HS: Suomessa sinkut eivät kohtaa

hgfdh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

dfgsdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tässä nyt on asetettu vastakkain liikunnallisuus ja varakkuus, niin miksi ihmeessä nämä toiset ymmärtävät, että tulotasolla ja varakkuudella tarkoitetaan jotain miljonäärejä. Ette kai te sillä liikunnallisuudellakaan tarkoita mitään huippu-urheilijoita, vai tarkoitatteko? Minä ainakin tarkoitan, että tulotaso ja varallisuus pitäisi olla kohtuullinen ja raha-asiat sen verran hallinnassa, ettei niitä pikavippejä oteta jatkuvasti ja ihmetellä, miten palkka hupeni heti tilipäivänä. Miksi toisessa puhutaan siitä ihan normaalista kohtuudesta, mutta toinen vedetään ääripäähän? 

Koska varallisuudella on merkitystä ainoastaan ääripäissä. 

Tienaan itse reilut 4000/kk. Tuloni mahdollistavat minulle varsin mukavan elintason. Miksi siis ehdoin tahdoin ottaisin miehen, joka tienaa kuussa peruspäivärahan reilu 500? Tai edes miehen, joka tienaa puolet siitä mitä minä itse, jolla siten ei olisi varaa maksaa elintasoa, jota minä olen tottunut elämään.

Hmm, koska tykkäisit siitä miehestä? Kuulostaako yhtään sellaiselta, mitä parisuhteessa voisi olla taistalla?

Miksi et toisaalta ottaisi ketä tahansa miestä, joka tienaa saman kuin sinä?

Sitä paitsi jos itse tienaat jo tarpeeksi elintasoasi varten, miksi miehen pitäisi enää tuoda yhtään lisää rahaa suhteeseen? Eikö riitä, että hän elättää itsensä? Joku tuossa logiikassa nyt mättää.

Palstamiehet aina vakuuttavat, että naisen koulutuksella ja tulotasolla ei ole mitään merkitystä parinmuodostuksessa. Kuitenkin siitä tulee heille aina ongelma parisuhteen aikana. Palsta on pullollaan ruikuttavia miehiä, jotka valittavan naisen tulojen pienuutta. Paras oli yksi mies, jonka vaimolla ei ollut koulutusta eikä ammattia eikä halua hankkia kumpaakaan. Aika rumasti hänkin vaimoaan nimitteli täällä.

Aika paljon olen tätä palstaa nuohonnut vuosien aikana, mutta ei ole tuollaista kyllä osunut silmään. Oikeassa elämässä ei koskaan. Aika marginaalisesta ilmiöstä on siis kyse. Tai sitten varakkaasta miehestä, jota sylettää olla lompakkona ja elintasona toiselle. Keskituloinen mies ei tuollaisista välitä.

Kummalla meistä luulet olevan enemmän kokemusta miesten tapailusta ja parisuhteista heidän kanssaan, minulla vai sinulla? Vinkiksi, että ensimmäinen oma seurustelusuhteeni alkoi syksyllä 1978. Joka ikistä aikuisiässä tapaamaani miestä, jonka kanssa on alettu tapailla, on kiinnostanut koulutukseni ja ammattini, jonka kautta taas on voinut arvioida tulevaisuuden työllistymistilannettani ja ansioitani.

Ei kannattaisi projisoida omaa ajatusmaailmaa muihin eikä kuvitella, että tältä palstalta löytyy totuus. Mitä palstatotuuksiin tulee, niin täällä ei todellakaan voi välttyä näkemästä ketjuja, joissa naisia haukutaan lompakkoloisiksi, koska he haluaisivat elää miehen kustannuksella. (Hassuinta on, että samaan aikaan kun itketään sitä, että suomalaiset naiset odottavat miesten maksavan kahvikupillisen ensitreffeillä, samaiset jannut hehkuttavat ulkomaisten naisten ihanuutta - siis sellaisista maista tulevien, joissa se mies maksaa ensitreffeillä paljon muutakin kuin kupillisen pohjaan palanutta kahvia. Mutta se on oma juttunsa se.)

eri

Vierailija kirjoitti:

No esimerkkejä oikean elämän keskusteluista:

Toinen, onko Sonja Rikolksessa ja rangaistuksessa naiseksi aidosti kuvattu? Miksi, miksi ei.

Kiitos esimerkeistä. Olen kyllä nähnyt huikaisevia analyysejä melkein mistä tahansa kirjasta, koska kyllä kaikesta pystyy keskustelemaan ja kaikkea pystyy analysoimaan. Itseäni kiinnostaisi keskustella Elsa Anttilan kirjoista vähän samasta näkökulmasta. Ihan vaikka hoituri ei haukottele kävisi hyvin http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_23193 . Todella kiinnostavaa tarkastella esimerkiksi stereotypioita ja naiseuden kuvaa ja sen muutosta. Miesten roolit suhteessa naisten rooleihin jne. Miltä hoituri ei haukottele näyttää "akateemisesta" näkökulmasta?

fsdgsdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fdgdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahaa, jälleenkö uusi uutinen siitä ettei kaikille riitä nuoria miljonäärihughgrantteja jotka huhuilevat romanttisesti postiluukusta?

Shokeeraavaa! Miten me kaikki selviämme tästä?

Sinä se jaksat jokaiseen sinkkuketjuun syöksyä jankuttamaan tuosta miljonäärihughgrantista, eikö oikeasti ole parempaa tekemistä?

Minulle kelpaisi ihan perusjuntti duunari/työtön kunhan ei ole päihdeongelmainen eikä liian ylipainoinen. Eipä löydy. Mitäs siihen sanot?

Tähän törmää jatkuvasti netissä, että nainen väittää että vaatimukset olisi vähäiset.

Tuntuu ristiriitaiselta, koska itse en juo alkoholia juuri koskaan, en polta, elämäntavat on todella terveelliset, kroppa on atleettinen, vakityö löytyy, omistusasunto löytyy, hyväsydäminen huomaavainen luonne löytyy mutta en silti vaan kelpaa.

Olisiko sitten niin että sinulla on liian kovat vaatimukset naisille ja näille joita yrität, on kovatasoisia miehiä tarjolla? Miehillä on todella kovat kriteerit naisille. Miehet ovat myös ennakkoluuloisempia naisista (ulkonäön perusteella) kuin naiset miehistä.

Moni mies pelaa itsensä ulos ikävaatimuksilla. Otetaan vaikka 39-vuotias mies, joka etsii 24-32 ikähaarukalla naista. Ei vastaa nuoret, eikä vanhat. Mies haluaa perheen. Mutta niin haluaa moni muukin mies. Vain harva tuon ikäinen löytää paljon nuorempaa naista.

Tätä en naisissa tajua. Jos mies hakee naisia ikähaarukassa 24-32, nainen lukee sen niin että haetaan 24-vuotiasta. Ettekö te osaa lukea? Vai onko niin huono itsetunto, että jos olette haarukan yläpäässä niin pelaatte itsenne ulos automaattisesti?

No niin sen luen. Toinen ongelma on se, että hetaan vain itseä nuorempia. On aina epäilyttävää, kun vaaditaan enemmän kuin pystutään tarjoamaan itse.

No esimerkiksi itseni tapauksessa sattuu olemaan niin, että lapseni äiti on 11 vuotta nuorempi ja edellisessäkin suhteessa oli nainen 7 vuotta nuorempi. Selvästikin minulla tuntuu natsaavan vähän nuorempien naisten kanssa jostain syystä, joten olisi aika hölmöä sulkea heidät pois hausta ilman syytä. Se ei kuitenkaan tarjoita, ettenkö uskoisi että omanikäiseni nainen voisi olla minulle se oikea. Siksi siinä ikähaarukassa on se yläpää omassa iässäni. Luulisi, että kypsemmillä naisilla olisi se itsetuntokin jo jotenkin kohdillaan. Toki monella onkin vastausten perusteella. Mutta jos haluaa pelata itsensä ulos erilaisista mahdollisuuksista tuolla tavalla, niin minkäs sille voi.

Kovin paljon sinulla noita parisuhteita tuntuu olevan, miksi ne ei kestä? Voisiko ikäero olla syynä?

Vierailija kirjoitti:

etertw kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin et kertoo yleisesti sinkuista mutta keskittyi vaan siihen mammaan. Ihan tyhmä artikkeli.

En pääse lukemaan juttua, mutta on outoa väittää että nainen ei löytäisi Suomessa partneria. Ei muuta kuin profiili deittipalstalle, niin heti tulee satoja yhteydenottoja päivittäin toinen toistaan upeammilta uroksilta. Miehillä tilanne toki on tuo mitä otsikossa kerrotaan.

Kun se yhteydenotto ei ole vielä parisuhde. Niistä toinen toistaan upeammista uroksista kun pudottaa pois pelkän seksin vonkaajat, ei kovin montaa jää jäljelle ja nekin ovat jotain mielenterveyshäiriöisiä. 

Väärin. Vaan en eivät kelpaa naisille.

9/10 naisesta jolla on korkeakoulutus ei ikinä kelpaa ei korkeakoulutettu mies.

9/10 naisesta ei kelpaa mies joka tienaa naista vähemmän.

No minkä ihmeen takia pitäisi kelvata? Miksi tyytyä vähempään? Jos liikunnallinen mies saa vaatia liikunnalla status naista, niin miksi koulutettu ja hyvin ansaitseva nainen saa vaatia koulutettua hyvin ansaitsevaa miestä?

En jaksa lukea mistä olette keskustelleet, mutta kannattaa tarkasti miettiä, että kuinka tärkeää miehen koulutus ja ansaitseminen on. Näillä on kuitenkin erittäin vähän tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka tekevät parisuhteesta onnellisen. 

Enemmän koulutuksella ja jopa tuloilla on väliä kuin toisen ulkonäöllä. Ulkonäkö sitä paitsi muuttuu kaikilla iän tai esim. raskauksien myötä. Tulotkin voivat tippua, mutta yhteiset arvot ja mielenkiinnon kohteet voivat kantaa pidemmälle ja auttaa selviämään vastoinkäymisistä. Koulutus periytyy yhä vahvemmin myös lapsille, eikä ole järkevää harkita sellaista kumppania, jonka käsitykset siitä eroavat liian rankasti omista.

Sinusta ilmeisesti onnelliseen parisuhteeseen riittää tarpeeksi nuori ja kaunis, timmi kroppa, johon voit aina halutessasi ejakuloida - ja säyseä ja kiltti luonne pitäisi naiselta myös löytyä, jotta leidi myötäilee halujasi eikä sano vahingossakaan sinulle vastaan.

Edelleen et ole onnistunut sanomaan mitään syytä miksi koulutus olisi tärkeää. Toisen pitäminen viehättävänä taas on mitä ilmeisimmin tärkeää hyvän parisuhteen kannalta, koska ne asiat, joita tehdään pelkästään parisuhteessa liittyvät hyvin vahvasti seksiin tai muuhun romanttiseen läheisyyteen. Tällaisia asioita haluaa tehdä vain itseään viehättävän henkilön kanssa. 

Koulutettujen perheiden lapset ovat toki todennäköisemmin koulutettuja, mutta sinähän sitä lastasi olet kasvattamassa, joten hän kyllä näkee myös sen puolen. Sehän on vain hyvä jos lapsi näkee millaista on koulutetun työ ja millaista on matalammin koulutetun työ. Silloin hän osaa itse paremmin sanoa mitä haluaa tehdä. Ei lapsi ole koskaan vanhempiensa kopio, vaan yksilö, jonka pitää antaa itse päättää mitä hän haluaa tehdä. 

Minä olen ollut naimisissa yli 20 v, ja vaikka edelleen meillä on aktiivinen seksielämä, kyllä meidän suhteessamme silti keskustellaan enemmän kuin harrastetaan seksiä. Jos olisin mennyt naimisiin miehen kanssa, joka ei ole lukenut venäläisiä klassikoita, jolle ei olisi luonnontieteet ja niistä puhuminen tuttua, joka ei soittaisi jotain instrumenttia, ja joka ei pystyisi pohtimaan politiikkaa vähän syvemmin, olisin hyvin yksinäinen parisuhteessani. Minulle nuo ovat tärkeitä asioita, ja miehen korkea monipuolinen koulutus niissä auttaa.

Joku toinen saattaa rakastaa kukkia, ja avioliitto ammattikoulun käyneen puutarhurin kanssa on elämän onni. Mutta kyllä hänellekin koulutuksella on merkitystä.

Missään tapauksessa en voisi olla onnellinen parisuhteessa, missä toinen osapuoli on sitä mieltä, että minun koulutukseni on hänelle merkityksetön asia. Se on osa minua, ja se on minulle tärkeää, joten jos minua rakastaa, pitää myös koulutustani tärkeänä.

Tuosshan se virhe kai tuleekin näillä akateemisilla naisilla, jotka valittelevat jo lehtien palstoilla ettei miestä löydy. Ollaan liian kietoutuneita tutkintopapereihin, kieritään mieluummin niiden kanssa sängyssä kuin miehen kanssa. Ja luullaan, että se yliopistotutkinto vuodelta -95 on se juttu, joka tekee naisesta kuuminta hottia.

