Työskentelen musiikkialalla ja nyt on aivan pakko avautua!
Helsingissä vaikutan (ylläri) ja isompia liikkeitä ollaan tekemässä. En halua kertoa tarkemmin omasta työstäni, jotta minua ei tunnistettaisi, mutta on eräs asia, josta on pakko avautua anonyymisti.
Mä olen aivan kurkkuani myöten täynnä tätä suomalaista musiikkibisnestä. Ongelma on ilman muuta myös globaali, mutta ärsyttää aivan vietävästi se, että näitä läppä-youtube-artiseja signeerataan levy-yhtiöihin, vaikka eivät osaa mitään. Sit tehdään huonoja biisejä, joissa ei ole yhtään sielua, talenttia eikä pätkänkään vertaa taidetta, ja jengi kuuntelee tällaisia ''artisteja''. Maksavat heidän keikoistaan ja fanittaa.
En suomalaisia ala tässä nyt nimeltä luettelemaan tietyistä syistä, mutta ulkomaalaisista kappaleista Man's not hot on tästä oiva esimerkki tai Cardi B:n Bodak Yellow. Tulee mieleen myös artisteja, kuten Bebe Rexha, Zara Larsson, Fifth Harmony yms. Kaikki tekevät sitä samaa kuraa ja koko ajan nousee uusia, jotka jatkavat samoja jalanjälkijä. Kotimaastammekin löytyy mm. yksi, joka lähtenyt ulkomaille toteuttamaan isoa unelmaansa, mutta hänkin tekee valitettavasti samaa listapoppia. Eikä ole edes niin tunnettukaan tai lahjakas vielä, mitä meidän media antaa hänen suosiostaan ymmärtää. Maksettuja keikkoja ja haastatteluita.
Sitten on näitä, jotka tekevät ihan tosissaan musaa, mutta se ei ole mitenkään omaperäistä, eli kopioidaan tai matkitaan jonkun toisen tyyliä ja soundia. Tehdään biisejä, jossa äänehdellään studiolla ja käytetään hitosti kompressoria ja autotunea, mut sit livenä onkin meininki aivan jotain muuta, ellei turvauduta playbackiin.
En todellakaan ole katkera tai kateellinen tämmösille tyypeille (uskokaa pois, nään tätä todellisuutta ihan tarpeeksi työkuvioissa), vaan lähinnä harmittaa se, että oikeat artistit jäävät tuollaisen paskan varjoon. Suomestakin löytyy lahjakkaita ja monipuolisia artisteja, mutta ''sisälle'' päästetään vain ne, jotka ovat valmiita myymään sielunsa ja tekemään paskaa. Tai sit näitä, jotka maksavat levytyssopparista tai sit jonkun isukki tuntee esim. levy-yhtiön pomon. Olen nähnyt ja kuullut kaikenlaista. :) Näissä piireissä tapahtuu myös paljon hyväksikäyttöä, kiristystä, manipulointia ja selkäänpuukotusta. Melkein kaikki käyttää jotain aineita sekä ovat itseriittoisia ja ahneita. Hyviäkin tyyppejä löytyy ilman muuta. En dumaa kaikkia. Enhän minä muuten työskentelisi tällaisessa ympäristössä, jos ei olisi mitään positiivista sanottavaa.
Suurin osa näistä uusista sekä vanhoista ''artisteista'' hamuaa vain julkisuutta, rahaa ja mainetta. Sitä intohimoa ja lahjakkuutta harvemmin on, vaan se halu olla '' jotain''. Sen huomaa jo avaamalla sosiaalisen median tai seuraamalla X-factoria, Idolsia ja The Voicea.
Nykyään kaikki haluavat olla artisteja, ja koska laulajien ja kappaleiden taso on laskenut kuin lehmän häntä, niin se on näille julkisuuden nälkäisille pyrkyreille mahdollista. Levy-yhtiöiden vika myös, kun ovat antaneet mahdollisuuden näin helpolle systeemille, mutta loppupeleissähän se on niin, että raha ratkaisee...
Tähän loppuun Emma Gaalasta poimittua: ''Soosoo, mää on fakin legenda, pane pane, kotona junnut on töis, bisset läikkyy ja mun on pakko twerkkaa että saisin fyrkkaa!''
