Tyttäreni ei halua mennä vanhojentansseihin. Onko joku ollut menemättä? Mistä syystä?
Sehän ei ole millään tavalla pakollinen, joten ei siitä mitään rangaistustakaan tule. Tyttöni ei ole oikein päässyt lukiossa sisälle mihinkään kaveriporukkaan ja kuulemma paritkin on jaettu jo nyt ekan luokan aikana, koska poikia on 2 jokaista 10 tyttöä kohden. Loput joutuvat tanssimaan lukion ekaluokkalaisten tai poikaystäviensä tai sukulaispoikien kanssa.
Mielestäni saa olla pois, jos ei halua mennä - kuluupa vähemmän rahaakin. Mutta onko joku ollut menemättä ja sitten katunut jälkikäteen? Ainutkertainen tilaisuus jää välistä?
Kommentit (206)
Kaikista nolointa seurattavaa tyttöparit,
-olkaa ennen tanssimatta.
Vierailija kirjoitti:
Voisin jatkaa, että meidän lukiossa ei ollut mitään selvää tyttöenemmistöä, taisi olla tyyliin 51% tyttöjä ja 49% poikia. Minua ei kukaan tyttö pyytänyt tanssimaan, luultavasti olisinkin mennyt jos joku olisi kysynyt.
Ymmärtääkseni lukion vanhat on muutenkin vähän sellainen naisten haku; tytöt etsii itselleen parin, ja jos kukaan tyttö ei ekan tai tokan vuoden alun aikana kysy, ei vaan ole tarpeeksi haluttu tanssipariksi. Ei sillä, vanhat eivät kiinnostaneet sitten yhtään, ja minulla oli todella raskas 2. vuosi lukiossa kun minulla oli niin älytön määrä kursseja, että siihen viimeiseen jaksoon ennen abien lähtöä en olisi pystynyt senaikaisella lukkarilla ottamaan tanssiharjoituksia, kun minulla oli kummankin harjoituskurssin päällä joku muu kurssi. Toki olisihan sitä lukkaria voinut varmaan sen verran tuunata, siirtää jonkun kurssin myöhemmälle. Minulla tosiaan oli paljon kursseja, koska pitkä matikka, pitkä fysiikka, ranska, pitkä kemia ja kirjoitin vielä ruotsinkin. Lukiosta valmistuin 87 kurssilla eli 12 kurssia vaadittua enemmän.
Ei ole päivääkään kaduttanut, etten mennyt. Eniten harmittaa vaan tuo, ettei kukaan tyttö koskaan kysynyt pariksi. No, olinhan minä jokseenkin ruma ja aika ujo ja hiljainen, en siis tosiaan mikään lukion suosituimmista pojista.
Jep minuakaan ei kysynyt, vaikka oli selvä tyttöenemmistö. Kyselivät mieluummin ykkösiä, ulkopuolisia ja pari nelivuotistakin taisi käydä tanssahtelemassa. Enkä edes ollut mitenkään huono tanssimaan. Itse kun yritti kysellä niin sai vain epämääräisiä vastauksia. Ilmeisesti olin hätävaran hätävara, jos ei ketään muuta saa mitenkään pariksi. Tosi hienoa
Poikaa ei kiinnostanut tanssikurssi ,olin katsomassa kun kaverinsa tanssivat.En usko,että on mitenkään päätöstään kuluneiden 10 vuoden aikana harmitellut.
Mä en mennyt. Olin tosi ujo ja hiljainen lukiossa, vaikka mulla pari kaveria olikin. Heillä oli poikaystävät ja ne tuli pariksi niille, mulle ei ollut ketään, enkä edes olisi uskaltanut ketään lähestyä, josko olis mulle pariksi ryhtynyt, eikä kukaan ainakaan tullut kysymään.
Luulen et mulla oli major traumat silloin ala-ja yläasteen tanssitunneista, kun jäin aina joko viimeiseksi tai parittomaksi. Siispä liukenin koko vanhojentanssitouhusta ja väitin ettei kiinnosta tippaakaan, vaikka oikeasti en kai vaan halunnut tulla torjutuksi ja meinasin, et kuka mun kaa muka haluis tanssia. Mutta eipä tuo myöhemmin oo mitenkään kummemmin kaivelemaan jäänyt. Siskoni tanssi tyttöparina, eikä sellainenkaan mua olis kiinnostanut.
