Lue keskustelun säännöt.
Työskentelen musiikkialalla ja nyt on aivan pakko avautua!
06.02.2018 |
Helsingissä vaikutan (ylläri) ja isompia liikkeitä ollaan tekemässä. En halua kertoa tarkemmin omasta työstäni, jotta minua ei tunnistettaisi, mutta on eräs asia, josta on pakko avautua anonyymisti.
Mä olen aivan kurkkuani myöten täynnä tätä suomalaista musiikkibisnestä. Ongelma on ilman muuta myös globaali, mutta ärsyttää aivan vietävästi se, että näitä läppä-youtube-artiseja signeerataan levy-yhtiöihin, vaikka eivät osaa mitään. Sit tehdään huonoja biisejä, joissa ei ole yhtään sielua, talenttia eikä pätkänkään vertaa taidetta, ja jengi kuuntelee tällaisia ''artisteja''. Maksavat heidän keikoistaan ja fanittaa.
En suomalaisia ala tässä nyt nimeltä luettelemaan tietyistä syistä, mutta ulkomaalaisista kappaleista Man's not hot on tästä oiva esimerkki tai Cardi B:n Bodak Yellow. Tulee mieleen myös artisteja, kuten Bebe Rexha, Zara Larsson, Fifth Harmony yms. Kaikki tekevät sitä samaa kuraa ja koko ajan nousee uusia, jotka jatkavat samoja jalanjälkijä. Kotimaastammekin löytyy mm. yksi, joka lähtenyt ulkomaille toteuttamaan isoa unelmaansa, mutta hänkin tekee valitettavasti samaa listapoppia. Eikä ole edes niin tunnettukaan tai lahjakas vielä, mitä meidän media antaa hänen suosiostaan ymmärtää. Maksettuja keikkoja ja haastatteluita.
Sitten on näitä, jotka tekevät ihan tosissaan musaa, mutta se ei ole mitenkään omaperäistä, eli kopioidaan tai matkitaan jonkun toisen tyyliä ja soundia. Tehdään biisejä, jossa äänehdellään studiolla ja käytetään hitosti kompressoria ja autotunea, mut sit livenä onkin meininki aivan jotain muuta, ellei turvauduta playbackiin.
En todellakaan ole katkera tai kateellinen tämmösille tyypeille (uskokaa pois, nään tätä todellisuutta ihan tarpeeksi työkuvioissa), vaan lähinnä harmittaa se, että oikeat artistit jäävät tuollaisen paskan varjoon. Suomestakin löytyy lahjakkaita ja monipuolisia artisteja, mutta ''sisälle'' päästetään vain ne, jotka ovat valmiita myymään sielunsa ja tekemään paskaa. Tai sit näitä, jotka maksavat levytyssopparista tai sit jonkun isukki tuntee esim. levy-yhtiön pomon. Olen nähnyt ja kuullut kaikenlaista. :) Näissä piireissä tapahtuu myös paljon hyväksikäyttöä, kiristystä, manipulointia ja selkäänpuukotusta. Melkein kaikki käyttää jotain aineita sekä ovat itseriittoisia ja ahneita. Hyviäkin tyyppejä löytyy ilman muuta. En dumaa kaikkia. Enhän minä muuten työskentelisi tällaisessa ympäristössä, jos ei olisi mitään positiivista sanottavaa.
Suurin osa näistä uusista sekä vanhoista ''artisteista'' hamuaa vain julkisuutta, rahaa ja mainetta. Sitä intohimoa ja lahjakkuutta harvemmin on, vaan se halu olla '' jotain''. Sen huomaa jo avaamalla sosiaalisen median tai seuraamalla X-factoria, Idolsia ja The Voicea.
Nykyään kaikki haluavat olla artisteja, ja koska laulajien ja kappaleiden taso on laskenut kuin lehmän häntä, niin se on näille julkisuuden nälkäisille pyrkyreille mahdollista. Levy-yhtiöiden vika myös, kun ovat antaneet mahdollisuuden näin helpolle systeemille, mutta loppupeleissähän se on niin, että raha ratkaisee...