Ymmärrätkö että lehdet eivät ole oikeaa elämää, lehdissä nyt keksitään joku juttu ja sitten toimittajat kopioivat sitä. Vaikka mistä sinä tietäisit, kun ilmeisesti kuvien katselu Tinderistä ja lehdistä on se sinun ainoa naiskontaktisi. Ratkaisu tuohon olisi tutustua naisiin irl, mutta tunnetusti se ei ole vaihtoehto, koska pelottaa. Jep jep :)

Darling, jos useampi nainen tulee lehdessä esille ihan omalla nimellään ja kasvoillaan, sekä artikkeleissa että jopa yleisönosastoilla, niin ei nämä jutut ihan tuulesta temmattuja ole. Ja samaa kuulen toki ihan livenä tuolla elämässäni, mutta ajattelin että kaikkien nähtävillä olevat lehtijutut olisivat ehkä kovempaa valuuttaa kuin väitetyt omat kokemukset. Mutta tooosi hienosti osasit taas kääntää tämänkin henkilökohtaiseksi hyökkäykseksi, kun ei ollut mitään sanottavaa varsinaiseen asiaan. Hyvin sä vedät, ihan naismaisesti joten ainakin se puoli on kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

gfhhgf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näillä naisilla on vaikeaa, koska he yrittävät mennä parisuhde edellä. Ensin pitäisi tutustua ihmiseen, ihastua, pitää hauskaa yhdessä ennakkoluulottomasti ja parisuhde on luonnollinen jatkumo tälle, eikä sitä tarvitse edes miettiä erikseen. Nyt kuitenkin katsotaan miehiä sillä silmällä, että kuka olisi hyvä kumppani ja kuka ei. Hauskanpito ja luonnollinen tutustuminen unohtuu, kun katsellaan kokoajan missä olisi parempi mies ja löytyykö tältä nyt kaikki haluamani ominaisuudet ja eteneekö hän kanssani juuri niin kuin haluan hänen etenevän. Sitten kun löytyy sopiva, niin koitetaan rutistaa miestä suhteeseen ja mies livahtaa tällaisen epätoivoisuuden tieltä karkuun.

Eli tutustukaa siihen mieheen, kuten toiseen ihmiseen tavallisestikin ja suhde tulee luonnostaan jos tulee. Sellainen ajatusmaailma on täysin tuhoon tuomittu, että ei halua uusia kavereita ja siten tavata turhaan ihmistä, joka ei täytä kriteerejä. Ne kriteerit lentää romukoppaan siinä vaiheessa, kun oikeasti kiinnostuu ihmisestä. Tärkeää on ainoastaan se, että tulevaisuudensuunnitelmat perheen perustamisen ja asumisen suhteen ovat jossain määrin yhtenäiset ja viihdytään yhdessä. 

Ainoa ongelma on se, että miehet menee seksi edellä. Miehet jostain syystä kuvittelee, että pelkkää seksiä pitäisi olla saatavissa suurinpiirtein jokaiselta vastaantulevalta naiselta.

Riippuu mitä tarkoitetaan tuolla että mennään seksi edellä.

Mun mielestä on ihan ok että on monta treffiä ennen seksiä mutta miehenä tarvitsen myös varmistuksen siitä että naiselta löytyy romanttista kiinnostusta. Jos nainen ei esim vielä 3. tai 4. treffeillä halua olla sylikkäin sohvalla tai suudella niin siinä on vaarana että nainen roikottaa miestä vain kaverina eikä mies halua jäädä vain kaveriksi samalla kun nainen miettii muita miehiä romanttisessa mielessä.

Täytyy kyllä olla kohtuullisen epätoivoinen nainen jos ryhtyy jo kolmansilla tai neljä sillä deiteille nyhjäämään sylissä tai nuoleskelemaan muuten käytännössä täysin vierasta tyyppiä.

Mitä ihmettä? Kyllä mulla oli viimeksikin 3.treffeillä seksiä ja se tuli aivan luonnostaan molemmille.

Ajattelin myös tuota naista ihan parisuhdemielessä joten ei ollut kyse siitä että haluaisin vain seksiä aikaisin.

Oikein kivaa sun kannaltasi. Sait mitä olit hakemassa. Kaikki ihmiset nyt ei vaan kiertele naiskentelemassa jokaista vastaantulijaa, joka ajattelee mielessään "parisuhdetta". Hieman voi rima olla korkeammalla. Mutta jokainen tietty taaplaa tyylillään.

Useimmat ihmiset varmaan lähtökohtaisesti hakevat kumppania, jonka kanssa kemia ja seksikin toimii. Menetkö itse ensin naimisiin ja sitten alat pikkuhiljaa katsella sitä kemiapuolta?

Sen kemian kyllä tuntee ihan heti, että onko sitä vai ei. Ei sitä tarvitse sänkyyn mennä kokeilemaan.

Mun mielestä tää parinmuodostus on mennyt nykyään ihan liian nopeaksi. Käydään deittailemassa ja nussimassa kymmeniä tyyppejä joista sitten yksi valitaan. Sitten suhteessa huomataan ettei se pelkkä sujuva seksi olekkaan se tärkein juttu. Potkastaan entinen poka pellolle ja uutta etsimään.

Väittäisin että ennenvanhaan tutustuttiin ensin kunnolla toiseen. Seurusteltiin ilman seksiä ja sitten jos tuntui hyvältä se kumppani edettiin seksiin ja jos sekin sujui muutettiin yhteen. Nyt täytyy hypätä ventovieraan kanssa petiin etsimään kemioita. Ei ihmekkään ettei suhteet kestä.

Ei kukaan pakota mitään tekemään. Seksiä tapahtuu sen takia, että useimmat ihmiset nauttivat siitä. Kyllä minä ainakin parinetsintäprosessin aikana otan mieluummin vaikka seksiä kuin en mitään. Jokainen tavallaan.

Vierailija kirjoitti:

fsdgsdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fdgdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahaa, jälleenkö uusi uutinen siitä ettei kaikille riitä nuoria miljonäärihughgrantteja jotka huhuilevat romanttisesti postiluukusta?

Shokeeraavaa! Miten me kaikki selviämme tästä?

Sinä se jaksat jokaiseen sinkkuketjuun syöksyä jankuttamaan tuosta miljonäärihughgrantista, eikö oikeasti ole parempaa tekemistä?

Minulle kelpaisi ihan perusjuntti duunari/työtön kunhan ei ole päihdeongelmainen eikä liian ylipainoinen. Eipä löydy. Mitäs siihen sanot?

Tähän törmää jatkuvasti netissä, että nainen väittää että vaatimukset olisi vähäiset.

Tuntuu ristiriitaiselta, koska itse en juo alkoholia juuri koskaan, en polta, elämäntavat on todella terveelliset, kroppa on atleettinen, vakityö löytyy, omistusasunto löytyy, hyväsydäminen huomaavainen luonne löytyy mutta en silti vaan kelpaa.

Olisiko sitten niin että sinulla on liian kovat vaatimukset naisille ja näille joita yrität, on kovatasoisia miehiä tarjolla? Miehillä on todella kovat kriteerit naisille. Miehet ovat myös ennakkoluuloisempia naisista (ulkonäön perusteella) kuin naiset miehistä.

Moni mies pelaa itsensä ulos ikävaatimuksilla. Otetaan vaikka 39-vuotias mies, joka etsii 24-32 ikähaarukalla naista. Ei vastaa nuoret, eikä vanhat. Mies haluaa perheen. Mutta niin haluaa moni muukin mies. Vain harva tuon ikäinen löytää paljon nuorempaa naista.

Tätä en naisissa tajua. Jos mies hakee naisia ikähaarukassa 24-32, nainen lukee sen niin että haetaan 24-vuotiasta. Ettekö te osaa lukea? Vai onko niin huono itsetunto, että jos olette haarukan yläpäässä niin pelaatte itsenne ulos automaattisesti?

No niin sen luen. Toinen ongelma on se, että hetaan vain itseä nuorempia. On aina epäilyttävää, kun vaaditaan enemmän kuin pystutään tarjoamaan itse.

No esimerkiksi itseni tapauksessa sattuu olemaan niin, että lapseni äiti on 11 vuotta nuorempi ja edellisessäkin suhteessa oli nainen 7 vuotta nuorempi. Selvästikin minulla tuntuu natsaavan vähän nuorempien naisten kanssa jostain syystä, joten olisi aika hölmöä sulkea heidät pois hausta ilman syytä. Se ei kuitenkaan tarjoita, ettenkö uskoisi että omanikäiseni nainen voisi olla minulle se oikea. Siksi siinä ikähaarukassa on se yläpää omassa iässäni. Luulisi, että kypsemmillä naisilla olisi se itsetuntokin jo jotenkin kohdillaan. Toki monella onkin vastausten perusteella. Mutta jos haluaa pelata itsensä ulos erilaisista mahdollisuuksista tuolla tavalla, niin minkäs sille voi.

Nainen voi olla 11v nuorempi mutta ei 11v vanhempi? Ja ilmeisesti ne suhteet niihin nuoriin naisiin ovat kuitenkin päättyneet, joten joku kuitenkin meni pieleen?

Jos 39-vuotias mies haluaa lapsia, niin ei, nainen ei voi olla 11 vuotta vanhempi. Ymmärrätkö miksi?

- eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fsdgsdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fdgdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahaa, jälleenkö uusi uutinen siitä ettei kaikille riitä nuoria miljonäärihughgrantteja jotka huhuilevat romanttisesti postiluukusta?

Shokeeraavaa! Miten me kaikki selviämme tästä?

Sinä se jaksat jokaiseen sinkkuketjuun syöksyä jankuttamaan tuosta miljonäärihughgrantista, eikö oikeasti ole parempaa tekemistä?

Minulle kelpaisi ihan perusjuntti duunari/työtön kunhan ei ole päihdeongelmainen eikä liian ylipainoinen. Eipä löydy. Mitäs siihen sanot?

Tähän törmää jatkuvasti netissä, että nainen väittää että vaatimukset olisi vähäiset.

Tuntuu ristiriitaiselta, koska itse en juo alkoholia juuri koskaan, en polta, elämäntavat on todella terveelliset, kroppa on atleettinen, vakityö löytyy, omistusasunto löytyy, hyväsydäminen huomaavainen luonne löytyy mutta en silti vaan kelpaa.

Olisiko sitten niin että sinulla on liian kovat vaatimukset naisille ja näille joita yrität, on kovatasoisia miehiä tarjolla? Miehillä on todella kovat kriteerit naisille. Miehet ovat myös ennakkoluuloisempia naisista (ulkonäön perusteella) kuin naiset miehistä.

Moni mies pelaa itsensä ulos ikävaatimuksilla. Otetaan vaikka 39-vuotias mies, joka etsii 24-32 ikähaarukalla naista. Ei vastaa nuoret, eikä vanhat. Mies haluaa perheen. Mutta niin haluaa moni muukin mies. Vain harva tuon ikäinen löytää paljon nuorempaa naista.

Tätä en naisissa tajua. Jos mies hakee naisia ikähaarukassa 24-32, nainen lukee sen niin että haetaan 24-vuotiasta. Ettekö te osaa lukea? Vai onko niin huono itsetunto, että jos olette haarukan yläpäässä niin pelaatte itsenne ulos automaattisesti?

No niin sen luen. Toinen ongelma on se, että hetaan vain itseä nuorempia. On aina epäilyttävää, kun vaaditaan enemmän kuin pystutään tarjoamaan itse.

No esimerkiksi itseni tapauksessa sattuu olemaan niin, että lapseni äiti on 11 vuotta nuorempi ja edellisessäkin suhteessa oli nainen 7 vuotta nuorempi. Selvästikin minulla tuntuu natsaavan vähän nuorempien naisten kanssa jostain syystä, joten olisi aika hölmöä sulkea heidät pois hausta ilman syytä. Se ei kuitenkaan tarjoita, ettenkö uskoisi että omanikäiseni nainen voisi olla minulle se oikea. Siksi siinä ikähaarukassa on se yläpää omassa iässäni. Luulisi, että kypsemmillä naisilla olisi se itsetuntokin jo jotenkin kohdillaan. Toki monella onkin vastausten perusteella. Mutta jos haluaa pelata itsensä ulos erilaisista mahdollisuuksista tuolla tavalla, niin minkäs sille voi.

Nainen voi olla 11v nuorempi mutta ei 11v vanhempi? Ja ilmeisesti ne suhteet niihin nuoriin naisiin ovat kuitenkin päättyneet, joten joku kuitenkin meni pieleen?

Jos 39-vuotias mies haluaa lapsia, niin ei, nainen ei voi olla 11 vuotta vanhempi. Ymmärrätkö miksi?

- eri

Miksi se mies vasta 39-vuotiaana herää haluamaan lapsia?

Vierailija kirjoitti:

ghfghf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin et kertoo yleisesti sinkuista mutta keskittyi vaan siihen mammaan. Ihan tyhmä artikkeli.

En pääse lukemaan juttua, mutta on outoa väittää että nainen ei löytäisi Suomessa partneria. Ei muuta kuin profiili deittipalstalle, niin heti tulee satoja yhteydenottoja päivittäin toinen toistaan upeammilta uroksilta. Miehillä tilanne toki on tuo mitä otsikossa kerrotaan.

Kun se yhteydenotto ei ole vielä parisuhde. Niistä toinen toistaan upeammista uroksista kun pudottaa pois pelkän seksin vonkaajat, ei kovin montaa jää jäljelle ja nekin ovat jotain mielenterveyshäiriöisiä. 

Väärin. Vaan en eivät kelpaa naisille.

9/10 naisesta jolla on korkeakoulutus ei ikinä kelpaa ei korkeakoulutettu mies.

9/10 naisesta ei kelpaa mies joka tienaa naista vähemmän.

No minkä ihmeen takia pitäisi kelvata? Miksi tyytyä vähempään? Jos liikunnallinen mies saa vaatia liikunnalla status naista, niin miksi koulutettu ja hyvin ansaitseva nainen saa vaatia koulutettua hyvin ansaitsevaa miestä?

En jaksa lukea mistä olette keskustelleet, mutta kannattaa tarkasti miettiä, että kuinka tärkeää miehen koulutus ja ansaitseminen on. Näillä on kuitenkin erittäin vähän tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka tekevät parisuhteesta onnellisen. 

Enemmän koulutuksella ja jopa tuloilla on väliä kuin toisen ulkonäöllä. Ulkonäkö sitä paitsi muuttuu kaikilla iän tai esim. raskauksien myötä. Tulotkin voivat tippua, mutta yhteiset arvot ja mielenkiinnon kohteet voivat kantaa pidemmälle ja auttaa selviämään vastoinkäymisistä. Koulutus periytyy yhä vahvemmin myös lapsille, eikä ole järkevää harkita sellaista kumppania, jonka käsitykset siitä eroavat liian rankasti omista.

Sinusta ilmeisesti onnelliseen parisuhteeseen riittää tarpeeksi nuori ja kaunis, timmi kroppa, johon voit aina halutessasi ejakuloida - ja säyseä ja kiltti luonne pitäisi naiselta myös löytyä, jotta leidi myötäilee halujasi eikä sano vahingossakaan sinulle vastaan.

