Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Lääkärin lapsista tulee lääkäreitä, duunarin lapsista duunareita

Vierailija
19.02.2018 |

Tällaisiin tuloksiin on päädytty tosi pitkään. Peruskoulu ehkä vähän paransi tilannetta, sillä aiemmin piti jo noin 10-vuotiaana pyrkiä maksulliseen keskikouluun. Silloin tapahtui jo ensimmäinen rankkaus duunareihin ja herroihin. Peruskolu toi mukanaan sen, ette nyt vasta voi päättää noin 16-vuotiaana, tuleeko duunari vai herra. Tästä huolimatta herrojen lapsista tulee useimmiten herroja ja duunareiden lapsista duunareita. Asiaa on selitetty sillä, että lapset eivät saa duunariperheissä niin paljon kannustusta kuin näissä toisissa perheissä. Sitten on selittety sillä, että lapset katsovat mallia vanhemmista. Tietenkin aina on poikkeuksia, eikä aina mene näin. Mitä mieltä te olette?

Kommentit (299)

Vierailija
201/299 |
20.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Geeneillä on n. 50% vaikutus lopulliseen älykkyyteen, 50% ympäristön vaikutusta. 

Poliittisesti korrektia varmaan olisi väittää että kaikki syntyy maailmaan yhtä älykkäinä, mutta valitettavasti niin ei ole. Oikeastaan se ei ole edes reilua, koska silloin oletettaisiin että kaikki erot suoriutumisessa johtuisivat vain ahkeruudesta tai laiskuudesta. Näinhän se ei mene, vaan joku himmailee itselleen yliopistotutkinnon ja toinen joutuu tosissaan tekemään hommia päästäkseen edes peruskoulun kunnialla läpi.

Ei silti pidä paikkaansa, että akateemiset keskimäärin olisi geneettisesti jotain poikkeuksellisen älykkäitä yli-ihmisiä.

Edes eri puolilla maapalloa elävien ihmisrotujen välillä ei ole tutkimusksissa löydetty merkittävää geneettistä eroa älykkyydessä. Tutkimuksissa löydetyt erot on olleet muutamia prosentteja. Aivan merkityksettömiä kun vertaa siihen miten iso vaihtelu yksilöiden älykkyydessä esiintyy.

Toisin sanoen duunarivanhempien lapset ja akateemisten vanhempien lapsilla on geenien puolesta ihan yhtä hyvät edellytykset olla älykkäitä. Merkittävä ero tulee varhaiskasvatuksesta. Luetaanko kotona kirjoja sen sellaista.

Toki jos eugeniikkaa alettaisiin harrastamaan vuosisatojen ajan voisi olla mahdollista jalostaa älykkäämpiä ihmisiä. Jostain syystä tämä ajatus vain menetti suosionsa silloin vajaa sata vuotta sitten sen yhden Itavaltalaissyntyisen korpraalin edesottamusten vaikutuksesta.

Ei tässä ole poikeuksellisen älykkäistä, saati yli-ihmisistä, puhuttukaan. Vaan keskimääräistä älykkäämmistä joihin mahtuu iso prosentti.

Sitä eroa ei vaan ole olemassa.

Vaikka vertaillaan jotain afrikkalaista tuppukylää jossa kukaan ei ole ikinä käynyt mitään kouluja keskenään eurooppalaisen ison kaupungin väestöön jossa koulutus on ollut osana yhteiskuntaa tuhannen vuoden ajan ei merkittävää geneettistä eroa ole syntynyt.

Aivan naurettava ajatus, että Suomessa olisi geneettinen ero älykkyydessä levinnyt akateemisesti koulutettujen keskuuteen muutamassa sukupolvessa.

Yhtäläiseen pitäisi tämän älykkyyden näkyä vanhojen aatelissukujen perimässä. Sellaisia vanhoja yläluokkaisia sukuja joissa kaikilla on ollut mahdolisuus saada huipputason koulutusta vuosisatojen ajan. Mitään tämänlaiseen viittaavaa ei missään tutkimuksessa ole milloinkaan löydetty.

Keskimäärin ehkä noin. Älykkyysosamäärää on kuitenkin mahdollista testata. Ja voin testaamattakin kertoa, että etupulpetin poika oli älykkäämpi kuin takapulpetin. Kliinisessä mielessä.

Aatelissukujen älykkyyttä vääristää vuosisatojen ristiinnaiminen.

