Lue keskustelun säännöt.
HS: Suomessa sinkut eivät kohtaa
11.02.2018 |
Voiko joku avata tämän sisältöä? https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005561398.html
t. yks sinkku
Kommentit (1136)
exnettitreffailija kirjoitti:
Valkoihoinen keski-ikäinen mies kirjoitti:
Täällä on ollut väittelyä siitä, löytääkö fiksu ja kunnollinen tavismies itselleen nykyään kumppania. Oma henkilökohtainen kokemukseni on, että kyllä löytää, mutta se ei ole helppoa.
Niistä joiden kanssa kävin deiteillä (netin kautta, kaikki muuhan on nykyään ahdistelua), suurin osa oli jotenkin ongelmaisia. Oli mielenterveysongelmaa (ei sille tietenkään mitään voi, mutta en itse ole tarpeeksi vahva henkisesti tälläiseen suhteeseen), feministejä ("kaikki maailman ongelmat johtuvat testosteronista" ja läpäti läpäti, vali vali, byäääh nyyhkyti nyyh), puolialkoholisteja ("en pysty tapailemaan ketään muuten kuin kännissä"), tai sitten pakettiin kuului hullu exä joka tappaa kaikki uudet poikaystävät yms.
Olin jo luopua toivosta, sitten päätin, että ensimmäistä kertaa laitan itse profiilin (aiemmin vastailin muille), ja teen siitä niin avoimen rehellisen kuin pystyn. Kaksi vastasi, toinen oli yksinhuoltajaäiti joka aukoi päätään siitä, että kerroin olevani lapseton (!?) ja toinen olikin sitten nykyinen vaimoni.
Oma kokemukseni nettideittailusta on, että monilla naisilla todellakin on täysin epärealistiset odotukset miesten suhteen, niitä pitkiä ja komeita, huippukoulutettuja, kovia mutta pehmeitä kaikin tavoin täydellisiä miljönäärejä ei vaan riitä kaikille. Eikä sellaisten palkintosonnien tarvitse hakea seuraa netistä.
Mutta, kun on tarpeeksi sinnikäs, voi käydä tuuri ja törmää ihmiseen joka oikeasti etsii kumppania jonka kanssa on hyvä olla yhdessä ja ne ulkoiset seikat eivät sitten ehkä lopulta olekaan niin tärkeitä.
Eli älkää miehet luovuttako, jokaiselle on olemassa joku jossakin, teidän täytyy vain kohdata toisenne.
Ja nuorille miehille vielä vinkki: älkää esittäkö mitään, falskius on asia joka ärsyttää kaikkia.
Pitkälti samankaltaisia kokemuksia.
Netissä kävi heti ilmi naisten käsitys kysynnän ja tarjonnan laista. Naiset jotka olivat kahden exäni kaltaisia, eivät harkinneetkaan minua. Vaatimuslistalla oli "hei sinä pitkä mies", "hei sinä raamikas mies", tai sitten ammatillinen kunnianhimoisuus + akateeminen koulutus + tietty elintaso, tms. Netissä miehen pitäisi siis tyytyä vähempään. Ikävä kyllä en ole valmis laskemaan rimaa _parisuhdemielessä_ sillä perusteella että minua komeammat miehet tykkäävät naisen profiilista tai kentis ovat valmiita käymään pikaisesti kuksaisemassa mikäli sattuvat ehtimään.
Itse siis katselisin naista joka tykkäisi ainakin jossain määrin liikkua kanssani luonnossa, ja jolla olisi elämä suurin piirtein kunnossa. Lapseton tai lapset sen verran vanhoja etten joutuisi kasvattajaksi / elättäjäksi.
Sanoin kyllä ylipainoisille, asia ei ole välttämättä ongelma. Mutta se oli että "ylipainostani huolimatta liikkuvaisen ja luontoa rakastavan" naisen käsitys liikunnallisuudesta oli muutama 15-20 minuutin kävelylenkki viikossa, ja pelkkä ajatus kävelystä rinkan tai repun kanssa edes päiväretkellä oli vastenmielinen.
Työttömyys oli ok, ja jopa lievät mt-ongelmat. Mutta sekopää ja vielä kuvioissa pyörivä exä ei ollut ok; samaan sarjaan kuului lääkkeiden viihdekäyttö ja elämäntapatyöttömyys vailla terveydellistä syytä. Karkasin myös paikalta kun treffikumppanini, äitinsä luona asuva hullua tätiä muistuttava 40+ nainen alkoi ladella ajatuksia jotka saivat huolestumaan saisinko puukosta jos en olisikaan hänen etsimänsä täydellinen herrasmies.
Paria ei myöskään syntynyt naisen kanssa jonka lapsi ei ollut este, mutta joka yllätyksekseni olikin mukana ensimmäisillä treffeillä, jotka minun olisi pitänyt kustantaa (paikassa jonne hän minut kutsui), koska lapsilisät olivat kuulemma myöhässä.
Tapasin myös oikein mukavan ja fiksun akateemisen naisen, joka vastoin tämän ketjun väitteitä lähti ei-akateemisen miehen kanssa treffeille. Pikaisen tutustumisen jälkeen hän ilmaisi, kylläkin kohteliaasti ja hienovaraisesti, kuinka oli välittömästi selvää ettemme sopisi yhteen koska hänen odotuksensa ovat "tietyllä tasolla". Keskustelimme hetken klassisesta musiikista ja erosimme ystävällisissä merkeissä. En maininnut että kahdella exällänikin on maisterin tutkinto ja he olivat yleisen mittapuun mukaan vähintään yhtä hemaisevia ja tyylikkäitä kuin treffikumppanini, joka "tietystä tasostaan" huolimatta vielä yli 35-vuotiaana etsi sopivaa miestä perhettä perustamaan.
Minulle heräsi nettitreffailun aikana kaksi kysymystä:
Voisiko olla että naisilla on epärealistinen käsitys siitä miltä tavallinen mies näyttää ja kuinka erottuva/mielenkiintoinen hän on? Livenä pareja syntyy koska lähtökohtaisesti harmaat miehet ovat aloitteellisia ja onnistuvat hurmaamaan luonteellaan.
Sekoittaako seksikysyntä suhdemarkkinoita? Kun tarjolla on toinen toistaan komeampia adoniksia seksikumppaneiksi, jäävätkö vakavissaan suhdetta etsivät tavalliset miehet näiden varjoon?
Sanokaa te.
Vastaisin kysymyksiin "kyllä" ja "kyllä". Kyllähän tuo sähköinen deittimaailma vääristää kaikkien ajattelua, siellä tulee illuusio loputtomista vaihtoehdoista vaikka käytännössä sieltä löytyy vain tietty joukko, jonka kanssa seksi olisi mahdollista molemmin puolin ja sitten ihan häviävän pieni ryhmä niitä, joiden kanssa ihan oikea ja onnellinen suhde olisi mahdollinen.
Onhan se myös tietyllä tavalla vähän keinotekoinen tapa ihastua. Huomaan itsessäni, että on vaikea tosissaan innostua kenestäkään tekstin ja kuvan perusteella, kun normaalisti se toisen läsnäolo ja kaikki siihen liittyvä on se, joka oikeasti aiheuttaa sen kiinnostuksen. Kaikki suhteet ovat itsellä livetilanteista alkaneet, vielä ei ole omaa kokemusta siitä että deittipalvelun kautta kolahtaisi. Se on oikeastaan numeropeliä, pitäisi vaan ahkerasti käydä treffeillä niin saisi todennäköisyyden osumalle kasvamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
fsfasdfasdfa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin et kertoo yleisesti sinkuista mutta keskittyi vaan siihen mammaan. Ihan tyhmä artikkeli.
En pääse lukemaan juttua, mutta on outoa väittää että nainen ei löytäisi Suomessa partneria. Ei muuta kuin profiili deittipalstalle, niin heti tulee satoja yhteydenottoja päivittäin toinen toistaan upeammilta uroksilta. Miehillä tilanne toki on tuo mitä otsikossa kerrotaan.
Kun se yhteydenotto ei ole vielä parisuhde. Niistä toinen toistaan upeammista uroksista kun pudottaa pois pelkän seksin vonkaajat, ei kovin montaa jää jäljelle ja nekin ovat jotain mielenterveyshäiriöisiä.
Väärin. Vaan en eivät kelpaa naisille.
9/10 naisesta jolla on korkeakoulutus ei ikinä kelpaa ei korkeakoulutettu mies.
9/10 naisesta ei kelpaa mies joka tienaa naista vähemmän.
No minkä ihmeen takia pitäisi kelvata? Miksi tyytyä vähempään? Jos liikunnallinen mies saa vaatia liikunnalla status naista, niin miksi koulutettu ja hyvin ansaitseva nainen saa vaatia koulutettua hyvin ansaitsevaa miestä?
En jaksa lukea mistä olette keskustelleet, mutta kannattaa tarkasti miettiä, että kuinka tärkeää miehen koulutus ja ansaitseminen on. Näillä on kuitenkin erittäin vähän tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka tekevät parisuhteesta onnellisen.
Enemmän koulutuksella ja jopa tuloilla on väliä kuin toisen ulkonäöllä. Ulkonäkö sitä paitsi muuttuu kaikilla iän tai esim. raskauksien myötä. Tulotkin voivat tippua, mutta yhteiset arvot ja mielenkiinnon kohteet voivat kantaa pidemmälle ja auttaa selviämään vastoinkäymisistä. Koulutus periytyy yhä vahvemmin myös lapsille, eikä ole järkevää harkita sellaista kumppania, jonka käsitykset siitä eroavat liian rankasti omista.
Sinusta ilmeisesti onnelliseen parisuhteeseen riittää tarpeeksi nuori ja kaunis, timmi kroppa, johon voit aina halutessasi ejakuloida - ja säyseä ja kiltti luonne pitäisi naiselta myös löytyä, jotta leidi myötäilee halujasi eikä sano vahingossakaan sinulle vastaan.
Edelleen et ole onnistunut sanomaan mitään syytä miksi koulutus olisi tärkeää. Toisen pitäminen viehättävänä taas on mitä ilmeisimmin tärkeää hyvän parisuhteen kannalta, koska ne asiat, joita tehdään pelkästään parisuhteessa liittyvät hyvin vahvasti seksiin tai muuhun romanttiseen läheisyyteen. Tällaisia asioita haluaa tehdä vain itseään viehättävän henkilön kanssa.
Koulutettujen perheiden lapset ovat toki todennäköisemmin koulutettuja, mutta sinähän sitä lastasi olet kasvattamassa, joten hän kyllä näkee myös sen puolen. Sehän on vain hyvä jos lapsi näkee millaista on koulutetun työ ja millaista on matalammin koulutetun työ. Silloin hän osaa itse paremmin sanoa mitä haluaa tehdä. Ei lapsi ole koskaan vanhempiensa kopio, vaan yksilö, jonka pitää antaa itse päättää mitä hän haluaa tehdä.
Minä olen ollut naimisissa yli 20 v, ja vaikka edelleen meillä on aktiivinen seksielämä, kyllä meidän suhteessamme silti keskustellaan enemmän kuin harrastetaan seksiä. Jos olisin mennyt naimisiin miehen kanssa, joka ei ole lukenut venäläisiä klassikoita, jolle ei olisi luonnontieteet ja niistä puhuminen tuttua, joka ei soittaisi jotain instrumenttia, ja joka ei pystyisi pohtimaan politiikkaa vähän syvemmin, olisin hyvin yksinäinen parisuhteessani. Minulle nuo ovat tärkeitä asioita, ja miehen korkea monipuolinen koulutus niissä auttaa.
Joku toinen saattaa rakastaa kukkia, ja avioliitto ammattikoulun käyneen puutarhurin kanssa on elämän onni. Mutta kyllä hänellekin koulutuksella on merkitystä.
Missään tapauksessa en voisi olla onnellinen parisuhteessa, missä toinen osapuoli on sitä mieltä, että minun koulutukseni on hänelle merkityksetön asia. Se on osa minua, ja se on minulle tärkeää, joten jos minua rakastaa, pitää myös koulutustani tärkeänä.
En ole katkera, mutta mietin vain voiko tuo kirjoitus olla edes tosissaan kirjoitettu. Venäläiset klassikot, instrumentit, luonnontieteet, politiikka jne.
Kai fiksu aikuinen ymmärtää, että musiikillisuus on syntymälahja ja niistä koulutetuistakin aikuisista vain osa harrastaa itse taiteita, saati sitten musiikkia? Musiikin kuluttamista tietysti harrastaa suuri osa väestöstä, mutta en minä ainakaan tunne kuin yhden ihmisen, joka itse soittaa ja on siinä hyvä. Tämän ihmisen koulutus ja työ liittyykin nimenomaan musiikkiin kaiken muun kustannuksella ja hänen puolisonsa myös. Miksi tavallisen ihmisen pitäisi hampaat kirskuen opetella jonkun instrumentin soittoa?
Niin korkeaa ja monipuolista koulutusta ei ainakaan tutkintotasolla ole, että se auttaisi musiikin kanssa. Niistä tutkinnoista, joiden osia minä olen opiskellut, on vain yhteen liittynyt musiikki ja se oli kirkon nuorisotyön (AMK) vapaaehtoisena kurssina jokin kitaransoittokurssi, jonka käy osa tutkinto-opiskelijoista.
Mieheni on tohtori. Osaa puhua politiikasta, tutkinto on luonnontieteistä ja klassikkonsa tuntee. Ja soittaa viulua. Kas kun tällaisia miehiä on, miksi tyytyä vähempään.
Minua on aina kiehtonut tuo klassikkokysymys. Siis että joku kokee että siitä on hyötyä, kun on lukenut kirjallisuuden klassikoita. Miten se näkyy elämässä? Meneekö se niin, että aamiaispöydässä toinen aloittaa keskustelun, että "Muistatko, rakas, kun siinä Kazamarovin veljesten sivulla 54 oli sellainen mielenkiintoinen tapahtuma? Ahahaa. Ahahahaa." "Joo, niin oli." "Joo." Tai ollaan jossain akateemisissa pippaloissa ja koetaan mentaaliorgasmi, kun joku heittää viittauksen johonkin klassikkokirjaan ja huomaa, että hei, minä ymmärsin tuon viittauksen! Olen lukenut saman kirjan! Aaah! oooh! Hei kaikki, minäkin olen lukenut sen! Se tarkoittaa, että olen älykäs ja muutenkin niin fasinoiva ihminen! Osaan lukea ja olen lukenut kirjan x, jonka kaikki muutkin ovat lukeneet, koska se on akateemisen viitekehyksen puitteissa määritelty klassikoksi! Oooh!
