Vanheneva äitini on alkanut tarvita yhä enemmän apua, mutta minä en ehdi!

Vierailija kirjoitti:

Ai joo, vielä yksi juttu:

- Pakottakaa ne vanhukset muuttamaan pois omakotitalosta. Ilmoittakaa, että ette tee lumitöitä, puhdista rännejä, leikkaa nurmikkoa. Ne ovat vanhuksen omia valintoja, mutta ihan turhaa työtä vanhuksen hoidon kannalta. Väsytätte vain itseänne.

Mulla ei ole kuin rivitalon pääty, mutta siitä muutetaan viimeistään kun täytän 70 ja mies jää eläkkeelle. Katsellaan ajoissa senioritalo jossa voi asua muutenkin kuin ihan kasviksena.

Nautitaan elämästä ja annetaan muittenkin nauttia. Ei ruveta toistemme hoitajiksi. Ei vaadita sitä lapsilta.

Ja perintö jaetaan samalla ja ylimääräiset omistukset mökeistä jne myydään sille joka ne haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä yksi:

- Verovähennyksen saa myös vanhempien luokse hommatusta siivousavusta. Eli se sisarus, joka ei ehdi niin usein paikan päälle voi kuitata tuon siivouslaskun ja huomioida sen verotuksessa. Ja se kaikki mitä ei pimeänä maksa, niin siitäkin verovähennykset. Jos tulee katto täyteen mummoilla ja papoilla, niin sitten kierrätätte suvussa muuten.

Mun sisaruksia mikään ei vois vähempää kiinnostaa kuin vanhuksen auttaminen yhtään mitenkään. Yksi asuu 700 km päässä ja käy kerran 2 vuodessa. Kaksi muuta asuu talvet kaukomailla, eivätkä pidä silloin mitään yhteyttä. Kesäisin käyvät kun viitsivät, mitään eivät tee. 

Ja miten sen vanhuksen pakottaa muuttamaan? Mun äiti ei ottanut kuuleviin korviinsa, kun joskus vuosia sitten yritin houkutella kaupungille kerrostaloon asumaan. Ja nyt se liian myöhäistä, ei enää oppisi uuteen kotiin, kun nytkin on välillä eksyksissä omassa kodissaan. Lumitöitä ei voi jättää tekemättä, eihän kotihoitokaan pääsisi sitten taloon. Nurmikon voisi muuten jättää leikkaamatta, mutta siitä saa sitten äidiltä kuulla ja hän ei pääse rollaattorilla mihinkään pitkässä heinässä. 

Mun äiti on myös sellainen, että jos jostain jotain sanoo, hän soittelee läpi sukulaiset ja sanoo, että kukaan ei hänestä välitä, minulle soittelee ja itkeskelee. 

Sellaista se vaan on. Ei muuta kuin päivä kerrallaan.

Tee huostaanottopyyntö heti kun mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tuon kartoituksen tulos oli, että ei äitini tarvitse enempää palveluita, hyvin pärjää. Totta hemmetissä pärjää, kun minä huolehtin kaikesta. 

Pointti onkin siinä, että sun PITÄÄ lakata huolehtimasta. Äitisi saa lisää palveluita sitten kun kotihoito löytää hänet X kertaa keskeltä karmeaa sotkua ja Y kertaa pyöryneenä, kun poliisit on soitettu etsimään Y kertaa ja kun lääkkeitä ei selvästi ole osattu ottaa oikeisiin aikoihin aikoihin. Sun vaan PITÄÄ päästää tilanne ensin tuohon. SITTEN äitisi saa apua.

