä ole poikeuksellisen älykkäistä, saati yli-ihmisistä, puhuttukaan. Vaan keskimääräistä älykkäämmistä joihin mahtuu iso prosentti.

Sitä eroa ei vaan ole olemassa.

Vaikka vertaillaan jotain afrikkalaista tuppukylää jossa kukaan ei ole ikinä käynyt mitään kouluja keskenään eurooppalaisen ison kaupungin väestöön jossa koulutus on ollut osana yhteiskuntaa tuhannen vuoden ajan ei merkittävää geneettistä eroa ole syntynyt.

Aivan naurettava ajatus, että Suomessa olisi geneettinen ero älykkyydessä levinnyt akateemisesti koulutettujen keskuuteen muutamassa sukupolvessa.

Yhtäläiseen pitäisi tämän älykkyyden näkyä vanhojen aatelissukujen perimässä. Sellaisia vanhoja yläluokkaisia sukuja joissa kaikilla on ollut mahdolisuus saada huipputason koulutusta vuosisatojen ajan. Mitään tämänlaiseen viittaavaa ei missään tutkimuksessa ole milloinkaan löydetty.

Mun äitini on todella yksinkertainen...

Ei koskaan jutellut minulle...

Jouduin muuttamaan pois kotoa 15v.

Isä joka kuollut oli sekä älykäs että kätevä käsistään(suunnitteli mm koneita)

Itsellä keskiverto äly ja äidin kaunis ulkonäkö....

Itse koulutin ja kasvatin itseni...

Vierailija kirjoitti:

Mitäs tulee lääkärin ja duunarin lapsista?

Hyvällä onnella pojasta tulee autotohtori amiksesta ja tytär pääsee kaupan kassalle eikä joudu pesemään vessanpönttöjä.