No joo, itse en edes muista enää kolmen kuukauden kuluttua mitä kirjassa tapahtui, muuten kuin pääkohdiltaan. Saati sitten, että rakentaisin siitä jonkun säkenöivän rungon parisuhteen peruskiveksi. Silläpä kai jäikin akateeminen tutkinto aikoinaan kesken. Kertakaikkiaan tylsää matskua ne klassikot.
Juu, täsmälleen samaa olen pariinkin otteeseen kysynyt tällä palstalla, mutta tähän ei tule muuta vastausta kuin "et vain tajua". Ja siis ihan akateeminen nainen olen itsekin, mutta esim klassikkokirjallisuudesta tai historian tapahtumista en ole koskaan keskustellut kenenkään ihmisen kanssa. Tietysti niihin voi jossain sopivassa yhteydessä viitata, mutta ne viittaukset eivät kyllä kokonaista keskustelua kovin pitkälle kannattele.
Sehän on ihan siitä kiinni, että jos substanssi ei riitä käymään keskustelua. Ei mullakaan riitä keskusteluun vaikkapa Putouksesta, mutta eipä tuota lähipiirissäni muut katelekaan kuin kansakoulun käyneet mummot.
En minä kyllä keksi, mitä Putouksessakaan on keskusteltavaa. "katsoitko putouksen, se kohta oli hauska, niin minustakin". Mitä muuta? Minusta ei ole mitään järkeä puhua aiheesta, josta molemmat tietävät samat asiat ja ovat suunnilleen samaa mieltä. Jompi kumpi heittää jonkin faktan ja sitä sitten hymistellään ja taivastellaan siinä. Mikä järki?
Jos on ongelmaa sosiaalisissa taidoissa, voi olla vaikeaa ymmärtää toisten sosiaalista käytöstä tai keskusteluja.
Ja vielä vaikeampaa siitä ymmärtämisestä tekee se, että kukaan ei kerro esimerkkejä. Mikä siinä vastaamisessa on näin vaikeaa? Haukutte tyhmäksi ja sosiaalisesti kömpelöksi, mutta ette voi mitenkään edes yrittää selittää, vaikka ihan tosissani ja mielestäni asiallisesti kysyn. Pelkkää naljailua vain tulee. Tällaistako se keskustelu sitten teidän mielestänne on? Arvuuttelua, vihjailua, yläpuolelle asettumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amisjonnet pyrkivät tässäkin ketjussa dominoimaan naisia kertoen ja lopulta hokemalla hokien heille, miten asiat heidän mielestään todellisuudessa ovat ja mikä heistä on parisuhteessa tärkeää. He eivät lainkaan kuuntele naisia eivätkä pidä arvossa naisten mielipiteitä vaan pyrkivät jyräämään naisten kannan asiassa kuin asiassa. Parisuhde erilaisia arvoja kannattavan ihmisen kanssa käy raskaaksi, etenkin jos huonosti koulutettu jatkuvasti mitätöi koulutetumpaa kumppaniaan, kuten miehet tässäkin ketjussa pyrkivät tekemään.
Koulutetut naiset suosivat koulutettuja miehiä, joiden kanssa he jakavat usein saman tieteellisen maailmakuvan ja arvopohjan, eikä toinen yritä sitä omia "faktojaan" jankkaamalla jankuttaen murentaa, vaan asioista voidaan toivon mukaan keskustella rakentavassa hengessä. Yliopiston käyneet naiset usein arvostavat mieheltä sanavalmiutta ja kirjallista ilmaisukykyä, mikä amiksilla ei usein kovin korkealle tasolle yllä.
Miksi ihmeessä amikset eivät etsi sieltä amiksesta itselleen naisia? Miksi heidän mielestään naisen olisi oltava välttämättä koulutettu, vaikka he eivät koulutusta tai koulutettua naista arvosta? Luulisi yhteisen sävelen löytyvän helpommin sieltä kuin itselle täysin vieraista kuvioista.
Opettavainen kirjoitus.
Koska akateeminen tutkinto on naiselle niin massiivinen saavutus, rakentuu hänen koko identiteettinsä tutkinnon ympärille. Hänestä tulee Akateeminen Nainen joka on tieteellinen, sanavalmis, sosiaalinen ja kirjallisesti taitava. Joten tokihan miehenkin tulee olla, eikö niin?
Tosiasiassa suuri osa akateemisista naisista on samoja kiltisti läksynsä tekeviä hissukoita joita he olivat lukiossakin. Älyllisesti alle keskivertoja, mutta ahkeria. Akateemisuus nähdään porttina johonkin parempaan, verrattuna aikoihin jolloin sosiaalinen jumppatyttö varasti suosittujen poikien huomion. Yhtä lailla yliopiston käytävillä maleksii huippulahjakkaita alisuorittajahippeja, rasittavia feministejä, opintonsa mokaavia bailaajatyttöjä, jne. Porukkaa on laidasta laitaan, pl. pahimmat autonrassaajajonnet.
Perheen hankkineiden entisten opiskelukaverieni maailmankuvakin on kaukana tieteellisestä; enemmänkin se koostuu samoista keittiöremontti-, ja kakkavaippajutuista kuin muillakin.
Kyse on lähinnä akateemisesta kuplasta, vain harvalla se konvertoituu "akateemiseksi elämäksi" opiskeluaikojen jälkeenkin kun ihmiset sekoittuvat keskenään ja muuttavat työn perässä ympri maailmaa.
Jostain syystä miehet ymmärtävät tämän, kun taas naiset eivät. Toki kyse on statuksesta: miehelle riittää että nainen on fiksu, nainen edellyttää tutkintoa joka naisen silmissä nostaa pariskunnan paikkaa sosiaalisessa hierarkiassa.
M/31vEtpä paljon oikeammassa voisi olla. Miehetkin antavat yleensä suuren painoarvon koulutukselle opintojensa alussa, etenkin jos on panostanut pääsykokeisiin ja päässyt sisään, mutta viimeistään työelämässä koulutus alkaa olemaan hyvin merkityksetön asia miehille. Naisille akateemisuus on paljon useammin osa identiteettiä vielä pitkään valmistumisen jälkeen, eikä kouluttamattomia ihmisiä pidetä minään. Ei silloinkaan, vaikka he toiminnallaan osoittavat olevansa fiksuja. Ainoastaan varallisuuden kerääminen riittää naisille nostamaan miehen ylös sivistymättömien joukosta.
Tietenkin naisissakin on paljon heitä, jotka eivät anna liian suurta painoarvoa tutkinnolle, mutta he ovatkin pääasiassa parisuhteessa, eikä valittamassa näissä ketjuissa siitä, että ei löydy sivistynyttä miestä.
Tässä keskustelussa ovat kyllä olleet vastakkain onnellisessa parisuhteessa olevat äiti-ihmiset, ja sinkkumiehet, joita suututtaa, että nämä naiset eivät olisi huolineet heitä.
Tarkoitat varmaankin, että täällä on ollut hyviä ja perusteltuja kommentteja miehiltä ja sitten keskustelun hävinneet naiset ovat koittaneet viestisi tapaan lyödä pöytään "et saa pillua" -korttia, koska eivät voi enää muuta tehdä.
Etkö vieläkään ymmärrä, että yhdelläkään miehellä ei voi olla hyviä perusteluja sille, millaisen puolison naisen pitäisi haluta. Meillä naisilla on oikeus päättää ihan itse, ja kriteerimme saavat olla ihan mitä vaan.
Eihän lainaamassasi viestissä puhuttu mitään tuollaisesta. Toki nainen saa päättää itse kriteerinsä, mutta mies saa sanoa, että naisen kriteereissä ei ole mitään järkeä. Näissä ketjussa esitetyissä kriteereissä, kun ei ole oikeastaan mitään järkeä ja niitä asettamalla naiset ampuvat vain itseään jalkaan.
Kuinka niin? Näillä mielestäsi järjettömillä kriteereillä naiset valitsevat puolisonsa omien tarpeiden ja ja mieltymysten mukaan. Jos ei sopivaa löydy, elellään mieluummin tyytyväisenä sinkkuna kuin annetaan epätyydyttävälle ehdokkaalle tilaisuus. Hyvä puoli asiassa on se, että vaikket välttämättä täyttäisi minun kriteerejäni , niin taatusti kelpasit jollekkin toiselle. Sinun ei tarvitse muuta kuin löytää se yksi, jonka kanssa natsaa.
EriJos oltaisiin tyytyväisiä sinkkuja, niin ongelmaa ei tietenkään olisi, mutta kun ollaan katkeroituneita ja käännytään feministeiksi sen seurauksena, kun ei saada miestä. Tämä oltaisiin vältetty yksinkertaisesti miettimällä järjellä ne omat kriteerit ja sen jälkeen löydettyä upea mies ja upea parisuhde.
Ei helkkari 😂 . Järjellä naiset ne kriteerit miettivätkin; on varsin järkevää haluta järkevä ja koulutettu mies, paljon järkevämpää kuin valita komea tyhmyri. Ja naiset ovat ilmaisseet tässä ketjussa jo useita kertoja, että sinkkuus ei heitä pelota.
Miksi ihmeessä oletat, että koulutettu olisi älykkäämpi kuin vähän koulutettu?
Miksi oletat, että huippu-urheilija on paremmassa kunnossa kuin sohvaperuna? Koska harjoittelusta kunto kohoaa, vaikka lahjoja olisi yhtä paljon alun perin. Sama koskee älyä. Korkeasti kouluttautunut on harkaannuttanut älyään enemmän.
En todellakaan oleta, että huippu-urheilija on paremmassa kunnossa kuin sohvaperuna. Toki se on todennäköisempää, mutta sen joutuu todistamaan jos haluaa minut vakuuttaa. Opiskelu ei juurikaan haasta älyä, vaan istumalihaksia. Hyvin harvassa ammatissa nimittäin tarvitsee älyä.
Koitapa väitellä tohtoriksi teoreettisesta fysiikasta ilman, että joudut älyäsi lainkaan käyttämään. :)
Vaikea sanoa asiaan perehtymättömänä, että kuinka paljon älykkyyttä tuo vaatii, mutta varmaan huomattavasti enemmän kuin akateeminen koulutus yleisesti. Silti kouluttamattomissa ihmisissä on älykkäämpiä ihmisiä kuin tuo tohtoriksi väitellyt ja valtaosa akateemisista on huomattavasti tyhmempiä.
Matematiikka, fysiikka jne. pohjautuu ulkoa opeteltuihin kaavoihin. Se ei ole älypohjainen ala.
Kerro millä todennat ihmisen älykkyyden. Oma käsitys siitä, että on älykäs ei riitä. Todennäköisesti kumisaapaskin on mielestään älykäs.
Kun luot itse jotain vastaavaa kuin Hawkins ja Einstein niin sitten olet älykäs. Kumisaapas on eloton eikä sillä ole älyä. Kertonee paljon sinusta kun ajattelet kumisaappaan kykenevän ajattelemaan. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja toivottavasti palaat vielä joskus todellisuuteen.
Kummatkin väittelivät aikanaan tohtoreiksi. Tässä ketjussa on moneen otteeseen sanottu, että akateemisuus ja akateemiset tutkinnot korreloivat monesti älyn kanssa. Väitteesi vahvistaa tämän teesin. Mikäli nainen siis arvostaa miehessä älyä, hän valitsee todennäköisesti juuri akateemisen, mieluiten tohtorin.
Hawkins ja Einstein olivat tohtoreita, mutta kaikki tohtorit eivät ole Hawkinseja ja Einsteineja.
trwetrwt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menisikö tämä asia paremmin perille, jos ottaa vertauksena ikäeron. Olisiko hyväksyttävää, jos 40-vuotias nainen sanoo, ettei ole halukas deittailemaan 20-vuotiasta miestä, koska olettaa, että elämäntilanne, maailmankatsomus ja tulevaisuuden toiveet eroavat ratkaisevasti? Vai tulisiko siitäkin suuri huuto, että tyhmä nainen etsii seuraa ainoastaan oman ikäisistään, kun siellä 20-vuotiaissakin voi olla sellaisia persoonia, joiden kanssa nämä asiat osuisivat hyvin yhteen? Tuskin tulisi. Kyllä varmaankin ihan hyvin voidaan hyväksyä se, että molemmat keskittyvät seuranetsintään siellä omanikäisten joukossa, eikä tarvitse varta vasten lähteä hakkaamaan päätä seinään niiden tuhansien muiden nuorten miesten kanssa, jos se harvinainen yksilö sieltä vaikka tulisi vastaan.
Ikäero ei oikein toimi vertailukohtana. Se kun on ihan eri tason eroavaisuus ja todennäköisesti aiheuttaa näitä haasteita parisuhteeseen. Mutta ehkä sitä voisi soveltaa tähän keskusteluun niin, että joidenkin mielestä erot koulutustasossa vastaavat 20 vuoden ikäeroa?
Sehän pointti olikin, että myös se eri koulutustaso aiheuttaa todennäköisesti haasteita parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Älyä on monenlaista.
Will Rogers sanoi: “There are three kinds of men. The one that learns by reading. The few who learn by observation. The rest of them have to pee on the electric fence for themselves.”
Ja meillä on oikeus valita puoliso noista lukumiehistä:)
Mikäs vika havainnointimiehissä on? ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
exnettitreffailija kirjoitti:
Valkoihoinen keski-ikäinen mies kirjoitti:
Täällä on ollut väittelyä siitä, löytääkö fiksu ja kunnollinen tavismies itselleen nykyään kumppania. Oma henkilökohtainen kokemukseni on, että kyllä löytää, mutta se ei ole helppoa.
Niistä joiden kanssa kävin deiteillä (netin kautta, kaikki muuhan on nykyään ahdistelua), suurin osa oli jotenkin ongelmaisia. Oli mielenterveysongelmaa (ei sille tietenkään mitään voi, mutta en itse ole tarpeeksi vahva henkisesti tälläiseen suhteeseen), feministejä ("kaikki maailman ongelmat johtuvat testosteronista" ja läpäti läpäti, vali vali, byäääh nyyhkyti nyyh), puolialkoholisteja ("en pysty tapailemaan ketään muuten kuin kännissä"), tai sitten pakettiin kuului hullu exä joka tappaa kaikki uudet poikaystävät yms.
