HS: Suomessa sinkut eivät kohtaa

wrwerewqw kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta ehkä tämä onkin yksi korkeasti koulutettujen parisuhteisiin liittyvä asia: käydään pitkiä ja filosofisiakin keskusteluja mm. siitä, mikä on uskottomuutta, miksi se toista loukkaisi jos esimerkiksi harrastaisi seksiä jonkun kolmannen osapuolen kanssa, miten parisuhde eroaa muista ihmissuhteista, mitä erityistä jää jäljelle jos seksi muiden kanssa sallitaan jne. Itselleni tämä on ensimmäinen parisuhde, jossa keskustellaan todella syvällisesti ja käytetään apuna parisuhdekirjallisuutta, -kursseja ja -tehtäviä.

Et voi olla tosissasi.. Suurin osa ihmisistä keskustelee noista asioista ja itsehoito-oppaat, kurssit ja internetissä vapaasti saatavilla olevat testit ja materiaalit ovat pop. Ehkä suurimmalla osalla ei ole tarvetta tarkastella ko. asioita filosofisten teorioiden pohjalta vaan ihan omasta ja kumppanin omasta näkökulmasta. Sinulle vasta ensimmäinen? :D Sen kyllä huomaa.

En tosiaan tiennyt, jos tuollaiset asiat ovat nykyään jotenkin "pop". Toisaalta ei ihmetytä, nykyään kaikesta pitää tehdä jonkinlainen trendi tai kurssitus, koska oma maalaisjärki ei enää pelaa vaan kaikki pitää ulkoistaa. "Relationships for dummies".

Jos ajattellaan vaikkapa tuota pettämistä, itse en ole koskaan kohdannut ketään, jolle olisi jotenkin epäselvää, mitä on pettäminen ja miksi se loukkaa. Ei ole tarvittu "tuntikausien filosofista keskustelua" siitä, että jos menet toisen kanssa sänkyyn, tai muuten alkaa kiinnostaa jonkun muun seura enemmän, niin homma on sillä selvä. Toki on olemassa yksilöitä, joilla nämä rajat venyvät jonkin verran, mutta nämä erikoisuudet varmaankin käsitellään heidän suhteessaan jos siihen tarvetta tulee. Jos minun pitäisi selittää naiselle, mikä on pettämistä, hänestä ei tulisi minun naistani. Se on aika yksinkertaista.

Sitten taas jos mennään noihin kursseihin ja internet-testeihin niin ennen niihin turvauduttiin selkeästi vasta siinä vaiheessa, kun kakka oli jo housussa ja suhteessa oli vakavia ongelmia. Minä en näe, että niille muuten olisi tarvetta. Ehkä sitten joissain näissä "älykkökodeissa", joissa parisuhdekin on älyllistä suorittamista eikä tunnepohjalle rakennettua elämää normaaline aaltoiluineen. En sano, etteikö noista voisi olla hyötyä joillekin, mutta itseltä menisi kyllä elämän maku koko hommasta.

Ja eikö siksi ole nimenomaan hyvä, että esimerkiksi minä ja sinä emme koskaan kohdanneet?

t. se nainen, joka käy tuntikausien keskusteluja

P.S. Ohiksena, kerro minulle miten ja miksi sinun mielestäsi se, jos kumppanisi nai toisen miehen kanssa, on paha asia (ja nyt tarkoitetaan tilannetta, jossa ei tule tauteja eikä raskautta). Onko se jotenkin sinulta pois? Oletetaan, että se tapahtuu vaikkapa tilanteessa, jossa puolisosi on viikon työmatkalla, eli hän ei joka tapauksessa olisi voinut purkaa seksuaalista haluaan sinua kohtaan. Miten se sinua vahingoittaa? Kysymys on tarkoitettu ihan filosofiseksi mutta kohdistan sen nyt sinulle ja siksi käytän esimerkkinä sinua ja puolisoasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fasfsaddfs kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amisjonnet pyrkivät tässäkin ketjussa dominoimaan naisia kertoen ja lopulta hokemalla hokien heille, miten asiat heidän mielestään todellisuudessa ovat ja mikä heistä on parisuhteessa tärkeää. He eivät lainkaan kuuntele naisia eivätkä pidä arvossa naisten mielipiteitä vaan pyrkivät jyräämään naisten kannan asiassa kuin asiassa. Parisuhde erilaisia arvoja kannattavan ihmisen kanssa käy raskaaksi, etenkin jos huonosti koulutettu jatkuvasti mitätöi koulutetumpaa kumppaniaan, kuten miehet tässäkin ketjussa pyrkivät tekemään.

Koulutetut naiset suosivat koulutettuja miehiä, joiden kanssa he jakavat usein saman tieteellisen maailmakuvan ja arvopohjan, eikä toinen yritä sitä omia "faktojaan" jankkaamalla jankuttaen murentaa, vaan asioista voidaan toivon mukaan keskustella rakentavassa hengessä. Yliopiston käyneet naiset usein arvostavat mieheltä sanavalmiutta ja kirjallista ilmaisukykyä, mikä amiksilla ei usein kovin korkealle tasolle yllä.

Miksi ihmeessä amikset eivät etsi sieltä amiksesta itselleen naisia? Miksi heidän mielestään naisen olisi oltava välttämättä koulutettu, vaikka he eivät koulutusta tai koulutettua naista arvosta? Luulisi yhteisen sävelen löytyvän helpommin sieltä kuin itselle täysin vieraista kuvioista.

Sanavalmius ja ilmaisukyky ovat synnynnäisiä ominaisuuksia, niitä ei mistään luennoilta tai tenteistä saa. On se kumma kun ihmisillä menee ominaisuudet ja koulutukset aina sekaisin.

Kuule kun ei ole. Sanavalmius ja ilmaisukyky liittyvät hyvin vahvasti siihen miten kukin osaa sanoittaa tapahtumia ja asettaa niitä kontekstiinsa. Kielellinen lahjakkuus on yksi älykkyyden osa-alue, jota todellakin voi harjoittaa lukemalla, opiskelemalla jne. Sanavalmiutta ei ole osata sanoa oikeaan aikaan omasta mielestään "no vittu joo".

Ja tämä käsityksesi amiksista paljastaa vain sen kuinka tietämätön olet.

Sinä taidat tuntea aika vähän ihmisiä? Nykyään moni amiksen käynyt menee lukioon tai yliopistoon ja pärjää siellä ihan omilla lahjoillaan samoin kun muutkin. Jos on lahjakas kuvailemaan asioita ja kirjoittamaan niin se on ihan sama istuuko amiksessa, lukiossa vai yliopistossa. Edelleen sieltä lukiosta tulee se kymppi äidinkielestä vaikka lukioon menisi amiksen kautta. Sama juttu yliopistossa. Tosin yliopistossa nipotetaan kielioppivirheistä joka on sinänsä typerää. Asiasisällön pitäisi olla tärkeämpää kuin ulkoasun.

Mites kun luet kirjoja joita ihan kouluttamattomat ihmiset ovat kirjoittaneet ja se sitten tekee sinut älykkääksi? Etkö huomaa mitään ristiriitaa? Entä kun se amis lukee niitä samoja kirjoja kuin sinä, mutta mielestäsi ei kykene tulemaan yhtä älykkääksi kuin sinä?

Päteekö sama kuvataiteeseen? Tavis alkaa taiteilijaksi vs. amiksen käynyt kuvittaja vs. kuvataidekasvatuksen tohtori?

Usein taiteilijat ovat ja olivat köyhiä ja aliarvostettuja elinaikanaan ja arvostusta tulee/tuli vasta heidän kuoltuaan. Miten "korkea-arvoinen akateeminen" kostuu mitään jonkun köyhän ja kurjan hengen ja sielun tuotoksista? Entä miksi toinen köyhä ei ymmärtäisi toisen köyhän sanomaa paremmin kuin rikas?

Anton Tsehovin isoisä oli maaorja ja Aleksandr Puskinin isoisän isä oli adoptoitu afrikkalainen orja. Kyllähän se sinut älykkääksi tekee, mutta amiksen tyhmäksi kun heidän jälkeläistensä kirjoja lueskelet? Joku nuo orjatkin nai ja nyt sinä siellä hienostelet ja halveksut amiksia samalla kun hikipinkona pidät sivistyneen rimana orjien jälkeläisten kirjoittamia kirjoja... Ehkä saisit parhaat keskustelut pystyyn orjien kanssa? Eräältä järjestöltä on vapautettu muutama hiljattain..

Nai nyt ihmeessä joku orja tai amis niin pääset sinäkin hienoon sukuun. Lapsestanne voi vaikka tulla Suuri Taiteilija (jos itsestäsi on vain lukemaan eikä kirjoittamaan).

Yliopistossa opetetaan tieteellistä kirjoittamista, ei äidinkieltä. Onko sinulla mitään kontaktipintaa akateemisiin?

Akateeminen muuten kuulostaa hienommalle kuin mitä se on... Akateeminen vartti vs. 15 minuuttia.. Mutta kyllä suvustani ja tuttavistani löytyy kaikkea välillä työtön-amis-"akateeminen" ja itsekin olen sen yliopistoäikän aikoinaan suorittanut :D

Se vaan nyt on niin, että siivooja käy oopperassa ja metallityöntekijä menestyy tietokilpailussa ja kanslistilla voi olla paremmat tiedot omasta kiinnostuksen kohteestaan kuin maisterilla tai tohtorilla. Ratatyöntekijä voi julkaista kovan luokan kirjoja jne. Ainoastaan "akateemiset" ne jaksaa pitää melua siitä kuinka ovat ylempänä kuin muut... Että se niistä akateemisista.. Ette ole yhtään sen parempia kuin muut ihmiset.

Kouluttamattomat luulevat, että akateemiset useinkin miettivät, miten paljon parempia he ovat. Aikaa käytetään omien harhaluulojen vääräksi todisteluun. Olen akateeminen, työkverit ovat akateemisia, kaverit ovat akateemisia. En koskaan ajattele mitään kouluttamattomista. Ei ole tullut mieleenkään pohtua nk. paremmuuksia, kun ne ovat itselle arkipäivää.

Tässä ketjussa on aika monta ihmistä, joiden mielestä vain akateemisesti koulutettu voi olla älykäs. Mutta ei toki voida yleistää, ette te kaikki ole sellaisia. Siis kummassakaan mielessä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fasfsaddfs kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amisjonnet pyrkivät tässäkin ketjussa dominoimaan naisia kertoen ja lopulta hokemalla hokien heille, miten asiat heidän mielestään todellisuudessa ovat ja mikä heistä on parisuhteessa tärkeää. He eivät lainkaan kuuntele naisia eivätkä pidä arvossa naisten mielipiteitä vaan pyrkivät jyräämään naisten kannan asiassa kuin asiassa. Parisuhde erilaisia arvoja kannattavan ihmisen kanssa käy raskaaksi, etenkin jos huonosti koulutettu jatkuvasti mitätöi koulutetumpaa kumppaniaan, kuten miehet tässäkin ketjussa pyrkivät tekemään.

Koulutetut naiset suosivat koulutettuja miehiä, joiden kanssa he jakavat usein saman tieteellisen maailmakuvan ja arvopohjan, eikä toinen yritä sitä omia "faktojaan" jankkaamalla jankuttaen murentaa, vaan asioista voidaan toivon mukaan keskustella rakentavassa hengessä. Yliopiston käyneet naiset usein arvostavat mieheltä sanavalmiutta ja kirjallista ilmaisukykyä, mikä amiksilla ei usein kovin korkealle tasolle yllä.