Tähän loppuun Emma Gaalasta poimittua: ''Soosoo, mää on fakin legenda, pane pane, kotona junnut on töis, bisset läikkyy ja mun on pakko twerkkaa että saisin fyrkkaa!''
Kommentit (283)
Mietin just yks päivä sitä, kuinka radiossa soiva musiikki on muuttunut ihan älyttömästi sitten 2000-luvun alun, jolloin olin itse teini. Silloin oli vallalla suomirock buumi, oli apulanta, zen cafe, cmx, trio niskalaukaus, maija vilkkumaa, him, the crash jne jne. Nämä soivat radiossa, ja voittivat gaaloissa. Kaikilla näillä bändeillä oli täysin oma uniikki tyylinsä, ja biiseissä vahvat sanoitukset. Nykyään ei ole enää mitään tämän kaltaista. Pariisin kevät ehkä ainoa, joka tulee itselle mieleen, mutta eipä heitäkään radiossa enää pahemmin kuule. Nykyään on tosiaan kasa näitä toisiltaan kuulostavia räppäreitä ja nais artisteja. Sanoitukset on idioottimaisia, ja Jokaisen biisin sanoma on suunnilleen sama: pakko twerkkaa että sais fyrkkaa. Ja silloin munkin teiniydessä puhuttiin massa musasta! Eipä paljoa tiedetty mitä on tulossa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kun tuntuu olevan asiantuntijoita paikalla, niin kertokaapa et onko näissä nykyisissä "huippu-artisteissa" yhtään osaava ja/tai lahjakasta artistia?
En ole ollenkaan perehtynyt tähän nykypoppiin tai rappiin. Toki nimeltä joitain artisteja tiedän ja radioitakin pakosti joskus kuulee, mielestäni aikalailla samanlaiselta hutulta kaikki kuulostaa. Radion perusteella ei ainakaan voi sanoa onko joku lahjakas, koska kaikista on tehty niin samanlaisia.
Mua harmittaa kyllä että myös esim Chisu ja Jenni Vartiainen on kovasti lähteneet tähän streemaus-kisailuun mukaan. Toivon että joku nyt uskaltaisi olla erilainen ja kaivaa sielustaan jotain omaa ja uutta. Ei jaksaisi kuunnella enää yhtään samaa biittiä ja sanoitusta, josta puuttuu sanoma ja ydin. Miten se onkin niin vaikeaa saada melodia ja sanat ja laulaja yhteen toimivaksi komboksi?
Maailma on täynnä aiheita ja joka päivä tapahtuu jotain, luulisi että siitä sanoitusta lähtee muuhunkin suuntaan kuin jo mainittuihin.
Edes pari "riskibiisiä" levylle.
Zara Larsson on oikeasti lahjakas. Upea ääni, kehittynyt tanssissa. Ollut alalla vasta joitain vuosia ja on erittäin nuori. Hänestä on povattu nimenomaan viihdetaivaan tulevaisuuden tähteä. Turhaan teilaat nuorta ja aloittelevaa artistia.
Nykymusiikin tasosta tuli mieleen se, että Suomen ensimmäisen Idolsin (2003) kolmonen on Idols 2017 päätuomari!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin just yks päivä sitä, kuinka radiossa soiva musiikki on muuttunut ihan älyttömästi sitten 2000-luvun alun, jolloin olin itse teini. Silloin oli vallalla suomirock buumi, oli apulanta, zen cafe, cmx, trio niskalaukaus, maija vilkkumaa, him, the crash jne jne. Nämä soivat radiossa, ja voittivat gaaloissa. Kaikilla näillä bändeillä oli täysin oma uniikki tyylinsä, ja biiseissä vahvat sanoitukset. Nykyään ei ole enää mitään tämän kaltaista. Pariisin kevät ehkä ainoa, joka tulee itselle mieleen, mutta eipä heitäkään radiossa enää pahemmin kuule. Nykyään on tosiaan kasa näitä toisiltaan kuulostavia räppäreitä ja nais artisteja. Sanoitukset on idioottimaisia, ja Jokaisen biisin sanoma on suunnilleen sama: pakko twerkkaa että sais fyrkkaa. Ja silloin munkin teiniydessä puhuttiin massa musasta! Eipä paljoa tiedetty mitä on tulossa!