Siinäpä se, äitini ei mitenkään sotke eikä ole kuin kerran pyörtynyt, ei lähde myöskään kotoaan mihinkään. HÄn osaa lämmittää ruuan ja käydä pesulla. Hoitaja antaa lääkkeet, niitä on vain yksi satsi. Mutta hän ei osaa eikä kykene siivoamaan, ei voi käydä kaupassa tai apteekissa, ei osaa hoitaa enää mitään asioita. Hän säätää lämmöt miten sattuu, polttaa ruuat pohjaan, ei välillä tiedä missä on, näkee harhoja, on pelokas ja itkuinen. Soittelee jatkuvasti, myös öisin. Mutta mitään ei ole koskaan sattunut, joten hyvin pärjää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti ei tarvitse vielä mitään kotihoitoa, mutta milloin tietokone on jumissa, kännykän kanssa ongelmia, autottomana tarvii kyytiä tai isompien tavaroiden kuskausta, kodin jotain pientä korjaushommaa, isojen tavaroiden siirtelyä. Taksi tai mikään ostopalvelu ei tule kuuloonkaan. Minkään asian hoito ei tunnu sujuvan puhelimitse saati netin kautta vaan hänen pitää aina päästä kasvotusten tiskille hoitamaan asia. Ja soittaa mulle töihin, että tule kuskaamaan. No en kuskaa kesken työpäivän kuin ehkä äärimmäisesdä hädässä lääkäriin.

Ap.

Kylläpä kuulostaa tutulta. Kyllä autan äitiäni mielellään mutta minulla on omakin elämä enkä aina ehdi enkä jaksa auttaa äitiä.

Samalla paikkakunnalla asuu myös muita lapsia mutta he eivät päätänsä vaivaa äidin asioilla. Meillä on lapset muuttaneet omiin asuntoihinsa ja sen vuoksi muut ajattelevat että me ehdimme auttamaan. Se vain että meillä on todella vaativat ja aikaa vievät työt jonka vuoksi olemme molemmat useita päiviä kuukaudessa työmatkoilla. Kiva sitten saada illalla soittoja äidiltä mitä kaikkea hänellä oisi tehtävää kun vain joku ehtisi käymään. Ja sitten koko viikonloppu olisi asioita hoidettavana. Missähän kohtaa me sitten levähdämme?

Äiti saisi ihan varmasti kotihoidosta apua mutta kun maksaa.

Kuulostaa tutulta. Me asutaan 300 km päässä appivanhemmista, meidän mökki on samassa kunnassa. Käytännössä aina kun mennään möksälle, toinen päivä viikonlopusta menee siinä kun setvitään appivanhempien tietokone-, puhelin-, luottokortti- ja oikeusasioita. Apen lempiharrastus on riidellä vakuutusyhtiöiden, pankkien, luottokorttiyritysten ja oikeuden kanssa. Aikaisemmin hoiti asiat hienosti itse, mutta alkoi höpsistyä nopeasti pari vuotta sitten täytettyään 83. Maailman paras autoilija törppöilee liikenteessä ja kolaroi, tekee kirjelmiä siitä miten hän ei ole mihinkään syyllinen, asentelee kaiken maailman maksullisia haittaohjelmia, suostuu puhelinmyyjien tarjouksiin, maksaakin ne vielä moneen kertaan, ja sitten suuttuu kun tulee laskuja asioista joita hän "ei ole ostanut"...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä yksi:

- Verovähennyksen saa myös vanhempien luokse hommatusta siivousavusta. Eli se sisarus, joka ei ehdi niin usein paikan päälle voi kuitata tuon siivouslaskun ja huomioida sen verotuksessa. Ja se kaikki mitä ei pimeänä maksa, niin siitäkin verovähennykset. Jos tulee katto täyteen mummoilla ja papoilla, niin sitten kierrätätte suvussa muuten.

Mun sisaruksia mikään ei vois vähempää kiinnostaa kuin vanhuksen auttaminen yhtään mitenkään. Yksi asuu 700 km päässä ja käy kerran 2 vuodessa. Kaksi muuta asuu talvet kaukomailla, eivätkä pidä silloin mitään yhteyttä. Kesäisin käyvät kun viitsivät, mitään eivät tee. 