Miksi ihmeessä amikset eivät etsi sieltä amiksesta itselleen naisia? Miksi heidän mielestään naisen olisi oltava välttämättä koulutettu, vaikka he eivät koulutusta tai koulutettua naista arvosta? Luulisi yhteisen sävelen löytyvän helpommin sieltä kuin itselle täysin vieraista kuvioista.

Sanavalmius ja ilmaisukyky ovat synnynnäisiä ominaisuuksia, niitä ei mistään luennoilta tai tenteistä saa. On se kumma kun ihmisillä menee ominaisuudet ja koulutukset aina sekaisin.

Kuule kun ei ole. Sanavalmius ja ilmaisukyky liittyvät hyvin vahvasti siihen miten kukin osaa sanoittaa tapahtumia ja asettaa niitä kontekstiinsa. Kielellinen lahjakkuus on yksi älykkyyden osa-alue, jota todellakin voi harjoittaa lukemalla, opiskelemalla jne. Sanavalmiutta ei ole osata sanoa oikeaan aikaan omasta mielestään "no vittu joo".

Ja tämä käsityksesi amiksista paljastaa vain sen kuinka tietämätön olet.

Sinä taidat tuntea aika vähän ihmisiä? Nykyään moni amiksen käynyt menee lukioon tai yliopistoon ja pärjää siellä ihan omilla lahjoillaan samoin kun muutkin. Jos on lahjakas kuvailemaan asioita ja kirjoittamaan niin se on ihan sama istuuko amiksessa, lukiossa vai yliopistossa. Edelleen sieltä lukiosta tulee se kymppi äidinkielestä vaikka lukioon menisi amiksen kautta. Sama juttu yliopistossa. Tosin yliopistossa nipotetaan kielioppivirheistä joka on sinänsä typerää. Asiasisällön pitäisi olla tärkeämpää kuin ulkoasun.

Mites kun luet kirjoja joita ihan kouluttamattomat ihmiset ovat kirjoittaneet ja se sitten tekee sinut älykkääksi? Etkö huomaa mitään ristiriitaa? Entä kun se amis lukee niitä samoja kirjoja kuin sinä, mutta mielestäsi ei kykene tulemaan yhtä älykkääksi kuin sinä?

Päteekö sama kuvataiteeseen? Tavis alkaa taiteilijaksi vs. amiksen käynyt kuvittaja vs. kuvataidekasvatuksen tohtori?

Usein taiteilijat ovat ja olivat köyhiä ja aliarvostettuja elinaikanaan ja arvostusta tulee/tuli vasta heidän kuoltuaan. Miten "korkea-arvoinen akateeminen" kostuu mitään jonkun köyhän ja kurjan hengen ja sielun tuotoksista? Entä miksi toinen köyhä ei ymmärtäisi toisen köyhän sanomaa paremmin kuin rikas?

Anton Tsehovin isoisä oli maaorja ja Aleksandr Puskinin isoisän isä oli adoptoitu afrikkalainen orja. Kyllähän se sinut älykkääksi tekee, mutta amiksen tyhmäksi kun heidän jälkeläistensä kirjoja lueskelet? Joku nuo orjatkin nai ja nyt sinä siellä hienostelet ja halveksut amiksia samalla kun hikipinkona pidät sivistyneen rimana orjien jälkeläisten kirjoittamia kirjoja... Ehkä saisit parhaat keskustelut pystyyn orjien kanssa? Eräältä järjestöltä on vapautettu muutama hiljattain..

Nai nyt ihmeessä joku orja tai amis niin pääset sinäkin hienoon sukuun. Lapsestanne voi vaikka tulla Suuri Taiteilija (jos itsestäsi on vain lukemaan eikä kirjoittamaan).

Yliopistossa opetetaan tieteellistä kirjoittamista, ei äidinkieltä. Onko sinulla mitään kontaktipintaa akateemisiin?

Akateeminen muuten kuulostaa hienommalle kuin mitä se on... Akateeminen vartti vs. 15 minuuttia.. Mutta kyllä suvustani ja tuttavistani löytyy kaikkea välillä työtön-amis-"akateeminen" ja itsekin olen sen yliopistoäikän aikoinaan suorittanut :D

Se vaan nyt on niin, että siivooja käy oopperassa ja metallityöntekijä menestyy tietokilpailussa ja kanslistilla voi olla paremmat tiedot omasta kiinnostuksen kohteestaan kuin maisterilla tai tohtorilla. Ratatyöntekijä voi julkaista kovan luokan kirjoja jne. Ainoastaan "akateemiset" ne jaksaa pitää melua siitä kuinka ovat ylempänä kuin muut... Että se niistä akateemisista.. Ette ole yhtään sen parempia kuin muut ihmiset.

Kouluttamattomat luulevat, että akateemiset useinkin miettivät, miten paljon parempia he ovat. Aikaa käytetään omien harhaluulojen vääräksi todisteluun. Olen akateeminen, työkverit ovat akateemisia, kaverit ovat akateemisia. En koskaan ajattele mitään kouluttamattomista. Ei ole tullut mieleenkään pohtua nk. paremmuuksia, kun ne ovat itselle arkipäivää.

Ketjuun on vastattu niin kuin ketjussa on huudettu.

Ihmiset ovat kertoneet haluavansa koulutetun kumppanin. Syykin on selvä. Kuka jaksaa kotona kuunnella jatkuvaa valitusta siitä, miten turhia ja lehkoja koulutetut ovat.

Miksi kuulisit kotonasi tuollaista, jos et itse leuhkisi olevasi koulutettu?

Samaa mieltä, että yliopistot ovat oman ajattelun tuhoamisen keskuksia, tosin ne ovat korkea- sellaisia.

Sitten on myös tätä alemman tason propagandaa vähemmän kouluttautuneille. Akateemiset ovat kuitenkin ryhmä, jota aivopestään pisimpään ja jonka aivopesu pysyy valitettavasti kaikista tiukimmin,  johtuen yhteiskunnallisesta arvostuksesta ja asemastaan.

Ainoa todellisesti vapaa henkilö autenttisine ajatuksineen on kaiken tämän ulkopuolella ja yläpuolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fasfsaddfs kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amisjonnet pyrkivät tässäkin ketjussa dominoimaan naisia kertoen ja lopulta hokemalla hokien heille, miten asiat heidän mielestään todellisuudessa ovat ja mikä heistä on parisuhteessa tärkeää. He eivät lainkaan kuuntele naisia eivätkä pidä arvossa naisten mielipiteitä vaan pyrkivät jyräämään naisten kannan asiassa kuin asiassa. Parisuhde erilaisia arvoja kannattavan ihmisen kanssa käy raskaaksi, etenkin jos huonosti koulutettu jatkuvasti mitätöi koulutetumpaa kumppaniaan, kuten miehet tässäkin ketjussa pyrkivät tekemään.

Koulutetut naiset suosivat koulutettuja miehiä, joiden kanssa he jakavat usein saman tieteellisen maailmakuvan ja arvopohjan, eikä toinen yritä sitä omia "faktojaan" jankkaamalla jankuttaen murentaa, vaan asioista voidaan toivon mukaan keskustella rakentavassa hengessä. Yliopiston käyneet naiset usein arvostavat mieheltä sanavalmiutta ja kirjallista ilmaisukykyä, mikä amiksilla ei usein kovin korkealle tasolle yllä.

Miksi ihmeessä amikset eivät etsi sieltä amiksesta itselleen naisia? Miksi heidän mielestään naisen olisi oltava välttämättä koulutettu, vaikka he eivät koulutusta tai koulutettua naista arvosta? Luulisi yhteisen sävelen löytyvän helpommin sieltä kuin itselle täysin vieraista kuvioista.

Sanavalmius ja ilmaisukyky ovat synnynnäisiä ominaisuuksia, niitä ei mistään luennoilta tai tenteistä saa. On se kumma kun ihmisillä menee ominaisuudet ja koulutukset aina sekaisin.

Kuule kun ei ole. Sanavalmius ja ilmaisukyky liittyvät hyvin vahvasti siihen miten kukin osaa sanoittaa tapahtumia ja asettaa niitä kontekstiinsa. Kielellinen lahjakkuus on yksi älykkyyden osa-alue, jota todellakin voi harjoittaa lukemalla, opiskelemalla jne. Sanavalmiutta ei ole osata sanoa oikeaan aikaan omasta mielestään "no vittu joo".

Ja tämä käsityksesi amiksista paljastaa vain sen kuinka tietämätön olet.

Sinä taidat tuntea aika vähän ihmisiä? Nykyään moni amiksen käynyt menee lukioon tai yliopistoon ja pärjää siellä ihan omilla lahjoillaan samoin kun muutkin. Jos on lahjakas kuvailemaan asioita ja kirjoittamaan niin se on ihan sama istuuko amiksessa, lukiossa vai yliopistossa. Edelleen sieltä lukiosta tulee se kymppi äidinkielestä vaikka lukioon menisi amiksen kautta. Sama juttu yliopistossa. Tosin yliopistossa nipotetaan kielioppivirheistä joka on sinänsä typerää. Asiasisällön pitäisi olla tärkeämpää kuin ulkoasun.

Mites kun luet kirjoja joita ihan kouluttamattomat ihmiset ovat kirjoittaneet ja se sitten tekee sinut älykkääksi? Etkö huomaa mitään ristiriitaa? Entä kun se amis lukee niitä samoja kirjoja kuin sinä, mutta mielestäsi ei kykene tulemaan yhtä älykkääksi kuin sinä?

Päteekö sama kuvataiteeseen? Tavis alkaa taiteilijaksi vs. amiksen käynyt kuvittaja vs. kuvataidekasvatuksen tohtori?

Usein taiteilijat ovat ja olivat köyhiä ja aliarvostettuja elinaikanaan ja arvostusta tulee/tuli vasta heidän kuoltuaan. Miten "korkea-arvoinen akateeminen" kostuu mitään jonkun köyhän ja kurjan hengen ja sielun tuotoksista? Entä miksi toinen köyhä ei ymmärtäisi toisen köyhän sanomaa paremmin kuin rikas?

Anton Tsehovin isoisä oli maaorja ja Aleksandr Puskinin isoisän isä oli adoptoitu afrikkalainen orja. Kyllähän se sinut älykkääksi tekee, mutta amiksen tyhmäksi kun heidän jälkeläistensä kirjoja lueskelet? Joku nuo orjatkin nai ja nyt sinä siellä hienostelet ja halveksut amiksia samalla kun hikipinkona pidät sivistyneen rimana orjien jälkeläisten kirjoittamia kirjoja... Ehkä saisit parhaat keskustelut pystyyn orjien kanssa? Eräältä järjestöltä on vapautettu muutama hiljattain..

Nai nyt ihmeessä joku orja tai amis niin pääset sinäkin hienoon sukuun. Lapsestanne voi vaikka tulla Suuri Taiteilija (jos itsestäsi on vain lukemaan eikä kirjoittamaan).

Yliopistossa opetetaan tieteellistä kirjoittamista, ei äidinkieltä. Onko sinulla mitään kontaktipintaa akateemisiin?

