Lue keskustelun säännöt.
Mies ei ymmärrä opiskeluani lainkaan
12.02.2018 |
Pääsin opiskelemaan vaativaa tutkintoa. Keskustelimme etukäteen asiasta ja mies tuki minua pääsykoeprojektissa. Hän tiesi, että jos pääsen opiskelemaan, en pysty tekemään edes puolikasta työaikaa. Miehelle tämä oli ok ja aloitin hyvillä mielin opinnot.
Ongelmaksi on muodostunut se ettei mies kertakaikkiaan ymmärrä ettei opintoni koostu vain luennoista vaan kaikenlaiseen oheistoimintaan (materiaalin hankinta, kirjalliset työt, ryhmä-/paritapaamiset) vievät aikansa. Mies itse on siis käynyt vain ammattikoulun, joten hänen mielikuvansa opiskelusta on hyvin toisenlainen. Nykyään mies valittaa koko ajan miten hän joutuu yksin maksamaan kaiken. Miehen tulot ovat hyvät ja hän vähän väliä muistuttaa minua kuinka paljon tienaa. Tein keikkaluontoisesti muutaman vuoron, jonka jälkeen mies valitti ettei hän hyväksy, että joutuu olemaan lasten kanssa koko illan yksin minun ollessani töissä. En pääse mihinkään ainejärjestön toimintaan mukaan, koska miehen mielestä kaikki opintoihin liittyvät asiat pitäisi hoitaa kouluajalla.
Olen kuitenkin käynyt töissä esimerkiksi tenttiviikolla tai silloin kun opetusta ei ole ollut. Mies ei myöskään tunnu ymmärtävän, että valmistumisen jälkeen todennäköisesti tulen tienamaan huomattavasti enemmän kuin aiemmista hanttihommista, jotka kävivät terveyteni päälle. Hän ei tajua, että tämä on väliaikainen vaihe!
Kerron tähän loppuun vielä ettei mies enää lainkaan hoida kotia tai lapsia. En tiedä onko tämä kosto opiskelusta vai mistä. Olen neuvoton. En jaksa riidellä asiasta, mutta tilanne stressaa kovasti. Mikään keskustelu ei tunnu auttavan.
Kommentit (213)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä lähtisin menemään, jos olis tollanen mies, eikä suostu tajuamaan noin yksinkertaista asiaa...
Lapset mukaan? Opintotuella eläminen lasten kanssa houkuttelee tosiaan. Eikä ainakaan tarvitse mennä ainejärjestön rientoihin
Kyllä ne voisi isälleenkin jättää tai vuoroviikotella. :) Nopeasti tulee vaimoa ikävä, kun kerrankin joutuu omia lapsiaan kaitsemaan. Useissa suhteissa tosin tuolloin on jo liian myöhäistä saada vaimo takaisin...
Jättää lapset? Tai vuoroviikotella. Silloinkin saa elää opintotuella ja elättää ne lapset vuoroviikon. Ja hoitaa ihan kaikki yksin.
Kyllä äkkiä tulee miestä ikävä. Mutta voi olla myöhäistä saada mies takaisin...
Olen itse opiskellut perheellusenäkin. Mutta en olisi jättänyt osallistumatta elatukseen. Tai vaatinut päästä elämään opiskelijaelämää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis aloittajan aiempi ammatti oli terveydelle haitallinen, ja silti "mies" torpedoi opintoja??? Miten voi olla noin epäempaattinen, että puolison terveyden ja työkunnon ylläpito ei kiinnosta? Terapian paikka tai sika mäkeen. Entä jos aloittaja vaikkapa joutuisi sairaalaan tai tulisi muu kriisi, jossa mies joutuisi ottamaan vetovastuun? Voiko tuollaiseen mieheen luottaa?
Yhyy.
Minä kun opiskelin pari vuotta sitten vastaavaa vaativaa tutkintoa, aamulla klo 6 lähdin töihin, sieltä iltapäivästä suoraan kouluun ja illalla 20.30 tulin kotiin. Joka arkipäivä.
Viikonloput tein sit niitä koulutehtäviä.
Siihen päälle sit kotityöt, perhe sun muu ”oma elämä”.
Tätä rumbaa kesti sen 5v.
Nyt tienaan tuplana sen mitä korkeakoulutettu vaimoni, vähemmillä tunneilla, et saan olla kotonakin enemmän.
Tosin hän ei kitissyt silloin, eikä kitise nytkään.
Saanko nyt jonkin mitalin?