Vierailija
202/299 |
20.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

No jos aatelissuvut vain keskenään ovat naineet niin tuskin kovin älykkäitä ovat lopulta jälkeläiset. Tämähän on tullut esiin ainakin kuninkaallisissa, eivät enää nai suvusta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
203/299 |
20.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Geeneillä on n. 50% vaikutus lopulliseen älykkyyteen, 50% ympäristön vaikutusta. 

Poliittisesti korrektia varmaan olisi väittää että kaikki syntyy maailmaan yhtä älykkäinä, mutta valitettavasti niin ei ole. Oikeastaan se ei ole edes reilua, koska silloin oletettaisiin että kaikki erot suoriutumisessa johtuisivat vain ahkeruudesta tai laiskuudesta. Näinhän se ei mene, vaan joku himmailee itselleen yliopistotutkinnon ja toinen joutuu tosissaan tekemään hommia päästäkseen edes peruskoulun kunnialla läpi.

Ei silti pidä paikkaansa, että akateemiset keskimäärin olisi geneettisesti jotain poikkeuksellisen älykkäitä yli-ihmisiä.

Edes eri puolilla maapalloa elävien ihmisrotujen välillä ei ole tutkimusksissa löydetty merkittävää geneettistä eroa älykkyydessä. Tutkimuksissa löydetyt erot on olleet muutamia prosentteja. Aivan merkityksettömiä kun vertaa siihen miten iso vaihtelu yksilöiden älykkyydessä esiintyy.

Toisin sanoen duunarivanhempien lapset ja akateemisten vanhempien lapsilla on geenien puolesta ihan yhtä hyvät edellytykset olla älykkäitä. Merkittävä ero tulee varhaiskasvatuksesta. Luetaanko kotona kirjoja sen sellaista.

Toki jos eugeniikkaa alettaisiin harrastamaan vuosisatojen ajan voisi olla mahdollista jalostaa älykkäämpiä ihmisiä. Jostain syystä tämä ajatus vain menetti suosionsa silloin vajaa sata vuotta sitten sen yhden Itavaltalaissyntyisen korpraalin edesottamusten vaikutuksesta.

Eugeniikka on pseudotiedettä kuten frenologiakin.

Vierailija
204/299 |
20.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Duunariperheiden (minulla sellainen suku), ilmapiiri kotona on aina uupunut ja väsähtänyt. Vanhemmat aina huokailevat laskuista ja rahasta, herkut ja lepo ovat päivän palkka. Tällainen jatkuvasti huolestunut ilmapiiri on äärimmäisen rankkaa lapsille ja käy juurikin kuten minullekin kävi että 20 vuotiaana olin jo täysin uupunut ja väsähtänyt elämään. Noh pienipalkkainen duunari olin nyt 27 vuotiaana. Äärimmäisen onnellinen olen siitä että tajusin kyllä jo nuorena että en halua olla kuten vanhemmat, vuodesta toiseen olen korjannut kaikki asiat ja minusta ja veljestäni on tullut hyvinvoivia ja hymyileviä. Ymmärretään että laskusta ei tarvitse menettää yöunet, sehän tulee joka kuukausi!! Miksi suotta pelätä sitä?

Ongelmani on se että näissä perheissä ollaan aivan liian vaatimattomia, ei ole tarpeeksi kuria ja se on tullut hyvin kalliiksi. Haluaisin päästä korkeakouluun mutta kokoajan törmään omaan voimattomuuteni.

Muistakaa suvun viat ei todellakaan tarvitse raahata mukanaan!! Se on oikeasti helppoa päästä ylisukupolvien taakkoista eroon kunhan vain tiedostaa tavat.

Näissä perheissä vallitsee illuusioita, masennusta ja sellaista jatkuvaa pelkoa. Nämä ovat aivan turhia eivätkä todellakaan ole elämä! Harmi kun vanhemmat siirtävät kaiken shaissen lapsiin.

Hyvin toimeentulevissa perheissä olen huomannut että he eivät koskaan stressaa asioita, siellä suhtaudutaan realistisesti elämään ja ymmärretään mitä tarvitaan, tunteita tunnistetaan ja kun lasku tulee postiin niin tokaistaan vain " jaahas lasku tuli, eipä mitään maksetaan heti pois". Kun taas duunariperheessä äiti tai isä kadottaa ittensä masennukseen laskun nähtyään, sitten istutaan sohvalla syömässä ja sanotaan lapsille että nyt ei jaksa leikkiä. Eli kokoajan on päälle tommonen negatiivinen ja jaksamattomuuden noidenkehä. Elämänhallinta nollissa.

