Erityislapsi pilaa lapseni koko kouluvuoden

Erityisen tuen päätös ei takaa mitään apua päivittäiseen kouluarkeen. Pahimmillaan tarkoittaa vain paljon lisää paperityötä opelle.

Eikö nykyään ole enää tarkkailuluokkia? Ainakin vielä 90-luvulla pahimmat tapaukset laitettiin sinne ja loput saivat käydä koulunsa rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen luokalle tuli eräs oppilas vähän ennen joululomaa. Sen jälkeen oppitunnit ovat sisältäneet kiinnipitoa, jatkuvaa huutamista, kiroilua, muiden oppilaiden (ja open) uhkailua, lyömistäkin...

Oma lapseni on tavallinen, reipas poika, mutta kouluun meno on alkanut pelottaa. Ymmärrän hyvin.

Olemme muiden vanhempien ollut yhteydessä rehtoriin, joka on yrittänyt saada tilanteeseen ratkaisua. Varmaankin jotain apua tälle, selvästi hyvin sairaalle lapselle yritetään kyllä löytää,mutta ei se minua paljon lohduta.

Tälle oppilaalle ei ilmeisesti löydy (sairaala?)koulupaikkaa tai muutakaan ratkaisua.

Onko minun lapsellani mitään oikeuksia? Opettajan arvion mukaan oppitunneista menee tähän yhden oppilaan showhun vähintään kaksi oppituntia joka päivä. Ja tietysti tuossa tilanteessa sitten myös muut lapset saa "vauhdin" päälle ja koulupäivä on sitten yhtä kaaosta. Open pinna ei kestä enää "tavallista" hälinää ja tunnelma on ilmeisen ikävä.

Säälittää sairas lapsi. Toisaalta toivon, että oman lapseni toive toteutuisi ja tämä toinen lapsi olisi kipeä ja poissa koulusta. Edes huomisen. :( tai hänet edes erotettaisiin.

Integraatio ja inkluusio ovat nyt in. Ei ole erityisoppilaita ja tavallisia oppilaita. Kaikilla on oikeus osallistua normaaliopetukseen, riippumatta siitä oppivatko muut, kun tällä yhdellä on oikeus käyttäytyä tunneilla, miten huvittaa. Nykydemokratian mukaan enemmistön on totuteltava vähemmistön vaatimuksiin.

Kuulehan nyt. Ihan aikuisena ja selvin päin kommentoit?

Kuvitteletko sinä ihan oikeasti, että PERHEELTÄ kysytään tuota? Että heille tarjotaan eteen monta eri vaihtoehtoa, että "haluaisittekos te laittaa lapsenne tällaiselle luokalle, jossa on erityisopettaja, kaksi avustajaa ja kahdeksan muuta lasta vai mieluummin 26 lapsen luokkaan, jossa ei ole kuin opettaja" - ja vanhemmat sitten VALITSEVAT ihan teidän normilasten kiusaksi sen tavallisen luokan....?

Ei jeesus.

Ei kukaan järkevä tästä vanhempia syytäkään. Vaan systeemiä joka pakottaa valitsemaan huonoista vaihtoehdoista.

Ellei vanhemmat sitten ole dokaamisella tai muulla välinpitämättömyydellä pilanneet lapsen hermostoa jo ennen syntymää. Tai kohdelleet ensimmäisestä päivästä alkaen kuten jotain pikku prinssiä,/prinsessaa jolle koulussa tuleekin yllätyksenä että opettaja ei olekaan hänen käskyvallassaan oleva palvelija ja että koulussa ollaankin vain yksi kolmesta kymmenestä. Tai jatkuvalla laiminlyönnillä vaikuttaneet lapsen personallisuuden rakentumiseen negatiivisesti.

Monet sairaudet tulevat täysin pyytämättä. Systeemin pitäisi kuitenkin toimia jonkun muun kuin idealismin pohjalta.

Ei tässä kukaan mitään idealismia harrasta, vaan peräänkuuluttaa entisen tasoisia määrärahoja.

Aiemmin homma nimittäin TOIMI! Ja aiemmalla viittaan aikaan ennen uutta perusopetuslakia vuonna 2010.

Se kannusti intergoimaan kaikki lapset normaaliluokkiin. Ja sen jälkeen vietiin normaaliluokista avustajat.

Erityisopetuksesta on säästetty ihan liikaa. SIINÄ se on se oikea ongelma.

Luokkiin avustajia ja ryhmäkoko pienemmäksi ja vaikeasti oirehtivat pienryhmiin.

Simple as that.

Kyse ei ole juuri ikinä erityislasten vanhemmista, vaan kouluista ja kunnista ja kuntien säästöinnosta.

Perehtykää asioihin ja lopettakaa paskanjauhanta ja pienten lasten syyllistäminen.