Aikoinaan Suomen albumilistan kärjessä oli mm. yhtye nimeltä Kotiteollisuus, joka musiikillisesti ei nyt niin ihmeellinen ollut, mutta jolla oli tälläisiä lyriikoita:
Linnut lepäävät olkapäilläni,
seisahtuvat harteilleni ja
katseeni uppoaa ihmisten virtaan
Väkevän ihmisvirran partaalla
on niin helppoa valita
piiat ja rengit Perkeleelle
Saan kädessäni pitää tätä maailmaa
kädelläni minä saan kaiken valon siitä puristaa
kaunista sadetta, maa ja taivas ovat täynnä lehtiä
kaunis loppu, kaunis lähtö ihmisen ehtiä
Turhaan odotat puihin lehtiä,
turhaan odotat laulun syntyä,
turhaan etsit hääpukua itsellesi
Pakkaseen minä valan sielusi,
syväjäädytän sydämesi,
sinut laulan kylmän kiven sisään
Tätä hetkeä odotin kauan,
itkin katkerista kyynelistä
jokia, järviä, valtameriä
vihdoin saan omani periä
- Aika kaukana ollaan nykyisestä radiossa soivasta "lyriikasta"...
Vierailija kirjoitti:
Täällä kun tuntuu olevan asiantuntijoita paikalla, niin kertokaapa et onko näissä nykyisissä "huippu-artisteissa" yhtään osaava ja/tai lahjakasta artistia?
En ole ollenkaan perehtynyt tähän nykypoppiin tai rappiin. Toki nimeltä joitain artisteja tiedän ja radioitakin pakosti joskus kuulee, mielestäni aikalailla samanlaiselta hutulta kaikki kuulostaa. Radion perusteella ei ainakaan voi sanoa onko joku lahjakas, koska kaikista on tehty niin samanlaisia.
Paula Vesala on kyllä todella koulutettu muusikko ja laulaja, ja onhan sillä vähän omintakeinen tyylikin. Harmi vaan, että radiossa sen uusilta albumeilta ei soi kuin ne pari "helpointa biisiä". Sieltä löytyy ihan jänniäkin ja omaperäisiä kappaleita.
Litku Klemetti on omalla tavallaan suosittu ja hypenosteessa, ja hänkin on omintakeinen ja varsin kouluttautunut musiikin saralla.
Robinilla on musiikkiopistotausta, muttei tietenkään sen enempää ehtinyt alaa opiskella, kun keikkatahti kävi niin kovaksi.
Jos tuolta ( http://www.iltalehti.fi/musiikki/201712052200581862_m0.shtml ) katsoo listaa Spotifyn kuunnelluimmista artisteista Suomessa, niin eipä noilla kellään ole mitään muuta koulutusta hommaansa kuin korkeintaan musiikkilukio tai musaopiston perusjutut. Voi miettiä kukin päissään, mistä mahtaa johtua..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä vikaa on Zara Larssonissa? :P
Vierailija kirjoitti:
Mietin just yks päivä sitä, kuinka radiossa soiva musiikki on muuttunut ihan älyttömästi sitten 2000-luvun alun, jolloin olin itse teini. Silloin oli vallalla suomirock buumi, oli apulanta, zen cafe, cmx, trio niskalaukaus, maija vilkkumaa, him, the crash jne jne. Nämä soivat radiossa, ja voittivat gaaloissa. Kaikilla näillä bändeillä oli täysin oma uniikki tyylinsä, ja biiseissä vahvat sanoitukset. Nykyään ei ole enää mitään tämän kaltaista. Pariisin kevät ehkä ainoa, joka tulee itselle mieleen, mutta eipä heitäkään radiossa enää pahemmin kuule. Nykyään on tosiaan kasa näitä toisiltaan kuulostavia räppäreitä ja nais artisteja. Sanoitukset on idioottimaisia, ja Jokaisen biisin sanoma on suunnilleen sama: pakko twerkkaa että sais fyrkkaa. Ja silloin munkin teiniydessä puhuttiin massa musasta! Eipä paljoa tiedetty mitä on tulossa!