Lapset sitten kärsivät ylipainosta, tylsyydestä, keskittymishäiriöistä, huonoista hampaista. Aikuisena sitten monet antavat pelon viedä.

Vierailija
205/299 |
20.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Älkää te vanhemmat syöttäkö lapsille väkisin omat huolet, pelon ilmapiiri ja sitä sokeria.

Itse jotenkin nyt 27 vuotiaana huomasin kuinka ajattelen kaiken eri tavalla. Tietyt keskikäiset kuvittelevat aina että asioille ei voi mitään ja otappas vähän sokeria niin tulee hyvä mieli. Itse olen joutunut teinistä lähtien korjaa lähes kaiken mitä vanhemmat ovat aiheuttaneet. Onneksi sentään rakkautta on aina meillä ollut.

Ei saa olla heikko ja antaa tunteiden viedä.

Vierailija
206/299 |
20.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

huh kirjoitti:

Duunariperheiden (minulla sellainen suku), ilmapiiri kotona on aina uupunut ja väsähtänyt. Vanhemmat aina huokailevat laskuista ja rahasta, herkut ja lepo ovat päivän palkka. Tällainen jatkuvasti huolestunut ilmapiiri on äärimmäisen rankkaa lapsille ja käy juurikin kuten minullekin kävi että 20 vuotiaana olin jo täysin uupunut ja väsähtänyt elämään. Noh pienipalkkainen duunari olin nyt 27 vuotiaana. Äärimmäisen onnellinen olen siitä että tajusin kyllä jo nuorena että en halua olla kuten vanhemmat, vuodesta toiseen olen korjannut kaikki asiat ja minusta ja veljestäni on tullut hyvinvoivia ja hymyileviä. Ymmärretään että laskusta ei tarvitse menettää yöunet, sehän tulee joka kuukausi!! Miksi suotta pelätä sitä?

Ongelmani on se että näissä perheissä ollaan aivan liian vaatimattomia, ei ole tarpeeksi kuria ja se on tullut hyvin kalliiksi. Haluaisin päästä korkeakouluun mutta kokoajan törmään omaan voimattomuuteni.

Muistakaa suvun viat ei todellakaan tarvitse raahata mukanaan!! Se on oikeasti helppoa päästä ylisukupolvien taakkoista eroon kunhan vain tiedostaa tavat.

Näissä perheissä vallitsee illuusioita, masennusta ja sellaista jatkuvaa pelkoa. Nämä ovat aivan turhia eivätkä todellakaan ole elämä! Harmi kun vanhemmat siirtävät kaiken shaissen lapsiin.

Hyvin toimeentulevissa perheissä olen huomannut että he eivät koskaan stressaa asioita, siellä suhtaudutaan realistisesti elämään ja ymmärretään mitä tarvitaan, tunteita tunnistetaan ja kun lasku tulee postiin niin tokaistaan vain " jaahas lasku tuli, eipä mitään maksetaan heti pois". Kun taas duunariperheessä äiti tai isä kadottaa ittensä masennukseen laskun nähtyään, sitten istutaan sohvalla syömässä ja sanotaan lapsille että nyt ei jaksa leikkiä. Eli kokoajan on päälle tommonen negatiivinen ja jaksamattomuuden noidenkehä. Elämänhallinta nollissa.

Lapset sitten kärsivät ylipainosta, tylsyydestä, keskittymishäiriöistä, huonoista hampaista. Aikuisena sitten monet antavat pelon viedä.

Kirjoitit prikulleen juuri niin kuin itse ajattelin! Minäkin haaveilen korkeakouluopinnoista, mutta en tunne itseäni riittävän vahvaksi ja jämptiksi sitoutua siihen pitkäjänteisyyttä vaativaan hakuprosessiin. Yliopistoon (tai tiettyihin AMK:n aloille) ei niin vain mennä. Välillä innostun opiskelemaan kovasti, mutta jonkin ajan päästä iskee voimakas epävarmuuden tunne ja ahdistus. Uskon sen liittyvän menneisyyteen, kun minulle uskoteltiin että "ei meidän geeneillä". Onneksi olen tiedostanut ongelmat melko ajoissa. Elämänhallintataidot ovat melko hyvät, koska en stressaa 'pienistä asioista' kuten laskuista.