Mun poika on nykyään normaali työssäkäyvä nuori mies. Kirjoitin tähän pitkän sepustuksen ja sitten tajusin, että hänet tunnistetaan. Siksi kerron vain, että hänen onnensa oli päästä alakoulussa pienluokkaan ja sitten vähitellen normaalin opetukseen, kun pystyi. Pari ainetta ei sujunut, lähinnä käytännön ainetta, mikä toinen johtui kyllä opettajasta ja ne sitten olivat mukautettuja pienryhmän mukana peruskoulun loppuun asti. Toisella asteella ja amk:ssa pärjäsi jo normaalisti. Oma osansa oli toki maailman parhaalla erityisopettajalla ja hänen luokastaan on moni muukin ponnistanut pitkälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen luokalle tuli eräs oppilas vähän ennen joululomaa. Sen jälkeen oppitunnit ovat sisältäneet kiinnipitoa, jatkuvaa huutamista, kiroilua, muiden oppilaiden (ja open) uhkailua, lyömistäkin...

Oma lapseni on tavallinen, reipas poika, mutta kouluun meno on alkanut pelottaa. Ymmärrän hyvin.

Olemme muiden vanhempien ollut yhteydessä rehtoriin, joka on yrittänyt saada tilanteeseen ratkaisua. Varmaankin jotain apua tälle, selvästi hyvin sairaalle lapselle yritetään kyllä löytää,mutta ei se minua paljon lohduta.

Tälle oppilaalle ei ilmeisesti löydy (sairaala?)koulupaikkaa tai muutakaan ratkaisua.

Onko minun lapsellani mitään oikeuksia? Opettajan arvion mukaan oppitunneista menee tähän yhden oppilaan showhun vähintään kaksi oppituntia joka päivä. Ja tietysti tuossa tilanteessa sitten myös muut lapset saa "vauhdin" päälle ja koulupäivä on sitten yhtä kaaosta. Open pinna ei kestä enää "tavallista" hälinää ja tunnelma on ilmeisen ikävä.

Säälittää sairas lapsi. Toisaalta toivon, että oman lapseni toive toteutuisi ja tämä toinen lapsi olisi kipeä ja poissa koulusta. Edes huomisen. :( tai hänet edes erotettaisiin.

Integraatio ja inkluusio ovat nyt in. Ei ole erityisoppilaita ja tavallisia oppilaita. Kaikilla on oikeus osallistua normaaliopetukseen, riippumatta siitä oppivatko muut, kun tällä yhdellä on oikeus käyttäytyä tunneilla, miten huvittaa. Nykydemokratian mukaan enemmistön on totuteltava vähemmistön vaatimuksiin.

Kuulehan nyt. Ihan aikuisena ja selvin päin kommentoit?

Kuvitteletko sinä ihan oikeasti, että PERHEELTÄ kysytään tuota? Että heille tarjotaan eteen monta eri vaihtoehtoa, että "haluaisittekos te laittaa lapsenne tällaiselle luokalle, jossa on erityisopettaja, kaksi avustajaa ja kahdeksan muuta lasta vai mieluummin 26 lapsen luokkaan, jossa ei ole kuin opettaja" - ja vanhemmat sitten VALITSEVAT ihan teidän normilasten kiusaksi sen tavallisen luokan....?

Ei jeesus.

Ei kukaan järkevä tästä vanhempia syytäkään. Vaan systeemiä joka pakottaa valitsemaan huonoista vaihtoehdoista.

Ellei vanhemmat sitten ole dokaamisella tai muulla välinpitämättömyydellä pilanneet lapsen hermostoa jo ennen syntymää. Tai kohdelleet ensimmäisestä päivästä alkaen kuten jotain pikku prinssiä,/prinsessaa jolle koulussa tuleekin yllätyksenä että opettaja ei olekaan hänen käskyvallassaan oleva palvelija ja että koulussa ollaankin vain yksi kolmesta kymmenestä. Tai jatkuvalla laiminlyönnillä vaikuttaneet lapsen personallisuuden rakentumiseen negatiivisesti.

Monet sairaudet tulevat täysin pyytämättä. Systeemin pitäisi kuitenkin toimia jonkun muun kuin idealismin pohjalta.

Ei tässä kukaan mitään idealismia harrasta, vaan peräänkuuluttaa entisen tasoisia määrärahoja.

Aiemmin homma nimittäin TOIMI! Ja aiemmalla viittaan aikaan ennen uutta perusopetuslakia vuonna 2010.

Se kannusti intergoimaan kaikki lapset normaaliluokkiin. Ja sen jälkeen vietiin normaaliluokista avustajat.

Erityisopetuksesta on säästetty ihan liikaa. SIINÄ se on se oikea ongelma.

Luokkiin avustajia ja ryhmäkoko pienemmäksi ja vaikeasti oirehtivat pienryhmiin.

Simple as that.

Kyse ei ole juuri ikinä erityislasten vanhemmista, vaan kouluista ja kunnista ja kuntien säästöinnosta.

Perehtykää asioihin ja lopettakaa paskanjauhanta ja pienten lasten syyllistäminen.

aamen. t. as-lapsen surullinen äiti

Lapsen pitäisi päästä erityiskouluun.  Onko hänellä mikä diagnoosi?   Autismi, asperger -oireyhtymä tms  Kärsii siinä tämä sairas lapsikin.  Erityiskoulussa olisi kenties mahdollista antaa hänelle lääkitys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen luokalle tuli eräs oppilas vähän ennen joululomaa. Sen jälkeen oppitunnit ovat sisältäneet kiinnipitoa, jatkuvaa huutamista, kiroilua, muiden oppilaiden (ja open) uhkailua, lyömistäkin...