Edelleen et ole onnistunut sanomaan mitään syytä miksi koulutus olisi tärkeää. Toisen pitäminen viehättävänä taas on mitä ilmeisimmin tärkeää hyvän parisuhteen kannalta, koska ne asiat, joita tehdään pelkästään parisuhteessa liittyvät hyvin vahvasti seksiin tai muuhun romanttiseen läheisyyteen. Tällaisia asioita haluaa tehdä vain itseään viehättävän henkilön kanssa. 

Koulutettujen perheiden lapset ovat toki todennäköisemmin koulutettuja, mutta sinähän sitä lastasi olet kasvattamassa, joten hän kyllä näkee myös sen puolen. Sehän on vain hyvä jos lapsi näkee millaista on koulutetun työ ja millaista on matalammin koulutetun työ. Silloin hän osaa itse paremmin sanoa mitä haluaa tehdä. Ei lapsi ole koskaan vanhempiensa kopio, vaan yksilö, jonka pitää antaa itse päättää mitä hän haluaa tehdä. 

Minulle koulutus on yksi tärkeimmistä kriteereistä. Olen itse hankkinut kaksi akateemista tutkintoa ja miehellä tulee olla ainakin yksi ollakseen mielenkiintoinen. Kouluttamattomien jutut vaan tuppaa olemaan aika tylsiä. Ja ei, ei kelpaa tutkinto kuin tutkinto. Olen itse valtiotieteilijä, insinööriä en ota muuta kuin väitelleenä.

Valtiotieteilijä? Tsiisus, sinun juttusi varmaan ovatkin tylsiä.

Kiitos. Nämä tällaiset kommentit nimenomaan vahvistavat ketjun sanoman: akateemisen naisen ei kannata tuhlata aikaansa amikseen. Tarjolla on vain halveksuntaa ja vttuilua.

Ai, siis akateemiikko saa kyllä sanoa ihan vapaasti, että duunareiden jutut ovat tylsiä, mutta ei osata ottaa vastaan samalla mitalla? Kuulostaa kyllä ihan koulutetulta naiselta, ottaa itsensä *hieman* liian vakavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fsdgsdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fdgdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahaa, jälleenkö uusi uutinen siitä ettei kaikille riitä nuoria miljonäärihughgrantteja jotka huhuilevat romanttisesti postiluukusta?

Shokeeraavaa! Miten me kaikki selviämme tästä?

Sinä se jaksat jokaiseen sinkkuketjuun syöksyä jankuttamaan tuosta miljonäärihughgrantista, eikö oikeasti ole parempaa tekemistä?

Minulle kelpaisi ihan perusjuntti duunari/työtön kunhan ei ole päihdeongelmainen eikä liian ylipainoinen. Eipä löydy. Mitäs siihen sanot?

Tähän törmää jatkuvasti netissä, että nainen väittää että vaatimukset olisi vähäiset.

Tuntuu ristiriitaiselta, koska itse en juo alkoholia juuri koskaan, en polta, elämäntavat on todella terveelliset, kroppa on atleettinen, vakityö löytyy, omistusasunto löytyy, hyväsydäminen huomaavainen luonne löytyy mutta en silti vaan kelpaa.

Olisiko sitten niin että sinulla on liian kovat vaatimukset naisille ja näille joita yrität, on kovatasoisia miehiä tarjolla? Miehillä on todella kovat kriteerit naisille. Miehet ovat myös ennakkoluuloisempia naisista (ulkonäön perusteella) kuin naiset miehistä.

Moni mies pelaa itsensä ulos ikävaatimuksilla. Otetaan vaikka 39-vuotias mies, joka etsii 24-32 ikähaarukalla naista. Ei vastaa nuoret, eikä vanhat. Mies haluaa perheen. Mutta niin haluaa moni muukin mies. Vain harva tuon ikäinen löytää paljon nuorempaa naista.

Tätä en naisissa tajua. Jos mies hakee naisia ikähaarukassa 24-32, nainen lukee sen niin että haetaan 24-vuotiasta. Ettekö te osaa lukea? Vai onko niin huono itsetunto, että jos olette haarukan yläpäässä niin pelaatte itsenne ulos automaattisesti?

No niin sen luen. Toinen ongelma on se, että hetaan vain itseä nuorempia. On aina epäilyttävää, kun vaaditaan enemmän kuin pystutään tarjoamaan itse.

No esimerkiksi itseni tapauksessa sattuu olemaan niin, että lapseni äiti on 11 vuotta nuorempi ja edellisessäkin suhteessa oli nainen 7 vuotta nuorempi. Selvästikin minulla tuntuu natsaavan vähän nuorempien naisten kanssa jostain syystä, joten olisi aika hölmöä sulkea heidät pois hausta ilman syytä. Se ei kuitenkaan tarjoita, ettenkö uskoisi että omanikäiseni nainen voisi olla minulle se oikea. Siksi siinä ikähaarukassa on se yläpää omassa iässäni. Luulisi, että kypsemmillä naisilla olisi se itsetuntokin jo jotenkin kohdillaan. Toki monella onkin vastausten perusteella. Mutta jos haluaa pelata itsensä ulos erilaisista mahdollisuuksista tuolla tavalla, niin minkäs sille voi.

Nainen voi olla 11v nuorempi mutta ei 11v vanhempi? Ja ilmeisesti ne suhteet niihin nuoriin naisiin ovat kuitenkin päättyneet, joten joku kuitenkin meni pieleen?

Jos 39-vuotias mies haluaa lapsia, niin ei, nainen ei voi olla 11 vuotta vanhempi. Ymmärrätkö miksi?

- eri

Ymmärrän. Mutta 39-vuotiaan on todella vaikeaa enää löytää enää naista, jonka kanssa tehdä lapsia. Jos mies ei ole isä 40-vuotiaana, todennäköisyys isäksi tuloon on enää pieni.

gdfsdgs kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ghfghf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin et kertoo yleisesti sinkuista mutta keskittyi vaan siihen mammaan. Ihan tyhmä artikkeli.

En pääse lukemaan juttua, mutta on outoa väittää että nainen ei löytäisi Suomessa partneria. Ei muuta kuin profiili deittipalstalle, niin heti tulee satoja yhteydenottoja päivittäin toinen toistaan upeammilta uroksilta. Miehillä tilanne toki on tuo mitä otsikossa kerrotaan.

Kun se yhteydenotto ei ole vielä parisuhde. Niistä toinen toistaan upeammista uroksista kun pudottaa pois pelkän seksin vonkaajat, ei kovin montaa jää jäljelle ja nekin ovat jotain mielenterveyshäiriöisiä. 

Väärin. Vaan en eivät kelpaa naisille.

9/10 naisesta jolla on korkeakoulutus ei ikinä kelpaa ei korkeakoulutettu mies.

9/10 naisesta ei kelpaa mies joka tienaa naista vähemmän.

No minkä ihmeen takia pitäisi kelvata? Miksi tyytyä vähempään? Jos liikunnallinen mies saa vaatia liikunnalla status naista, niin miksi koulutettu ja hyvin ansaitseva nainen saa vaatia koulutettua hyvin ansaitsevaa miestä?

En jaksa lukea mistä olette keskustelleet, mutta kannattaa tarkasti miettiä, että kuinka tärkeää miehen koulutus ja ansaitseminen on. Näillä on kuitenkin erittäin vähän tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka tekevät parisuhteesta onnellisen. 

Enemmän koulutuksella ja jopa tuloilla on väliä kuin toisen ulkonäöllä. Ulkonäkö sitä paitsi muuttuu kaikilla iän tai esim. raskauksien myötä. Tulotkin voivat tippua, mutta yhteiset arvot ja mielenkiinnon kohteet voivat kantaa pidemmälle ja auttaa selviämään vastoinkäymisistä. Koulutus periytyy yhä vahvemmin myös lapsille, eikä ole järkevää harkita sellaista kumppania, jonka käsitykset siitä eroavat liian rankasti omista.

Sinusta ilmeisesti onnelliseen parisuhteeseen riittää tarpeeksi nuori ja kaunis, timmi kroppa, johon voit aina halutessasi ejakuloida - ja säyseä ja kiltti luonne pitäisi naiselta myös löytyä, jotta leidi myötäilee halujasi eikä sano vahingossakaan sinulle vastaan.

Edelleen et ole onnistunut sanomaan mitään syytä miksi koulutus olisi tärkeää. Toisen pitäminen viehättävänä taas on mitä ilmeisimmin tärkeää hyvän parisuhteen kannalta, koska ne asiat, joita tehdään pelkästään parisuhteessa liittyvät hyvin vahvasti seksiin tai muuhun romanttiseen läheisyyteen. Tällaisia asioita haluaa tehdä vain itseään viehättävän henkilön kanssa. 

Koulutettujen perheiden lapset ovat toki todennäköisemmin koulutettuja, mutta sinähän sitä lastasi olet kasvattamassa, joten hän kyllä näkee myös sen puolen. Sehän on vain hyvä jos lapsi näkee millaista on koulutetun työ ja millaista on matalammin koulutetun työ. Silloin hän osaa itse paremmin sanoa mitä haluaa tehdä. Ei lapsi ole koskaan vanhempiensa kopio, vaan yksilö, jonka pitää antaa itse päättää mitä hän haluaa tehdä. 

Minulle koulutus on yksi tärkeimmistä kriteereistä. Olen itse hankkinut kaksi akateemista tutkintoa ja miehellä tulee olla ainakin yksi ollakseen mielenkiintoinen. Kouluttamattomien jutut vaan tuppaa olemaan aika tylsiä. Ja ei, ei kelpaa tutkinto kuin tutkinto. Olen itse valtiotieteilijä, insinööriä en ota muuta kuin väitelleenä.

Valtiotieteilijä? Tsiisus, sinun juttusi varmaan ovatkin tylsiä.

Kiitos. Nämä tällaiset kommentit nimenomaan vahvistavat ketjun sanoman: akateemisen naisen ei kannata tuhlata aikaansa amikseen. Tarjolla on vain halveksuntaa ja vttuilua.

Ai, siis akateemiikko saa kyllä sanoa ihan vapaasti, että duunareiden jutut ovat tylsiä, mutta ei osata ottaa vastaan samalla mitalla? Kuulostaa kyllä ihan koulutetulta naiselta, ottaa itsensä *hieman* liian vakavasti.

Sano ihmeessä. Ja silloinhan ollaan täysin samaa mieltä, parisuhde kannattaa luoda samanlaisten ihmisten kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fsdgsdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fdgdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahaa, jälleenkö uusi uutinen siitä ettei kaikille riitä nuoria miljonäärihughgrantteja jotka huhuilevat romanttisesti postiluukusta?

Shokeeraavaa! Miten me kaikki selviämme tästä?

Sinä se jaksat jokaiseen sinkkuketjuun syöksyä jankuttamaan tuosta miljonäärihughgrantista, eikö oikeasti ole parempaa tekemistä?

Minulle kelpaisi ihan perusjuntti duunari/työtön kunhan ei ole päihdeongelmainen eikä liian ylipainoinen. Eipä löydy. Mitäs siihen sanot?

Tähän törmää jatkuvasti netissä, että nainen väittää että vaatimukset olisi vähäiset.

Tuntuu ristiriitaiselta, koska itse en juo alkoholia juuri koskaan, en polta, elämäntavat on todella terveelliset, kroppa on atleettinen, vakityö löytyy, omistusasunto löytyy, hyväsydäminen huomaavainen luonne löytyy mutta en silti vaan kelpaa.

Olisiko sitten niin että sinulla on liian kovat vaatimukset naisille ja näille joita yrität, on kovatasoisia miehiä tarjolla? Miehillä on todella kovat kriteerit naisille. Miehet ovat myös ennakkoluuloisempia naisista (ulkonäön perusteella) kuin naiset miehistä.

Moni mies pelaa itsensä ulos ikävaatimuksilla. Otetaan vaikka 39-vuotias mies, joka etsii 24-32 ikähaarukalla naista. Ei vastaa nuoret, eikä vanhat. Mies haluaa perheen. Mutta niin haluaa moni muukin mies. Vain harva tuon ikäinen löytää paljon nuorempaa naista.

Tätä en naisissa tajua. Jos mies hakee naisia ikähaarukassa 24-32, nainen lukee sen niin että haetaan 24-vuotiasta. Ettekö te osaa lukea? Vai onko niin huono itsetunto, että jos olette haarukan yläpäässä niin pelaatte itsenne ulos automaattisesti?

No niin sen luen. Toinen ongelma on se, että hetaan vain itseä nuorempia. On aina epäilyttävää, kun vaaditaan enemmän kuin pystutään tarjoamaan itse.

No esimerkiksi itseni tapauksessa sattuu olemaan niin, että lapseni äiti on 11 vuotta nuorempi ja edellisessäkin suhteessa oli nainen 7 vuotta nuorempi. Selvästikin minulla tuntuu natsaavan vähän nuorempien naisten kanssa jostain syystä, joten olisi aika hölmöä sulkea heidät pois hausta ilman syytä. Se ei kuitenkaan tarjoita, ettenkö uskoisi että omanikäiseni nainen voisi olla minulle se oikea. Siksi siinä ikähaarukassa on se yläpää omassa iässäni. Luulisi, että kypsemmillä naisilla olisi se itsetuntokin jo jotenkin kohdillaan. Toki monella onkin vastausten perusteella. Mutta jos haluaa pelata itsensä ulos erilaisista mahdollisuuksista tuolla tavalla, niin minkäs sille voi.

Nainen voi olla 11v nuorempi mutta ei 11v vanhempi? Ja ilmeisesti ne suhteet niihin nuoriin naisiin ovat kuitenkin päättyneet, joten joku kuitenkin meni pieleen?

Jos 39-vuotias mies haluaa lapsia, niin ei, nainen ei voi olla 11 vuotta vanhempi. Ymmärrätkö miksi?

- eri

Haluta voi mitä vaan, mutta jos ei saa mitä haluaa, ei se ole muiden vika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fsfasdfasdfa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin et kertoo yleisesti sinkuista mutta keskittyi vaan siihen mammaan. Ihan tyhmä artikkeli.