Ja miten sen vanhuksen pakottaa muuttamaan? Mun äiti ei ottanut kuuleviin korviinsa, kun joskus vuosia sitten yritin houkutella kaupungille kerrostaloon asumaan. Ja nyt se liian myöhäistä, ei enää oppisi uuteen kotiin, kun nytkin on välillä eksyksissä omassa kodissaan. Lumitöitä ei voi jättää tekemättä, eihän kotihoitokaan pääsisi sitten taloon. Nurmikon voisi muuten jättää leikkaamatta, mutta siitä saa sitten äidiltä kuulla ja hän ei pääse rollaattorilla mihinkään pitkässä heinässä. 

Mun äiti on myös sellainen, että jos jostain jotain sanoo, hän soittelee läpi sukulaiset ja sanoo, että kukaan ei hänestä välitä, minulle soittelee ja itkeskelee. 

Sellaista se vaan on. Ei muuta kuin päivä kerrallaan.

Tee huostaanottopyyntö heti kun mahdollista.

Mikä se on ja mitä siitä seuraa?

Hyviä neuvoja satelee.

Mummu kun ilmoittaa että ei kiinnosta teidän kotihoidot ja muistikokeet ja tännehän ei kukaan tule, niin valuu kaikki hienot suunnitelmat romukoppaan.

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.

Siinä auttelee mummua kun ei viitsi auttamattakaan jättää.

Lääkärillä käy välillä naurattamassa lääkäriä jutuillaan ja tämä toteaa että oikein virkeä mummu (vaikka joku hoitaa laskut ja käy etsimässä silmälasit ja hukkuneet puhelimet ja lompakot ja oven avauksesta tulee huollosta satasien laskuja)...

Mut oikein on virkeä ja tiukka rouva heh heh heh ja oman kertoman mukaan hyvin pärjää.. Ai teistä ei.. No sitten pitää soittaa kuntaan että tulevat kartoittamaan.

Haloo kunnassa.. Ai että kartoitusta, soita tuolle ja sille sit elokuussa kun tää on lomilla.

Ai eikö oo lääkärin lausuntoo, no se pitäs kyl olla.

Ja vuoden töiden jälkeen joku hoitaja käy kerran päivässä 4 min paikalla.. Heille ei kuulu tämä eikä tuo eikä sekään.

Ai kaatui ja tarvis jonkun hoitamaan.. Mut nyt hän on ihan kunnossa! Ei sinne hoitokotiin niin vaan pääse kun ensin pitää olla täysi kotiapu ja se muistuttaa vähän röllin löytämistä et sen saisi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai joo, vielä yksi juttu:

- Pakottakaa ne vanhukset muuttamaan pois omakotitalosta. Ilmoittakaa, että ette tee lumitöitä, puhdista rännejä, leikkaa nurmikkoa. Ne ovat vanhuksen omia valintoja, mutta ihan turhaa työtä vanhuksen hoidon kannalta. Väsytätte vain itseänne.

Mulla ei ole kuin rivitalon pääty, mutta siitä muutetaan viimeistään kun täytän 70 ja mies jää eläkkeelle. Katsellaan ajoissa senioritalo jossa voi asua muutenkin kuin ihan kasviksena.

Nautitaan elämästä ja annetaan muittenkin nauttia. Ei ruveta toistemme hoitajiksi. Ei vaadita sitä lapsilta.

Ja perintö jaetaan samalla ja ylimääräiset omistukset mökeistä jne myydään sille joka ne haluaa.

Sama päätös täälläkin. Meillä on talo, mutta se myydään viimeistään kun täytetään 70 ja muutetaan isompaan kaupunkiin johonkin senioritaloon. Lapsille olllaan jo nyt sanottu, että heidän ei tarvitse meitä hoitaa, mutta kiva jos käyvät katsomassa kun ehtivät. Jos ollaan kunnossa, niin mennään talveksi johonkin lämpimään, eikä pelätä, että jos kuolema tulee matkalla. Tulkoot, hyvä jos tulee aikanaa, ei tarvitse kitua täällä muiden riesana 100-vuotiaaksi. Mitään elämää ylläpitävää lääkitystä en aio aloittaa.