Täällä toinen 2000-luvun alun teini ja allekirjoitan joka sanan, minkä kirjoitit. Mainitsemiasi artisteja ja bändejä ei tosiaan voi verrata nykyisiin massasoittopumppuihin. Silloin kappaleissa oli oikeasti ideaa ja sävellysten eteen oli nähty vaivaa. Nyt jokainen artisti vetää saman biitin varassa kulkevaa ohkaisesti tuotettua ininää, johon tuo "katu-uskottavuutta" C-osan myötähäpeää herättävä rap. Sanoitukset ovat oikeasti niin primitiivisiä ja mukahätkäyttäviä, että niitä en viitsi edes kommentoida.
Silmääni on pistänyt myös se, kuinka tämän päivän naisartisteilla musiikillinen anti jää kokonaan sivuosaan muiden avujen kustannuksella. Tuolloin 2000-luvun alkupuoliskolla tilanne oli kokonaan toinen. Naisartistit esiintyivät vaatteet päällä ja joukosta erottuminen omalla jutulla oli itsestäänselvyys. Oli varhaisteineihin vetoava Tik Tak, myöhäisteinivaiheen angsteja tulkinnut Bitch Alert, englanninkieliseen singer-songwriter -tyyliin erikoistunut Emmi ja aika kantaaottaviakin biisejä tehnyt Maija Vilkkumaa. Nyt vain twerkataan fyrkan toivossa ja hingutaan varatun miehen "vahingoksi". Voi saatana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Että ihan signeerataan. Et ole musabisnestä nähnytkään.
Et maininnut yhtäkään indielafkaakaan.
Miksi niitä indielafkoja edes mainitsisi, ei niillä ole mahiksia samanlaiseen markkinointiin kuin noilla isoilla monikansallisilla.
Avauduin just tonne Emma-gaala-ketjuun samasta aiheesta ennen kuin läysin tämän ketjun.
Tässä kommenttini sieltä. Suluissa sen kommentin loppu, johon vastasin:
((Mutta... Suomi kun oli joskus maa josta tulivat mm. Wigwam, Hurriganes, Nightwish ja vaikkapa Kingston Wall.
Ja nyt se on sitten sitä, että rock-musiikkia on Haloo Helsinki ja loppu on näitä JVG:n sekakäyttäjiä ja Eveliinoja tai ties mitä Sanneja.
En rehellisesti sanottuna tiedä miten tästä enää enemmän pohjalle päästään.))
Paras kommentti koko ketjussa!
Ja valitettavan totta. Kiitos isojen monikansallisten levy-yhtiöiden , jotka hallitsevat markkinoita Suomessakin täysin.
Kiitos idioottien ns. musiikinkuuntelijoiden, joille se musa ei ole pääasia vaan artistin fanitus ihan muista (ulkonäöllisistä) syistä. Juuri heidän takiaan oikeaa musaa ei enää tehdä. Juuri heidän takiaan nämä monikansalliset firmat ilmoittivat juuri, että tulevaisuus ei ole bändien, vaan yksilöartistien ja niihin tullaan entistä vahvemmin keskittymään.
Raha on ajanut laadun yli. Yksilöartisteja (käytän sanaa yksilö, vaikka kyseessä ovat kloonit, ainakin musan suhteen) on helpompi myös manipuloida kuin useamman hengen bändiä. Yksilöartistit ostetaan mukaan tarjoamalla heille monikansallisten levy-yhtiöiden muiden firmojen kanssa tekemiä soppareita, jotka tuovat tälle yksilöartistille lisää rahaa mainostuloina. Levy-yhtiölle itselleen jää tietysti se suurin potti.