En pääse lukemaan juttua, mutta on outoa väittää että nainen ei löytäisi Suomessa partneria. Ei muuta kuin profiili deittipalstalle, niin heti tulee satoja yhteydenottoja päivittäin toinen toistaan upeammilta uroksilta. Miehillä tilanne toki on tuo mitä otsikossa kerrotaan.

Kun se yhteydenotto ei ole vielä parisuhde. Niistä toinen toistaan upeammista uroksista kun pudottaa pois pelkän seksin vonkaajat, ei kovin montaa jää jäljelle ja nekin ovat jotain mielenterveyshäiriöisiä. 

Väärin. Vaan en eivät kelpaa naisille.

9/10 naisesta jolla on korkeakoulutus ei ikinä kelpaa ei korkeakoulutettu mies.

9/10 naisesta ei kelpaa mies joka tienaa naista vähemmän.

No minkä ihmeen takia pitäisi kelvata? Miksi tyytyä vähempään? Jos liikunnallinen mies saa vaatia liikunnalla status naista, niin miksi koulutettu ja hyvin ansaitseva nainen saa vaatia koulutettua hyvin ansaitsevaa miestä?

En jaksa lukea mistä olette keskustelleet, mutta kannattaa tarkasti miettiä, että kuinka tärkeää miehen koulutus ja ansaitseminen on. Näillä on kuitenkin erittäin vähän tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka tekevät parisuhteesta onnellisen. 

Enemmän koulutuksella ja jopa tuloilla on väliä kuin toisen ulkonäöllä. Ulkonäkö sitä paitsi muuttuu kaikilla iän tai esim. raskauksien myötä. Tulotkin voivat tippua, mutta yhteiset arvot ja mielenkiinnon kohteet voivat kantaa pidemmälle ja auttaa selviämään vastoinkäymisistä. Koulutus periytyy yhä vahvemmin myös lapsille, eikä ole järkevää harkita sellaista kumppania, jonka käsitykset siitä eroavat liian rankasti omista.

Sinusta ilmeisesti onnelliseen parisuhteeseen riittää tarpeeksi nuori ja kaunis, timmi kroppa, johon voit aina halutessasi ejakuloida - ja säyseä ja kiltti luonne pitäisi naiselta myös löytyä, jotta leidi myötäilee halujasi eikä sano vahingossakaan sinulle vastaan.

Edelleen et ole onnistunut sanomaan mitään syytä miksi koulutus olisi tärkeää. Toisen pitäminen viehättävänä taas on mitä ilmeisimmin tärkeää hyvän parisuhteen kannalta, koska ne asiat, joita tehdään pelkästään parisuhteessa liittyvät hyvin vahvasti seksiin tai muuhun romanttiseen läheisyyteen. Tällaisia asioita haluaa tehdä vain itseään viehättävän henkilön kanssa. 

Koulutettujen perheiden lapset ovat toki todennäköisemmin koulutettuja, mutta sinähän sitä lastasi olet kasvattamassa, joten hän kyllä näkee myös sen puolen. Sehän on vain hyvä jos lapsi näkee millaista on koulutetun työ ja millaista on matalammin koulutetun työ. Silloin hän osaa itse paremmin sanoa mitä haluaa tehdä. Ei lapsi ole koskaan vanhempiensa kopio, vaan yksilö, jonka pitää antaa itse päättää mitä hän haluaa tehdä. 

Minä olen ollut naimisissa yli 20 v, ja vaikka edelleen meillä on aktiivinen seksielämä, kyllä meidän suhteessamme silti keskustellaan enemmän kuin harrastetaan seksiä. Jos olisin mennyt naimisiin miehen kanssa, joka ei ole lukenut venäläisiä klassikoita, jolle ei olisi luonnontieteet ja niistä puhuminen tuttua, joka ei soittaisi jotain instrumenttia, ja joka ei pystyisi pohtimaan politiikkaa vähän syvemmin, olisin hyvin yksinäinen parisuhteessani. Minulle nuo ovat tärkeitä asioita, ja miehen korkea monipuolinen koulutus niissä auttaa.

Joku toinen saattaa rakastaa kukkia, ja avioliitto ammattikoulun käyneen puutarhurin kanssa on elämän onni. Mutta kyllä hänellekin koulutuksella on merkitystä.

Missään tapauksessa en voisi olla onnellinen parisuhteessa, missä toinen osapuoli on sitä mieltä, että minun koulutukseni on hänelle merkityksetön asia. Se on osa minua, ja se on minulle tärkeää, joten jos minua rakastaa, pitää myös koulutustani tärkeänä.

En ole katkera, mutta mietin vain voiko tuo kirjoitus olla edes tosissaan kirjoitettu. Venäläiset klassikot, instrumentit, luonnontieteet, politiikka jne.

Kai fiksu aikuinen ymmärtää, että musiikillisuus on syntymälahja ja niistä koulutetuistakin aikuisista vain osa harrastaa itse taiteita, saati sitten musiikkia? Musiikin kuluttamista tietysti harrastaa suuri osa väestöstä, mutta en minä ainakaan tunne kuin yhden ihmisen, joka itse soittaa ja on siinä hyvä. Tämän ihmisen koulutus ja työ liittyykin nimenomaan musiikkiin kaiken muun kustannuksella ja hänen puolisonsa myös. Miksi tavallisen ihmisen pitäisi hampaat kirskuen opetella jonkun instrumentin soittoa?

Niin korkeaa ja monipuolista koulutusta ei ainakaan tutkintotasolla ole, että se auttaisi musiikin kanssa. Niistä tutkinnoista, joiden osia minä olen opiskellut, on vain yhteen liittynyt musiikki ja se oli kirkon nuorisotyön (AMK) vapaaehtoisena kurssina jokin kitaransoittokurssi, jonka käy osa tutkinto-opiskelijoista.

Mieheni on tohtori. Osaa puhua politiikasta, tutkinto on luonnontieteistä ja klassikkonsa tuntee. Ja soittaa viulua. Kas kun tällaisia miehiä on, miksi tyytyä vähempään.

Minua on aina kiehtonut tuo klassikkokysymys. Siis että joku kokee että siitä on hyötyä, kun on lukenut kirjallisuuden klassikoita. Miten se näkyy elämässä? Meneekö se niin, että aamiaispöydässä toinen aloittaa keskustelun, että "Muistatko, rakas, kun siinä Kazamarovin veljesten sivulla 54 oli sellainen mielenkiintoinen tapahtuma? Ahahaa. Ahahahaa." "Joo, niin oli." "Joo." Tai ollaan jossain akateemisissa pippaloissa ja koetaan mentaaliorgasmi, kun joku heittää viittauksen johonkin klassikkokirjaan ja huomaa, että hei, minä ymmärsin tuon viittauksen! Olen lukenut saman kirjan! Aaah! oooh! Hei kaikki, minäkin olen lukenut sen! Se tarkoittaa, että olen älykäs ja muutenkin niin fasinoiva ihminen! Osaan lukea ja olen lukenut kirjan x, jonka kaikki muutkin ovat lukeneet, koska se on akateemisen viitekehyksen puitteissa määritelty klassikoksi! Oooh!

No joo, itse en edes muista enää kolmen kuukauden kuluttua mitä kirjassa tapahtui, muuten kuin pääkohdiltaan. Saati sitten, että rakentaisin siitä jonkun säkenöivän rungon parisuhteen peruskiveksi. Silläpä kai jäikin akateeminen tutkinto aikoinaan kesken. Kertakaikkiaan tylsää matskua ne klassikot.

Juu, täsmälleen samaa olen pariinkin otteeseen kysynyt tällä palstalla, mutta tähän ei tule muuta vastausta kuin "et vain tajua". Ja siis ihan akateeminen nainen olen itsekin, mutta esim klassikkokirjallisuudesta tai historian tapahtumista en ole koskaan keskustellut kenenkään ihmisen kanssa. Tietysti niihin voi jossain sopivassa yhteydessä viitata, mutta ne viittaukset eivät kyllä kokonaista keskustelua kovin pitkälle kannattele. 

Meillä ei lueta venäläisiä klassikoita mutta muuten kyllä paljon ja ostetaan toisillemme ja yhteisiksi viikoittain kirjoja. Luetaan toisillemme ääneen niin tietokirjoja, romaaneja kuin runojakin, ja erityisen mielenkiintoisia otteita siitä kirjasta mitä itse kullakin sattuu olemaan luettavana. Ja puhutaan kirjoista, arvioidaan, suositellaan toiselle.

Kyllä kirjallisuus meidän parisuhteessa on yksi isoista yhdistävistä asioista ja paljon jäisi elämässä puuttumaan jos sitä ei voisi jakaa oman kumppanin kanssa.

Luette toisillenne? Tietokirjoistakin? Oikeasti? Vau. Noh, ei kai siinä mitään vikaa ole. Elämistä on monennäköistä.

fsdgsdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fdgdfgsdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahaa, jälleenkö uusi uutinen siitä ettei kaikille riitä nuoria miljonäärihughgrantteja jotka huhuilevat romanttisesti postiluukusta?

Shokeeraavaa! Miten me kaikki selviämme tästä?

Sinä se jaksat jokaiseen sinkkuketjuun syöksyä jankuttamaan tuosta miljonäärihughgrantista, eikö oikeasti ole parempaa tekemistä?

Minulle kelpaisi ihan perusjuntti duunari/työtön kunhan ei ole päihdeongelmainen eikä liian ylipainoinen. Eipä löydy. Mitäs siihen sanot?

Tähän törmää jatkuvasti netissä, että nainen väittää että vaatimukset olisi vähäiset.

Tuntuu ristiriitaiselta, koska itse en juo alkoholia juuri koskaan, en polta, elämäntavat on todella terveelliset, kroppa on atleettinen, vakityö löytyy, omistusasunto löytyy, hyväsydäminen huomaavainen luonne löytyy mutta en silti vaan kelpaa.

Olisiko sitten niin että sinulla on liian kovat vaatimukset naisille ja näille joita yrität, on kovatasoisia miehiä tarjolla? Miehillä on todella kovat kriteerit naisille. Miehet ovat myös ennakkoluuloisempia naisista (ulkonäön perusteella) kuin naiset miehistä.

Moni mies pelaa itsensä ulos ikävaatimuksilla. Otetaan vaikka 39-vuotias mies, joka etsii 24-32 ikähaarukalla naista. Ei vastaa nuoret, eikä vanhat. Mies haluaa perheen. Mutta niin haluaa moni muukin mies. Vain harva tuon ikäinen löytää paljon nuorempaa naista.

Tätä en naisissa tajua. Jos mies hakee naisia ikähaarukassa 24-32, nainen lukee sen niin että haetaan 24-vuotiasta. Ettekö te osaa lukea? Vai onko niin huono itsetunto, että jos olette haarukan yläpäässä niin pelaatte itsenne ulos automaattisesti?

No niin sen luen. Toinen ongelma on se, että hetaan vain itseä nuorempia. On aina epäilyttävää, kun vaaditaan enemmän kuin pystutään tarjoamaan itse.

No esimerkiksi itseni tapauksessa sattuu olemaan niin, että lapseni äiti on 11 vuotta nuorempi ja edellisessäkin suhteessa oli nainen 7 vuotta nuorempi. Selvästikin minulla tuntuu natsaavan vähän nuorempien naisten kanssa jostain syystä, joten olisi aika hölmöä sulkea heidät pois hausta ilman syytä. Se ei kuitenkaan tarjoita, ettenkö uskoisi että omanikäiseni nainen voisi olla minulle se oikea. Siksi siinä ikähaarukassa on se yläpää omassa iässäni. Luulisi, että kypsemmillä naisilla olisi se itsetuntokin jo jotenkin kohdillaan. Toki monella onkin vastausten perusteella. Mutta jos haluaa pelata itsensä ulos erilaisista mahdollisuuksista tuolla tavalla, niin minkäs sille voi.

Minusta oli erittäin hyvä, että oli joitakin selkeitä kriteereitä, joilla pystyi ehdokasjoukkoa rajaamaan pienemmäksi. Yksi kriteeri oli juuri tuo, että haettiin vain itseään nuorempia naisia. Lopulta jäljellä oli kolme ehdokasta ja sovin treffit kaikkien kanssa. Jo ekoilla treffeillä löytyi match, mutta kävin vielä toiset treffit, mutta kolmannet peruin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fsfasdfasdfa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin et kertoo yleisesti sinkuista mutta keskittyi vaan siihen mammaan. Ihan tyhmä artikkeli.

En pääse lukemaan juttua, mutta on outoa väittää että nainen ei löytäisi Suomessa partneria. Ei muuta kuin profiili deittipalstalle, niin heti tulee satoja yhteydenottoja päivittäin toinen toistaan upeammilta uroksilta. Miehillä tilanne toki on tuo mitä otsikossa kerrotaan.

Kun se yhteydenotto ei ole vielä parisuhde. Niistä toinen toistaan upeammista uroksista kun pudottaa pois pelkän seksin vonkaajat, ei kovin montaa jää jäljelle ja nekin ovat jotain mielenterveyshäiriöisiä. 

Väärin. Vaan en eivät kelpaa naisille.

9/10 naisesta jolla on korkeakoulutus ei ikinä kelpaa ei korkeakoulutettu mies.

9/10 naisesta ei kelpaa mies joka tienaa naista vähemmän.

No minkä ihmeen takia pitäisi kelvata? Miksi tyytyä vähempään? Jos liikunnallinen mies saa vaatia liikunnalla status naista, niin miksi koulutettu ja hyvin ansaitseva nainen saa vaatia koulutettua hyvin ansaitsevaa miestä?

En jaksa lukea mistä olette keskustelleet, mutta kannattaa tarkasti miettiä, että kuinka tärkeää miehen koulutus ja ansaitseminen on. Näillä on kuitenkin erittäin vähän tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka tekevät parisuhteesta onnellisen. 

Enemmän koulutuksella ja jopa tuloilla on väliä kuin toisen ulkonäöllä. Ulkonäkö sitä paitsi muuttuu kaikilla iän tai esim. raskauksien myötä. Tulotkin voivat tippua, mutta yhteiset arvot ja mielenkiinnon kohteet voivat kantaa pidemmälle ja auttaa selviämään vastoinkäymisistä. Koulutus periytyy yhä vahvemmin myös lapsille, eikä ole järkevää harkita sellaista kumppania, jonka käsitykset siitä eroavat liian rankasti omista.