Kommentit (283)
Vierailija kirjoitti:
Arvasin..työttömät proge äijät jauhaa paskaa ja tämä ketju ei lopu koskaan
:D
Tää ketjuhan on täyttä asiaa, harvinaista av:lla.
Kommenttina siihen Ylen muinaiseen ylivaltaan, nykyään on paljon kanavia, mutta suurin osa soittaa samaa huttua erilaisten hahatusten kera. Rahan ylivalta se nykyäänkin jyllää soittolistoilla.
Vierailija kirjoitti:
Kuka näiden mikael kaaprielin ym hetken valokeilassa rimpuilevien räppäreiden talojen, helyjen, laukkujen, lenkkareiden ja muun rihkaman, sekä makean elämän kustantaa? Teini-ikäisten ja sitä nuorempien vanhemmat. näin he antavat samalla viestiä siitä, että ei tarvitse kouluttautua musiikin- tai ylipäätään millekään alalle. Mesoominen ja tverkkaaminen riittää. Ikävä kyllä tällä mallilla luodaan enenmmän syrjäytyneitä ja kouluttamattomia nuoria, kun esikuvat ovat tätä luokkaa.
Juuri tämä. Mielestäni tätä systeemiä vastaan kuuluu taistella ja näyttää, että ei täällä kaikki ole ihan niin tyhmiä ja vietävissä miten levy-yhtiöt ja ahneet julkisuuden nälkäiset ''artistit'' luulevat. Totta kai mainstream-yleisö on suurempaa ja siksi ei tuota mädätystä pysty mitenkään koskaan voittamaan, mutta kummalle annat mielummin aikaa ja rahaasi: ahneelle itsekeskeiselle artistille ja teollisuudelle, vai koko sydämestään musiikkia tekevälle artistille, joka pitää homman aitona alusta loppuun asti ja tekee vielä kaikenlisäksi hiton hyvää musiikkia?
Totta kai ennenkin on ollut paskaa musiikkia ja tulee aina olemaan, mutta tämä nykyinen suuntaus eroaa hyvin radikaalisesti kaikesta aiemmasta. Musiikin kautta pyritään vaikuttamaan ihmisten ajatteluun, käytökseen, moraaliin sekä mm. seksuaalisuuten. Siitä on tullut maailmanlaajuinen agenda. Miten joku ei voi huomata sitä? Eikö sekin jo kerro paljon, että alalla olevat ihmiset eivät uskalla kertoa omalla identiteetillään asiaansa? Potkut tulisi, jos jäisi tällaisesta kiinni. Niitäkin toki löytyy, jotka ovat kertoneet, mutta ei heistä media kirjoittele isoon ääneen tai anna huomiota, jotta massat kuulisivat mitä heillä on sanottavana.
Joku täällä kommentoi, että läpällä muka näitä vaan tehdään jne. mutta kun se läppämusiikki on saanut sijaa oikeassa musiikkigenressä. Siitä on tullut populäärikulttuuria. Mua ihan oikeasti pelottaa millainen meininki täällä on 10 -50 vuoden kuluttua.  Millaisia ihmisiä tällä oikein on, jos ne kasvavat jatkuvan ''viihteen'', nykymusiikin, Instagramin ja vloggaajien keskellä...
Ei ihme, että monet nuoret haaveilevat julkkiksena olemisesta, kun ympäristö on tällainen. Tämäkin kommentti varmaan poistetaan, kun muitakin samankaltaisia kommentteja täältä vedetty välistä....
Vierailija kirjoitti:
Jos ruvetaan katsomaan yhtään pintaa syvemmälle, voisi tätä listaa Ruotsin musiikoista jatkaa ikuisuuksiin asti. The Knife teki maailmallakin tunnettua uraa jo 15 vuotta sitten ja perässä tuli kriitikkojen ylistämä Fever Ray, iamamiwhoami ja keulahahmonsa ionnalee taas ovat myös äärimmäisen tunnettuja elektronisen musiikin piireissä. Tove Lo alkaa pikkuhiljaa olemaan jo maailmanluokan tähti ja kaimansa Tove Styrke myös tunnettu, pienemmissä piireissä toki. Kaikki nämä edellämainitut tekevät musiikkinsa englanniksi ja ovat elektronisen ja/tai pop-musiikin edustajia, jos lähdetään laajentamaan genrerajojen yli niin lista senkun paisuu.
