Lue keskustelun säännöt.
Mies ei ymmärrä opiskeluani lainkaan
12.02.2018 |
Pääsin opiskelemaan vaativaa tutkintoa. Keskustelimme etukäteen asiasta ja mies tuki minua pääsykoeprojektissa. Hän tiesi, että jos pääsen opiskelemaan, en pysty tekemään edes puolikasta työaikaa. Miehelle tämä oli ok ja aloitin hyvillä mielin opinnot.
Ongelmaksi on muodostunut se ettei mies kertakaikkiaan ymmärrä ettei opintoni koostu vain luennoista vaan kaikenlaiseen oheistoimintaan (materiaalin hankinta, kirjalliset työt, ryhmä-/paritapaamiset) vievät aikansa. Mies itse on siis käynyt vain ammattikoulun, joten hänen mielikuvansa opiskelusta on hyvin toisenlainen. Nykyään mies valittaa koko ajan miten hän joutuu yksin maksamaan kaiken. Miehen tulot ovat hyvät ja hän vähän väliä muistuttaa minua kuinka paljon tienaa. Tein keikkaluontoisesti muutaman vuoron, jonka jälkeen mies valitti ettei hän hyväksy, että joutuu olemaan lasten kanssa koko illan yksin minun ollessani töissä. En pääse mihinkään ainejärjestön toimintaan mukaan, koska miehen mielestä kaikki opintoihin liittyvät asiat pitäisi hoitaa kouluajalla.
Olen kuitenkin käynyt töissä esimerkiksi tenttiviikolla tai silloin kun opetusta ei ole ollut. Mies ei myöskään tunnu ymmärtävän, että valmistumisen jälkeen todennäköisesti tulen tienamaan huomattavasti enemmän kuin aiemmista hanttihommista, jotka kävivät terveyteni päälle. Hän ei tajua, että tämä on väliaikainen vaihe!
Kerron tähän loppuun vielä ettei mies enää lainkaan hoida kotia tai lapsia. En tiedä onko tämä kosto opiskelusta vai mistä. Olen neuvoton. En jaksa riidellä asiasta, mutta tilanne stressaa kovasti. Mikään keskustelu ei tunnu auttavan.
Kommentit (213)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensiksi on keskusteltava siitä, että opiskelu on työtä, jonka hedelmät korjataan tulevaisuudessa ja ne hyödyttävät silloin koko perhettä. Myös ainejärjestötoimintaan on hyvä osallistua ja verkottua tulevaisuutta ajatellen kollegojen kanssa.
Kotitöistä kummallekin kuuluu osuus, ne eivät missään tapauksessa kuulu vain toiselle puolisoista. Jos mies ei halua hoitaa omaa osuuttaan ehdota, että hän palkkaa siivous- ja lastenhoitoapua hoitamaan hänen osuutensa. Mikä on miehen selitys, miksi hän ei halua hoitaa omia lapsiaan?
Älä anna miehen torpedoida opiskeluasi! Sinulla on edessäsi vuosikymmeniä työelämää, muutaman vuoden opiskelu ei siinä ole pitkä ajanjakso.
Aika vaikea puhua osuuksista kun toisella ei ole tuloja. Vuosia toisen siivellä
Ei se vaan käy. Olisi voinut odottaa että lapset kasvaa. Pienten kanssa tämä ei käy. Saati iltariennot ja "verkostoituminen"
Jos terveys on vaakalaidalla, niin silloin ei odotella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis aloittajan aiempi ammatti oli terveydelle haitallinen, ja silti "mies" torpedoi opintoja??? Miten voi olla noin epäempaattinen, että puolison terveyden ja työkunnon ylläpito ei kiinnosta? Terapian paikka tai sika mäkeen. Entä jos aloittaja vaikkapa joutuisi sairaalaan tai tulisi muu kriisi, jossa mies joutuisi ottamaan vetovastuun? Voiko tuollaiseen mieheen luottaa?
Miten terveydelle haitallinen?
Voiko vaimoon luottaa, kun hän ulkoistaa oman vastuunsa perheestä vuosiksi? Ei voi
Ap:n mukaan asiasta oli puhuttu ja sovittu ja keskusteltu ennakkoon... mutta kun opiskelusta tuli todellista, tuli ongelmia.
