Lääkärin lapsista tulee lääkäreitä, duunarin lapsista duunareita
Tällaisiin tuloksiin on päädytty tosi pitkään. Peruskoulu ehkä vähän paransi tilannetta, sillä aiemmin piti jo noin 10-vuotiaana pyrkiä maksulliseen keskikouluun. Silloin tapahtui jo ensimmäinen rankkaus duunareihin ja herroihin. Peruskolu toi mukanaan sen, ette nyt vasta voi päättää noin 16-vuotiaana, tuleeko duunari vai herra. Tästä huolimatta herrojen lapsista tulee useimmiten herroja ja duunareiden lapsista duunareita. Asiaa on selitetty sillä, että lapset eivät saa duunariperheissä niin paljon kannustusta kuin näissä toisissa perheissä. Sitten on selittety sillä, että lapset katsovat mallia vanhemmista. Tietenkin aina on poikkeuksia, eikä aina mene näin. Mitä mieltä te olette?
Kommentit (299)
Tähän asiaan voisivat päättäjät puuttuua.
Kyllähän tuon huomaa jopa eri korkeakoulumuotojen (yliopisto ja AMK) välillä. Suurin osa yliopisto-opiskelijoista on akateemisista perheistä, kun taas AMK-opiskelijoiden vanhemmista enemmistö on amis- tai opistotasoisen koulutuksen omaavia.
Kyllä myös älykkyys periytyy pitkälti geeneissä.
Olen duunariperheen kasvatti. Jo 9-luokalla sanoin haaveistani hakea oikikseen lukion jälkeen. Miten vanhemmat reagoivat? He nauravat ja sanovat että ei meidän geeneillä sinne päästä, että eikös olisi fiksumpaa mennä ammattikouluun ja hankkia kunnon ammatti niin pääsee nopeasti palkkatöihin. Valmistuin yo-merkonomiksi. Olin peruskoulussa keskivertoa parempi oppilas, ja silti perheeni ei halunnut kannustaa.
Nykyään olen terveyskeskuksessa os.sihteerinä. Tässä sitä ollaan. Vanhin lapsi valmistuu sähköasentajaksi keväällä. Olen yrittänyt kannustaa häntä korkeammalle, mutta hän ei itse usko itseensä. Ehkä syynä on meidän duunarisuku ja epäkannustava ilmapiiri.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä myös älykkyys periytyy pitkälti geeneissä.
Tämä asia on tutkittu ja geeneillä on lopulta kovin pieni vaikutus, sanoi mun biologian opettaja. Paljon vaikuttaa se, paljon enemmän vaikuttaa vanhempien asenne ja myös kaveripiiri
Toi on ehkä pikkuhiljaa muuttumassa, kun akateemiset pariutuu myös diunareiden kansssa (ja toisinpäin)
Näin pitää ollakin. Toiset on vaan parempia, kuin toiset.
Vierailija kirjoitti:
Toi on ehkä pikkuhiljaa muuttumassa, kun akateemiset pariutuu myös diunareiden kansssa (ja toisinpäin)
No ei helvetissä!
t. akateeminen
Mitä mieltä olen mistä? Tutkimustuloksista vai asiasta ylipäätään?
Akateemisessa perheessä lapset tietävät jo ennen eskari-ikää, mitä ovat kritiikki, pessimismi ja argumentointi. Peruskoulupohjaiset vanhemmat opettavat omilla asenteillaan lapsille järjettömiä huutokohatuksa ja alisuoriutumista.
Vierailija kirjoitti:
Olen duunariperheen kasvatti. Jo 9-luokalla sanoin haaveistani hakea oikikseen lukion jälkeen. Miten vanhemmat reagoivat? He nauravat ja sanovat että ei meidän geeneillä sinne päästä, että eikös olisi fiksumpaa mennä ammattikouluun ja hankkia kunnon ammatti niin pääsee nopeasti palkkatöihin. Valmistuin yo-merkonomiksi. Olin peruskoulussa keskivertoa parempi oppilas, ja silti perheeni ei halunnut kannustaa.
Nykyään olen terveyskeskuksessa os.sihteerinä. Tässä sitä ollaan. Vanhin lapsi valmistuu sähköasentajaksi keväällä. Olen yrittänyt kannustaa häntä korkeammalle, mutta hän ei itse usko itseensä. Ehkä syynä on meidän duunarisuku ja epäkannustava ilmapiiri.
Poikia on vielä vaikeampi saada tekemään toisin kuin vanhemmat. Niin hyvin vaikea asia käsiteltäväksi, mutta sinä sentään kävit lukion ja olet jo korottanut tasoa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olen mistä? Tutkimustuloksista vai asiasta ylipäätään?
Akateemisessa perheessä lapset tietävät jo ennen eskari-ikää, mitä ovat kritiikki, pessimismi ja argumentointi. Peruskoulupohjaiset vanhemmat opettavat omilla asenteillaan lapsille järjettömiä huutokohatuksa ja alisuoriutumista.
