Vanheneva äitini on alkanut tarvita yhä enemmän apua, mutta minä en ehdi!

Kyllä mielestäni pitäisi auttaa. Ei työ määritä ihmisen koko elämää.

Se on vain aivopesua että on niin kiire töissä. No jos työ loppuu neljältä niin eikö muka sen jälkeen ehdi. Tuskin kukaan on kellon ympäri töissä, edes lapsiperheissä. Siinähän jäisi lapset heitteille ja puoliso kun joku painaisi pitkää päivää ettei ehdi.

Jos ei ehdi , niin voi miettiä onko lapsena kohdeltu niin että vanhemmat olivat aina töissä eivätkä ehtineet olla lapsen kanssa.

.Siirrätkö kenties tätä kaavaa eteenpäin ja opetat lapsille myös että vanhoista ihmisistä ei tule välittää

Joskus olet kuitenkin itse siinä tilassa että tarvitset apua.

Miltä tuntuu kun joku sanoo ettei nyt ehdi kun kiire töissä.

Jos pyydetään työaikana, voi sanoa että työni loppuu silloin ja silloin ja voin sitten tulla auttamaan mutta töistä vain hätätapauksissa.

Tietokoneen ongelmat eivät ole hätätapauksia.

Voi sanoa selkeästi milloin pääsee.

Miten tämä toimii niillä joilla on huonot välit? Eli esim huono lapsuus tai alkoholistivanhemmat? Jos ei ole oltu vuosiin yhteydessä? Alkaako ne etäiset vanhemmat yhtäkkiä ulisemaan ja soittelemaan ja mankumasn apua ja palveluksia? Mietin tätä omalta kohdaltani, kun ei olla varsinaisesti läheisiä (vika todellakin vanhemmissa!). Eli soitetaan ehkä kerta vuoteen, siinä kaikki.

Käykö sit niin että yhtäkkiävanhukset alkaa soittelemaan ja mun pitääkin alkaa niiden vaatimuksesta ”läheiseksi”? Hämmentävää. Ja outoa.

Vierailija kirjoitti:

Tärkeä aihe, vaikka aloittaja veti vähän överiksi tuolla vammaisella lapsellaan, muuten ihan uskottava juttu.

Olisi kyllä mielenkiintoista tietää keitä ovat tänne kirjoittelevat ihmiset, sillä asenteet ovat kyllä useimmilla todella karmeita. Pahimmat virheet on aiemmin kommentoitu, mutta otetaan nyt vielä uusiksi.

"Toimitan palvelutaloon" tai johonkin muuhun. Ei onnistu ja on jo sanottuna julmaa. Onneksi kunnat huolehtivat sentään siitä, että lapset eivät voi toimittaa ketä tahansa minne tahansa, vaan paikat saadaan tarpeen mukaan. Tosin nykyään liian myöhään, se on selvä ja lisää paikkoja tarvitaan nykyistä parempikuntoisille. Tällä hetkellä paikat on varattu loppumetreillä oleville, ei niille, joilla on ongelmia tietokoneen kanssa.

"Passauttaa". Järkyttävää luettavaa kun vanheneva omainen toivoo apua! Olen itse vasta 71 v. ja osaan käyttää nykyajan laitteita, mutta en aivan kaikkia ja ymmärrän täysin ihmisiä, joilla ei ole niistä kokemusta. Eikä kyse välttämättä ole alkavasta dementiasta, vaan iäkäs ei kerta kaikkiaan jaksa opetella näitä vempaimia eikä ehkä pidä niitä edes tarpeellisena. Ainakin omat nuoreni auttavat mielellään.

"Lasten ei tarvitse auttaa vanhempiaan". Miksi ihmeessä ei tarvitse?

    

Jos vanhemmat eivät ole auttaneet lasta lapsena, eikä aikuisena ja välit ovat tulehtuneet, miten sellainen, kotikasvatustraumainen aikuinen pystyy auttamaan vanhempiaan?

Kyllä se on yhteiskunnan oletus, että lapset auttavat.

Eduskunnassa puhuvat, miten tätä auttamista voitaisiin lisätä ja siten vähentää yhteiskunnan kuluja.

Vierailija kirjoitti:

Tärkeä aihe, vaikka aloittaja veti vähän överiksi tuolla vammaisella lapsellaan, muuten ihan uskottava juttu.