Mun mielestä "ainejärjestöjutut" on sellainen asia, jossa voisit joustaa omassa elämäntilanteessasi. Ymmärrän, että ne tuovat paljon iloa ja kavereita ja ehkä menetettyä nuoruuttasi, mutta olet kuitenkin perhettä pyörittävä äiti. Se on ykkösasiasi pakollisten koulujuttujesi ohella. Omasta opiskelustani muista myös, että jotkut, joilla oli pitkä koulumatka tai paljon kiirettä, tekivät oman osuutensa ryhmätöistä etänä. Onhan se pyllystä itse kullekin, mutta niin ihmiset tekee. Voisitko saada vaikka opinto-ohjaajalta apua opintojesi jäsentelyyn. Muussa tapauksessa ehdottaisin jotain pariterapiaa, jossa purkaisitte tämän asian läpi.
Ap täällä
Kiitos kommenteistanne!
Miehen käytös on ristiriitaista. Toisaalta minun pitäisi käydä töissä, mutta sitten olen liikaa poissa ja hän joutuu olemaan lasten kanssa koko illan. Miehellä on omia menoja vaihtelevasti. Hän saisi ja voisi mennä enemmänkin, mutta hän ei lähde. Kotityöt ja lasten asiat ovat täysin harteillani.
Tosiaan asiasta oli puhuttu etukäteen. Välillä luettelen miehelleni mitä kaikkea olen päivän aikana tehnyt, mutta hänelle esimerkiksi kirjastossa käyminen tai "lukeminen" on vain harrastelua. Hän ei ymmärrä, että ne käyvät ihan työstä, kun on laajoja kokonaisuuksia hahmotettavana tai pitkiä esseitä kirjotettavana.
En olisi pystynyt odottaa 10 vuotta, jotta lapset olisivat isompia. Teinit vasta kalliiksi tulevatkin eikä siinä iässä olisi enää ollut realistista vaihtaa alaa. Todennäköisesti terveyskin olisi pettänyt sitä ennen. Uskokaa tai älkää, mutta mies kannusti minua vaihtamaan alaa!
Minulla ei ole mitään työkokemusta opiskelemaltani alalta ja siksi haluaisin verkostua muiden kanssa. Olen jo nyt huomannut, että ne, jotka ovat aktiivisesti mukana jossain toiminnassa, ovat jo menestyneet alallaan. En haluaisi opiskella vuosia ja päätyä työttämäksi siksi etten ole onnistunut luomaan mitään suhteita opintojen aikana. Siitä vasta mieskin riemastuisi! Oikeastaan kaduttaa jo koko opinnot...
Mistä te fiksut naiset löydätte näitä hönöukkoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä
Kiitos kommenteistanne!
Miehen käytös on ristiriitaista. Toisaalta minun pitäisi käydä töissä, mutta sitten olen liikaa poissa ja hän joutuu olemaan lasten kanssa koko illan. Miehellä on omia menoja vaihtelevasti. Hän saisi ja voisi mennä enemmänkin, mutta hän ei lähde. Kotityöt ja lasten asiat ovat täysin harteillani.
Tosiaan asiasta oli puhuttu etukäteen. Välillä luettelen miehelleni mitä kaikkea olen päivän aikana tehnyt, mutta hänelle esimerkiksi kirjastossa käyminen tai "lukeminen" on vain harrastelua. Hän ei ymmärrä, että ne käyvät ihan työstä, kun on laajoja kokonaisuuksia hahmotettavana tai pitkiä esseitä kirjotettavana.
En olisi pystynyt odottaa 10 vuotta, jotta lapset olisivat isompia. Teinit vasta kalliiksi tulevatkin eikä siinä iässä olisi enää ollut realistista vaihtaa alaa. Todennäköisesti terveyskin olisi pettänyt sitä ennen. Uskokaa tai älkää, mutta mies kannusti minua vaihtamaan alaa!
Minulla ei ole mitään työkokemusta opiskelemaltani alalta ja siksi haluaisin verkostua muiden kanssa. Olen jo nyt huomannut, että ne, jotka ovat aktiivisesti mukana jossain toiminnassa, ovat jo menestyneet alallaan. En haluaisi opiskella vuosia ja päätyä työttämäksi siksi etten ole onnistunut luomaan mitään suhteita opintojen aikana. Siitä vasta mieskin riemastuisi! Oikeastaan kaduttaa jo koko opinnot...