Meillä jäi yksi kaikkensa panostanut tyttö tanssimatta: kavaljeeri ei malttanut odottaa iltaan vaan saapui tanssiareenalle suht miehekkäässä kännissä. Kyllä oli tytön ilme näkemisen arvoinen kun tajusi missä mennään, samaan aikaan olin vahingoniloinen mutta kävi hirmusti sääliksi kun ripsarit valui kasvoilla kyynelten myötä.
Meidät ei-tanssijat sitten komennettion huolehtimaan että liikaa innostunut nuoriherra pysyy pukkarin puolella ördäämässä...
Mä en tanssinut, olin koulukiusattu eikä kukaan halunnut parikseni.
Minä jäin pois ihan yksinkertaisesti siitä syystä, ettei kiinnostanut tälläytyminen ja korkkareilla kekkulointi. Ei siinä sen kummempaa syytä ollut. Uskoin myös tekeväni palveluksen kaikille, ettei niitä kiusallisen näköisiä tyttöpareja ole yhtään enempää. Syyni jättäytyä pois ei ollut todellakaan se, että olisin ollut porukan ulkopuolinen, vaan ihan vain se, etten halunnut esiintyä. Illan bileissä olin kyllä mukana, eikä kukaan katsonut minua kieroon.
Tämän nyt haluan kertoa ihan rohkaisuksi niille, jotka pelkäävät tulevansa leimatuksi joksikin syrjäytyneeksi, jos ei halua osallistua. Itse olin lukioaikana todella epävarma itsestäni, mutta tämän asian suhteen en kuitenkaan kokenut minkäänlaista painetta suuntaan eikä toiseen. Senhän voi kuitata jo pelkästään sillä, että "hups, enpäs huomannut valita tuota kurssia", jos joku kyselee.
Minä menin, mutta olisi saanut jäädä väliin. Ei sitä ole tullut muisteltua.
Olisin halunnut, mutta parhaista lukiokavereista kukaan ei halunnut, joten ei ollut kanttia tai kivaakaan lähteä "yksin" hommaan. Kaduin jälkeenpäin, mutten todellakaan olisi panostanut rahallisesti kovinkaan paljoa pukuun ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oiskin päässyt. Ei ollut varaa. Tästä toki parikymmentä vuotta jo.
Jos joku ei oikeasti halua, eli homma ei aidosti kiinnosta, ei poisjäänti kaduta. Sitten voi olla eri asia, jos pohjimmiltaan haluaisi osallistua, muttei vaan ole kavereita.
OUTO/KOULUKIUSATTU
Sisälukutaito: ei ollut varaa.
Mikä sun ongelmasi on, noin huonon lukutaidon lisäksi?
Tyträreni ei tahtonut osallistua. Parikin olisi ollut. Ei vaan kuuemma olleet hänen tyyliset juhlat prinsesssa mekkoineen. Penkkareissa kyllä oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oiskin päässyt. Ei ollut varaa. Tästä toki parikymmentä vuotta jo.
Jos joku ei oikeasti halua, eli homma ei aidosti kiinnosta, ei poisjäänti kaduta. Sitten voi olla eri asia, jos pohjimmiltaan haluaisi osallistua, muttei vaan ole kavereita.
OUTO/KOULUKIUSATTU
Sisälukutaito: ei ollut varaa.
Mikä sun ongelmasi on, noin huonon lukutaidon lisäksi?
JA KÖYHIMYS
Vierailija kirjoitti:
En mennyt, eikä ole koskaan kaduttanut. Aikaa on kulunut jo noin 15 vuotta. Myöskään penkkareihin en osallistunut.
Suurin syy oli kaiketi se, että molemmat tuntuivat sisällöttömiltä päiviltä. Se laittautuminen, tuntien odottelu ja paineen alla tanssittu vanhanaikaiset tanssit eivät houkutelleet. Sen sijaan seurasin ystävieni tanssit, pukeuduin hyvin ja menimme yhdessä hienoon ravintolaan syömään.
Myös sillä oli vaikutusta, että parin hankkimista aloiteltiin jo heti lukion alussa. Se ei kiinnostanut, eikä vähiten sen vuoksi, että olen naisiin päin suuntautunut. Toisaalta tyttöpareja kyllä oli, sekään ei saanut lähtemään.
Sen sijaan meillä oli lukiossa perinteenä jokavuotiset itsenäisyyspäivän juhlat. Ne kestivät illasta puoleen yöhön, tarjolla oli ruokaa, pitkiä näytelmä- ja musiikkiesityksiä, ja loppuilta tanssittiin koulun bändin tahdissa. Pukeutuminen ja laittautuminen samaa tasoa kuin tansseissa. Eli juhlat, joissa oli oikeasti sisältöä ja joita on vieläkin mahtava muistella.
