Lue keskustelun säännöt.
Työskentelen musiikkialalla ja nyt on aivan pakko avautua!
06.02.2018 |
Helsingissä vaikutan (ylläri) ja isompia liikkeitä ollaan tekemässä. En halua kertoa tarkemmin omasta työstäni, jotta minua ei tunnistettaisi, mutta on eräs asia, josta on pakko avautua anonyymisti.
Mä olen aivan kurkkuani myöten täynnä tätä suomalaista musiikkibisnestä. Ongelma on ilman muuta myös globaali, mutta ärsyttää aivan vietävästi se, että näitä läppä-youtube-artiseja signeerataan levy-yhtiöihin, vaikka eivät osaa mitään. Sit tehdään huonoja biisejä, joissa ei ole yhtään sielua, talenttia eikä pätkänkään vertaa taidetta, ja jengi kuuntelee tällaisia ''artisteja''. Maksavat heidän keikoistaan ja fanittaa.
En suomalaisia ala tässä nyt nimeltä luettelemaan tietyistä syistä, mutta ulkomaalaisista kappaleista Man's not hot on tästä oiva esimerkki tai Cardi B:n Bodak Yellow. Tulee mieleen myös artisteja, kuten Bebe Rexha, Zara Larsson, Fifth Harmony yms. Kaikki tekevät sitä samaa kuraa ja koko ajan nousee uusia, jotka jatkavat samoja jalanjälkijä. Kotimaastammekin löytyy mm. yksi, joka lähtenyt ulkomaille toteuttamaan isoa unelmaansa, mutta hänkin tekee valitettavasti samaa listapoppia. Eikä ole edes niin tunnettukaan tai lahjakas vielä, mitä meidän media antaa hänen suosiostaan ymmärtää. Maksettuja keikkoja ja haastatteluita.
Sitten on näitä, jotka tekevät ihan tosissaan musaa, mutta se ei ole mitenkään omaperäistä, eli kopioidaan tai matkitaan jonkun toisen tyyliä ja soundia. Tehdään biisejä, jossa äänehdellään studiolla ja käytetään hitosti kompressoria ja autotunea, mut sit livenä onkin meininki aivan jotain muuta, ellei turvauduta playbackiin.
En todellakaan ole katkera tai kateellinen tämmösille tyypeille (uskokaa pois, nään tätä todellisuutta ihan tarpeeksi työkuvioissa), vaan lähinnä harmittaa se, että oikeat artistit jäävät tuollaisen paskan varjoon. Suomestakin löytyy lahjakkaita ja monipuolisia artisteja, mutta ''sisälle'' päästetään vain ne, jotka ovat valmiita myymään sielunsa ja tekemään paskaa. Tai sit näitä, jotka maksavat levytyssopparista tai sit jonkun isukki tuntee esim. levy-yhtiön pomon. Olen nähnyt ja kuullut kaikenlaista. :) Näissä piireissä tapahtuu myös paljon hyväksikäyttöä, kiristystä, manipulointia ja selkäänpuukotusta. Melkein kaikki käyttää jotain aineita sekä ovat itseriittoisia ja ahneita. Hyviäkin tyyppejä löytyy ilman muuta. En dumaa kaikkia. Enhän minä muuten työskentelisi tällaisessa ympäristössä, jos ei olisi mitään positiivista sanottavaa.
Suurin osa näistä uusista sekä vanhoista ''artisteista'' hamuaa vain julkisuutta, rahaa ja mainetta. Sitä intohimoa ja lahjakkuutta harvemmin on, vaan se halu olla '' jotain''. Sen huomaa jo avaamalla sosiaalisen median tai seuraamalla X-factoria, Idolsia ja The Voicea.
Nykyään kaikki haluavat olla artisteja, ja koska laulajien ja kappaleiden taso on laskenut kuin lehmän häntä, niin se on näille julkisuuden nälkäisille pyrkyreille mahdollista. Levy-yhtiöiden vika myös, kun ovat antaneet mahdollisuuden näin helpolle systeemille, mutta loppupeleissähän se on niin, että raha ratkaisee...
Tähän loppuun Emma Gaalasta poimittua: ''Soosoo, mää on fakin legenda, pane pane, kotona junnut on töis, bisset läikkyy ja mun on pakko twerkkaa että saisin fyrkkaa!''
Kommentit (283)
Entäs suomalainen laadukas metalli musiikki?