Mies kannusti sinua vaihtamaan alaa, koska ei jaksanut marinaasi entisen työsi kauheudesta. Ei siksi, että olisi jotenkin ollut empaattinen ja kannustava sinua kohtaan. Ja mitä hän olisi opiskelusuunnitelmillesi voinut sanoa? Ei? Silloin teille olisi todennäköisesti tullut joka tapauksessa ero tai olisi nyt katkerana murehtimassa elämääsi ja eroa.
Perheellisenä et voi käyttää niin paljon aikaa opiskeluun ja jäädä pelkän opintotuen varaan. Se on toisen osapuolen halveksimista jos ajattelet miehen elättävän sinut ja perheen yksin 5 vuoden ajan. Nykyaikana korkeakoulututkinto ei edes välttämättä automaattisesti takaa hyviä tuloja tai työpaikkaa, joten senkään varaan ei voi aukottomasti laskea. Lisäksi 5 vuotta ruuhkavuosissa on ikuisuus. Verkostoitua voi opiskelujen aikana ja virallisissa tilaisuuksissa, ei siihen iltarientoja tai ainejärjestöä tarvita.
Miehesi on joutunut tilanteeseen jossa kokee joutuneensa yksin vastuuseen koko perheestä (elanto + lapset) kun sinä humpuuttelet oman opiskeluprojektisi parissa. Sinun pitää jotenkin osoittaa miehellesi, että olet läsnä ja vastaat lasten hoidosta varsinkin kun et edes käy töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta suosiolla. Kuulostaa joltain huuhaatutkinnolta muutenkin, jos järjestötoiminta on tärkeässä roolissa ja "suurempien kokonaisuuksien" hahmottaminen tärkeää. Luultavasti miestä vituttaa, kun ajattelee sinun tuhlaavan aikaasi samaan aikaan kun vielä perhe on toisell sijalla.
Olen sitä mieltä että sinun on järkevä opiskella ja miehesi pitää nyt ottaa itseään niskasta kiinni. Tämä on teidän yhteinen projektinne perheenne toimeentuloa ja sun terveyttä, se ei kestä ikuisuutta vaan on ohimenevä vaihe. Koitapa nyt vääntää ne eri vaihtoehdot miehelle rautalangasta näin kärjistettyinä:
a) jätät opinnot, jäät vanhaan työhön, teet kotona kaiken, ja terveytesi kärsii, joudut ehkä sairaslomalle tai työkyvyttömyyseläkkeelle ja sitten mies joutuu hoitamaan kaiken.
b) jätät miehen ja hän joutuu hoitamaan koko lapsiruljanssin yksin joka toinen viikko ja maksamaan elatusapua.
c) mies tukee sinun opintojasi tekemällä vähintääkin oman osuutensa kodintöistä ja lastenhoidosta, suunnittelette myös miten voitte elää säästeliäämmin (sinähän saat opiskelija-alennuksia yms.) ja parin vuoden kuluttua sulla on uusi tutkinto, jolla saat parempia töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ukko35 kirjoitti:
Yhyy.
Minä kun opiskelin pari vuotta sitten vastaavaa vaativaa tutkintoa, aamulla klo 6 lähdin töihin, sieltä iltapäivästä suoraan kouluun ja illalla 20.30 tulin kotiin. Joka arkipäivä.
Viikonloput tein sit niitä koulutehtäviä.
Siihen päälle sit kotityöt, perhe sun muu ”oma elämä”.Tätä rumbaa kesti sen 5v.
Nyt tienaan tuplana sen mitä korkeakoulutettu vaimoni, vähemmillä tunneilla, et saan olla kotonakin enemmän.
Tosin hän ei kitissyt silloin, eikä kitise nytkään.
Saanko nyt jonkin mitalin?
Toiseksi viimeisessä lauseessa se jutun juoni kiteytyykin täydellisesti 😉 Sinun vaimosi ei kitissyt kun opiskelit teille parempaa elintasoa, ap:n vätysmies kitisee eikä hoida enää mitään asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä
Kiitos kommenteistanne!
Miehen käytös on ristiriitaista. Toisaalta minun pitäisi käydä töissä, mutta sitten olen liikaa poissa ja hän joutuu olemaan lasten kanssa koko illan. Miehellä on omia menoja vaihtelevasti. Hän saisi ja voisi mennä enemmänkin, mutta hän ei lähde. Kotityöt ja lasten asiat ovat täysin harteillani.
