Lue keskustelun säännöt.
HS: Suomessa sinkut eivät kohtaa
11.02.2018 |
Voiko joku avata tämän sisältöä? https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005561398.html
t. yks sinkku
Kommentit (1136)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki luonne ja elämänarvot vaikuttavat suhteessa, mutta kuka kiinnostuu niiden perusteella toisesta pariutumismielessä? Tunnen sinänsä hyväluonteisia ja suunnilleen samat arvot omaavia ihmisiä, mutta en tunne minkäänlaista kiinnostusta heihin parisuhdemielessä. Taatusti tarvitaan jotain muutakin.
Minä kiinnostun.
Mahdat olla tutustunut heihin aika pintapuolisesti, koska jokainen ihminen on oma yksilönsä. Ei ole kahta samanlaista ihmistä. Tai ehkä olet itse tylsyyden huippu? Ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä jos arvopohja on väärä. Sen takia ihmiset eroavat niin paljon, koska he keskittyvät pinnallisiin asioihin eivätkä ihmisen sisimpään.
Eli mielestäsi ulkonäöstä ei saa viehättyä, eikä sillä perusteella saa kiinnostua ihmisestä. Mutta enhän nyt voi jokaiseen hyväluonteiseen ihmiseen tutustua syvällisemmin, niin pitäis vähä enemmän saada ohjetta mistä asioista sitten saisi kiinnostua. Ei se riitä viehättämään, että toinen on hyväluontoinen ihminen ja hoitaa asiansa. Niin tekee monet muutkin.
Ulkonäön ei saa antaa olla määräävä tekijä jos pyrkii elinikäiseen suhteeseen. Ulkonäkö muuttuu, talous voi kaatua jne. , mikä on oletettavasti kaikkein pysyvintä ihmisessä? Perusluonne. Ihmistä on niin vaikeaa muuttaa ja ihmisen on itsensä niin vaikea muuttua. Sitäkin tapahtuu, mutta useimmin onnettomuuden tai vanhuuden sairauksien kautta.
Aika köyhältä tuntuu tuo käsityksesi ihmisen luonteesta, millaisia robotti-ihmisiä olet oikein tavannut? Sellaisia jotka eivät avoimesti uskalla näyttää sisintään? Mielestäni joka ikinen ihminen jonka olen eläissäni tavannut on erilainen kuin joku toinen. Kukaan ei ole ollut toisensa klooni.
Mitä se komeus tai kauneus auttaa silloin kun perhettä kohtaa tragedia? Mitä se auttaa kun riitelette yöllä vaipan vaihdosta? Ei mitään.
Jos haluaa pitkän liiton niin kannattaa miettiä itsessään ja toisessa ihmisessä tällaisia ominaisuuksia. Nämä ovat eron tunnusmerkit, joten kannattaa valita tarkoin se kumppani niin, ettei itse kohdista näitä häneen, eikä hän kohdista näitä itseen.
Kriittisyys
Halveksunta
Suojautuminen
Muurin rakentaminen
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhteen_k…
Teillä pitää olla yhteys ja kemiaa jotta saatte homman toimimaan. Kaikkiin "pieniin varoitusmerkkeihin" kannattaa suhtautua vakavasti. Jos jo rakkauden huumassa tulee esiin tällaisia niin miten jatkossa? Se huumahan kestää sen kaksi vuotta ja sen jälkeen pitäisi pärjätä sen ihmisen kanssa ihan ilman huumaa. Sellaisia ihmisiä ei niin paljon ole joista ei keksisi jotain moitittavaa.
Eli etsit sellaista ihmistä jonka luonne ja persoona kolahtaa yksiin sinun luonteesi kanssa.
Silloin voit noudattaa pitkän liiton kulmakiviä:
THE 8 STEPS
1. Never change each other
2. Compliment them
3. Revisit the past
4. Always listen
5. Don't get comfortable
6. Do chores together
7. Workout together
8. Take a weekly walk
http://www.dailymail.co.uk/femail/article-4270544/The-ten-secrets-long-…
Jokaisen vakan pitäisi valita se oma henkinen kansi. Silloin sinulla on oikeasti parisuhde, eikä ulkonäköön perustuva panosuhde jossa on hillittömästi ongelmia, koska luonteet eivät sovi yhteen.
Jos ulkonäkö ei saa vaikuttaa, niin miksi (palstan) miehille ylipaino on niin valtava este? Jos sporttista naista haluavat, jotta on samanlainen elämäntapa, niin esimerkiksi kuulantyöntäjissä ja keihäänheittäjissä on erittäin sporttisia naisia, mutta silti eivät taitaisi ulkonäöltään kelvata. Ja taviksissa on vaikka kuinka paljon liikuntaa aktiivisesti harrastavia pullukoita.
Minä en ymmärrä, miksi pitäisi mennä yhteen ihmisen kanssa, jota ei pidä puoleensavetävänä ja siis seksuaalisesti haluttavana JA joka on "henkisesti sopiva kansi". Maailmasta kun löytyy sellaisiakin. Seksitön suhde olisi minulle kauhistus ja seksiä puolestaan en voisi haluta miehen kanssa, jota en pidä haluttavana eli puoleensa vetävänä eli minun silmissäni hyvännäköisenä.
Ei kukaan sanonut, että pitäisi ottaa joku epäviehättävä vaan, ettei viehättävä/seksikäs ulkonäkö ole pitkän liiton tae vaan pitkän liiton takeena ovat aivan muut tekijät. Siksi ihmiset eivät valitse pitkää liittoa vaan lyhyitä panosuhteita ja valittavat sinkkuuttaan tai aikamiespoikuuttaan, huomaatkos? Siksi ihmiset eroavat, koska valitsivat ulkonäön eivätkä luonteen mukaan. Ihmiset saavat haluta ihan mitä tahansa, mitä ikinä keksivät haluta, mutta sillä haluamisella ei välttämättä ole mitään merkitystä. Sitten pitää haluta mieluummin olla yksin jos ei sitä unelmaa saa. Jokainen voi miettiä mikä on itselleen tärkeintä. Niin, sehän on suhteellista miten alhaiset kriteerit ihmisellä on, jos kriteerit ovat alhaalla niin seksikkäitä ja henkisiä kansia löytyy pilvin pimein.. Jos kriteerit ovat ylhäällä niin ei löydy ja sitten pitää lopettaa se marmatus.
Amal Clooney on juristi ja hän meni naimisiin entisen kenkämyyjän, George Clooneyn kanssa. Ruma ja kouluttamaton mies. Onko George kunnianhimoinen näyttelijä vai saiko omaisuutensa vain siksi, että on joidenkin mielestä komea? Kukin voi pohtia omien subjektiivisten näkemystensä mukaan miksi juristia kiinnostaisi kenkämyyjän jutut. Vai ovatko he sittenkin henkinen vai peräti henkinen ja fyysinen match? Kuka tietää. Zeta-Jones saa rahaa liitostaan Douglasin kanssa, hän on kuitenkin sairastunut kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Siksikö, ettei Douglas ollut seksuaalisesti haluttava vai siksi ettei heillä ole mitään puhuttavaa? Ai niin, mutta vaikka minusta Douglas on öklö niin hänet on äänestetty maailman seksikkäimmäksi mieheksi...
En oikein ymmärrä miten George Clooney ja Michael Douglas ovat esimerkkejäsi kouluttamatomia miehistä, joilla käy silti flaksi. George Clooney on opiskellut poliittista journalismia Northern Kentucky University ssä - tosin jätti opinnot kesken. Michael Douglas on valmistunut näyttelijäksi Kalifornian yliopistosta. Ehkäpä molemmille on tästä koulutustaustasta jotain sivistystä ja keskustelutaitoisia tarttunut mukaan.
Minä en ylipäänsä ymmärrä, miksi joku käyttää esimerkkeinä amerikkalaisia julkkiksia, joita hän tuskin henkilökohtaisesti tuntee. Eiköhän noiden esimerkkihenkilöiden elämä ole aika kaukana palstalaisten elämästä. Tulee väistämättä mieleen, että julkkiksia esimerkkinä käyttävällä ihmisellä ei ole ystäviä ja tuttavia ja normaaleja sosiaalisia verkostoja.
Siksi, että Amal nai kenkäkauppiaan vaikka on "akateeminen nainen". Kun taas Jaana Vantaalta ei helkutissa nai, koska kenkäkauppias on ihan takalistosta. Ei minkään arvoinen!!!
Ja siksi, että suurin osa AV:ltä ei tunne sukulaisiani ja tuttaviani, mutta sentään moni tietää Amalin ja Georgen.
Missä ulottuvuudessa Clooney on verrattavissa kenkäkauppiaaseen?
Kai ymmärrät, ettei ne naiset jotka toivovat esim. korkeaa koulutusta yleensä ole kiinnostuneita siitä maisteri tai tohtori nimikkeestä vaan sen mukanaan tuomasta sivistyksestä ja ammatista?
Siis sen mukanaan tuomasta näennäisestä sosiaalisesta statuksesta ja varallisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
fsfasdfasdfa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin et kertoo yleisesti sinkuista mutta keskittyi vaan siihen mammaan. Ihan tyhmä artikkeli.
En pääse lukemaan juttua, mutta on outoa väittää että nainen ei löytäisi Suomessa partneria. Ei muuta kuin profiili deittipalstalle, niin heti tulee satoja yhteydenottoja päivittäin toinen toistaan upeammilta uroksilta. Miehillä tilanne toki on tuo mitä otsikossa kerrotaan.
Kun se yhteydenotto ei ole vielä parisuhde. Niistä toinen toistaan upeammista uroksista kun pudottaa pois pelkän seksin vonkaajat, ei kovin montaa jää jäljelle ja nekin ovat jotain mielenterveyshäiriöisiä.
Väärin. Vaan en eivät kelpaa naisille.
9/10 naisesta jolla on korkeakoulutus ei ikinä kelpaa ei korkeakoulutettu mies.
9/10 naisesta ei kelpaa mies joka tienaa naista vähemmän.
No minkä ihmeen takia pitäisi kelvata? Miksi tyytyä vähempään? Jos liikunnallinen mies saa vaatia liikunnalla status naista, niin miksi koulutettu ja hyvin ansaitseva nainen saa vaatia koulutettua hyvin ansaitsevaa miestä?
En jaksa lukea mistä olette keskustelleet, mutta kannattaa tarkasti miettiä, että kuinka tärkeää miehen koulutus ja ansaitseminen on. Näillä on kuitenkin erittäin vähän tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka tekevät parisuhteesta onnellisen.
Enemmän koulutuksella ja jopa tuloilla on väliä kuin toisen ulkonäöllä. Ulkonäkö sitä paitsi muuttuu kaikilla iän tai esim. raskauksien myötä. Tulotkin voivat tippua, mutta yhteiset arvot ja mielenkiinnon kohteet voivat kantaa pidemmälle ja auttaa selviämään vastoinkäymisistä. Koulutus periytyy yhä vahvemmin myös lapsille, eikä ole järkevää harkita sellaista kumppania, jonka käsitykset siitä eroavat liian rankasti omista.
Sinusta ilmeisesti onnelliseen parisuhteeseen riittää tarpeeksi nuori ja kaunis, timmi kroppa, johon voit aina halutessasi ejakuloida - ja säyseä ja kiltti luonne pitäisi naiselta myös löytyä, jotta leidi myötäilee halujasi eikä sano vahingossakaan sinulle vastaan.
Edelleen et ole onnistunut sanomaan mitään syytä miksi koulutus olisi tärkeää. Toisen pitäminen viehättävänä taas on mitä ilmeisimmin tärkeää hyvän parisuhteen kannalta, koska ne asiat, joita tehdään pelkästään parisuhteessa liittyvät hyvin vahvasti seksiin tai muuhun romanttiseen läheisyyteen. Tällaisia asioita haluaa tehdä vain itseään viehättävän henkilön kanssa.
Koulutettujen perheiden lapset ovat toki todennäköisemmin koulutettuja, mutta sinähän sitä lastasi olet kasvattamassa, joten hän kyllä näkee myös sen puolen. Sehän on vain hyvä jos lapsi näkee millaista on koulutetun työ ja millaista on matalammin koulutetun työ. Silloin hän osaa itse paremmin sanoa mitä haluaa tehdä. Ei lapsi ole koskaan vanhempiensa kopio, vaan yksilö, jonka pitää antaa itse päättää mitä hän haluaa tehdä.