Olisi kyllä mielenkiintoista tietää keitä ovat tänne kirjoittelevat ihmiset, sillä asenteet ovat kyllä useimmilla todella karmeita. Pahimmat virheet on aiemmin kommentoitu, mutta otetaan nyt vielä uusiksi.

"Toimitan palvelutaloon" tai johonkin muuhun. Ei onnistu ja on jo sanottuna julmaa. Onneksi kunnat huolehtivat sentään siitä, että lapset eivät voi toimittaa ketä tahansa minne tahansa, vaan paikat saadaan tarpeen mukaan. Tosin nykyään liian myöhään, se on selvä ja lisää paikkoja tarvitaan nykyistä parempikuntoisille. Tällä hetkellä paikat on varattu loppumetreillä oleville, ei niille, joilla on ongelmia tietokoneen kanssa.

"Passauttaa". Järkyttävää luettavaa kun vanheneva omainen toivoo apua! Olen itse vasta 71 v. ja osaan käyttää nykyajan laitteita, mutta en aivan kaikkia ja ymmärrän täysin ihmisiä, joilla ei ole niistä kokemusta. Eikä kyse välttämättä ole alkavasta dementiasta, vaan iäkäs ei kerta kaikkiaan jaksa opetella näitä vempaimia eikä ehkä pidä niitä edes tarpeellisena. Ainakin omat nuoreni auttavat mielellään.

"Lasten ei tarvitse auttaa vanhempiaan". Miksi ihmeessä ei tarvitse?

    

Omat vanhemmat ovat yli8-kymppisiä. Isä sai viime vuonna aivoinfarktin, mutta toipui siitä suht hyvin. Ajokortti meni ja se on ollut kova paikka. Mitään ei pysty enää tekemään ja turhauttaa niin, että isästä on tullut ilkeä ja vaativa. Kaikki pitäisi tehdä kuten hän on nuorempana tehnyt, lumityöt just noin ja nurmikonleikkuu just näin. Veli auttaa ulkohommissa, minä kuskaan kauppaan ja lääkäriin. Äiti on väsynyt, kun isä ei osaa muuta kuin vaatia ja arvostella.

Passauttamisessa on kyse siitä, että vanhus ei pysty eikä kykene, mutta ei huoli ulkopuolista apua. Lasten pitäisi siivota ja hoitaa omakotitalon työt, vaikka yrityksistä saisi tuohonkin avun. Syksyllä ehdotin äidille, että ostaisin hänelle lumityöt eräältä yhdistykseltä. Äiti kieltäytyi, koska 200 euron maksu on liikaa, "kyllä minä jaksan". Loppuvuonna lunta tuli valtavasti, joten uusin tarjouksen. Äiti ei suostunut vieläkään. Minä en voi sille mitään, jos vanhemmat eivät suostu ottamaan sellaista apua vastaan, jota minä voisi tarjota.

Passauttamisessa on kyse siinäkin, kun ystäväni anoppi soittaa joka lauantai ja sunnuntai viimeistään aamukahdeksalta pojalleen ja pyytää tekemään just heti sitä, tätä tai tuota. Välimatkaa heillä on monta kymmentä kilometria.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mielestäni pitäisi auttaa. Ei työ määritä ihmisen koko elämää.

Se on vain aivopesua että on niin kiire töissä. No jos työ loppuu neljältä niin eikö muka sen jälkeen ehdi. Tuskin kukaan on kellon ympäri töissä, edes lapsiperheissä. Siinähän jäisi lapset heitteille ja puoliso kun joku painaisi pitkää päivää ettei ehdi.

Jos ei ehdi , niin voi miettiä onko lapsena kohdeltu niin että vanhemmat olivat aina töissä eivätkä ehtineet olla lapsen kanssa.

.Siirrätkö kenties tätä kaavaa eteenpäin ja opetat lapsille myös että vanhoista ihmisistä ei tule välittää

Joskus olet kuitenkin itse siinä tilassa että tarvitset apua.

Miltä tuntuu kun joku sanoo ettei nyt ehdi kun kiire töissä.

Jos pyydetään työaikana, voi sanoa että työni loppuu silloin ja silloin ja voin sitten tulla auttamaan mutta töistä vain hätätapauksissa.

Tietokoneen ongelmat eivät ole hätätapauksia.

Voi sanoa selkeästi milloin pääsee.