Olin jo luopua toivosta, sitten päätin, että ensimmäistä kertaa laitan itse profiilin (aiemmin vastailin muille), ja teen siitä niin avoimen rehellisen kuin pystyn. Kaksi vastasi, toinen oli yksinhuoltajaäiti joka aukoi päätään siitä, että kerroin olevani lapseton (!?) ja toinen olikin sitten nykyinen vaimoni.
Oma kokemukseni nettideittailusta on, että monilla naisilla todellakin on täysin epärealistiset odotukset miesten suhteen, niitä pitkiä ja komeita, huippukoulutettuja, kovia mutta pehmeitä kaikin tavoin täydellisiä miljönäärejä ei vaan riitä kaikille. Eikä sellaisten palkintosonnien tarvitse hakea seuraa netistä.
Mutta, kun on tarpeeksi sinnikäs, voi käydä tuuri ja törmää ihmiseen joka oikeasti etsii kumppania jonka kanssa on hyvä olla yhdessä ja ne ulkoiset seikat eivät sitten ehkä lopulta olekaan niin tärkeitä.
Eli älkää miehet luovuttako, jokaiselle on olemassa joku jossakin, teidän täytyy vain kohdata toisenne.
Ja nuorille miehille vielä vinkki: älkää esittäkö mitään, falskius on asia joka ärsyttää kaikkia.
Pitkälti samankaltaisia kokemuksia.
Netissä kävi heti ilmi naisten käsitys kysynnän ja tarjonnan laista. Naiset jotka olivat kahden exäni kaltaisia, eivät harkinneetkaan minua. Vaatimuslistalla oli "hei sinä pitkä mies", "hei sinä raamikas mies", tai sitten ammatillinen kunnianhimoisuus + akateeminen koulutus + tietty elintaso, tms. Netissä miehen pitäisi siis tyytyä vähempään. Ikävä kyllä en ole valmis laskemaan rimaa _parisuhdemielessä_ sillä perusteella että minua komeammat miehet tykkäävät naisen profiilista tai kentis ovat valmiita käymään pikaisesti kuksaisemassa mikäli sattuvat ehtimään.
Itse siis katselisin naista joka tykkäisi ainakin jossain määrin liikkua kanssani luonnossa, ja jolla olisi elämä suurin piirtein kunnossa. Lapseton tai lapset sen verran vanhoja etten joutuisi kasvattajaksi / elättäjäksi.
Sanoin kyllä ylipainoisille, asia ei ole välttämättä ongelma. Mutta se oli että "ylipainostani huolimatta liikkuvaisen ja luontoa rakastavan" naisen käsitys liikunnallisuudesta oli muutama 15-20 minuutin kävelylenkki viikossa, ja pelkkä ajatus kävelystä rinkan tai repun kanssa edes päiväretkellä oli vastenmielinen.
Työttömyys oli ok, ja jopa lievät mt-ongelmat. Mutta sekopää ja vielä kuvioissa pyörivä exä ei ollut ok; samaan sarjaan kuului lääkkeiden viihdekäyttö ja elämäntapatyöttömyys vailla terveydellistä syytä. Karkasin myös paikalta kun treffikumppanini, äitinsä luona asuva hullua tätiä muistuttava 40+ nainen alkoi ladella ajatuksia jotka saivat huolestumaan saisinko puukosta jos en olisikaan hänen etsimänsä täydellinen herrasmies.
Paria ei myöskään syntynyt naisen kanssa jonka lapsi ei ollut este, mutta joka yllätyksekseni olikin mukana ensimmäisillä treffeillä, jotka minun olisi pitänyt kustantaa (paikassa jonne hän minut kutsui), koska lapsilisät olivat kuulemma myöhässä.
Tapasin myös oikein mukavan ja fiksun akateemisen naisen, joka vastoin tämän ketjun väitteitä lähti ei-akateemisen miehen kanssa treffeille. Pikaisen tutustumisen jälkeen hän ilmaisi, kylläkin kohteliaasti ja hienovaraisesti, kuinka oli välittömästi selvää ettemme sopisi yhteen koska hänen odotuksensa ovat "tietyllä tasolla". Keskustelimme hetken klassisesta musiikista ja erosimme ystävällisissä merkeissä. En maininnut että kahdella exällänikin on maisterin tutkinto ja he olivat yleisen mittapuun mukaan vähintään yhtä hemaisevia ja tyylikkäitä kuin treffikumppanini, joka "tietystä tasostaan" huolimatta vielä yli 35-vuotiaana etsi sopivaa miestä perhettä perustamaan.
Minulle heräsi nettitreffailun aikana kaksi kysymystä:
Voisiko olla että naisilla on epärealistinen käsitys siitä miltä tavallinen mies näyttää ja kuinka erottuva/mielenkiintoinen hän on? Livenä pareja syntyy koska lähtökohtaisesti harmaat miehet ovat aloitteellisia ja onnistuvat hurmaamaan luonteellaan.
Sekoittaako seksikysyntä suhdemarkkinoita? Kun tarjolla on toinen toistaan komeampia adoniksia seksikumppaneiksi, jäävätkö vakavissaan suhdetta etsivät tavalliset miehet näiden varjoon?
Sanokaa te.
Minusta on hyvin kummallinen käsitys, että itseä laadukkaammat miehet eivät olisi yhtä lailla vakavissaan parisuhdetta hakemassa. Tämäkin kirjoittaja epäilee heidän käyvän vain sutimassa, jos ennättävät. Kyllä siellä kuulkaa on erittäinkin laadukasta miestä joukossa. Kokeilkaapa joskus käydä läpi miesten profiileja. Siellä on paljon akateemisia, jopa useamman tutkinnon tehneitä miehiä, joilla on ihan kiva yhteiskunnallinen asema ja puitteet kaikin puolin kunnossa, mutta se oma rakas puuttuu. Itse kun olin viimeksi markkinoilla, niin tarjottiin aika monta omakotitalon emännyyttä tai kesämökkiä sisustettavaksi kivan näköisen akateemisen miehen rinnalla. Kyse oli vaan siitä kenet heistä valitsee. Omani löysin.
Mitä? Akateemisia miehiä vapaana? Miten se on mahdollista, tässä ketjussahan väitetään että he ovat täydellisiä tai ainakin muita parempia ihan automaattisesti?
rwerwerwe kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amisjonnet pyrkivät tässäkin ketjussa dominoimaan naisia kertoen ja lopulta hokemalla hokien heille, miten asiat heidän mielestään todellisuudessa ovat ja mikä heistä on parisuhteessa tärkeää. He eivät lainkaan kuuntele naisia eivätkä pidä arvossa naisten mielipiteitä vaan pyrkivät jyräämään naisten kannan asiassa kuin asiassa. Parisuhde erilaisia arvoja kannattavan ihmisen kanssa käy raskaaksi, etenkin jos huonosti koulutettu jatkuvasti mitätöi koulutetumpaa kumppaniaan, kuten miehet tässäkin ketjussa pyrkivät tekemään.
Koulutetut naiset suosivat koulutettuja miehiä, joiden kanssa he jakavat usein saman tieteellisen maailmakuvan ja arvopohjan, eikä toinen yritä sitä omia "faktojaan" jankkaamalla jankuttaen murentaa, vaan asioista voidaan toivon mukaan keskustella rakentavassa hengessä. Yliopiston käyneet naiset usein arvostavat mieheltä sanavalmiutta ja kirjallista ilmaisukykyä, mikä amiksilla ei usein kovin korkealle tasolle yllä.
Miksi ihmeessä amikset eivät etsi sieltä amiksesta itselleen naisia? Miksi heidän mielestään naisen olisi oltava välttämättä koulutettu, vaikka he eivät koulutusta tai koulutettua naista arvosta? Luulisi yhteisen sävelen löytyvän helpommin sieltä kuin itselle täysin vieraista kuvioista.
Opettavainen kirjoitus.
Koska akateeminen tutkinto on naiselle niin massiivinen saavutus, rakentuu hänen koko identiteettinsä tutkinnon ympärille. Hänestä tulee Akateeminen Nainen joka on tieteellinen, sanavalmis, sosiaalinen ja kirjallisesti taitava. Joten tokihan miehenkin tulee olla, eikö niin?
Tosiasiassa suuri osa akateemisista naisista on samoja kiltisti läksynsä tekeviä hissukoita joita he olivat lukiossakin. Älyllisesti alle keskivertoja, mutta ahkeria. Akateemisuus nähdään porttina johonkin parempaan, verrattuna aikoihin jolloin sosiaalinen jumppatyttö varasti suosittujen poikien huomion. Yhtä lailla yliopiston käytävillä maleksii huippulahjakkaita alisuorittajahippeja, rasittavia feministejä, opintonsa mokaavia bailaajatyttöjä, jne. Porukkaa on laidasta laitaan, pl. pahimmat autonrassaajajonnet.
Perheen hankkineiden entisten opiskelukaverieni maailmankuvakin on kaukana tieteellisestä; enemmänkin se koostuu samoista keittiöremontti-, ja kakkavaippajutuista kuin muillakin.
Kyse on lähinnä akateemisesta kuplasta, vain harvalla se konvertoituu "akateemiseksi elämäksi" opiskeluaikojen jälkeenkin kun ihmiset sekoittuvat keskenään ja muuttavat työn perässä ympri maailmaa.
Jostain syystä miehet ymmärtävät tämän, kun taas naiset eivät. Toki kyse on statuksesta: miehelle riittää että nainen on fiksu, nainen edellyttää tutkintoa joka naisen silmissä nostaa pariskunnan paikkaa sosiaalisessa hierarkiassa.
M/31vEtpä paljon oikeammassa voisi olla. Miehetkin antavat yleensä suuren painoarvon koulutukselle opintojensa alussa, etenkin jos on panostanut pääsykokeisiin ja päässyt sisään, mutta viimeistään työelämässä koulutus alkaa olemaan hyvin merkityksetön asia miehille. Naisille akateemisuus on paljon useammin osa identiteettiä vielä pitkään valmistumisen jälkeen, eikä kouluttamattomia ihmisiä pidetä minään. Ei silloinkaan, vaikka he toiminnallaan osoittavat olevansa fiksuja. Ainoastaan varallisuuden kerääminen riittää naisille nostamaan miehen ylös sivistymättömien joukosta.
Tietenkin naisissakin on paljon heitä, jotka eivät anna liian suurta painoarvoa tutkinnolle, mutta he ovatkin pääasiassa parisuhteessa, eikä valittamassa näissä ketjuissa siitä, että ei löydy sivistynyttä miestä.
Tässä keskustelussa ovat kyllä olleet vastakkain onnellisessa parisuhteessa olevat äiti-ihmiset, ja sinkkumiehet, joita suututtaa, että nämä naiset eivät olisi huolineet heitä.
Tarkoitat varmaankin, että täällä on ollut hyviä ja perusteltuja kommentteja miehiltä ja sitten keskustelun hävinneet naiset ovat koittaneet viestisi tapaan lyödä pöytään "et saa pillua" -korttia, koska eivät voi enää muuta tehdä.
Etkö vieläkään ymmärrä, että yhdelläkään miehellä ei voi olla hyviä perusteluja sille, millaisen puolison naisen pitäisi haluta. Meillä naisilla on oikeus päättää ihan itse, ja kriteerimme saavat olla ihan mitä vaan.
Eihän lainaamassasi viestissä puhuttu mitään tuollaisesta. Toki nainen saa päättää itse kriteerinsä, mutta mies saa sanoa, että naisen kriteereissä ei ole mitään järkeä. Näissä ketjussa esitetyissä kriteereissä, kun ei ole oikeastaan mitään järkeä ja niitä asettamalla naiset ampuvat vain itseään jalkaan.
Kuinka niin? Näillä mielestäsi järjettömillä kriteereillä naiset valitsevat puolisonsa omien tarpeiden ja ja mieltymysten mukaan. Jos ei sopivaa löydy, elellään mieluummin tyytyväisenä sinkkuna kuin annetaan epätyydyttävälle ehdokkaalle tilaisuus. Hyvä puoli asiassa on se, että vaikket välttämättä täyttäisi minun kriteerejäni , niin taatusti kelpasit jollekkin toiselle. Sinun ei tarvitse muuta kuin löytää se yksi, jonka kanssa natsaa.
EriJos oltaisiin tyytyväisiä sinkkuja, niin ongelmaa ei tietenkään olisi, mutta kun ollaan katkeroituneita ja käännytään feministeiksi sen seurauksena, kun ei saada miestä. Tämä oltaisiin vältetty yksinkertaisesti miettimällä järjellä ne omat kriteerit ja sen jälkeen löydettyä upea mies ja upea parisuhde.
Ei helkkari 😂 . Järjellä naiset ne kriteerit miettivätkin; on varsin järkevää haluta järkevä ja koulutettu mies, paljon järkevämpää kuin valita komea tyhmyri. Ja naiset ovat ilmaisseet tässä ketjussa jo useita kertoja, että sinkkuus ei heitä pelota.
Miksi ihmeessä oletat, että koulutettu olisi älykkäämpi kuin vähän koulutettu?
Miksi oletat, että huippu-urheilija on paremmassa kunnossa kuin sohvaperuna? Koska harjoittelusta kunto kohoaa, vaikka lahjoja olisi yhtä paljon alun perin. Sama koskee älyä. Korkeasti kouluttautunut on harkaannuttanut älyään enemmän.
En todellakaan oleta, että huippu-urheilija on paremmassa kunnossa kuin sohvaperuna. Toki se on todennäköisempää, mutta sen joutuu todistamaan jos haluaa minut vakuuttaa. Opiskelu ei juurikaan haasta älyä, vaan istumalihaksia. Hyvin harvassa ammatissa nimittäin tarvitsee älyä.
Koitapa väitellä tohtoriksi teoreettisesta fysiikasta ilman, että joudut älyäsi lainkaan käyttämään. :)
Vaikea sanoa asiaan perehtymättömänä, että kuinka paljon älykkyyttä tuo vaatii, mutta varmaan huomattavasti enemmän kuin akateeminen koulutus yleisesti. Silti kouluttamattomissa ihmisissä on älykkäämpiä ihmisiä kuin tuo tohtoriksi väitellyt ja valtaosa akateemisista on huomattavasti tyhmempiä.
Matematiikka, fysiikka jne. pohjautuu ulkoa opeteltuihin kaavoihin. Se ei ole älypohjainen ala.