Vierailija kirjoitti:
Ensiksi on keskusteltava siitä, että opiskelu on työtä, jonka hedelmät korjataan tulevaisuudessa ja ne hyödyttävät silloin koko perhettä. Myös ainejärjestötoimintaan on hyvä osallistua ja verkottua tulevaisuutta ajatellen kollegojen kanssa.
Kotitöistä kummallekin kuuluu osuus, ne eivät missään tapauksessa kuulu vain toiselle puolisoista. Jos mies ei halua hoitaa omaa osuuttaan ehdota, että hän palkkaa siivous- ja lastenhoitoapua hoitamaan hänen osuutensa. Mikä on miehen selitys, miksi hän ei halua hoitaa omia lapsiaan?
Älä anna miehen torpedoida opiskeluasi! Sinulla on edessäsi vuosikymmeniä työelämää, muutaman vuoden opiskelu ei siinä ole pitkä ajanjakso.
Aika vaikea puhua osuuksista kun toisella ei ole tuloja. Vuosia toisen siivellä
Ei se vaan käy. Olisi voinut odottaa että lapset kasvaa. Pienten kanssa tämä ei käy. Saati iltariennot ja "verkostoituminen"
Ukko35 kirjoitti:
Yhyy.
Minä kun opiskelin pari vuotta sitten vastaavaa vaativaa tutkintoa, aamulla klo 6 lähdin töihin, sieltä iltapäivästä suoraan kouluun ja illalla 20.30 tulin kotiin. Joka arkipäivä.
Viikonloput tein sit niitä koulutehtäviä.
Siihen päälle sit kotityöt, perhe sun muu ”oma elämä”.Tätä rumbaa kesti sen 5v.
Nyt tienaan tuplana sen mitä korkeakoulutettu vaimoni, vähemmillä tunneilla, et saan olla kotonakin enemmän.
Tosin hän ei kitissyt silloin, eikä kitise nytkään.
Saanko nyt jonkin mitalin?
Tässä se ero aloittajaan: hänen puoliso kitisee. Olet onnen pekka, toivottavasti tajuat arvostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis aloittajan aiempi ammatti oli terveydelle haitallinen, ja silti "mies" torpedoi opintoja??? Miten voi olla noin epäempaattinen, että puolison terveyden ja työkunnon ylläpito ei kiinnosta? Terapian paikka tai sika mäkeen. Entä jos aloittaja vaikkapa joutuisi sairaalaan tai tulisi muu kriisi, jossa mies joutuisi ottamaan vetovastuun? Voiko tuollaiseen mieheen luottaa?
Miten terveydelle haitallinen?
Voiko vaimoon luottaa, kun hän ulkoistaa oman vastuunsa perheestä vuosiksi? Ei voi
Ukko35 kirjoitti:
Yhyy.
Minä kun opiskelin pari vuotta sitten vastaavaa vaativaa tutkintoa, aamulla klo 6 lähdin töihin, sieltä iltapäivästä suoraan kouluun ja illalla 20.30 tulin kotiin. Joka arkipäivä.
Viikonloput tein sit niitä koulutehtäviä.
Siihen päälle sit kotityöt, perhe sun muu ”oma elämä”.Tätä rumbaa kesti sen 5v.
Nyt tienaan tuplana sen mitä korkeakoulutettu vaimoni, vähemmillä tunneilla, et saan olla kotonakin enemmän.
Tosin hän ei kitissyt silloin, eikä kitise nytkään.
Saanko nyt jonkin mitalin?
Et sinä saa mitalia vaan sun vaimosi. Tai sun pitäisi nyt osoittaa hänelle että osaat arvostaa sitä, että hän mahdollisti sun opintosi. Tee enemmän kotitöitä ja siirrä hänelle osa tuloistasi, nehän ovat hänen ansiotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ukko35 kirjoitti:
Yhyy.
Minä kun opiskelin pari vuotta sitten vastaavaa vaativaa tutkintoa, aamulla klo 6 lähdin töihin, sieltä iltapäivästä suoraan kouluun ja illalla 20.30 tulin kotiin. Joka arkipäivä.
Viikonloput tein sit niitä koulutehtäviä.
Siihen päälle sit kotityöt, perhe sun muu ”oma elämä”.Tätä rumbaa kesti sen 5v.
Nyt tienaan tuplana sen mitä korkeakoulutettu vaimoni, vähemmillä tunneilla, et saan olla kotonakin enemmän.
Tosin hän ei kitissyt silloin, eikä kitise nytkään.
Saanko nyt jonkin mitalin?
Tässä se ero aloittajaan: hänen puoliso kitisee. Olet onnen pekka, toivottavasti tajuat arvostaa.