Nyt kannattaa taas muista, etteivät kaikki lapset asu vanhempiensa naapurissa. Välimatkaa saattaa olla useita satoja kilometrejä. Silloin ei edes viikonloppuisin tuosta vaan piipahdella auttamassa. Jotain muuta on vanhuksen silloin keksittävä turvakseen, jos ei katso tulevansa yksin toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Ei nykypäivänä ole kenenkään velvollisuus hoitaa vanhempiensa asioita. Silti näitä ihmisiä riittää - kotihoitoa on tarjolla ja siitä olisi varaa maksaakin, mutta "ei kehdata" vaivata ulkopuolisia ja odotetaan sukulaisten hoitavan. Kun ei ennen vanhaankaan ole vieraat hoitaneet ja meidänkin mummu eli pihakammarissa loppuikänsä. 

Tätä on helppo huudella, mutta oma anoppinikin hoitelee juuri omaa vanhaa äitiään, vaikka äiti on kotihoidossa. Kotihoidolla ei ole aikaa eikä resursseja hoitaa yllättäviä sattumuksia, joita tapahtuu alituisesti. Viimeksi kun äiti pääsi sairaalasta, hän istui pyörätuolissa kaksi tuntia rappukäytävässä odottamassa, että kodinhoito tulee auttamaan sisälle ja avaamaan oven. Ei näkynyt eikä kuulunut ja ihan tuurilla anoppini päätti lähteä käymään äitinsä luona ja löysi vanhuksen käytävältä palelemasta. Sen lisäksi jos vanhuksella on ollut maha sekaisin ja melkein koko vaatekerta aivan paskassa ja sohva samaten, niin kodinhoito vain ilmoittaa asiasta mutta ei ehdi jäädä auttamaan vanhusta pesemään niitä. Samaten vanhuksen kädessä oleva hätäilmoitin on joskus päiväkausia olkkarin pöydällä eikä ranteessa ja ranteessa ollessa vanhus ei edes tiedä mikä se on. Silti liian hyväkuntoinen vanhainkotiin ja asunto pitää myydä ennen kuin voi laittaa vanhuksen sinne.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeä aihe, vaikka aloittaja veti vähän överiksi tuolla vammaisella lapsellaan, muuten ihan uskottava juttu.

Olisi kyllä mielenkiintoista tietää keitä ovat tänne kirjoittelevat ihmiset, sillä asenteet ovat kyllä useimmilla todella karmeita. Pahimmat virheet on aiemmin kommentoitu, mutta otetaan nyt vielä uusiksi.

"Toimitan palvelutaloon" tai johonkin muuhun. Ei onnistu ja on jo sanottuna julmaa. Onneksi kunnat huolehtivat sentään siitä, että lapset eivät voi toimittaa ketä tahansa minne tahansa, vaan paikat saadaan tarpeen mukaan. Tosin nykyään liian myöhään, se on selvä ja lisää paikkoja tarvitaan nykyistä parempikuntoisille. Tällä hetkellä paikat on varattu loppumetreillä oleville, ei niille, joilla on ongelmia tietokoneen kanssa.

"Passauttaa". Järkyttävää luettavaa kun vanheneva omainen toivoo apua! Olen itse vasta 71 v. ja osaan käyttää nykyajan laitteita, mutta en aivan kaikkia ja ymmärrän täysin ihmisiä, joilla ei ole niistä kokemusta. Eikä kyse välttämättä ole alkavasta dementiasta, vaan iäkäs ei kerta kaikkiaan jaksa opetella näitä vempaimia eikä ehkä pidä niitä edes tarpeellisena. Ainakin omat nuoreni auttavat mielellään.

"Lasten ei tarvitse auttaa vanhempiaan". Miksi ihmeessä ei tarvitse?

    

Jos vanhemmat eivät ole auttaneet lasta lapsena, eikä aikuisena ja välit ovat tulehtuneet, miten sellainen, kotikasvatustraumainen aikuinen pystyy auttamaan vanhempiaan?

Silloin ei ole velvoitetta. Vanhemmuuten on vain yksi mahdollisuus. Jos pilaa sen ja paskoo välinsä lapseen huonolla kohtelulla niin peli on menetetty. Minun vanhempani just tollasia, välit ei korjaannu koska kaltoinkohtelu niin rajua (ja anteeksi eivät ole pyytäneet).