Osa näistä julkaisevat musiikkinsa muuten alunperin itse aloittamiensa levy-yhtiöiden läpi, lieneekö vika siinä että Suomessa moisesta yrittämisestä on tehty liian kallista ja siten kannattamatonta, että ei viitsitä yrittää koska on olemassa epäonnistumisen riski?
Niin;
En itse sen ihmeemmin swenssonien spesifinen ystävä ole, mutta Martin Molin on tippaakaan liioittelematta yksi 2000-luvun aitoja yleisneroja. Kun katsoo Martinin näitä projekteja ja koko heidän Wintergatan kollektiivinsa touhuja, niin kyllä siihen verrattuna suomalainen nykymeininki on niin säälittävää.
Meillä lähinnä Cheekki-JVG-Sanni -osasto heiluu julkisuudessa ja niin Kurenniemi, kuin Petri Wallikin kääntyvät haudassaan.
On se kyllä valitettavaa, että kun radion avaa niin siltä suurimmaksi osaksi tulee sellaista kuraa ettei meinaa korvat kestää. Täysin samaan muottiin tuotettuja biisejä ilman mitään sielua. Toisaalta on "ymmärrettävää" että koska levy-yhtiötyypit haluavat rahaa, on heille aivan sama, millaista roskaa he suoltavat sen levy-yhtiönsä kautta jos se kerran myy ja saavat sitä massia.
ja sitä ennen. eli silloin kun vielä tehtiin melodista musiikkia. ykykään iso osa pelkkää runonlausuntaa! Eipä ihme, että 40-v ja vanhemmat teokset kiinostavat nuoria nykytulkitsijoitakin!
Nuorena olin innostunut musiikkialasta. Lopputyötä aiheesta tehdessäni huomasin, miten pinnallinen ja jotenkin feikki meininki alalla on. Päätin, että tämä ei sittenkään ole mulle. Onneksi. Ja nyt teen itselleni sata kertaa palkitsevampia asioita. Haluaisin lähinnä aikakoneella mennä potkimaan parikymppistä itseäni perseelle ja käskemään olemaan haaskaamatta aikaa tähän.
Niin kuin joku jo vertasikin kouluratsastukseen, niin sama se on muuallakin. Urheilussa esille nostetaan lähinnä valmentajien omat kersat, ahkeruudella ja lahjakkuudella ole mitään väliä, vaikka niitä väitetään kriteereiksi. Kesätöihin ja työpaikkoihin pääsee taas niissä olevien lapset. Ja ehkä jos olet tarpeeksi keskinkertainen, mutta hyvä nuolemaan perseitä, voit saada siitä jonkinlaista etua. Lahjakkaimmat, älykkäimmät ja potentiaalisimmat savustetaan kaikesta ulos, ettei olisi sen oman kultamussukan menestyksen tiellä. Myös siinä, minkä pitäisi olla joukkueurheilua tai ryhmätyötä. Sitten ihmetellään, miksei menestytä. Onneksi joitakin elämänalueita vielä on, missä tämä ei ole yhtä räikeää.
Eilen törmäsin kappaleeseen nimeltä "Pane mut sekasin", ja se sai minut lievästi huvittuneeksi. Tuo biisi kuvastanee suomalaisen nykymusiikin nykytilaa.
En yhtään ihmettele ap.n tyrhautumista. Olen jo pitkään miettinyt et mitä vikaa suomalaisissa on kun esim. joku Cheakin kaltainen wannabe on niin suosittu että koko Hartwall arena täyttyy..kun jätkä ei osaa laulaa ja sen musiikki on yhtä kuraa. Samankaltaisia "artisteja" kuten esim. Sanni joka kuulostaa ihan mikki hiireltä nasaalisella tekoäänellään (menisi nyt edes lauluopettajan tunneille) puhumattakaan Antti Tuiskusta joka on myös surkea piipittäjä ja näitä samantasoisia "laulajia" maassa riittää. Mutta jokuhan niitä kuuntelee ja diggaa, kait jos on epämusikaalinen niin ei erota mikä on hyvää ja ns huonoa musiikkia. Huvitti Emma gaalassa esiintyvä nuori nainen (en muista nimeä) joka elvisteli suuren artistin elein lavalla ja oli niin ala-arvoista esiintymistä ja musiikkia että oli pakko vaihtaa kanavaa. Oikein hävetti että tässäkö Suomen musa eliitti.
