Lue keskustelun säännöt.
Lääkärin lapsista tulee lääkäreitä, duunarin lapsista duunareita
19.02.2018 |
Tällaisiin tuloksiin on päädytty tosi pitkään. Peruskoulu ehkä vähän paransi tilannetta, sillä aiemmin piti jo noin 10-vuotiaana pyrkiä maksulliseen keskikouluun. Silloin tapahtui jo ensimmäinen rankkaus duunareihin ja herroihin. Peruskolu toi mukanaan sen, ette nyt vasta voi päättää noin 16-vuotiaana, tuleeko duunari vai herra. Tästä huolimatta herrojen lapsista tulee useimmiten herroja ja duunareiden lapsista duunareita. Asiaa on selitetty sillä, että lapset eivät saa duunariperheissä niin paljon kannustusta kuin näissä toisissa perheissä. Sitten on selittety sillä, että lapset katsovat mallia vanhemmista. Tietenkin aina on poikkeuksia, eikä aina mene näin. Mitä mieltä te olette?
Kommentit (299)
Omat ja mieheni vanhemmat ovat duunareita. Minä ja mieheni yliopiston käyneitä. Se ero kuitenkin, että omat vanhempani tukivat ja patistivat kouluttautumaan, mieheni eivät. He väheksyvät esimerkiksi todistuksen arvosanoja lapsillamme. Joo ymmärrän, pala paperia jne, mutta kyllä se vaikuttaa kannustuksen ilmapiiriin. No omien lapsieni osalta olen aloittanut taustatyön että ymmärtävät ettei tulevaisuudessa ole muuta vaihtoehtoa kuin akateeminen koulutus JA sekin vain tietyiltä aloilta. Harrastuksena voivat sitten sen jotensakin riittävän (vaivannäkö suhteessa tuloihin) palkan ja/tai vapaa-aikakompensaation antamien mahdollisuuksien myötä tehdä mitä lystäävät. Tärkeää olisi ymmärtää ettei ihan jokaisesta lempijutusta vaan kannata tehdä ammattia koska ei sillä elä vaan löytää yhtäläisyys siitä lempijutusta toiseen ammattiin. Eli kyllä, olen sitä mieltä ettei duunarivanhemmat kykene antamaan samaa tukea lapsilleen kuin akateemiset (jos muut tekijät on samat). Ei omanikaan kyenneet tukemaan enää lukiossa esim pitkät fysiikat, matikat, kemiat. Yliopisto-opinnoista puhumattakaan. Heiltä tuki on jäänyt henkiseen ja taloudelliseen kannustamiseen, arvokasta sekin. Mutta siis vielä harvemmalla duunarilla on kykyjä henkiseen tai taloudelliseen kannustamiseen, joten lähtökohta vielä huonompi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sun kannattaa käsitellä nuo siskotraumat. Mieluiten tietenkin yhdessä. Ne selvästi painaa sun mieltä.
Kai täällä saa kirjoittaa, mitä haluaa...... Voitko sä aina kesksutella kaikki asiat kaikkien ihmisten kanssa......
Vierailija kirjoitti:
No miten sitten tällaisissa perheissä, joissa esim. toinen vanhemmista on automekaanikko ja toinen lääkäri? Näitäkin perheitä on yllättävän paljon. Lasketaanko muuten sellainen duunariperheeksi, jossa esim. isä on koneistaja ja äiti sairaanhoitaja?