Kerro millä todennat ihmisen älykkyyden. Oma käsitys siitä, että on älykäs ei riitä. Todennäköisesti kumisaapaskin on mielestään älykäs.
Kun luot itse jotain vastaavaa kuin Hawkins ja Einstein niin sitten olet älykäs. Kumisaapas on eloton eikä sillä ole älyä. Kertonee paljon sinusta kun ajattelet kumisaappaan kykenevän ajattelemaan. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja toivottavasti palaat vielä joskus todellisuuteen.
Kummatkin väittelivät aikanaan tohtoreiksi. Tässä ketjussa on moneen otteeseen sanottu, että akateemisuus ja akateemiset tutkinnot korreloivat monesti älyn kanssa. Väitteesi vahvistaa tämän teesin. Mikäli nainen siis arvostaa miehessä älyä, hän valitsee todennäköisesti juuri akateemisen, mieluiten tohtorin.
Hawkins ja Einstein olivat tohtoreita, mutta kaikki tohtorit eivät ole Hawkinseja ja Einsteineja.
Alhaisesta sivistystasosta kertoo sekin, että luulee muutaman julkisuudessa esiintyvän nimen edustavan tieteen huippua. Esim Maxwell oli modernin fysiikan synnyn kannalta äärimmäisen tärkeä, jossain mielessä tärkeämpi kuin Einstein, samoin suhteellisuusteorian tietyt keskeiset yhtälöt julkaisi Lorenz ennen Einsteinia. Toki Einsteinin fotosöhköisen ilmiön löydöt olivat tärkeitä ja Nobelin arvoisia, mutta jos oikeasti tieteestä ymmärtää, tajuaa, että nämä median lemmikit ovat muista syistä median lemmikkejä kuin siitä syystä, että he olisivat jotenkin poikkeuksellisen suuria tekijöitä kymmeniin ja satoihin muihin verrattuna.
Ja uutta joutuu jokainen väitöskirjaansa varten tekemään, luonnontieteissä minimi on 4-5 kansainvälisesti julkaistussa referoidussa julkaisussa ollutta julkaisua. Niihin ei toisia kopioimalla pääse.
Tuota ei tietenkään amistyyppi voi tietää, ja siksi voi pilkata toisia sillä varmuudella, minkä vain täydellinen tietämättömyys voi antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hdfgfhdf kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amisjonnet pyrkivät tässäkin ketjussa dominoimaan naisia kertoen ja lopulta hokemalla hokien heille, miten asiat heidän mielestään todellisuudessa ovat ja mikä heistä on parisuhteessa tärkeää. He eivät lainkaan kuuntele naisia eivätkä pidä arvossa naisten mielipiteitä vaan pyrkivät jyräämään naisten kannan asiassa kuin asiassa. Parisuhde erilaisia arvoja kannattavan ihmisen kanssa käy raskaaksi, etenkin jos huonosti koulutettu jatkuvasti mitätöi koulutetumpaa kumppaniaan, kuten miehet tässäkin ketjussa pyrkivät tekemään.
Koulutetut naiset suosivat koulutettuja miehiä, joiden kanssa he jakavat usein saman tieteellisen maailmakuvan ja arvopohjan, eikä toinen yritä sitä omia "faktojaan" jankkaamalla jankuttaen murentaa, vaan asioista voidaan toivon mukaan keskustella rakentavassa hengessä. Yliopiston käyneet naiset usein arvostavat mieheltä sanavalmiutta ja kirjallista ilmaisukykyä, mikä amiksilla ei usein kovin korkealle tasolle yllä.
Miksi ihmeessä amikset eivät etsi sieltä amiksesta itselleen naisia? Miksi heidän mielestään naisen olisi oltava välttämättä koulutettu, vaikka he eivät koulutusta tai koulutettua naista arvosta? Luulisi yhteisen sävelen löytyvän helpommin sieltä kuin itselle täysin vieraista kuvioista.
Opettavainen kirjoitus.
Koska akateeminen tutkinto on naiselle niin massiivinen saavutus, rakentuu hänen koko identiteettinsä tutkinnon ympärille. Hänestä tulee Akateeminen Nainen joka on tieteellinen, sanavalmis, sosiaalinen ja kirjallisesti taitava. Joten tokihan miehenkin tulee olla, eikö niin?
Tosiasiassa suuri osa akateemisista naisista on samoja kiltisti läksynsä tekeviä hissukoita joita he olivat lukiossakin. Älyllisesti alle keskivertoja, mutta ahkeria. Akateemisuus nähdään porttina johonkin parempaan, verrattuna aikoihin jolloin sosiaalinen jumppatyttö varasti suosittujen poikien huomion. Yhtä lailla yliopiston käytävillä maleksii huippulahjakkaita alisuorittajahippeja, rasittavia feministejä, opintonsa mokaavia bailaajatyttöjä, jne. Porukkaa on laidasta laitaan, pl. pahimmat autonrassaajajonnet.
Perheen hankkineiden entisten opiskelukaverieni maailmankuvakin on kaukana tieteellisestä; enemmänkin se koostuu samoista keittiöremontti-, ja kakkavaippajutuista kuin muillakin.
Kyse on lähinnä akateemisesta kuplasta, vain harvalla se konvertoituu "akateemiseksi elämäksi" opiskeluaikojen jälkeenkin kun ihmiset sekoittuvat keskenään ja muuttavat työn perässä ympri maailmaa.
Jostain syystä miehet ymmärtävät tämän, kun taas naiset eivät. Toki kyse on statuksesta: miehelle riittää että nainen on fiksu, nainen edellyttää tutkintoa joka naisen silmissä nostaa pariskunnan paikkaa sosiaalisessa hierarkiassa.
M/31vEtpä paljon oikeammassa voisi olla. Miehetkin antavat yleensä suuren painoarvon koulutukselle opintojensa alussa, etenkin jos on panostanut pääsykokeisiin ja päässyt sisään, mutta viimeistään työelämässä koulutus alkaa olemaan hyvin merkityksetön asia miehille. Naisille akateemisuus on paljon useammin osa identiteettiä vielä pitkään valmistumisen jälkeen, eikä kouluttamattomia ihmisiä pidetä minään. Ei silloinkaan, vaikka he toiminnallaan osoittavat olevansa fiksuja. Ainoastaan varallisuuden kerääminen riittää naisille nostamaan miehen ylös sivistymättömien joukosta.
Tietenkin naisissakin on paljon heitä, jotka eivät anna liian suurta painoarvoa tutkinnolle, mutta he ovatkin pääasiassa parisuhteessa, eikä valittamassa näissä ketjuissa siitä, että ei löydy sivistynyttä miestä.
Tässä keskustelussa ovat kyllä olleet vastakkain onnellisessa parisuhteessa olevat äiti-ihmiset, ja sinkkumiehet, joita suututtaa, että nämä naiset eivät olisi huolineet heitä.
Tarkoitat varmaankin, että täällä on ollut hyviä ja perusteltuja kommentteja miehiltä ja sitten keskustelun hävinneet naiset ovat koittaneet viestisi tapaan lyödä pöytään "et saa pillua" -korttia, koska eivät voi enää muuta tehdä.
Etkö vieläkään ymmärrä, että yhdelläkään miehellä ei voi olla hyviä perusteluja sille, millaisen puolison naisen pitäisi haluta. Meillä naisilla on oikeus päättää ihan itse, ja kriteerimme saavat olla ihan mitä vaan.
Eihän lainaamassasi viestissä puhuttu mitään tuollaisesta. Toki nainen saa päättää itse kriteerinsä, mutta mies saa sanoa, että naisen kriteereissä ei ole mitään järkeä. Näissä ketjussa esitetyissä kriteereissä, kun ei ole oikeastaan mitään järkeä ja niitä asettamalla naiset ampuvat vain itseään jalkaan.
Ja sillä perusteella on sitten ihan oikeutettua haukkua naisia prinsessaharhaisiksi kurpiksi? Mistä tulee tämä kauhea tarve todistella, ettei naisen kriteereissä ole järkeä, kun jokainen nainen tässäkin ketjussa tiedostaa mahdollisuuden jäädä sinkuksi?
Miksi ei olisi oikeutettua? Ihmisiä saa haukkua minkä lystää. Tässä yhteydessä ei edes haukuta, vaan sanotaan se syy miksi nämä naiset eivät löydä seuraa. Se ei ole haukkumista, että kertoo totuuden. Näiden naisten vaatimukset eivät perustu mihinkään mitä voisi järjellä perustella. Siten heidän toimintansa on typerää. Toisaalta ainoastaan itse siitä joutuvat kärsimään, joten siinä mielessä minua ei paljon kiinnosta mitä mieltä ovat. Lähinnä vain totuuden nimissä haluan tulla toteamaan ilmeisen syyn heidän ongelmiinsa, kun koittavat syyttää ongelmistaan tahoja, jotka eivät ole niihin syyllisiä.
Mun mielestä on täysin järkeenkäyvää, että halusin kiinnostavan, älykkään, koulutetun ja hyvin toimeentuleva miehen. Ajattelin, että tällaisen kanssa yhteiselämämme olisi onnellista. Millä tavalla kriteerini oli järjettömiä? Tällaisen ihmisen tapasin ja menimme naimisiin ja elelemme onnellisena kolmen lapsen kera. Bonuksena vielä, mies on pitkä , tumma ja komea. Kävipä minulla tuuri.
Ja sitten heräsit ja annoit kissalle ruokaa.
Tietysti tänne voi anonyymisti kirjoitella mitä tahansa, mutta tämä tarina on tosi. Helpottaako jos kerron, että mies oli tavatessamme ainoastaan pitkä(192 cm), tumma (ruskeat silmät ja tukka), komea ja älykäs sekä opiskelemassa samaa alaa kuin itse opiskelin. Koulutus ja varakkuus on sittemmin yhdessä hankittu. Lapsia on tytär ja kaksi poikaa ja siinä olet oikeassa, että meillä on myös useampia kissoja.
gdfgdfgdsfg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
exnettitreffailija kirjoitti:
Valkoihoinen keski-ikäinen mies kirjoitti:
Täällä on ollut väittelyä siitä, löytääkö fiksu ja kunnollinen tavismies itselleen nykyään kumppania. Oma henkilökohtainen kokemukseni on, että kyllä löytää, mutta se ei ole helppoa.
Niistä joiden kanssa kävin deiteillä (netin kautta, kaikki muuhan on nykyään ahdistelua), suurin osa oli jotenkin ongelmaisia. Oli mielenterveysongelmaa (ei sille tietenkään mitään voi, mutta en itse ole tarpeeksi vahva henkisesti tälläiseen suhteeseen), feministejä ("kaikki maailman ongelmat johtuvat testosteronista" ja läpäti läpäti, vali vali, byäääh nyyhkyti nyyh), puolialkoholisteja ("en pysty tapailemaan ketään muuten kuin kännissä"), tai sitten pakettiin kuului hullu exä joka tappaa kaikki uudet poikaystävät yms.
Olin jo luopua toivosta, sitten päätin, että ensimmäistä kertaa laitan itse profiilin (aiemmin vastailin muille), ja teen siitä niin avoimen rehellisen kuin pystyn. Kaksi vastasi, toinen oli yksinhuoltajaäiti joka aukoi päätään siitä, että kerroin olevani lapseton (!?) ja toinen olikin sitten nykyinen vaimoni.
Oma kokemukseni nettideittailusta on, että monilla naisilla todellakin on täysin epärealistiset odotukset miesten suhteen, niitä pitkiä ja komeita, huippukoulutettuja, kovia mutta pehmeitä kaikin tavoin täydellisiä miljönäärejä ei vaan riitä kaikille. Eikä sellaisten palkintosonnien tarvitse hakea seuraa netistä.
Mutta, kun on tarpeeksi sinnikäs, voi käydä tuuri ja törmää ihmiseen joka oikeasti etsii kumppania jonka kanssa on hyvä olla yhdessä ja ne ulkoiset seikat eivät sitten ehkä lopulta olekaan niin tärkeitä.
Eli älkää miehet luovuttako, jokaiselle on olemassa joku jossakin, teidän täytyy vain kohdata toisenne.
Ja nuorille miehille vielä vinkki: älkää esittäkö mitään, falskius on asia joka ärsyttää kaikkia.
Pitkälti samankaltaisia kokemuksia.
Netissä kävi heti ilmi naisten käsitys kysynnän ja tarjonnan laista. Naiset jotka olivat kahden exäni kaltaisia, eivät harkinneetkaan minua. Vaatimuslistalla oli "hei sinä pitkä mies", "hei sinä raamikas mies", tai sitten ammatillinen kunnianhimoisuus + akateeminen koulutus + tietty elintaso, tms. Netissä miehen pitäisi siis tyytyä vähempään. Ikävä kyllä en ole valmis laskemaan rimaa _parisuhdemielessä_ sillä perusteella että minua komeammat miehet tykkäävät naisen profiilista tai kentis ovat valmiita käymään pikaisesti kuksaisemassa mikäli sattuvat ehtimään.
Itse siis katselisin naista joka tykkäisi ainakin jossain määrin liikkua kanssani luonnossa, ja jolla olisi elämä suurin piirtein kunnossa. Lapseton tai lapset sen verran vanhoja etten joutuisi kasvattajaksi / elättäjäksi.
Sanoin kyllä ylipainoisille, asia ei ole välttämättä ongelma. Mutta se oli että "ylipainostani huolimatta liikkuvaisen ja luontoa rakastavan" naisen käsitys liikunnallisuudesta oli muutama 15-20 minuutin kävelylenkki viikossa, ja pelkkä ajatus kävelystä rinkan tai repun kanssa edes päiväretkellä oli vastenmielinen.
Työttömyys oli ok, ja jopa lievät mt-ongelmat. Mutta sekopää ja vielä kuvioissa pyörivä exä ei ollut ok; samaan sarjaan kuului lääkkeiden viihdekäyttö ja elämäntapatyöttömyys vailla terveydellistä syytä. Karkasin myös paikalta kun treffikumppanini, äitinsä luona asuva hullua tätiä muistuttava 40+ nainen alkoi ladella ajatuksia jotka saivat huolestumaan saisinko puukosta jos en olisikaan hänen etsimänsä täydellinen herrasmies.
Paria ei myöskään syntynyt naisen kanssa jonka lapsi ei ollut este, mutta joka yllätyksekseni olikin mukana ensimmäisillä treffeillä, jotka minun olisi pitänyt kustantaa (paikassa jonne hän minut kutsui), koska lapsilisät olivat kuulemma myöhässä.