Oma lapseni on tavallinen, reipas poika, mutta kouluun meno on alkanut pelottaa. Ymmärrän hyvin.

Olemme muiden vanhempien ollut yhteydessä rehtoriin, joka on yrittänyt saada tilanteeseen ratkaisua. Varmaankin jotain apua tälle, selvästi hyvin sairaalle lapselle yritetään kyllä löytää,mutta ei se minua paljon lohduta.

Tälle oppilaalle ei ilmeisesti löydy (sairaala?)koulupaikkaa tai muutakaan ratkaisua.

Onko minun lapsellani mitään oikeuksia? Opettajan arvion mukaan oppitunneista menee tähän yhden oppilaan showhun vähintään kaksi oppituntia joka päivä. Ja tietysti tuossa tilanteessa sitten myös muut lapset saa "vauhdin" päälle ja koulupäivä on sitten yhtä kaaosta. Open pinna ei kestä enää "tavallista" hälinää ja tunnelma on ilmeisen ikävä.

Säälittää sairas lapsi. Toisaalta toivon, että oman lapseni toive toteutuisi ja tämä toinen lapsi olisi kipeä ja poissa koulusta. Edes huomisen. :( tai hänet edes erotettaisiin.

Olen pahoillani. Pystytkö hetkeksi asettumaan tuon lapsen asemaan. Hänellä on hätä, laitettu isoon ryhmään jossa hänellä ei ole oppimisen mahdollisuuksia. Tilanne tuo stressin ja koska hänellä on puutteelliset keinot käsitellä sitä niin siitä seuraan kiinnipitoa ja muuta ikävää. Jos lapsi saisi valita niin hän opiskelisi pienryhmässä avustajan avulla.

Valitettavasti jonot psykiatriselle puolelle on valtavat, jos vanhemmat eivät osaa vaatia niin jonon hännillä ollaan pitkään. Lastensuojelu ei auta ennen kuin lapsi on tutkittu. Lääkitystä ei aloiteta ennen tutkimuksia.

Tässä tilanteessa lapsi ei ole syyllinen vaan systeemi. Ole aktiivinen kuntasi hallintoon ja vaadi siellä toimenpiteitä. Vaadi erityisluokat takaisin ja riittävästi avustajia.

Tsemppiä! Ota itsellesi ohjeeksi  yksi asia ja kysy itseltäsi, miten minä voisin helpottaa tuon lapsen arkea koulussa.

Olet oikeassa, että tätäkin lasta pitää ymmärtää. Mun ensisijainen tehtävä on kuitenkin ymmärtää omaa lastani ja hänen tarpeitaan. Rauhallinen työskentely ympäristö on hänen kehitykselleen ja kasvulleen tärkeä asia.

Kyllä, oikeanlainen työskentely-ympäristö on jokaiselle lapselle tärkeää. Ja me aikuiset voimme vaikuttaa siihen, ei lapsi. Emme voi tuijottaa vain omaa lasta ja esittää sen suhteen vaatimuksia. Meidän aikuisten tehtävä on vaikuttaa päättäjiin, he päättävät koulujen määrärahat ja erityisopetuksen laajuuden. Ei kaikki kunnat ole lähteneet inkluusion hehkutuksessa vähentämään erityisopetusta 90% entisestä. Ei kaikissa ole vähennetty avustajia. 

Tällaisen erityisen lapsen vanhemmat ovat monesti puun ja kuoren välissä. Minua hävettää lapseni käytös, olen hakenut siihen apua sekä lääkäristä että sosiaalityöntekijöiltä. Meitä perheenä pompotellaan pallona siinä välissä. Vasta kun uhkaat julkisuudella, avilla ja poliisilla niin saattaa tapahtua jotain, siis puolen vuoden päästä. Sairaala tähtää siihen että lapsi saa opiskella tutussa lähikoulussa, sairaalakoulu kieltäytyy ottamasta koska on pahempiakin. Nyt on menossa henkilökohtaisen avustajan haku. Liitteitä oli 9 sivua eikä ole varmaa meneekö hakemus läpi tai kauanko sen käsittely kestää.  Sosiaalityöntekijä käy hymistelemässä kotona aina välillä tai soittaa mitä kouluun kuuluu, on kuulemma koulun tehtävä järjestää tarvittavat tukitoimet. 

Minä niin mielelläni laittaisin lapseni erityisluokalle, pieneen ryhmään mutta kun se ei onnistu, nyt on nelosella niin ehkä kutosella pääsee. Sitten ollaankin taas jo yläkoulun puolella ja tässä kaupungissa ei silloin olla enää pienluokalla kuin äärimmäisessä tapauksessa.