Minä olen ollut naimisissa yli 20 v, ja vaikka edelleen meillä on aktiivinen seksielämä, kyllä meidän suhteessamme silti keskustellaan enemmän kuin harrastetaan seksiä. Jos olisin mennyt naimisiin miehen kanssa, joka ei ole lukenut venäläisiä klassikoita, jolle ei olisi luonnontieteet ja niistä puhuminen tuttua, joka ei soittaisi jotain instrumenttia, ja joka ei pystyisi pohtimaan politiikkaa vähän syvemmin, olisin hyvin yksinäinen parisuhteessani. Minulle nuo ovat tärkeitä asioita, ja miehen korkea monipuolinen koulutus niissä auttaa.
Joku toinen saattaa rakastaa kukkia, ja avioliitto ammattikoulun käyneen puutarhurin kanssa on elämän onni. Mutta kyllä hänellekin koulutuksella on merkitystä.
Missään tapauksessa en voisi olla onnellinen parisuhteessa, missä toinen osapuoli on sitä mieltä, että minun koulutukseni on hänelle merkityksetön asia. Se on osa minua, ja se on minulle tärkeää, joten jos minua rakastaa, pitää myös koulutustani tärkeänä.
En ole katkera, mutta mietin vain voiko tuo kirjoitus olla edes tosissaan kirjoitettu. Venäläiset klassikot, instrumentit, luonnontieteet, politiikka jne.
Kai fiksu aikuinen ymmärtää, että musiikillisuus on syntymälahja ja niistä koulutetuistakin aikuisista vain osa harrastaa itse taiteita, saati sitten musiikkia? Musiikin kuluttamista tietysti harrastaa suuri osa väestöstä, mutta en minä ainakaan tunne kuin yhden ihmisen, joka itse soittaa ja on siinä hyvä. Tämän ihmisen koulutus ja työ liittyykin nimenomaan musiikkiin kaiken muun kustannuksella ja hänen puolisonsa myös. Miksi tavallisen ihmisen pitäisi hampaat kirskuen opetella jonkun instrumentin soittoa?
Niin korkeaa ja monipuolista koulutusta ei ainakaan tutkintotasolla ole, että se auttaisi musiikin kanssa. Niistä tutkinnoista, joiden osia minä olen opiskellut, on vain yhteen liittynyt musiikki ja se oli kirkon nuorisotyön (AMK) vapaaehtoisena kurssina jokin kitaransoittokurssi, jonka käy osa tutkinto-opiskelijoista.
Mieheni on tohtori. Osaa puhua politiikasta, tutkinto on luonnontieteistä ja klassikkonsa tuntee. Ja soittaa viulua. Kas kun tällaisia miehiä on, miksi tyytyä vähempään.
Minua on aina kiehtonut tuo klassikkokysymys. Siis että joku kokee että siitä on hyötyä, kun on lukenut kirjallisuuden klassikoita. Miten se näkyy elämässä? Meneekö se niin, että aamiaispöydässä toinen aloittaa keskustelun, että "Muistatko, rakas, kun siinä Kazamarovin veljesten sivulla 54 oli sellainen mielenkiintoinen tapahtuma? Ahahaa. Ahahahaa." "Joo, niin oli." "Joo." Tai ollaan jossain akateemisissa pippaloissa ja koetaan mentaaliorgasmi, kun joku heittää viittauksen johonkin klassikkokirjaan ja huomaa, että hei, minä ymmärsin tuon viittauksen! Olen lukenut saman kirjan! Aaah! oooh! Hei kaikki, minäkin olen lukenut sen! Se tarkoittaa, että olen älykäs ja muutenkin niin fasinoiva ihminen! Osaan lukea ja olen lukenut kirjan x, jonka kaikki muutkin ovat lukeneet, koska se on akateemisen viitekehyksen puitteissa määritelty klassikoksi! Oooh!
No joo, itse en edes muista enää kolmen kuukauden kuluttua mitä kirjassa tapahtui, muuten kuin pääkohdiltaan. Saati sitten, että rakentaisin siitä jonkun säkenöivän rungon parisuhteen peruskiveksi. Silläpä kai jäikin akateeminen tutkinto aikoinaan kesken. Kertakaikkiaan tylsää matskua ne klassikot.
Juu, täsmälleen samaa olen pariinkin otteeseen kysynyt tällä palstalla, mutta tähän ei tule muuta vastausta kuin "et vain tajua". Ja siis ihan akateeminen nainen olen itsekin, mutta esim klassikkokirjallisuudesta tai historian tapahtumista en ole koskaan keskustellut kenenkään ihmisen kanssa. Tietysti niihin voi jossain sopivassa yhteydessä viitata, mutta ne viittaukset eivät kyllä kokonaista keskustelua kovin pitkälle kannattele.
Sehän on ihan siitä kiinni, että jos substanssi ei riitä käymään keskustelua. Ei mullakaan riitä keskusteluun vaikkapa Putouksesta, mutta eipä tuota lähipiirissäni muut katelekaan kuin kansakoulun käyneet mummot.
En minä kyllä keksi, mitä Putouksessakaan on keskusteltavaa. "katsoitko putouksen, se kohta oli hauska, niin minustakin". Mitä muuta? Minusta ei ole mitään järkeä puhua aiheesta, josta molemmat tietävät samat asiat ja ovat suunnilleen samaa mieltä. Jompi kumpi heittää jonkin faktan ja sitä sitten hymistellään ja taivastellaan siinä. Mikä järki?
Jos on ongelmaa sosiaalisissa taidoissa, voi olla vaikeaa ymmärtää toisten sosiaalista käytöstä tai keskusteluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
fsfasdfasdfa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin et kertoo yleisesti sinkuista mutta keskittyi vaan siihen mammaan. Ihan tyhmä artikkeli.
En pääse lukemaan juttua, mutta on outoa väittää että nainen ei löytäisi Suomessa partneria. Ei muuta kuin profiili deittipalstalle, niin heti tulee satoja yhteydenottoja päivittäin toinen toistaan upeammilta uroksilta. Miehillä tilanne toki on tuo mitä otsikossa kerrotaan.
Kun se yhteydenotto ei ole vielä parisuhde. Niistä toinen toistaan upeammista uroksista kun pudottaa pois pelkän seksin vonkaajat, ei kovin montaa jää jäljelle ja nekin ovat jotain mielenterveyshäiriöisiä.
Väärin. Vaan en eivät kelpaa naisille.
9/10 naisesta jolla on korkeakoulutus ei ikinä kelpaa ei korkeakoulutettu mies.
9/10 naisesta ei kelpaa mies joka tienaa naista vähemmän.No minkä ihmeen takia pitäisi kelvata? Miksi tyytyä vähempään? Jos liikunnallinen mies saa vaatia liikunnalla status naista, niin miksi koulutettu ja hyvin ansaitseva nainen saa vaatia koulutettua hyvin ansaitsevaa miestä?
En jaksa lukea mistä olette keskustelleet, mutta kannattaa tarkasti miettiä, että kuinka tärkeää miehen koulutus ja ansaitseminen on. Näillä on kuitenkin erittäin vähän tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka tekevät parisuhteesta onnellisen.
Enemmän koulutuksella ja jopa tuloilla on väliä kuin toisen ulkonäöllä. Ulkonäkö sitä paitsi muuttuu kaikilla iän tai esim. raskauksien myötä. Tulotkin voivat tippua, mutta yhteiset arvot ja mielenkiinnon kohteet voivat kantaa pidemmälle ja auttaa selviämään vastoinkäymisistä. Koulutus periytyy yhä vahvemmin myös lapsille, eikä ole järkevää harkita sellaista kumppania, jonka käsitykset siitä eroavat liian rankasti omista.
Sinusta ilmeisesti onnelliseen parisuhteeseen riittää tarpeeksi nuori ja kaunis, timmi kroppa, johon voit aina halutessasi ejakuloida - ja säyseä ja kiltti luonne pitäisi naiselta myös löytyä, jotta leidi myötäilee halujasi eikä sano vahingossakaan sinulle vastaan.Edelleen et ole onnistunut sanomaan mitään syytä miksi koulutus olisi tärkeää. Toisen pitäminen viehättävänä taas on mitä ilmeisimmin tärkeää hyvän parisuhteen kannalta, koska ne asiat, joita tehdään pelkästään parisuhteessa liittyvät hyvin vahvasti seksiin tai muuhun romanttiseen läheisyyteen. Tällaisia asioita haluaa tehdä vain itseään viehättävän henkilön kanssa.
Koulutettujen perheiden lapset ovat toki todennäköisemmin koulutettuja, mutta sinähän sitä lastasi olet kasvattamassa, joten hän kyllä näkee myös sen puolen. Sehän on vain hyvä jos lapsi näkee millaista on koulutetun työ ja millaista on matalammin koulutetun työ. Silloin hän osaa itse paremmin sanoa mitä haluaa tehdä. Ei lapsi ole koskaan vanhempiensa kopio, vaan yksilö, jonka pitää antaa itse päättää mitä hän haluaa tehdä.Minä olen ollut naimisissa yli 20 v, ja vaikka edelleen meillä on aktiivinen seksielämä, kyllä meidän suhteessamme silti keskustellaan enemmän kuin harrastetaan seksiä. Jos olisin mennyt naimisiin miehen kanssa, joka ei ole lukenut venäläisiä klassikoita, jolle ei olisi luonnontieteet ja niistä puhuminen tuttua, joka ei soittaisi jotain instrumenttia, ja joka ei pystyisi pohtimaan politiikkaa vähän syvemmin, olisin hyvin yksinäinen parisuhteessani. Minulle nuo ovat tärkeitä asioita, ja miehen korkea monipuolinen koulutus niissä auttaa.
Joku toinen saattaa rakastaa kukkia, ja avioliitto ammattikoulun käyneen puutarhurin kanssa on elämän onni. Mutta kyllä hänellekin koulutuksella on merkitystä.
Missään tapauksessa en voisi olla onnellinen parisuhteessa, missä toinen osapuoli on sitä mieltä, että minun koulutukseni on hänelle merkityksetön asia. Se on osa minua, ja se on minulle tärkeää, joten jos minua rakastaa, pitää myös koulutustani tärkeänä.En ole katkera, mutta mietin vain voiko tuo kirjoitus olla edes tosissaan kirjoitettu. Venäläiset klassikot, instrumentit, luonnontieteet, politiikka jne.
Kai fiksu aikuinen ymmärtää, että musiikillisuus on syntymälahja ja niistä koulutetuistakin aikuisista vain osa harrastaa itse taiteita, saati sitten musiikkia? Musiikin kuluttamista tietysti harrastaa suuri osa väestöstä, mutta en minä ainakaan tunne kuin yhden ihmisen, joka itse soittaa ja on siinä hyvä. Tämän ihmisen koulutus ja työ liittyykin nimenomaan musiikkiin kaiken muun kustannuksella ja hänen puolisonsa myös. Miksi tavallisen ihmisen pitäisi hampaat kirskuen opetella jonkun instrumentin soittoa?
Niin korkeaa ja monipuolista koulutusta ei ainakaan tutkintotasolla ole, että se auttaisi musiikin kanssa. Niistä tutkinnoista, joiden osia minä olen opiskellut, on vain yhteen liittynyt musiikki ja se oli kirkon nuorisotyön (AMK) vapaaehtoisena kurssina jokin kitaransoittokurssi, jonka käy osa tutkinto-opiskelijoista.Mieheni on tohtori. Osaa puhua politiikasta, tutkinto on luonnontieteistä ja klassikkonsa tuntee. Ja soittaa viulua. Kas kun tällaisia miehiä on, miksi tyytyä vähempään.
Minua on aina kiehtonut tuo klassikkokysymys. Siis että joku kokee että siitä on hyötyä, kun on lukenut kirjallisuuden klassikoita. Miten se näkyy elämässä? Meneekö se niin, että aamiaispöydässä toinen aloittaa keskustelun, että "Muistatko, rakas, kun siinä Kazamarovin veljesten sivulla 54 oli sellainen mielenkiintoinen tapahtuma? Ahahaa. Ahahahaa." "Joo, niin oli." "Joo." Tai ollaan jossain akateemisissa pippaloissa ja koetaan mentaaliorgasmi, kun joku heittää viittauksen johonkin klassikkokirjaan ja huomaa, että hei, minä ymmärsin tuon viittauksen! Olen lukenut saman kirjan! Aaah! oooh! Hei kaikki, minäkin olen lukenut sen! Se tarkoittaa, että olen älykäs ja muutenkin niin fasinoiva ihminen! Osaan lukea ja olen lukenut kirjan x, jonka kaikki muutkin ovat lukeneet, koska se on akateemisen viitekehyksen puitteissa määritelty klassikoksi! Oooh!