Tapasin myös oikein mukavan ja fiksun akateemisen naisen, joka vastoin tämän ketjun väitteitä lähti ei-akateemisen miehen kanssa treffeille. Pikaisen tutustumisen jälkeen hän ilmaisi, kylläkin kohteliaasti ja hienovaraisesti, kuinka oli välittömästi selvää ettemme sopisi yhteen koska hänen odotuksensa ovat "tietyllä tasolla". Keskustelimme hetken klassisesta musiikista ja erosimme ystävällisissä merkeissä. En maininnut että kahdella exällänikin on maisterin tutkinto ja he olivat yleisen mittapuun mukaan vähintään yhtä hemaisevia ja tyylikkäitä kuin treffikumppanini, joka "tietystä tasostaan" huolimatta vielä yli 35-vuotiaana etsi sopivaa miestä perhettä perustamaan.
Minulle heräsi nettitreffailun aikana kaksi kysymystä:
Voisiko olla että naisilla on epärealistinen käsitys siitä miltä tavallinen mies näyttää ja kuinka erottuva/mielenkiintoinen hän on? Livenä pareja syntyy koska lähtökohtaisesti harmaat miehet ovat aloitteellisia ja onnistuvat hurmaamaan luonteellaan.
Sekoittaako seksikysyntä suhdemarkkinoita? Kun tarjolla on toinen toistaan komeampia adoniksia seksikumppaneiksi, jäävätkö vakavissaan suhdetta etsivät tavalliset miehet näiden varjoon?
Sanokaa te.
Minusta on hyvin kummallinen käsitys, että itseä laadukkaammat miehet eivät olisi yhtä lailla vakavissaan parisuhdetta hakemassa. Tämäkin kirjoittaja epäilee heidän käyvän vain sutimassa, jos ennättävät. Kyllä siellä kuulkaa on erittäinkin laadukasta miestä joukossa. Kokeilkaapa joskus käydä läpi miesten profiileja. Siellä on paljon akateemisia, jopa useamman tutkinnon tehneitä miehiä, joilla on ihan kiva yhteiskunnallinen asema ja puitteet kaikin puolin kunnossa, mutta se oma rakas puuttuu. Itse kun olin viimeksi markkinoilla, niin tarjottiin aika monta omakotitalon emännyyttä tai kesämökkiä sisustettavaksi kivan näköisen akateemisen miehen rinnalla. Kyse oli vaan siitä kenet heistä valitsee. Omani löysin.
Mitä? Akateemisia miehiä vapaana? Miten se on mahdollista, tässä ketjussahan väitetään että he ovat täydellisiä tai ainakin muita parempia ihan automaattisesti?
Akateemiset miehet ovat selvästi kouluttamattomia useammin parisuhteessa ja perheellisiä, mutta ei tuo prosenttiosuus ole 100%. Kauaahan nämä miehet eivät sinkkuna säily. Kannattaa napata nopeasti, kun sellaisen löytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
gdfgsdf kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vuoden verran yrittänyt löytää kumppania erilaisista deittipalveluista. Tein periaatepäätöksen, että nyt en nirsoile, vaan tapaan kaikki, jotka ovat kiinnostuneita tapaamaan minut. Tykkäyksiä ja kuvapyyntöjä on tullut tuhatkunta, mutta loppusaldo on surkea: kolmen miehen kanssa olen ollut treffeillä. Kolme perui treffit viime hetkellä, sen tarkemmin selittämättä. Kaksi vain hävisi vähin äänin jonnekin bittiavaruuteen pikkuisen ennen h-hetkeä. Näiden lisäksi olen viestitellyt muutaman kanssa vähän pitempään, mutta he eivät halunneet tavata minua, vaikka ehdotin.
Miten kävi tapaamieni miesten kanssa: yksi osoittautui vanhemmaksi kuin profiili väitti. Hän oli kovasti yllättynyt siitä, että tavatessamme kysyin hänen ikäänsä, ehkä luuli näyttävänsä nuoremmalta kuin todellisuudessa näytti. Kaksi oli työttömiä, vaikka he profiilissaan kertoivat muuta. Yhdellä oli eri numeron kengät jaloissaan, oli kuulemma saanut ne halvalla. Mitä tämä kertoo minusta: arvostan rehellisyyttä ja kohtalaisen siistiä olemusta. Kuka vielä väittää että netistä löytää kumppanin helposti? En ainakaan minä löydä.
Harmittavan moni mies valehtelee ikänsä. Itselleni kävi kerran niin, että mies väitti olevansa profiilissa 51. Treffeillä kysyin ikää. Selitti jotakin vanhasta profiilista ja sanoi olevansa 55. Tapasin vielä pari kertaa, mutta ihmettelin vanhanoloista olemusta. Olikin 62. Haloo miehet! Se ikä näkyy ihan yhtä lailla teistä kuin naisistakin.
Miksi ikänsä pitää valehdella? Asia tulee kuitenkin ilmi viimeistään treffeillä. Ainakaan minä en jaksa lähteä sen enempää tutustumaan ihmisiin, jotka jo kättelyssä osoittautuvat epäluotettaviksi.
Naiset tuppaavat tekemään sitä, etteivät laita kuvaa ollenkaan. Aika moni ei tarjoa sitä missään välissä ja treffeille pitäisi lähteä ilman, että edes tietää minkänäköistä naista pitäisi etsiä. Jotenkin kiusallista sitten, kun ei oikein tiedä että miten sanoisi toiselle, että saisinko nähdä kenen kanssa olen treffit sopinut. Tälläkin hetkellä tuollainen tapaus päällä, tänään pitäisi nähdä.
Suora pyyntö. Voisitko laittaa minulle kuvasi, jotta pystyn tunnistamaan sinut treffeillä. Äläkä sitten peru treffejä, kun saat kuvan.
Vierailija kirjoitti:
ghfghf kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin et kertoo yleisesti sinkuista mutta keskittyi vaan siihen mammaan. Ihan tyhmä artikkeli.
En pääse lukemaan juttua, mutta on outoa väittää että nainen ei löytäisi Suomessa partneria. Ei muuta kuin profiili deittipalstalle, niin heti tulee satoja yhteydenottoja päivittäin toinen toistaan upeammilta uroksilta. Miehillä tilanne toki on tuo mitä otsikossa kerrotaan.
Kun se yhteydenotto ei ole vielä parisuhde. Niistä toinen toistaan upeammista uroksista kun pudottaa pois pelkän seksin vonkaajat, ei kovin montaa jää jäljelle ja nekin ovat jotain mielenterveyshäiriöisiä.
Väärin. Vaan en eivät kelpaa naisille.
9/10 naisesta jolla on korkeakoulutus ei ikinä kelpaa ei korkeakoulutettu mies.
9/10 naisesta ei kelpaa mies joka tienaa naista vähemmän.
No minkä ihmeen takia pitäisi kelvata? Miksi tyytyä vähempään? Jos liikunnallinen mies saa vaatia liikunnalla status naista, niin miksi koulutettu ja hyvin ansaitseva nainen saa vaatia koulutettua hyvin ansaitsevaa miestä?
En jaksa lukea mistä olette keskustelleet, mutta kannattaa tarkasti miettiä, että kuinka tärkeää miehen koulutus ja ansaitseminen on. Näillä on kuitenkin erittäin vähän tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka tekevät parisuhteesta onnellisen.
Enemmän koulutuksella ja jopa tuloilla on väliä kuin toisen ulkonäöllä. Ulkonäkö sitä paitsi muuttuu kaikilla iän tai esim. raskauksien myötä. Tulotkin voivat tippua, mutta yhteiset arvot ja mielenkiinnon kohteet voivat kantaa pidemmälle ja auttaa selviämään vastoinkäymisistä. Koulutus periytyy yhä vahvemmin myös lapsille, eikä ole järkevää harkita sellaista kumppania, jonka käsitykset siitä eroavat liian rankasti omista.
Sinusta ilmeisesti onnelliseen parisuhteeseen riittää tarpeeksi nuori ja kaunis, timmi kroppa, johon voit aina halutessasi ejakuloida - ja säyseä ja kiltti luonne pitäisi naiselta myös löytyä, jotta leidi myötäilee halujasi eikä sano vahingossakaan sinulle vastaan.
Edelleen et ole onnistunut sanomaan mitään syytä miksi koulutus olisi tärkeää. Toisen pitäminen viehättävänä taas on mitä ilmeisimmin tärkeää hyvän parisuhteen kannalta, koska ne asiat, joita tehdään pelkästään parisuhteessa liittyvät hyvin vahvasti seksiin tai muuhun romanttiseen läheisyyteen. Tällaisia asioita haluaa tehdä vain itseään viehättävän henkilön kanssa.
Koulutettujen perheiden lapset ovat toki todennäköisemmin koulutettuja, mutta sinähän sitä lastasi olet kasvattamassa, joten hän kyllä näkee myös sen puolen. Sehän on vain hyvä jos lapsi näkee millaista on koulutetun työ ja millaista on matalammin koulutetun työ. Silloin hän osaa itse paremmin sanoa mitä haluaa tehdä. Ei lapsi ole koskaan vanhempiensa kopio, vaan yksilö, jonka pitää antaa itse päättää mitä hän haluaa tehdä.
Minulle koulutus on yksi tärkeimmistä kriteereistä. Olen itse hankkinut kaksi akateemista tutkintoa ja miehellä tulee olla ainakin yksi ollakseen mielenkiintoinen. Kouluttamattomien jutut vaan tuppaa olemaan aika tylsiä. Ja ei, ei kelpaa tutkinto kuin tutkinto. Olen itse valtiotieteilijä, insinööriä en ota muuta kuin väitelleenä.
Valtiotieteilijä? Tsiisus, sinun juttusi varmaan ovatkin tylsiä.
No kelläs nyt on ennakkoluuloja...
Ei, vaan jos keskustelen naisen kanssa niin valtiotiede ei ehkä ole sieltä mielenkiintoisimmasta päästä aiheena. Eikös sitä tässä yritetty sanoa, että tutkinto x tekee naisesta säkenöivän keskustelijan? Vai olisiko se taito kuitenkin kiinni jostain muusta kuin tutkinnosta? Kykeneekö tutkinnon suorittanut kenties keskustelemaan muistakin aiheista kuin omasta erikoistumisalastaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
fsfasdfasdfa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin et kertoo yleisesti sinkuista mutta keskittyi vaan siihen mammaan. Ihan tyhmä artikkeli.
En pääse lukemaan juttua, mutta on outoa väittää että nainen ei löytäisi Suomessa partneria. Ei muuta kuin profiili deittipalstalle, niin heti tulee satoja yhteydenottoja päivittäin toinen toistaan upeammilta uroksilta. Miehillä tilanne toki on tuo mitä otsikossa kerrotaan.
Kun se yhteydenotto ei ole vielä parisuhde. Niistä toinen toistaan upeammista uroksista kun pudottaa pois pelkän seksin vonkaajat, ei kovin montaa jää jäljelle ja nekin ovat jotain mielenterveyshäiriöisiä.
Väärin. Vaan en eivät kelpaa naisille.
9/10 naisesta jolla on korkeakoulutus ei ikinä kelpaa ei korkeakoulutettu mies.
9/10 naisesta ei kelpaa mies joka tienaa naista vähemmän.No minkä ihmeen takia pitäisi kelvata? Miksi tyytyä vähempään? Jos liikunnallinen mies saa vaatia liikunnalla status naista, niin miksi koulutettu ja hyvin ansaitseva nainen saa vaatia koulutettua hyvin ansaitsevaa miestä?
En jaksa lukea mistä olette keskustelleet, mutta kannattaa tarkasti miettiä, että kuinka tärkeää miehen koulutus ja ansaitseminen on. Näillä on kuitenkin erittäin vähän tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka tekevät parisuhteesta onnellisen.
Enemmän koulutuksella ja jopa tuloilla on väliä kuin toisen ulkonäöllä. Ulkonäkö sitä paitsi muuttuu kaikilla iän tai esim. raskauksien myötä. Tulotkin voivat tippua, mutta yhteiset arvot ja mielenkiinnon kohteet voivat kantaa pidemmälle ja auttaa selviämään vastoinkäymisistä. Koulutus periytyy yhä vahvemmin myös lapsille, eikä ole järkevää harkita sellaista kumppania, jonka käsitykset siitä eroavat liian rankasti omista.
Sinusta ilmeisesti onnelliseen parisuhteeseen riittää tarpeeksi nuori ja kaunis, timmi kroppa, johon voit aina halutessasi ejakuloida - ja säyseä ja kiltti luonne pitäisi naiselta myös löytyä, jotta leidi myötäilee halujasi eikä sano vahingossakaan sinulle vastaan.Edelleen et ole onnistunut sanomaan mitään syytä miksi koulutus olisi tärkeää. Toisen pitäminen viehättävänä taas on mitä ilmeisimmin tärkeää hyvän parisuhteen kannalta, koska ne asiat, joita tehdään pelkästään parisuhteessa liittyvät hyvin vahvasti seksiin tai muuhun romanttiseen läheisyyteen. Tällaisia asioita haluaa tehdä vain itseään viehättävän henkilön kanssa.
Koulutettujen perheiden lapset ovat toki todennäköisemmin koulutettuja, mutta sinähän sitä lastasi olet kasvattamassa, joten hän kyllä näkee myös sen puolen. Sehän on vain hyvä jos lapsi näkee millaista on koulutetun työ ja millaista on matalammin koulutetun työ. Silloin hän osaa itse paremmin sanoa mitä haluaa tehdä. Ei lapsi ole koskaan vanhempiensa kopio, vaan yksilö, jonka pitää antaa itse päättää mitä hän haluaa tehdä.Minä olen ollut naimisissa yli 20 v, ja vaikka edelleen meillä on aktiivinen seksielämä, kyllä meidän suhteessamme silti keskustellaan enemmän kuin harrastetaan seksiä. Jos olisin mennyt naimisiin miehen kanssa, joka ei ole lukenut venäläisiä klassikoita, jolle ei olisi luonnontieteet ja niistä puhuminen tuttua, joka ei soittaisi jotain instrumenttia, ja joka ei pystyisi pohtimaan politiikkaa vähän syvemmin, olisin hyvin yksinäinen parisuhteessani. Minulle nuo ovat tärkeitä asioita, ja miehen korkea monipuolinen koulutus niissä auttaa.