Pyydän anteeksi lapseni käytöstä, en sitä että hän syntyi tähän maailmaan ja sairastui. Enkä sitä että hänen on oltava sinun lapsesi luokalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olin lapsi, kunnan eräällä tosi isokenkäisellä oli vuoden verran minua vanhempi lapsi, joka tänä päivänä saisi varmaan autsimidiagnoosin, vaikean. He eivät piilotetelleet kuitenkaan lasta sen ajan yleisten tapojen mukaan. Ei puhunut mitään, ei välittänyt ympäristöstään ja oli paljon pakkoliikkeitä, mutta oli aika "harmiton". Siihen aikaan tällaiset saivat vapautuksen koulusta kokonaan, joten siksi heitä ei ikäisteni koululuokilla ole ollut. Ei tarvinnut käydä edes erityiskoulua. Olin kuitenkin sen verran jo järkevä, että tajusin asioita kun vanhemmat niistä puhuivat. Tyyliin "että rikkaillekin sitten voi sattua tuommoinen". Ohiksena vaan siihen, ettei ennen muka ollut erityislapsia tai että niitä ei olisi rikkailla. Ennen ei erityiset käyneet koulua, siinä se ero.

Milloin asia sitten muuttui, että erityislapset alkoivat käydä koulua?

Kun minä olin koulussa 80-luvulla, oli erityisluokat niille erityisille ja todella erityisille oli ihan omat koulut. Jos joku oli paha häirikkö joutui isompaan kaupunkiin koulukotiin.

Taisi tulla 90-luvun laman aikana se että potilaat laitettiin avohoitoon ja erityislapset ajateltiin parantaa laittamalla ne tavallisiin luokkiin.

1983: peruskoululaki, kehitysvammaisten oppilaiden vapautus oppivelvollisuudesta poistuu

Kehitysvammaisten käsite on ollut aika laaja. Mm. mieheni naapurissa on ollut mieheni ikäinen poika, s. 1960-luvulla, jonka ei ole tarvinnut käydä koulua. Häntä en kuitenkaan pidä kehitysvammaisena, vaan eiköhän hän jonkun autismin kaltaisen diagnoosin saisi. Kuitenkin pystyy asumaan yksinään nykyään ja oppinut lukemaankin, vaikkei ole koulua käynyt.

Pitää vissiin tarpeeksi isokenkäisellä olla erityislapsi että jotain edistystä tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen pitäisi päästä erityiskouluun.  Onko hänellä mikä diagnoosi?   Autismi, asperger -oireyhtymä tms  Kärsii siinä tämä sairas lapsikin.  Erityiskoulussa olisi kenties mahdollista antaa hänelle lääkitys.

Erityiskoulu ei lääkitse lapsia, lääkkeet annetaan kotona. Sitä paitsi vain osaan erityisistä ongelmista on mitään lääkitystä, esimerkiksi autismikirjoon ei ole lääkkeitä.

Mutta terapioita osassa erityiskouluja on saatavilla koulun yhteydessä, mutta niitäkin on ikävä kyllä - sekä erityiskouluja että terapioita - vähennetty säästämissyistä kovasti.

t. as-lapsen surullinen äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen luokalle tuli eräs oppilas vähän ennen joululomaa. Sen jälkeen oppitunnit ovat sisältäneet kiinnipitoa, jatkuvaa huutamista, kiroilua, muiden oppilaiden (ja open) uhkailua, lyömistäkin...

Oma lapseni on tavallinen, reipas poika, mutta kouluun meno on alkanut pelottaa. Ymmärrän hyvin.

Olemme muiden vanhempien ollut yhteydessä rehtoriin, joka on yrittänyt saada tilanteeseen ratkaisua. Varmaankin jotain apua tälle, selvästi hyvin sairaalle lapselle yritetään kyllä löytää,mutta ei se minua paljon lohduta.

Tälle oppilaalle ei ilmeisesti löydy (sairaala?)koulupaikkaa tai muutakaan ratkaisua.

Onko minun lapsellani mitään oikeuksia? Opettajan arvion mukaan oppitunneista menee tähän yhden oppilaan showhun vähintään kaksi oppituntia joka päivä. Ja tietysti tuossa tilanteessa sitten myös muut lapset saa "vauhdin" päälle ja koulupäivä on sitten yhtä kaaosta. Open pinna ei kestä enää "tavallista" hälinää ja tunnelma on ilmeisen ikävä.

Säälittää sairas lapsi. Toisaalta toivon, että oman lapseni toive toteutuisi ja tämä toinen lapsi olisi kipeä ja poissa koulusta. Edes huomisen. :( tai hänet edes erotettaisiin.

Integraatio ja inkluusio ovat nyt in. Ei ole erityisoppilaita ja tavallisia oppilaita. Kaikilla on oikeus osallistua normaaliopetukseen, riippumatta siitä oppivatko muut, kun tällä yhdellä on oikeus käyttäytyä tunneilla, miten huvittaa. Nykydemokratian mukaan enemmistön on totuteltava vähemmistön vaatimuksiin.

Kuulehan nyt. Ihan aikuisena ja selvin päin kommentoit?