No joo, itse en edes muista enää kolmen kuukauden kuluttua mitä kirjassa tapahtui, muuten kuin pääkohdiltaan. Saati sitten, että rakentaisin siitä jonkun säkenöivän rungon parisuhteen peruskiveksi. Silläpä kai jäikin akateeminen tutkinto aikoinaan kesken. Kertakaikkiaan tylsää matskua ne klassikot.Juu, täsmälleen samaa olen pariinkin otteeseen kysynyt tällä palstalla, mutta tähän ei tule muuta vastausta kuin "et vain tajua". Ja siis ihan akateeminen nainen olen itsekin, mutta esim klassikkokirjallisuudesta tai historian tapahtumista en ole koskaan keskustellut kenenkään ihmisen kanssa. Tietysti niihin voi jossain sopivassa yhteydessä viitata, mutta ne viittaukset eivät kyllä kokonaista keskustelua kovin pitkälle kannattele.
Miten selittää eri värien ero syntymästään sokealle? Ei mitenkään, samoin kouluttamaton ei tajua mistä hän on jäänyt paitsi.
Suurin ongelma ei ole se ettei aamiaispöydässä voi keskustella kirjallisuudesta, vaan tuo alemmuuskompleksi. Ettei ole opiskellut vaikka valtiotieteitä koskaan, mutta "tietää" että se on tylsää. MISTÄ tietää?
Ja kyllä akateemiset pariutuu myös amisten kanssa. Mutta ei sellaisten amisten, joilla on kova kiire dissata jotakin koulutusta ihan silkkaa omaa epävarmuutta.
En ymmärrä, miksi lainasit minun viestiäni. Et ilmeisesti lukenut sitä kokonaan. En puhunut tuossa mistään koulutuksesta, vaan ihan siitä vapaa-ajalla tapahtuvasta keskustelusta.
Itsekin olen siis ihan akateeminen, mutta en ole koskaan ymmärtänyt, mitä kirjallisuuskeskustelut pitävät sisällään, ellei ole kyse esim juuri luetusta kirjasta. Kyllä itsekin olen klassikoita kahlannut, mutta en kyllä mitenkään luontevasti saisi niitä yhdenkään ihmisen kanssa puheenaiheeksi kuin ihan parin lauseen verran, ellei kyse ole siitä, että kerron teoksesta henkilölle, joka ei ole sitä lukenut.
Miksei akateemiset osaa yhtään analysoida ja antaa vaikka esimerkkejä tällaisen keskustelun kulusta? Tuolla jo totesinkin, että vastaukset ovat juuri tätä "et kuitenkaan tajua" -linjaa ja tässä lainaamassani viestissähän se tulikin todistetuksi.
No esimerkkejä oikean elämän keskusteluista:
Kuka on mielestäsi Anna Kareninan päähenkilö ja miksi? Mitä se kertoo sinusta? Ihmiset jakautuvat tässä kahteen hyvin erilaisten ihmisten leiriin, ja siitä tosiaan seuraa hyviä keskusteluja.
Toinen, onko Sonja Rikolksessa ja rangaistuksessa naiseksi aidosti kuvattu? Miksi, miksi ei.
Munkki, joka opettaa Karamazovin veljeksissä, miten hän on avannut sinulle kristinuskon sisältöä? Tästä on paljon pohdittavaa, koska ajatuksia herättäviä kohtia oli monta.
Ja kaikki edelliset siis oikeasti käytyjä pitkiä keskusteluja.
Vierailija kirjoitti:
Eri yhteiskuntaluokasta puolison ottaminen on vähän kuin ulkomaalaisen puolison ottaminen. Kaikki ominaisuudet sinänsä voivat olla yhtä hyviä, mutta onhan elämä helpompaa, kun puhutaan samaa kieltä, ja ymmärretään vähän, mitä toinen on elämässään kokenut ja käynyt läpi.
Entäs jos toinen on fyysikko ja toinen taidehistorioitsija? Ettehän te silloin ymmärrä toistenne aloista lähtökohtaisesti yhtään sen enempää kuin leipurikaan. Toki voitte puhua opiskelusta ja oleskelusta yliopistossa, jos se nyt sitten kantaa suhdetta kovinkin monta vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amisjonnet pyrkivät tässäkin ketjussa dominoimaan naisia kertoen ja lopulta hokemalla hokien heille, miten asiat heidän mielestään todellisuudessa ovat ja mikä heistä on parisuhteessa tärkeää. He eivät lainkaan kuuntele naisia eivätkä pidä arvossa naisten mielipiteitä vaan pyrkivät jyräämään naisten kannan asiassa kuin asiassa. Parisuhde erilaisia arvoja kannattavan ihmisen kanssa käy raskaaksi, etenkin jos huonosti koulutettu jatkuvasti mitätöi koulutetumpaa kumppaniaan, kuten miehet tässäkin ketjussa pyrkivät tekemään.
Koulutetut naiset suosivat koulutettuja miehiä, joiden kanssa he jakavat usein saman tieteellisen maailmakuvan ja arvopohjan, eikä toinen yritä sitä omia "faktojaan" jankkaamalla jankuttaen murentaa, vaan asioista voidaan toivon mukaan keskustella rakentavassa hengessä. Yliopiston käyneet naiset usein arvostavat mieheltä sanavalmiutta ja kirjallista ilmaisukykyä, mikä amiksilla ei usein kovin korkealle tasolle yllä.
Miksi ihmeessä amikset eivät etsi sieltä amiksesta itselleen naisia? Miksi heidän mielestään naisen olisi oltava välttämättä koulutettu, vaikka he eivät koulutusta tai koulutettua naista arvosta? Luulisi yhteisen sävelen löytyvän helpommin sieltä kuin itselle täysin vieraista kuvioista.
Opettavainen kirjoitus.
Koska akateeminen tutkinto on naiselle niin massiivinen saavutus, rakentuu hänen koko identiteettinsä tutkinnon ympärille. Hänestä tulee Akateeminen Nainen joka on tieteellinen, sanavalmis, sosiaalinen ja kirjallisesti taitava. Joten tokihan miehenkin tulee olla, eikö niin?
Tosiasiassa suuri osa akateemisista naisista on samoja kiltisti läksynsä tekeviä hissukoita joita he olivat lukiossakin. Älyllisesti alle keskivertoja, mutta ahkeria. Akateemisuus nähdään porttina johonkin parempaan, verrattuna aikoihin jolloin sosiaalinen jumppatyttö varasti suosittujen poikien huomion. Yhtä lailla yliopiston käytävillä maleksii huippulahjakkaita alisuorittajahippeja, rasittavia feministejä, opintonsa mokaavia bailaajatyttöjä, jne. Porukkaa on laidasta laitaan, pl. pahimmat autonrassaajajonnet.
Perheen hankkineiden entisten opiskelukaverieni maailmankuvakin on kaukana tieteellisestä; enemmänkin se koostuu samoista keittiöremontti-, ja kakkavaippajutuista kuin muillakin.
Kyse on lähinnä akateemisesta kuplasta, vain harvalla se konvertoituu "akateemiseksi elämäksi" opiskeluaikojen jälkeenkin kun ihmiset sekoittuvat keskenään ja muuttavat työn perässä ympri maailmaa.
Jostain syystä miehet ymmärtävät tämän, kun taas naiset eivät. Toki kyse on statuksesta: miehelle riittää että nainen on fiksu, nainen edellyttää tutkintoa joka naisen silmissä nostaa pariskunnan paikkaa sosiaalisessa hierarkiassa.
M/31vEtpä paljon oikeammassa voisi olla. Miehetkin antavat yleensä suuren painoarvon koulutukselle opintojensa alussa, etenkin jos on panostanut pääsykokeisiin ja päässyt sisään, mutta viimeistään työelämässä koulutus alkaa olemaan hyvin merkityksetön asia miehille. Naisille akateemisuus on paljon useammin osa identiteettiä vielä pitkään valmistumisen jälkeen, eikä kouluttamattomia ihmisiä pidetä minään. Ei silloinkaan, vaikka he toiminnallaan osoittavat olevansa fiksuja. Ainoastaan varallisuuden kerääminen riittää naisille nostamaan miehen ylös sivistymättömien joukosta.
Tietenkin naisissakin on paljon heitä, jotka eivät anna liian suurta painoarvoa tutkinnolle, mutta he ovatkin pääasiassa parisuhteessa, eikä valittamassa näissä ketjuissa siitä, että ei löydy sivistynyttä miestä.
Tässä keskustelussa ovat kyllä olleet vastakkain onnellisessa parisuhteessa olevat äiti-ihmiset, ja sinkkumiehet, joita suututtaa, että nämä naiset eivät olisi huolineet heitä.
Tarkoitat varmaankin, että täällä on ollut hyviä ja perusteltuja kommentteja miehiltä ja sitten keskustelun hävinneet naiset ovat koittaneet viestisi tapaan lyödä pöytään "et saa pillua" -korttia, koska eivät voi enää muuta tehdä.
Etkö vieläkään ymmärrä, että yhdelläkään miehellä ei voi olla hyviä perusteluja sille, millaisen puolison naisen pitäisi haluta. Meillä naisilla on oikeus päättää ihan itse, ja kriteerimme saavat olla ihan mitä vaan.
Eihän lainaamassasi viestissä puhuttu mitään tuollaisesta. Toki nainen saa päättää itse kriteerinsä, mutta mies saa sanoa, että naisen kriteereissä ei ole mitään järkeä. Näissä ketjussa esitetyissä kriteereissä, kun ei ole oikeastaan mitään järkeä ja niitä asettamalla naiset ampuvat vain itseään jalkaan.
Ja sillä perusteella on sitten ihan oikeutettua haukkua naisia prinsessaharhaisiksi kurpiksi? Mistä tulee tämä kauhea tarve todistella, ettei naisen kriteereissä ole järkeä, kun jokainen nainen tässäkin ketjussa tiedostaa mahdollisuuden jäädä sinkuksi?
Miksi ei olisi oikeutettua? Ihmisiä saa haukkua minkä lystää. Tässä yhteydessä ei edes haukuta, vaan sanotaan se syy miksi nämä naiset eivät löydä seuraa. Se ei ole haukkumista, että kertoo totuuden. Näiden naisten vaatimukset eivät perustu mihinkään mitä voisi järjellä perustella. Siten heidän toimintansa on typerää. Toisaalta ainoastaan itse siitä joutuvat kärsimään, joten siinä mielessä minua ei paljon kiinnosta mitä mieltä ovat. Lähinnä vain totuuden nimissä haluan tulla toteamaan ilmeisen syyn heidän ongelmiinsa, kun koittavat syyttää ongelmistaan tahoja, jotka eivät ole niihin syyllisiä.
Mun mielestä on täysin järkeenkäyvää, että halusin kiinnostavan, älykkään, koulutetun ja hyvin toimeentuleva miehen. Ajattelin, että tällaisen kanssa yhteiselämämme olisi onnellista. Millä tavalla kriteerini oli järjettömiä? Tällaisen ihmisen tapasin ja menimme naimisiin ja elelemme onnellisena kolmen lapsen kera. Bonuksena vielä, mies on pitkä , tumma ja komea. Kävipä minulla tuuri.
Ja sitten heräsit ja annoit kissalle ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sdfsdffasdf kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eri yhteiskuntaluokasta puolison ottaminen on vähän kuin ulkomaalaisen puolison ottaminen. Kaikki ominaisuudet sinänsä voivat olla yhtä hyviä, mutta onhan elämä helpompaa, kun puhutaan samaa kieltä, ja ymmärretään vähän, mitä toinen on elämässään kokenut ja käynyt läpi.
Entäs jos toinen on fyysikko ja toinen taidehistorioitsija? Ettehän te silloin ymmärrä toistenne aloista lähtökohtaisesti yhtään sen enempää kuin leipurikaan. Toki voitte puhua opiskelusta ja oleskelusta yliopistossa, jos se nyt sitten kantaa suhdetta kovinkin monta vuotta.