Joku toinen saattaa rakastaa kukkia, ja avioliitto ammattikoulun käyneen puutarhurin kanssa on elämän onni. Mutta kyllä hänellekin koulutuksella on merkitystä.
Missään tapauksessa en voisi olla onnellinen parisuhteessa, missä toinen osapuoli on sitä mieltä, että minun koulutukseni on hänelle merkityksetön asia. Se on osa minua, ja se on minulle tärkeää, joten jos minua rakastaa, pitää myös koulutustani tärkeänä.En ole katkera, mutta mietin vain voiko tuo kirjoitus olla edes tosissaan kirjoitettu. Venäläiset klassikot, instrumentit, luonnontieteet, politiikka jne.
Kai fiksu aikuinen ymmärtää, että musiikillisuus on syntymälahja ja niistä koulutetuistakin aikuisista vain osa harrastaa itse taiteita, saati sitten musiikkia? Musiikin kuluttamista tietysti harrastaa suuri osa väestöstä, mutta en minä ainakaan tunne kuin yhden ihmisen, joka itse soittaa ja on siinä hyvä. Tämän ihmisen koulutus ja työ liittyykin nimenomaan musiikkiin kaiken muun kustannuksella ja hänen puolisonsa myös. Miksi tavallisen ihmisen pitäisi hampaat kirskuen opetella jonkun instrumentin soittoa?
Niin korkeaa ja monipuolista koulutusta ei ainakaan tutkintotasolla ole, että se auttaisi musiikin kanssa. Niistä tutkinnoista, joiden osia minä olen opiskellut, on vain yhteen liittynyt musiikki ja se oli kirkon nuorisotyön (AMK) vapaaehtoisena kurssina jokin kitaransoittokurssi, jonka käy osa tutkinto-opiskelijoista.Mieheni on tohtori. Osaa puhua politiikasta, tutkinto on luonnontieteistä ja klassikkonsa tuntee. Ja soittaa viulua. Kas kun tällaisia miehiä on, miksi tyytyä vähempään.
Minua on aina kiehtonut tuo klassikkokysymys. Siis että joku kokee että siitä on hyötyä, kun on lukenut kirjallisuuden klassikoita. Miten se näkyy elämässä? Meneekö se niin, että aamiaispöydässä toinen aloittaa keskustelun, että "Muistatko, rakas, kun siinä Kazamarovin veljesten sivulla 54 oli sellainen mielenkiintoinen tapahtuma? Ahahaa. Ahahahaa." "Joo, niin oli." "Joo." Tai ollaan jossain akateemisissa pippaloissa ja koetaan mentaaliorgasmi, kun joku heittää viittauksen johonkin klassikkokirjaan ja huomaa, että hei, minä ymmärsin tuon viittauksen! Olen lukenut saman kirjan! Aaah! oooh! Hei kaikki, minäkin olen lukenut sen! Se tarkoittaa, että olen älykäs ja muutenkin niin fasinoiva ihminen! Osaan lukea ja olen lukenut kirjan x, jonka kaikki muutkin ovat lukeneet, koska se on akateemisen viitekehyksen puitteissa määritelty klassikoksi! Oooh!
No joo, itse en edes muista enää kolmen kuukauden kuluttua mitä kirjassa tapahtui, muuten kuin pääkohdiltaan. Saati sitten, että rakentaisin siitä jonkun säkenöivän rungon parisuhteen peruskiveksi. Silläpä kai jäikin akateeminen tutkinto aikoinaan kesken. Kertakaikkiaan tylsää matskua ne klassikot.Juu, täsmälleen samaa olen pariinkin otteeseen kysynyt tällä palstalla, mutta tähän ei tule muuta vastausta kuin "et vain tajua". Ja siis ihan akateeminen nainen olen itsekin, mutta esim klassikkokirjallisuudesta tai historian tapahtumista en ole koskaan keskustellut kenenkään ihmisen kanssa. Tietysti niihin voi jossain sopivassa yhteydessä viitata, mutta ne viittaukset eivät kyllä kokonaista keskustelua kovin pitkälle kannattele.
Miten selittää eri värien ero syntymästään sokealle? Ei mitenkään, samoin kouluttamaton ei tajua mistä hän on jäänyt paitsi.
Suurin ongelma ei ole se ettei aamiaispöydässä voi keskustella kirjallisuudesta, vaan tuo alemmuuskompleksi. Ettei ole opiskellut vaikka valtiotieteitä koskaan, mutta "tietää" että se on tylsää. MISTÄ tietää?
Ja kyllä akateemiset pariutuu myös amisten kanssa. Mutta ei sellaisten amisten, joilla on kova kiire dissata jotakin koulutusta ihan silkkaa omaa epävarmuutta.
Entäs korkeakoulutettu, joka dissaa koulutusta? Itse olen DI (ja tekuinssi ja sähköarska, lukiokin takana) enkä pidä tuota suoritusta kovinkaan kummoisena. Sen myötä suorastaan huvitun noista "akateemisista* naista jotka keulii sillä keskinkertaisella maisteriskoulutuksellaan, aivan kuin se olisi suuri meriitti nykyään. Jollekin ehkä, minulle pakollinen paha joka nyt vaan oli hoidettava pois alta. Se todellinen osaaminen sitten hankittiinkin ihan muilla metodeilla kuin kirjoja lukien tai labraharkkoja nysväten.
(Täydellinen off-topic)
Vaikka kerrot olevasi DI sinulle ei ole kehittynyt DI n ammatti-identideettiä kuten niille, jotka on edenneet suoraan lukiosta korkeakouluun. Identiteettisi on sähköarskan. Luuletko tosiaan että olisit tuossa tilanteessa mikäli opintopolustasi lukio puuttuisi? Esim. AMK tasolla näkyy selkeästi ero esim matematiikan ja fysiikan alueella lukion ja pelkän amiksen käyneiden välillä. Amis voi kovalla työllä niistä selviytyä, mutta ei se eteneminen sitä polkua pitkin helpolla tule.
Niin, en tiedä kumpi on ollut elämäni turhin jakso, 3 vuotta lukiossa vai 330 päivää intissä (joista 100 ympyräkaupungissa). Silti minulla ei ole hetkeäkään epäilystä ettenkö olisi esim amitsusta AMK:n kautta selvinnyt korkeakouluun, kuten jotkut kollegat ovat tehneet.
Ai niin, pääsin aikoinani paikalliseen yliopistoon lukemaan TKO:ta - valitsin tekun. Työelämä on jälkeenpäin näyttänyt, että valinta oli aivan oikea, HUOMATTAVASTI leveämpi osaaminen jo pelkästään tekuAMK:sta kuin yliopiston softajampoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
exnettitreffailija kirjoitti:
Valkoihoinen keski-ikäinen mies kirjoitti:
Täällä on ollut väittelyä siitä, löytääkö fiksu ja kunnollinen tavismies itselleen nykyään kumppania. Oma henkilökohtainen kokemukseni on, että kyllä löytää, mutta se ei ole helppoa.Niistä joiden kanssa kävin deiteillä (netin kautta, kaikki muuhan on nykyään ahdistelua), suurin osa oli jotenkin ongelmaisia. Oli mielenterveysongelmaa (ei sille tietenkään mitään voi, mutta en itse ole tarpeeksi vahva henkisesti tälläiseen suhteeseen), feministejä ("kaikki maailman ongelmat johtuvat testosteronista" ja läpäti läpäti, vali vali, byäääh nyyhkyti nyyh), puolialkoholisteja ("en pysty tapailemaan ketään muuten kuin kännissä"), tai sitten pakettiin kuului hullu exä joka tappaa kaikki uudet poikaystävät yms.Olin jo luopua toivosta, sitten päätin, että ensimmäistä kertaa laitan itse profiilin (aiemmin vastailin muille), ja teen siitä niin avoimen rehellisen kuin pystyn. Kaksi vastasi, toinen oli yksinhuoltajaäiti joka aukoi päätään siitä, että kerroin olevani lapseton (!?) ja toinen olikin sitten nykyinen vaimoni.Oma kokemukseni nettideittailusta on, että monilla naisilla todellakin on täysin epärealistiset odotukset miesten suhteen, niitä pitkiä ja komeita, huippukoulutettuja, kovia mutta pehmeitä kaikin tavoin täydellisiä miljönäärejä ei vaan riitä kaikille. Eikä sellaisten palkintosonnien tarvitse hakea seuraa netistä.Mutta, kun on tarpeeksi sinnikäs, voi käydä tuuri ja törmää ihmiseen joka oikeasti etsii kumppania jonka kanssa on hyvä olla yhdessä ja ne ulkoiset seikat eivät sitten ehkä lopulta olekaan niin tärkeitä.Eli älkää miehet luovuttako, jokaiselle on olemassa joku jossakin, teidän täytyy vain kohdata toisenne.Ja nuorille miehille vielä vinkki: älkää esittäkö mitään, falskius on asia joka ärsyttää kaikkia.
Pitkälti samankaltaisia kokemuksia.Netissä kävi heti ilmi naisten käsitys kysynnän ja tarjonnan laista. Naiset jotka olivat kahden exäni kaltaisia, eivät harkinneetkaan minua. Vaatimuslistalla oli "hei sinä pitkä mies", "hei sinä raamikas mies", tai sitten ammatillinen kunnianhimoisuus + akateeminen koulutus + tietty elintaso, tms. Netissä miehen pitäisi siis tyytyä vähempään. Ikävä kyllä en ole valmis laskemaan rimaa _parisuhdemielessä_ sillä perusteella että minua komeammat miehet tykkäävät naisen profiilista tai kentis ovat valmiita käymään pikaisesti kuksaisemassa mikäli sattuvat ehtimään.Itse siis katselisin naista joka tykkäisi ainakin jossain määrin liikkua kanssani luonnossa, ja jolla olisi elämä suurin piirtein kunnossa. Lapseton tai lapset sen verran vanhoja etten joutuisi kasvattajaksi / elättäjäksi.Sanoin kyllä ylipainoisille, asia ei ole välttämättä ongelma. Mutta se oli että "ylipainostani huolimatta liikkuvaisen ja luontoa rakastavan" naisen käsitys liikunnallisuudesta oli muutama 15-20 minuutin kävelylenkki viikossa, ja pelkkä ajatus kävelystä rinkan tai repun kanssa edes päiväretkellä oli vastenmielinen.Työttömyys oli ok, ja jopa lievät mt-ongelmat. Mutta sekopää ja vielä kuvioissa pyörivä exä ei ollut ok; samaan sarjaan kuului lääkkeiden viihdekäyttö ja elämäntapatyöttömyys vailla terveydellistä syytä. Karkasin myös paikalta kun treffikumppanini, äitinsä luona asuva hullua tätiä muistuttava 40+ nainen alkoi ladella ajatuksia jotka saivat huolestumaan saisinko puukosta jos en olisikaan hänen etsimänsä täydellinen herrasmies.Paria ei myöskään syntynyt naisen kanssa jonka lapsi ei ollut este, mutta joka yllätyksekseni olikin mukana ensimmäisillä treffeillä, jotka minun olisi pitänyt kustantaa (paikassa jonne hän minut kutsui), koska lapsilisät olivat kuulemma myöhässä.Tapasin myös oikein mukavan ja fiksun akateemisen naisen, joka vastoin tämän ketjun väitteitä lähti ei-akateemisen miehen kanssa treffeille. Pikaisen tutustumisen jälkeen hän ilmaisi, kylläkin kohteliaasti ja hienovaraisesti, kuinka oli välittömästi selvää ettemme sopisi yhteen koska hänen odotuksensa ovat "tietyllä tasolla". Keskustelimme hetken klassisesta musiikista ja erosimme ystävällisissä merkeissä. En maininnut että kahdella exällänikin on maisterin tutkinto ja he olivat yleisen mittapuun mukaan vähintään yhtä hemaisevia ja tyylikkäitä kuin treffikumppanini, joka "tietystä tasostaan" huolimatta vielä yli 35-vuotiaana etsi sopivaa miestä perhettä perustamaan.Minulle heräsi nettitreffailun aikana kaksi kysymystä:Voisiko olla että naisilla on epärealistinen käsitys siitä miltä tavallinen mies näyttää ja kuinka erottuva/mielenkiintoinen hän on? Livenä pareja syntyy koska lähtökohtaisesti harmaat miehet ovat aloitteellisia ja onnistuvat hurmaamaan luonteellaan.Sekoittaako seksikysyntä suhdemarkkinoita? Kun tarjolla on toinen toistaan komeampia adoniksia seksikumppaneiksi, jäävätkö vakavissaan suhdetta etsivät tavalliset miehet näiden varjoon?Sanokaa te.
Kysymykseen onko naisilla epärealistisia käsityksiä miltä tavallinen mies näyttää, niin vastaus on kyllä ja ei. 10% nettitreffien miehistä saa 90% naisten huomion. Tästä lyhyellä matematiikalla voi tehdä johtopäätöksen, että vain 10% miehistä vaikuttaa naisten silmissä tavallisilta, jos myös oletetaan että treffikumppaniksi haetaan tavallista miestä. Tietenkin nämä 10% miehistä eivät ole mitenkään tavallisia, jos saavat noin suuren huomion naisilta.
Mistä puskasta noi prosentit on? Ja tietysti vielä varmaan niin, että miehistä 90% ei halua sitä kaikkein kauneinta 10% naisista, vaan haluavat mieluummin ruman, ilkeän, kouluttamattoman ja köyhän naisen, niinkö. Koska ovat tyhmiä, vai masokisteja?
No eivät halua, ja miksi pitäisikään. Vaikka se lassukkaa harmittaa, naiset päättävät ihan itse, ei kuten lassukka haluaa.Ihan oli deittisivusto antanut tällaisen tilaston käyttäjistään. Miehet yleisesti antoivat huomiota hyvin laajasti naisille.
Tältä keskustelupalstalta saa lukea jatkuvasti, kuinka nainen joutuu olemaan toisena naisena, kun se ihana tavallinen mies ei vain osaa erota vaimostaan tai mies on edelleen tinderissä, vaikka on seurusteltu vakavasti jo kuukausia. Nämä ovat niitä 10% miehiä. Ei heillä ole mitään hätää, koska jonoa riittää. Sinkkuna voivat jakaa rakkauttaan hyvinkin monelle ja monenlaiselle naiselle. Onko tämä edes väärin, vaikka moni nainen joutuukin pettymään tavalliseen mieheen?