Edellinen kävi töissä ja elätti perhettään. Ei käynyt iltariennoissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis aloittajan aiempi ammatti oli terveydelle haitallinen, ja silti "mies" torpedoi opintoja??? Miten voi olla noin epäempaattinen, että puolison terveyden ja työkunnon ylläpito ei kiinnosta? Terapian paikka tai sika mäkeen. Entä jos aloittaja vaikkapa joutuisi sairaalaan tai tulisi muu kriisi, jossa mies joutuisi ottamaan vetovastuun? Voiko tuollaiseen mieheen luottaa?
Miten terveydelle haitallinen?
Voiko vaimoon luottaa, kun hän ulkoistaa oman vastuunsa perheestä vuosiksi? Ei voi
Aloituksessa mainittiin työn käyminen terveyden päälle. Lukutaito on hyve. Ja miten niin vaimo ulkoistaa yhtään mitään, jos asiasta oli sovittu etukäteen ja jos kuitenkin hänelle on jäänyt päävastuu lapsista ja kotitöistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ukko35 kirjoitti:
Yhyy.
Minä kun opiskelin pari vuotta sitten vastaavaa vaativaa tutkintoa, aamulla klo 6 lähdin töihin, sieltä iltapäivästä suoraan kouluun ja illalla 20.30 tulin kotiin. Joka arkipäivä.
Viikonloput tein sit niitä koulutehtäviä.
Siihen päälle sit kotityöt, perhe sun muu ”oma elämä”.Tätä rumbaa kesti sen 5v.
Nyt tienaan tuplana sen mitä korkeakoulutettu vaimoni, vähemmillä tunneilla, et saan olla kotonakin enemmän.
Tosin hän ei kitissyt silloin, eikä kitise nytkään.
Saanko nyt jonkin mitalin?
Et sinä saa mitalia vaan sun vaimosi. Tai sun pitäisi nyt osoittaa hänelle että osaat arvostaa sitä, että hän mahdollisti sun opintosi. Tee enemmän kotitöitä ja siirrä hänelle osa tuloistasi, nehän ovat hänen ansiotaan.
Varmaan ap myös aikoo siirtää tulevat kuvitteelliset tulonsa miehelle
Jännä tilanteessa on se, että sä ap puhuit miehen kanssa ja sovitte asiasta. Mies lupasi tukea. Nyt mies ei tuekaan vaan päinvastoin yrittää suoraan sabotoida sun opintoja.
Nyt teidän pitäisi keskustella uudestaan miehen kanssa niin että hän on hereillä ja ymmärtää mistä on kyse ja mihin on sitoutunut. Ilmeisesti ei tajunnut edellisellä kerralla. Kannattaa tehdä sille se rautalankamalli. Jos hän ei haluakaan tukea sun opintojasi, sitten olette parisuhdekriisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis aloittajan aiempi ammatti oli terveydelle haitallinen, ja silti "mies" torpedoi opintoja??? Miten voi olla noin epäempaattinen, että puolison terveyden ja työkunnon ylläpito ei kiinnosta? Terapian paikka tai sika mäkeen. Entä jos aloittaja vaikkapa joutuisi sairaalaan tai tulisi muu kriisi, jossa mies joutuisi ottamaan vetovastuun? Voiko tuollaiseen mieheen luottaa?
Miten terveydelle haitallinen?
Voiko vaimoon luottaa, kun hän ulkoistaa oman vastuunsa perheestä vuosiksi? Ei voiAloituksessa mainittiin työn käyminen terveyden päälle. Lukutaito on hyve. Ja miten niin vaimo ulkoistaa yhtään mitään, jos asiasta oli sovittu etukäteen ja jos kuitenkin hänelle on jäänyt päävastuu lapsista ja kotitöistä?
Terveydelle haitallinen tarkoittaa ihan muuta. Kai ymmärrät ettei liioittelu ole kovin järkevää.
Ap on jättänyt perheen elatuksen. Pienet lapset ja ap haluaa elää kuin teini.
Se ei vaan käy
Ex-mies oli duunari. Komea, mukava, miehekäs. Kunnes ...
Valmistuttuani yliopistolta alkoi nimitellä virnuillen riemumaisteriksi ja hienoperseeksi jne. Suuttui, kun ostin omilla rahoillani oman auton. Parempi koulutus, mielenkiintoisempi työ ja kovempi liksa oli liikaa mieskunnolle.