Omia lapsiani rakastan ja hellin yli kaiken, ja joka päivä mietin että kohtelenko heitä nyt hyvin ja arvostaen/kunnioittaen. Nimittäin hyvä ja rakastava kohtelu tarkoittaa sitä että välit ovat lämpimät kun lapsi on aikuinen. Jos kohtelisin nyt paskasti ja väkivalloin, ei kyllä minulla olisi oikeutta odottaa lämpimiä välejä tai huolenpitoa vanhana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nykypäivänä ole kenenkään velvollisuus hoitaa vanhempiensa asioita. Silti näitä ihmisiä riittää - kotihoitoa on tarjolla ja siitä olisi varaa maksaakin, mutta "ei kehdata" vaivata ulkopuolisia ja odotetaan sukulaisten hoitavan. Kun ei ennen vanhaankaan ole vieraat hoitaneet ja meidänkin mummu eli pihakammarissa loppuikänsä. 

Tätä on helppo huudella, mutta oma anoppinikin hoitelee juuri omaa vanhaa äitiään, vaikka äiti on kotihoidossa. Kotihoidolla ei ole aikaa eikä resursseja hoitaa yllättäviä sattumuksia, joita tapahtuu alituisesti. Viimeksi kun äiti pääsi sairaalasta, hän istui pyörätuolissa kaksi tuntia rappukäytävässä odottamassa, että kodinhoito tulee auttamaan sisälle ja avaamaan oven. Ei näkynyt eikä kuulunut ja ihan tuurilla anoppini päätti lähteä käymään äitinsä luona ja löysi vanhuksen käytävältä palelemasta. Sen lisäksi jos vanhuksella on ollut maha sekaisin ja melkein koko vaatekerta aivan paskassa ja sohva samaten, niin kodinhoito vain ilmoittaa asiasta mutta ei ehdi jäädä auttamaan vanhusta pesemään niitä. Samaten vanhuksen kädessä oleva hätäilmoitin on joskus päiväkausia olkkarin pöydällä eikä ranteessa ja ranteessa ollessa vanhus ei edes tiedä mikä se on. Silti liian hyväkuntoinen vanhainkotiin ja asunto pitää myydä ennen kuin voi laittaa vanhuksen sinne.  

Näin se on. Vaikka vanhus on muka hoidossa, niin koko ajan omaisilta pyydetään kaikenlaista venymistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeä aihe, vaikka aloittaja veti vähän överiksi tuolla vammaisella lapsellaan, muuten ihan uskottava juttu.

Olisi kyllä mielenkiintoista tietää keitä ovat tänne kirjoittelevat ihmiset, sillä asenteet ovat kyllä useimmilla todella karmeita. Pahimmat virheet on aiemmin kommentoitu, mutta otetaan nyt vielä uusiksi.

"Toimitan palvelutaloon" tai johonkin muuhun. Ei onnistu ja on jo sanottuna julmaa. Onneksi kunnat huolehtivat sentään siitä, että lapset eivät voi toimittaa ketä tahansa minne tahansa, vaan paikat saadaan tarpeen mukaan. Tosin nykyään liian myöhään, se on selvä ja lisää paikkoja tarvitaan nykyistä parempikuntoisille. Tällä hetkellä paikat on varattu loppumetreillä oleville, ei niille, joilla on ongelmia tietokoneen kanssa.

"Passauttaa". Järkyttävää luettavaa kun vanheneva omainen toivoo apua! Olen itse vasta 71 v. ja osaan käyttää nykyajan laitteita, mutta en aivan kaikkia ja ymmärrän täysin ihmisiä, joilla ei ole niistä kokemusta. Eikä kyse välttämättä ole alkavasta dementiasta, vaan iäkäs ei kerta kaikkiaan jaksa opetella näitä vempaimia eikä ehkä pidä niitä edes tarpeellisena. Ainakin omat nuoreni auttavat mielellään.

"Lasten ei tarvitse auttaa vanhempiaan". Miksi ihmeessä ei tarvitse?

    

Jos vanhemmat eivät ole auttaneet lasta lapsena, eikä aikuisena ja välit ovat tulehtuneet, miten sellainen, kotikasvatustraumainen aikuinen pystyy auttamaan vanhempiaan?