Vierailija kirjoitti:
Miettikää kenelle musa on suunnattu. Oma 9v tyttöni pitää Evelinasta kuten luokkakaveritkin. Nätti nainen ja menevää biittiä. Itse alakoulussa pidin Sabrinasta, boys boys boys samoista syistä. Sannin keikalla oli 10-12v tyttöjä tupa täynnä.Samoin aikuisesta vastenmielinen bileräppi on nuorille murkkupojille tärkeää. Ei näitä kohderyhmiä voi pakottaa pitämään sielukkaasta laatumusasta.Sen aika on myöhemmin, kenellä nyt on.
Olet sinällään ihan oikeassa tuosta kohderyhmästä. Mutta mitähän se kertoo, kun kuitenkin meidänkin työpaikalla suurin osa työkavereistani, jos pääsevät radiokanavaa päättämään, valitsevat sen Radio Suomipopin (Sannit, JVGt, Cheekit yms nuorison bilemusat). Eli aikuiset ihmiset ikähaarukassa 25-55. Oli kieltämättä kyllä aika järkytys silloin aluksi kun tuolla aloitin, en edes tiennyt, että nykypopmusa on noin kamalan kuuloista ja että sitä oikeasti jotkut kuuntelevatkin, siis muut kuin teinit.
Ap on asian ytimessä ja vaikuttaa alansa asiantuntijalta. Levy-yhtiöissä on usein ihan ihme meininki. Tyyliin promoottorit on fanityttöjä, jotka omaa tärkeyttään estävät toimittajien työtä, kun ovat päättäneet käyttää valtaa. Kerran soitin asiasta perään ja isommalta pallilta pahoiteltiin. En kyllä enää toista kertaa mennyt mihinkään tilaisuuteen, jossa piti olla haastattelumahdollisuus vaan sovin suoraan, ettei tule epäselvyyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä musiikki tehtiin 60- ja 70-luvuilla.
Niin tehtiin, mutta kuvattu ongelma tai mekanismi oli silloinkin aivan sama, kenties pienemmässä mittakaavassa. Musiikkibisnes on ennen kaikkea hyötyyn perustuvaa markkinointia ja bisnestä, ja vasta toissijaisesti musiikkia. Tässä kontekstissa ja varsinkin globaalin median ja suurten kohdemassojen aikana tuotteen musiikillinen arvo palkitaan vain siitä missä määrin se sattuu palvelemaan voitto-odotuksia, eikä se ole itseisarvo kenellekään muulle kuin (joillekin) artisteille. Useimmille muille musiikilla lienee pelkkä välinearvo elinkeinon, idolisoinnin tai bisneksen kehittämiseksi, tai ainakin näin on pakko ajatella kun kuuntelee millaista musiikkia nyt(kin) eniten markkinoidaan ja suositaan.
Tarvitseeko musiikilla tehdä rahaa?
Riittäisikö joku kuukausipalkka keikkailusta ja kaikki muusikot rekkakuskeiksi ja roudareiksi kun ikää
30v?
huhuu proge miehet?
Dream Theater fani..anyone
nirvana on paskaa
Vierailija kirjoitti:
Ap on asian ytimessä ja vaikuttaa alansa asiantuntijalta. Levy-yhtiöissä on usein ihan ihme meininki. Tyyliin promoottorit on fanityttöjä, jotka omaa tärkeyttään estävät toimittajien työtä, kun ovat päättäneet käyttää valtaa. Kerran soitin asiasta perään ja isommalta pallilta pahoiteltiin. En kyllä enää toista kertaa mennyt mihinkään tilaisuuteen, jossa piti olla haastattelumahdollisuus vaan sovin suoraan, ettei tule epäselvyyksiä.
Olin just kirjoittamassa, että mulla on tuttuja ja työkavereita, joilla ikää 26-35 vuotta. Nämä kaikki kuuntelevat Cheekkiä, itkevät tyyliin, jos pääsevät läheltä näkemään :'D
Kuuntelevat radiosta myös kaikenmaailman aamulypsyjä ja musamaku rajoittuu vain suomipoppiin. Kämpät sisustettu myös live love laugh tyylillä ja sitku mennään, niin mennään! Sidukkaa ja ihkua Vain elämää. Tunnistatteko tyypin, vaikkei nuoria enää olekaan?
