Lue keskustelun säännöt.
Lääkärin lapsista tulee lääkäreitä, duunarin lapsista duunareita
19.02.2018 |
Tällaisiin tuloksiin on päädytty tosi pitkään. Peruskoulu ehkä vähän paransi tilannetta, sillä aiemmin piti jo noin 10-vuotiaana pyrkiä maksulliseen keskikouluun. Silloin tapahtui jo ensimmäinen rankkaus duunareihin ja herroihin. Peruskolu toi mukanaan sen, ette nyt vasta voi päättää noin 16-vuotiaana, tuleeko duunari vai herra. Tästä huolimatta herrojen lapsista tulee useimmiten herroja ja duunareiden lapsista duunareita. Asiaa on selitetty sillä, että lapset eivät saa duunariperheissä niin paljon kannustusta kuin näissä toisissa perheissä. Sitten on selittety sillä, että lapset katsovat mallia vanhemmista. Tietenkin aina on poikkeuksia, eikä aina mene näin. Mitä mieltä te olette?
Kommentit (299)
Mitä merkitystä sillä loppujen lopuksi on, minkä ammatin kukin hankkii? Tärkeintä on, että löytää "oman alansa" ja tekee sellaista työtä, josta pitää ja joka tuo riittävän elannon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No sen vielä jotenkin ymmärrän, että toivotaan lasten menevän lukioon, jotteivat nämä tekisi alavalintojaan liian nuorina (juu, kyllä amiksestakin pääsee jatkamaan pitemmälle, mutta käytännössä vaihtoehdot ovat paljon rajallisemmat). Mutta sitä en ymmärrä, että moni vaatii, että lukion jälkeen pitää mennä nimenomaan yliopistoon, edes AMK ei tule kuuloonkaan. AMK on ihan yhtä hyvä vaihtoehto, alasta riippuen se voi olla työllistymismielessä jopa kannattavampi vaihtoehto. Minun puolestani lukion jälkeen voi mennä vaikka amikseen, mikäli sieltä löytyy kiinnostava ala.
Miksi tyytyä esim. insinöörin tai tradenomin tutkintoon, jos on rahkeita DI:ksi tai ekonomiksi/KTM:ksi? Käytännössä täysin samoja aloja, mutta yliopistokoulutuksella on enemmän työllistymisvaihtoehtoja. AMK:n puolella taas sairaanhoitaja on hyvä vaihtoehto, vaikka palkka onkin huonohko. Mutta jos se ei haittaa, niin ei muuta kuin yrittämään sisään.
Kaikki eivät pääse yliopistoon. Eikä niitä opiskelupaikkoja ole kaikille, pakko suorittaa karsintaa.
Muuten moni joutuu vaihtamaan uraa ja ammattia elämänsä aikana. Yksinkertaisesti ammatteja häviää ja sitten vielä työelämä voi olla niin raskasta, että joutuu sen takia vaihtamaan ammattia.
Tiedän kyllä diplomi-insinöörejäkin, jotka ovat lähteneet kouluttautumaan sairaanhoitajiksi.
Niin. Erään lääkäriperheen lapsi kertoi pienenä luulleensa että kaikki ihmiset ovat lääkäreitä, johtuen tietysti perheen tuttavapiiristä:)
Äitini on lähihoitaja. Isää ei ole elämässä ollut, vaan olen ollut aina äitini kanssa kahdestaan. Opiskelen hammaslääkäriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähemmän koulutettu ei pysty edes kovin pitkään auttamaan lapsiaan koulutehtävien tekemisessä. Tämäkin vaikuttaa asiaan. Monella on myös koulunkäynneistä pitkä aika.
En todellakaan pystynyt lukion pitkä matematiikka ja fyke. Ei tarvinnut koko kouluaikana apua. Kannustin ja arvostin jopa palkitsin.
Se on totta, että koulutetut vanhemmat pysytyvät jopa neuvomaan. Ei ole yksi tai kaksi kertaa lukioaikanakin, kun kysyin vanhemmilta neuvoa kotitehtäviin, vaikka olin hyvä oppilas. Jo peruskoulussa tuntui oudolta, kun osan vanhemmat "ei osanneet" niitä asioita. Peruskouluasioita? Nehän nyt osaa jokainen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otetaanpa tähän esimerkiksi Teemu Selänteen perhetausta: äiti akateeminen, isä opistotasoisen koulutuksen hankkinut. Kolme poikaa, joista yhdestä tuli narkkari, yhdestä huippujääkiekkoilija ja yhdestä opettaja.
Ja nämä rokkarit Monroe, Mccoy ja Syrjät. Sielläkin taustalla opettajaa, kirjailijaa ym. ja lapsista tuli karvapäitä.
Yks lääkärin lapsukainen on elämän opiskelija, nippa nappa sai yo-todistuksen lukiosta.
Ja eräs taitaa olla hyvässä ammatissa. Hän on lähihoitaja.
Vuokratalon kaksiosta on ponnahdettu lääkikseen, ilman preppauskurreja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on totta, että koulutetut vanhemmat pysytyvät jopa neuvomaan. Ei ole yksi tai kaksi kertaa lukioaikanakin, kun kysyin vanhemmilta neuvoa kotitehtäviin, vaikka olin hyvä oppilas. Jo peruskoulussa tuntui oudolta, kun osan vanhemmat "ei osanneet" niitä asioita. Peruskouluasioita? Nehän nyt osaa jokainen...