Toisaalta naisen asema parisuhdemarkkinoilla on tämän takia aika karu ja säälimätön. Kilpailu on kovaa ja armotonta. Siitä yhdestä tavallisesta miehestä kilpailee useampi nainen eikä mies varmasti edes paljasta keitä vastaan nainen on kilpailemassa, jos nainen haluaisi parantaa asemiaan.
En sano, että tässä olisi mitään väärin. Jokainen on lopulta vastuussa vain omasta elämästään.Heko heko noi markkinat, ei naiset ole markkinoilla sen enempää kun täysipäiset miehetkään. Joku narsisti vaihtaa puolisoa kuten autoa vaihdetaan parempaan, mutta siitä on turha yleistää. Joku Tinder ei ole oikeaa elämä, kun tajuaisi edes sen. Valtaosa on onnellisesti parisuhteessa, ei millään karjamarkkinoilla.
Eikä miesten ja naisten tilanne eroa radikaalisti, kun heteroista puhutaan niin edelleen yksi nainen voi olla vakavassa parisuhteessa (kuten avioliitossa) yhden miehen kanssa kerrallaan, umpityhmä saa olla ellei pitkänkään ajan päästä tajua häntäheikkiä häntäheikiksi. Ja ei vain miehet petä tai hypi kukasta kukkaan, kun enemmistö edelleen on heteroita niin pettämiseen tarvitaan myös se nainen vastapariksi.
Siinä on ero, että miehet kestävät huonommin yksinoloa, miesvauvoja on paljon enemmän kuin prinsessanaisia, naisia ei vanhemmat passaa yhtä usein pilalle.
Naiset ei myöskään kehitä mitään harhaisia teorioita selittämään että miksi he eivät kelpaa miehille elleivät kelpaa, ei syytetä miehiä kollektiivina eikä yksilöinä. Vaan ollaan ihan onnellisia vaikka kissan kanssa eläen.
Naisethan ovatkin ihan umpityhmiä, kun katselee miten paljon heitä petetään ja kohdellaan miten sattuu. Toinen mieskin näkee jo kilometrin päähän, että häntäheikin olet valinnut, mutta nainen ei sitä näe. Joo, pettämiseen tarvitsee miehen ja naisen, mutta se sama mies hoitaa homman yhtä aikaa aika monen naisen kanssa.
Se on kyllä totta, että mies kestää yksinoloa huonommin kuin nainen. Mies kun rakastuu naiseen itseensä, nainen vain miehen tarjoamaan statukseen tai varakkuuteen. Ne kun voi vaihtaa lennosta ihan tuskitta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
gdfgdffg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ghfghf kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin et kertoo yleisesti sinkuista mutta keskittyi vaan siihen mammaan. Ihan tyhmä artikkeli.
En pääse lukemaan juttua, mutta on outoa väittää että nainen ei löytäisi Suomessa partneria. Ei muuta kuin profiili deittipalstalle, niin heti tulee satoja yhteydenottoja päivittäin toinen toistaan upeammilta uroksilta. Miehillä tilanne toki on tuo mitä otsikossa kerrotaan.
Kun se yhteydenotto ei ole vielä parisuhde. Niistä toinen toistaan upeammista uroksista kun pudottaa pois pelkän seksin vonkaajat, ei kovin montaa jää jäljelle ja nekin ovat jotain mielenterveyshäiriöisiä.
Väärin. Vaan en eivät kelpaa naisille.
9/10 naisesta jolla on korkeakoulutus ei ikinä kelpaa ei korkeakoulutettu mies.
9/10 naisesta ei kelpaa mies joka tienaa naista vähemmän.
No minkä ihmeen takia pitäisi kelvata? Miksi tyytyä vähempään? Jos liikunnallinen mies saa vaatia liikunnalla status naista, niin miksi koulutettu ja hyvin ansaitseva nainen saa vaatia koulutettua hyvin ansaitsevaa miestä?
En jaksa lukea mistä olette keskustelleet, mutta kannattaa tarkasti miettiä, että kuinka tärkeää miehen koulutus ja ansaitseminen on. Näillä on kuitenkin erittäin vähän tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka tekevät parisuhteesta onnellisen.
Enemmän koulutuksella ja jopa tuloilla on väliä kuin toisen ulkonäöllä. Ulkonäkö sitä paitsi muuttuu kaikilla iän tai esim. raskauksien myötä. Tulotkin voivat tippua, mutta yhteiset arvot ja mielenkiinnon kohteet voivat kantaa pidemmälle ja auttaa selviämään vastoinkäymisistä. Koulutus periytyy yhä vahvemmin myös lapsille, eikä ole järkevää harkita sellaista kumppania, jonka käsitykset siitä eroavat liian rankasti omista.
Sinusta ilmeisesti onnelliseen parisuhteeseen riittää tarpeeksi nuori ja kaunis, timmi kroppa, johon voit aina halutessasi ejakuloida - ja säyseä ja kiltti luonne pitäisi naiselta myös löytyä, jotta leidi myötäilee halujasi eikä sano vahingossakaan sinulle vastaan.
Edelleen et ole onnistunut sanomaan mitään syytä miksi koulutus olisi tärkeää. Toisen pitäminen viehättävänä taas on mitä ilmeisimmin tärkeää hyvän parisuhteen kannalta, koska ne asiat, joita tehdään pelkästään parisuhteessa liittyvät hyvin vahvasti seksiin tai muuhun romanttiseen läheisyyteen. Tällaisia asioita haluaa tehdä vain itseään viehättävän henkilön kanssa.
Koulutettujen perheiden lapset ovat toki todennäköisemmin koulutettuja, mutta sinähän sitä lastasi olet kasvattamassa, joten hän kyllä näkee myös sen puolen. Sehän on vain hyvä jos lapsi näkee millaista on koulutetun työ ja millaista on matalammin koulutetun työ. Silloin hän osaa itse paremmin sanoa mitä haluaa tehdä. Ei lapsi ole koskaan vanhempiensa kopio, vaan yksilö, jonka pitää antaa itse päättää mitä hän haluaa tehdä.
Minulle koulutus on yksi tärkeimmistä kriteereistä. Olen itse hankkinut kaksi akateemista tutkintoa ja miehellä tulee olla ainakin yksi ollakseen mielenkiintoinen. Kouluttamattomien jutut vaan tuppaa olemaan aika tylsiä. Ja ei, ei kelpaa tutkinto kuin tutkinto. Olen itse valtiotieteilijä, insinööriä en ota muuta kuin väitelleenä.
Valtiotieteilijä? Tsiisus, sinun juttusi varmaan ovatkin tylsiä.
No kelläs nyt on ennakkoluuloja...
Ei, vaan jos keskustelen naisen kanssa niin valtiotiede ei ehkä ole sieltä mielenkiintoisimmasta päästä aiheena. Eikös sitä tässä yritetty sanoa, että tutkinto x tekee naisesta säkenöivän keskustelijan? Vai olisiko se taito kuitenkin kiinni jostain muusta kuin tutkinnosta? Kykeneekö tutkinnon suorittanut kenties keskustelemaan muistakin aiheista kuin omasta erikoistumisalastaan?
Kyllä mina luulen, että sosiaalipolitiikasta tai vaikkapa sosiologiasta useimmat löytävät äärimmäisen mielenkiintoisia keskustelunaiheita.
Vierailija kirjoitti:
dfgsdfgsdfg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tässä nyt on asetettu vastakkain liikunnallisuus ja varakkuus, niin miksi ihmeessä nämä toiset ymmärtävät, että tulotasolla ja varakkuudella tarkoitetaan jotain miljonäärejä. Ette kai te sillä liikunnallisuudellakaan tarkoita mitään huippu-urheilijoita, vai tarkoitatteko? Minä ainakin tarkoitan, että tulotaso ja varallisuus pitäisi olla kohtuullinen ja raha-asiat sen verran hallinnassa, ettei niitä pikavippejä oteta jatkuvasti ja ihmetellä, miten palkka hupeni heti tilipäivänä. Miksi toisessa puhutaan siitä ihan normaalista kohtuudesta, mutta toinen vedetään ääripäähän?
Koska varallisuudella on merkitystä ainoastaan ääripäissä.
Tienaan itse reilut 4000/kk. Tuloni mahdollistavat minulle varsin mukavan elintason. Miksi siis ehdoin tahdoin ottaisin miehen, joka tienaa kuussa peruspäivärahan reilu 500? Tai edes miehen, joka tienaa puolet siitä mitä minä itse, jolla siten ei olisi varaa maksaa elintasoa, jota minä olen tottunut elämään.
Hmm, koska tykkäisit siitä miehestä? Kuulostaako yhtään sellaiselta, mitä parisuhteessa voisi olla taistalla?
Miksi et toisaalta ottaisi ketä tahansa miestä, joka tienaa saman kuin sinä?
Sitä paitsi jos itse tienaat jo tarpeeksi elintasoasi varten, miksi miehen pitäisi enää tuoda yhtään lisää rahaa suhteeseen? Eikö riitä, että hän elättää itsensä? Joku tuossa logiikassa nyt mättää.
Palstamiehet aina vakuuttavat, että naisen koulutuksella ja tulotasolla ei ole mitään merkitystä parinmuodostuksessa. Kuitenkin siitä tulee heille aina ongelma parisuhteen aikana. Palsta on pullollaan ruikuttavia miehiä, jotka valittavan naisen tulojen pienuutta. Paras oli yksi mies, jonka vaimolla ei ollut koulutusta eikä ammattia eikä halua hankkia kumpaakaan. Aika rumasti hänkin vaimoaan nimitteli täällä.
Aika paljon olen tätä palstaa nuohonnut vuosien aikana, mutta ei ole tuollaista kyllä osunut silmään. Oikeassa elämässä ei koskaan. Aika marginaalisesta ilmiöstä on siis kyse. Tai sitten varakkaasta miehestä, jota sylettää olla lompakkona ja elintasona toiselle. Keskituloinen mies ei tuollaisista välitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
fsfasdfasdfa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin et kertoo yleisesti sinkuista mutta keskittyi vaan siihen mammaan. Ihan tyhmä artikkeli.
En pääse lukemaan juttua, mutta on outoa väittää että nainen ei löytäisi Suomessa partneria. Ei muuta kuin profiili deittipalstalle, niin heti tulee satoja yhteydenottoja päivittäin toinen toistaan upeammilta uroksilta. Miehillä tilanne toki on tuo mitä otsikossa kerrotaan.
Kun se yhteydenotto ei ole vielä parisuhde. Niistä toinen toistaan upeammista uroksista kun pudottaa pois pelkän seksin vonkaajat, ei kovin montaa jää jäljelle ja nekin ovat jotain mielenterveyshäiriöisiä.
Väärin. Vaan en eivät kelpaa naisille.
9/10 naisesta jolla on korkeakoulutus ei ikinä kelpaa ei korkeakoulutettu mies.
9/10 naisesta ei kelpaa mies joka tienaa naista vähemmän.
No minkä ihmeen takia pitäisi kelvata? Miksi tyytyä vähempään? Jos liikunnallinen mies saa vaatia liikunnalla status naista, niin miksi koulutettu ja hyvin ansaitseva nainen saa vaatia koulutettua hyvin ansaitsevaa miestä?
En jaksa lukea mistä olette keskustelleet, mutta kannattaa tarkasti miettiä, että kuinka tärkeää miehen koulutus ja ansaitseminen on. Näillä on kuitenkin erittäin vähän tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka tekevät parisuhteesta onnellisen.
Enemmän koulutuksella ja jopa tuloilla on väliä kuin toisen ulkonäöllä. Ulkonäkö sitä paitsi muuttuu kaikilla iän tai esim. raskauksien myötä. Tulotkin voivat tippua, mutta yhteiset arvot ja mielenkiinnon kohteet voivat kantaa pidemmälle ja auttaa selviämään vastoinkäymisistä. Koulutus periytyy yhä vahvemmin myös lapsille, eikä ole järkevää harkita sellaista kumppania, jonka käsitykset siitä eroavat liian rankasti omista.
Sinusta ilmeisesti onnelliseen parisuhteeseen riittää tarpeeksi nuori ja kaunis, timmi kroppa, johon voit aina halutessasi ejakuloida - ja säyseä ja kiltti luonne pitäisi naiselta myös löytyä, jotta leidi myötäilee halujasi eikä sano vahingossakaan sinulle vastaan.
Edelleen et ole onnistunut sanomaan mitään syytä miksi koulutus olisi tärkeää. Toisen pitäminen viehättävänä taas on mitä ilmeisimmin tärkeää hyvän parisuhteen kannalta, koska ne asiat, joita tehdään pelkästään parisuhteessa liittyvät hyvin vahvasti seksiin tai muuhun romanttiseen läheisyyteen. Tällaisia asioita haluaa tehdä vain itseään viehättävän henkilön kanssa.
Koulutettujen perheiden lapset ovat toki todennäköisemmin koulutettuja, mutta sinähän sitä lastasi olet kasvattamassa, joten hän kyllä näkee myös sen puolen. Sehän on vain hyvä jos lapsi näkee millaista on koulutetun työ ja millaista on matalammin koulutetun työ. Silloin hän osaa itse paremmin sanoa mitä haluaa tehdä. Ei lapsi ole koskaan vanhempiensa kopio, vaan yksilö, jonka pitää antaa itse päättää mitä hän haluaa tehdä.
Minä olen ollut naimisissa yli 20 v, ja vaikka edelleen meillä on aktiivinen seksielämä, kyllä meidän suhteessamme silti keskustellaan enemmän kuin harrastetaan seksiä. Jos olisin mennyt naimisiin miehen kanssa, joka ei ole lukenut venäläisiä klassikoita, jolle ei olisi luonnontieteet ja niistä puhuminen tuttua, joka ei soittaisi jotain instrumenttia, ja joka ei pystyisi pohtimaan politiikkaa vähän syvemmin, olisin hyvin yksinäinen parisuhteessani. Minulle nuo ovat tärkeitä asioita, ja miehen korkea monipuolinen koulutus niissä auttaa.
Joku toinen saattaa rakastaa kukkia, ja avioliitto ammattikoulun käyneen puutarhurin kanssa on elämän onni. Mutta kyllä hänellekin koulutuksella on merkitystä.
Missään tapauksessa en voisi olla onnellinen parisuhteessa, missä toinen osapuoli on sitä mieltä, että minun koulutukseni on hänelle merkityksetön asia. Se on osa minua, ja se on minulle tärkeää, joten jos minua rakastaa, pitää myös koulutustani tärkeänä.