Sinusta ilmeisesti onnelliseen parisuhteeseen riittää tarpeeksi nuori ja kaunis, timmi kroppa, johon voit aina halutessasi ejakuloida - ja säyseä ja kiltti luonne pitäisi naiselta myös löytyä, jotta leidi myötäilee halujasi eikä sano vahingossakaan sinulle vastaan.

Edelleen et ole onnistunut sanomaan mitään syytä miksi koulutus olisi tärkeää. Toisen pitäminen viehättävänä taas on mitä ilmeisimmin tärkeää hyvän parisuhteen kannalta, koska ne asiat, joita tehdään pelkästään parisuhteessa liittyvät hyvin vahvasti seksiin tai muuhun romanttiseen läheisyyteen. Tällaisia asioita haluaa tehdä vain itseään viehättävän henkilön kanssa. 

Koulutettujen perheiden lapset ovat toki todennäköisemmin koulutettuja, mutta sinähän sitä lastasi olet kasvattamassa, joten hän kyllä näkee myös sen puolen. Sehän on vain hyvä jos lapsi näkee millaista on koulutetun työ ja millaista on matalammin koulutetun työ. Silloin hän osaa itse paremmin sanoa mitä haluaa tehdä. Ei lapsi ole koskaan vanhempiensa kopio, vaan yksilö, jonka pitää antaa itse päättää mitä hän haluaa tehdä. 

Minä olen ollut naimisissa yli 20 v, ja vaikka edelleen meillä on aktiivinen seksielämä, kyllä meidän suhteessamme silti keskustellaan enemmän kuin harrastetaan seksiä. Jos olisin mennyt naimisiin miehen kanssa, joka ei ole lukenut venäläisiä klassikoita, jolle ei olisi luonnontieteet ja niistä puhuminen tuttua, joka ei soittaisi jotain instrumenttia, ja joka ei pystyisi pohtimaan politiikkaa vähän syvemmin, olisin hyvin yksinäinen parisuhteessani. Minulle nuo ovat tärkeitä asioita, ja miehen korkea monipuolinen koulutus niissä auttaa.

Joku toinen saattaa rakastaa kukkia, ja avioliitto ammattikoulun käyneen puutarhurin kanssa on elämän onni. Mutta kyllä hänellekin koulutuksella on merkitystä.

Missään tapauksessa en voisi olla onnellinen parisuhteessa, missä toinen osapuoli on sitä mieltä, että minun koulutukseni on hänelle merkityksetön asia. Se on osa minua, ja se on minulle tärkeää, joten jos minua rakastaa, pitää myös koulutustani tärkeänä.

En ole katkera, mutta mietin vain voiko tuo kirjoitus olla edes tosissaan kirjoitettu. Venäläiset klassikot, instrumentit, luonnontieteet, politiikka jne.

Kai fiksu aikuinen ymmärtää, että musiikillisuus on syntymälahja ja niistä koulutetuistakin aikuisista vain osa harrastaa itse taiteita, saati sitten musiikkia? Musiikin kuluttamista tietysti harrastaa suuri osa väestöstä, mutta en minä ainakaan tunne kuin yhden ihmisen, joka itse soittaa ja on siinä hyvä. Tämän ihmisen koulutus ja työ liittyykin nimenomaan musiikkiin kaiken muun kustannuksella ja hänen puolisonsa myös. Miksi tavallisen ihmisen pitäisi hampaat kirskuen opetella jonkun instrumentin soittoa?

Niin korkeaa ja monipuolista koulutusta ei ainakaan tutkintotasolla ole, että se auttaisi musiikin kanssa. Niistä tutkinnoista, joiden osia minä olen opiskellut, on vain yhteen liittynyt musiikki ja se oli kirkon nuorisotyön (AMK) vapaaehtoisena kurssina jokin kitaransoittokurssi, jonka käy osa tutkinto-opiskelijoista.

Mieheni on tohtori. Osaa puhua politiikasta, tutkinto on luonnontieteistä ja klassikkonsa tuntee. Ja soittaa viulua. Kas kun tällaisia miehiä on, miksi tyytyä vähempään.

Minua on aina kiehtonut tuo klassikkokysymys. Siis että joku kokee että siitä on hyötyä, kun on lukenut kirjallisuuden klassikoita. Miten se näkyy elämässä? Meneekö se niin, että aamiaispöydässä toinen aloittaa keskustelun, että "Muistatko, rakas, kun siinä Kazamarovin veljesten sivulla 54 oli sellainen mielenkiintoinen tapahtuma? Ahahaa. Ahahahaa." "Joo, niin oli." "Joo." Tai ollaan jossain akateemisissa pippaloissa ja koetaan mentaaliorgasmi, kun joku heittää viittauksen johonkin klassikkokirjaan ja huomaa, että hei, minä ymmärsin tuon viittauksen! Olen lukenut saman kirjan! Aaah! oooh! Hei kaikki, minäkin olen lukenut sen! Se tarkoittaa, että olen älykäs ja muutenkin niin fasinoiva ihminen! Osaan lukea ja olen lukenut kirjan x, jonka kaikki muutkin ovat lukeneet, koska se on akateemisen viitekehyksen puitteissa määritelty klassikoksi! Oooh!

No joo, itse en edes muista enää kolmen kuukauden kuluttua mitä kirjassa tapahtui, muuten kuin pääkohdiltaan. Saati sitten, että rakentaisin siitä jonkun säkenöivän rungon parisuhteen peruskiveksi. Silläpä kai jäikin akateeminen tutkinto aikoinaan kesken. Kertakaikkiaan tylsää matskua ne klassikot.

Juu, täsmälleen samaa olen pariinkin otteeseen kysynyt tällä palstalla, mutta tähän ei tule muuta vastausta kuin "et vain tajua". Ja siis ihan akateeminen nainen olen itsekin, mutta esim klassikkokirjallisuudesta tai historian tapahtumista en ole koskaan keskustellut kenenkään ihmisen kanssa. Tietysti niihin voi jossain sopivassa yhteydessä viitata, mutta ne viittaukset eivät kyllä kokonaista keskustelua kovin pitkälle kannattele. 

Ihmiset ovat erilaisia, tässäkin. Itse luin esim tuon Karamazovin veljekset lukioikäisenä, ja vieläkin, näin keski-ikäisenä, muistan sieltä kohtia, jotka kannattelevat ajattelua edelleen. Samoin on monen muun noiden kirjojen kohdalla. Minä luen edelleen, paljon, ja minusta on kiva olla parisuhteessa, missä puolisoni ymmärtää rakkauteni kirjoihin. Ja sen, etten lue klassikoita ollakseni ’sivistynyt’, vaan koska ne kirjat ovat klassikoita siksi, että ihmiset ovat niitä rakastaneet. Ja kun muutossa on sata laatikollista kirjoja, niistä ei tule noottia, vaan puolet niistä on miehen.

Ei kai se urheiluharrastuskaan ole sellainen, että siitä puhutaan joka hetki, mutta toisen prioriteetit pitää ymmärtää. Jos salilla käynti on paheksuttavaa, tai lukeminen vain turhaa lojumista, ei parisuhteessa voi hyvin.

Juu, eihän siitä mitään tule jos toisen harrastus on toiselle jostain syystä ongelma. Oli se sitten mikä tahansa, vähemmän älyllinenkin. Minä en keksi, miksi vastustaisin mitään kumppanin tärkeää juttua, ellei se olisi jotenkin vahingollista jommalle kummalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fsfasdfasdfa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin et kertoo yleisesti sinkuista mutta keskittyi vaan siihen mammaan. Ihan tyhmä artikkeli.

En pääse lukemaan juttua, mutta on outoa väittää että nainen ei löytäisi Suomessa partneria. Ei muuta kuin profiili deittipalstalle, niin heti tulee satoja yhteydenottoja päivittäin toinen toistaan upeammilta uroksilta. Miehillä tilanne toki on tuo mitä otsikossa kerrotaan.

Kun se yhteydenotto ei ole vielä parisuhde. Niistä toinen toistaan upeammista uroksista kun pudottaa pois pelkän seksin vonkaajat, ei kovin montaa jää jäljelle ja nekin ovat jotain mielenterveyshäiriöisiä. 

Väärin. Vaan en eivät kelpaa naisille.

9/10 naisesta jolla on korkeakoulutus ei ikinä kelpaa ei korkeakoulutettu mies.

9/10 naisesta ei kelpaa mies joka tienaa naista vähemmän.

No minkä ihmeen takia pitäisi kelvata? Miksi tyytyä vähempään? Jos liikunnallinen mies saa vaatia liikunnalla status naista, niin miksi koulutettu ja hyvin ansaitseva nainen saa vaatia koulutettua hyvin ansaitsevaa miestä?

En jaksa lukea mistä olette keskustelleet, mutta kannattaa tarkasti miettiä, että kuinka tärkeää miehen koulutus ja ansaitseminen on. Näillä on kuitenkin erittäin vähän tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka tekevät parisuhteesta onnellisen. 

Enemmän koulutuksella ja jopa tuloilla on väliä kuin toisen ulkonäöllä. Ulkonäkö sitä paitsi muuttuu kaikilla iän tai esim. raskauksien myötä. Tulotkin voivat tippua, mutta yhteiset arvot ja mielenkiinnon kohteet voivat kantaa pidemmälle ja auttaa selviämään vastoinkäymisistä. Koulutus periytyy yhä vahvemmin myös lapsille, eikä ole järkevää harkita sellaista kumppania, jonka käsitykset siitä eroavat liian rankasti omista.

Sinusta ilmeisesti onnelliseen parisuhteeseen riittää tarpeeksi nuori ja kaunis, timmi kroppa, johon voit aina halutessasi ejakuloida - ja säyseä ja kiltti luonne pitäisi naiselta myös löytyä, jotta leidi myötäilee halujasi eikä sano vahingossakaan sinulle vastaan.

Edelleen et ole onnistunut sanomaan mitään syytä miksi koulutus olisi tärkeää. Toisen pitäminen viehättävänä taas on mitä ilmeisimmin tärkeää hyvän parisuhteen kannalta, koska ne asiat, joita tehdään pelkästään parisuhteessa liittyvät hyvin vahvasti seksiin tai muuhun romanttiseen läheisyyteen. Tällaisia asioita haluaa tehdä vain itseään viehättävän henkilön kanssa. 

Koulutettujen perheiden lapset ovat toki todennäköisemmin koulutettuja, mutta sinähän sitä lastasi olet kasvattamassa, joten hän kyllä näkee myös sen puolen. Sehän on vain hyvä jos lapsi näkee millaista on koulutetun työ ja millaista on matalammin koulutetun työ. Silloin hän osaa itse paremmin sanoa mitä haluaa tehdä. Ei lapsi ole koskaan vanhempiensa kopio, vaan yksilö, jonka pitää antaa itse päättää mitä hän haluaa tehdä. 

Minä olen ollut naimisissa yli 20 v, ja vaikka edelleen meillä on aktiivinen seksielämä, kyllä meidän suhteessamme silti keskustellaan enemmän kuin harrastetaan seksiä. Jos olisin mennyt naimisiin miehen kanssa, joka ei ole lukenut venäläisiä klassikoita, jolle ei olisi luonnontieteet ja niistä puhuminen tuttua, joka ei soittaisi jotain instrumenttia, ja joka ei pystyisi pohtimaan politiikkaa vähän syvemmin, olisin hyvin yksinäinen parisuhteessani. Minulle nuo ovat tärkeitä asioita, ja miehen korkea monipuolinen koulutus niissä auttaa.

Joku toinen saattaa rakastaa kukkia, ja avioliitto ammattikoulun käyneen puutarhurin kanssa on elämän onni. Mutta kyllä hänellekin koulutuksella on merkitystä.

Missään tapauksessa en voisi olla onnellinen parisuhteessa, missä toinen osapuoli on sitä mieltä, että minun koulutukseni on hänelle merkityksetön asia. Se on osa minua, ja se on minulle tärkeää, joten jos minua rakastaa, pitää myös koulutustani tärkeänä.

En ole katkera, mutta mietin vain voiko tuo kirjoitus olla edes tosissaan kirjoitettu. Venäläiset klassikot, instrumentit, luonnontieteet, politiikka jne.

Kai fiksu aikuinen ymmärtää, että musiikillisuus on syntymälahja ja niistä koulutetuistakin aikuisista vain osa harrastaa itse taiteita, saati sitten musiikkia? Musiikin kuluttamista tietysti harrastaa suuri osa väestöstä, mutta en minä ainakaan tunne kuin yhden ihmisen, joka itse soittaa ja on siinä hyvä. Tämän ihmisen koulutus ja työ liittyykin nimenomaan musiikkiin kaiken muun kustannuksella ja hänen puolisonsa myös. Miksi tavallisen ihmisen pitäisi hampaat kirskuen opetella jonkun instrumentin soittoa?

Niin korkeaa ja monipuolista koulutusta ei ainakaan tutkintotasolla ole, että se auttaisi musiikin kanssa. Niistä tutkinnoista, joiden osia minä olen opiskellut, on vain yhteen liittynyt musiikki ja se oli kirkon nuorisotyön (AMK) vapaaehtoisena kurssina jokin kitaransoittokurssi, jonka käy osa tutkinto-opiskelijoista.

Mieheni on tohtori. Osaa puhua politiikasta, tutkinto on luonnontieteistä ja klassikkonsa tuntee. Ja soittaa viulua. Kas kun tällaisia miehiä on, miksi tyytyä vähempään.