Taitaa kokemukses rajoittua pop musiikin ihmeelliseen maailmaan..
Myös laadukkaita pienlevy yhtiöitä on edelleen ja ihmisiä jotka kuuntelevat uutta musiikkia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun Nirvana ja grunge teki läpimurron 90-luvulla, levy-yhtiöt matkusti Seattleen katsomaan keikkoja ja iski soppareita bändeille käteen yhden keikan perusteella. Grunge oli kuuminta hottia ja kaikki halusi siitä heti osansa.
Ja kun Nirvanaa oikeasti kuuntelee, niin karmeeta kuraahan sekin on. Etenkin sanotukset! Tarttuvia melodioita muutama ja lavakarismaa ja katu-uskottavia jätkiä... Siinä se.
Kuulin Nirvanan uusimman levyn nuorena Lontoossa asuessani.
Se oli silloin uutta ja erillaista musiikkia.
Veikkaan kirjoittajan iäksi max 25 vuotta
David Bovie is dead kirjoitti:
Entäs suomalainen laadukas metalli musiikki?
Taitaa kokemukses rajoittua pop musiikin ihmeelliseen maailmaan..
Myös laadukkaita pienlevy yhtiöitä on edelleen ja ihmisiä jotka kuuntelevat uutta musiikkia
Tätä ihmettelin Emma gaalassa. Miten niinkin tärkeä vientituote ohitettin lähes täysin? Tai ihmettelin ja ihmettelin... Emmahan on poppareiden karkelot, johon otetaan mukaan pikkasen rockhenkistä poppia.
Vierailija kirjoitti:
David Bovie is dead kirjoitti:
Entäs suomalainen laadukas metalli musiikki?
Taitaa kokemukses rajoittua pop musiikin ihmeelliseen maailmaan..
Myös laadukkaita pienlevy yhtiöitä on edelleen ja ihmisiä jotka kuuntelevat uutta musiikkiaTätä ihmettelin Emma gaalassa. Miten niinkin tärkeä vientituote ohitettin lähes täysin? Tai ihmettelin ja ihmettelin... Emmahan on poppareiden karkelot, johon otetaan mukaan pikkasen rockhenkistä poppia.
Suomimetalli on oman genrensä humppaa eli ei herätä suurempia intohimoja muissa kuin suurkuluttajissa.
Vierailija kirjoitti:
Miettikää kenelle musa on suunnattu. Oma 9v tyttöni pitää Evelinasta kuten luokkakaveritkin. Nätti nainen ja menevää biittiä. Itse alakoulussa pidin Sabrinasta, boys boys boys samoista syistä. Sannin keikalla oli 10-12v tyttöjä tupa täynnä.Samoin aikuisesta vastenmielinen bileräppi on nuorille murkkupojille tärkeää. Ei näitä kohderyhmiä voi pakottaa pitämään sielukkaasta laatumusasta.Sen aika on myöhemmin, kenellä nyt on.
Oma musiikillinen kehityskaareni: Duran Duran, Ultrafox
Iron maiden, Dio, Wasp
Rattus, Kaaos, Maho Neitsyt
Damned , Sisters of Mercy
Nämä ikävuodesta 14-ikävuoten 20
Pillukarvat kasvaa kyllä ilman poppiakin..enkä oo gootti oon fuckin 50 years old
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
David Bovie is dead kirjoitti:
Entäs suomalainen laadukas metalli musiikki?
Taitaa kokemukses rajoittua pop musiikin ihmeelliseen maailmaan..
Myös laadukkaita pienlevy yhtiöitä on edelleen ja ihmisiä jotka kuuntelevat uutta musiikkiaTätä ihmettelin Emma gaalassa. Miten niinkin tärkeä vientituote ohitettin lähes täysin? Tai ihmettelin ja ihmettelin... Emmahan on poppareiden karkelot, johon otetaan mukaan pikkasen rockhenkistä poppia.
Suomimetalli on oman genrensä humppaa eli ei herätä suurempia intohimoja muissa kuin suurkuluttajissa.
Mitäs musaa kuuntelet itse?
Oletko intohimoinen?