Kuvitteletko sinä ihan oikeasti, että PERHEELTÄ kysytään tuota? Että heille tarjotaan eteen monta eri vaihtoehtoa, että "haluaisittekos te laittaa lapsenne tällaiselle luokalle, jossa on erityisopettaja, kaksi avustajaa ja kahdeksan muuta lasta vai mieluummin 26 lapsen luokkaan, jossa ei ole kuin opettaja" - ja vanhemmat sitten VALITSEVAT ihan teidän normilasten kiusaksi sen tavallisen luokan....?

Ei jeesus.

Ei kukaan järkevä tästä vanhempia syytäkään. Vaan systeemiä joka pakottaa valitsemaan huonoista vaihtoehdoista.

Ellei vanhemmat sitten ole dokaamisella tai muulla välinpitämättömyydellä pilanneet lapsen hermostoa jo ennen syntymää. Tai kohdelleet ensimmäisestä päivästä alkaen kuten jotain pikku prinssiä,/prinsessaa jolle koulussa tuleekin yllätyksenä että opettaja ei olekaan hänen käskyvallassaan oleva palvelija ja että koulussa ollaankin vain yksi kolmesta kymmenestä. Tai jatkuvalla laiminlyönnillä vaikuttaneet lapsen personallisuuden rakentumiseen negatiivisesti.

Monet sairaudet tulevat täysin pyytämättä. Systeemin pitäisi kuitenkin toimia jonkun muun kuin idealismin pohjalta.

Paljon on kyllä niitäkin vanhempia jotka yksinkertaisesti kieltäytyvät hyväksymästä että se heidän lapsensa tarvitsee erityistoimenpiteitä, vaikka koulu yrittää tuputtaa tukiopetusta, pienryhmää, testejä, koulunkäyntiavustajaa. Joillekin on aivan ylivoimaista hyväksyä että heidän Nico-Petterinsä ei pärjää normaaliluokalla.

Vierailija kirjoitti:

Mietipä, millaista sen erityislapsen vanhemmilla on. Se on ympärivuorokautista. Ihan oikeasti, mieti. Ja se kestää koko elämän, koska erityislapsi ei lähde kotoa pois.

Aivan varmasti on, mutta pitääkö sen takia muidenkin kärsiä. Järjetöntä, että näille ei ole enää omia ryhmiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen luokalle tuli eräs oppilas vähän ennen joululomaa. Sen jälkeen oppitunnit ovat sisältäneet kiinnipitoa, jatkuvaa huutamista, kiroilua, muiden oppilaiden (ja open) uhkailua, lyömistäkin...

Oma lapseni on tavallinen, reipas poika, mutta kouluun meno on alkanut pelottaa. Ymmärrän hyvin.

Olemme muiden vanhempien ollut yhteydessä rehtoriin, joka on yrittänyt saada tilanteeseen ratkaisua. Varmaankin jotain apua tälle, selvästi hyvin sairaalle lapselle yritetään kyllä löytää,mutta ei se minua paljon lohduta.

Tälle oppilaalle ei ilmeisesti löydy (sairaala?)koulupaikkaa tai muutakaan ratkaisua.

Onko minun lapsellani mitään oikeuksia? Opettajan arvion mukaan oppitunneista menee tähän yhden oppilaan showhun vähintään kaksi oppituntia joka päivä. Ja tietysti tuossa tilanteessa sitten myös muut lapset saa "vauhdin" päälle ja koulupäivä on sitten yhtä kaaosta. Open pinna ei kestä enää "tavallista" hälinää ja tunnelma on ilmeisen ikävä.

Säälittää sairas lapsi. Toisaalta toivon, että oman lapseni toive toteutuisi ja tämä toinen lapsi olisi kipeä ja poissa koulusta. Edes huomisen. :( tai hänet edes erotettaisiin.

Olen pahoillani. Pystytkö hetkeksi asettumaan tuon lapsen asemaan. Hänellä on hätä, laitettu isoon ryhmään jossa hänellä ei ole oppimisen mahdollisuuksia. Tilanne tuo stressin ja koska hänellä on puutteelliset keinot käsitellä sitä niin siitä seuraan kiinnipitoa ja muuta ikävää. Jos lapsi saisi valita niin hän opiskelisi pienryhmässä avustajan avulla.

Valitettavasti jonot psykiatriselle puolelle on valtavat, jos vanhemmat eivät osaa vaatia niin jonon hännillä ollaan pitkään. Lastensuojelu ei auta ennen kuin lapsi on tutkittu. Lääkitystä ei aloiteta ennen tutkimuksia.

Tässä tilanteessa lapsi ei ole syyllinen vaan systeemi. Ole aktiivinen kuntasi hallintoon ja vaadi siellä toimenpiteitä. Vaadi erityisluokat takaisin ja riittävästi avustajia.

Tsemppiä! Ota itsellesi ohjeeksi  yksi asia ja kysy itseltäsi, miten minä voisin helpottaa tuon lapsen arkea koulussa.

Olet oikeassa, että tätäkin lasta pitää ymmärtää. Mun ensisijainen tehtävä on kuitenkin ymmärtää omaa lastani ja hänen tarpeitaan. Rauhallinen työskentely ympäristö on hänen kehitykselleen ja kasvulleen tärkeä asia.