Omien kouluaikojen ja lasten koulun välillä voi vierähtää 20-30 vuotta. Asiat unohtuvat, kun niitä ei päivittäisessä arjessa tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on totta, että koulutetut vanhemmat pysytyvät jopa neuvomaan. Ei ole yksi tai kaksi kertaa lukioaikanakin, kun kysyin vanhemmilta neuvoa kotitehtäviin, vaikka olin hyvä oppilas. Jo peruskoulussa tuntui oudolta, kun osan vanhemmat "ei osanneet" niitä asioita. Peruskouluasioita? Nehän nyt osaa jokainen...
Omien kouluaikojen ja lasten koulun välillä voi vierähtää 20-30 vuotta. Asiat unohtuvat, kun niitä ei päivittäisessä arjessa tarvitse.
Niinpä. Sitä paitsi, vielä 1950-luvun lopussa tai 1960-luvun alussa syntynyt ihminen on saattanut käydä pelkän kansakoulun, ei edes ammattikoulua, vaan oppinut ammattinsa työssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin. Erään lääkäriperheen lapsi kertoi pienenä luulleensa että kaikki ihmiset ovat lääkäreitä, johtuen tietysti perheen tuttavapiiristä:)
Meillä minä (nainen) olen lääkäri, mies muulla alalla. Pienenä joskus lääkärin vastaanotolla lapseni ihmetteli, että voiko mieskin olla lääkäri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on totta, että koulutetut vanhemmat pysytyvät jopa neuvomaan. Ei ole yksi tai kaksi kertaa lukioaikanakin, kun kysyin vanhemmilta neuvoa kotitehtäviin, vaikka olin hyvä oppilas. Jo peruskoulussa tuntui oudolta, kun osan vanhemmat "ei osanneet" niitä asioita. Peruskouluasioita? Nehän nyt osaa jokainen...
Omien kouluaikojen ja lasten koulun välillä voi vierähtää 20-30 vuotta. Asiat unohtuvat, kun niitä ei päivittäisessä arjessa tarvitse.
Niinpä. Sitä paitsi, vielä 1950-luvun lopussa tai 1960-luvun alussa syntynyt ihminen on saattanut käydä pelkän kansakoulun, ei edes ammattikoulua, vaan oppinut ammattinsa työssä.
Aika monet kävi ainakin jonkin ammatillisen koulun. Tietysti niitä on aina sellaisia jopa myöhemminkin, jotka ovat menneet peruskoulun jälkeen johonkin töihin ja siinä töiden ohella opiskelleet ja käyneet kursseja. 50 luvun lopussa ja 60-luvun alussa oli kansalaiskoulu tai keskikoulu. Suurin osa meni keskikouluun, josta kesken kaiken tuli peruskoulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulut voi käydä myös niin, että pääsee juuri juuri läpi. Jos vanhempi tai vanhemmat ovat käyneet koulun näin, ei heillä ole mitään taitoja auttaa lapsiaan.
Minun vanhemmat eivät ole käyneet kuin kansakoulun, enkä heiltä ole koskaan saanut apua tehtävien tekemisissä. Olen pärjännyt itse koulussa ahkeruudella ja sinulla. Luin ja tein tehtäviä niin monta kertaa, että osasin.
Olen nyt omaa lasta tukenut ja kannustanut.
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhemmat eivät ole käyneet kuin kansakoulun, enkä heiltä ole koskaan saanut apua tehtävien tekemisissä. Olen pärjännyt itse koulussa ahkeruudella ja sinulla. Luin ja tein tehtäviä niin monta kertaa, että osasin.
Olen nyt omaa lasta tukenut ja kannustanut.
Siis sisulla pääsee pitkälle!
Ei ny ihan noin voi sanoa. Isä oli bussikuski ja äiti myyjänä ruokakaupassa. Isoveljeni on lääkäri, siskoni on opettaja ja mä oon vaan kyllä sairaanhoitaja.
Vierailija kirjoitti:
Ei ny ihan noin voi sanoa. Isä oli bussikuski ja äiti myyjänä ruokakaupassa. Isoveljeni on lääkäri, siskoni on opettaja ja mä oon vaan kyllä sairaanhoitaja.
Teillä kaikilla on hyvä koulutus. Älä aliarvioi itseäsi.
Mihin oikein niin monet tarvitsee jotain ihmisten välisiä arvoasteikkoja, joihin kuuluu mm. asemansa osoittaminen koulutuksella ja sen sellaisella? Se on kuulkaas niin, että ne on vaan ajatuksia. Ette kai nyt ajatusten anna määrittää omia itsejänne? Ja sitte....miettikää, mikä on minä? Missä tai minä havaitsette minän? Veikkaisimpa, että "ajatuksina", on aika monen vastaus. Olet siis ajatus (asemastasi tai koulutuksestasi), niinkö? No tuskinpa olet. Et ole sen enempää ajatuksesi, kuin se esinekään, jonka tällä hetkellä näet tai ääni, jonka kuulet.