Mieheni on fyysikko ja minä en ole taidehistorioitsija, vaan ihan tavallinen historioitsija. Ollaan jo keski-ikäisiä, joten opiskeluajoista ei viitsitä jauhaa. Olen oppinut mieheltä luonnontieteistä paljon ja hän minulta historiasta, mutta kyllä se koulutus keskusteluissa ilmenee analyyttisinä taitoina ja yleisenä oppineisuutena. Molemmat opiskelevat nytkin tosin eri oppiaineita ihan harrastusmielessä ja ihan mielenkiintoisia keskusteluita niistäkin saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amisjonnet pyrkivät tässäkin ketjussa dominoimaan naisia kertoen ja lopulta hokemalla hokien heille, miten asiat heidän mielestään todellisuudessa ovat ja mikä heistä on parisuhteessa tärkeää. He eivät lainkaan kuuntele naisia eivätkä pidä arvossa naisten mielipiteitä vaan pyrkivät jyräämään naisten kannan asiassa kuin asiassa. Parisuhde erilaisia arvoja kannattavan ihmisen kanssa käy raskaaksi, etenkin jos huonosti koulutettu jatkuvasti mitätöi koulutetumpaa kumppaniaan, kuten miehet tässäkin ketjussa pyrkivät tekemään.
Koulutetut naiset suosivat koulutettuja miehiä, joiden kanssa he jakavat usein saman tieteellisen maailmakuvan ja arvopohjan, eikä toinen yritä sitä omia "faktojaan" jankkaamalla jankuttaen murentaa, vaan asioista voidaan toivon mukaan keskustella rakentavassa hengessä. Yliopiston käyneet naiset usein arvostavat mieheltä sanavalmiutta ja kirjallista ilmaisukykyä, mikä amiksilla ei usein kovin korkealle tasolle yllä.
Miksi ihmeessä amikset eivät etsi sieltä amiksesta itselleen naisia? Miksi heidän mielestään naisen olisi oltava välttämättä koulutettu, vaikka he eivät koulutusta tai koulutettua naista arvosta? Luulisi yhteisen sävelen löytyvän helpommin sieltä kuin itselle täysin vieraista kuvioista.
Opettavainen kirjoitus.
Koska akateeminen tutkinto on naiselle niin massiivinen saavutus, rakentuu hänen koko identiteettinsä tutkinnon ympärille. Hänestä tulee Akateeminen Nainen joka on tieteellinen, sanavalmis, sosiaalinen ja kirjallisesti taitava. Joten tokihan miehenkin tulee olla, eikö niin?
Tosiasiassa suuri osa akateemisista naisista on samoja kiltisti läksynsä tekeviä hissukoita joita he olivat lukiossakin. Älyllisesti alle keskivertoja, mutta ahkeria. Akateemisuus nähdään porttina johonkin parempaan, verrattuna aikoihin jolloin sosiaalinen jumppatyttö varasti suosittujen poikien huomion. Yhtä lailla yliopiston käytävillä maleksii huippulahjakkaita alisuorittajahippeja, rasittavia feministejä, opintonsa mokaavia bailaajatyttöjä, jne. Porukkaa on laidasta laitaan, pl. pahimmat autonrassaajajonnet.
Perheen hankkineiden entisten opiskelukaverieni maailmankuvakin on kaukana tieteellisestä; enemmänkin se koostuu samoista keittiöremontti-, ja kakkavaippajutuista kuin muillakin.
Kyse on lähinnä akateemisesta kuplasta, vain harvalla se konvertoituu "akateemiseksi elämäksi" opiskeluaikojen jälkeenkin kun ihmiset sekoittuvat keskenään ja muuttavat työn perässä ympri maailmaa.
Jostain syystä miehet ymmärtävät tämän, kun taas naiset eivät. Toki kyse on statuksesta: miehelle riittää että nainen on fiksu, nainen edellyttää tutkintoa joka naisen silmissä nostaa pariskunnan paikkaa sosiaalisessa hierarkiassa.
M/31vEtpä paljon oikeammassa voisi olla. Miehetkin antavat yleensä suuren painoarvon koulutukselle opintojensa alussa, etenkin jos on panostanut pääsykokeisiin ja päässyt sisään, mutta viimeistään työelämässä koulutus alkaa olemaan hyvin merkityksetön asia miehille. Naisille akateemisuus on paljon useammin osa identiteettiä vielä pitkään valmistumisen jälkeen, eikä kouluttamattomia ihmisiä pidetä minään. Ei silloinkaan, vaikka he toiminnallaan osoittavat olevansa fiksuja. Ainoastaan varallisuuden kerääminen riittää naisille nostamaan miehen ylös sivistymättömien joukosta.
Tietenkin naisissakin on paljon heitä, jotka eivät anna liian suurta painoarvoa tutkinnolle, mutta he ovatkin pääasiassa parisuhteessa, eikä valittamassa näissä ketjuissa siitä, että ei löydy sivistynyttä miestä.
Tässä keskustelussa ovat kyllä olleet vastakkain onnellisessa parisuhteessa olevat äiti-ihmiset, ja sinkkumiehet, joita suututtaa, että nämä naiset eivät olisi huolineet heitä.
Tarkoitat varmaankin, että täällä on ollut hyviä ja perusteltuja kommentteja miehiltä ja sitten keskustelun hävinneet naiset ovat koittaneet viestisi tapaan lyödä pöytään "et saa pillua" -korttia, koska eivät voi enää muuta tehdä.
Etkö vieläkään ymmärrä, että yhdelläkään miehellä ei voi olla hyviä perusteluja sille, millaisen puolison naisen pitäisi haluta. Meillä naisilla on oikeus päättää ihan itse, ja kriteerimme saavat olla ihan mitä vaan.
Eihän lainaamassasi viestissä puhuttu mitään tuollaisesta. Toki nainen saa päättää itse kriteerinsä, mutta mies saa sanoa, että naisen kriteereissä ei ole mitään järkeä. Näissä ketjussa esitetyissä kriteereissä, kun ei ole oikeastaan mitään järkeä ja niitä asettamalla naiset ampuvat vain itseään jalkaan.
Kuinka niin? Näillä mielestäsi järjettömillä kriteereillä naiset valitsevat puolisonsa omien tarpeiden ja ja mieltymysten mukaan. Jos ei sopivaa löydy, elellään mieluummin tyytyväisenä sinkkuna kuin annetaan epätyydyttävälle ehdokkaalle tilaisuus. Hyvä puoli asiassa on se, että vaikket välttämättä täyttäisi minun kriteerejäni , niin taatusti kelpasit jollekkin toiselle. Sinun ei tarvitse muuta kuin löytää se yksi, jonka kanssa natsaa.
EriJos oltaisiin tyytyväisiä sinkkuja, niin ongelmaa ei tietenkään olisi, mutta kun ollaan katkeroituneita ja käännytään feministeiksi sen seurauksena, kun ei saada miestä. Tämä oltaisiin vältetty yksinkertaisesti miettimällä järjellä ne omat kriteerit ja sen jälkeen löydettyä upea mies ja upea parisuhde.
Ei helkkari 😂 . Järjellä naiset ne kriteerit miettivätkin; on varsin järkevää haluta järkevä ja koulutettu mies, paljon järkevämpää kuin valita komea tyhmyri. Ja naiset ovat ilmaisseet tässä ketjussa jo useita kertoja, että sinkkuus ei heitä pelota.
Miksi ihmeessä oletat, että koulutettu olisi älykkäämpi kuin vähän koulutettu?
Miksi oletat, että huippu-urheilija on paremmassa kunnossa kuin sohvaperuna? Koska harjoittelusta kunto kohoaa, vaikka lahjoja olisi yhtä paljon alun perin. Sama koskee älyä. Korkeasti kouluttautunut on harkaannuttanut älyään enemmän.
Äly saadaan synnyinlahjana. Kyseessä on siis geneettinen ominaisuus, johon ei voida vaikuttaa juurikaan. Kouluissa saadaan tietoa, mutta se on eri asia. Onhan hyödyntämätön äly toki vähän hukkaan heitetty mahdollisuus, se on totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amisjonnet pyrkivät tässäkin ketjussa dominoimaan naisia kertoen ja lopulta hokemalla hokien heille, miten asiat heidän mielestään todellisuudessa ovat ja mikä heistä on parisuhteessa tärkeää. He eivät lainkaan kuuntele naisia eivätkä pidä arvossa naisten mielipiteitä vaan pyrkivät jyräämään naisten kannan asiassa kuin asiassa. Parisuhde erilaisia arvoja kannattavan ihmisen kanssa käy raskaaksi, etenkin jos huonosti koulutettu jatkuvasti mitätöi koulutetumpaa kumppaniaan, kuten miehet tässäkin ketjussa pyrkivät tekemään.
Koulutetut naiset suosivat koulutettuja miehiä, joiden kanssa he jakavat usein saman tieteellisen maailmakuvan ja arvopohjan, eikä toinen yritä sitä omia "faktojaan" jankkaamalla jankuttaen murentaa, vaan asioista voidaan toivon mukaan keskustella rakentavassa hengessä. Yliopiston käyneet naiset usein arvostavat mieheltä sanavalmiutta ja kirjallista ilmaisukykyä, mikä amiksilla ei usein kovin korkealle tasolle yllä.
Miksi ihmeessä amikset eivät etsi sieltä amiksesta itselleen naisia? Miksi heidän mielestään naisen olisi oltava välttämättä koulutettu, vaikka he eivät koulutusta tai koulutettua naista arvosta? Luulisi yhteisen sävelen löytyvän helpommin sieltä kuin itselle täysin vieraista kuvioista.
Opettavainen kirjoitus.
Koska akateeminen tutkinto on naiselle niin massiivinen saavutus, rakentuu hänen koko identiteettinsä tutkinnon ympärille. Hänestä tulee Akateeminen Nainen joka on tieteellinen, sanavalmis, sosiaalinen ja kirjallisesti taitava. Joten tokihan miehenkin tulee olla, eikö niin?
Tosiasiassa suuri osa akateemisista naisista on samoja kiltisti läksynsä tekeviä hissukoita joita he olivat lukiossakin. Älyllisesti alle keskivertoja, mutta ahkeria. Akateemisuus nähdään porttina johonkin parempaan, verrattuna aikoihin jolloin sosiaalinen jumppatyttö varasti suosittujen poikien huomion. Yhtä lailla yliopiston käytävillä maleksii huippulahjakkaita alisuorittajahippeja, rasittavia feministejä, opintonsa mokaavia bailaajatyttöjä, jne. Porukkaa on laidasta laitaan, pl. pahimmat autonrassaajajonnet.
Perheen hankkineiden entisten opiskelukaverieni maailmankuvakin on kaukana tieteellisestä; enemmänkin se koostuu samoista keittiöremontti-, ja kakkavaippajutuista kuin muillakin.
Kyse on lähinnä akateemisesta kuplasta, vain harvalla se konvertoituu "akateemiseksi elämäksi" opiskeluaikojen jälkeenkin kun ihmiset sekoittuvat keskenään ja muuttavat työn perässä ympri maailmaa.
Jostain syystä miehet ymmärtävät tämän, kun taas naiset eivät. Toki kyse on statuksesta: miehelle riittää että nainen on fiksu, nainen edellyttää tutkintoa joka naisen silmissä nostaa pariskunnan paikkaa sosiaalisessa hierarkiassa.
M/31vEtpä paljon oikeammassa voisi olla. Miehetkin antavat yleensä suuren painoarvon koulutukselle opintojensa alussa, etenkin jos on panostanut pääsykokeisiin ja päässyt sisään, mutta viimeistään työelämässä koulutus alkaa olemaan hyvin merkityksetön asia miehille. Naisille akateemisuus on paljon useammin osa identiteettiä vielä pitkään valmistumisen jälkeen, eikä kouluttamattomia ihmisiä pidetä minään. Ei silloinkaan, vaikka he toiminnallaan osoittavat olevansa fiksuja. Ainoastaan varallisuuden kerääminen riittää naisille nostamaan miehen ylös sivistymättömien joukosta.
Tietenkin naisissakin on paljon heitä, jotka eivät anna liian suurta painoarvoa tutkinnolle, mutta he ovatkin pääasiassa parisuhteessa, eikä valittamassa näissä ketjuissa siitä, että ei löydy sivistynyttä miestä.
Tässä keskustelussa ovat kyllä olleet vastakkain onnellisessa parisuhteessa olevat äiti-ihmiset, ja sinkkumiehet, joita suututtaa, että nämä naiset eivät olisi huolineet heitä.
Tarkoitat varmaankin, että täällä on ollut hyviä ja perusteltuja kommentteja miehiltä ja sitten keskustelun hävinneet naiset ovat koittaneet viestisi tapaan lyödä pöytään "et saa pillua" -korttia, koska eivät voi enää muuta tehdä.
Etkö vieläkään ymmärrä, että yhdelläkään miehellä ei voi olla hyviä perusteluja sille, millaisen puolison naisen pitäisi haluta. Meillä naisilla on oikeus päättää ihan itse, ja kriteerimme saavat olla ihan mitä vaan.