Silloin ei ole velvoitetta. Vanhemmuuten on vain yksi mahdollisuus. Jos pilaa sen ja paskoo välinsä lapseen huonolla kohtelulla niin peli on menetetty. Minun vanhempani just tollasia, välit ei korjaannu koska kaltoinkohtelu niin rajua (ja anteeksi eivät ole pyytäneet).

Omia lapsiani rakastan ja hellin yli kaiken, ja joka päivä mietin että kohtelenko heitä nyt hyvin ja arvostaen/kunnioittaen. Nimittäin hyvä ja rakastava kohtelu tarkoittaa sitä että välit ovat lämpimät kun lapsi on aikuinen. Jos kohtelisin nyt paskasti ja väkivalloin, ei kyllä minulla olisi oikeutta odottaa lämpimiä välejä tai huolenpitoa vanhana.

Arvelen, että voi olla myöskin niin, että se lapsen kokemus on huono, vaikka vanhempi luulee tehneensä parhaansa.

Enpä ole tällä palstalla koskaan lukenut, että joku äiti kirjoittaisi olevansa huono äiti.

Myös se lapsi voi olla psykopaatti tai narsistinen ja ei välitä vanhuksesta, vaan valehtelee vanhuksen olleen huono äiti.

Mä olen kirjoittanut tänne pitkät pätkät ohjeita ja neuvoja ja moneen kertaan sanonut, että ei saa olla liian kiltti ja että pitää vaatia. Se ei tarkoita ettenkö rakastaisi vanhempiani ja tahtoisi heille hyvää. Mutta rakastan myös itseäni, lapsiani, miestäni ja työtäni ja minua tarvitaan monessa paikassa. Lapseni ovat vasta elämän alussa ja nyt tekemäni valinnat vaikuttavat heidän elämäänsä 80 seuraavaa vuotta. Siksi heidän tarpeensa tulevat ensin. Toisena tulee minun työni, koska olen perheemme pääelättäjä, minun palkkatuloni ovat 70 % perheen tuloista.

Mietin paljon perheen kokonaishyvinvointia. En anna lastenkaan aloittaa harrastusta, joka vie liikaa aikaa tai rahaa. Samalla lailla en voi sallia, että kulutamme aikaamme vanhempiemme auttamisessa niihin asioihin, jotka eivät auta vanhempaa itseään. En siis käytä aikaani nurmikonleikkuuseen, siivoamiseen tai taksina toimimiseen. Pystyn laittamaan kuukausitasolla n. 30 tuntia vanhempieni auttamiseen. Se on puoli tuntia joka päivä (teen netissä ruokakauppatilauksen, soitan puheluita, joko vanhemmille itselleen tai jollekin viranomaiselle, maksan laskuja jne.) ja kerran kahdessa kuussa kaksi yötä paikan päällä. Veljeni laittaa aikaa hiukan vähemmän (ei hoida asioita, käy harvemmin, soittaa harvemmin), mutta maksaa hiukan enemmän (maksaa siivouslaskut). Vanhempani ovat tyytyväisiä, tietävät että teemme niin paljon kuin pystymme eivätkä tahdo että me unohdamme elää heitä hoitaessamme.

Ja kyllähän tämä on ikävää, mutta paljon paremmin kuin aikaisemmin. 100 vuotta sitten vanhempani olisivat kyllä saaneet kotihoivaa, mutta kuolleet ainakin 10 vuotta aikaisemmin. Olisivat maanneet tuvan sivusta vedettävässä, syöneet valmiiksi pureskeltua ruisleipää ilman tekareita ja vaatteet olisi pesty kerran talvessa.

Äitini mukaan vanheneminen on luopumista ja yksinäisyyttä. Ne jotka ovat vähään tyytyväisiä, iloisia elämänasenteeltaan ja viihtyvät yksin pärjäävät paremmin. Hän on hoitanut vanhuksia työkseen 40 vuotta, joten uskon, että hän tietää asiasta jotain.

Vierailija kirjoitti:

Aika kovaa peliä ettei uskalla pyytää lapsilta apua kun jo lähetetään vanhainkotiin vaippoihin ja lukkojen taakse.

Siihen voi olla todella hyvät syyt-lukot ja vaipat suojelee sitä ihmistä itsensä vahingoittamiselta eikä omainen pala loppuun.

Just oli jossain lehdessä juttua vanhoista omaishoitajista, jotka pelkäävät tekevänsä hoidettavalleen jotain peruuttamattoman hirveää. Nuoremmilla voi mennä hermot ja välit vanhaan ihmiseen jos pistetään väkisin selviämään.