Minua on aina kiehtonut tuo klassikkokysymys. Siis että joku kokee että siitä on hyötyä, kun on lukenut kirjallisuuden klassikoita. Miten se näkyy elämässä? Meneekö se niin, että aamiaispöydässä toinen aloittaa keskustelun, että "Muistatko, rakas, kun siinä Kazamarovin veljesten sivulla 54 oli sellainen mielenkiintoinen tapahtuma? Ahahaa. Ahahahaa." "Joo, niin oli." "Joo." Tai ollaan jossain akateemisissa pippaloissa ja koetaan mentaaliorgasmi, kun joku heittää viittauksen johonkin klassikkokirjaan ja huomaa, että hei, minä ymmärsin tuon viittauksen! Olen lukenut saman kirjan! Aaah! oooh! Hei kaikki, minäkin olen lukenut sen! Se tarkoittaa, että olen älykäs ja muutenkin niin fasinoiva ihminen! Osaan lukea ja olen lukenut kirjan x, jonka kaikki muutkin ovat lukeneet, koska se on akateemisen viitekehyksen puitteissa määritelty klassikoksi! Oooh!

No joo, itse en edes muista enää kolmen kuukauden kuluttua mitä kirjassa tapahtui, muuten kuin pääkohdiltaan. Saati sitten, että rakentaisin siitä jonkun säkenöivän rungon parisuhteen peruskiveksi. Silläpä kai jäikin akateeminen tutkinto aikoinaan kesken. Kertakaikkiaan tylsää matskua ne klassikot.

Juu, täsmälleen samaa olen pariinkin otteeseen kysynyt tällä palstalla, mutta tähän ei tule muuta vastausta kuin "et vain tajua". Ja siis ihan akateeminen nainen olen itsekin, mutta esim klassikkokirjallisuudesta tai historian tapahtumista en ole koskaan keskustellut kenenkään ihmisen kanssa. Tietysti niihin voi jossain sopivassa yhteydessä viitata, mutta ne viittaukset eivät kyllä kokonaista keskustelua kovin pitkälle kannattele. 

Ihmiset ovat erilaisia, tässäkin. Itse luin esim tuon Karamazovin veljekset lukioikäisenä, ja vieläkin, näin keski-ikäisenä, muistan sieltä kohtia, jotka kannattelevat ajattelua edelleen. Samoin on monen muun noiden kirjojen kohdalla. Minä luen edelleen, paljon, ja minusta on kiva olla parisuhteessa, missä puolisoni ymmärtää rakkauteni kirjoihin. Ja sen, etten lue klassikoita ollakseni ’sivistynyt’, vaan koska ne kirjat ovat klassikoita siksi, että ihmiset ovat niitä rakastaneet. Ja kun muutossa on sata laatikollista kirjoja, niistä ei tule noottia, vaan puolet niistä on miehen.

Ei kai se urheiluharrastuskaan ole sellainen, että siitä puhutaan joka hetki, mutta toisen prioriteetit pitää ymmärtää. Jos salilla käynti on paheksuttavaa, tai lukeminen vain turhaa lojumista, ei parisuhteessa voi hyvin.

Et vastannut kysymykseen. Tässä ei kysytty, onko kirjojen lukeminen kivaa tai onko se paheksuttavaa. Kyse oli siitä, mikä on niiden anti sosiaalisten tilanteiden kannalta ja miten paljon näistä ihan oikeasti tulee juttua. 

Itse kyllä keskustelen mieheni kanssa kirjallisuudesta; esim. edellä mainitusta Karamazovin veljeksistä vielä, että teoksessa esiintyvä suurinkvisiittorin tarina synnytti hiljattain kunnon filosofista pöytäkeskustelua pahuudesta. Jollei tunne kirjallisuutta, ei myöskään kykene siitä keskustelemaan. Mutta jos tuntee, on se mitä parhain keskustelun aihe, joka tarjoaa jatkuvasti uusia näkökulmia ihmisyyttä koskeviin ongelmiin.

Ei tietenkään pysty keskustelemaan juuri siitä kirjasta, jota ei ole lukenut. Mutta kun se kirjassa esitetty asia kuitenkin vedetään ideatasolle kuten kuvasit, niin silloinhan siitä voi keskustella kuka tahansa. Aika noppapeliksi menee, jos joutuu valikoimaan seuransa sen perusteella että onkohan tuo nyt lukenut sen ja sen kirjan, että päästään keskustelemaan juuri siitä, miten asia siinä kirjassa meni. Samalla tulee joku älytön ajatus siitä, että jos ei lue paljon kirjoja, niin ei pysty keskustelemaan mistään. Omituista. Oikeastaan voisi kysyä, onko ihminen oikeasti kovinkaan älykäs, jos ei kykene keskustelemaan asioista ilman, että on aiemmin lukenut kirjan, jossa on sattunut törmäämään ajatukseen. Osaako ajatella spontaanisti ylipäänsä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fsfasdfasdfa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin et kertoo yleisesti sinkuista mutta keskittyi vaan siihen mammaan. Ihan tyhmä artikkeli.

En pääse lukemaan juttua, mutta on outoa väittää että nainen ei löytäisi Suomessa partneria. Ei muuta kuin profiili deittipalstalle, niin heti tulee satoja yhteydenottoja päivittäin toinen toistaan upeammilta uroksilta. Miehillä tilanne toki on tuo mitä otsikossa kerrotaan.

Kun se yhteydenotto ei ole vielä parisuhde. Niistä toinen toistaan upeammista uroksista kun pudottaa pois pelkän seksin vonkaajat, ei kovin montaa jää jäljelle ja nekin ovat jotain mielenterveyshäiriöisiä. 

Väärin. Vaan en eivät kelpaa naisille.

9/10 naisesta jolla on korkeakoulutus ei ikinä kelpaa ei korkeakoulutettu mies.

9/10 naisesta ei kelpaa mies joka tienaa naista vähemmän.

No minkä ihmeen takia pitäisi kelvata? Miksi tyytyä vähempään? Jos liikunnallinen mies saa vaatia liikunnalla status naista, niin miksi koulutettu ja hyvin ansaitseva nainen saa vaatia koulutettua hyvin ansaitsevaa miestä?

En jaksa lukea mistä olette keskustelleet, mutta kannattaa tarkasti miettiä, että kuinka tärkeää miehen koulutus ja ansaitseminen on. Näillä on kuitenkin erittäin vähän tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka tekevät parisuhteesta onnellisen. 

Enemmän koulutuksella ja jopa tuloilla on väliä kuin toisen ulkonäöllä. Ulkonäkö sitä paitsi muuttuu kaikilla iän tai esim. raskauksien myötä. Tulotkin voivat tippua, mutta yhteiset arvot ja mielenkiinnon kohteet voivat kantaa pidemmälle ja auttaa selviämään vastoinkäymisistä. Koulutus periytyy yhä vahvemmin myös lapsille, eikä ole järkevää harkita sellaista kumppania, jonka käsitykset siitä eroavat liian rankasti omista.

Sinusta ilmeisesti onnelliseen parisuhteeseen riittää tarpeeksi nuori ja kaunis, timmi kroppa, johon voit aina halutessasi ejakuloida - ja säyseä ja kiltti luonne pitäisi naiselta myös löytyä, jotta leidi myötäilee halujasi eikä sano vahingossakaan sinulle vastaan.

Edelleen et ole onnistunut sanomaan mitään syytä miksi koulutus olisi tärkeää. Toisen pitäminen viehättävänä taas on mitä ilmeisimmin tärkeää hyvän parisuhteen kannalta, koska ne asiat, joita tehdään pelkästään parisuhteessa liittyvät hyvin vahvasti seksiin tai muuhun romanttiseen läheisyyteen. Tällaisia asioita haluaa tehdä vain itseään viehättävän henkilön kanssa. 

Koulutettujen perheiden lapset ovat toki todennäköisemmin koulutettuja, mutta sinähän sitä lastasi olet kasvattamassa, joten hän kyllä näkee myös sen puolen. Sehän on vain hyvä jos lapsi näkee millaista on koulutetun työ ja millaista on matalammin koulutetun työ. Silloin hän osaa itse paremmin sanoa mitä haluaa tehdä. Ei lapsi ole koskaan vanhempiensa kopio, vaan yksilö, jonka pitää antaa itse päättää mitä hän haluaa tehdä. 

Minä olen ollut naimisissa yli 20 v, ja vaikka edelleen meillä on aktiivinen seksielämä, kyllä meidän suhteessamme silti keskustellaan enemmän kuin harrastetaan seksiä. Jos olisin mennyt naimisiin miehen kanssa, joka ei ole lukenut venäläisiä klassikoita, jolle ei olisi luonnontieteet ja niistä puhuminen tuttua, joka ei soittaisi jotain instrumenttia, ja joka ei pystyisi pohtimaan politiikkaa vähän syvemmin, olisin hyvin yksinäinen parisuhteessani. Minulle nuo ovat tärkeitä asioita, ja miehen korkea monipuolinen koulutus niissä auttaa.

Joku toinen saattaa rakastaa kukkia, ja avioliitto ammattikoulun käyneen puutarhurin kanssa on elämän onni. Mutta kyllä hänellekin koulutuksella on merkitystä.

Missään tapauksessa en voisi olla onnellinen parisuhteessa, missä toinen osapuoli on sitä mieltä, että minun koulutukseni on hänelle merkityksetön asia. Se on osa minua, ja se on minulle tärkeää, joten jos minua rakastaa, pitää myös koulutustani tärkeänä.

En ole katkera, mutta mietin vain voiko tuo kirjoitus olla edes tosissaan kirjoitettu. Venäläiset klassikot, instrumentit, luonnontieteet, politiikka jne.

Kai fiksu aikuinen ymmärtää, että musiikillisuus on syntymälahja ja niistä koulutetuistakin aikuisista vain osa harrastaa itse taiteita, saati sitten musiikkia? Musiikin kuluttamista tietysti harrastaa suuri osa väestöstä, mutta en minä ainakaan tunne kuin yhden ihmisen, joka itse soittaa ja on siinä hyvä. Tämän ihmisen koulutus ja työ liittyykin nimenomaan musiikkiin kaiken muun kustannuksella ja hänen puolisonsa myös. Miksi tavallisen ihmisen pitäisi hampaat kirskuen opetella jonkun instrumentin soittoa?

Niin korkeaa ja monipuolista koulutusta ei ainakaan tutkintotasolla ole, että se auttaisi musiikin kanssa. Niistä tutkinnoista, joiden osia minä olen opiskellut, on vain yhteen liittynyt musiikki ja se oli kirkon nuorisotyön (AMK) vapaaehtoisena kurssina jokin kitaransoittokurssi, jonka käy osa tutkinto-opiskelijoista.

Mieheni on tohtori. Osaa puhua politiikasta, tutkinto on luonnontieteistä ja klassikkonsa tuntee. Ja soittaa viulua. Kas kun tällaisia miehiä on, miksi tyytyä vähempään.

Minua on aina kiehtonut tuo klassikkokysymys. Siis että joku kokee että siitä on hyötyä, kun on lukenut kirjallisuuden klassikoita. Miten se näkyy elämässä? Meneekö se niin, että aamiaispöydässä toinen aloittaa keskustelun, että "Muistatko, rakas, kun siinä Kazamarovin veljesten sivulla 54 oli sellainen mielenkiintoinen tapahtuma? Ahahaa. Ahahahaa." "Joo, niin oli." "Joo." Tai ollaan jossain akateemisissa pippaloissa ja koetaan mentaaliorgasmi, kun joku heittää viittauksen johonkin klassikkokirjaan ja huomaa, että hei, minä ymmärsin tuon viittauksen! Olen lukenut saman kirjan! Aaah! oooh! Hei kaikki, minäkin olen lukenut sen! Se tarkoittaa, että olen älykäs ja muutenkin niin fasinoiva ihminen! Osaan lukea ja olen lukenut kirjan x, jonka kaikki muutkin ovat lukeneet, koska se on akateemisen viitekehyksen puitteissa määritelty klassikoksi! Oooh!

No joo, itse en edes muista enää kolmen kuukauden kuluttua mitä kirjassa tapahtui, muuten kuin pääkohdiltaan. Saati sitten, että rakentaisin siitä jonkun säkenöivän rungon parisuhteen peruskiveksi. Silläpä kai jäikin akateeminen tutkinto aikoinaan kesken. Kertakaikkiaan tylsää matskua ne klassikot.

Juu, täsmälleen samaa olen pariinkin otteeseen kysynyt tällä palstalla, mutta tähän ei tule muuta vastausta kuin "et vain tajua". Ja siis ihan akateeminen nainen olen itsekin, mutta esim klassikkokirjallisuudesta tai historian tapahtumista en ole koskaan keskustellut kenenkään ihmisen kanssa. Tietysti niihin voi jossain sopivassa yhteydessä viitata, mutta ne viittaukset eivät kyllä kokonaista keskustelua kovin pitkälle kannattele. 

Sehän on ihan siitä kiinni, että jos substanssi ei riitä käymään keskustelua. Ei mullakaan riitä keskusteluun vaikkapa Putouksesta, mutta eipä tuota lähipiirissäni muut katelekaan kuin kansakoulun käyneet mummot.

En minä kyllä keksi, mitä Putouksessakaan on keskusteltavaa. "katsoitko putouksen, se kohta oli hauska, niin minustakin". Mitä muuta? Minusta ei ole mitään järkeä puhua aiheesta, josta molemmat tietävät samat asiat ja ovat suunnilleen samaa mieltä. Jompi kumpi heittää jonkin faktan ja sitä sitten hymistellään ja taivastellaan siinä. Mikä järki? 

Jos on ongelmaa sosiaalisissa taidoissa, voi olla vaikeaa ymmärtää toisten sosiaalista käytöstä tai keskusteluja.

Ja vielä vaikeampaa siitä ymmärtämisestä tekee se, että kukaan ei kerro esimerkkejä. Mikä siinä vastaamisessa on näin vaikeaa? Haukutte tyhmäksi ja sosiaalisesti kömpelöksi, mutta ette voi mitenkään edes yrittää selittää, vaikka ihan tosissani ja mielestäni asiallisesti kysyn. Pelkkää naljailua vain tulee. Tällaistako se keskustelu sitten teidän mielestänne on? Arvuuttelua, vihjailua, yläpuolelle asettumista.

Harrastukset ovat hyvä puheenaihe. Elokuvat, kirjat jne. Matkat ja unelmat. Työ on ainakin minulle huono puheenaihe, sillä siinä on niin paljon vaitiolovelvollisuuden alaisia juttuja, etten mielelläni edes puhu työstäni. Kun nettideittailin pyysin jopa miehiltä, ettei kerrottaisi mitään työstä tai koulutuksista ennen treffejä, jotta olisi avoin mieli. Melkein kaikki miehet kuitenkin laittoivat oman koulutuksensa ja ammattinsa ja vaativat saada tietää myös minun ammattini.