Eihän lainaamassasi viestissä puhuttu mitään tuollaisesta. Toki nainen saa päättää itse kriteerinsä, mutta mies saa sanoa, että naisen kriteereissä ei ole mitään järkeä. Näissä ketjussa esitetyissä kriteereissä, kun ei ole oikeastaan mitään järkeä ja niitä asettamalla naiset ampuvat vain itseään jalkaan.
Kuinka niin? Näillä mielestäsi järjettömillä kriteereillä naiset valitsevat puolisonsa omien tarpeiden ja ja mieltymysten mukaan. Jos ei sopivaa löydy, elellään mieluummin tyytyväisenä sinkkuna kuin annetaan epätyydyttävälle ehdokkaalle tilaisuus. Hyvä puoli asiassa on se, että vaikket välttämättä täyttäisi minun kriteerejäni , niin taatusti kelpasit jollekkin toiselle. Sinun ei tarvitse muuta kuin löytää se yksi, jonka kanssa natsaa.
EriJos oltaisiin tyytyväisiä sinkkuja, niin ongelmaa ei tietenkään olisi, mutta kun ollaan katkeroituneita ja käännytään feministeiksi sen seurauksena, kun ei saada miestä. Tämä oltaisiin vältetty yksinkertaisesti miettimällä järjellä ne omat kriteerit ja sen jälkeen löydettyä upea mies ja upea parisuhde.
"Käännytään feministeiksi kun ei saada miestä", voi hyvänen aika. Sinulla ei siis ole mitään käsitystä, mistä puhut. Luuletko sinä oikeasti, että kaikkien nuorten naisten tärkein päämäärä on päästä naimisiin ja jos kukaan ei kelpuuta, nainen alkaa feministiksi? Kerro sitten, mitä tulee niistä miehistä, jotka haluavat naimisiin, mutta kukaan ei kelpuuta?
Ei välttämättä naimisiin, mutta jos on niin epäviehättävä, että nuoresta asti saa pelkkiä torjumisen kokemuksia vastakkaiselta sukupuolelta, kyllä se vaikuttaa keneen tahansa. Silloin yleensä värjätään tukka siniseksi ja aletaan vihata miehiä. Vastaavat miehet sitten ovat varmaankin näitä palstalla lassukoiksi nimettyjä, jotka nurisevat nurkissaan, että miksen kelpaa vaikka on kämppä ja auto.
fhdhdfh kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amisjonnet pyrkivät tässäkin ketjussa dominoimaan naisia kertoen ja lopulta hokemalla hokien heille, miten asiat heidän mielestään todellisuudessa ovat ja mikä heistä on parisuhteessa tärkeää. He eivät lainkaan kuuntele naisia eivätkä pidä arvossa naisten mielipiteitä vaan pyrkivät jyräämään naisten kannan asiassa kuin asiassa. Parisuhde erilaisia arvoja kannattavan ihmisen kanssa käy raskaaksi, etenkin jos huonosti koulutettu jatkuvasti mitätöi koulutetumpaa kumppaniaan, kuten miehet tässäkin ketjussa pyrkivät tekemään.
Koulutetut naiset suosivat koulutettuja miehiä, joiden kanssa he jakavat usein saman tieteellisen maailmakuvan ja arvopohjan, eikä toinen yritä sitä omia "faktojaan" jankkaamalla jankuttaen murentaa, vaan asioista voidaan toivon mukaan keskustella rakentavassa hengessä. Yliopiston käyneet naiset usein arvostavat mieheltä sanavalmiutta ja kirjallista ilmaisukykyä, mikä amiksilla ei usein kovin korkealle tasolle yllä.
Miksi ihmeessä amikset eivät etsi sieltä amiksesta itselleen naisia? Miksi heidän mielestään naisen olisi oltava välttämättä koulutettu, vaikka he eivät koulutusta tai koulutettua naista arvosta? Luulisi yhteisen sävelen löytyvän helpommin sieltä kuin itselle täysin vieraista kuvioista.
Opettavainen kirjoitus.
Koska akateeminen tutkinto on naiselle niin massiivinen saavutus, rakentuu hänen koko identiteettinsä tutkinnon ympärille. Hänestä tulee Akateeminen Nainen joka on tieteellinen, sanavalmis, sosiaalinen ja kirjallisesti taitava. Joten tokihan miehenkin tulee olla, eikö niin?
Tosiasiassa suuri osa akateemisista naisista on samoja kiltisti läksynsä tekeviä hissukoita joita he olivat lukiossakin. Älyllisesti alle keskivertoja, mutta ahkeria. Akateemisuus nähdään porttina johonkin parempaan, verrattuna aikoihin jolloin sosiaalinen jumppatyttö varasti suosittujen poikien huomion. Yhtä lailla yliopiston käytävillä maleksii huippulahjakkaita alisuorittajahippeja, rasittavia feministejä, opintonsa mokaavia bailaajatyttöjä, jne. Porukkaa on laidasta laitaan, pl. pahimmat autonrassaajajonnet.
Perheen hankkineiden entisten opiskelukaverieni maailmankuvakin on kaukana tieteellisestä; enemmänkin se koostuu samoista keittiöremontti-, ja kakkavaippajutuista kuin muillakin.
Kyse on lähinnä akateemisesta kuplasta, vain harvalla se konvertoituu "akateemiseksi elämäksi" opiskeluaikojen jälkeenkin kun ihmiset sekoittuvat keskenään ja muuttavat työn perässä ympri maailmaa.
Jostain syystä miehet ymmärtävät tämän, kun taas naiset eivät. Toki kyse on statuksesta: miehelle riittää että nainen on fiksu, nainen edellyttää tutkintoa joka naisen silmissä nostaa pariskunnan paikkaa sosiaalisessa hierarkiassa.
M/31vEtpä paljon oikeammassa voisi olla. Miehetkin antavat yleensä suuren painoarvon koulutukselle opintojensa alussa, etenkin jos on panostanut pääsykokeisiin ja päässyt sisään, mutta viimeistään työelämässä koulutus alkaa olemaan hyvin merkityksetön asia miehille. Naisille akateemisuus on paljon useammin osa identiteettiä vielä pitkään valmistumisen jälkeen, eikä kouluttamattomia ihmisiä pidetä minään. Ei silloinkaan, vaikka he toiminnallaan osoittavat olevansa fiksuja. Ainoastaan varallisuuden kerääminen riittää naisille nostamaan miehen ylös sivistymättömien joukosta.
Tietenkin naisissakin on paljon heitä, jotka eivät anna liian suurta painoarvoa tutkinnolle, mutta he ovatkin pääasiassa parisuhteessa, eikä valittamassa näissä ketjuissa siitä, että ei löydy sivistynyttä miestä.
Tässä keskustelussa ovat kyllä olleet vastakkain onnellisessa parisuhteessa olevat äiti-ihmiset, ja sinkkumiehet, joita suututtaa, että nämä naiset eivät olisi huolineet heitä.
Tarkoitat varmaankin, että täällä on ollut hyviä ja perusteltuja kommentteja miehiltä ja sitten keskustelun hävinneet naiset ovat koittaneet viestisi tapaan lyödä pöytään "et saa pillua" -korttia, koska eivät voi enää muuta tehdä.
Etkö vieläkään ymmärrä, että yhdelläkään miehellä ei voi olla hyviä perusteluja sille, millaisen puolison naisen pitäisi haluta. Meillä naisilla on oikeus päättää ihan itse, ja kriteerimme saavat olla ihan mitä vaan.
Eihän lainaamassasi viestissä puhuttu mitään tuollaisesta. Toki nainen saa päättää itse kriteerinsä, mutta mies saa sanoa, että naisen kriteereissä ei ole mitään järkeä. Näissä ketjussa esitetyissä kriteereissä, kun ei ole oikeastaan mitään järkeä ja niitä asettamalla naiset ampuvat vain itseään jalkaan.
Kuinka niin? Näillä mielestäsi järjettömillä kriteereillä naiset valitsevat puolisonsa omien tarpeiden ja ja mieltymysten mukaan. Jos ei sopivaa löydy, elellään mieluummin tyytyväisenä sinkkuna kuin annetaan epätyydyttävälle ehdokkaalle tilaisuus. Hyvä puoli asiassa on se, että vaikket välttämättä täyttäisi minun kriteerejäni , niin taatusti kelpasit jollekkin toiselle. Sinun ei tarvitse muuta kuin löytää se yksi, jonka kanssa natsaa.
EriJos oltaisiin tyytyväisiä sinkkuja, niin ongelmaa ei tietenkään olisi, mutta kun ollaan katkeroituneita ja käännytään feministeiksi sen seurauksena, kun ei saada miestä. Tämä oltaisiin vältetty yksinkertaisesti miettimällä järjellä ne omat kriteerit ja sen jälkeen löydettyä upea mies ja upea parisuhde.
Ei helkkari 😂 . Järjellä naiset ne kriteerit miettivätkin; on varsin järkevää haluta järkevä ja koulutettu mies, paljon järkevämpää kuin valita komea tyhmyri. Ja naiset ovat ilmaisseet tässä ketjussa jo useita kertoja, että sinkkuus ei heitä pelota.
Miksi ihmeessä oletat, että koulutettu olisi älykkäämpi kuin vähän koulutettu?
Miksi oletat, että huippu-urheilija on paremmassa kunnossa kuin sohvaperuna? Koska harjoittelusta kunto kohoaa, vaikka lahjoja olisi yhtä paljon alun perin. Sama koskee älyä. Korkeasti kouluttautunut on harkaannuttanut älyään enemmän.
Äly saadaan synnyinlahjana. Kyseessä on siis geneettinen ominaisuus, johon ei voida vaikuttaa juurikaan. Kouluissa saadaan tietoa, mutta se on eri asia. Onhan hyödyntämätön äly toki vähän hukkaan heitetty mahdollisuus, se on totta.
Mutta kun tuo ei ole totta. Äly kehittyy, ja sen kehittymistä on tutkittu paljonkin. Hyviä kehittämistapoja on mm matematiikka ja instrumentin soittaminen. Molemmilla on ihan selvä vaikutus älyn kehittymiseen.
Koulutus kehittää älyä. Koko kansan koulutustason nostaminen nostaa selvästi koko kansan keskimääräistä älykkyyttä, vaikka geeneissä ei samalla aikavälillä mitään muutosta ehdi tapahtumaan.
On ihan tutkittu fakta, että älyä voi kehittää, ja että se kehittyy koulutuksen myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menisikö tämä asia paremmin perille, jos ottaa vertauksena ikäeron. Olisiko hyväksyttävää, jos 40-vuotias nainen sanoo, ettei ole halukas deittailemaan 20-vuotiasta miestä, koska olettaa, että elämäntilanne, maailmankatsomus ja tulevaisuuden toiveet eroavat ratkaisevasti? Vai tulisiko siitäkin suuri huuto, että tyhmä nainen etsii seuraa ainoastaan oman ikäisistään, kun siellä 20-vuotiaissakin voi olla sellaisia persoonia, joiden kanssa nämä asiat osuisivat hyvin yhteen? Tuskin tulisi. Kyllä varmaankin ihan hyvin voidaan hyväksyä se, että molemmat keskittyvät seuranetsintään siellä omanikäisten joukossa, eikä tarvitse varta vasten lähteä hakkaamaan päätä seinään niiden tuhansien muiden nuorten miesten kanssa, jos se harvinainen yksilö sieltä vaikka tulisi vastaan.
Ikäero ei oikein toimi vertailukohtana. Se kun on ihan eri tason eroavaisuus ja todennäköisesti aiheuttaa näitä haasteita parisuhteeseen. Mutta ehkä sitä voisi soveltaa tähän keskusteluun niin, että joidenkin mielestä erot koulutustasossa vastaavat 20 vuoden ikäeroa?
Vierailija kirjoitti:
No kysytään nyt täällä kun erehdyin taas lukemaan näitä.
Miksi naiset että katso vaikka 30 miestä pikaisesti ja sitten paremmin tutustutte vaikka kolmeen, ja valitsette parhaimman?
M37
No vastataan nyt, että ihan vaikka siksi, että
- olisi melkoinen saavutus löytää kohtuullisessa ajassa 30 miestä, joiden kanssa haluaisi treffeille (pois lukien nuoret, hoikat, kauniit naiset, jotka saavat noin paljon yhteydenottoja päivässä - meitä muita naisia kun ei palstamiehille ole olemassakaan)
- sitä miestä ei voi vain valita, sen miehenkin pitää "valita" nainen
- yleensä parisuhde alkaa siitä, että ihmiseen ihastuu, ei siitä että jonkun valitsee.