Tosiaan asiasta oli puhuttu etukäteen. Välillä luettelen miehelleni mitä kaikkea olen päivän aikana tehnyt, mutta hänelle esimerkiksi kirjastossa käyminen tai "lukeminen" on vain harrastelua. Hän ei ymmärrä, että ne käyvät ihan työstä, kun on laajoja kokonaisuuksia hahmotettavana tai pitkiä esseitä kirjotettavana.
En olisi pystynyt odottaa 10 vuotta, jotta lapset olisivat isompia. Teinit vasta kalliiksi tulevatkin eikä siinä iässä olisi enää ollut realistista vaihtaa alaa. Todennäköisesti terveyskin olisi pettänyt sitä ennen. Uskokaa tai älkää, mutta mies kannusti minua vaihtamaan alaa!
Minulla ei ole mitään työkokemusta opiskelemaltani alalta ja siksi haluaisin verkostua muiden kanssa. Olen jo nyt huomannut, että ne, jotka ovat aktiivisesti mukana jossain toiminnassa, ovat jo menestyneet alallaan. En haluaisi opiskella vuosia ja päätyä työttämäksi siksi etten ole onnistunut luomaan mitään suhteita opintojen aikana. Siitä vasta mieskin riemastuisi! Oikeastaan kaduttaa jo koko opinnot...
Mies kannusti sinua vaihtamaan alaa, koska ei jaksanut marinaasi entisen työsi kauheudesta. Ei siksi, että olisi jotenkin ollut empaattinen ja kannustava sinua kohtaan. Ja mitä hän olisi opiskelusuunnitelmillesi voinut sanoa? Ei? Silloin teille olisi todennäköisesti tullut joka tapauksessa ero tai olisi nyt katkerana murehtimassa elämääsi ja eroa.
Perheellisenä et voi käyttää niin paljon aikaa opiskeluun ja jäädä pelkän opintotuen varaan. Se on toisen osapuolen halveksimista jos ajattelet miehen elättävän sinut ja perheen yksin 5 vuoden ajan. Nykyaikana korkeakoulututkinto ei edes välttämättä automaattisesti takaa hyviä tuloja tai työpaikkaa, joten senkään varaan ei voi aukottomasti laskea. Lisäksi 5 vuotta ruuhkavuosissa on ikuisuus. Verkostoitua voi opiskelujen aikana ja virallisissa tilaisuuksissa, ei siihen iltarientoja tai ainejärjestöä tarvita.
Miehesi on joutunut tilanteeseen jossa kokee joutuneensa yksin vastuuseen koko perheestä (elanto + lapset) kun sinä humpuuttelet oman opiskeluprojektisi parissa. Sinun pitää jotenkin osoittaa miehellesi, että olet läsnä ja vastaat lasten hoidosta varsinkin kun et edes käy töissä.
Mitähän nuo "viralliset tilaisuudet" ovat? Pari vuotta yliopistolla ja kaikki tilaisuudet ovat iltaisin.
Jos osaat lukea, ap kertoo hoitavansa lapset ja kodin yksin. Kyllä opiskelu ilman miehen kaltaista kivirekeäkin käy työstä. Luulisi miehellekin kelpaavan parempi elintaso valmistumisen myötä.
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hain yliopistoon kun kaksi lasta oli tehtynä. Yksinhuoltajana aloitin opiskelun ja hoidin loppuun asti. En ottanut osaa mihinkään ylimääräiseen ja opiskelut oli nopeassa ajassa opiskeltu.
Ymmärrän ap:n miestä, opiskelijana kun ei tienaa tai tienaa hyvin vähän on oltava suu säkkiä myöten ja tehtävä niin paljon kuin pystyy ja oltava kiitollinen siitä jos toinen tulee edes jonkun verran vastaan . Se on ihan oma päätös alkaa opiskelemaan silloin kun on jo lapsia. Mies kuitenkin tekee täyttä työpäivää. On väärin laittaa kaikki hänen hoidettavakseen. Etkö ap säästänyt yhtään opiskelujen varalle? Oletit vain että mies hoitaa kaiken:/
Muuten ihan vinkkinä että Suomi on varmasti ainoa maa jossa automaattisesti oletetaan että on okei nojata siihen että joku muu maksaa ja hoitaa opiskelujen aikana kotityöt ja laskut. Sen huomaa tässäkin ketjussa jossa ap:n miestä pidetään epäonnistuneena yksilönä koska töiden ja rahan hankinnan lisäksi hän ei suostu siivojaksi ja lastenhoitajaksi.