Kyllä, oikeanlainen työskentely-ympäristö on jokaiselle lapselle tärkeää. Ja me aikuiset voimme vaikuttaa siihen, ei lapsi. Emme voi tuijottaa vain omaa lasta ja esittää sen suhteen vaatimuksia. Meidän aikuisten tehtävä on vaikuttaa päättäjiin, he päättävät koulujen määrärahat ja erityisopetuksen laajuuden. Ei kaikki kunnat ole lähteneet inkluusion hehkutuksessa vähentämään erityisopetusta 90% entisestä. Ei kaikissa ole vähennetty avustajia. 

Tällaisen erityisen lapsen vanhemmat ovat monesti puun ja kuoren välissä. Minua hävettää lapseni käytös, olen hakenut siihen apua sekä lääkäristä että sosiaalityöntekijöiltä. Meitä perheenä pompotellaan pallona siinä välissä. Vasta kun uhkaat julkisuudella, avilla ja poliisilla niin saattaa tapahtua jotain, siis puolen vuoden päästä. Sairaala tähtää siihen että lapsi saa opiskella tutussa lähikoulussa, sairaalakoulu kieltäytyy ottamasta koska on pahempiakin. Nyt on menossa henkilökohtaisen avustajan haku. Liitteitä oli 9 sivua eikä ole varmaa meneekö hakemus läpi tai kauanko sen käsittely kestää.  Sosiaalityöntekijä käy hymistelemässä kotona aina välillä tai soittaa mitä kouluun kuuluu, on kuulemma koulun tehtävä järjestää tarvittavat tukitoimet. 

Minä niin mielelläni laittaisin lapseni erityisluokalle, pieneen ryhmään mutta kun se ei onnistu, nyt on nelosella niin ehkä kutosella pääsee. Sitten ollaankin taas jo yläkoulun puolella ja tässä kaupungissa ei silloin olla enää pienluokalla kuin äärimmäisessä tapauksessa.

Pyydän anteeksi lapseni käytöstä, en sitä että hän syntyi tähän maailmaan ja sairastui. Enkä sitä että hänen on oltava sinun lapsesi luokalla.

Tsemppiä.

Ei näitä asioita tunne ja ymmärrä muut kuin opetusalan ihmiset ja sitten me erityislasten vanhemmat.

Minulla on as-lapsi, joka on kiltti, hiljainen ja syrjäänvetäytyvä. Suorastaa unelmaoppilas opettajan kannalta - mutta liiankin helppo unohtaa tuijottelemaan seiniä. 

Hän on pärjännyt, koska Helsingissä on vielä erityisluokkia ja minä toimittajana olen ärhäkkä ottamaan selvää ja vaatimaan. Poika on käynyt melkein koko peruskoulun erityisluokalla ja jatkaa nyt lukioon.

Yksi esimerkki. Kukaan - siis ei tosiaankaan kukaan - ottanut kantaa ja neuvonut lapsen kouluvalinnassa, kun hän aloitti koulu-uransa. Ei päiväkoti, ei mikään "alueellinen erityisopettaja" - kappas, hän olikin juuri vaihtanut toisiin tehtäviin ja uuttahan ei valittu piiiiitkään aikaan. Kävin itse lävitse kouluja useamman pk-seudun kunnan alueella ja soittelin puheluita ja kyselin. Yksi ihana autismiklinikan erityisopettaja tutki lapseni otona ja suositti laaja-alaista pienryhmää, koska lapsi on kumminkin normaaliälyinen, vaikka vahvasti asperger. Sopiva pienluokka löytyi kuukausien tutkimustyön jälkeen. 

Mutta ajattelen vaan, että tällaisen ei pitäisi olla perheiden omalla vastuulla. Järjestelmä kusee, kun pieni innokkaita koululaisia pompotellaan väärille luokille, he leimaantuvat"tyhmiksi" ja "häiriköiksi" ja oikeastikin saattavat häiritä luokkien opiskelurauhaa. Sen sijaan pienellä ennakkotutkinnalla joku asiantunteva erityisopettaja - joka tuntee valmiiksi koulujen vaihtoehdot toisin kuin mitä minä maallikkona - voisi heti osoittaa toimivan ratkaisun.

Minun lapseni rakastaa koulunkäynti, koska on aina saanut siitä onnistumisen elämyksiä ja on siinä HYVÄ!

(Ok, ne normaalilapset kyllä kiusaavat ja lällättelevät ja piilottelevat lapseni kamoja, koska heillä lienee kotikasvatuksen peruna asenne, että erityislapset ovat perseestä. Mutta en jaksa tästä sen enempää, tämän ketjun jotkut kommentit puhukoot puolestaan....)

Mutta ihan valtavasti olen joutunut käyttämään aikaa asioiden selville ottamiseen ja prosessointiin. Kaikesta tosiaan on säästetty ja jos vanhemmat eivät osaa pitää puoliaan, niin heikosti käy.