Minulla meni yli seitsemän vuotta edellisen parisuhteen jälkeen siihen, että kohdalle osui mies, johon ihastuin. Kun nyt katson taaksepäin niin olen ikionnellinen, etten "valinnut" ketään niistä muutamasta tarjolla olleesta miehestä, joita tapasin 2-3 kertaa. Voi olla, että ainakin heistä yhden kanssa olisin saanut ihan järkevän parisuhteen (tarkoittaen, ettei hänellä ollut ainakaan ilmeisiä mt- tai päihdeongelmia, oli korkeasti kouluttautunut ja töissä), mutta entä sitten? Mitä iloa olisi ollut parisuhteesta, joka olisi perustunut järkeilylle eikä intohimolle, ihastumiselle ja rakastumiselle? Olisivatko ne kenties syntyneet seurustelun myötä? Enpä usko. Olen kokeillut, kahteenkin otteeseen. Kun tunteita ei alusta alkaen ole, niin ei niitä myöskään tule, vaan toinen on kuin veli. Ja voit vain kuvitella, kuinka paljon kiinnostaa seksi "veljen" kanssa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa, naisten nettideittailu on sitä, että voi prinsessaunelmien vallassa kirjoittaa passivis-aggressivisen vaatimuslistan täyteen oman profiiliin ja sen jälkeen jaaritella omasta erinoamisuudestaan. Sen jälkeen istutaan perse homeessa vain odottelemassa miesten viestitulvaa ja sieltä joukosta tehdään karsintaa niiden ehdokkaiden joukosta. Lopulta laajan tarjonnan takia omat vaatimukset lähtevät entisestään käsistä ja nainen päätyy laajan karkkihyllyvalikoiman edessä hätävalintaan tai maistelee vähän jokaista tai lähtee kokonaan tyhjin käsin.
No sitten siellä viestien toisella puolella on se mies, joka joutuu selailemaan tarjoinnasta naisten profiilit ja tietysti kirjoittamaan näille jokaiselle uniikin ihanan lumihiutalealoitusviestin, sillä eihän perse homeessa viestejä odottava ja hakutoimintaa käyttämätön nainen missään nimessä nöyrry vastaamaan johonkin tavalliseen aloitukseen.
Ajatelkaa minkälainen itku olisi käynnissä, jos nainen joutuisi tekemään jotakin nettideittailun eteen. Jos ne deittiehdokkaat eivät automaattisesti innokkaina lävähtäisikään sinne viestilaatikkoon odottamaan naisen kontaktia. Vaan nainen joutuisi vaivalla tekemään tuntikaupalla hakuja ja kirjoittamaan jokaiselle miehelle uniikin aloitusviestin ja niistä saisi vastauksen noin 20%. Mutta se ei olisikaan todellakaan siinä, vaan sille samalle miehelle lähettelisi viestejä kymmeniä muita naisia ja naisen täytyisi koko ajan olla se aktiivinen keskustelunvetäjä ja viestinlaittaja. Tulisi siinä monella naisella suru puseroon! Miesten nettideittiprofiileissa ei käy vierailijoita siitä yksinkertaisesta syystä, että naiset eivät käytä hakutoimintoa, vaan odottavat vain viestejä. Toki välillä joku nainen klikkaa etusivulla esillä olevan komean miehen profiilia tai omassa profiilissaan vieraillutta profiilia.
Yritän siis sanoa, että naiset eivät taida oikein ymmärtää, kuinka helppoa on olla nainen nettideiteillä ja Tinderissä. No nyt tulee se valitus, että no kun tulee pervoja viestejä juoppoviestejä. No eihän siinä, voit naisena astua samalle viivalle miesten kanssa ja tehdä hakutoiminnon ja laittaa mieleisille miehille aloitusviestejä (naisena tosin saat niihin todennäköisemmin vastauksen kuin mies omaan aloitusviestiinsä).
Ihan vakavissasi väität, että sinä tiedät minua paremmin, millaista on olla nainen nettideiteillä? Kuitenkin minä olen meistä se, joka on aloittanut nettideittailun 1996 ja käyttänyt edellisen kerran nettideittailua muutama vuosi sitten. Uskallan todellakin väittää tietäväni sinua paremmin, millaista se on. Tavallisen näköiselle, pyöreälle yli 40-vuotiaalle uniikille lumihiutaleelle tulee 2-5 viestiä sinä päivänä, kun hän julkaisee profiilinsa. Niiden sisältö on jotakuinkin tämä:
- Moi
- varattu mies etsii seksiseuraa (vaikka profiilissa olisi tehty selväksi, että haetaan vapaata seurustelusuhteeseen, ei seksiin)
- 20 vuotta nuorempi mies etsii kokenutta naista seksiin
- viestissä lukee jopa 2-3 lausetta, profiilissa korkeintaan saman verran, sieltä käy myös ilmi että mies hakee 18-99 vuotiasta naista, joka saa olla koulutukseltaan mitä tahansa; työtilanteella, parisuhdetilanteella, lapsitilanteella yms. ei ole mitään merkitystä, kaikki käy.
Jos te miehet ette halua, että ne uniikit lumihiutaleet (eli kauniit nuoret naiset) joutuvat tekemään aloitteita, niin lakatkaa itse tekemästä niitä heille. Sillähän se ongelma ratkeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amisjonnet pyrkivät tässäkin ketjussa dominoimaan naisia kertoen ja lopulta hokemalla hokien heille, miten asiat heidän mielestään todellisuudessa ovat ja mikä heistä on parisuhteessa tärkeää. He eivät lainkaan kuuntele naisia eivätkä pidä arvossa naisten mielipiteitä vaan pyrkivät jyräämään naisten kannan asiassa kuin asiassa. Parisuhde erilaisia arvoja kannattavan ihmisen kanssa käy raskaaksi, etenkin jos huonosti koulutettu jatkuvasti mitätöi koulutetumpaa kumppaniaan, kuten miehet tässäkin ketjussa pyrkivät tekemään.
Koulutetut naiset suosivat koulutettuja miehiä, joiden kanssa he jakavat usein saman tieteellisen maailmakuvan ja arvopohjan, eikä toinen yritä sitä omia "faktojaan" jankkaamalla jankuttaen murentaa, vaan asioista voidaan toivon mukaan keskustella rakentavassa hengessä. Yliopiston käyneet naiset usein arvostavat mieheltä sanavalmiutta ja kirjallista ilmaisukykyä, mikä amiksilla ei usein kovin korkealle tasolle yllä.
Miksi ihmeessä amikset eivät etsi sieltä amiksesta itselleen naisia? Miksi heidän mielestään naisen olisi oltava välttämättä koulutettu, vaikka he eivät koulutusta tai koulutettua naista arvosta? Luulisi yhteisen sävelen löytyvän helpommin sieltä kuin itselle täysin vieraista kuvioista.
Opettavainen kirjoitus.
Koska akateeminen tutkinto on naiselle niin massiivinen saavutus, rakentuu hänen koko identiteettinsä tutkinnon ympärille. Hänestä tulee Akateeminen Nainen joka on tieteellinen, sanavalmis, sosiaalinen ja kirjallisesti taitava. Joten tokihan miehenkin tulee olla, eikö niin?
Tosiasiassa suuri osa akateemisista naisista on samoja kiltisti läksynsä tekeviä hissukoita joita he olivat lukiossakin. Älyllisesti alle keskivertoja, mutta ahkeria. Akateemisuus nähdään porttina johonkin parempaan, verrattuna aikoihin jolloin sosiaalinen jumppatyttö varasti suosittujen poikien huomion. Yhtä lailla yliopiston käytävillä maleksii huippulahjakkaita alisuorittajahippeja, rasittavia feministejä, opintonsa mokaavia bailaajatyttöjä, jne. Porukkaa on laidasta laitaan, pl. pahimmat autonrassaajajonnet.
Perheen hankkineiden entisten opiskelukaverieni maailmankuvakin on kaukana tieteellisestä; enemmänkin se koostuu samoista keittiöremontti-, ja kakkavaippajutuista kuin muillakin.
Kyse on lähinnä akateemisesta kuplasta, vain harvalla se konvertoituu "akateemiseksi elämäksi" opiskeluaikojen jälkeenkin kun ihmiset sekoittuvat keskenään ja muuttavat työn perässä ympri maailmaa.
Jostain syystä miehet ymmärtävät tämän, kun taas naiset eivät. Toki kyse on statuksesta: miehelle riittää että nainen on fiksu, nainen edellyttää tutkintoa joka naisen silmissä nostaa pariskunnan paikkaa sosiaalisessa hierarkiassa.
M/31vEtpä paljon oikeammassa voisi olla. Miehetkin antavat yleensä suuren painoarvon koulutukselle opintojensa alussa, etenkin jos on panostanut pääsykokeisiin ja päässyt sisään, mutta viimeistään työelämässä koulutus alkaa olemaan hyvin merkityksetön asia miehille. Naisille akateemisuus on paljon useammin osa identiteettiä vielä pitkään valmistumisen jälkeen, eikä kouluttamattomia ihmisiä pidetä minään. Ei silloinkaan, vaikka he toiminnallaan osoittavat olevansa fiksuja. Ainoastaan varallisuuden kerääminen riittää naisille nostamaan miehen ylös sivistymättömien joukosta.
Tietenkin naisissakin on paljon heitä, jotka eivät anna liian suurta painoarvoa tutkinnolle, mutta he ovatkin pääasiassa parisuhteessa, eikä valittamassa näissä ketjuissa siitä, että ei löydy sivistynyttä miestä.
Tässä keskustelussa ovat kyllä olleet vastakkain onnellisessa parisuhteessa olevat äiti-ihmiset, ja sinkkumiehet, joita suututtaa, että nämä naiset eivät olisi huolineet heitä.
Tarkoitat varmaankin, että täällä on ollut hyviä ja perusteltuja kommentteja miehiltä ja sitten keskustelun hävinneet naiset ovat koittaneet viestisi tapaan lyödä pöytään "et saa pillua" -korttia, koska eivät voi enää muuta tehdä.
Etkö vieläkään ymmärrä, että yhdelläkään miehellä ei voi olla hyviä perusteluja sille, millaisen puolison naisen pitäisi haluta. Meillä naisilla on oikeus päättää ihan itse, ja kriteerimme saavat olla ihan mitä vaan.
Eihän lainaamassasi viestissä puhuttu mitään tuollaisesta. Toki nainen saa päättää itse kriteerinsä, mutta mies saa sanoa, että naisen kriteereissä ei ole mitään järkeä. Näissä ketjussa esitetyissä kriteereissä, kun ei ole oikeastaan mitään järkeä ja niitä asettamalla naiset ampuvat vain itseään jalkaan.
Kuinka niin? Näillä mielestäsi järjettömillä kriteereillä naiset valitsevat puolisonsa omien tarpeiden ja ja mieltymysten mukaan. Jos ei sopivaa löydy, elellään mieluummin tyytyväisenä sinkkuna kuin annetaan epätyydyttävälle ehdokkaalle tilaisuus. Hyvä puoli asiassa on se, että vaikket välttämättä täyttäisi minun kriteerejäni , niin taatusti kelpasit jollekkin toiselle. Sinun ei tarvitse muuta kuin löytää se yksi, jonka kanssa natsaa.
EriJos oltaisiin tyytyväisiä sinkkuja, niin ongelmaa ei tietenkään olisi, mutta kun ollaan katkeroituneita ja käännytään feministeiksi sen seurauksena, kun ei saada miestä. Tämä oltaisiin vältetty yksinkertaisesti miettimällä järjellä ne omat kriteerit ja sen jälkeen löydettyä upea mies ja upea parisuhde.
"Käännytään feministeiksi kun ei saada miestä", voi hyvänen aika. Sinulla ei siis ole mitään käsitystä, mistä puhut. Luuletko sinä oikeasti, että kaikkien nuorten naisten tärkein päämäärä on päästä naimisiin ja jos kukaan ei kelpuuta, nainen alkaa feministiksi? Kerro sitten, mitä tulee niistä miehistä, jotka haluavat naimisiin, mutta kukaan ei kelpuuta?
Erittäin monen nuoren naisen päämäärä on hyvä parisuhde. Nimenomaan se tärkein päämäärä. Siihen ei päästä, joten syytetään miehiä ja siitä alkaa feminismi.