Aikuislukion sain sentään suoritettua ja olen sukuni ensimmäinen ylioppilas.

Nyt sivustaseuraan sisaren lapsien opintopolkuja. Heistä näkee, että köyhyys tulee valitettavasti periytymään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
207/299 |
20.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

meillä on 3 lasta. mies ja minä olemme molemmat akateemisia. yksi lapsista on yliopistossa opiskelemassa, yksi on käynyt ammattikorkean ja yksi on ammattikoulun käynyt.

Vierailija
208/299 |
20.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei olla akateemisia ja pojasta tulee lääkäri.

Näitä poikkeuksia on aina. Kuitenkin kun tutkitaan suurempaa joukkoa ikävä kyllä päädytään juuri tulokseen, että duunarien lapset käyvät vähemmän koulua kuin akateemisten lapset.

ilmeisesti näin on. Voi myös älyllä päästä ilman valmennuskursseja. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
209/299 |
20.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minun vanhemmat ovat vain ammattikoulun käyneitä. Meitä lapsia on alusta lähtien kannustettu käymään kouluja, tekemään läksyt ja hankkimaan parempi koulutus ja ammatti kuin vanhemmillamme oli. Kasvoimme myös sen verran vähävaraisessa kodissa että haluaisin tarjota myös paremman taloudellisen tilanteen omille lapsilleni. Raha siis motivoi jonkin verran. Molemmat veljeni opiskelevat yliopistossa. Toinen veli lukee fysiikkaa ja toinen matematiikkaa. Minä olen sairaanhoitaja ja isosiskomme on luokanopettaja. Kodin ilmapiiri ja kannustus on minusta todella tärkeitä asioita.

Vierailija
210/299 |
20.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

No jos aatelissuvut vain keskenään ovat naineet niin tuskin kovin älykkäitä ovat lopulta jälkeläiset. Tämähän on tullut esiin ainakin kuninkaallisissa, eivät enää nai suvusta.

No tätä juuri tarkoitin. Eivät ole niin älykkäitä kuin voisi ympäristön perusteella kuvitella, koska geenit ovat alunperin heikot.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
211/299 |
20.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapset haluavat lähtökohtaisesti seurata vanhempiensa jälkiä, mutta olosuhteilla on myös paljon vaikutusta. Itse olen kasvanut ns. vanhalla keskituloisten alueella, jossa kaikilla oli ainakin näennäisesti onnelliset kodit ja kenenkään vanhemmat eivät eronneet yms. Meidänkin laajasta kaveriporukasta monen vanhempien koulutustaso ohjasi lasten valintoja, joskin myös valintoja tehtiin ristiin rastiin. Päällimmäisenä väitän, että positiivisesti on vaikuttanut se, että jokaisen valintoja kunnioitettiin ja osattiin katsoa laaja-alaisesti asioista hyviä puolia eikä ollut tällaista keinotekoista luokkayhteiskuntaa, mitä nykyään ollaan tähän maahan taas muodostamassa. Kehitys on huolestuttava, sillä lampaista tulee uusia lampaita omia ja verkostojensa ideologioita toistamaan "meillä on aina äänestetty Keskustaa, eikö niin?" Siinä sitten, kun lapsi asuu vanhempiensa hänelle ostamassa asunnossa, niin eipä tule paljoa lähdettyä tekemään patriarkkoja vastaan.

Vierailija
212/299 |
20.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Äitini on professori, isäni diplomi-insinööri. Minusta tuli maatalouslomittaja ja agrologi (AMK). 

Jokainen saa tehdä elämällään mitä parhaaksi näkee :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
213/299 |
20.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Duunariperheestä olen itse. Olimme poikani kanssa kahdestaan, ja luin hänelle aika paljon, kävimme kirjastossa ja lainasimme kirjoja. Ennen kouluunmenoa ostin esikoulukirjoja, joissa oli tehtäviä. Hän teki niitä innokkaasti, muutenkin tykkäsi esim. askarrella, ainakin kotona. Oltiin myös Tenavakerhon (kuka muistaa) jäseniä. Sieltä tuli oliskohan kerran kuussa sellainen tehtäväpaketti. Poikaa ei tarvinnut koskaan pakottaa tekemään niitä. Oppi lukemaan vähän 6-vuotispäivän jälkeen.