Vierailija kirjoitti:

Hyviä neuvoja satelee.

Mummu kun ilmoittaa että ei kiinnosta teidän kotihoidot ja muistikokeet ja tännehän ei kukaan tule, niin valuu kaikki hienot suunnitelmat romukoppaan.

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.

Siinä auttelee mummua kun ei viitsi auttamattakaan jättää.

Lääkärillä käy välillä naurattamassa lääkäriä jutuillaan ja tämä toteaa että oikein virkeä mummu (vaikka joku hoitaa laskut ja käy etsimässä silmälasit ja hukkuneet puhelimet ja lompakot ja oven avauksesta tulee huollosta satasien laskuja)...

Mut oikein on virkeä ja tiukka rouva heh heh heh ja oman kertoman mukaan hyvin pärjää.. Ai teistä ei.. No sitten pitää soittaa kuntaan että tulevat kartoittamaan.

Haloo kunnassa.. Ai että kartoitusta, soita tuolle ja sille sit elokuussa kun tää on lomilla.

Ai eikö oo lääkärin lausuntoo, no se pitäs kyl olla.

Ja vuoden töiden jälkeen joku hoitaja käy kerran päivässä 4 min paikalla.. Heille ei kuulu tämä eikä tuo eikä sekään.

Ai kaatui ja tarvis jonkun hoitamaan.. Mut nyt hän on ihan kunnossa! Ei sinne hoitokotiin niin vaan pääse kun ensin pitää olla täysi kotiapu ja se muistuttaa vähän röllin löytämistä et sen saisi...

Juuri näin! Äitini oli viikon sairaalassa ja pyysin tekemään muistitutkimukset, kun hän nyt on siellä, muuten häntä ei tutkimuksiin saa. Mutta ei tehty, kun äiti ei halunnut. Ja sairaalan raportissa luki: "Pirteä ja hyväkuntoinen rouva. Ei harhoja, nukkuu hyvin". Eipä tullut lisää kotihoitoa, kas vaan. Ja kun mummeli kotitui, ei tiennyt missä on, missä ne hoitajat on, miksei kukaan tuo ruokaa..täällä on ihan vääriä ihmisiä hänen kanssaan (oli yksin), yösoittelut alkoivat taas, kun ei saa nukuttua, jalat niin kipeät ettei pääse kävelemään kuin muutaman askeleen kerrallaan.

Eli palvelut pelaa huonosti, ei ole rahaa, ei resursseja. Ei ole järkeä kaikissa toimissa, eikä aina osaamistakaan. Ja sitten vielä kun ne vanhukset eivät ole mitään helppoja, joille vain sanotaan, että nyt tehdään näin ja näin. Ei kelpaa, on se oma tahto. Kaikesta pitää riidellä ja sekin on äärimmäisen väsyttävää. Kiitokseksi voi saada haukkuja. Sellainen on muistisairas ihminen, eikä hänelle voi huutaa päin naamaa, että nyt vittu kuuntelet ja teet mitä minä sanon! 

Aika karmaisevaa luettavaa tässä ketjussa.. Itse autan vanhaa tätiäni ja vanhaa setääni ihan ilman palkkiota. Ihan vain sen takia, että kuuluvat sukuuni ja siksi, että välitän sukulaisistani.

"Sosiaalivirastot ja sosiaaliministeriöt eivät pysty Olli Valtosen mukaan auttamaan yksinäistä. Virkamiestyönä ei ikinä voida poistaa yksinäisyyttä. Siihen ei ole resursseja.

Ainoa mahdollisuus on kansalaistoiminta – lähimmäisten apu – ja järjestöjen vapaaehtoistyö. 