Hyvä parisuhde, hyvä koulutus ja hyvä ammatti on nyt hyvin monelle ihmiselle tärkeitä asioita. Osa haluaa lapsia, osa ei, osa haluaa muuttaa ulkomaille töihin ja osa haluaa asua lapsuusmaisemissa. Hyvän parisuhteen haluaa myös moni mies, mutta sinä ilmeisesti et kommentistasi päätelleen. Jos ei saa hyvää parisuhdetta, niin miksi pitäisi kelpuuttaa ihminen, jonka kanssa elämänlaatu laskee?
Ei tietenkään tarvitse, mutta kannattaa kelpuuttaa se hyvä kumppani, vaikka hän ei omia typeriä kriteerejä täyttäisikään. Ulkonäköä pitää tietysti olla ja pitää viihtyä yhdessä, mutta etenkin koulutuksesta kannattaa tinkiä, koska se ei kerro mitään ihmisen älykkyydestä tai sivistyksen tasosta.
Jos koulutus on päättynyt nipinnapin läpäistyyn peruskouluun eikä sen jälkeen ole tullut opiskeltua ollenkaan, niin kyllä se kertoo ihmisestä enemmän kuin tarpeeksi. Joku harva on pystynyt perustamaan menestyvän yrityksen, mutta hanttihommasta sinne tänne seilaavasta ei älykkyys paista. Huoletonta taivaanrannanmaalaria en minä kelpuuta olipa tällä ulkonäköä miten paljon tahansa.
Sinusta sen sijaan paistaa melkoinen omahyväisyys ja tuo on harvinaisen luotaantyöntävä piirre ihan jokaisessa.
Ihan vaan vinkiksi.
Olinpa omahyväinen tai en, niin silti laiskuus ja lyhytjännitteisyys ei ole kenessäkään positiivinen piirre. Eihän sellaisen ihmisen kanssa yhteiselämästä tule mitään, jos tämä uuden työpaikan saatuaan ottaa loparit viikon parin jälkeen. Haluan puolisolta muutakin kuin just tässä päivässä ja fiiliksellä elämistä.
Vähän outoja ja väkisin väännettyjä nämä teidän esimerkit nyt. Miksi joku ottaisi loparit työstään, vaikka ei olisikaan koulussa ollut pitkäjännitteinen tohtoriksi asti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amisjonnet pyrkivät tässäkin ketjussa dominoimaan naisia kertoen ja lopulta hokemalla hokien heille, miten asiat heidän mielestään todellisuudessa ovat ja mikä heistä on parisuhteessa tärkeää. He eivät lainkaan kuuntele naisia eivätkä pidä arvossa naisten mielipiteitä vaan pyrkivät jyräämään naisten kannan asiassa kuin asiassa. Parisuhde erilaisia arvoja kannattavan ihmisen kanssa käy raskaaksi, etenkin jos huonosti koulutettu jatkuvasti mitätöi koulutetumpaa kumppaniaan, kuten miehet tässäkin ketjussa pyrkivät tekemään.
Koulutetut naiset suosivat koulutettuja miehiä, joiden kanssa he jakavat usein saman tieteellisen maailmakuvan ja arvopohjan, eikä toinen yritä sitä omia "faktojaan" jankkaamalla jankuttaen murentaa, vaan asioista voidaan toivon mukaan keskustella rakentavassa hengessä. Yliopiston käyneet naiset usein arvostavat mieheltä sanavalmiutta ja kirjallista ilmaisukykyä, mikä amiksilla ei usein kovin korkealle tasolle yllä.
Miksi ihmeessä amikset eivät etsi sieltä amiksesta itselleen naisia? Miksi heidän mielestään naisen olisi oltava välttämättä koulutettu, vaikka he eivät koulutusta tai koulutettua naista arvosta? Luulisi yhteisen sävelen löytyvän helpommin sieltä kuin itselle täysin vieraista kuvioista.
Opettavainen kirjoitus.
Koska akateeminen tutkinto on naiselle niin massiivinen saavutus, rakentuu hänen koko identiteettinsä tutkinnon ympärille. Hänestä tulee Akateeminen Nainen joka on tieteellinen, sanavalmis, sosiaalinen ja kirjallisesti taitava. Joten tokihan miehenkin tulee olla, eikö niin?
Tosiasiassa suuri osa akateemisista naisista on samoja kiltisti läksynsä tekeviä hissukoita joita he olivat lukiossakin. Älyllisesti alle keskivertoja, mutta ahkeria. Akateemisuus nähdään porttina johonkin parempaan, verrattuna aikoihin jolloin sosiaalinen jumppatyttö varasti suosittujen poikien huomion. Yhtä lailla yliopiston käytävillä maleksii huippulahjakkaita alisuorittajahippeja, rasittavia feministejä, opintonsa mokaavia bailaajatyttöjä, jne. Porukkaa on laidasta laitaan, pl. pahimmat autonrassaajajonnet.
Perheen hankkineiden entisten opiskelukaverieni maailmankuvakin on kaukana tieteellisestä; enemmänkin se koostuu samoista keittiöremontti-, ja kakkavaippajutuista kuin muillakin.
Kyse on lähinnä akateemisesta kuplasta, vain harvalla se konvertoituu "akateemiseksi elämäksi" opiskeluaikojen jälkeenkin kun ihmiset sekoittuvat keskenään ja muuttavat työn perässä ympri maailmaa.
Jostain syystä miehet ymmärtävät tämän, kun taas naiset eivät. Toki kyse on statuksesta: miehelle riittää että nainen on fiksu, nainen edellyttää tutkintoa joka naisen silmissä nostaa pariskunnan paikkaa sosiaalisessa hierarkiassa.
M/31vEtpä paljon oikeammassa voisi olla. Miehetkin antavat yleensä suuren painoarvon koulutukselle opintojensa alussa, etenkin jos on panostanut pääsykokeisiin ja päässyt sisään, mutta viimeistään työelämässä koulutus alkaa olemaan hyvin merkityksetön asia miehille. Naisille akateemisuus on paljon useammin osa identiteettiä vielä pitkään valmistumisen jälkeen, eikä kouluttamattomia ihmisiä pidetä minään. Ei silloinkaan, vaikka he toiminnallaan osoittavat olevansa fiksuja. Ainoastaan varallisuuden kerääminen riittää naisille nostamaan miehen ylös sivistymättömien joukosta.
Tietenkin naisissakin on paljon heitä, jotka eivät anna liian suurta painoarvoa tutkinnolle, mutta he ovatkin pääasiassa parisuhteessa, eikä valittamassa näissä ketjuissa siitä, että ei löydy sivistynyttä miestä.
Tässä keskustelussa ovat kyllä olleet vastakkain onnellisessa parisuhteessa olevat äiti-ihmiset, ja sinkkumiehet, joita suututtaa, että nämä naiset eivät olisi huolineet heitä.
Tarkoitat varmaankin, että täällä on ollut hyviä ja perusteltuja kommentteja miehiltä ja sitten keskustelun hävinneet naiset ovat koittaneet viestisi tapaan lyödä pöytään "et saa pillua" -korttia, koska eivät voi enää muuta tehdä.
Etkö vieläkään ymmärrä, että yhdelläkään miehellä ei voi olla hyviä perusteluja sille, millaisen puolison naisen pitäisi haluta. Meillä naisilla on oikeus päättää ihan itse, ja kriteerimme saavat olla ihan mitä vaan.
Eihän lainaamassasi viestissä puhuttu mitään tuollaisesta. Toki nainen saa päättää itse kriteerinsä, mutta mies saa sanoa, että naisen kriteereissä ei ole mitään järkeä. Näissä ketjussa esitetyissä kriteereissä, kun ei ole oikeastaan mitään järkeä ja niitä asettamalla naiset ampuvat vain itseään jalkaan.
Kuinka niin? Näillä mielestäsi järjettömillä kriteereillä naiset valitsevat puolisonsa omien tarpeiden ja ja mieltymysten mukaan. Jos ei sopivaa löydy, elellään mieluummin tyytyväisenä sinkkuna kuin annetaan epätyydyttävälle ehdokkaalle tilaisuus. Hyvä puoli asiassa on se, että vaikket välttämättä täyttäisi minun kriteerejäni , niin taatusti kelpasit jollekkin toiselle. Sinun ei tarvitse muuta kuin löytää se yksi, jonka kanssa natsaa.
EriJos oltaisiin tyytyväisiä sinkkuja, niin ongelmaa ei tietenkään olisi, mutta kun ollaan katkeroituneita ja käännytään feministeiksi sen seurauksena, kun ei saada miestä. Tämä oltaisiin vältetty yksinkertaisesti miettimällä järjellä ne omat kriteerit ja sen jälkeen löydettyä upea mies ja upea parisuhde.
Ei helkkari 😂 . Järjellä naiset ne kriteerit miettivätkin; on varsin järkevää haluta järkevä ja koulutettu mies, paljon järkevämpää kuin valita komea tyhmyri. Ja naiset ovat ilmaisseet tässä ketjussa jo useita kertoja, että sinkkuus ei heitä pelota.
Miksi ihmeessä oletat, että koulutettu olisi älykkäämpi kuin vähän koulutettu?
Miksi oletat, että huippu-urheilija on paremmassa kunnossa kuin sohvaperuna? Koska harjoittelusta kunto kohoaa, vaikka lahjoja olisi yhtä paljon alun perin. Sama koskee älyä. Korkeasti kouluttautunut on harkaannuttanut älyään enemmän.
En todellakaan oleta, että huippu-urheilija on paremmassa kunnossa kuin sohvaperuna. Toki se on todennäköisempää, mutta sen joutuu todistamaan jos haluaa minut vakuuttaa. Opiskelu ei juurikaan haasta älyä, vaan istumalihaksia. Hyvin harvassa ammatissa nimittäin tarvitsee älyä.
Koitapa väitellä tohtoriksi teoreettisesta fysiikasta ilman, että joudut älyäsi lainkaan käyttämään. :)
Vaikea sanoa asiaan perehtymättömänä, että kuinka paljon älykkyyttä tuo vaatii, mutta varmaan huomattavasti enemmän kuin akateeminen koulutus yleisesti. Silti kouluttamattomissa ihmisissä on älykkäämpiä ihmisiä kuin tuo tohtoriksi väitellyt ja valtaosa akateemisista on huomattavasti tyhmempiä.
Matematiikka, fysiikka jne. pohjautuu ulkoa opeteltuihin kaavoihin. Se ei ole älypohjainen ala.
Ja miksi minä haluaisin suhteen näin ajattelevan ihmisen kanssa? Joka on oikeasti ihan umpityhmä?
Vai oletko itse? Matematiikka on teoreettisen fysiikan pohja. Mitä muuta teit koulussa ensimmäiset vuodet kun opettelit matematiikan sääntöjä? Et ole luonut niitä itse, et voi muuttaa niitä, etkä monia muita lainalaisuuksia. Olet opetellut ulkoa mitä muut ovat aikojen kuluessa keksineet ja työskentelet niiden pohjalta. Vai jäätkö historiaan jotain uutta keksineenä, kerro ihmeessä! Onko Suomi saanut oman uuden Einsteinin tai Hawkingin?
Juurikin näin. Älykkyys ei ole sitä, että opetellaan jo tiedossa olevia kaavoja ja osataan käyttää niitä. Yliopistoväestäkin loppujen lopuksi katoavan pieni promille on niin älykkäitä, että loisivat jotain oikeasti uutta vanhan pohjalta ja mullistaisivat maailmaa. Perusvirkahommia tekee suurin osa. Toki kyllähän nuo korkeammat tutkinnot vaativat ainakin sitoutumista ja pitkäjännitteisyyttä ja luulen, että ällinkin pitää olla keskijakauman yläpuolella mieluummin kuin alapuolella, myönnetään. Mikään nero ei kuitenkaan tarvitse olla, tässäkin maassa yliopistotutkinnot ovat sen verran yleisiä että en ihan niin ihmeellisenä tätä kansaa pidä :)
Vierailija kirjoitti:
Ja edelleen, jokainen näistä koulutettuja naisia halveksuvasta kirjoituksesta osoittaa, ettei kannata ottaa tuollaista miestä.
Ja älystä, joillakin pojilla oli jopa vaikeuksia päästä läpi niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin lukion laajasta fysiikasta, ihan varmasti jokaisesta amisjonnesta ei halutessaan tulisi hyvillä arvosanoilla valmistunutta fyysikkoa kuten minusta. Ja minä en huolisi miestä, joka ei sitä arvostaisi.
Miksi pitäisi tulla?