Ala-aste oli siihen maailman aikaan erilainen, opetusmenetelmät olivat edistyksellisiä. Oppilaat saivat vastuuta, hakivat tietoa. Kerran olin myymässä vessapaperia tyttöjen kanssa koululla, ja niin nämä pikkutytöt vaan käyttivät senaikaista "korttimankelia" kuin tyhjää vaan. Uskon, että tällä koululla oli paljon vaikutusta ainakin minun poikaani. Yläaste sen sijaan...meni murrosikää kipuillessa, ainakin loppupuoli. Lukioon halusi itse, en pakottanut. Mietin salaa raha-asioita, mutta jotenkin selvittiin, vaikka hän kävikin Helsingissä lukion 2.luokasta lähtien. Se siirtyminen erikoislukioon kannatti! Pääsi yliopistoon ensimmäisellä kerralla, eikä meillä ollut varaa valmennuskursseihin.  Otti lainaa, pakkohan se oli. Ja sitten kävi töissä opiskelun ohessa.

En sitten tiedä, mikä oli se ratkaiseva asia, pitääkin kysyä häneltä. Ehkä itseäni harmitti, etten ole opiskellut enempää. En vastustanut hänen suunnitelmiaan, vaikka välillä huimasi, kun mietin raha-asioita. Varsinkin, kun piti maksaa vuokra siitä opiskeluasunnostakin. Mutta on lapseni ainakin saanut tehdä oman valintansa mukaan.

Vierailija
214/299 |
20.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tämä. Tutkijana mun pää hajoaa ko. kommentteja lukiessa. Populaatiotason data-based evidence versus oma kokemus. Vittu!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
215/299 |
20.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko tässä mitään väärää, kaikkia tarvitaan. Kyllä duunarikin tienaa jos osaa hommansa ja arvostamme työntekoa ja työntekijöitä, emme paperin siirtelijöitä.

Kerroin pojalleni että viisaasti ammattinsa valitsemalla työnteko vanhana olisi kevyempää ja palkka parempi. Päivääkään ei työskennellyt ammatissa mihin neuvomanani kouluttautui, kesälomat vietti raksalla ja viihtyy hyvin näissä hommissa. Siskontytär väittelee kohta tohtoriksi, hyvä jos kämpän saa maksettua 10 vuotta vanhempana kuin poikani. 

Vierailija
216/299 |
20.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niinhän ne tutkimukset ”osoittavat”. Itse olen vain peruskoulun käynyt perhepäivähoitaja. Lasteni isä , jo edesmennyt, oli myöskin tavallinen duunari.

Poika opiskeli ylioppilaaksi ja teknillisessä yliopistossa tuotantotalouden diplomi-insinööriksi. Työpaikan sai heti ulkomaalaisesta yrityksestä. Uraputki aukesi heti ja ansiotaso ”pikkuisen” toista, kuin minulla.

Tytär opiskeli ylioppilaaksi ja sen jälkeen yliopistoon kuvajournalistiopintoihin.

Opiskelut vielä kesken....

Joten ei aina kannata uskoa tutkimuksiin. Jos lapsi haluaa opiskella, niin kannustaa vain opiskeluihin. Jos taas ei korkeakouluun halua niin ammattikoulussa opiskeltu ammatti on ihan yhtä arvokas ja hieno.

Itse en kauheasti pidä arvossa noita tutkimuksia, koska ei se asia aina ole niin mustavalkoinen. Kannustetaan vain lapsiamme ja nuoriamme siihen mikä heitä itseään kiinnostaa. Usein lääkärin lapset lukevat lääkäriksi, kun kotoa pakotetaan.

.

Vierailija
217/299 |
20.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Miksi moni laittaa tähän ketjuun yksittäisiä esimerkkejä päinvastaisista tapauksista? Varmasti heitä on, sitä ei kukaan kiistä. Tässä oli kuitenkin kyse nimenomaan KESKIARVOSTA.

Äskeinen avautuminen siis mm. tälle kommentille. "Tämä. Tutkijana mun pää hajoaa ko. kommentteja lukiessa. Populaatiotason data-based evidence versus oma kokemus. Vittu!"

Vierailija
218/299 |
20.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Niinhän ne tutkimukset ”osoittavat”. Itse olen vain peruskoulun käynyt perhepäivähoitaja. Lasteni isä , jo edesmennyt, oli myöskin tavallinen duunari.