En tiedä yhtään perhettä, jossa toinen olisi lääkäri ja toinen olisi duunari. Hetkinen, Tiedän sentään. Uskovaisissa piireissä Tiedän tuollaista tapahtuneen. Naislääkäreille ei riitä lääkäripuolisoa ja uskovalle naislääkäreille vielä vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Omat ja mieheni vanhemmat ovat duunareita. Minä ja mieheni yliopiston käyneitä. Se ero kuitenkin, että omat vanhempani tukivat ja patistivat kouluttautumaan, mieheni eivät. He väheksyvät esimerkiksi todistuksen arvosanoja lapsillamme. Joo ymmärrän, pala paperia jne, mutta kyllä se vaikuttaa kannustuksen ilmapiiriin. No omien lapsieni osalta olen aloittanut taustatyön että ymmärtävät ettei tulevaisuudessa ole muuta vaihtoehtoa kuin akateeminen koulutus JA sekin vain tietyiltä aloilta. Harrastuksena voivat sitten sen jotensakin riittävän (vaivannäkö suhteessa tuloihin) palkan ja/tai vapaa-aikakompensaation antamien mahdollisuuksien myötä tehdä mitä lystäävät. Tärkeää olisi ymmärtää ettei ihan jokaisesta lempijutusta vaan kannata tehdä ammattia koska ei sillä elä vaan löytää yhtäläisyys siitä lempijutusta toiseen ammattiin. Eli kyllä, olen sitä mieltä ettei duunarivanhemmat kykene antamaan samaa tukea lapsilleen kuin akateemiset (jos muut tekijät on samat). Ei omanikaan kyenneet tukemaan enää lukiossa esim pitkät fysiikat, matikat, kemiat. Yliopisto-opinnoista puhumattakaan. Heiltä tuki on jäänyt henkiseen ja taloudelliseen kannustamiseen, arvokasta sekin. Mutta siis vielä harvemmalla duunarilla on kykyjä henkiseen tai taloudelliseen kannustamiseen, joten lähtökohta vielä huonompi.
Olen samaa mieltä täysin....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän asiaan voisivat päättäjät puuttuua.
Eivät halua puuttua, sillä sehän on tavoite, että kasvaa nöyrä alhainen työväki, joka tekee töitä pienellä palkalla. Hyvä vaan, että päättäjien lapsille on pedattu hyvä koulutus, mun Työväen lapset eivät sinne tungeksi.
Taidat elää vielä 50-luvulla.
Ettekö ymmärrä, että sinne ollaan palaamassa. Yhteiskuntaluokat alkavat korostua jälleen, kun läheskään kaikille ei löydy enää alhaisen koulutustason työpaikkaa. Niistä kilpailemaan ja palkkoja laskemaan tulee lisäksi paljon väkeä ulkomailta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähemmän koulutettu ei pysty edes kovin pitkään auttamaan lapsiaan koulutehtävien tekemisessä. Tämäkin vaikuttaa asiaan. Monella on myös koulunkäynneistä pitkä aika.
Oletteko muuten kuulleet, että koulussa menestyminen ei välttämättä korreloi elämässä menestymiseen.
10 oppilaat eivät pärjää, kun ovat usein liian teoreettisia. Taitaa menestyä ne vähän yli 8 oppilaat parhaiten,
vaikka moni on silti pärjännyt hyvin elämässä, vaikka koulu on mennyt täysin penkin alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän asiaan voisivat päättäjät puuttuua.
Eivät halua puuttua, sillä sehän on tavoite, että kasvaa nöyrä alhainen työväki, joka tekee töitä pienellä palkalla. Hyvä vaan, että päättäjien lapsille on pedattu hyvä koulutus, mun Työväen lapset eivät sinne tungeksi.
Taidat elää vielä 50-luvulla.
Ettekö ymmärrä, että sinne ollaan palaamassa. Yhteiskuntaluokat alkavat korostua jälleen, kun läheskään kaikille ei löydy enää alhaisen koulutustason työpaikkaa. Niistä kilpailemaan ja palkkoja laskemaan tulee lisäksi paljon väkeä ulkomailta.
Niin, mitä enää voi tehdä ilman koulutusta. Laitoshuoltajallakin on koulutus. Yhä vähemmän on töitä, missä pärjää pelkällä peruskoululla. Ainakaan ei oteta, jos muitakin on tarjolla.
Kertokaapa, mihin töihin voi laittaa ihmisen, jolla ei ole muuta kuin peruskoulu. Onko hänelle oikein mitään töitä enää tarjolla? Jos hän on vielä haluton opiskelemaan mitään, ollaan tosi vaikean tehtävän edessä.
LIsäksi on sellaisiakin, jotka eivät käy edes peruskoulua loppuun.
Pääsekö jonkin Amiksenkaan jälkeen vielä muuta kuin harjoittelemaan eli jonkin apulaiseksi. Ikääkään ei ole vielä kovin paljon, jos on kysmys peruskoulun jälkeisestä koulusta. Toki on hienoa, jos jo silloin löytää oman alansa, jonne voi suuntautua. Kuitenkin ehkä kannattaisi opiskella, kun siihen on mahdollisuus. Töitä ehtii tekemään myöhemminkin. Voisi siis amiksen jälkeen mennä vaikka ammattikorkeaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tärkeää, että jokainen löytää paikkansa. Kaikki työ on arvokasta. Ap:n aloituksessa ei käsittääkseni puhuta töiden arvostamisesta vaan siitä, miten ammatit ja koulut tavallaan periytyvät sukupolvelta toiselle. Kysmys ei ole siitä, eikö duunarin työ olisi tärkeää ja arvokasta.