Ap on jo nyt ollut ongelmissa edellisen työnsä kanssa, ilmeisesti opiskelu sujuu samalla tavalla vaatien ja valittaen. Mies ei ehkä olettanut että opiskelu tarkoittaa täysin normaalista arjesta vieraantumista jota ei kyllä tapahdu normaalisti opiskellessa. Lasten hoito ja kotityöt kuuluvat edelleen suurimmaksi osaksi aapeelle. En usko aapeen sanoja vaan oletan ilman muuta että hän liioittelee asioita omaksi edukseen ja hakee oikeutusta sille ettei opiskellessa EHDI hoitelemaan lapsia eikä kotitöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muuten ihan vinkkinä että Suomi on varmasti ainoa maa jossa automaattisesti oletetaan että on okei nojata siihen että joku muu maksaa ja hoitaa opiskelujen aikana kotityöt ja laskut. Sen huomaa tässäkin ketjussa jossa ap:n miestä pidetään epäonnistuneena yksilönä koska töiden ja rahan hankinnan lisäksi hän ei suostu siivojaksi ja lastenhoitajaksi.
Ap on jo nyt ollut ongelmissa edellisen työnsä kanssa, ilmeisesti opiskelu sujuu samalla tavalla vaatien ja valittaen. Mies ei ehkä olettanut että opiskelu tarkoittaa täysin normaalista arjesta vieraantumista jota ei kyllä tapahdu normaalisti opiskellessa. Lasten hoito ja kotityöt kuuluvat edelleen suurimmaksi osaksi aapeelle. En usko aapeen sanoja vaan oletan ilman muuta että hän liioittelee asioita omaksi edukseen ja hakee oikeutusta sille ettei opiskellessa EHDI hoitelemaan lapsia eikä kotitöitä.
Ööh, miksi ihmeessä kotityöt ja lastenhoito kuuluisi pääosin aapeelle? Koska hän on nainen vai? Opiskelu on raskasta työtä. Itse koin raskaampana kuin palkkatyön.
Uskomatonta miten tätä keskustelua voi tulkita eri tavalla! Osa syyttää ap:tä loiseksi, vaikka opiskelu hyödyttää perhettä pidemmällä aikavälillä. Kumma juttu, jos miestä ei kiinnosta valmistumisen myötä nousevat tulot! Missään ei lue, että mies joutuisi tekemään kaiken vaan nimenomaan mies on jättänyt tekemättä kotityöt ja lasten hoidon.
On pikemminkin niin, että on harvinaisempaa, että nainen käy töissä/ kokopäiväopiskelee ja silti tekee kaikki kotityöt yksin. Muualla naiset ovat osapäivätöissä/ kotiäitejä, kun perhettä tulee.
Älä ap vaan missään tapauksessa lopeta opiskelujasi. Nyt vaan koitat saada miehen tajuamaan asia. Tai jos ei tajua, niin teet opiskelut loppuun vaikka hammasta purren. Loppujen lopuksi tuo aika on lyhyt ja petraat sillä loppuelämäsi. Voi olla, että teille tulee ero jossain vaiheessa ja silloin sinulla on turvana se, että sinulla on parempi ja hyväpalkkaisempi työ. Pahin vaihtoehto on se, että ero tulee tulevaisuudessa ja sinulla on tuo pienipalkkainen työ/ olet sairaseläkkeellä ja kituuttelet pienillä tuloilla loppuelämäsi.
Vierailija kirjoitti:
Muuten ihan vinkkinä että Suomi on varmasti ainoa maa jossa automaattisesti oletetaan että on okei nojata siihen että joku muu maksaa ja hoitaa opiskelujen aikana kotityöt ja laskut. Sen huomaa tässäkin ketjussa jossa ap:n miestä pidetään epäonnistuneena yksilönä koska töiden ja rahan hankinnan lisäksi hän ei suostu siivojaksi ja lastenhoitajaksi.
Ap on jo nyt ollut ongelmissa edellisen työnsä kanssa, ilmeisesti opiskelu sujuu samalla tavalla vaatien ja valittaen. Mies ei ehkä olettanut että opiskelu tarkoittaa täysin normaalista arjesta vieraantumista jota ei kyllä tapahdu normaalisti opiskellessa. Lasten hoito ja kotityöt kuuluvat edelleen suurimmaksi osaksi aapeelle. En usko aapeen sanoja vaan oletan ilman muuta että hän liioittelee asioita omaksi edukseen ja hakee oikeutusta sille ettei opiskellessa EHDI hoitelemaan lapsia eikä kotitöitä.