Ihminen joka ei tajua musiikista tai taiteesta mitään, on tuuliajolla kun kysytään musiikkimieltymystä. Siksi on hyvä että on jokin paljon markkinoitu ja mainostettu kohde. Teineillä on vbloggaajat, vanhemmilla nämä x-factor starat tai suolipopin ikuiset samat naamat itkemässä jotain paskajuttua mauttomassa tv-jankutuksessa. Sama vammaisuus on periytynyt myös muusikkouden lähteisiinkin niin että paikalliskuppiloiden keikkamestoja ovat hallinneet ns. Bilebändit jo pitkään. Kun markkinavoimat ovat jauhaneet aikansa, ei tyhmä ihminen tunnista taiteeksi kuin sitä mitä on taiteeksi toiset sanoneet. Niinpä sitä sitten lahjakkaat ja luovat ihmiset renkuttavat kuppiloissa niitä samoja suolipoppeja ja CCR:iä täältä ikuisuuteen, vaikka taitoja ja lahjoja olisi huomattavasti parempaan musiikkiin. Itse en enää käy lainkaan keikoilla joissa soitetaan toisten biisejä. Käyn paikallisissa ainoastaan katsomassa uusia tulevia taitajia ja uutta tuoretta musiikkia. Mun mielestä tää markkimamusiikki voi tehdä mitä haluaa. Minua se ei kiinnosta enkä sitä kuluta mistään laitteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Öh. En itse näe että nykypoppi olisi jotenkin rappeutuneempaa. Ihanko voitte väittää pokerinaamalla että nämä vanhan kansan iskelmäartistit ovat sitä kaivattua taiteen loistoa? Varsinkin kun iso osa suurista iskelmähiteistä on tökeröitä käännöksiä englanninkielisistä hiteistä.
On helppo sanoa, että ennen sitä osattiin, kun luonnollisesti vuosikymmeniä relevantteina säilyneet biisit ovat juuri niitä hyviä ja sielukkaita. Kyllä silloin 60-luvullakin tehtiin paljon kaupallista roskaa, mutta ihan samalla lailla kun nytkin, ne heikommat rahastusbiisit unohtuivat nopeasti ja ainoat menneiden vuosikymmenten biisit mitä nykyään kuullaan ovat juurikin näitä mestariteoksia. Ihan samalla tavalla 2030-luvulla varmasti puhutaan kuinka 2010-luvulla sitä osattiin, koska niiltä ajoilta muistoiksi jäävät vain PMMP:n kaltaiset etevät artistit kun taas tusina-Evelinat ja Saara Aallot unohtuvat parin vuoden sisään.
Vierailija kirjoitti:
Öh. En itse näe että nykypoppi olisi jotenkin rappeutuneempaa. Ihanko voitte väittää pokerinaamalla että nämä vanhan kansan iskelmäartistit ovat sitä kaivattua taiteen loistoa? Varsinkin kun iso osa suurista iskelmähiteistä on tökeröitä käännöksiä englanninkielisistä hiteistä.
On helppo sanoa, että ennen sitä osattiin, kun luonnollisesti vuosikymmeniä relevantteina säilyneet biisit ovat juuri niitä hyviä ja sielukkaita. Kyllä silloin 60-luvullakin tehtiin paljon kaupallista roskaa, mutta ihan samalla lailla kun nytkin, ne heikommat rahastusbiisit unohtuivat nopeasti ja ainoat menneiden vuosikymmenten biisit mitä nykyään kuullaan ovat juurikin näitä mestariteoksia. Ihan samalla tavalla 2030-luvulla varmasti puhutaan kuinka 2010-luvulla sitä osattiin, koska niiltä ajoilta muistoiksi jäävät vain PMMP:n kaltaiset etevät artistit kun taas tusina-Evelinat ja Saara Aallot unohtuvat parin vuoden sisään.
Asian tiivistit hyvin.
Suurin osa ihmisistä tarvii musaa vain ryyppäämisen ja pariutumisen taustaksi
Ois kiva jos joku tekisi tutkimuksen asiasta.
Vaikuttaako paska myymälämusiikki esim ostopäätökseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa asia mikä surettaa on tuo musiikin ilmaiasjako.
En ole ostanut levyjä vuosiin.
Kuuntelen musiikkia monipuolisesti ja ilmaiseksi.
Keikkailu ja oheistuotteet elättävät bändit nykyään
Vierailija kirjoitti:
Öh. En itse näe että nykypoppi olisi jotenkin rappeutuneempaa. Ihanko voitte väittää pokerinaamalla että nämä vanhan kansan iskelmäartistit ovat sitä kaivattua taiteen loistoa? Varsinkin kun iso osa suurista iskelmähiteistä on tökeröitä käännöksiä englanninkielisistä hiteistä.