– Jokainen voi auttaa naapuriaan. Se on kansalaisvelvollisuus. Lähimmäinen on paras lääke yksinäisyyteen, virastoa tai virkamiehiä sen poistamiseksi ei ole."

https://www.etlehti.fi/artikkeli/ihmiset/asiantuntija-yksinaisyys-tappa…

Poikaystäväni 53-vuotias, megaripustautuva äiti oli sitä mieltä, että poikkikseni pitäisi nyt ryhtyä huolehtimaan 'vanhasta' äidistään. Innolla odotan niitä varsinaisia eläkevuosia kun täysin työkykyinen ihminen tykkää jo nyt heittäytyä autettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Onko oikeasti niin ettet ehdi? Vai niin ettet oikein halua ehtiä? Kaksi ihan eri asiaa.

Jos ap:ltä kysyt niin luultavasti on oikeasti ettei ehdi, sentään oma lapsi vammainen ja ap on jo valmiiksi omahoitaja. Omaishoitajana olo on rankkaa työtä. 

Moni täällä sanoo, ettei voi jättää tekemättä kun sitten tapahtuu sitä ja tätä. Tämä vanhusten hoitaminen on vähän kuin alkoholistin kanssa elämistä: ÄLÄ MAHDOLLISTA SITÄ JUOMISTA/KOTONA YKSIN ASUMISTA!

Jätä ne lumet luomatta ja kun kotihoito soittaa, ettei pääse sisään niin sano voi, voi, niin se nyt vaan on. Jätä siivoamatta ja kun kotihoito löytää lääkkeiden jako reissullaan paskalle haisevan yövaatemytyn eteisestä, niin voivottele, että et ehdi auttamaan.

Tyhjän saa pyytämätäkin. Jos ei vaadi, niin ikinä ei saa mitään.

Meidän mummo asui mökissään, johon olisi todella mielellään palannut sairaskohtauksen jälkeen. Ja kunta sinne mielellään kotiuttanut. Me kerrottiin, että tietä ei aurata kuin viimeiseksi sillä kylällä (edelle menee kunnan tiet, ne tiet, mistä lähdetään töihin ja vasta viimeisenä tämä mummon 1 km pätkä) eikä kotihoito pääse kulkemaan sinne talvella 3 krt päivässä. Eivät uskoneet. Kun taksi ei päässyt kääntymään kotitielle ja palautti mummon osastolle, niin alkoi hoitopaikka järjestymään. Me ei tietenkään vastattu sen taksikuskin puheluihin, koska tiedettiin että näin käy. Saatettiin myös sanoa tietä auraavalle naapurin isännälle, että kotiutusviikolla ei kannata käydä auraamassa ollenkaan.

Naisten velvollisuudentunnon ja syyllistämisen varaan rakennettu yhteiskunta on tullut tiensä päähän. ”Kyllä joku kiltti nainen ilmaiseksi hoitaa” - eikä hoida. Satunnaisesti voin jonkun tutun vanhuksen luona kahden alle 3-vuotiaan kanssa käydä, säännölliseen toimintaan ei ole pienten lasten vanhemmalla mahdollista sitoutua. Omat vanhemmat 70v, äidin äiti 95, anoppi yli 80.

Ei ole näitä(kään) asioita suunniteltu silloin kun olisi ollut aika. Nyt ovat viranomaiset sekä viisastelijat jännän äärellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omissa ja miehen sukulaisissa alkaa olla paljon +80-ikäisiä, osa on kunnossa, mutta suurimmalla osalla on jos mitä kremppaa. Osasyy ongelmiin on kyllä vanhukset itse. Ymmärrän hyvin, miten se oma koti on rakas, mutta pitäisi heidänkin ymmärtää, että jos ei enää pärjää talossaan syrjäkylillä, pitää muuttaa palvelujen luo. Jos kauppa ja terveyspalvelut ovat kymmenien kilometrien päässä eikä edes kotiapua saa niin kauas, ei voi olettaa, että toisella paikkakunnalla asuvat lapset tulevat pilkkomaan puut, tekemään lumityöt, käymään kaupassa ja kuskaamaan sinne tänne.

Ja he eivät ole auttaneet mitenkään?

Aina on ratkaisu muuttaa pois kodistaan.