Tilasin äidille ikkunan pesut.. Ja asuu muuten Nokialla Vihnuskodissa, siis sellaisessa palvelutalossa.. Ja hintaa tuli 120 euroa. Se on 500 euroa vuokran jälkeen 900 eläkkeestä aika iso summa. Niin ja kotipalvelu ja sotetaksin soittaminen ja sillä kulkeminen, lääkkeet ja sairaalamaksut.. Kyl mä vippasin ton ikkunapyykin.

Ja oli muuten sellaset ikkunat mitä ei itse saa pestä kun oli sellaiset tuettavat pesun aikana, ennenkuin kukaan kysyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeä aihe, vaikka aloittaja veti vähän överiksi tuolla vammaisella lapsellaan, muuten ihan uskottava juttu.

Olisi kyllä mielenkiintoista tietää keitä ovat tänne kirjoittelevat ihmiset, sillä asenteet ovat kyllä useimmilla todella karmeita. Pahimmat virheet on aiemmin kommentoitu, mutta otetaan nyt vielä uusiksi.

"Toimitan palvelutaloon" tai johonkin muuhun. Ei onnistu ja on jo sanottuna julmaa. Onneksi kunnat huolehtivat sentään siitä, että lapset eivät voi toimittaa ketä tahansa minne tahansa, vaan paikat saadaan tarpeen mukaan. Tosin nykyään liian myöhään, se on selvä ja lisää paikkoja tarvitaan nykyistä parempikuntoisille. Tällä hetkellä paikat on varattu loppumetreillä oleville, ei niille, joilla on ongelmia tietokoneen kanssa.

"Passauttaa". Järkyttävää luettavaa kun vanheneva omainen toivoo apua! Olen itse vasta 71 v. ja osaan käyttää nykyajan laitteita, mutta en aivan kaikkia ja ymmärrän täysin ihmisiä, joilla ei ole niistä kokemusta. Eikä kyse välttämättä ole alkavasta dementiasta, vaan iäkäs ei kerta kaikkiaan jaksa opetella näitä vempaimia eikä ehkä pidä niitä edes tarpeellisena. Ainakin omat nuoreni auttavat mielellään.

"Lasten ei tarvitse auttaa vanhempiaan". Miksi ihmeessä ei tarvitse?

    

Jos vanhemmat eivät ole auttaneet lasta lapsena, eikä aikuisena ja välit ovat tulehtuneet, miten sellainen, kotikasvatustraumainen aikuinen pystyy auttamaan vanhempiaan?

Silloin ei ole velvoitetta. Vanhemmuuten on vain yksi mahdollisuus. Jos pilaa sen ja paskoo välinsä lapseen huonolla kohtelulla niin peli on menetetty. Minun vanhempani just tollasia, välit ei korjaannu koska kaltoinkohtelu niin rajua (ja anteeksi eivät ole pyytäneet).

Omia lapsiani rakastan ja hellin yli kaiken, ja joka päivä mietin että kohtelenko heitä nyt hyvin ja arvostaen/kunnioittaen. Nimittäin hyvä ja rakastava kohtelu tarkoittaa sitä että välit ovat lämpimät kun lapsi on aikuinen. Jos kohtelisin nyt paskasti ja väkivalloin, ei kyllä minulla olisi oikeutta odottaa lämpimiä välejä tai huolenpitoa vanhana.

Arvelen, että voi olla myöskin niin, että se lapsen kokemus on huono, vaikka vanhempi luulee tehneensä parhaansa.

Enpä ole tällä palstalla koskaan lukenut, että joku äiti kirjoittaisi olevansa huono äiti.

Myös se lapsi voi olla psykopaatti tai narsistinen ja ei välitä vanhuksesta, vaan valehtelee vanhuksen olleen huono äiti.

Joissakin perheissä lasten kaltoinkohtelu ei ole fiktiota vaan täyttä faktaa!

https://yle.fi/uutiset/3-7426708

"Aikuista ei pidä velvoittaa huolehtimaan ikääntyneistä vanhemmistaan"

Perhe pitää puoliaan, ikääntyvistä vanhemmista pitää huolehtia, anteeksi on annettava. Aikuiseksi kasvaneille lapsille ladataan paljon odotuksia. Kirjailija Katriina Järvisen mukaan ihmisellä on oikeus kieltäytyä hoitamasta ikääntyviä vanhempiaan, jos he ovat aikoinaan kaltoin kohdelleet lastaan.