On helppo sanoa, että ennen sitä osattiin, kun luonnollisesti vuosikymmeniä relevantteina säilyneet biisit ovat juuri niitä hyviä ja sielukkaita. Kyllä silloin 60-luvullakin tehtiin paljon kaupallista roskaa, mutta ihan samalla lailla kun nytkin, ne heikommat rahastusbiisit unohtuivat nopeasti ja ainoat menneiden vuosikymmenten biisit mitä nykyään kuullaan ovat juurikin näitä mestariteoksia. Ihan samalla tavalla 2030-luvulla varmasti puhutaan kuinka 2010-luvulla sitä osattiin, koska niiltä ajoilta muistoiksi jäävät vain PMMP:n kaltaiset etevät artistit kun taas tusina-Evelinat ja Saara Aallot unohtuvat parin vuoden sisään.
10 pistettä ja papukaijamerkki tästä postauksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis olet soitellut skebaa teinistä asti erilaisissa kaveribändeissä ja kun levy-yhtiö ei kelpuuttanut demoa, pahoitit mielesi ja haukut ne joiden tuotannossa on nähty taloudellista potentiaalia
Lisäsin boldatun.
Vierailija kirjoitti:
Öh. En itse näe että nykypoppi olisi jotenkin rappeutuneempaa. Ihanko voitte väittää pokerinaamalla että nämä vanhan kansan iskelmäartistit ovat sitä kaivattua taiteen loistoa? Varsinkin kun iso osa suurista iskelmähiteistä on tökeröitä käännöksiä englanninkielisistä hiteistä.
On helppo sanoa, että ennen sitä osattiin, kun luonnollisesti vuosikymmeniä relevantteina säilyneet biisit ovat juuri niitä hyviä ja sielukkaita. Kyllä silloin 60-luvullakin tehtiin paljon kaupallista roskaa, mutta ihan samalla lailla kun nytkin, ne heikommat rahastusbiisit unohtuivat nopeasti ja ainoat menneiden vuosikymmenten biisit mitä nykyään kuullaan ovat juurikin näitä mestariteoksia. Ihan samalla tavalla 2030-luvulla varmasti puhutaan kuinka 2010-luvulla sitä osattiin, koska niiltä ajoilta muistoiksi jäävät vain PMMP:n kaltaiset etevät artistit kun taas tusina-Evelinat ja Saara Aallot unohtuvat parin vuoden sisään.
Tämä mainstreamin asteittainen paskautuminen on globaali ilmiö. 1973 myydyin levy oli Pink Floydin The Dark Side of the Moon. 40 vuotta myöhemmin se oli One Directionin Midnight Memories. Huomaatko mitään eroa näiden välillä musiikillisessa kunnianhimossa? Ei ole muuttunut mihinkään, niinkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Passion of lovers kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
David Bovie is dead kirjoitti:
Entäs suomalainen laadukas metalli musiikki?
Taitaa kokemukses rajoittua pop musiikin ihmeelliseen maailmaan..
Myös laadukkaita pienlevy yhtiöitä on edelleen ja ihmisiä jotka kuuntelevat uutta musiikkiaTätä ihmettelin Emma gaalassa. Miten niinkin tärkeä vientituote ohitettin lähes täysin? Tai ihmettelin ja ihmettelin... Emmahan on poppareiden karkelot, johon otetaan mukaan pikkasen rockhenkistä poppia.
Suomimetalli on oman genrensä humppaa eli ei herätä suurempia intohimoja muissa kuin suurkuluttajissa.
Mitäs musaa kuuntelet itse?
Oletko intohimoinen?
Minunko musiikkimakuuni se suomihevin humppaantuminen onkin sidottu?
Vierailija kirjoitti:
Öh. En itse näe että nykypoppi olisi jotenkin rappeutuneempaa. Ihanko voitte väittää pokerinaamalla että nämä vanhan kansan iskelmäartistit ovat sitä kaivattua taiteen loistoa? Varsinkin kun iso osa suurista iskelmähiteistä on tökeröitä käännöksiä englanninkielisistä hiteistä.