Millä ihmeen logiikalla kotityöt ja lapset kuuluvat suurimmaksi osaksi ap:n vastuulle? Tai no, kuuluvathan ne nyt, koska mies ei niihin ota osaa eikä arpaa, mutta ei se nyt ihan oikein ole.
Eikä ap kylläkään hae oikeutusta sille, ettei ehtisi lapsia ja kotitöitä hoitamaan, sehän nyt käy selväksi että ehtii, koska yksin hoitaa ne. Vaan ennemminkin oli kyse siitä, että mies on nyt kieltäytynyt niistä hommista kokonaan.
Jännän ristiriitaista sakkia olette. Monissa ketjuissa valitetaan, että ei jaksa elättää ja lompakkoloiset sitä ja jos ei kestä kahta elintasoa perheessä, niin sitten pitää lopettaa ulina ja opiskella uusi ammatti tai hankkia parempipalkkainen työ. Ja sitten kun joku niin tekee, sekään ei teille kelpaa, vaan tulkitaan tekstit oman mielensä mukaan ja käännetään asiat aloittajan syyksi. Se kyllä pitää paikkansa, että opiskelujen ajan mies joutuu tässä tapauksessa rahallisesti panostamaan enemmän, mutta mitä sitten? Opiskelut eivät vie elämästä kuin muutaman vuoden ja ilmeisesti siihen on lähdetty terveyssyiden lisäksi myös paremman tulotason toivossa.
Ei pidä katsoa niin kapeasti, pitkissä suhteissa yleensä tulee molemmille tilanteita, jolloin tulot voivat olla pienemmät, mistä me voimme tietää onko tuossakin suhteessa joskus ollut niin, että nainen on joutunut miestä elättämään, kun tämä on esim. opiskellut tai ollut työttömänä.
Kumma juttu ettei miehen muka tarvitse tukea vaimoaan urallaan, mutta vaimon pitäisi olla valmis mihin vaan miehen uran vuoksi. Aika usein saa lukea miten vaimon ja lasten pitäisi maailman ääriin muuttaa, jotta mies etenisi urallaan, mutta mieheltä ei saa vaatia mitään.
Meillä kävi hauskasti. Miehen kannustamana lopetin raskaat ja pienipalkkaiset työni ja aloitin päätoimisen opiskelun, mies kävi töissä. Minun olisi pitänyt tehdä kaikki mahdolliset askareet ja kotityöt, sekä jaksaa seurustella hänenkin kanssaan vaikka miten paljon, koska opiskelu on minulle niin helppoa! Arvosanat siis kaikki välillä 4-5. Ilmoittauduin mukaan kaikkeen mahdolliseen oheishommaan, josta sain työkokemusta ja kontakteja, sekä tietenkin myös opintopisteitä. Haalin myös toisesta koulusta ison opintokokonaisuuden suoritettavaksi ja täydentämään omaa ammattitaitoani.
Ja koko ajan sai kuunnella nalkutusta kun mies maksaa kaiken, miksi en tee enempää kotitöitä (en ehtinyt...) kun hän käy töissä ja niin edelleen. Mutta sitten mieskin sai tarpeekseen ja lähti opiskelemaan samaa alaa, myönsi että on märissyt ja valittanut myös kateudesta kun ei ole uskaltanut itse lähteä.
Nyt miehellä on niiiiiin rankkaa ja hänelle pitää antaa ehdoton rauha opintoihin keskittymiseen. Työt tai mikään ylimääräinen ei tule kysymykseenkään ja auttaakin saisi joka jumalan välissä. Mutta kotityökysymys ja rahasta nalkutus loppuivat kuin seinään ja nyt saan täyden tuen opintoihini keskittymiseen ja mahdolliseen jatko-opiskeluunkin. Ei se ollutkaan niin kevyttä ja helppoa opiskella niin hyvällä menestyksellä ja verkostoituen ja ylimääräisiä hommia tehden, voi miten yllättävää.
Riippuu alasta. Monissa koulutuksissa on kaikenlaisia läsnäolopakollisia käytännön kursseja, joita ei millään saa sovitettua päällekkäin. Täten on pakko vetää vähän hitaammin.