En kysynyt keskustelunaiheita. Juuri noista aiheista osaan itsekin keskustella. Minä kysyin, miten esimerkiksi kirjallisuudesta ja muista erityistä sivistystä vaativista aiheista keskustellaan.

Vierailija kirjoitti:

jghjfgh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin et kertoo yleisesti sinkuista mutta keskittyi vaan siihen mammaan. Ihan tyhmä artikkeli.

En pääse lukemaan juttua, mutta on outoa väittää että nainen ei löytäisi Suomessa partneria. Ei muuta kuin profiili deittipalstalle, niin heti tulee satoja yhteydenottoja päivittäin toinen toistaan upeammilta uroksilta. Miehillä tilanne toki on tuo mitä otsikossa kerrotaan.

Kun se yhteydenotto ei ole vielä parisuhde. Niistä toinen toistaan upeammista uroksista kun pudottaa pois pelkän seksin vonkaajat, ei kovin montaa jää jäljelle ja nekin ovat jotain mielenterveyshäiriöisiä. 

Väärin. Vaan en eivät kelpaa naisille.

9/10 naisesta jolla on korkeakoulutus ei ikinä kelpaa ei korkeakoulutettu mies.

9/10 naisesta ei kelpaa mies joka tienaa naista vähemmän.

No minkä ihmeen takia pitäisi kelvata? Miksi tyytyä vähempään? Jos liikunnallinen mies saa vaatia liikunnalla status naista, niin miksi koulutettu ja hyvin ansaitseva nainen saa vaatia koulutettua hyvin ansaitsevaa miestä?

En jaksa lukea mistä olette keskustelleet, mutta kannattaa tarkasti miettiä, että kuinka tärkeää miehen koulutus ja ansaitseminen on. Näillä on kuitenkin erittäin vähän tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka tekevät parisuhteesta onnellisen. 

Enemmän koulutuksella ja jopa tuloilla on väliä kuin toisen ulkonäöllä. Ulkonäkö sitä paitsi muuttuu kaikilla iän tai esim. raskauksien myötä. Tulotkin voivat tippua, mutta yhteiset arvot ja mielenkiinnon kohteet voivat kantaa pidemmälle ja auttaa selviämään vastoinkäymisistä. Koulutus periytyy yhä vahvemmin myös lapsille, eikä ole järkevää harkita sellaista kumppania, jonka käsitykset siitä eroavat liian rankasti omista.

Sinusta ilmeisesti onnelliseen parisuhteeseen riittää tarpeeksi nuori ja kaunis, timmi kroppa, johon voit aina halutessasi ejakuloida - ja säyseä ja kiltti luonne pitäisi naiselta myös löytyä, jotta leidi myötäilee halujasi eikä sano vahingossakaan sinulle vastaan.

Edelleen et ole onnistunut sanomaan mitään syytä miksi koulutus olisi tärkeää. Toisen pitäminen viehättävänä taas on mitä ilmeisimmin tärkeää hyvän parisuhteen kannalta, koska ne asiat, joita tehdään pelkästään parisuhteessa liittyvät hyvin vahvasti seksiin tai muuhun romanttiseen läheisyyteen. Tällaisia asioita haluaa tehdä vain itseään viehättävän henkilön kanssa. 

Koulutettujen perheiden lapset ovat toki todennäköisemmin koulutettuja, mutta sinähän sitä lastasi olet kasvattamassa, joten hän kyllä näkee myös sen puolen. Sehän on vain hyvä jos lapsi näkee millaista on koulutetun työ ja millaista on matalammin koulutetun työ. Silloin hän osaa itse paremmin sanoa mitä haluaa tehdä. Ei lapsi ole koskaan vanhempiensa kopio, vaan yksilö, jonka pitää antaa itse päättää mitä hän haluaa tehdä. 

Minä en pysty näkemään viehättävänä ihmistä, joka ei ole älykäs. Enkä tarkoita nyt vain loogis-analyyttista älykkyyttä vaan älykkyyttä, johon yhdistyy sivistys, tiedonhalu ja tunneäly. Jos älykäs ihminen ei välitä kouluttautua niin pitkälle kuin hänellä olisi lahjoja, niin olemme kovin erilaisia. Koulutus kun tuo mukanaan ihan erilaiset mahdollisuudet kehittää itseään ja työtään; vaikuttaa työhönsä ja  luoda uraa joko horisontaalisesti tai vertikaalisesti kuin suorittavan tason ammatit. Asiantuntijapuoliso voi työskennellä etänä, jolloin yhteistä aikaa on enemmän, kun työmatkoihin käytettävä aika vähenee. Hänellä on todennäköisesti paremmat mahdollisuudet valita loma-aikansa kuin ammatissa, jossa on joku kiertävä systeemi, jne.

eri

Mitä vaativampaa työtä tekee, sitä vähemmän on mahdollisuuksia vaikuttaa mihinkään. Jopa vapaa-aika jää vähiin. Näihin töihin hakeutuvat ne ihmiset, joille työ on elämän ykkösasia. Jos se on sinulle fine, niin sitten ei ole mitään ongelmaa. Aika moni tosin päätyy tuollaisessa tilanteessa panemaan jotain ulkopuolista ihmistä, jolla on aikaa olla paikalla. Toki kulissithan voi halutessaan pitää pystyssä.

Ja taas erinomainen perustelu sille, miksi puoliso pitää valita ’omista’ piireistä ja samoilla arvoilla. Jos koulutus, työ ja ura ovat omiakin arvoja, eivätkä joku pahe, joka oikeuttaa pettämään, voivat molemmat paremmin. Ja toisessa suhteessa taas ne, joiden mielestä työ on vain jotain, missä ollaan mahdollisimman vähän aikaa, ja vain rahan takia.

En sanoisi, että se oikeuttaa pettämään,(oikeuttaako mikään?) mutta monesti vaan tahtoo biologia ja läsnäolo nokittaa tittelit ja virat 6-0. Mutta on sinulla tuossa ehkä pointtiakin. Varmaan aika haasteellista on suhteessa, jos toiselle työ on elämä ja toisen mielestä työllä vain rahoitetaan elämää.

Vierailija kirjoitti:

fasfsaddfs kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amisjonnet pyrkivät tässäkin ketjussa dominoimaan naisia kertoen ja lopulta hokemalla hokien heille, miten asiat heidän mielestään todellisuudessa ovat ja mikä heistä on parisuhteessa tärkeää. He eivät lainkaan kuuntele naisia eivätkä pidä arvossa naisten mielipiteitä vaan pyrkivät jyräämään naisten kannan asiassa kuin asiassa. Parisuhde erilaisia arvoja kannattavan ihmisen kanssa käy raskaaksi, etenkin jos huonosti koulutettu jatkuvasti mitätöi koulutetumpaa kumppaniaan, kuten miehet tässäkin ketjussa pyrkivät tekemään.

Koulutetut naiset suosivat koulutettuja miehiä, joiden kanssa he jakavat usein saman tieteellisen maailmakuvan ja arvopohjan, eikä toinen yritä sitä omia "faktojaan" jankkaamalla jankuttaen murentaa, vaan asioista voidaan toivon mukaan keskustella rakentavassa hengessä. Yliopiston käyneet naiset usein arvostavat mieheltä sanavalmiutta ja kirjallista ilmaisukykyä, mikä amiksilla ei usein kovin korkealle tasolle yllä.

Miksi ihmeessä amikset eivät etsi sieltä amiksesta itselleen naisia? Miksi heidän mielestään naisen olisi oltava välttämättä koulutettu, vaikka he eivät koulutusta tai koulutettua naista arvosta? Luulisi yhteisen sävelen löytyvän helpommin sieltä kuin itselle täysin vieraista kuvioista.

Sanavalmius ja ilmaisukyky ovat synnynnäisiä ominaisuuksia, niitä ei mistään luennoilta tai tenteistä saa. On se kumma kun ihmisillä menee ominaisuudet ja koulutukset aina sekaisin.

Tämä ei todellakaan ole totta. Kaikkia ominaisuuksia voi kehittää. Esim sanavarasto korreloi lukeneisuuden kanssa vahvasti, ja kyllä, tutkimusten mukaan myös äly koulutuksen. Äly kehittyy myös, kun sitä käyttää.

Koko kansan keskinääräinen älykkyys nousee yleisen koulutustason noustessa, ja tästä voidaan vetää se selvä johtopäätös, että koulutus nostaa ihmisen älyä, myös yksilötasolla.

Älyllä ja koulutuksella voi olla tekemistä keskenään, mutta äly aiheuttaa kouluttautumista eikä toisinpäin. Älykkyys on tosiaan ollut pitkään nousussa länsimaissa, siihen on varmasti monia syitä mutta se ei kyllä onnistu niin, että koulussa jotenkin voitaisiin antaa kauhalla, jos on geenien puolesta saanut lusikalla. Myös parempi ravinto ja terveydenhuolto on johtanut siihen, että meillä ei kehitysvaiheessa putoa luontainen suorituskyky alemmas kuin se voisi olla. Aivot pääsevät siis kehittymään täyteen potentiaaliinsa.

Toisaalta viimeisimmät tutkimukset näyttävät kylläkin, että älykkyys on kääntynyt laskuun, vaikka kouluttaudumme enemmän kuin koskaan. Miten se selitetään? Itsellä on sellainen käsitys eletyn elämän perusteella, että älykkyys ja siitä juontuva kouluttautuminen ja itsensä antaminen työelämälle johtaa siihen, ettei lisääntyminen tai edes pariutuminen ole enää niin suuri prioriteetti kuin joskus ennen. Älykkäät siis lisääntyvät vähemmän kuin muu väestö ja täten keskiälykkyys putoaa. Olemmeko tuomittuja?

Vierailija kirjoitti:

jghjfgh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin et kertoo yleisesti sinkuista mutta keskittyi vaan siihen mammaan. Ihan tyhmä artikkeli.

En pääse lukemaan juttua, mutta on outoa väittää että nainen ei löytäisi Suomessa partneria. Ei muuta kuin profiili deittipalstalle, niin heti tulee satoja yhteydenottoja päivittäin toinen toistaan upeammilta uroksilta. Miehillä tilanne toki on tuo mitä otsikossa kerrotaan.

Kun se yhteydenotto ei ole vielä parisuhde. Niistä toinen toistaan upeammista uroksista kun pudottaa pois pelkän seksin vonkaajat, ei kovin montaa jää jäljelle ja nekin ovat jotain mielenterveyshäiriöisiä. 

Väärin. Vaan en eivät kelpaa naisille.

9/10 naisesta jolla on korkeakoulutus ei ikinä kelpaa ei korkeakoulutettu mies.

9/10 naisesta ei kelpaa mies joka tienaa naista vähemmän.

No minkä ihmeen takia pitäisi kelvata? Miksi tyytyä vähempään? Jos liikunnallinen mies saa vaatia liikunnalla status naista, niin miksi koulutettu ja hyvin ansaitseva nainen saa vaatia koulutettua hyvin ansaitsevaa miestä?

En jaksa lukea mistä olette keskustelleet, mutta kannattaa tarkasti miettiä, että kuinka tärkeää miehen koulutus ja ansaitseminen on. Näillä on kuitenkin erittäin vähän tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka tekevät parisuhteesta onnellisen. 

Enemmän koulutuksella ja jopa tuloilla on väliä kuin toisen ulkonäöllä. Ulkonäkö sitä paitsi muuttuu kaikilla iän tai esim. raskauksien myötä. Tulotkin voivat tippua, mutta yhteiset arvot ja mielenkiinnon kohteet voivat kantaa pidemmälle ja auttaa selviämään vastoinkäymisistä. Koulutus periytyy yhä vahvemmin myös lapsille, eikä ole järkevää harkita sellaista kumppania, jonka käsitykset siitä eroavat liian rankasti omista.

Sinusta ilmeisesti onnelliseen parisuhteeseen riittää tarpeeksi nuori ja kaunis, timmi kroppa, johon voit aina halutessasi ejakuloida - ja säyseä ja kiltti luonne pitäisi naiselta myös löytyä, jotta leidi myötäilee halujasi eikä sano vahingossakaan sinulle vastaan.

Edelleen et ole onnistunut sanomaan mitään syytä miksi koulutus olisi tärkeää. Toisen pitäminen viehättävänä taas on mitä ilmeisimmin tärkeää hyvän parisuhteen kannalta, koska ne asiat, joita tehdään pelkästään parisuhteessa liittyvät hyvin vahvasti seksiin tai muuhun romanttiseen läheisyyteen. Tällaisia asioita haluaa tehdä vain itseään viehättävän henkilön kanssa. 

Koulutettujen perheiden lapset ovat toki todennäköisemmin koulutettuja, mutta sinähän sitä lastasi olet kasvattamassa, joten hän kyllä näkee myös sen puolen. Sehän on vain hyvä jos lapsi näkee millaista on koulutetun työ ja millaista on matalammin koulutetun työ. Silloin hän osaa itse paremmin sanoa mitä haluaa tehdä. Ei lapsi ole koskaan vanhempiensa kopio, vaan yksilö, jonka pitää antaa itse päättää mitä hän haluaa tehdä. 

Minä en pysty näkemään viehättävänä ihmistä, joka ei ole älykäs. Enkä tarkoita nyt vain loogis-analyyttista älykkyyttä vaan älykkyyttä, johon yhdistyy sivistys, tiedonhalu ja tunneäly. Jos älykäs ihminen ei välitä kouluttautua niin pitkälle kuin hänellä olisi lahjoja, niin olemme kovin erilaisia. Koulutus kun tuo mukanaan ihan erilaiset mahdollisuudet kehittää itseään ja työtään; vaikuttaa työhönsä ja  luoda uraa joko horisontaalisesti tai vertikaalisesti kuin suorittavan tason ammatit. Asiantuntijapuoliso voi työskennellä etänä, jolloin yhteistä aikaa on enemmän, kun työmatkoihin käytettävä aika vähenee. Hänellä on todennäköisesti paremmat mahdollisuudet valita loma-aikansa kuin ammatissa, jossa on joku kiertävä systeemi, jne.

eri

Mitä vaativampaa työtä tekee, sitä vähemmän on mahdollisuuksia vaikuttaa mihinkään. Jopa vapaa-aika jää vähiin. Näihin töihin hakeutuvat ne ihmiset, joille työ on elämän ykkösasia. Jos se on sinulle fine, niin sitten ei ole mitään ongelmaa. Aika moni tosin päätyy tuollaisessa tilanteessa panemaan jotain ulkopuolista ihmistä, jolla on aikaa olla paikalla. Toki kulissithan voi halutessaan pitää pystyssä.