Nyt on ihana, akateeminen mies, jonka kanssa yhteiset harrastukset ja joka arvostaa ja tukee minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheessä pitää ottaa kaikki huomioon. Pienet lapset vaatii paljon. Myös rahaa kuluu. Silloin ei ole oikea hetki alkaa opiskella niin että opiskeluun kuluu myös illat. Saati käydä kaikissa kissanristiädissä. Ei voi olla niin että toinen elättää ja tekee kaiken kotona. Sitä ei siedä kukaan.
Aikuisen pitää säätää opiskelu niin että talous kestää, jää aikaa kotiin ja perheelle. Ei voi olla niin itsekäs että luulee voivansa toisen siivellä elää opiskelijaelämää.
Jos toinen opiskelee, tasapaino pitää löytää. Molempien pitää kantaa kortensa.
Esim minä tienaan ihan hyvin, ei meillä silti olisi varaa jäädä yhden pslkan varaan. Sensijaan koulutusrahaston tuki riittäisi. En myöskään hyväksyisi iltamenojen lisääntymistä.
Eikä siinä yhtään auta tulevat tulot. Nyt pitää myös elää
JSSAP ! kirjoitti:
Ex-mies oli duunari. Komea, mukava, miehekäs. Kunnes ...
Valmistuttuani yliopistolta alkoi nimitellä virnuillen riemumaisteriksi ja hienoperseeksi jne. Suuttui, kun ostin omilla rahoillani oman auton. Parempi koulutus, mielenkiintoisempi työ ja kovempi liksa oli liikaa mieskunnolle.
Nyt on ihana, akateeminen mies, jonka kanssa yhteiset harrastukset ja joka arvostaa ja tukee minua.
Tämä rohkaisee apn miestä elättämään perheen viisi vuotta. Sitten saakin väistyä
Minun mieheni oli samanlainen paska. Kun hain opiskelemaan yliopistoon niin kannusti mutta kun pääsin yliopistoon niin olikin vihainen ja kateellinen. Ja miten rahat riittää. Kummasti rahan riittävyyttä ei tarvinnut siinä kohtaa miettiä kun hän lähti opiskelemaan ja lapset olivat aivan pieniä.
Molempien aiemmat tutkinnot olivat aivan hyödyttömiä.
No opiskelin tutkinnon loppuun miehen vattuillessa minkä kerkesi. Hän ei kestänyt sitä että pystyn ja osaan. Oli kyllä raskasta aikaa.
Työllistyin heti ja kyllä miehelle sopii nyt minunkin hyvä palkka.
Vierailija kirjoitti:
Perheessä pitää ottaa kaikki huomioon. Pienet lapset vaatii paljon. Myös rahaa kuluu. Silloin ei ole oikea hetki alkaa opiskella niin että opiskeluun kuluu myös illat. Saati käydä kaikissa kissanristiädissä. Ei voi olla niin että toinen elättää ja tekee kaiken kotona. Sitä ei siedä kukaan.
Aikuisen pitää säätää opiskelu niin että talous kestää, jää aikaa kotiin ja perheelle. Ei voi olla niin itsekäs että luulee voivansa toisen siivellä elää opiskelijaelämää.
Jos toinen opiskelee, tasapaino pitää löytää. Molempien pitää kantaa kortensa.
Esim minä tienaan ihan hyvin, ei meillä silti olisi varaa jäädä yhden pslkan varaan. Sensijaan koulutusrahaston tuki riittäisi. En myöskään hyväksyisi iltamenojen lisääntymistä.
Eikä siinä yhtään auta tulevat tulot. Nyt pitää myös elää
Ai ei käy. Hmmm..... aika monet nuorista isistä on opiskellut niin että vaimo elättää ja/tai hoitaa lapset ja kodin.
Kas kummaa, kun nainen haluaa tehdä samoin, nousevat kaltaisesi konservaativit takajaloilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä lähtisin menemään, jos olis tollanen mies, eikä suostu tajuamaan noin yksinkertaista asiaa...
Lapset mukaan? Opintotuella eläminen lasten kanssa houkuttelee tosiaan. Eikä ainakaan tarvitse mennä ainejärjestön rientoihin
Viikko-viikko systeemillä voisi mennä joka toinen viikko. Tai voisihan se iskä olla lähivanhempi.
Ei kai niitä järjestöjuttuja sentään joka illalle ole, eivätkä ne kaikki ole mitään rellestämistä. Nykyään osataan jo joissain järjestöissä huomioida perheelliset, absolutistit ym.
Miten usein miehellä on muuten iltamenoja?
Miten pystyit siihen? Anna minunkin jotain vinkkejä ajanhallintaan?