LESBO
Vierailija kirjoitti:
Mun kaveri ei mennyt joskus vuonna 2006-2007. Ei vaan kiinnostanut ja pelasi tietokonepelejä. Päivisin kävi koulussa ja illat pelasi WoWia :D
OUTO MIES
Itse en mennyt, enkä katunut. Kukaan ei oikeesti halunnut tanssia kanssani, niin en halunnut että opettaja pakottaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puhutte lasten kuullen rahanpuutteesta nuori ei kehtaa haluta mennä tansseihin.
.
Ihmeellinen on perhe, jos 17v ei tiedä perheen rahatilanetta.
Ihmeelliset ovat vanhemmat, jotka kaatavat perheen taloudellisen tilanteen lasten/nuorten niskaan. Lasten ja nuorten ei pidä kantaa vanhempiensa huolia. Varmasti nuoruudessa ja opiskelussa muutenkin stressattavaa.
.
Jos 17v uskoo, että rahaa tulee, kun vain seinästä ottaa, on taloudenhallintakasvatus pahasti myöhässä.
Lopeta se jankkaaminen. Vanhojentanssit ei tarvitse olla mikään konkurssi, jos näkee vaivaa vanhempi ja nuori yhdessä. Aina löytyy rahaa, kun jotain todella haluaa.
.
Tuon tiedän ihan tämän vuoden kokemuksella.
Vastaus oli siihen, ettei 17v tiedä, kuinka perheen raha-asiat ovat.
Meillä tytön puku maksoi 150 euroa ja kampaus 50 euroa.
Olen nähnyt kotona nälkää..onneksi oli marjoja pakastimessa ,kun maalla asuttiin.
Opintolainan ja sukulaisten avulla lukioon....
Tiesin rahan arvon yksin asuessani 17 vuotiaana.
Äidille olen ilmoittanut että en tule edes hautajaisiin
Onneksi olin kaunis ja hoikka (ei ollut paljoa syömistä)
Pessimisti tässä kirjoitti:
Itse en mennyt, enkä katunut. Kukaan ei oikeesti halunnut tanssia kanssani, niin en halunnut että opettaja pakottaisi.
Voiko opettaja pakottaa jonkun tansseihin?
Olisiko ope maksanut juhlapäivän kulut sille pakkotanssijalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on sellaisia vastauksia, että mietin ihan minkälaisten ihmisten kanssa oikein täällä keskustelen? Ja haluanko keskustella.. joko katkeria, ilkeitä tai humalaisia alkoholisteja tai jotain koulukiusaajia. Trollitkin ja jankkaajat ovat parempia kuin nämä kummajaiset.
Tulee sellainen olo, että tekee mieli pestä kädet ja lähteä pois.
Wtf? :D Ihmiset kertovat perusteluitaan sille, miksi eivät osallistuneet vanhojen tansseihin tai miksi olisi sittenkin ollut heille mukavampaa jättää tanssit väliin. Vai oletko kenties heitä, jotka ottavat perinteiden noudattamatta jättämisen merkkinä katkeruudesta ja ilkeydestä?
Et ilmeisesti ole lukenut kaikkia vastauksia. Vastasin tähän jo aiemmin kopioimalla niitä törkyvastauksia ja näköjään se vastaukseni on poistettu. Hienoa, kiusaajat ja ilkeilijät. Sopii tyyliinne.
Ja tämän jälkeen vastaavia kommentteja on jälleen alettu lisätä.
Eli kun joku kertoo miksi ei ole esim. osallistunut, ilkimys vastaa "TYTTÄRESI ON NIIN RUMA MUUTEN OLISI OSALLISTUNUT" tai "olette niin köyhiä ja tyhmiä" tai "sen verran pitää luuserinkin panostaa" tai muuta. Huudetaan lesboa, muunsukupuolista jos joku ei tykkää prinsessaleikeistä ym.
En mennyt, enkä ole katunus. Kaverini myöskään ei mennyt eikä ole tietojeni mukaan katunut. Mitä tuossa nyt edes katuisi? Mitä järkeä noissa edes on?
Mä olisin halunnut osallistua. Olin suunnitellut mielikuvissani mekon, kampauksen ja kaikki valmiiksi. Mutta koska en ollut itsevarma nuori, niin luulin ettei kukaan poika haluisi olla parini. Siksipä jätin ennemmin tanssimatta ”omasta halustani” kuin pakosta.