En ole katkera, mutta mietin vain voiko tuo kirjoitus olla edes tosissaan kirjoitettu. Venäläiset klassikot, instrumentit, luonnontieteet, politiikka jne.
Kai fiksu aikuinen ymmärtää, että musiikillisuus on syntymälahja ja niistä koulutetuistakin aikuisista vain osa harrastaa itse taiteita, saati sitten musiikkia? Musiikin kuluttamista tietysti harrastaa suuri osa väestöstä, mutta en minä ainakaan tunne kuin yhden ihmisen, joka itse soittaa ja on siinä hyvä. Tämän ihmisen koulutus ja työ liittyykin nimenomaan musiikkiin kaiken muun kustannuksella ja hänen puolisonsa myös. Miksi tavallisen ihmisen pitäisi hampaat kirskuen opetella jonkun instrumentin soittoa?
Niin korkeaa ja monipuolista koulutusta ei ainakaan tutkintotasolla ole, että se auttaisi musiikin kanssa. Niistä tutkinnoista, joiden osia minä olen opiskellut, on vain yhteen liittynyt musiikki ja se oli kirkon nuorisotyön (AMK) vapaaehtoisena kurssina jokin kitaransoittokurssi, jonka käy osa tutkinto-opiskelijoista.
Mieheni on tohtori. Osaa puhua politiikasta, tutkinto on luonnontieteistä ja klassikkonsa tuntee. Ja soittaa viulua. Kas kun tällaisia miehiä on, miksi tyytyä vähempään.
Minua on aina kiehtonut tuo klassikkokysymys. Siis että joku kokee että siitä on hyötyä, kun on lukenut kirjallisuuden klassikoita. Miten se näkyy elämässä? Meneekö se niin, että aamiaispöydässä toinen aloittaa keskustelun, että "Muistatko, rakas, kun siinä Kazamarovin veljesten sivulla 54 oli sellainen mielenkiintoinen tapahtuma? Ahahaa. Ahahahaa." "Joo, niin oli." "Joo." Tai ollaan jossain akateemisissa pippaloissa ja koetaan mentaaliorgasmi, kun joku heittää viittauksen johonkin klassikkokirjaan ja huomaa, että hei, minä ymmärsin tuon viittauksen! Olen lukenut saman kirjan! Aaah! oooh! Hei kaikki, minäkin olen lukenut sen! Se tarkoittaa, että olen älykäs ja muutenkin niin fasinoiva ihminen! Osaan lukea ja olen lukenut kirjan x, jonka kaikki muutkin ovat lukeneet, koska se on akateemisen viitekehyksen puitteissa määritelty klassikoksi! Oooh!
No joo, itse en edes muista enää kolmen kuukauden kuluttua mitä kirjassa tapahtui, muuten kuin pääkohdiltaan. Saati sitten, että rakentaisin siitä jonkun säkenöivän rungon parisuhteen peruskiveksi. Silläpä kai jäikin akateeminen tutkinto aikoinaan kesken. Kertakaikkiaan tylsää matskua ne klassikot.
Juu, täsmälleen samaa olen pariinkin otteeseen kysynyt tällä palstalla, mutta tähän ei tule muuta vastausta kuin "et vain tajua". Ja siis ihan akateeminen nainen olen itsekin, mutta esim klassikkokirjallisuudesta tai historian tapahtumista en ole koskaan keskustellut kenenkään ihmisen kanssa. Tietysti niihin voi jossain sopivassa yhteydessä viitata, mutta ne viittaukset eivät kyllä kokonaista keskustelua kovin pitkälle kannattele.
Sehän on ihan siitä kiinni, että jos substanssi ei riitä käymään keskustelua. Ei mullakaan riitä keskusteluun vaikkapa Putouksesta, mutta eipä tuota lähipiirissäni muut katelekaan kuin kansakoulun käyneet mummot.
En minä kyllä keksi, mitä Putouksessakaan on keskusteltavaa. "katsoitko putouksen, se kohta oli hauska, niin minustakin". Mitä muuta? Minusta ei ole mitään järkeä puhua aiheesta, josta molemmat tietävät samat asiat ja ovat suunnilleen samaa mieltä. Jompi kumpi heittää jonkin faktan ja sitä sitten hymistellään ja taivastellaan siinä. Mikä järki?
Jos on ongelmaa sosiaalisissa taidoissa, voi olla vaikeaa ymmärtää toisten sosiaalista käytöstä tai keskusteluja.
Ja vielä vaikeampaa siitä ymmärtämisestä tekee se, että kukaan ei kerro esimerkkejä. Mikä siinä vastaamisessa on näin vaikeaa? Haukutte tyhmäksi ja sosiaalisesti kömpelöksi, mutta ette voi mitenkään edes yrittää selittää, vaikka ihan tosissani ja mielestäni asiallisesti kysyn. Pelkkää naljailua vain tulee. Tällaistako se keskustelu sitten teidän mielestänne on? Arvuuttelua, vihjailua, yläpuolelle asettumista.
Harrastukset ovat hyvä puheenaihe. Elokuvat, kirjat jne. Matkat ja unelmat. Työ on ainakin minulle huono puheenaihe, sillä siinä on niin paljon vaitiolovelvollisuuden alaisia juttuja, etten mielelläni edes puhu työstäni. Kun nettideittailin pyysin jopa miehiltä, ettei kerrottaisi mitään työstä tai koulutuksista ennen treffejä, jotta olisi avoin mieli. Melkein kaikki miehet kuitenkin laittoivat oman koulutuksensa ja ammattinsa ja vaativat saada tietää myös minun ammattini.
Vierailija kirjoitti:
dfgsdfgsdfg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tässä nyt on asetettu vastakkain liikunnallisuus ja varakkuus, niin miksi ihmeessä nämä toiset ymmärtävät, että tulotasolla ja varakkuudella tarkoitetaan jotain miljonäärejä. Ette kai te sillä liikunnallisuudellakaan tarkoita mitään huippu-urheilijoita, vai tarkoitatteko? Minä ainakin tarkoitan, että tulotaso ja varallisuus pitäisi olla kohtuullinen ja raha-asiat sen verran hallinnassa, ettei niitä pikavippejä oteta jatkuvasti ja ihmetellä, miten palkka hupeni heti tilipäivänä. Miksi toisessa puhutaan siitä ihan normaalista kohtuudesta, mutta toinen vedetään ääripäähän?
Koska varallisuudella on merkitystä ainoastaan ääripäissä.
Tienaan itse reilut 4000/kk. Tuloni mahdollistavat minulle varsin mukavan elintason. Miksi siis ehdoin tahdoin ottaisin miehen, joka tienaa kuussa peruspäivärahan reilu 500? Tai edes miehen, joka tienaa puolet siitä mitä minä itse, jolla siten ei olisi varaa maksaa elintasoa, jota minä olen tottunut elämään.
Hmm, koska tykkäisit siitä miehestä? Kuulostaako yhtään sellaiselta, mitä parisuhteessa voisi olla taistalla?
Miksi et toisaalta ottaisi ketä tahansa miestä, joka tienaa saman kuin sinä?
Sitä paitsi jos itse tienaat jo tarpeeksi elintasoasi varten, miksi miehen pitäisi enää tuoda yhtään lisää rahaa suhteeseen? Eikö riitä, että hän elättää itsensä? Joku tuossa logiikassa nyt mättää.
Mikäli mies tienaa vähemmän ja kustantaa juuri omat kulunsa niin väkisinhän se pudottaa naisen elintasoa jos halutaan perheenä tehdä jotain esim matkustaa tai harrastaa. Kukas maksaa niiden mahdollisten lasten kulut jos iskä just ja just omat kulunsa saa katettua?
Siis ajattelit, että mies on niin huonotuloinen, ettei ole varaa matkailuun tai lapsiin? No siinä ääritapauksessa ehkä. Sitten täytyy naisen metsästää sitä elintasoa, kunhan muistaa käyttää sanaa "koulutus", että pysyy imago miellyttävänä.
Vierailija kirjoitti:
fdgdfgsdfg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahaa, jälleenkö uusi uutinen siitä ettei kaikille riitä nuoria miljonäärihughgrantteja jotka huhuilevat romanttisesti postiluukusta?
Shokeeraavaa! Miten me kaikki selviämme tästä?
Sinä se jaksat jokaiseen sinkkuketjuun syöksyä jankuttamaan tuosta miljonäärihughgrantista, eikö oikeasti ole parempaa tekemistä?
Minulle kelpaisi ihan perusjuntti duunari/työtön kunhan ei ole päihdeongelmainen eikä liian ylipainoinen. Eipä löydy. Mitäs siihen sanot?
Tähän törmää jatkuvasti netissä, että nainen väittää että vaatimukset olisi vähäiset.
Tuntuu ristiriitaiselta, koska itse en juo alkoholia juuri koskaan, en polta, elämäntavat on todella terveelliset, kroppa on atleettinen, vakityö löytyy, omistusasunto löytyy, hyväsydäminen huomaavainen luonne löytyy mutta en silti vaan kelpaa.
Olisiko sitten niin että sinulla on liian kovat vaatimukset naisille ja näille joita yrität, on kovatasoisia miehiä tarjolla? Miehillä on todella kovat kriteerit naisille. Miehet ovat myös ennakkoluuloisempia naisista (ulkonäön perusteella) kuin naiset miehistä.
Moni mies pelaa itsensä ulos ikävaatimuksilla. Otetaan vaikka 39-vuotias mies, joka etsii 24-32 ikähaarukalla naista. Ei vastaa nuoret, eikä vanhat. Mies haluaa perheen. Mutta niin haluaa moni muukin mies. Vain harva tuon ikäinen löytää paljon nuorempaa naista.
Tätä en naisissa tajua. Jos mies hakee naisia ikähaarukassa 24-32, nainen lukee sen niin että haetaan 24-vuotiasta. Ettekö te osaa lukea? Vai onko niin huono itsetunto, että jos olette haarukan yläpäässä niin pelaatte itsenne ulos automaattisesti?
No niin sen luen. Toinen ongelma on se, että hetaan vain itseä nuorempia. On aina epäilyttävää, kun vaaditaan enemmän kuin pystutään tarjoamaan itse.
No esimerkiksi itseni tapauksessa sattuu olemaan niin, että lapseni äiti on 11 vuotta nuorempi ja edellisessäkin suhteessa oli nainen 7 vuotta nuorempi. Selvästikin minulla tuntuu natsaavan vähän nuorempien naisten kanssa jostain syystä, joten olisi aika hölmöä sulkea heidät pois hausta ilman syytä. Se ei kuitenkaan tarjoita, ettenkö uskoisi että omanikäiseni nainen voisi olla minulle se oikea. Siksi siinä ikähaarukassa on se yläpää omassa iässäni. Luulisi, että kypsemmillä naisilla olisi se itsetuntokin jo jotenkin kohdillaan. Toki monella onkin vastausten perusteella. Mutta jos haluaa pelata itsensä ulos erilaisista mahdollisuuksista tuolla tavalla, niin minkäs sille voi.
fsdgsdfgsdfg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
fdgdfgsdfg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahaa, jälleenkö uusi uutinen siitä ettei kaikille riitä nuoria miljonäärihughgrantteja jotka huhuilevat romanttisesti postiluukusta?
Shokeeraavaa! Miten me kaikki selviämme tästä?
Sinä se jaksat jokaiseen sinkkuketjuun syöksyä jankuttamaan tuosta miljonäärihughgrantista, eikö oikeasti ole parempaa tekemistä?
Minulle kelpaisi ihan perusjuntti duunari/työtön kunhan ei ole päihdeongelmainen eikä liian ylipainoinen. Eipä löydy. Mitäs siihen sanot?
Tähän törmää jatkuvasti netissä, että nainen väittää että vaatimukset olisi vähäiset.
Tuntuu ristiriitaiselta, koska itse en juo alkoholia juuri koskaan, en polta, elämäntavat on todella terveelliset, kroppa on atleettinen, vakityö löytyy, omistusasunto löytyy, hyväsydäminen huomaavainen luonne löytyy mutta en silti vaan kelpaa.
Olisiko sitten niin että sinulla on liian kovat vaatimukset naisille ja näille joita yrität, on kovatasoisia miehiä tarjolla? Miehillä on todella kovat kriteerit naisille. Miehet ovat myös ennakkoluuloisempia naisista (ulkonäön perusteella) kuin naiset miehistä.
Moni mies pelaa itsensä ulos ikävaatimuksilla. Otetaan vaikka 39-vuotias mies, joka etsii 24-32 ikähaarukalla naista. Ei vastaa nuoret, eikä vanhat. Mies haluaa perheen. Mutta niin haluaa moni muukin mies. Vain harva tuon ikäinen löytää paljon nuorempaa naista.
Tätä en naisissa tajua. Jos mies hakee naisia ikähaarukassa 24-32, nainen lukee sen niin että haetaan 24-vuotiasta. Ettekö te osaa lukea? Vai onko niin huono itsetunto, että jos olette haarukan yläpäässä niin pelaatte itsenne ulos automaattisesti?
No niin sen luen. Toinen ongelma on se, että hetaan vain itseä nuorempia. On aina epäilyttävää, kun vaaditaan enemmän kuin pystutään tarjoamaan itse.
No esimerkiksi itseni tapauksessa sattuu olemaan niin, että lapseni äiti on 11 vuotta nuorempi ja edellisessäkin suhteessa oli nainen 7 vuotta nuorempi. Selvästikin minulla tuntuu natsaavan vähän nuorempien naisten kanssa jostain syystä, joten olisi aika hölmöä sulkea heidät pois hausta ilman syytä. Se ei kuitenkaan tarjoita, ettenkö uskoisi että omanikäiseni nainen voisi olla minulle se oikea. Siksi siinä ikähaarukassa on se yläpää omassa iässäni. Luulisi, että kypsemmillä naisilla olisi se itsetuntokin jo jotenkin kohdillaan. Toki monella onkin vastausten perusteella. Mutta jos haluaa pelata itsensä ulos erilaisista mahdollisuuksista tuolla tavalla, niin minkäs sille voi.
Nainen voi olla 11v nuorempi mutta ei 11v vanhempi? Ja ilmeisesti ne suhteet niihin nuoriin naisiin ovat kuitenkin päättyneet, joten joku kuitenkin meni pieleen?
Miksi tässä käytetään älykkyyttä nerouden synonyymina? Minusta noissa on aika suuri ero. Mikä järki on puhua älykkyydestä ylipäätään, jos se ei ole juuri kenenkään saavutettavissa?