Akateeminen muuten kuulostaa hienommalle kuin mitä se on... Akateeminen vartti vs. 15 minuuttia.. Mutta kyllä suvustani ja tuttavistani löytyy kaikkea välillä työtön-amis-"akateeminen" ja itsekin olen sen yliopistoäikän aikoinaan suorittanut :D

Se vaan nyt on niin, että siivooja käy oopperassa ja metallityöntekijä menestyy tietokilpailussa ja kanslistilla voi olla paremmat tiedot omasta kiinnostuksen kohteestaan kuin maisterilla tai tohtorilla. Ratatyöntekijä voi julkaista kovan luokan kirjoja jne. Ainoastaan "akateemiset" ne jaksaa pitää melua siitä kuinka ovat ylempänä kuin muut... Että se niistä akateemisista.. Ette ole yhtään sen parempia kuin muut ihmiset.

Kouluttamattomat luulevat, että akateemiset useinkin miettivät, miten paljon parempia he ovat. Aikaa käytetään omien harhaluulojen vääräksi todisteluun. Olen akateeminen, työkverit ovat akateemisia, kaverit ovat akateemisia. En koskaan ajattele mitään kouluttamattomista. Ei ole tullut mieleenkään pohtua nk. paremmuuksia, kun ne ovat itselle arkipäivää.

Ketjuun on vastattu niin kuin ketjussa on huudettu.

Ihmiset ovat kertoneet haluavansa koulutetun kumppanin. Syykin on selvä. Kuka jaksaa kotona kuunnella jatkuvaa valitusta siitä, miten turhia ja lehkoja koulutetut ovat.

No kannattaisiko lopettaa se leuhkiminen? Tuskin sitä missään ympyröissä kovin hyvällä katsotaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fasfsaddfs kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amisjonnet pyrkivät tässäkin ketjussa dominoimaan naisia kertoen ja lopulta hokemalla hokien heille, miten asiat heidän mielestään todellisuudessa ovat ja mikä heistä on parisuhteessa tärkeää. He eivät lainkaan kuuntele naisia eivätkä pidä arvossa naisten mielipiteitä vaan pyrkivät jyräämään naisten kannan asiassa kuin asiassa. Parisuhde erilaisia arvoja kannattavan ihmisen kanssa käy raskaaksi, etenkin jos huonosti koulutettu jatkuvasti mitätöi koulutetumpaa kumppaniaan, kuten miehet tässäkin ketjussa pyrkivät tekemään.

Koulutetut naiset suosivat koulutettuja miehiä, joiden kanssa he jakavat usein saman tieteellisen maailmakuvan ja arvopohjan, eikä toinen yritä sitä omia "faktojaan" jankkaamalla jankuttaen murentaa, vaan asioista voidaan toivon mukaan keskustella rakentavassa hengessä. Yliopiston käyneet naiset usein arvostavat mieheltä sanavalmiutta ja kirjallista ilmaisukykyä, mikä amiksilla ei usein kovin korkealle tasolle yllä.

Miksi ihmeessä amikset eivät etsi sieltä amiksesta itselleen naisia? Miksi heidän mielestään naisen olisi oltava välttämättä koulutettu, vaikka he eivät koulutusta tai koulutettua naista arvosta? Luulisi yhteisen sävelen löytyvän helpommin sieltä kuin itselle täysin vieraista kuvioista.

Sanavalmius ja ilmaisukyky ovat synnynnäisiä ominaisuuksia, niitä ei mistään luennoilta tai tenteistä saa. On se kumma kun ihmisillä menee ominaisuudet ja koulutukset aina sekaisin.

Kuule kun ei ole. Sanavalmius ja ilmaisukyky liittyvät hyvin vahvasti siihen miten kukin osaa sanoittaa tapahtumia ja asettaa niitä kontekstiinsa. Kielellinen lahjakkuus on yksi älykkyyden osa-alue, jota todellakin voi harjoittaa lukemalla, opiskelemalla jne. Sanavalmiutta ei ole osata sanoa oikeaan aikaan omasta mielestään "no vittu joo".

Ja tämä käsityksesi amiksista paljastaa vain sen kuinka tietämätön olet.

Sinä taidat tuntea aika vähän ihmisiä? Nykyään moni amiksen käynyt menee lukioon tai yliopistoon ja pärjää siellä ihan omilla lahjoillaan samoin kun muutkin. Jos on lahjakas kuvailemaan asioita ja kirjoittamaan niin se on ihan sama istuuko amiksessa, lukiossa vai yliopistossa. Edelleen sieltä lukiosta tulee se kymppi äidinkielestä vaikka lukioon menisi amiksen kautta. Sama juttu yliopistossa. Tosin yliopistossa nipotetaan kielioppivirheistä joka on sinänsä typerää. Asiasisällön pitäisi olla tärkeämpää kuin ulkoasun.

Mites kun luet kirjoja joita ihan kouluttamattomat ihmiset ovat kirjoittaneet ja se sitten tekee sinut älykkääksi? Etkö huomaa mitään ristiriitaa? Entä kun se amis lukee niitä samoja kirjoja kuin sinä, mutta mielestäsi ei kykene tulemaan yhtä älykkääksi kuin sinä?

Päteekö sama kuvataiteeseen? Tavis alkaa taiteilijaksi vs. amiksen käynyt kuvittaja vs. kuvataidekasvatuksen tohtori?

Usein taiteilijat ovat ja olivat köyhiä ja aliarvostettuja elinaikanaan ja arvostusta tulee/tuli vasta heidän kuoltuaan. Miten "korkea-arvoinen akateeminen" kostuu mitään jonkun köyhän ja kurjan hengen ja sielun tuotoksista? Entä miksi toinen köyhä ei ymmärtäisi toisen köyhän sanomaa paremmin kuin rikas?

Anton Tsehovin isoisä oli maaorja ja Aleksandr Puskinin isoisän isä oli adoptoitu afrikkalainen orja. Kyllähän se sinut älykkääksi tekee, mutta amiksen tyhmäksi kun heidän jälkeläistensä kirjoja lueskelet? Joku nuo orjatkin nai ja nyt sinä siellä hienostelet ja halveksut amiksia samalla kun hikipinkona pidät sivistyneen rimana orjien jälkeläisten kirjoittamia kirjoja... Ehkä saisit parhaat keskustelut pystyyn orjien kanssa? Eräältä järjestöltä on vapautettu muutama hiljattain..

Nai nyt ihmeessä joku orja tai amis niin pääset sinäkin hienoon sukuun. Lapsestanne voi vaikka tulla Suuri Taiteilija (jos itsestäsi on vain lukemaan eikä kirjoittamaan).

Yliopistossa opetetaan tieteellistä kirjoittamista, ei äidinkieltä. Onko sinulla mitään kontaktipintaa akateemisiin?

Akateemisilla on kuvitelma että maisteri on jotain ihmeellistä. Solzhinitsyn kuvasi tätä ilmiötä Vankileirien saaristo trigologiassaan "jokainen kansakoulun opettaja tai ylipäätään sellainen joka ei tee ruumiillista työtä on mielestään intellektuelle". Hän oletettavasti tarkoitti tuolla termillä muuta kuin kunnanlääkäriä, kansakoulun opettajaa tai insinööriä. Todellisuudessa akateemisten joukossakin on se todellinen lukeneisto erikseen.

Ei maisteri luule olevansa ihmeellinen. Se, joka ei ole maisteri, luulee, että maisteri luulee olevansa ihmeellinen.

Tässä ketjussa kyllä annettiin ihan selviä esimerkkejä siitä miksi akateeminen on akateemisen mielestä paljon hienompi ja parempi kuin amis.

Ihmiset toivovat voivansa keskustella kumppaninsa kanssa. Myös tasa-arvoista suhdetta on toivottu.

Ja nämä liittyvät kolutustasoon miten? Paitsi että akateemikot eivät näytä pitävän muita ihmisiä tasa-arvoisina itsensä kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fasfsaddfs kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amisjonnet pyrkivät tässäkin ketjussa dominoimaan naisia kertoen ja lopulta hokemalla hokien heille, miten asiat heidän mielestään todellisuudessa ovat ja mikä heistä on parisuhteessa tärkeää. He eivät lainkaan kuuntele naisia eivätkä pidä arvossa naisten mielipiteitä vaan pyrkivät jyräämään naisten kannan asiassa kuin asiassa. Parisuhde erilaisia arvoja kannattavan ihmisen kanssa käy raskaaksi, etenkin jos huonosti koulutettu jatkuvasti mitätöi koulutetumpaa kumppaniaan, kuten miehet tässäkin ketjussa pyrkivät tekemään.

Koulutetut naiset suosivat koulutettuja miehiä, joiden kanssa he jakavat usein saman tieteellisen maailmakuvan ja arvopohjan, eikä toinen yritä sitä omia "faktojaan" jankkaamalla jankuttaen murentaa, vaan asioista voidaan toivon mukaan keskustella rakentavassa hengessä. Yliopiston käyneet naiset usein arvostavat mieheltä sanavalmiutta ja kirjallista ilmaisukykyä, mikä amiksilla ei usein kovin korkealle tasolle yllä.

Miksi ihmeessä amikset eivät etsi sieltä amiksesta itselleen naisia? Miksi heidän mielestään naisen olisi oltava välttämättä koulutettu, vaikka he eivät koulutusta tai koulutettua naista arvosta? Luulisi yhteisen sävelen löytyvän helpommin sieltä kuin itselle täysin vieraista kuvioista.

Sanavalmius ja ilmaisukyky ovat synnynnäisiä ominaisuuksia, niitä ei mistään luennoilta tai tenteistä saa. On se kumma kun ihmisillä menee ominaisuudet ja koulutukset aina sekaisin.

Kuule kun ei ole. Sanavalmius ja ilmaisukyky liittyvät hyvin vahvasti siihen miten kukin osaa sanoittaa tapahtumia ja asettaa niitä kontekstiinsa. Kielellinen lahjakkuus on yksi älykkyyden osa-alue, jota todellakin voi harjoittaa lukemalla, opiskelemalla jne. Sanavalmiutta ei ole osata sanoa oikeaan aikaan omasta mielestään "no vittu joo".

Ja tämä käsityksesi amiksista paljastaa vain sen kuinka tietämätön olet.

Sinä taidat tuntea aika vähän ihmisiä? Nykyään moni amiksen käynyt menee lukioon tai yliopistoon ja pärjää siellä ihan omilla lahjoillaan samoin kun muutkin. Jos on lahjakas kuvailemaan asioita ja kirjoittamaan niin se on ihan sama istuuko amiksessa, lukiossa vai yliopistossa. Edelleen sieltä lukiosta tulee se kymppi äidinkielestä vaikka lukioon menisi amiksen kautta. Sama juttu yliopistossa. Tosin yliopistossa nipotetaan kielioppivirheistä joka on sinänsä typerää. Asiasisällön pitäisi olla tärkeämpää kuin ulkoasun.

Mites kun luet kirjoja joita ihan kouluttamattomat ihmiset ovat kirjoittaneet ja se sitten tekee sinut älykkääksi? Etkö huomaa mitään ristiriitaa? Entä kun se amis lukee niitä samoja kirjoja kuin sinä, mutta mielestäsi ei kykene tulemaan yhtä älykkääksi kuin sinä?

Päteekö sama kuvataiteeseen? Tavis alkaa taiteilijaksi vs. amiksen käynyt kuvittaja vs. kuvataidekasvatuksen tohtori?

Usein taiteilijat ovat ja olivat köyhiä ja aliarvostettuja elinaikanaan ja arvostusta tulee/tuli vasta heidän kuoltuaan. Miten "korkea-arvoinen akateeminen" kostuu mitään jonkun köyhän ja kurjan hengen ja sielun tuotoksista? Entä miksi toinen köyhä ei ymmärtäisi toisen köyhän sanomaa paremmin kuin rikas?