Kyllä. Siellähän sitten värjöttelevät kylmässä talossa ilman puita ja ruokaa jos ei muutto kiinnosta. En satojen kilometrien välimatkan takia pääse usein käymään, joten sitten pitää tehdä valintoja.

No sitten he eivät voi apuusi turvata. Kun ei pysty 100% olemaan siellä aina niin ei kannata koittaa auttaa yhtään.. Ihan totta!

Totta! Miksi tuhlaisin palkkarahojani turhanpäiväiseen ajeluun ja valituksen kuunteluun. Eläkerahoilla saa ostettua palveluja mielensä mukaan.

Niinpä, ei muuta kuin välit poikki vaan ja muista ilmoittaa maistraattiin ettet halua perintöjä etkä ole tekemissä. Se on yksi puhelu niin olet kuin heitä ei olisi.

Puhelimeen estot heiltä.

Siinä sinulle onnen avaimet.

Näin teen. Kun ilmoitus kuolemasta vihdoin saapuu, ostan kalleimman samppanjan mitä Alkosta löytyy. Juhlan aika ja paikka!

Muista myös, että sinun velvollisuutesi ei ole järjestää hautajaisia, vaikka oletkin lapsi. Hyvin usein oletetaan, että lähiomaisten on pakko järjestää hautajaiset. Se on ehkä moraalinen velvollisuus, mutta ei lakisääteinen. Ilmoita se myös vanhemmillesi, että saavat järjestää omat hautajaisensa. Ystävänsä voi valita, mutta ei valitettavasti sukulaisiaan.

Tiedän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai joo, vielä yksi juttu:

- Pakottakaa ne vanhukset muuttamaan pois omakotitalosta. Ilmoittakaa, että ette tee lumitöitä, puhdista rännejä, leikkaa nurmikkoa. Ne ovat vanhuksen omia valintoja, mutta ihan turhaa työtä vanhuksen hoidon kannalta. Väsytätte vain itseänne.

Mulla ei ole kuin rivitalon pääty, mutta siitä muutetaan viimeistään kun täytän 70 ja mies jää eläkkeelle. Katsellaan ajoissa senioritalo jossa voi asua muutenkin kuin ihan kasviksena.

Nautitaan elämästä ja annetaan muittenkin nauttia. Ei ruveta toistemme hoitajiksi. Ei vaadita sitä lapsilta.

Ja perintö jaetaan samalla ja ylimääräiset omistukset mökeistä jne myydään sille joka ne haluaa.

Sama päätös täälläkin. Meillä on talo, mutta se myydään viimeistään kun täytetään 70 ja muutetaan isompaan kaupunkiin johonkin senioritaloon. Lapsille olllaan jo nyt sanottu, että heidän ei tarvitse meitä hoitaa, mutta kiva jos käyvät katsomassa kun ehtivät. Jos ollaan kunnossa, niin mennään talveksi johonkin lämpimään, eikä pelätä, että jos kuolema tulee matkalla. Tulkoot, hyvä jos tulee aikanaa, ei tarvitse kitua täällä muiden riesana 100-vuotiaaksi. Mitään elämää ylläpitävää lääkitystä en aio aloittaa.

Hyvä se on tässä vaiheessa luvata.. Mutta kun tavallista ihmistä rupeaa pelottamaan että joku ryöstää postinhakureissulla niin maailma onkin ihan toinen..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyviä neuvoja satelee.

Mummu kun ilmoittaa että ei kiinnosta teidän kotihoidot ja muistikokeet ja tännehän ei kukaan tule, niin valuu kaikki hienot suunnitelmat romukoppaan.

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.

Siinä auttelee mummua kun ei viitsi auttamattakaan jättää.

Lääkärillä käy välillä naurattamassa lääkäriä jutuillaan ja tämä toteaa että oikein virkeä mummu (vaikka joku hoitaa laskut ja käy etsimässä silmälasit ja hukkuneet puhelimet ja lompakot ja oven avauksesta tulee huollosta satasien laskuja)...