Musasta on tehty karmeeta kertakäyttökamaa, jota esittävät toinen toistaan vastenmielisemmät ja itseäään täynnä olevat muka-artistit, jotka tarvitsevat autotunea keikoillakin, ellei "laulu" sitten tule taustanauhalta.
Suomi on täynnä erinomaista musaa tekeviä bändejä ja jopa yksilöartistejakin, mutta heitä kuullakseen täytyy koluta klubeja, radiosoittoa saavat vain nämä monikansallisten muka-artistit, koska radiosoitostakin on sopparit, jotka taloudellisesti hyödyttävät levy-yhtiöitä ja radiomediaa.
Rakastan musaa ja rakastan tyyppejä, jotka tekevät musaa rakkaudesta musiikkiin. Jotka eivät ole valmiita tinkimään omista näkemyksistään, vaikka saisivat siten enemmän rahaa.
He tarjoavat todellisia elämyksiä, eivät nämä muka-artistit.
Vierailija kirjoitti:
Muusikko tässä myös, hei.
Olen ollut näissä hommissa yli vuosikymmenen ja kummastelen kyllä samoja asioita, kuin langassa on ilmennytkin. Tää on vähän tällainen ikävä kierre suomalaisessa musabisneksessä nyt.
Levy-yhtiöt signaa lähinnä nuoria ja hyvännäköisiä tyyppejä, jotka eivät ole liian omapäisiä ja "taiteellisesti omaa tilaa vaativia" tai sitä vaalivia. Sellaisia juuri, jotka päällimmäisenä haluavat olla julkkiksia - ei sillä keinolla niin väliä. Soisin näkeväni enemmän juuri päinvastaista, eli levy-yhtiöt sais ottaa suojateikseen väkevän taiteellisia persoonia, jotka tuottavat omanlaistaan musiikkia. Ja sellaisia, joille julkisuus on toisarvosita - päällimmäisenä olisi se luomisen palo ja intohimo musiikin luomiseen. Nythän yli puolet radioissa soivasta musasta on parin hassun tyypin tekemiä, noin karrikoidusti..
Ymmärrän kyllä, että levyfirmojen ainoa tehtävä on tuottaa voittoa - ei kantaa huolta taiteen tasosta, sivistyksestä tai muusta sellaisesta henkisestä höpötyksestä. Vain raha ratkaisee. Lyhytnäköisesti voidaan toimia niin kuin nyt toimitaan - tuotetaan kerrallaan vain sinkkubiisejä. Ne eivät saa olla liian omaperäisiä, sillä se on kuuntelijalle vaikeaa. Biisin pitää aueta heti, eikä vasta viidennellä kuuntelulla. Sen tuotantokustannukset pyritään pitämään minimissä. Siksi räppi on tuottoisaa, ei tarvitse säveltää ja sovittaa, ei edes tarvita muusikoita tai laulajaa, ne kun maksaa ja on hirvittävän itsetietoisia kun pyytävät yleensä palkkaakin. Toisaalta muutkin biisit tehdään tietokoneella aika pitkälti, näin saadaan tasalaatuista tuotetta ilman kulmia ja rosoja. Eli todella tylsää tavaraa. Nykymusiikki on vähän kuin formulakisat ajettais niillä tivolin törmäysautoilla 20 km/h. Se kaikki viehätys on inhimillisyydessä ja vaaran tunteessa.
Josta päästäänkin siihen viimeiseen kappaleeseen. Keikat!
Käykää hyvät ihmiset keikoilla! Niillä lähikuppiloiden pienemmilläkin keikoilla - ja varsinkin niillä. Vaikka ette tuntiskaan bändiä. Oikeastaan siksi juuri, että tutustutte uuteen musaan josta ette ennen oo ehkä edes tienny tykkäävänne. Samalla yhden tuopin hinnalla tuette paikallista tekemistä ja edistätte bändien (ja niiden pienten keikkapaikkojen!) eloonjäämismahdollisuuksia. Me tehdään nytkin jo nälkäpalkalla duunia ja jos tuntihintaa alkais laskemaan vaikka pistokeikalle 300km päähän, ei tähän kukaan järkevä (vain julkisuutta hakeva) ryhtyis. Tosin nythän on ohituskaistoja, kaikki tv-kisailut, isät levy-yhtiöissä ja sen semmoiset.