Anton Tsehovin isoisä oli maaorja ja Aleksandr Puskinin isoisän isä oli adoptoitu afrikkalainen orja. Kyllähän se sinut älykkääksi tekee, mutta amiksen tyhmäksi kun heidän jälkeläistensä kirjoja lueskelet? Joku nuo orjatkin nai ja nyt sinä siellä hienostelet ja halveksut amiksia samalla kun hikipinkona pidät sivistyneen rimana orjien jälkeläisten kirjoittamia kirjoja... Ehkä saisit parhaat keskustelut pystyyn orjien kanssa? Eräältä järjestöltä on vapautettu muutama hiljattain..

Nai nyt ihmeessä joku orja tai amis niin pääset sinäkin hienoon sukuun. Lapsestanne voi vaikka tulla Suuri Taiteilija (jos itsestäsi on vain lukemaan eikä kirjoittamaan).

Yliopistossa opetetaan tieteellistä kirjoittamista, ei äidinkieltä. Onko sinulla mitään kontaktipintaa akateemisiin?

Akateemisilla on kuvitelma että maisteri on jotain ihmeellistä. Solzhinitsyn kuvasi tätä ilmiötä Vankileirien saaristo trigologiassaan "jokainen kansakoulun opettaja tai ylipäätään sellainen joka ei tee ruumiillista työtä on mielestään intellektuelle". Hän oletettavasti tarkoitti tuolla termillä muuta kuin kunnanlääkäriä, kansakoulun opettajaa tai insinööriä. Todellisuudessa akateemisten joukossakin on se todellinen lukeneisto erikseen.

Ei maisteri luule olevansa ihmeellinen. Se, joka ei ole maisteri, luulee, että maisteri luulee olevansa ihmeellinen.

Tässä ketjussa kyllä annettiin ihan selviä esimerkkejä siitä miksi akateeminen on akateemisen mielestä paljon hienompi ja parempi kuin amis.

Ihmiset toivovat voivansa keskustella kumppaninsa kanssa. Myös tasa-arvoista suhdetta on toivottu.

Kukaan ei ole ihmisenä parempi toista, mutta ehkäpä jotkut ihmiset vain haluavat jakaa kiinnostuksen kohteensa myös kumppaninsa kanssa.

Tutkimuksissa on myös todettu, että mitä alemmas koulutuksellisesti tai henkisen pääoman suhteen mennään sitä sitkeämmin elävät tiukat sukupuoliroolit, joissa ikävästi juuri naisen osana on usein olla käytännössä miehen palvelija.

Juurihan täällä oli ketju siitä, jossa nainen vaikeroi, kuinka hänen ammattikoulun käynyt miehensä torpedoi hänen opiskeluaan laiminlyömällä ennalta sovitun osansa lasten hoidosta, vaikka pariskunta oli keskustellut etukäteen ja naisen opiskelusta oli sovittu etukäteen yhteisesti, mutta siltikin rahan ja sen suoman vallan avulla mies koki oikeudekseen sabotoida naisen opiskelua laiminlyömällä oman osuutensa kaikesta muusta kuin rahan ansaitsemisesta, jolla hän korotti itsensä päälliköksi, jota muiden perheenjäsenten pitää totella.

Jos kuvion kääntäisi toisinpäin, niin kuinka moni mies hoitaisi lapset 24/7 ja opiskelisi vaativaa alaa samalla, jos diktaattorina esiintyvä amisnainen tahallaan käytöksellään haistattaa pask*t koko perheelle, koska hän vaikka kampaajana tienaa koko perheen elatuksen, jolloin hän on mielestään oikeutettu sanelemaan, miten muiden perheenjäsenten pitää elää. Tällöin myös tämän kampaajan mielestä pelkkä raha ratkaisee, eikä hänestä se kuitenkaan saisi ratkaista silloin, kun on rakastumisesta kyse.

Juuri tuota akateemiset naiset haluavat välttää, koska alemmuskompleksinen amismies tod.näk. vähättälee, mitätöi, halventaa ja tilaisuuden tullen alistaa kumppaninsa pelkäksi piiakseen heti, kun hetki on sille otollinen. Amismies voi kärkkyä tilaisuutta alistaa itseään koulutetumpaa naistaan, vähättely ja naisen nolaaminen muiden seurassa on hänen unelmansa. Pask*n käytöksen taustalla ovat hänen omat alemmuudentunteensa ja kiveen hakatut asenteensa miehistä ja naisista.

Ihanko tosissaan väität, että paskamaisia ja alistamishaluisia miehiä on vain duunareissa? Jos akateemisuus nousee naisille noin pahasti päähän, voi vain kuvitella, mitä se tekee miehille. Eikä tarvitse kuvitellakaan, vähän väliähän näitä näennäisen täydellisten ihmisten kulissiavioliittoja sortuu.

Vierailija kirjoitti:

Tutkitusti liitot, joissa puolisoilla on sama koulutustaso kestävät pidempään kuin muut. Erityisesti akateemisten keskinäiset liitot ovat kestäviä. Tämä nyt on vain fakta, joka ei inttämällä muuksi muutu. Eli akateemisen naisen kannattaa ottaa akateeminen puoliso.

Nämä ovat varmaankin olleet multivarianttitutkimuksia, joissa on osoitettu kiistaton kausaliteetti juurikin noiden mainitsemiesi asioiden välillä? Mikään muu ei voi selittää tuloksia? Kuten vaikka se, että akateemisissa perheissä kun muutenkin ulkokultaisuus ja status on tärkeää, sen takia pysytään liitoissa ja pidetään kulissit pystyssä vaikka hampaat irvessä. Duunariperheissä taas eroamiseen ja elintason putoamiseen ei liity samanlaista stigmaa, joten voidaan vapaammin elää todellisten vaikuttimien mukaan?

gfhh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fasfsaddfs kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amisjonnet pyrkivät tässäkin ketjussa dominoimaan naisia kertoen ja lopulta hokemalla hokien heille, miten asiat heidän mielestään todellisuudessa ovat ja mikä heistä on parisuhteessa tärkeää. He eivät lainkaan kuuntele naisia eivätkä pidä arvossa naisten mielipiteitä vaan pyrkivät jyräämään naisten kannan asiassa kuin asiassa. Parisuhde erilaisia arvoja kannattavan ihmisen kanssa käy raskaaksi, etenkin jos huonosti koulutettu jatkuvasti mitätöi koulutetumpaa kumppaniaan, kuten miehet tässäkin ketjussa pyrkivät tekemään.

Koulutetut naiset suosivat koulutettuja miehiä, joiden kanssa he jakavat usein saman tieteellisen maailmakuvan ja arvopohjan, eikä toinen yritä sitä omia "faktojaan" jankkaamalla jankuttaen murentaa, vaan asioista voidaan toivon mukaan keskustella rakentavassa hengessä. Yliopiston käyneet naiset usein arvostavat mieheltä sanavalmiutta ja kirjallista ilmaisukykyä, mikä amiksilla ei usein kovin korkealle tasolle yllä.

Miksi ihmeessä amikset eivät etsi sieltä amiksesta itselleen naisia? Miksi heidän mielestään naisen olisi oltava välttämättä koulutettu, vaikka he eivät koulutusta tai koulutettua naista arvosta? Luulisi yhteisen sävelen löytyvän helpommin sieltä kuin itselle täysin vieraista kuvioista.

Sanavalmius ja ilmaisukyky ovat synnynnäisiä ominaisuuksia, niitä ei mistään luennoilta tai tenteistä saa. On se kumma kun ihmisillä menee ominaisuudet ja koulutukset aina sekaisin.

Kuule kun ei ole. Sanavalmius ja ilmaisukyky liittyvät hyvin vahvasti siihen miten kukin osaa sanoittaa tapahtumia ja asettaa niitä kontekstiinsa. Kielellinen lahjakkuus on yksi älykkyyden osa-alue, jota todellakin voi harjoittaa lukemalla, opiskelemalla jne. Sanavalmiutta ei ole osata sanoa oikeaan aikaan omasta mielestään "no vittu joo".

Ja tämä käsityksesi amiksista paljastaa vain sen kuinka tietämätön olet.

Sinä taidat tuntea aika vähän ihmisiä? Nykyään moni amiksen käynyt menee lukioon tai yliopistoon ja pärjää siellä ihan omilla lahjoillaan samoin kun muutkin. Jos on lahjakas kuvailemaan asioita ja kirjoittamaan niin se on ihan sama istuuko amiksessa, lukiossa vai yliopistossa. Edelleen sieltä lukiosta tulee se kymppi äidinkielestä vaikka lukioon menisi amiksen kautta. Sama juttu yliopistossa. Tosin yliopistossa nipotetaan kielioppivirheistä joka on sinänsä typerää. Asiasisällön pitäisi olla tärkeämpää kuin ulkoasun.

Mites kun luet kirjoja joita ihan kouluttamattomat ihmiset ovat kirjoittaneet ja se sitten tekee sinut älykkääksi? Etkö huomaa mitään ristiriitaa? Entä kun se amis lukee niitä samoja kirjoja kuin sinä, mutta mielestäsi ei kykene tulemaan yhtä älykkääksi kuin sinä?

Päteekö sama kuvataiteeseen? Tavis alkaa taiteilijaksi vs. amiksen käynyt kuvittaja vs. kuvataidekasvatuksen tohtori?

Usein taiteilijat ovat ja olivat köyhiä ja aliarvostettuja elinaikanaan ja arvostusta tulee/tuli vasta heidän kuoltuaan. Miten "korkea-arvoinen akateeminen" kostuu mitään jonkun köyhän ja kurjan hengen ja sielun tuotoksista? Entä miksi toinen köyhä ei ymmärtäisi toisen köyhän sanomaa paremmin kuin rikas?

Anton Tsehovin isoisä oli maaorja ja Aleksandr Puskinin isoisän isä oli adoptoitu afrikkalainen orja. Kyllähän se sinut älykkääksi tekee, mutta amiksen tyhmäksi kun heidän jälkeläistensä kirjoja lueskelet? Joku nuo orjatkin nai ja nyt sinä siellä hienostelet ja halveksut amiksia samalla kun hikipinkona pidät sivistyneen rimana orjien jälkeläisten kirjoittamia kirjoja... Ehkä saisit parhaat keskustelut pystyyn orjien kanssa? Eräältä järjestöltä on vapautettu muutama hiljattain..

Nai nyt ihmeessä joku orja tai amis niin pääset sinäkin hienoon sukuun. Lapsestanne voi vaikka tulla Suuri Taiteilija (jos itsestäsi on vain lukemaan eikä kirjoittamaan).

Yliopistossa opetetaan tieteellistä kirjoittamista, ei äidinkieltä. Onko sinulla mitään kontaktipintaa akateemisiin?

Akateemisilla on kuvitelma että maisteri on jotain ihmeellistä. Solzhinitsyn kuvasi tätä ilmiötä Vankileirien saaristo trigologiassaan "jokainen kansakoulun opettaja tai ylipäätään sellainen joka ei tee ruumiillista työtä on mielestään intellektuelle". Hän oletettavasti tarkoitti tuolla termillä muuta kuin kunnanlääkäriä, kansakoulun opettajaa tai insinööriä. Todellisuudessa akateemisten joukossakin on se todellinen lukeneisto erikseen.

Ei maisteri luule olevansa ihmeellinen. Se, joka ei ole maisteri, luulee, että maisteri luulee olevansa ihmeellinen.

Tässä ketjussa kyllä annettiin ihan selviä esimerkkejä siitä miksi akateeminen on akateemisen mielestä paljon hienompi ja parempi kuin amis.