Vierailija kirjoitti:
Totta kai ennenkin on ollut paskaa musiikkia ja tulee aina olemaan, mutta tämä nykyinen suuntaus eroaa hyvin radikaalisesti kaikesta aiemmasta. Musiikin kautta pyritään vaikuttamaan ihmisten ajatteluun, käytökseen, moraaliin sekä mm. seksuaalisuuten. Siitä on tullut maailmanlaajuinen agenda.
Näin on ollut kautta populaarimusiikin historian. Populaarimusiikki on sen synnystä lähtien ollut vasemmiston käsissä ja siksi sitä on aina käytetty tavalla tai toisella vasemmiston tavoitteiden edistämiseen.
Mutta toisin kuin esim. 100 vuotta sitten, tänä päivänä länsimaisen yhteiskunnan moraalisesta selkärangasta on jäljellä enää olemattomat rippeet ja siksi vasemmisto voi ajaa tavoitteitaan röyhkeämmin kuin koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on asian ytimessä ja vaikuttaa alansa asiantuntijalta. Levy-yhtiöissä on usein ihan ihme meininki. Tyyliin promoottorit on fanityttöjä, jotka omaa tärkeyttään estävät toimittajien työtä, kun ovat päättäneet käyttää valtaa. Kerran soitin asiasta perään ja isommalta pallilta pahoiteltiin. En kyllä enää toista kertaa mennyt mihinkään tilaisuuteen, jossa piti olla haastattelumahdollisuus vaan sovin suoraan, ettei tule epäselvyyksiä.
Olin just kirjoittamassa, että mulla on tuttuja ja työkavereita, joilla ikää 26-35 vuotta. Nämä kaikki kuuntelevat Cheekkiä, itkevät tyyliin, jos pääsevät läheltä näkemään :'D
Kuuntelevat radiosta myös kaikenmaailman aamulypsyjä ja musamaku rajoittuu vain suomipoppiin. Kämpät sisustettu myös live love laugh tyylillä ja sitku mennään, niin mennään! Sidukkaa ja ihkua Vain elämää. Tunnistatteko tyypin, vaikkei nuoria enää olekaan?
Työkavereitaan ei voi valita..ei oo sun syy
Vierailija kirjoitti:
Muuten suht asiaa, mutta et voi tosissasi väittää etteikö Cardi B olisi hyvä räppäri. Bodak yellow on kova renkutus, ei musiikkia tarvitse aina ottaa niin vakavasti. :D Itsekin olen käynyt musiikkiopiston ja muutakin, eli olen siis klassisesti koulutettu, mutta silti tykkään kuunnella myös poppia, trappia ja näitä muitakin uusia vähän ehkä marginaalisempia genrejä. Ja Alma on muuten todella lahjakas pop-laulaja, ja joka muuta väittää ei tiedä laulamisesta mitään. :)
Mutta kaikki muu on kyllä valitettavasti noin kuin kirjoititkin, peli on kovaa ja raakaa ja moni suhteellisen lahjaton valitaan epäilyttävistä syistä alalle.
Jaa, millähän perusteella? Todella lahjakas = osuu suurinpiirtein nuotteihin suurimman osan ajasta?
-katkera-äijä- kirjoitti:
Meillä on Suomessa tätä levy-yhtiöiden listoilla:
Ruotsalaisilla taas on esimerkiksi tätä:
Molempien maiden esimerkit ovat samaa sukupuolta, samaa ikäryhmää ja "kirjoilla" isolla levy-yhtiöllä.
Mitä taas tulee musiikillisen kompetenssin eroihin, niin... päätelkää itse.
En katsonut kolmatta linkkiä, mutta First Aid Kit on laimeaa kaupallistettua girl-on-guitar "folkia", samaa huttua teki mm. Anna Puu jossain vaiheessa. Ei se ole merkittävästi parempaa kuin elektroninen listapoppi.
Arvasin..työttömät proge äijät jauhaa paskaa ja tämä ketju ei lopu koskaan