Tukekaa siis niitä tuntemattomia tyyppejä, jotka tekee musiikkia musiikin takia - älkää niitä, jotka ovat vain tissit pystyssä julkisuuden perässä vailla taitoa. Kymmenen vuotta oman instrumentin opettelua ei ole kuin vasta alku. Nyt moni haluais skipata sen ikävän treenaamisen ja hypätä suoraan katettuun pöytään festarilavalle keikistelemään ilman varsinaista osaamista. Autotune ja taustanauhat hoitaa sen "ikävystyttävän" puolen - soittamisen ja taidon.
Ugh.
Sielunkumppanini tässä asiassa, kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, kukin tykkää mistä tykkää. Musiikki on makuasia. Ja valitettavasti ne ajat on ohi kun pelkkä ääni ratkaisi, nykyään esiintyminen, ulkonäkö ja brändi on osa kokonaisuutta. Minusta muuten Zara Larsson ei ole ollenkaan hullumpi, ihan ok jammailumusaa.
Unohdatte nyt että levy-yhtiöt ei ole hyväntekeväisyystoimijoita vaan ne tavoittelevat voittoa. Ja ne sirpsakat nuoret taidoiltaan keskinkertaiset britneyt vetoaa mainstream-yleisöön ja tuo rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Unohdatte nyt että levy-yhtiöt ei ole hyväntekeväisyystoimijoita vaan ne tavoittelevat voittoa. Ja ne sirpsakat nuoret taidoiltaan keskinkertaiset britneyt vetoaa mainstream-yleisöön ja tuo rahaa.
Emme unohda, vaan tiedostamme sen liiankin hyvin.
Toisaalta - jos yleisölle ei tarjota mitään muuta, niin mistä helkutista levy-yhtiö voi tietää että sellainen ei muka myisi?
Jos yleisölle ei tarjota mitään muuta, niin ei heille myöskään anneta mahdollisuutta kuulla muuta ja päättää vasta sitten, tykkääkö siitä vai ei.
Jos yelisölle ei tarjota muuta. miten ihmisille voisi edes kehittyä ns. musiikkimakua?
Yksi maailman ihanimpia asioita, musiikki, on alistettu täysin rahan valtaan. Niin tosin kaikki muukin.
Sellainen maailma on p***a ja tyhjä.
Vierailija kirjoitti:
Unohdatte nyt että levy-yhtiöt ei ole hyväntekeväisyystoimijoita vaan ne tavoittelevat voittoa. Ja ne sirpsakat nuoret taidoiltaan keskinkertaiset britneyt vetoaa mainstream-yleisöön ja tuo rahaa.
Huvittavaksi asian vain tekee se, että jopa se "wanhan ajan" laskelmoitu listapoppi oli hyvin usein parempaa, kuin tämän hetken vastaava bulkkikaura. Esimerkiksi näin vuonna 2001 Suomessa, josta ei nyt niin kaun ole:
Vierailija kirjoitti:
Siis oletko tosissas? Eli sitä musiikkia ei pitäisi levy-yhtiöiden ottaa omakseen, mistä kuitenkin porukka tykkää ja mikä myy? Vaan sinun mieleinen musiikki olisi ainoa oikea vaihtoehto. Enpä viitsi edes miettiä mitä alalla teet, mutta et ainakaan ammattilainen ole. En minäkään nykyartisteista perusta, mutta noinhan se bisnes kuitenkin pyörii..
Valitettavasti on niin, että suurella osalla ihmisistä ei varsinaisesti ole omaa musiikkimakua, vaan heidän musiikkimieltymyksensä määrittyvät mainonnasta, myyntilistoista, kavereiden mieltymyksistä, esiintyjien ulkonäöistä, somesta, Yhdysvaltain myyntilistoista, radiosoitoista sillä yhdellä kanavalla (joka on "meille se oikea") jne jne. Omaa ajattelua ei juuri tuossa joukossa juuri ole liittyen musiikin diggailuun.