Ammattikorkeakoulun tarkoituksena olikin hiukan korottaa ammatillisten tutkintojen arvostusta. Toivottavasti se on auttanut. Kyllä esimerkiksi nykypäivän sairaanhoitajan tutkinto, jossa erikoistutaan suoraan jollekin alueelle, on varmasti myös tarpeellinen ja hyödyllinen. Ilman heitäkään ei tultaisi toimeen. Myös ammattikorkeakolusta valmistuneet insinöörit ovat joillekin aloille sopivampia kuin yliopistosta valmistuneet insinöörit.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä myös älykkyys periytyy pitkälti geeneissä.
Väärin. Oma älykkyysosamääräni on Mensan testin mukaan 140, mutta vanhempani tai heidän vanhempansa eivät ymmärrä mitään esim. matematiikasta tai luonnontieteistä. Toki isovanhempani eivät niitä varmaan juuri koulussa opiskelleet. Siskoni ei myöskään koe olevansa millään tavalla älykäs. Tosin äitini ja hänen isänsä ovat verbaalisesti lahjakkaita, jonkinlaista älykkyyttä kai sekin on.
Vanhempani ja heidän vanhempansa ovat kaikki ns. duunareita, akateemista ammattia ei ole kenelläkään lähisuvussani. T. Vastavalmistunut kirurgi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kannattaa opiskella nuorena niin paljon kuin pystyy. Sitähän voi siirtyä korkeakoulutuksen jälkeen duunarin töihin, jos haluaa, mutta ilman kolutusta ei pääse mihinkään.
LIsäksi selviää elämän muistakin haasteista paremmin, kun on tietoa ja taitoa (yleistietoa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miten sitten tällaisissa perheissä, joissa esim. toinen vanhemmista on automekaanikko ja toinen lääkäri? Näitäkin perheitä on yllättävän paljon. Lasketaanko muuten sellainen duunariperheeksi, jossa esim. isä on koneistaja ja äiti sairaanhoitaja?
En tiedä yhtään perhettä, jossa toinen olisi lääkäri ja toinen olisi duunari. Hetkinen, Tiedän sentään. Uskovaisissa piireissä Tiedän tuollaista tapahtuneen. Naislääkäreille ei riitä lääkäripuolisoa ja uskovalle naislääkäreille vielä vähemmän.
juristit, DI jä pilvin pimein jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini on akateeminen, isäni insinööri. Minustakin tulee insinööri, ehkäpä sen takia, kun olen koko elämäni nähnyt isäni pärjäävän ja etenevän työssään erittäin hyvin.
No jaa, olen ihan duunariperheestä, mutta silti minä ja siskoni ollaan molemmat hyväpalkkaisissa akateemisissa ammateissa. Ei siihen todellakaan kyllä kannustettu, molemmille sanottiin, että turha edes hakea yliopistoon kun emme muka sinne sisään pääse. Kyllähän vaan päästiin ja ilman mitään pääsykoekursseja.
Samoin moni kaverini on päätynyt akateemiselle alalle, vaikka ovat duunariperheestä. Toisin päin ei kyllä tule ketään mieleen.
Muuten muistan vanhan suomalaisen elokuvan, en muista vuosilukua. No hienosta perheestä oleva tyttö tapaa miehen, joka työskentelee tehtaassa. Ei oikein ole soveliasta, että hienon perheen tyttö seurustelee tehtaassa työskentelevän kanssa. No kas kummaa hän paljastuukin insinööriksi ja on siis pomo. Siihen aikaa insinööri oli suoraan lääkäristä seuraava. Niin he saavat sitten toisensa insinööri ja hienon perheen tytär.
Kodin malli ja henkinen perintö on niin valtavassa roolissa lapsen elämässä, että koulussa opitut taidot ja tiedot ei riitä kumoamaan niitä. Kotona luodaan tiedostamattomat odotukset, arvostukset ja unelmat, ja lapsi omaksuu sen mitä omilla silmillään näkee. On vaikea lähteä tekemään erilaisia valintoja kun vanhemmat vaikka haluaisikin.