Ihmiset toivovat voivansa keskustella kumppaninsa kanssa. Myös tasa-arvoista suhdetta on toivottu.

Ja nämä liittyvät kolutustasoon miten? Paitsi että akateemikot eivät näytä pitävän muita ihmisiä tasa-arvoisina itsensä kanssa.

Koska koulutetuilla yleensä on kykyä keskustella huomattavasti laajemmista aiheista kuin kouluttamattomilla johtuen siitä, että yleissivistys on laajempi ja organisoituneempi. Kouluttamaton, itseoppinut voi olla lukenut paljon, mutta niistä lukemisista puuttuu jäsentyminen ja analyyttisyys, jonka saa akateemisella koulutuksella. Ja kyllä on olemassa sivistymättömiä akateemisiakin, mutta yleensä ovat vähemmistönä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fasfsaddfs kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amisjonnet pyrkivät tässäkin ketjussa dominoimaan naisia kertoen ja lopulta hokemalla hokien heille, miten asiat heidän mielestään todellisuudessa ovat ja mikä heistä on parisuhteessa tärkeää. He eivät lainkaan kuuntele naisia eivätkä pidä arvossa naisten mielipiteitä vaan pyrkivät jyräämään naisten kannan asiassa kuin asiassa. Parisuhde erilaisia arvoja kannattavan ihmisen kanssa käy raskaaksi, etenkin jos huonosti koulutettu jatkuvasti mitätöi koulutetumpaa kumppaniaan, kuten miehet tässäkin ketjussa pyrkivät tekemään.

Koulutetut naiset suosivat koulutettuja miehiä, joiden kanssa he jakavat usein saman tieteellisen maailmakuvan ja arvopohjan, eikä toinen yritä sitä omia "faktojaan" jankkaamalla jankuttaen murentaa, vaan asioista voidaan toivon mukaan keskustella rakentavassa hengessä. Yliopiston käyneet naiset usein arvostavat mieheltä sanavalmiutta ja kirjallista ilmaisukykyä, mikä amiksilla ei usein kovin korkealle tasolle yllä.

Miksi ihmeessä amikset eivät etsi sieltä amiksesta itselleen naisia? Miksi heidän mielestään naisen olisi oltava välttämättä koulutettu, vaikka he eivät koulutusta tai koulutettua naista arvosta? Luulisi yhteisen sävelen löytyvän helpommin sieltä kuin itselle täysin vieraista kuvioista.

Sanavalmius ja ilmaisukyky ovat synnynnäisiä ominaisuuksia, niitä ei mistään luennoilta tai tenteistä saa. On se kumma kun ihmisillä menee ominaisuudet ja koulutukset aina sekaisin.

Kuule kun ei ole. Sanavalmius ja ilmaisukyky liittyvät hyvin vahvasti siihen miten kukin osaa sanoittaa tapahtumia ja asettaa niitä kontekstiinsa. Kielellinen lahjakkuus on yksi älykkyyden osa-alue, jota todellakin voi harjoittaa lukemalla, opiskelemalla jne. Sanavalmiutta ei ole osata sanoa oikeaan aikaan omasta mielestään "no vittu joo".

Ja tämä käsityksesi amiksista paljastaa vain sen kuinka tietämätön olet.

Sinä taidat tuntea aika vähän ihmisiä? Nykyään moni amiksen käynyt menee lukioon tai yliopistoon ja pärjää siellä ihan omilla lahjoillaan samoin kun muutkin. Jos on lahjakas kuvailemaan asioita ja kirjoittamaan niin se on ihan sama istuuko amiksessa, lukiossa vai yliopistossa. Edelleen sieltä lukiosta tulee se kymppi äidinkielestä vaikka lukioon menisi amiksen kautta. Sama juttu yliopistossa. Tosin yliopistossa nipotetaan kielioppivirheistä joka on sinänsä typerää. Asiasisällön pitäisi olla tärkeämpää kuin ulkoasun.

Mites kun luet kirjoja joita ihan kouluttamattomat ihmiset ovat kirjoittaneet ja se sitten tekee sinut älykkääksi? Etkö huomaa mitään ristiriitaa? Entä kun se amis lukee niitä samoja kirjoja kuin sinä, mutta mielestäsi ei kykene tulemaan yhtä älykkääksi kuin sinä?

Päteekö sama kuvataiteeseen? Tavis alkaa taiteilijaksi vs. amiksen käynyt kuvittaja vs. kuvataidekasvatuksen tohtori?

Usein taiteilijat ovat ja olivat köyhiä ja aliarvostettuja elinaikanaan ja arvostusta tulee/tuli vasta heidän kuoltuaan. Miten "korkea-arvoinen akateeminen" kostuu mitään jonkun köyhän ja kurjan hengen ja sielun tuotoksista? Entä miksi toinen köyhä ei ymmärtäisi toisen köyhän sanomaa paremmin kuin rikas?

Anton Tsehovin isoisä oli maaorja ja Aleksandr Puskinin isoisän isä oli adoptoitu afrikkalainen orja. Kyllähän se sinut älykkääksi tekee, mutta amiksen tyhmäksi kun heidän jälkeläistensä kirjoja lueskelet? Joku nuo orjatkin nai ja nyt sinä siellä hienostelet ja halveksut amiksia samalla kun hikipinkona pidät sivistyneen rimana orjien jälkeläisten kirjoittamia kirjoja... Ehkä saisit parhaat keskustelut pystyyn orjien kanssa? Eräältä järjestöltä on vapautettu muutama hiljattain..

Nai nyt ihmeessä joku orja tai amis niin pääset sinäkin hienoon sukuun. Lapsestanne voi vaikka tulla Suuri Taiteilija (jos itsestäsi on vain lukemaan eikä kirjoittamaan).

Yliopistossa opetetaan tieteellistä kirjoittamista, ei äidinkieltä. Onko sinulla mitään kontaktipintaa akateemisiin?

Akateemisilla on kuvitelma että maisteri on jotain ihmeellistä. Solzhinitsyn kuvasi tätä ilmiötä Vankileirien saaristo trigologiassaan "jokainen kansakoulun opettaja tai ylipäätään sellainen joka ei tee ruumiillista työtä on mielestään intellektuelle". Hän oletettavasti tarkoitti tuolla termillä muuta kuin kunnanlääkäriä, kansakoulun opettajaa tai insinööriä. Todellisuudessa akateemisten joukossakin on se todellinen lukeneisto erikseen.

Ei maisteri luule olevansa ihmeellinen. Se, joka ei ole maisteri, luulee, että maisteri luulee olevansa ihmeellinen.

Tässä ketjussa kyllä annettiin ihan selviä esimerkkejä siitä miksi akateeminen on akateemisen mielestä paljon hienompi ja parempi kuin amis.

Ihmiset toivovat voivansa keskustella kumppaninsa kanssa. Myös tasa-arvoista suhdetta on toivottu.

Kukaan ei ole ihmisenä parempi toista, mutta ehkäpä jotkut ihmiset vain haluavat jakaa kiinnostuksen kohteensa myös kumppaninsa kanssa.

Tutkimuksissa on myös todettu, että mitä alemmas koulutuksellisesti tai henkisen pääoman suhteen mennään sitä sitkeämmin elävät tiukat sukupuoliroolit, joissa ikävästi juuri naisen osana on usein olla käytännössä miehen palvelija.

Juurihan täällä oli ketju siitä, jossa nainen vaikeroi, kuinka hänen ammattikoulun käynyt miehensä torpedoi hänen opiskeluaan laiminlyömällä ennalta sovitun osansa lasten hoidosta, vaikka pariskunta oli keskustellut etukäteen ja naisen opiskelusta oli sovittu etukäteen yhteisesti, mutta siltikin rahan ja sen suoman vallan avulla mies koki oikeudekseen sabotoida naisen opiskelua laiminlyömällä oman osuutensa kaikesta muusta kuin rahan ansaitsemisesta, jolla hän korotti itsensä päälliköksi, jota muiden perheenjäsenten pitää totella.

Jos kuvion kääntäisi toisinpäin, niin kuinka moni mies hoitaisi lapset 24/7 ja opiskelisi vaativaa alaa samalla, jos diktaattorina esiintyvä amisnainen tahallaan käytöksellään haistattaa pask*t koko perheelle, koska hän vaikka kampaajana tienaa koko perheen elatuksen, jolloin hän on mielestään oikeutettu sanelemaan, miten muiden perheenjäsenten pitää elää. Tällöin myös tämän kampaajan mielestä pelkkä raha ratkaisee, eikä hänestä se kuitenkaan saisi ratkaista silloin, kun on rakastumisesta kyse.

Juuri tuota akateemiset naiset haluavat välttää, koska alemmuskompleksinen amismies tod.näk. vähättälee, mitätöi, halventaa ja tilaisuuden tullen alistaa kumppaninsa pelkäksi piiakseen heti, kun hetki on sille otollinen. Amismies voi kärkkyä tilaisuutta alistaa itseään koulutetumpaa naistaan, vähättely ja naisen nolaaminen muiden seurassa on hänen unelmansa. Pask*n käytöksen taustalla ovat hänen omat alemmuudentunteensa ja kiveen hakatut asenteensa miehistä ja naisista.

Amiksen käynyt exäni lopulta jopa lavasti tilanteita päästäkseen sanelemaan itseään koulutetummille ihmisille mahdollisimman pahasti. Hänen käytöksensä oli tällöin todella noloa, pikkumaista ja tunkion ainoan kukon leikkiä hinnalla millä hyvänsä. Jos jää keskustelussa paitsiolle ja päättää kostaa sen vieraiden ja vaimon kustannuksella, niin ehkä olisi parempi valita etukäteen sellainen vaimo, jonka kanssa on tasavertainen joka suhteessa.

Tuohon ei ole vastaan sanomista. Onnistuit löytämään harvinaisen häiriintyneen yksilön, jolle toisten kouluttautuminen selvästikin otti itsetunnon päälle. Harmi sinänsä, jos se on värittänyt käsitystäsi vähemmän koulutetuista ylipäänsä.

ghgfhdfh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

exnettitreffailija kirjoitti:

Valkoihoinen keski-ikäinen mies kirjoitti:

Täällä on ollut väittelyä siitä, löytääkö fiksu ja kunnollinen tavismies itselleen nykyään kumppania. Oma henkilökohtainen kokemukseni on, että kyllä löytää, mutta se ei ole helppoa.Niistä joiden kanssa kävin deiteillä (netin kautta, kaikki muuhan on nykyään ahdistelua), suurin osa oli jotenkin ongelmaisia. Oli mielenterveysongelmaa (ei sille tietenkään mitään voi, mutta en itse ole tarpeeksi vahva henkisesti tälläiseen suhteeseen), feministejä ("kaikki maailman ongelmat johtuvat testosteronista" ja läpäti läpäti, vali vali, byäääh nyyhkyti nyyh), puolialkoholisteja ("en pysty tapailemaan ketään muuten kuin kännissä"), tai sitten pakettiin kuului hullu exä joka tappaa kaikki uudet poikaystävät yms.Olin jo luopua toivosta, sitten päätin, että ensimmäistä kertaa laitan itse profiilin (aiemmin vastailin muille), ja teen siitä niin avoimen rehellisen kuin pystyn. Kaksi vastasi, toinen oli yksinhuoltajaäiti joka aukoi päätään siitä, että kerroin olevani lapseton (!?) ja toinen olikin sitten nykyinen vaimoni.Oma kokemukseni nettideittailusta on, että monilla naisilla todellakin on täysin epärealistiset odotukset miesten suhteen, niitä pitkiä ja komeita, huippukoulutettuja, kovia mutta pehmeitä kaikin tavoin täydellisiä miljönäärejä ei vaan riitä kaikille. Eikä sellaisten palkintosonnien tarvitse hakea seuraa netistä.Mutta, kun on tarpeeksi sinnikäs, voi käydä tuuri ja törmää ihmiseen joka oikeasti etsii kumppania jonka kanssa on hyvä olla yhdessä ja ne ulkoiset seikat eivät sitten ehkä lopulta olekaan niin tärkeitä.Eli älkää miehet luovuttako, jokaiselle on olemassa joku jossakin, teidän täytyy vain kohdata toisenne.Ja nuorille miehille vielä vinkki: älkää esittäkö mitään, falskius on asia joka ärsyttää kaikkia.