Osa Järvisen haastateltavista on katkaissut välit vanhempiinsa. Välien rikkoutumisesta syytetään yleensä aikuiseksi kasvanutta lasta, eikä väärin toiminutta vanhempaa. Järvisen mukaan lapsien kaltoin kohtelut, huostaanotot ja muut kauheudet tunnistaan yleisesti, mutta lapsen kasvaessa aikuiseksi vanhemmat saavat joukkoarmahduksen. Järvinen painottaa, että anteeksi antamisen ja pyytämisen merkitystä korostetaan liiaksi. Liian usein anteeksiannolla kuitataan lapsen kokemuksen ja kärsimykset.

– Kaltoin kohdellut ihmiset eivät ole kiinnostuneita anteeksi pyytämisestä. He haluavat, että väärin tehnyt vanhempi ottaisi vastuun teoistaan ja tunnustaisi lapsen kärsimykset. Lisäksi aikuiseksi kasvaneella lapsella pitäisi olla oikeus palata lapsuuteensa ja nuoruuteensa niin pitkään kuin hän itse haluaa.

Pitääkö "huonoista" vanhemmista huolehtia?

Viime aikoina on puhuttu paljon vanhusten hoidosta ja läheisten vastuusta hoitaa vanhuksia. Jos suhde vanhempiin on ollut lapsuudessa hyvä, halu auttaa vanhempiaan myöhemmin tulee luonnostaan. Jos taas välit ovat huonot tai kokonaan katkenneet, ikääntyvien vanhempien hoitaminen voit tuntua vääryydeltä.

Lapselle saattaa tulla sadistisia ajatuksia.

Katriina Järvinen

– Niissä tapauksissa, joissa vanhempi ei ole kunnioittanut omaa lastaan, voi olla jopa vaarallista velvoittaa aikuistunutta lasta hoitamaan vanhempaansa. Lapselle saattaa tulla sadistisia ajatuksia ja halu kostaa vanhemmilleen, Järvinen sanoo.

Jos äitisi ei apua ota vastaan hanki vaikka itsellesi siivousapua yms ja käytä säätämääsi aikaa äitisi kanssa. Tätä varten on kotitalousvähennys. Toki kannattaa pistää rajat, että töihin ei soitella kun hätätapauksessa.

Meillä ratkaistiin asia muuttamalla samaan taloon, mutta omiin asuntoihin. Samassa talossa asu myös oma aikuinen lapseni. Kun matka ei ole pitkä, niin huomattavasti helpompi vain piipahtaa katsomassa mikä on avun tarve. Kauppareissutkin voi hoitaa yhdessä. Saan myös äidiltäni apua koiran hoidossa jos päiväni sattuu töissä venymään. Myös äitini tuntee itsenä tarpeelliseksi, kun voi joissain pikku asioissa auttaa meitä.

Ja muista ettei äitisi ole täällä loppuelämääsi sinua " vaivaamassa"

Vierailija kirjoitti:

Tilasin äidille ikkunan pesut.. Ja asuu muuten Nokialla Vihnuskodissa, siis sellaisessa palvelutalossa.. Ja hintaa tuli 120 euroa. Se on 500 euroa vuokran jälkeen 900 eläkkeestä aika iso summa. Niin ja kotipalvelu ja sotetaksin soittaminen ja sillä kulkeminen, lääkkeet ja sairaalamaksut.. Kyl mä vippasin ton ikkunapyykin.

Ja oli muuten sellaset ikkunat mitä ei itse saa pestä kun oli sellaiset tuettavat pesun aikana, ennenkuin kukaan kysyy.

Miksei omaiset voi pestä tuettava ikkunoita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mielestäni pitäisi auttaa. Ei työ määritä ihmisen koko elämää.

Se on vain aivopesua että on niin kiire töissä. No jos työ loppuu neljältä niin eikö muka sen jälkeen ehdi. Tuskin kukaan on kellon ympäri töissä, edes lapsiperheissä. Siinähän jäisi lapset heitteille ja puoliso kun joku painaisi pitkää päivää ettei ehdi.

Jos ei ehdi , niin voi miettiä onko lapsena kohdeltu niin että vanhemmat olivat aina töissä eivätkä ehtineet olla lapsen kanssa.