Voisit pohtia tuota käsitystäsi älykkyydestä seuraavista näkökulmista:
2. He ymmärtävät, kuinka paljon he eivät ymmärrä: Älykkäimmät ihmiset myöntävät, että he eivät tiedä kaikesta kaikkea. Kun he myöntävät tietämättömyytensä jossain tietyssä asiassa, voivat he oppia sen. Tutkimuksen mukaan mitä vähemmän älykkyyttä ihmisessä on, sitä enemmän hän yliarvioi omia kognitiivisia kykyjään.
3. Kyltymätön uteliaisuus: Älykkäät ihmiset sallivat itsensä kiinnostua asioista jotka muut ottavat helposti itsestäänselvyyksinä.Tutkimuksen mukaan on löydetty yhteys lapsuusiän älykkyydestä ja avoimuudesta kokemuksia kohtaan. Tämä puolestaan näkyy älykkyydessä myös aikuisiällä.
4. Ennakkoluulottomuus: Älykkäät ihmiset ovat usein ennakkoluulottomia, eivätkä sulje itseään uusilta ideoilta ja mahdollisuuksilta. Samaan aikaan älykkäät ihmiset ovat kuitenkin varovaisia siinä, mitä ideoita ja näkökulmia he omaksuvat itselleen.
8. Herkkyys toisia kohtaan: Älykkäät ihmiset voivat melkein tuntea sen, mitä joku toinen ajattelee tai tuntee. Joidenkin psykologien mukaan empatia on pääosa emotionaalisessa älykkyydessä.
https://www.talouselama.fi/uutiset/nama-8-piirretta-loytyvat-erittain-a…
Mieti näitä suhteessa siihen, että älykkyyttä on erilaista:
1. Kielellinen älykkyys, 2. Matemaattis-looginen älykkyys, 3. Musiikillinen älykkyys, 4. Avaruudellinen ja visuaalinen älykkyys, 5. Liikunnallinen älykkyys, 6. Intrapsyykkinen älykkyys, 7. Interpsyykkinen älykkyys, 8. Kyky ymmärtää luontoa /Howard Gardner.
http://elaparemmin.fi/blogi/8-alykkyyden-tyyppia/
Se amisjonne voi todellakin olla ihan yhtä älykäs kuin sinä vaikka ei olisi menestynyt fysiikassa. Hän on älykäs eri tavalla kuin sinä, mutta ei ole yhtään sen tyhmempi. Kommenteissasi paistaa se, että arvostat itse vain matemaattis-loogista älykkyyttä ja jokaisen joka ei ole kiinnostunut siitä tai menesty matemaattisesti pitäisi katsoa sinua ylös päin ja "arvostaa" sinun erinomaisuuttasi. Kapea-alaisuudestasi tulee lähinnä mieleen asperger. Mistä tuo itsesi erinomaisuuden korostamisen tarve kumpuaa? Miksi pitää erikseen nostaa jalustalle, että olet kiinnostunut ja opiskellut juuri tuota alaa? Entä jos olisit kondiittori? Ei kuka tahansa jonne pysty tekemään sellaisia hienoimpia ripellyksiä joita kondiittorit tekevät. Arvostatko ja nostatko itse jalustalle sellaisia ammattilaisia joiden tasoon et kykene? Mikä tahansa sellainen jossa et satu olemaan parhaimmistoa vaan keksinkertainen tai hyvä. Kuvataide? Laulaminen? Soittaminen? Säveltäminen? Keramiikka? Auton rakentaminen? Kenkien valmistaminen? Pronssipatsaan veistäminen? Klassikkoromaanin kirjoittaminen? Olisiko sinusta kansallisoopperan tanssijaksi? Olisitko huippupsykologi, joka mullistaa alan? Tiedätkö mitä eri eläinlajit juttelevat lajitoveriensa kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Ja edelleen, jokainen näistä koulutettuja naisia halveksuvasta kirjoituksesta osoittaa, ettei kannata ottaa tuollaista miestä.
Ja älystä, joillakin pojilla oli jopa vaikeuksia päästä läpi niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin lukion laajasta fysiikasta, ihan varmasti jokaisesta amisjonnesta ei halutessaan tulisi hyvillä arvosanoilla valmistunutta fyysikkoa kuten minusta. Ja minä en huolisi miestä, joka ei sitä arvostaisi.
Miksi amisjonnen pitäisi olla luokan paras fysiikassa jos hän on kiinnostunut rakentamaan autoja tai leipomaan kakkuja? Entä jos joku oli hyvä fysiikassa, jopa parempi kuin sinä, mutta elämäntilanteen vuoksi meni suoraan töihin? Entä jos oli hyvä fysiikassa, mutta koska ala ei kiinnosta niin valitsi toisen alan? Ajatella, että joku haluaisi olla mieluummin vaikka eläintenhoitaja kuin fyysikko, miten hän kehtaa? Tykkää enemmän eläimistä kuin pyöritellä kaavoja... Eikö olekin uhkaavaa jos menettäisit sen korokkeen jonka olet itse itsellesi rakentanut? Eikö olisikin kamalaa pitää itseään samanarvoisena kuin muut? Silloinhan olisit kuin kuka tahansa ja sehän ei käy päinsä :p
Omista kommenteistasi paistaa, että tuot koko ajan esiin sitä kuinka paljon älykkäämpi olet kuin muut ja kuinka sitä pitäisi arvostaa, että olet ihan fyysikko.. Luultavasti saat kuittailua ihan tuon asenteesi takia. Jos et tekisi siitä niin suurta numeroa niin ei varmaan tekisi kukaan muukaan. Toki puolisoiden tulee arvostaa toisiaan jotta suhde voi menestyä, mutta kommenttiesi perusteella haluat arvostusta ja tunnustusta siitä, että olet älykkäämpi kuin "muut". Sellainen ei ole hyvä lähtökohta parisuhteelle niin kuin ei myöskään ystävyyssuhteille.
Vierailija kirjoitti:
Siksi, että ylipaino voi johtua jostakin aineenvaihduntasairaudesta, jolle ei voi mitään. Voi lihoa, vaikka mitä yrittäisi sen eteen tehdä. Ylipainoinen nainen ei silti välttämättä vain makaa sohvalla. Hänkin saattaa harrastaa monipuolista liikuntaa. Toisaalta miehistä löytyy vastaavia tapauksia. Pitää asettaa kriteerinsä ja vaatimuksensa ainakin ulkonäön suhteen realistisiksi. Kannattaa katsoa itseään peilistä silloin tällöin niin miehet kuin naisetkin ja asettaa ulkonäkövaatimuksensa sen mukaan, mitä sieltä peilistä katsoo vastaan.
Joo, aineenvaihduntatapauksia on lihavista ehkä mitä, kaksi prosenttia? Se on se viimeinen puolustus aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vuoden verran yrittänyt löytää kumppania erilaisista deittipalveluista. Tein periaatepäätöksen, että nyt en nirsoile, vaan tapaan kaikki, jotka ovat kiinnostuneita tapaamaan minut. Tykkäyksiä ja kuvapyyntöjä on tullut tuhatkunta, mutta loppusaldo on surkea: kolmen miehen kanssa olen ollut treffeillä. Kolme perui treffit viime hetkellä, sen tarkemmin selittämättä. Kaksi vain hävisi vähin äänin jonnekin bittiavaruuteen pikkuisen ennen h-hetkeä. Näiden lisäksi olen viestitellyt muutaman kanssa vähän pitempään, mutta he eivät halunneet tavata minua, vaikka ehdotin.
Miten kävi tapaamieni miesten kanssa: yksi osoittautui vanhemmaksi kuin profiili väitti. Hän oli kovasti yllättynyt siitä, että tavatessamme kysyin hänen ikäänsä, ehkä luuli näyttävänsä nuoremmalta kuin todellisuudessa näytti. Kaksi oli työttömiä, vaikka he profiilissaan kertoivat muuta. Yhdellä oli eri numeron kengät jaloissaan, oli kuulemma saanut ne halvalla. Mitä tämä kertoo minusta: arvostan rehellisyyttä ja kohtalaisen siistiä olemusta. Kuka vielä väittää että netistä löytää kumppanin helposti? En ainakaan minä löydä.
Harmittavan moni mies valehtelee ikänsä. Itselleni kävi kerran niin, että mies väitti olevansa profiilissa 51. Treffeillä kysyin ikää. Selitti jotakin vanhasta profiilista ja sanoi olevansa 55. Tapasin vielä pari kertaa, mutta ihmettelin vanhanoloista olemusta. Olikin 62. Haloo miehet! Se ikä näkyy ihan yhtä lailla teistä kuin naisistakin.
Miksi ikänsä pitää valehdella? Asia tulee kuitenkin ilmi viimeistään treffeillä. Ainakaan minä en jaksa lähteä sen enempää tutustumaan ihmisiin, jotka jo kättelyssä osoittautuvat epäluotettaviksi.
Naiset tuppaavat tekemään sitä, etteivät laita kuvaa ollenkaan. Aika moni ei tarjoa sitä missään välissä ja treffeille pitäisi lähteä ilman, että edes tietää minkänäköistä naista pitäisi etsiä. Jotenkin kiusallista sitten, kun ei oikein tiedä että miten sanoisi toiselle, että saisinko nähdä kenen kanssa olen treffit sopinut. Tälläkin hetkellä tuollainen tapaus päällä, tänään pitäisi nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja edelleen, jokainen näistä koulutettuja naisia halveksuvasta kirjoituksesta osoittaa, ettei kannata ottaa tuollaista miestä.
Ja älystä, joillakin pojilla oli jopa vaikeuksia päästä läpi niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin lukion laajasta fysiikasta, ihan varmasti jokaisesta amisjonnesta ei halutessaan tulisi hyvillä arvosanoilla valmistunutta fyysikkoa kuten minusta. Ja minä en huolisi miestä, joka ei sitä arvostaisi.
Miksi amisjonnen pitäisi olla luokan paras fysiikassa jos hän on kiinnostunut rakentamaan autoja tai leipomaan kakkuja? Entä jos joku oli hyvä fysiikassa, jopa parempi kuin sinä, mutta elämäntilanteen vuoksi meni suoraan töihin? Entä jos oli hyvä fysiikassa, mutta koska ala ei kiinnosta niin valitsi toisen alan? Ajatella, että joku haluaisi olla mieluummin vaikka eläintenhoitaja kuin fyysikko, miten hän kehtaa? Tykkää enemmän eläimistä kuin pyöritellä kaavoja... Eikö olekin uhkaavaa jos menettäisit sen korokkeen jonka olet itse itsellesi rakentanut? Eikö olisikin kamalaa pitää itseään samanarvoisena kuin muut? Silloinhan olisit kuin kuka tahansa ja sehän ei käy päinsä :p
Omista kommenteistasi paistaa, että tuot koko ajan esiin sitä kuinka paljon älykkäämpi olet kuin muut ja kuinka sitä pitäisi arvostaa, että olet ihan fyysikko.. Luultavasti saat kuittailua ihan tuon asenteesi takia. Jos et tekisi siitä niin suurta numeroa niin ei varmaan tekisi kukaan muukaan. Toki puolisoiden tulee arvostaa toisiaan jotta suhde voi menestyä, mutta kommenttiesi perusteella haluat arvostusta ja tunnustusta siitä, että olet älykkäämpi kuin "muut". Sellainen ei ole hyvä lähtökohta parisuhteelle niin kuin ei myöskään ystävyyssuhteille.
Kuule kyllä minä sen kouluni kävin, ja kyllä ne älykkyyserot sielläkin näkyi. Eivät ne fiksuimmat vaan ’valinneet’ mitään muuta uraa.
Ja minä en saa mitään kuittailua, koska liikun fiksujen ihmisten joukossa. Mieheni on erittäin älykäs ja myös opinnoissaan poikkeuksellisen hyvin menestynyt, ja parisuhteemme voi hienosti. Ja kannustan muitakin ottamaan puolison, jota voi vilpittömästi arvostaa. Yhteiskunnallista tasa-arvoa voi sitten ajaa muilla areenoilla, oma elämä ei ole sen paikka.
Myös miehellä on oikeus olla parisuhteessa aidosti arvostettu ja ihailtu. Siksi jokaisen naisen pitää ottaa puoliso, jota oikeasti arvostaa ja ihailee. Oli ne ihailun syyt sitten ulkopuolisista miten typeriä tahansa.
Eihän tässä koulutusta halveksita, vaan sen mukanaan tuomaa ylimielisyyttä ja suuria luuloja.