Pitkälti samankaltaisia kokemuksia.Netissä kävi heti ilmi naisten käsitys kysynnän ja tarjonnan laista. Naiset jotka olivat kahden exäni kaltaisia, eivät harkinneetkaan minua. Vaatimuslistalla oli "hei sinä pitkä mies", "hei sinä raamikas mies", tai sitten ammatillinen kunnianhimoisuus + akateeminen koulutus + tietty elintaso, tms. Netissä miehen pitäisi siis tyytyä vähempään. Ikävä kyllä en ole valmis laskemaan rimaa _parisuhdemielessä_ sillä perusteella että minua komeammat miehet tykkäävät naisen profiilista tai kentis ovat valmiita käymään pikaisesti kuksaisemassa mikäli sattuvat ehtimään.Itse siis katselisin naista joka tykkäisi ainakin jossain määrin liikkua kanssani luonnossa, ja jolla olisi elämä suurin piirtein kunnossa. Lapseton tai lapset sen verran vanhoja etten joutuisi kasvattajaksi / elättäjäksi.Sanoin kyllä ylipainoisille, asia ei ole välttämättä ongelma. Mutta se oli että "ylipainostani huolimatta liikkuvaisen ja luontoa rakastavan" naisen käsitys liikunnallisuudesta oli muutama 15-20 minuutin kävelylenkki viikossa, ja pelkkä ajatus kävelystä rinkan tai repun kanssa edes päiväretkellä oli vastenmielinen.Työttömyys oli ok, ja jopa lievät mt-ongelmat. Mutta sekopää ja vielä kuvioissa pyörivä exä ei ollut ok; samaan sarjaan kuului lääkkeiden viihdekäyttö ja elämäntapatyöttömyys vailla terveydellistä syytä. Karkasin myös paikalta kun treffikumppanini, äitinsä luona asuva hullua tätiä muistuttava 40+ nainen alkoi ladella ajatuksia jotka saivat huolestumaan saisinko puukosta jos en olisikaan hänen etsimänsä täydellinen herrasmies.Paria ei myöskään syntynyt naisen kanssa jonka lapsi ei ollut este, mutta joka yllätyksekseni olikin mukana ensimmäisillä treffeillä, jotka minun olisi pitänyt kustantaa (paikassa jonne hän minut kutsui), koska lapsilisät olivat kuulemma myöhässä.Tapasin myös oikein mukavan ja fiksun akateemisen naisen, joka vastoin tämän ketjun väitteitä lähti ei-akateemisen miehen kanssa treffeille. Pikaisen tutustumisen jälkeen hän ilmaisi, kylläkin kohteliaasti ja hienovaraisesti, kuinka oli välittömästi selvää ettemme sopisi yhteen koska hänen odotuksensa ovat "tietyllä tasolla". Keskustelimme hetken klassisesta musiikista ja erosimme ystävällisissä merkeissä. En maininnut että kahdella exällänikin on maisterin tutkinto ja he olivat yleisen mittapuun mukaan vähintään yhtä hemaisevia ja tyylikkäitä kuin treffikumppanini, joka "tietystä tasostaan" huolimatta vielä yli 35-vuotiaana etsi sopivaa miestä perhettä perustamaan.Minulle heräsi nettitreffailun aikana kaksi kysymystä:Voisiko olla että naisilla on epärealistinen käsitys siitä miltä tavallinen mies näyttää ja kuinka erottuva/mielenkiintoinen hän on? Livenä pareja syntyy koska lähtökohtaisesti harmaat miehet ovat aloitteellisia ja onnistuvat hurmaamaan luonteellaan.Sekoittaako seksikysyntä suhdemarkkinoita? Kun tarjolla on toinen toistaan komeampia adoniksia seksikumppaneiksi, jäävätkö vakavissaan suhdetta etsivät tavalliset miehet näiden varjoon?Sanokaa te. 

Kysymykseen onko naisilla epärealistisia käsityksiä miltä tavallinen mies näyttää, niin vastaus on kyllä ja ei. 10% nettitreffien miehistä saa 90% naisten huomion. Tästä lyhyellä matematiikalla voi tehdä johtopäätöksen, että vain 10% miehistä vaikuttaa naisten silmissä tavallisilta, jos myös oletetaan että treffikumppaniksi haetaan tavallista miestä. Tietenkin nämä 10% miehistä eivät ole mitenkään tavallisia, jos saavat noin suuren huomion naisilta.

Mistä puskasta noi prosentit on? Ja tietysti vielä varmaan niin, että miehistä 90% ei halua sitä kaikkein kauneinta 10% naisista, vaan haluavat mieluummin ruman, ilkeän, kouluttamattoman ja köyhän naisen, niinkö. Koska ovat tyhmiä, vai masokisteja?
No eivät halua, ja miksi pitäisikään. Vaikka se lassukkaa harmittaa, naiset päättävät ihan itse, ei kuten lassukka haluaa. 

Ihan oli deittisivusto antanut tällaisen tilaston käyttäjistään. Miehet yleisesti antoivat huomiota hyvin laajasti naisille.
Tältä keskustelupalstalta saa lukea jatkuvasti, kuinka nainen joutuu olemaan toisena naisena, kun se ihana tavallinen mies ei vain osaa erota vaimostaan tai mies on edelleen tinderissä, vaikka on seurusteltu vakavasti jo kuukausia. Nämä ovat niitä 10% miehiä. Ei heillä ole mitään hätää, koska jonoa riittää. Sinkkuna voivat jakaa rakkauttaan hyvinkin monelle ja monenlaiselle naiselle. Onko tämä edes väärin, vaikka moni nainen joutuukin pettymään tavalliseen mieheen?
Toisaalta naisen asema parisuhdemarkkinoilla on tämän takia aika karu ja säälimätön. Kilpailu on kovaa ja armotonta. Siitä yhdestä tavallisesta miehestä kilpailee useampi nainen eikä mies varmasti edes paljasta keitä vastaan nainen on kilpailemassa, jos nainen haluaisi parantaa asemiaan.
En sano, että tässä olisi mitään väärin. Jokainen on lopulta vastuussa vain omasta elämästään.

Heko heko noi markkinat, ei naiset ole markkinoilla sen enempää kun täysipäiset miehetkään. Joku narsisti vaihtaa puolisoa kuten autoa vaihdetaan parempaan, mutta siitä on turha yleistää. Joku Tinder ei ole oikeaa elämä, kun tajuaisi edes sen. Valtaosa on onnellisesti parisuhteessa, ei millään karjamarkkinoilla.

Eikä miesten ja naisten tilanne eroa radikaalisti, kun heteroista puhutaan niin edelleen yksi nainen voi olla vakavassa parisuhteessa (kuten avioliitossa) yhden miehen kanssa kerrallaan, umpityhmä saa olla ellei pitkänkään ajan päästä tajua häntäheikkiä häntäheikiksi. Ja ei vain miehet petä tai hypi kukasta kukkaan, kun enemmistö edelleen on heteroita niin pettämiseen tarvitaan myös se nainen vastapariksi.

Siinä on ero, että miehet kestävät huonommin yksinoloa, miesvauvoja on paljon enemmän kuin prinsessanaisia, naisia ei vanhemmat passaa yhtä usein pilalle.

Naiset ei myöskään kehitä mitään harhaisia teorioita selittämään että miksi he eivät kelpaa miehille elleivät kelpaa, ei syytetä miehiä kollektiivina eikä yksilöinä. Vaan ollaan ihan onnellisia vaikka kissan kanssa eläen.

Naisethan ovatkin ihan umpityhmiä, kun katselee miten paljon heitä petetään ja kohdellaan miten sattuu. Toinen mieskin näkee jo kilometrin päähän, että häntäheikin olet valinnut, mutta nainen ei sitä näe. Joo, pettämiseen tarvitsee miehen ja naisen, mutta se sama mies hoitaa homman yhtä aikaa aika monen naisen kanssa.

Se on kyllä totta, että mies kestää yksinoloa huonommin kuin nainen. Mies kun rakastuu naiseen itseensä, nainen vain miehen tarjoamaan statukseen tai varakkuuteen. Ne kun voi vaihtaa lennosta ihan tuskitta.

Lehdestäkö luit, koska oikeasta elämästä nuo "tiedot" eivät ole. Ja puhuttiin vakavasta suhteesta kuten avioliitosta, onko ne häntäheikit myös naimisissa monen naisen kanssa yhtä aikaa? Hyvin harva pyörittää kahta perhettäkään ilman että käry käy.

Sekin tulee sulle yllätyksenä, että Suomessa naiset käyvät työssä ja ansaitsevat omat rahansa itse, eikä "rouva" ole ollut mikään tavoiteltu status sitten 1950-luvun. Ei nykyään edes ole olemassa professorskia, ruustinnoja tai kenraalittaria, naiset hankkivat statuksensa itse. On pelkästään noloa olla ylläpidetty vaimo ilman omaa koulutusta ja statusta. Ne muutamat lätkävaimot oikein alleviivaavat, miten harvinaista on, että mies oikeasti elättää, ja sekin elatus johtuu pääosin siitä että miehen työ vie ulkomaille.

Etenkään amisjonnena en vaahtoaisi, että statuksen vuoksihan naiset miehen ottavat, pitää kysyä että minkä statuksen?

Jokainen saa tavoitella juuri sellaista puolisoa kuin sattuu haluamaan, mutta kummankin osapuolen suostumus vaaditaan suhteeseen. Akateemisten naisten ei ole mikään pakko ottaa amista, jolleivat he amista kerran halua. Mikä tässä on nyt on joillekin niin vaikeaa? Ei ne naisten mieltymykset jankkaamisesta muuksi muutu (vahvistuvat vain entisestään, kun näkee näitä amisten perusteluja).

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa tavoitella juuri sellaista puolisoa kuin sattuu haluamaan, mutta kummankin osapuolen suostumus vaaditaan suhteeseen. Akateemisten naisten ei ole mikään pakko ottaa amista, jolleivat he amista kerran halua. Mikä tässä on nyt on joillekin niin vaikeaa? Ei ne naisten mieltymykset jankkaamisesta muuksi muutu (vahvistuvat vain entisestään, kun näkee näitä amisten perusteluja).

Tämä!

Hesari on kuraa, ja ihminen joka uskoo että jonkun toimittajan kiireessä halvasti kyhäämä juttu kertoo jotakin yhteiskunnasta, on pihalla kun postilaatikko. Helpointa on tehdä just henkilöhaastattelu, kunnolliseen artikkeliin tarvittaisiin edes jotakin muutakin kun pari hölmöä ihmistä, jotka haluavat julkisuuteen noin kököllä tavalla.