Eikä se aina ole vanhempien taidoista kiinni tietenkään, siksi aveihin on hallintovalituksien määrä kasvanut ihan hirveästi, että osa kunnista rikkoo räikeästi kaikkia mahdo0llisia säädöksiä opetuslaista ja vammaispalvelulaista. Pitäkää tekin puolenne....

t. as-lapsen surullinen äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen luokalle tuli eräs oppilas vähän ennen joululomaa. Sen jälkeen oppitunnit ovat sisältäneet kiinnipitoa, jatkuvaa huutamista, kiroilua, muiden oppilaiden (ja open) uhkailua, lyömistäkin...

Oma lapseni on tavallinen, reipas poika, mutta kouluun meno on alkanut pelottaa. Ymmärrän hyvin.

Olemme muiden vanhempien ollut yhteydessä rehtoriin, joka on yrittänyt saada tilanteeseen ratkaisua. Varmaankin jotain apua tälle, selvästi hyvin sairaalle lapselle yritetään kyllä löytää,mutta ei se minua paljon lohduta.

Tälle oppilaalle ei ilmeisesti löydy (sairaala?)koulupaikkaa tai muutakaan ratkaisua.

Onko minun lapsellani mitään oikeuksia? Opettajan arvion mukaan oppitunneista menee tähän yhden oppilaan showhun vähintään kaksi oppituntia joka päivä. Ja tietysti tuossa tilanteessa sitten myös muut lapset saa "vauhdin" päälle ja koulupäivä on sitten yhtä kaaosta. Open pinna ei kestä enää "tavallista" hälinää ja tunnelma on ilmeisen ikävä.

Säälittää sairas lapsi. Toisaalta toivon, että oman lapseni toive toteutuisi ja tämä toinen lapsi olisi kipeä ja poissa koulusta. Edes huomisen. :( tai hänet edes erotettaisiin.

Integraatio ja inkluusio ovat nyt in. Ei ole erityisoppilaita ja tavallisia oppilaita. Kaikilla on oikeus osallistua normaaliopetukseen, riippumatta siitä oppivatko muut, kun tällä yhdellä on oikeus käyttäytyä tunneilla, miten huvittaa. Nykydemokratian mukaan enemmistön on totuteltava vähemmistön vaatimuksiin.

Kuulehan nyt. Ihan aikuisena ja selvin päin kommentoit?

Kuvitteletko sinä ihan oikeasti, että PERHEELTÄ kysytään tuota? Että heille tarjotaan eteen monta eri vaihtoehtoa, että "haluaisittekos te laittaa lapsenne tällaiselle luokalle, jossa on erityisopettaja, kaksi avustajaa ja kahdeksan muuta lasta vai mieluummin 26 lapsen luokkaan, jossa ei ole kuin opettaja" - ja vanhemmat sitten VALITSEVAT ihan teidän normilasten kiusaksi sen tavallisen luokan....?

Ei jeesus.

Ei kukaan järkevä tästä vanhempia syytäkään. Vaan systeemiä joka pakottaa valitsemaan huonoista vaihtoehdoista.

Ellei vanhemmat sitten ole dokaamisella tai muulla välinpitämättömyydellä pilanneet lapsen hermostoa jo ennen syntymää. Tai kohdelleet ensimmäisestä päivästä alkaen kuten jotain pikku prinssiä,/prinsessaa jolle koulussa tuleekin yllätyksenä että opettaja ei olekaan hänen käskyvallassaan oleva palvelija ja että koulussa ollaankin vain yksi kolmesta kymmenestä. Tai jatkuvalla laiminlyönnillä vaikuttaneet lapsen personallisuuden rakentumiseen negatiivisesti.

Monet sairaudet tulevat täysin pyytämättä. Systeemin pitäisi kuitenkin toimia jonkun muun kuin idealismin pohjalta.

Paljon on kyllä niitäkin vanhempia jotka yksinkertaisesti kieltäytyvät hyväksymästä että se heidän lapsensa tarvitsee erityistoimenpiteitä, vaikka koulu yrittää tuputtaa tukiopetusta, pienryhmää, testejä, koulunkäyntiavustajaa. Joillekin on aivan ylivoimaista hyväksyä että heidän Nico-Petterinsä ei pärjää normaaliluokalla.

No eikä ole.

Jos kyse on noin vakavasta tapauksesta kuin mistä ap kertoo, sitä ei edes vanhemmilta kysytä, laitetaanko lapsi pienryhmään.

Mutta kun sitä ei ole tarjolla, niin siinä se.

Kunnat säästävät.

Keskusta ja Kokoomus oli puikoissa vuonna 2010, kun uusi perusopetuslaki nuijittiin. Tai siis perus-säästö-opetuslaki. Ja nyt itketään kun kaikki lapset, jotka kuuluisi aivan muualle kuin tavisten peruskoululuokkaan, pilaa oman lapsen opiskelut mutta äänestetään silti oikeistopuolueita. Koska lopetetaan se vähäosaisten hyysääminen, jokainen on oman onnensa seppä! Vi*un tyhmät.