Kävimme juuri äskettäin miesystäväni kanssa pitkän keskustelun uskottomuudesta/uskollisuudesta. Minä olen meistä se, joka tekee pitempää työpäivää ja työhön kuuluu matkustamista ja jonkin verran edustamistakin. Tilaisuuksia pettämiseen siis olisi. Tottakai niitä olisi hänelläkin, onhan hänelläkin omat menonsa ja joka tapauksessa vietämme yhdessä vain osan viikosta.

Jotenkin minusta joka tapauksessa tuntuu siltä, että minä tiedän sinua paremmin, mikä todennäköisyys sille on, että päätyykö miesystäväni panemaan jotain ulkopuolista ihmistä. En usko, että hän viitsisi nähdä vaivaa rakentaakseen parisuhdettamme ja pohtiakseen uskottomuuden ja uskollisuuden kysymyksiä useiden tuntien ajan, jos hänelle olisi pikku juttu käydä kiksauttamassa välillä muita. En oikein edes näe, että miksi me olisimme yhdessä, jos haluaisimme edelleen elää samoin kuin sinkkuna.

Mutta ehkä tämä onkin yksi korkeasti koulutettujen parisuhteisiin liittyvä asia: käydään pitkiä ja filosofisiakin keskusteluja mm. siitä, mikä on uskottomuutta, miksi se toista loukkaisi jos esimerkiksi harrastaisi seksiä jonkun kolmannen osapuolen kanssa, miten parisuhde eroaa muista ihmissuhteista, mitä erityistä jää jäljelle jos seksi muiden kanssa sallitaan jne. Itselleni tämä on ensimmäinen parisuhde, jossa keskustellaan todella syvällisesti ja käytetään apuna parisuhdekirjallisuutta, -kursseja ja -tehtäviä.

Tietenkin jokainen ajattelee, että eihän se meidän Pertti tai Liisa koskaan, kyllä minä sen tietäisin. Varmasti sinä tiedät teidän perheen tilanteen paremmin kuin minä, mutta sinäkin tiedät vain teidän tilanteen. Itse tiedän yliopistopiireistä aika paljon kaikenlaista, en olisi aikoinaan uskonut miten paljon vipinää siellä on tässä mielessä. Toki kärjistin omassa tektissäni, mutta tarkoitus oli lähinnä osoittaa, että akateemisuus yksinään ei ole mikään tae sille, että liitto olisi täydellinen.

Anteeksi vaan, mutta minua vähän huvittaa tuo miten älyllistetty ja kliininen teillä on parisuhdekin, onko se sitten väistämätöntä jos molemmat ovat akateemisia? Että ihan käydään tuntikausien filosofisia keskusteluja siitä, mikä on pettämistä ja miksi se loukkaa. Ja vielä kursseja ja tehtäviä. Kuulostaa siltä, että suhdetta suoritetaan kuin jotain koulutehtävää sen sijaan, että eletään ja tunnetaan sitä. Mutta jos se teillä toimii, mikäs minä olen sanomaan. Ehkä tämä koko keskusteluketju on ollut vähän turhaa, jos ihmisten näkemykset parisuhteesta ovat näinkin erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fsfasdfasdfa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin et kertoo yleisesti sinkuista mutta keskittyi vaan siihen mammaan. Ihan tyhmä artikkeli.

En pääse lukemaan juttua, mutta on outoa väittää että nainen ei löytäisi Suomessa partneria. Ei muuta kuin profiili deittipalstalle, niin heti tulee satoja yhteydenottoja päivittäin toinen toistaan upeammilta uroksilta. Miehillä tilanne toki on tuo mitä otsikossa kerrotaan.

Kun se yhteydenotto ei ole vielä parisuhde. Niistä toinen toistaan upeammista uroksista kun pudottaa pois pelkän seksin vonkaajat, ei kovin montaa jää jäljelle ja nekin ovat jotain mielenterveyshäiriöisiä. 

Väärin. Vaan en eivät kelpaa naisille.

9/10 naisesta jolla on korkeakoulutus ei ikinä kelpaa ei korkeakoulutettu mies.

9/10 naisesta ei kelpaa mies joka tienaa naista vähemmän.

No minkä ihmeen takia pitäisi kelvata? Miksi tyytyä vähempään? Jos liikunnallinen mies saa vaatia liikunnalla status naista, niin miksi koulutettu ja hyvin ansaitseva nainen saa vaatia koulutettua hyvin ansaitsevaa miestä?

En jaksa lukea mistä olette keskustelleet, mutta kannattaa tarkasti miettiä, että kuinka tärkeää miehen koulutus ja ansaitseminen on. Näillä on kuitenkin erittäin vähän tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka tekevät parisuhteesta onnellisen. 

Enemmän koulutuksella ja jopa tuloilla on väliä kuin toisen ulkonäöllä. Ulkonäkö sitä paitsi muuttuu kaikilla iän tai esim. raskauksien myötä. Tulotkin voivat tippua, mutta yhteiset arvot ja mielenkiinnon kohteet voivat kantaa pidemmälle ja auttaa selviämään vastoinkäymisistä. Koulutus periytyy yhä vahvemmin myös lapsille, eikä ole järkevää harkita sellaista kumppania, jonka käsitykset siitä eroavat liian rankasti omista.

Sinusta ilmeisesti onnelliseen parisuhteeseen riittää tarpeeksi nuori ja kaunis, timmi kroppa, johon voit aina halutessasi ejakuloida - ja säyseä ja kiltti luonne pitäisi naiselta myös löytyä, jotta leidi myötäilee halujasi eikä sano vahingossakaan sinulle vastaan.

Edelleen et ole onnistunut sanomaan mitään syytä miksi koulutus olisi tärkeää. Toisen pitäminen viehättävänä taas on mitä ilmeisimmin tärkeää hyvän parisuhteen kannalta, koska ne asiat, joita tehdään pelkästään parisuhteessa liittyvät hyvin vahvasti seksiin tai muuhun romanttiseen läheisyyteen. Tällaisia asioita haluaa tehdä vain itseään viehättävän henkilön kanssa. 

Koulutettujen perheiden lapset ovat toki todennäköisemmin koulutettuja, mutta sinähän sitä lastasi olet kasvattamassa, joten hän kyllä näkee myös sen puolen. Sehän on vain hyvä jos lapsi näkee millaista on koulutetun työ ja millaista on matalammin koulutetun työ. Silloin hän osaa itse paremmin sanoa mitä haluaa tehdä. Ei lapsi ole koskaan vanhempiensa kopio, vaan yksilö, jonka pitää antaa itse päättää mitä hän haluaa tehdä. 

Minä olen ollut naimisissa yli 20 v, ja vaikka edelleen meillä on aktiivinen seksielämä, kyllä meidän suhteessamme silti keskustellaan enemmän kuin harrastetaan seksiä. Jos olisin mennyt naimisiin miehen kanssa, joka ei ole lukenut venäläisiä klassikoita, jolle ei olisi luonnontieteet ja niistä puhuminen tuttua, joka ei soittaisi jotain instrumenttia, ja joka ei pystyisi pohtimaan politiikkaa vähän syvemmin, olisin hyvin yksinäinen parisuhteessani. Minulle nuo ovat tärkeitä asioita, ja miehen korkea monipuolinen koulutus niissä auttaa.

Joku toinen saattaa rakastaa kukkia, ja avioliitto ammattikoulun käyneen puutarhurin kanssa on elämän onni. Mutta kyllä hänellekin koulutuksella on merkitystä.

Missään tapauksessa en voisi olla onnellinen parisuhteessa, missä toinen osapuoli on sitä mieltä, että minun koulutukseni on hänelle merkityksetön asia. Se on osa minua, ja se on minulle tärkeää, joten jos minua rakastaa, pitää myös koulutustani tärkeänä.

En ole katkera, mutta mietin vain voiko tuo kirjoitus olla edes tosissaan kirjoitettu. Venäläiset klassikot, instrumentit, luonnontieteet, politiikka jne.

Kai fiksu aikuinen ymmärtää, että musiikillisuus on syntymälahja ja niistä koulutetuistakin aikuisista vain osa harrastaa itse taiteita, saati sitten musiikkia? Musiikin kuluttamista tietysti harrastaa suuri osa väestöstä, mutta en minä ainakaan tunne kuin yhden ihmisen, joka itse soittaa ja on siinä hyvä. Tämän ihmisen koulutus ja työ liittyykin nimenomaan musiikkiin kaiken muun kustannuksella ja hänen puolisonsa myös. Miksi tavallisen ihmisen pitäisi hampaat kirskuen opetella jonkun instrumentin soittoa?

Niin korkeaa ja monipuolista koulutusta ei ainakaan tutkintotasolla ole, että se auttaisi musiikin kanssa. Niistä tutkinnoista, joiden osia minä olen opiskellut, on vain yhteen liittynyt musiikki ja se oli kirkon nuorisotyön (AMK) vapaaehtoisena kurssina jokin kitaransoittokurssi, jonka käy osa tutkinto-opiskelijoista.

Mieheni on tohtori. Osaa puhua politiikasta, tutkinto on luonnontieteistä ja klassikkonsa tuntee. Ja soittaa viulua. Kas kun tällaisia miehiä on, miksi tyytyä vähempään.

Minua on aina kiehtonut tuo klassikkokysymys. Siis että joku kokee että siitä on hyötyä, kun on lukenut kirjallisuuden klassikoita. Miten se näkyy elämässä? Meneekö se niin, että aamiaispöydässä toinen aloittaa keskustelun, että "Muistatko, rakas, kun siinä Kazamarovin veljesten sivulla 54 oli sellainen mielenkiintoinen tapahtuma? Ahahaa. Ahahahaa." "Joo, niin oli." "Joo." Tai ollaan jossain akateemisissa pippaloissa ja koetaan mentaaliorgasmi, kun joku heittää viittauksen johonkin klassikkokirjaan ja huomaa, että hei, minä ymmärsin tuon viittauksen! Olen lukenut saman kirjan! Aaah! oooh! Hei kaikki, minäkin olen lukenut sen! Se tarkoittaa, että olen älykäs ja muutenkin niin fasinoiva ihminen! Osaan lukea ja olen lukenut kirjan x, jonka kaikki muutkin ovat lukeneet, koska se on akateemisen viitekehyksen puitteissa määritelty klassikoksi! Oooh!

No joo, itse en edes muista enää kolmen kuukauden kuluttua mitä kirjassa tapahtui, muuten kuin pääkohdiltaan. Saati sitten, että rakentaisin siitä jonkun säkenöivän rungon parisuhteen peruskiveksi. Silläpä kai jäikin akateeminen tutkinto aikoinaan kesken. Kertakaikkiaan tylsää matskua ne klassikot.

Juu, täsmälleen samaa olen pariinkin otteeseen kysynyt tällä palstalla, mutta tähän ei tule muuta vastausta kuin "et vain tajua". Ja siis ihan akateeminen nainen olen itsekin, mutta esim klassikkokirjallisuudesta tai historian tapahtumista en ole koskaan keskustellut kenenkään ihmisen kanssa. Tietysti niihin voi jossain sopivassa yhteydessä viitata, mutta ne viittaukset eivät kyllä kokonaista keskustelua kovin pitkälle kannattele. 

Sehän on ihan siitä kiinni, että jos substanssi ei riitä käymään keskustelua. Ei mullakaan riitä keskusteluun vaikkapa Putouksesta, mutta eipä tuota lähipiirissäni muut katelekaan kuin kansakoulun käyneet mummot.

En minä kyllä keksi, mitä Putouksessakaan on keskusteltavaa. "katsoitko putouksen, se kohta oli hauska, niin minustakin". Mitä muuta? Minusta ei ole mitään järkeä puhua aiheesta, josta molemmat tietävät samat asiat ja ovat suunnilleen samaa mieltä. Jompi kumpi heittää jonkin faktan ja sitä sitten hymistellään ja taivastellaan siinä. Mikä järki? 

Jos on ongelmaa sosiaalisissa taidoissa, voi olla vaikeaa ymmärtää toisten sosiaalista käytöstä tai keskusteluja.

Ja vielä vaikeampaa siitä ymmärtämisestä tekee se, että kukaan ei kerro esimerkkejä. Mikä siinä vastaamisessa on näin vaikeaa? Haukutte tyhmäksi ja sosiaalisesti kömpelöksi, mutta ette voi mitenkään edes yrittää selittää, vaikka ihan tosissani ja mielestäni asiallisesti kysyn. Pelkkää naljailua vain tulee. Tällaistako se keskustelu sitten teidän mielestänne on? Arvuuttelua, vihjailua, yläpuolelle asettumista.

Harrastukset ovat hyvä puheenaihe. Elokuvat, kirjat jne. Matkat ja unelmat. Työ on ainakin minulle huono puheenaihe, sillä siinä on niin paljon vaitiolovelvollisuuden alaisia juttuja, etten mielelläni edes puhu työstäni. Kun nettideittailin pyysin jopa miehiltä, ettei kerrottaisi mitään työstä tai koulutuksista ennen treffejä, jotta olisi avoin mieli. Melkein kaikki miehet kuitenkin laittoivat oman koulutuksensa ja ammattinsa ja vaativat saada tietää myös minun ammattini.

En kysynyt keskustelunaiheita. Juuri noista aiheista osaan itsekin keskustella. Minä kysyin, miten esimerkiksi kirjallisuudesta ja muista erityistä sivistystä vaativista aiheista keskustellaan.

Jos kirjallisuus ei kiinnosta sinua, ei siitä kannata keskustella. Siis kiinnostaako?