Kun jos lukisi tutkimusta, tietäisi että naiset ovat ihan tyytyväisiä valintaansa olla mieluummin yksin kun huonossa suhteessa, nykyään ei ole pakkoa hätäpäissään kelpuuttaa huonoa miestä ihan vaan koska olisi pakko löytää joku. Joskus on ollut pakko, mutta enää ei onneksi ole.

Mutta kun ainoa kontakti naisiin on lukea lehtiä ja katsoa kuvia Tinderistä, niin maailmankuva rajoittuu volinaksi. Ei se silti ole mikään yhteiskunnallinen ongelma, vaan kyse on siitä että juuri tämä yksilö ei oikein kelpaa kenellekään. Voi kyynel sentään, ja hellanlettas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fsfasdfasdfa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin et kertoo yleisesti sinkuista mutta keskittyi vaan siihen mammaan. Ihan tyhmä artikkeli.

En pääse lukemaan juttua, mutta on outoa väittää että nainen ei löytäisi Suomessa partneria. Ei muuta kuin profiili deittipalstalle, niin heti tulee satoja yhteydenottoja päivittäin toinen toistaan upeammilta uroksilta. Miehillä tilanne toki on tuo mitä otsikossa kerrotaan.

Kun se yhteydenotto ei ole vielä parisuhde. Niistä toinen toistaan upeammista uroksista kun pudottaa pois pelkän seksin vonkaajat, ei kovin montaa jää jäljelle ja nekin ovat jotain mielenterveyshäiriöisiä. 

Väärin. Vaan en eivät kelpaa naisille.

9/10 naisesta jolla on korkeakoulutus ei ikinä kelpaa ei korkeakoulutettu mies.

9/10 naisesta ei kelpaa mies joka tienaa naista vähemmän.

No minkä ihmeen takia pitäisi kelvata? Miksi tyytyä vähempään? Jos liikunnallinen mies saa vaatia liikunnalla status naista, niin miksi koulutettu ja hyvin ansaitseva nainen saa vaatia koulutettua hyvin ansaitsevaa miestä?

En jaksa lukea mistä olette keskustelleet, mutta kannattaa tarkasti miettiä, että kuinka tärkeää miehen koulutus ja ansaitseminen on. Näillä on kuitenkin erittäin vähän tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka tekevät parisuhteesta onnellisen. 

Enemmän koulutuksella ja jopa tuloilla on väliä kuin toisen ulkonäöllä. Ulkonäkö sitä paitsi muuttuu kaikilla iän tai esim. raskauksien myötä. Tulotkin voivat tippua, mutta yhteiset arvot ja mielenkiinnon kohteet voivat kantaa pidemmälle ja auttaa selviämään vastoinkäymisistä. Koulutus periytyy yhä vahvemmin myös lapsille, eikä ole järkevää harkita sellaista kumppania, jonka käsitykset siitä eroavat liian rankasti omista.

Sinusta ilmeisesti onnelliseen parisuhteeseen riittää tarpeeksi nuori ja kaunis, timmi kroppa, johon voit aina halutessasi ejakuloida - ja säyseä ja kiltti luonne pitäisi naiselta myös löytyä, jotta leidi myötäilee halujasi eikä sano vahingossakaan sinulle vastaan.

Edelleen et ole onnistunut sanomaan mitään syytä miksi koulutus olisi tärkeää. Toisen pitäminen viehättävänä taas on mitä ilmeisimmin tärkeää hyvän parisuhteen kannalta, koska ne asiat, joita tehdään pelkästään parisuhteessa liittyvät hyvin vahvasti seksiin tai muuhun romanttiseen läheisyyteen. Tällaisia asioita haluaa tehdä vain itseään viehättävän henkilön kanssa. 

Koulutettujen perheiden lapset ovat toki todennäköisemmin koulutettuja, mutta sinähän sitä lastasi olet kasvattamassa, joten hän kyllä näkee myös sen puolen. Sehän on vain hyvä jos lapsi näkee millaista on koulutetun työ ja millaista on matalammin koulutetun työ. Silloin hän osaa itse paremmin sanoa mitä haluaa tehdä. Ei lapsi ole koskaan vanhempiensa kopio, vaan yksilö, jonka pitää antaa itse päättää mitä hän haluaa tehdä. 

Minä olen ollut naimisissa yli 20 v, ja vaikka edelleen meillä on aktiivinen seksielämä, kyllä meidän suhteessamme silti keskustellaan enemmän kuin harrastetaan seksiä. Jos olisin mennyt naimisiin miehen kanssa, joka ei ole lukenut venäläisiä klassikoita, jolle ei olisi luonnontieteet ja niistä puhuminen tuttua, joka ei soittaisi jotain instrumenttia, ja joka ei pystyisi pohtimaan politiikkaa vähän syvemmin, olisin hyvin yksinäinen parisuhteessani. Minulle nuo ovat tärkeitä asioita, ja miehen korkea monipuolinen koulutus niissä auttaa.

Joku toinen saattaa rakastaa kukkia, ja avioliitto ammattikoulun käyneen puutarhurin kanssa on elämän onni. Mutta kyllä hänellekin koulutuksella on merkitystä.

Missään tapauksessa en voisi olla onnellinen parisuhteessa, missä toinen osapuoli on sitä mieltä, että minun koulutukseni on hänelle merkityksetön asia. Se on osa minua, ja se on minulle tärkeää, joten jos minua rakastaa, pitää myös koulutustani tärkeänä.

En ole katkera, mutta mietin vain voiko tuo kirjoitus olla edes tosissaan kirjoitettu. Venäläiset klassikot, instrumentit, luonnontieteet, politiikka jne.

Kai fiksu aikuinen ymmärtää, että musiikillisuus on syntymälahja ja niistä koulutetuistakin aikuisista vain osa harrastaa itse taiteita, saati sitten musiikkia? Musiikin kuluttamista tietysti harrastaa suuri osa väestöstä, mutta en minä ainakaan tunne kuin yhden ihmisen, joka itse soittaa ja on siinä hyvä. Tämän ihmisen koulutus ja työ liittyykin nimenomaan musiikkiin kaiken muun kustannuksella ja hänen puolisonsa myös. Miksi tavallisen ihmisen pitäisi hampaat kirskuen opetella jonkun instrumentin soittoa?

Niin korkeaa ja monipuolista koulutusta ei ainakaan tutkintotasolla ole, että se auttaisi musiikin kanssa. Niistä tutkinnoista, joiden osia minä olen opiskellut, on vain yhteen liittynyt musiikki ja se oli kirkon nuorisotyön (AMK) vapaaehtoisena kurssina jokin kitaransoittokurssi, jonka käy osa tutkinto-opiskelijoista.

Mieheni on tohtori. Osaa puhua politiikasta, tutkinto on luonnontieteistä ja klassikkonsa tuntee. Ja soittaa viulua. Kas kun tällaisia miehiä on, miksi tyytyä vähempään.

Minua on aina kiehtonut tuo klassikkokysymys. Siis että joku kokee että siitä on hyötyä, kun on lukenut kirjallisuuden klassikoita. Miten se näkyy elämässä? Meneekö se niin, että aamiaispöydässä toinen aloittaa keskustelun, että "Muistatko, rakas, kun siinä Kazamarovin veljesten sivulla 54 oli sellainen mielenkiintoinen tapahtuma? Ahahaa. Ahahahaa." "Joo, niin oli." "Joo." Tai ollaan jossain akateemisissa pippaloissa ja koetaan mentaaliorgasmi, kun joku heittää viittauksen johonkin klassikkokirjaan ja huomaa, että hei, minä ymmärsin tuon viittauksen! Olen lukenut saman kirjan! Aaah! oooh! Hei kaikki, minäkin olen lukenut sen! Se tarkoittaa, että olen älykäs ja muutenkin niin fasinoiva ihminen! Osaan lukea ja olen lukenut kirjan x, jonka kaikki muutkin ovat lukeneet, koska se on akateemisen viitekehyksen puitteissa määritelty klassikoksi! Oooh!

No joo, itse en edes muista enää kolmen kuukauden kuluttua mitä kirjassa tapahtui, muuten kuin pääkohdiltaan. Saati sitten, että rakentaisin siitä jonkun säkenöivän rungon parisuhteen peruskiveksi. Silläpä kai jäikin akateeminen tutkinto aikoinaan kesken. Kertakaikkiaan tylsää matskua ne klassikot.

Juu, täsmälleen samaa olen pariinkin otteeseen kysynyt tällä palstalla, mutta tähän ei tule muuta vastausta kuin "et vain tajua". Ja siis ihan akateeminen nainen olen itsekin, mutta esim klassikkokirjallisuudesta tai historian tapahtumista en ole koskaan keskustellut kenenkään ihmisen kanssa. Tietysti niihin voi jossain sopivassa yhteydessä viitata, mutta ne viittaukset eivät kyllä kokonaista keskustelua kovin pitkälle kannattele. 

Miten selittää eri värien ero syntymästään sokealle? Ei mitenkään, samoin kouluttamaton ei tajua mistä hän on jäänyt paitsi.

Suurin ongelma ei ole se ettei aamiaispöydässä voi keskustella kirjallisuudesta, vaan tuo alemmuuskompleksi. Ettei ole opiskellut vaikka valtiotieteitä koskaan, mutta "tietää" että se on tylsää. MISTÄ tietää?

Ja kyllä akateemiset pariutuu myös amisten kanssa. Mutta ei sellaisten amisten, joilla on kova kiire dissata jotakin koulutusta ihan silkkaa omaa epävarmuutta.

Huhhuh, taidatte tosiaan olla ihan autuaan sokeita omalle ylimielisyydellenne? Ihan oikeasti, kuka päästelee tuollaisia suustaan? :D Että ihan sokeisiin voidaan verrata ihmisiä, jotka eivät ole yliopistoa käyneet. Ei hyvää päivää. Sinun on pakko olla trolli.

Entäs minä, joka opiskelin yliopistossa 8 vuotta, mutta lopulta jätin kesken, koska en vain saanut itseäni innostumaan esimerkiksi juurikin noista kirjallisuuden klassikoista. Ne olivat tylsiä. Kuulkaa kaikki, jotka ette ole yliopistossa olleet. Siellä voi olla ÄÄRIMMÄISEN TYLSÄÄ. Jos menette sinne, valitkaa alanne tarkkaan. Ja ennen kaikkea, älkää kuvitelko, että siellä olisi jotenkin ihmeellistä. Se on vain koulua koulun perään, fokus toki keskitetään tiettyyn alaan yleistiedon sijaan. Jos satut rakastamaan sitä alaa, varmasti nautit. Muuten et. Opetetaan myös tieteellistä ajattelutapaa ja kirjoittamista, joka toki kuuluu asiaan jos aiot tieteellistä ammattia harjoittaa. Muuten kaikki on itsestäsi kiinni. Oletko kiinnostunut maailmasta muutenkin kuin omista asioistasi?  Tieto on kaikkien saatavilla, jos vain haluaa ja vaivautuu. Jos pidät kirjoista, voit lukea niitä mielin määrin koulutuksesta riippumatta ja niin edelleen.

Ja jos päätät lähteä akateemiselle uralle, älä anna sen nousta päähäsi, koska sille ei ole mitään perustetta. Jos hoidat työsi hyvin tai jopa luot jotain mullistavaa, siitä voit olla ylpeä kuten me kaikki muutkin.

Vierailija kirjoitti:

Sitten kohtaavat kun on pakko pariutua? Nykyään onneksi ei enää ole.

Kuinka tyhmia ihmiset ovat kun, eivat tajua mitenka paljon tuollainen lisaa pahaa oloa kokonaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten kohtaavat kun on pakko pariutua? Nykyään onneksi ei enää ole.