Toisaalta, voisit pitää lapsen kotona ison osan viikosta ja lähettää kouluun vain hyvinä päivinä. Lapsesi on syytön tilanteeseensa, ja niin ovat muutkin lapset. Ei paljon lämmitä sinun anteeksipyyntösi, kun muidenkin tulevaisuus on tuhottu jo alakoulussa.

Vierailija kirjoitti:

Nyt en ehdi lukea kaikkia kommentteja, mutta aika monella minkä ehdin lukea, toistuu jonkinnäköinen oletus siitä että tämä erityislapsi on nornaaliluokalla ihan vanhempien välinpitämättömyyden vuoksi. Minulla on esikouluikäinen adhd-lapsi, jolla autismi/asperger-piirteitä, mutta joka on keskivertoa fiksumpi ja hyvinä hetkinään täysin normaali 6-vuotias. Huonoina hetkinä, juuri ap:n kuvaaman kaltainen. Olemme hakeneet pojalle aktiivisesti apua 4-vuotiaasta asti, ja poika sekä vanhemmat, kasvatus ja kotiolot on niin perinpohjaisesti tutkittu että kyllä sekin loukkaa kun aina epäillään vika olevan kasvatuksessa. Ei ole. Viimein esikouluun hänelle saatiin oma avustaja - eli ensimmäistä kertaa en joudu potemaan huonoa omatuntoa että poikani ongelmat ovat muilta lapsilta pois. Esikouluun tämä ilo myös tässä suomalaisittain suuressa kaupungissa päättyy. Avustajia ei yksinkertaisesti ole, kuin fyysisesti vammaisille lapsille, eikä siihen auta mikään. Me toivoisimme pojalle paikkaa hänelle soveltuvasta pienryhmästä. Mutta kun niitäkään ei ole, kaikille. Eli haemme paikkaa, ja silti meidän lapsi saattaa olla yksi heistä, jotka sitten ensi syksynä häiritsevät muiden opetusta ja elämää siellä tavallisessa koulussa ilman avustajaa. Eikä se johdu vanhemmista, siitä erityislapsesta, luokan opettajan ammattitaidosta tai rehtorista. Se johtuu riittämättömistä resursseista, eli käsittämättömästä politiikasta,missä annetaan kauniita nimiä (kuten inkluusio) karuille säästöille. Te, jotka olette äänestäneet hallituspuolueita, ymmärtänette olla valittamatta, jos erityislapseni ilman avustajaa häiritsee teidän lapsen koulutietä. Voin kertoa, että se sattuu minunkin sydämeeni, ja ennen kaikkea siitä kärsii se erityislapsi, joka saa aivan väärät eväät elämään. Kyllä, meni tunteisiin.

Toisaalta, voisit pitää lapsen kotona ison osan viikosta ja lähettää kouluun vain hyvinä päivinä. Lapsesi on syytön tilanteeseensa, ja niin ovat muutkin lapset. Ei paljon lämmitä sinun anteeksipyyntösi, kun muidenkin tulevaisuus on tuhottu jo alakoulussa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen pitäisi päästä erityiskouluun.  Onko hänellä mikä diagnoosi?   Autismi, asperger -oireyhtymä tms  Kärsii siinä tämä sairas lapsikin.  Erityiskoulussa olisi kenties mahdollista antaa hänelle lääkitys.

Kukas kansakunnan kynttilä siellä kyselee? Vai että erityiskoulussa lääkitys? Ja autismiin tai aspergeriin?

Vierailija kirjoitti:

Erityisen tuen päätös ei takaa mitään apua päivittäiseen kouluarkeen. Pahimmillaan tarkoittaa vain paljon lisää paperityötä opelle.

Se on valitettavasti juuri näin. Ihan sama, vaikka luokassa olisi kolme oppilasta, joille asiantuntijalausunnoissa suositellaan avustajaa. Kun resurssia ei ole, niin sitä ei ole. Opettajan tai rehtorinkaan anelu ei auta. Päätökset tehdään ylemmillä palleilla, joilla harvoin istuu ihmisiä, jotka tuntevat koulun arkea.

Suosittelen teitä huoltajia kyseenalaistamaan aktiivisesti tätä systeemiä varsinkin, jos ilmenee turvallisuusongelmia. Ja palaute suoraan koulutoimistotasolle toki opettajaa ja rehtoria tiedottaen. Kaikkien lasten parhaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Keskusta ja Kokoomus oli puikoissa vuonna 2010, kun uusi perusopetuslaki nuijittiin. Tai siis perus-säästö-opetuslaki. Ja nyt itketään kun kaikki lapset, jotka kuuluisi aivan muualle kuin tavisten peruskoululuokkaan, pilaa oman lapsen opiskelut mutta äänestetään silti oikeistopuolueita. Koska lopetetaan se vähäosaisten hyysääminen, jokainen on oman onnensa seppä! Vi*un tyhmät.

Ajatus näiden "erityislasten" sijoittamiseen normaaliluokkiin on yk:sta lähtöisin ja myös Eu kannustaa siihen. Toki se varmaankin sopii kaikesta sääästäville poliitikoillemme mainiosti.