Mut oikein on virkeä ja tiukka rouva heh heh heh ja oman kertoman mukaan hyvin pärjää.. Ai teistä ei.. No sitten pitää soittaa kuntaan että tulevat kartoittamaan.

Haloo kunnassa.. Ai että kartoitusta, soita tuolle ja sille sit elokuussa kun tää on lomilla.

Ai eikö oo lääkärin lausuntoo, no se pitäs kyl olla.

Ja vuoden töiden jälkeen joku hoitaja käy kerran päivässä 4 min paikalla.. Heille ei kuulu tämä eikä tuo eikä sekään.

Ai kaatui ja tarvis jonkun hoitamaan.. Mut nyt hän on ihan kunnossa! Ei sinne hoitokotiin niin vaan pääse kun ensin pitää olla täysi kotiapu ja se muistuttaa vähän röllin löytämistä et sen saisi...

Juuri näin! Äitini oli viikon sairaalassa ja pyysin tekemään muistitutkimukset, kun hän nyt on siellä, muuten häntä ei tutkimuksiin saa. Mutta ei tehty, kun äiti ei halunnut. Ja sairaalan raportissa luki: "Pirteä ja hyväkuntoinen rouva. Ei harhoja, nukkuu hyvin". Eipä tullut lisää kotihoitoa, kas vaan. Ja kun mummeli kotitui, ei tiennyt missä on, missä ne hoitajat on, miksei kukaan tuo ruokaa..täällä on ihan vääriä ihmisiä hänen kanssaan (oli yksin), yösoittelut alkoivat taas, kun ei saa nukuttua, jalat niin kipeät ettei pääse kävelemään kuin muutaman askeleen kerrallaan.

Eli palvelut pelaa huonosti, ei ole rahaa, ei resursseja. Ei ole järkeä kaikissa toimissa, eikä aina osaamistakaan. Ja sitten vielä kun ne vanhukset eivät ole mitään helppoja, joille vain sanotaan, että nyt tehdään näin ja näin. Ei kelpaa, on se oma tahto. Kaikesta pitää riidellä ja sekin on äärimmäisen väsyttävää. Kiitokseksi voi saada haukkuja. Sellainen on muistisairas ihminen, eikä hänelle voi huutaa päin naamaa, että nyt vittu kuuntelet ja teet mitä minä sanon! 

Juu, eikä siihen auta nämä älä tee mitään neuvot. Joo kyllä--ihan uutisellista--kuntaa ja hoitajia ja lääkäriä ei helvatin kukkastakaan kiinnosta kuoleeko se vanhus sinne. Ei ketään.

Ketään ei kiinnosta saako puhelimen ladattua, jos se sattuu löytymään. Ketään ei kiinnosta onko vanhuksella rahaa.. Ketään ei kiinnosta saako otettua lääkkeensä.

Ja päälle joku sairaalakammoinen tyyppi.. Toteaa ettei lähde mihinkään, niin todetaan että jokaisella on VAPAUS valita haluaako kuolla kotiin.

Meilläkin oli sama tilanne ja asumme vielä melko kaukana. Isäni oli huonossa kunnossa ja äitini ei meinannut enää jaksaa häntä kotona hoitaa. Kotihoito kyllä kävi monta kertaa päivässä, mutta ei siitä paljon apua ollut. Millään emme meinanneet saada isälleni kunnon hoitopaikkaa. Oli siellä täällä ja sitten taas kotona ja äitini ei olisi enää jaksanut hoitaa. Tästä tunsin todella huonoa omatuntoa, kun en voinut olla apuna. Asumme 200 km päässä ja ollaan muutenkin aika köyhiä joten rahaa bensaan ei paljon ole ja auto vanha ja niin en olisi siellä voinut joka viikonloppu käydä. Äitinikin aina käydessäni siellä sanoi, että miksi en hoida heitä, mutta en olisi mitenkään voinut töistä pois olla ja sinne jäädä. Sitten vihdoin saimme isäni palvelukotiin, mutta ei hän ehtinyt siellä olla kuin pari viikkoa, kun yhtäkkiä menehtyi. Rauhallinen kuolema nukkuessa. Onneksi ehdimme sentään juuri ja juuri käydä katsomassa. Tästäkin silti huono omatunto, että olisi pitänyt enemmän siellä käydä. Ihmettelen myös sitä, että miksi isäni pääsi niin myöhään sinne palvelukotiin, kun ei enää olisi kotona pärjännyt. Sen vaan tahdon sanoa, että käykää katsomassa vanhuksia ennen kuin on liian myöhäistä. Itsekään en voi antaa itselleni täysin puhtaita papereita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai joo, vielä yksi juttu:

- Pakottakaa ne vanhukset muuttamaan pois omakotitalosta. Ilmoittakaa, että ette tee lumitöitä, puhdista rännejä, leikkaa nurmikkoa. Ne ovat vanhuksen omia valintoja, mutta ihan turhaa työtä vanhuksen hoidon kannalta. Väsytätte vain itseänne.

Mulla ei ole kuin rivitalon pääty, mutta siitä muutetaan viimeistään kun täytän 70 ja mies jää eläkkeelle. Katsellaan ajoissa senioritalo jossa voi asua muutenkin kuin ihan kasviksena.

Nautitaan elämästä ja annetaan muittenkin nauttia. Ei ruveta toistemme hoitajiksi. Ei vaadita sitä lapsilta.

Ja perintö jaetaan samalla ja ylimääräiset omistukset mökeistä jne myydään sille joka ne haluaa.

Sama päätös täälläkin. Meillä on talo, mutta se myydään viimeistään kun täytetään 70 ja muutetaan isompaan kaupunkiin johonkin senioritaloon. Lapsille olllaan jo nyt sanottu, että heidän ei tarvitse meitä hoitaa, mutta kiva jos käyvät katsomassa kun ehtivät. Jos ollaan kunnossa, niin mennään talveksi johonkin lämpimään, eikä pelätä, että jos kuolema tulee matkalla. Tulkoot, hyvä jos tulee aikanaa, ei tarvitse kitua täällä muiden riesana 100-vuotiaaksi. Mitään elämää ylläpitävää lääkitystä en aio aloittaa.

Entä jos jompikumpi teistä tulee pitkäaikaissairaaksi. Esim dementia?

Tai tulee sotatila. Silloin varmaan omaiset joutuvat hoitamaan vanhuksensa.

Lasten eikä lastenlasten tms. velvollisuus ei todellakaan ole hoitaa vanhempiaan. Vanhemmat voivat ostaa palveluita, hankkia apua ja jos eivät pärjää muuttaa palvelutaloon. Lapsilla on omat perheet, oma elämä.

Vierailija kirjoitti:

Lasten eikä lastenlasten tms. velvollisuus ei todellakaan ole hoitaa vanhempiaan. Vanhemmat voivat ostaa palveluita, hankkia apua ja jos eivät pärjää muuttaa palvelutaloon. Lapsilla on omat perheet, oma elämä.

Juuri näin! Mutta siinäpä se sitten kun ne vanhukset alkavat syyllistämään ja vaatimaan, manipuloimaan ja marttyroimaan. Olen hätää kärsimässä vanhempieni kanssa. He eivät koskaan auttaneet lapsiaan, olivat etäisiä ja kylmiä, sanoivat vaan että kukin hoitaa omat ongelmansa. No sitten pärjättiin itse ja oletin että sama koskee vanhempia itseäänkin. Vaan ei!

Syyllistäminen ja manipulointi ja suorastaan kiristys vallitsee kun vaativat nyt apua itselleen, kiristävät ja peluuttavat sisaruksia toisiaan vastaan, vaativat täyden palvelun apua, olen poikki. Vittu :(. Sisaruksiinkin välit menossa kun vanhemmat tahallaan syyllistävät ja kääntävät eripuraisiksi. ”Kun se Perttikin tekee näin niin sinunkin pitää”, ”Liisa sanoi että sinun vuorosi maalata mökki” jne