Hyvää settiä. Onneksi musiikilla ja taiteella ei tarvitse olla mitään tekemistä tuon perinteisen levy-yhtiöbisneksen kanssa. Itse olen tuottanut musaa kotistudiossa harrastuksena pitkään ja nykyisin internetin ansiosta saan siitä tavallisen päivätyön verran rahaa kuussa. Tulot koostuvat pitkälti Spotifystä mutta myös Youtube mainostuloista ja lisenssimaksuista (mainosfirmat lisensöivät instrumentaalibiisejä käyttöön). En kuulu Teostoon, minulla ei ole lainkaan levysoppareita, ei keikkoja, kukaan ei käytännössä tiedä minusta mitään artistinimieni lisäksi ja juuri näin haluan asian olevankin. Vain musa ratkaisee. Jos julkaiset hyvää settiä, mikään ei estä sinua julkaisemasta sitä suoraan streamauspalveluihin ja iTunesiin ilman lafkoja ja koko maailma on potentiaalinen kuulijakuntasi. Sitten vaan vaaditaan hieman luovuutta ja tarmokkuutta markkinoinnissa ja homma alkaa toimimaan. Omalla kohdallani kuukausittaiset kuulijat yhteensä Spotifyssä menevät kohta yli 30,000 kuulijan ja statistiikkoja katsoessani minulla on kohta enemmän päivittäisiä kuunteluja kuin vaikkapa Anssi Kelalla. Ei hassumpaa ottaen huomioon että tämä on minulla kaikesta huolimatta harrastus ja ei tarvitse luopua anonymiteetin tuomasta rauhasta hillumalla Vain Elämäässä.
Oma neuvoni on, että jos systeemi on paska ja et voi korjata sitä, ei kantsi jäädä systeemiin osaseksi vaan perusta oma systeemi, joka ei sisällä lainkaan vituttavia osia. Sitä kautta elämä voi olla muutakin kuin vain elämää.
--------------- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohdatte nyt että levy-yhtiöt ei ole hyväntekeväisyystoimijoita vaan ne tavoittelevat voittoa. Ja ne sirpsakat nuoret taidoiltaan keskinkertaiset britneyt vetoaa mainstream-yleisöön ja tuo rahaa.
Huvittavaksi asian vain tekee se, että jopa se "wanhan ajan" laskelmoitu listapoppi oli hyvin usein parempaa, kuin tämän hetken vastaava bulkkikaura. Esimerkiksi näin vuonna 2001 Suomessa, josta ei nyt niin kaun ole:
Saati esim. vuonna 1973. En linkitä mitään, mutta mainitaan niminä vaikkapa Deep Purple, Uriah Heep, Sweet, Led Zeppelin, Pink Floyd, ELO ja muita sellaisia "x factor-voittajia".
Vierailija kirjoitti:
--------------- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohdatte nyt että levy-yhtiöt ei ole hyväntekeväisyystoimijoita vaan ne tavoittelevat voittoa. Ja ne sirpsakat nuoret taidoiltaan keskinkertaiset britneyt vetoaa mainstream-yleisöön ja tuo rahaa.
Huvittavaksi asian vain tekee se, että jopa se "wanhan ajan" laskelmoitu listapoppi oli hyvin usein parempaa, kuin tämän hetken vastaava bulkkikaura. Esimerkiksi näin vuonna 2001 Suomessa, josta ei nyt niin kaun ole:
Saati esim. vuonna 1973. En linkitä mitään, mutta mainitaan niminä vaikkapa Deep Purple, Uriah Heep, Sweet, Led Zeppelin, Pink Floyd, ELO ja muita sellaisia "x factor-voittajia".
Korjatkaa nyt ssattana tuo linkkien bugi!
Eminem osti sen, että se siitä pöllimisestä. Otti vaan Rihannan mukaan.