.Siirrätkö kenties tätä kaavaa eteenpäin ja opetat lapsille myös että vanhoista ihmisistä ei tule välittää

Joskus olet kuitenkin itse siinä tilassa että tarvitset apua.

Miltä tuntuu kun joku sanoo ettei nyt ehdi kun kiire töissä.

Jos pyydetään työaikana, voi sanoa että työni loppuu silloin ja silloin ja voin sitten tulla auttamaan mutta töistä vain hätätapauksissa.

Tietokoneen ongelmat eivät ole hätätapauksia.

Voi sanoa selkeästi milloin pääsee.

Nyt kannattaa taas muista, etteivät kaikki lapset asu vanhempiensa naapurissa. Välimatkaa saattaa olla useita satoja kilometrejä. Silloin ei edes viikonloppuisin tuosta vaan piipahdella auttamassa. Jotain muuta on vanhuksen silloin keksittävä turvakseen, jos ei katso tulevansa yksin toimeen.

Äitini päätti taannoin,vähän alle 70- vuotiaana muuttaa uuteen paikkaan kun vanhasta oli "pakko" päästä pois (kun lama-aikaan halusin sieltä nuorena johonkin, jossa olisi oikeasti mahdollisuus esim. työllistyä, kylässä ei ollut mitään vikaa...). Leskeksi ja eläkkeelle jäätyään hän oli jonkin aikaa melko sekaisin, kun ei käy ihan täysillä muutenkaan.

Nyt hän ihmettelee miksi emme käy, kun matka kestää yhteen suuntaan 3 tuntia enkä itse voi edes ajaa pitkiä matkoja tules-vaivojeni vuoksi. Kaikilla lapsilla on omat aikataulut, työelämän haasteet, perheet jne. Lisäksi hän meni ostamaan asunnon puoliksi nykyisen miehensä kanssa, vaikka he eivät ole naimisissa eivätkä toivottavasti menekään. Molemmilla on lapsia jotka eivät tunne toisiaan, eikä ehkä tulla tuntemaankaan. Mieskin on jo iäkäs eikä äidilläni ole varaa lunastaa hänen osuuttaan.

Mitä hittoa teemme sillä kämpällä keskellä mummojen ja työttömien kriisikuntaa? Kuka sen ostaa?

Ja miten hoidamme omaistamme, kun on sen aika?

Itse aion hoitaa vanhempani niin ”pitkälle” kuin pystyn. Asuvat 5km päässä. Onneksi ei vielä ajankohtaista.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mielestäni pitäisi auttaa. Ei työ määritä ihmisen koko elämää.

Se on vain aivopesua että on niin kiire töissä. No jos työ loppuu neljältä niin eikö muka sen jälkeen ehdi. Tuskin kukaan on kellon ympäri töissä, edes lapsiperheissä. Siinähän jäisi lapset heitteille ja puoliso kun joku painaisi pitkää päivää ettei ehdi.

Jos ei ehdi , niin voi miettiä onko lapsena kohdeltu niin että vanhemmat olivat aina töissä eivätkä ehtineet olla lapsen kanssa.

.Siirrätkö kenties tätä kaavaa eteenpäin ja opetat lapsille myös että vanhoista ihmisistä ei tule välittää

Joskus olet kuitenkin itse siinä tilassa että tarvitset apua.

Miltä tuntuu kun joku sanoo ettei nyt ehdi kun kiire töissä.

Jos pyydetään työaikana, voi sanoa että työni loppuu silloin ja silloin ja voin sitten tulla auttamaan mutta töistä vain hätätapauksissa.

Tietokoneen ongelmat eivät ole hätätapauksia.

Voi sanoa selkeästi milloin pääsee.

Minun työaikani loppuu kun se loppuu, enkä tee työtäni tietokoneella.

Siinä jää mummot kakkoseksi, kun systeemi jyrää työn tekijääkin.

Sanotaan, ettei vanhempia tarvitse silloin hoitaa, jos he ovat olleet ilkeitä tai kaltoin kohdelleet. Miksei, mutta arkijärjen mukaan sellainen on kuitenkin harvinaisempaa kuin ns. normaali perhe-elämä, mutta täällä kuitenkin enemmistö edustaa kovaa linjaa. Kirjoittavatko tänne sitten enimmäkseen kaltoin kohdellut ihmiset?