Kyllä olen ihan tutkimustuoksiin perehtynyt. Hyvä, että tässä tuli joitakin argumenttejä. Itse ole akateemisesti koulutettu, vaikka isä ei ollut käynyt kuin kiertokoulun (sota-ajan evakko) ja äiti oli käynyt vain kansakoulun. Eli itse itse halusin tehdä asiat toisin.
Ei se nyt ihan noinkaan mene. Meidän porukat, äiti ja isi on ihan perusduunareita. Tehdastyöläisiä, kolmivuoro duunissa. Minä ja veljeni saimme hyvän kasvatuksen ja olemme nyt molemmat akateemisesti koulutettuja. Veljeni väittelee tohtoriksi vuoden sisällä.
Tiedän muutaman ei niin onnellisen tarinan jossa lääkärin poika jäi huumeisiin koukkuun vuosiksi ja loppu lukee hautakivessä.
Toisaalta, miksi moni ajattelee niin kapeakatseisesti ja mustavalkoisesti, että ihmiset jakautuvat herroihin/akateemisiin ja duunareihin? Kun siinä välissäkin olevia on paljon, esim. AMK- tai opistotasoisen koulutuksen hankkineet.
Geenit näkyy varmaan eniten siinä, millaisessa oppimisilmapiirissä lapsi kasvaa. miten kotona keskustellaan, hahmotetaan asioita, ollaan kiinnostuneita jne. Väkisinkin sivistys tarttuu.
Vierailija kirjoitti:
Näin pitää ollakin. Toiset on vaan parempia, kuin toiset.
No pelkkä koulutus ei tee toista paremmaksi, vaikka kuinka se olisi meillä arvoista korkein.
No eihän tuo mikään mielipidejuttu ole. Tuotahan on tutkittu vuosikausia mm. yhteiskuntatieteissä ja edelleen vahvasti vanhempien koulutustaso määrittää jälkeläisten ammatit. Tämä ei tarkoita sitä ettei olisi poikkeuksia tai juuri sinulla menisi näin. ( ennen kuin joku nyt sanoo ettei omalla kohdalla pitänyt paikkansa)
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta, miksi moni ajattelee niin kapeakatseisesti ja mustavalkoisesti, että ihmiset jakautuvat herroihin/akateemisiin ja duunareihin? Kun siinä välissäkin olevia on paljon, esim. AMK- tai opistotasoisen koulutuksen hankkineet.
No kun tällaisia tutkimuksia on tehty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olen mistä? Tutkimustuloksista vai asiasta ylipäätään?
Akateemisessa perheessä lapset tietävät jo ennen eskari-ikää, mitä ovat kritiikki, pessimismi ja argumentointi. Peruskoulupohjaiset vanhemmat opettavat omilla asenteillaan lapsille järjettömiä huutokohatuksa ja alisuoriutumista.
Kyllä olen ihan tutkimustuoksiin perehtynyt. Hyvä, että tässä tuli joitakin argumenttejä. Itse ole akateemisesti koulutettu, vaikka isä ei ollut käynyt kuin kiertokoulun (sota-ajan evakko) ja äiti oli käynyt vain kansakoulun. Eli itse itse halusin tehdä asiat toisin.
Siis et halua kannustaa lapsiasi opiskelemaan, näkemään vaivaa tavoitteensa eteen ja olemaan ahkeria siinä, mikä ikinä heitä kiinnostaa? Siitähän tässä on kyse eli vanhempien asenne on koulumyönteinen, he opettavat omalla esimerkillä lapsille, että vaivaa kannattaa nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Olen duunariperheen kasvatti. Jo 9-luokalla sanoin haaveistani hakea oikikseen lukion jälkeen. Miten vanhemmat reagoivat? He nauravat ja sanovat että ei meidän geeneillä sinne päästä, että eikös olisi fiksumpaa mennä ammattikouluun ja hankkia kunnon ammatti niin pääsee nopeasti palkkatöihin. Valmistuin yo-merkonomiksi. Olin peruskoulussa keskivertoa parempi oppilas, ja silti perheeni ei halunnut kannustaa.
Nykyään olen terveyskeskuksessa os.sihteerinä. Tässä sitä ollaan. Vanhin lapsi valmistuu sähköasentajaksi keväällä. Olen yrittänyt kannustaa häntä korkeammalle, mutta hän ei itse usko itseensä. Ehkä syynä on meidän duunarisuku ja epäkannustava ilmapiiri.
No, ehtiihän poikasi vielä halutessaan kouluttautumaan esim. insinööriksi AMK:ssa. Tai menemään aikuislukioon.
Niin ja työttömien lapsista työttömiä. Näin saattaa olla mennyt jo monta sukupolvea.