Huomaan itsekin että aina puhun lapsilleni yliopistoon menosta itsestäänselvyytenä ja koko suku on ylioppilaita jo monen sukupolven takaa, joten ei lapsetkaan itselleen muuta urapolkua ole koskaan miettineet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat ja mieheni vanhemmat ovat duunareita. Minä ja mieheni yliopiston käyneitä. Se ero kuitenkin, että omat vanhempani tukivat ja patistivat kouluttautumaan, mieheni eivät. He väheksyvät esimerkiksi todistuksen arvosanoja lapsillamme. Joo ymmärrän, pala paperia jne, mutta kyllä se vaikuttaa kannustuksen ilmapiiriin. No omien lapsieni osalta olen aloittanut taustatyön että ymmärtävät ettei tulevaisuudessa ole muuta vaihtoehtoa kuin akateeminen koulutus JA sekin vain tietyiltä aloilta. Harrastuksena voivat sitten sen jotensakin riittävän (vaivannäkö suhteessa tuloihin) palkan ja/tai vapaa-aikakompensaation antamien mahdollisuuksien myötä tehdä mitä lystäävät. Tärkeää olisi ymmärtää ettei ihan jokaisesta lempijutusta vaan kannata tehdä ammattia koska ei sillä elä vaan löytää yhtäläisyys siitä lempijutusta toiseen ammattiin. Eli kyllä, olen sitä mieltä ettei duunarivanhemmat kykene antamaan samaa tukea lapsilleen kuin akateemiset (jos muut tekijät on samat). Ei omanikaan kyenneet tukemaan enää lukiossa esim pitkät fysiikat, matikat, kemiat. Yliopisto-opinnoista puhumattakaan. Heiltä tuki on jäänyt henkiseen ja taloudelliseen kannustamiseen, arvokasta sekin. Mutta siis vielä harvemmalla duunarilla on kykyjä henkiseen tai taloudelliseen kannustamiseen, joten lähtökohta vielä huonompi.
Olen samaa mieltä täysin....
Olen samaa mieltä. Olen vaimoni kanssa ensimmäisiä yliopistosta valmistuvia (keväällä DI:n paperit hallussa). Meillä on ollut hienoa se, että molempien vanhemmat ovat aina tukeneet opiskelua vaikka eivät akateemisia olekkaan. Lapsi saa tehdä mitä haluaa, kunhan valitsee sellaisen ammatin millä elättää itsensä hyvin. Kun olin itse valinnan iässä lukion jälkeen onneksi vanhemmat näyttivät suuntia, ja siten en ole menettänyt arvokkaita vuosia miettien mitä haluaisin tehdä isona. En tiennyt mitään insinöörin ammatista mutta onhan tää aika kivaa kun on päässyt hommaan sisään. Ihmisten auttamista ja ongelmien ratkaisemista. Ihminen kuitenkin kaipaa, että elämällä olisi tarkoitus ja omalla työllä merkitys. Tämä ei ehkä unelmien ammatti mahdollistaa sen että vapaa-ajalla voinkin sitten harrastaa ihan mitä tykkään ja on varaa hankkia oma koti.
No sen vielä jotenkin ymmärrän, että toivotaan lasten menevän lukioon, jotteivat nämä tekisi alavalintojaan liian nuorina (juu, kyllä amiksestakin pääsee jatkamaan pitemmälle, mutta käytännössä vaihtoehdot ovat paljon rajallisemmat). Mutta sitä en ymmärrä, että moni vaatii, että lukion jälkeen pitää mennä nimenomaan yliopistoon, edes AMK ei tule kuuloonkaan. AMK on ihan yhtä hyvä vaihtoehto, alasta riippuen se voi olla työllistymismielessä jopa kannattavampi vaihtoehto. Minun puolestani lukion jälkeen voi mennä vaikka amikseen, mikäli sieltä löytyy kiinnostava ala.
Niin mut sai opiskelemaan siis se, että mä olin niin utelias ja halusin tietää asioita. Perheeni ei siihen vaikuttanut, vaikka äitini usein sanoi itsestään, että miksei hän itse mitään opiskellut. Ehkä mä siinä myös opin, että jotain on hyvä opiskella.
En siis halua sisko-ongelmia tänne tuoda, mutta mikään lellikki en kyllä enää myönnä olevani....