Kuinka tyhmia ihmiset ovat kun, eivat tajua mitenka paljon tuollainen lisaa pahaa oloa kokonaisuudessa.

 

Mikä?

gfhh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fasfsaddfs kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amisjonnet pyrkivät tässäkin ketjussa dominoimaan naisia kertoen ja lopulta hokemalla hokien heille, miten asiat heidän mielestään todellisuudessa ovat ja mikä heistä on parisuhteessa tärkeää. He eivät lainkaan kuuntele naisia eivätkä pidä arvossa naisten mielipiteitä vaan pyrkivät jyräämään naisten kannan asiassa kuin asiassa. Parisuhde erilaisia arvoja kannattavan ihmisen kanssa käy raskaaksi, etenkin jos huonosti koulutettu jatkuvasti mitätöi koulutetumpaa kumppaniaan, kuten miehet tässäkin ketjussa pyrkivät tekemään.

Koulutetut naiset suosivat koulutettuja miehiä, joiden kanssa he jakavat usein saman tieteellisen maailmakuvan ja arvopohjan, eikä toinen yritä sitä omia "faktojaan" jankkaamalla jankuttaen murentaa, vaan asioista voidaan toivon mukaan keskustella rakentavassa hengessä. Yliopiston käyneet naiset usein arvostavat mieheltä sanavalmiutta ja kirjallista ilmaisukykyä, mikä amiksilla ei usein kovin korkealle tasolle yllä.

Miksi ihmeessä amikset eivät etsi sieltä amiksesta itselleen naisia? Miksi heidän mielestään naisen olisi oltava välttämättä koulutettu, vaikka he eivät koulutusta tai koulutettua naista arvosta? Luulisi yhteisen sävelen löytyvän helpommin sieltä kuin itselle täysin vieraista kuvioista.

Sanavalmius ja ilmaisukyky ovat synnynnäisiä ominaisuuksia, niitä ei mistään luennoilta tai tenteistä saa. On se kumma kun ihmisillä menee ominaisuudet ja koulutukset aina sekaisin.

Kuule kun ei ole. Sanavalmius ja ilmaisukyky liittyvät hyvin vahvasti siihen miten kukin osaa sanoittaa tapahtumia ja asettaa niitä kontekstiinsa. Kielellinen lahjakkuus on yksi älykkyyden osa-alue, jota todellakin voi harjoittaa lukemalla, opiskelemalla jne. Sanavalmiutta ei ole osata sanoa oikeaan aikaan omasta mielestään "no vittu joo".

Ja tämä käsityksesi amiksista paljastaa vain sen kuinka tietämätön olet.

Sinä taidat tuntea aika vähän ihmisiä? Nykyään moni amiksen käynyt menee lukioon tai yliopistoon ja pärjää siellä ihan omilla lahjoillaan samoin kun muutkin. Jos on lahjakas kuvailemaan asioita ja kirjoittamaan niin se on ihan sama istuuko amiksessa, lukiossa vai yliopistossa. Edelleen sieltä lukiosta tulee se kymppi äidinkielestä vaikka lukioon menisi amiksen kautta. Sama juttu yliopistossa. Tosin yliopistossa nipotetaan kielioppivirheistä joka on sinänsä typerää. Asiasisällön pitäisi olla tärkeämpää kuin ulkoasun.

Mites kun luet kirjoja joita ihan kouluttamattomat ihmiset ovat kirjoittaneet ja se sitten tekee sinut älykkääksi? Etkö huomaa mitään ristiriitaa? Entä kun se amis lukee niitä samoja kirjoja kuin sinä, mutta mielestäsi ei kykene tulemaan yhtä älykkääksi kuin sinä?

Päteekö sama kuvataiteeseen? Tavis alkaa taiteilijaksi vs. amiksen käynyt kuvittaja vs. kuvataidekasvatuksen tohtori?

Usein taiteilijat ovat ja olivat köyhiä ja aliarvostettuja elinaikanaan ja arvostusta tulee/tuli vasta heidän kuoltuaan. Miten "korkea-arvoinen akateeminen" kostuu mitään jonkun köyhän ja kurjan hengen ja sielun tuotoksista? Entä miksi toinen köyhä ei ymmärtäisi toisen köyhän sanomaa paremmin kuin rikas?

Anton Tsehovin isoisä oli maaorja ja Aleksandr Puskinin isoisän isä oli adoptoitu afrikkalainen orja. Kyllähän se sinut älykkääksi tekee, mutta amiksen tyhmäksi kun heidän jälkeläistensä kirjoja lueskelet? Joku nuo orjatkin nai ja nyt sinä siellä hienostelet ja halveksut amiksia samalla kun hikipinkona pidät sivistyneen rimana orjien jälkeläisten kirjoittamia kirjoja... Ehkä saisit parhaat keskustelut pystyyn orjien kanssa? Eräältä järjestöltä on vapautettu muutama hiljattain..

Nai nyt ihmeessä joku orja tai amis niin pääset sinäkin hienoon sukuun. Lapsestanne voi vaikka tulla Suuri Taiteilija (jos itsestäsi on vain lukemaan eikä kirjoittamaan).

Yliopistossa opetetaan tieteellistä kirjoittamista, ei äidinkieltä. Onko sinulla mitään kontaktipintaa akateemisiin?

Akateemisilla on kuvitelma että maisteri on jotain ihmeellistä. Solzhinitsyn kuvasi tätä ilmiötä Vankileirien saaristo trigologiassaan "jokainen kansakoulun opettaja tai ylipäätään sellainen joka ei tee ruumiillista työtä on mielestään intellektuelle". Hän oletettavasti tarkoitti tuolla termillä muuta kuin kunnanlääkäriä, kansakoulun opettajaa tai insinööriä. Todellisuudessa akateemisten joukossakin on se todellinen lukeneisto erikseen.

Ei maisteri luule olevansa ihmeellinen. Se, joka ei ole maisteri, luulee, että maisteri luulee olevansa ihmeellinen.

Tässä ketjussa kyllä annettiin ihan selviä esimerkkejä siitä miksi akateeminen on akateemisen mielestä paljon hienompi ja parempi kuin amis.

Ihmiset toivovat voivansa keskustella kumppaninsa kanssa. Myös tasa-arvoista suhdetta on toivottu.

Ja nämä liittyvät kolutustasoon miten? Paitsi että akateemikot eivät näytä pitävän muita ihmisiä tasa-arvoisina itsensä kanssa.

Kirjoitatko sinä tahallaan akateemikoista vai oletko oikeasti noin tyhmä?

Mitä tämä akateemisuus on ja voiko sitä syödä? Olettaisin, että jos haetaan akateemista kumppania, niin diplomi-insinöörit ainakin ohitetaan. Sillä nämä kulttuuririennot, klassikoista keskustelut ja taidenäyttelyissä käynnit ovat aika harvan kollegan ja entisen koulukaverin harrastelistalle. 

- DI

Vierailija kirjoitti:

wrwerewqw kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta ehkä tämä onkin yksi korkeasti koulutettujen parisuhteisiin liittyvä asia: käydään pitkiä ja filosofisiakin keskusteluja mm. siitä, mikä on uskottomuutta, miksi se toista loukkaisi jos esimerkiksi harrastaisi seksiä jonkun kolmannen osapuolen kanssa, miten parisuhde eroaa muista ihmissuhteista, mitä erityistä jää jäljelle jos seksi muiden kanssa sallitaan jne. Itselleni tämä on ensimmäinen parisuhde, jossa keskustellaan todella syvällisesti ja käytetään apuna parisuhdekirjallisuutta, -kursseja ja -tehtäviä.

Et voi olla tosissasi.. Suurin osa ihmisistä keskustelee noista asioista ja itsehoito-oppaat, kurssit ja internetissä vapaasti saatavilla olevat testit ja materiaalit ovat pop. Ehkä suurimmalla osalla ei ole tarvetta tarkastella ko. asioita filosofisten teorioiden pohjalta vaan ihan omasta ja kumppanin omasta näkökulmasta. Sinulle vasta ensimmäinen? :D Sen kyllä huomaa.

En tosiaan tiennyt, jos tuollaiset asiat ovat nykyään jotenkin "pop". Toisaalta ei ihmetytä, nykyään kaikesta pitää tehdä jonkinlainen trendi tai kurssitus, koska oma maalaisjärki ei enää pelaa vaan kaikki pitää ulkoistaa. "Relationships for dummies".

Jos ajattellaan vaikkapa tuota pettämistä, itse en ole koskaan kohdannut ketään, jolle olisi jotenkin epäselvää, mitä on pettäminen ja miksi se loukkaa. Ei ole tarvittu "tuntikausien filosofista keskustelua" siitä, että jos menet toisen kanssa sänkyyn, tai muuten alkaa kiinnostaa jonkun muun seura enemmän, niin homma on sillä selvä. Toki on olemassa yksilöitä, joilla nämä rajat venyvät jonkin verran, mutta nämä erikoisuudet varmaankin käsitellään heidän suhteessaan jos siihen tarvetta tulee. Jos minun pitäisi selittää naiselle, mikä on pettämistä, hänestä ei tulisi minun naistani. Se on aika yksinkertaista.

Sitten taas jos mennään noihin kursseihin ja internet-testeihin niin ennen niihin turvauduttiin selkeästi vasta siinä vaiheessa, kun kakka oli jo housussa ja suhteessa oli vakavia ongelmia. Minä en näe, että niille muuten olisi tarvetta. Ehkä sitten joissain näissä "älykkökodeissa", joissa parisuhdekin on älyllistä suorittamista eikä tunnepohjalle rakennettua elämää normaaline aaltoiluineen. En sano, etteikö noista voisi olla hyötyä joillekin, mutta itseltä menisi kyllä elämän maku koko hommasta.

Ja eikö siksi ole nimenomaan hyvä, että esimerkiksi minä ja sinä emme koskaan kohdanneet?

t. se nainen, joka käy tuntikausien keskusteluja

P.S. Ohiksena, kerro minulle miten ja miksi sinun mielestäsi se, jos kumppanisi nai toisen miehen kanssa, on paha asia (ja nyt tarkoitetaan tilannetta, jossa ei tule tauteja eikä raskautta). Onko se jotenkin sinulta pois? Oletetaan, että se tapahtuu vaikkapa tilanteessa, jossa puolisosi on viikon työmatkalla, eli hän ei joka tapauksessa olisi voinut purkaa seksuaalista haluaan sinua kohtaan. Miten se sinua vahingoittaa? Kysymys on tarkoitettu ihan filosofiseksi mutta kohdistan sen nyt sinulle ja siksi käytän esimerkkinä sinua ja puolisoasi.

Ohiksena vastaan sinulle tuohon ohiskysymykseen. Eikö ihan oikeasti ajatuksesi taivu niin pitkälle, että parisuhteessa pelataan tunteilla eikä pelkästään järjellä? Uskollisuus ja "yksinoikeus" ovat ihan ymmärrettäviä toiveita parisuhteessa. Kiintyminen ja sitoutuminen perustuu aika pitkälle siihen, että tämä henkilö on jotenkin ainutlaatuinen ja korvaamaton. Eihän asia objektiivisesti ajatellen tietysti näin ole, mutta kyllä tällaisen tunteen vaaliminen on ihan inhimillistä ja rakentaa sitä minuutta ja itsetuntoa. Aika karua olisi, jos kukaan ei odottaisi, että olisi kumppaninsa silmissä ainutlaatuinen.