Poika opiskeli ylioppilaaksi ja teknillisessä yliopistossa tuotantotalouden diplomi-insinööriksi. Työpaikan sai heti ulkomaalaisesta yrityksestä. Uraputki aukesi heti ja ansiotaso ”pikkuisen” toista, kuin minulla.

Tytär opiskeli ylioppilaaksi ja sen jälkeen yliopistoon kuvajournalistiopintoihin.

Opiskelut vielä kesken....

Joten ei aina kannata uskoa tutkimuksiin. Jos lapsi haluaa opiskella, niin kannustaa vain opiskeluihin. Jos taas ei korkeakouluun halua niin ammattikoulussa opiskeltu ammatti on ihan yhtä arvokas ja hieno.

Itse en kauheasti pidä arvossa noita tutkimuksia, koska ei se asia aina ole niin mustavalkoinen. Kannustetaan vain lapsiamme ja nuoriamme siihen mikä heitä itseään kiinnostaa. Usein lääkärin lapset lukevat lääkäriksi, kun kotoa pakotetaan.

.

Olet urpo! Milloin ihmiset tajuaa sen, että jos oma kokemus ei ole linjassa populaatiotason tuloksen kanssa, niin tutkimustulos ei ole automattisesti "puppua"? Toki poikkeuksia löytyy aina! Itse kuulun samaan sarjaan (duunariperheen lapsesta tohtoriksi).

 Sama jos lääketieteen tutkimuksessa osoitetaan, että tupakointi aiheuttaa mm. keuhkosyöpää, niin eikös joku Weikko Einari 78-v ole kommentoimassa, että "Potaskaa, olen polttanut norttia 52 vuotta ja silti olen terve kuin pukki. Kaiken maailman "tutkimuksia", kuka näitäkin rahoittaa ja veronmaksajien rahoilla!" Helvetti että menee hermot kun ihmiset ei tajua lukea tutkimustuloksia.

Vierailija
219/299 |
20.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos olet tohtori, niin sivistynyt et ainakaan ole. Ei tulisi mieleenkään haukkua ketään urpoksi asialliselle palstalla.

Vierailija
220/299 |
20.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinhän ne tutkimukset ”osoittavat”. Itse olen vain peruskoulun käynyt perhepäivähoitaja. Lasteni isä , jo edesmennyt, oli myöskin tavallinen duunari.

Poika opiskeli ylioppilaaksi ja teknillisessä yliopistossa tuotantotalouden diplomi-insinööriksi. Työpaikan sai heti ulkomaalaisesta yrityksestä. Uraputki aukesi heti ja ansiotaso ”pikkuisen” toista, kuin minulla.

Tytär opiskeli ylioppilaaksi ja sen jälkeen yliopistoon kuvajournalistiopintoihin.

Opiskelut vielä kesken....

Joten ei aina kannata uskoa tutkimuksiin. Jos lapsi haluaa opiskella, niin kannustaa vain opiskeluihin. Jos taas ei korkeakouluun halua niin ammattikoulussa opiskeltu ammatti on ihan yhtä arvokas ja hieno.

Itse en kauheasti pidä arvossa noita tutkimuksia, koska ei se asia aina ole niin mustavalkoinen. Kannustetaan vain lapsiamme ja nuoriamme siihen mikä heitä itseään kiinnostaa. Usein lääkärin lapset lukevat lääkäriksi, kun kotoa pakotetaan.

.

Olet urpo! Milloin ihmiset tajuaa sen, että jos oma kokemus ei ole linjassa populaatiotason tuloksen kanssa, niin tutkimustulos ei ole automattisesti "puppua"? Toki poikkeuksia löytyy aina! Itse kuulun samaan sarjaan (duunariperheen lapsesta tohtoriksi).

 Sama jos lääketieteen tutkimuksessa osoitetaan, että tupakointi aiheuttaa mm. keuhkosyöpää, niin eikös joku Weikko Einari 78-v ole kommentoimassa, että "Potaskaa, olen polttanut norttia 52 vuotta ja silti olen terve kuin pukki. Kaiken maailman "tutkimuksia", kuka näitäkin rahoittaa ja veronmaksajien rahoilla!" Helvetti että menee hermot kun ihmiset ei tajua lukea tutkimustuloksia.

Itse olet urpo ”tohtori”!

Jos noin pienestä menee hermot, niin suosittelen hoitoon hakeutumista.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi yhdeksän kahdeksan