On helppo sanoa, että ennen sitä osattiin, kun luonnollisesti vuosikymmeniä relevantteina säilyneet biisit ovat juuri niitä hyviä ja sielukkaita. Kyllä silloin 60-luvullakin tehtiin paljon kaupallista roskaa, mutta ihan samalla lailla kun nytkin, ne heikommat rahastusbiisit unohtuivat nopeasti ja ainoat menneiden vuosikymmenten biisit mitä nykyään kuullaan ovat juurikin näitä mestariteoksia. Ihan samalla tavalla 2030-luvulla varmasti puhutaan kuinka 2010-luvulla sitä osattiin, koska niiltä ajoilta muistoiksi jäävät vain PMMP:n kaltaiset etevät artistit kun taas tusina-Evelinat ja Saara Aallot unohtuvat parin vuoden sisään.
Katoin just Love Records-leffan telkkarista. Taisi silloinkin olla samat ongelmat, kaupallinen huttu myy, näin on aina ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että ihan signeerataan. Et ole musabisnestä nähnytkään.
Et maininnut yhtäkään indielafkaakaan.Tuota noin, kuuntelen tietenkin kaikenlaista musiikkia laidasta laitaan ja olen kyllä tietoinen hyvistä indiebändeistäkin. Kuten sanoin, en ala tässä nyt nimiä erikseen mainitsemaan. Kyllä, olen hieman tuohtunut, pahoittelen jos tekstini oli jotenkin epäselvää. Etteköhän te kuitenkin saaneet pointistani kiinni.
AP
Kultaseni, sitä kutsutaan KAUPALLISUUDEKSI.
Levy-yhtiöt ovat LIIKELAITOKSIA, joiden tehtävänä on vain ja ainoastaan TEHDÄ VOITTOA.
Se on ihan hanurista, mutta minkäs teet. Money talks sensitivity walks...
Vierailija kirjoitti:
Passion of lovers kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
David Bovie is dead kirjoitti:
Entäs suomalainen laadukas metalli musiikki?
Taitaa kokemukses rajoittua pop musiikin ihmeelliseen maailmaan..
Myös laadukkaita pienlevy yhtiöitä on edelleen ja ihmisiä jotka kuuntelevat uutta musiikkiaTätä ihmettelin Emma gaalassa. Miten niinkin tärkeä vientituote ohitettin lähes täysin? Tai ihmettelin ja ihmettelin... Emmahan on poppareiden karkelot, johon otetaan mukaan pikkasen rockhenkistä poppia.
Suomimetalli on oman genrensä humppaa eli ei herätä suurempia intohimoja muissa kuin suurkuluttajissa.
Mitäs musaa kuuntelet itse?
Oletko intohimoinen?Minunko musiikkimakuuni se suomihevin humppaantuminen onkin sidottu?
Kiinnosti muuten vaan..oisko tyyliin YÖ
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öh. En itse näe että nykypoppi olisi jotenkin rappeutuneempaa. Ihanko voitte väittää pokerinaamalla että nämä vanhan kansan iskelmäartistit ovat sitä kaivattua taiteen loistoa? Varsinkin kun iso osa suurista iskelmähiteistä on tökeröitä käännöksiä englanninkielisistä hiteistä.
On helppo sanoa, että ennen sitä osattiin, kun luonnollisesti vuosikymmeniä relevantteina säilyneet biisit ovat juuri niitä hyviä ja sielukkaita. Kyllä silloin 60-luvullakin tehtiin paljon kaupallista roskaa, mutta ihan samalla lailla kun nytkin, ne heikommat rahastusbiisit unohtuivat nopeasti ja ainoat menneiden vuosikymmenten biisit mitä nykyään kuullaan ovat juurikin näitä mestariteoksia. Ihan samalla tavalla 2030-luvulla varmasti puhutaan kuinka 2010-luvulla sitä osattiin, koska niiltä ajoilta muistoiksi jäävät vain PMMP:n kaltaiset etevät artistit kun taas tusina-Evelinat ja Saara Aallot unohtuvat parin vuoden sisään.
Katoin just Love Records-leffan telkkarista. Taisi silloinkin olla samat ongelmat, kaupallinen huttu myy, näin on aina ollut.
AIkanaan suomi oli semmoinen eristynyt pikku lintukoto jossa mediaa hallitsi yleisradio ja se mitä he suostuivat kanavillaan soittamaan. Näinpä ajan suomi-hititkin on myöhemmin osoittautunut aika isolta osin käännösiskelmäksi.
ps. pmmp:n kaltaiset etevät artistit.. mitvit? olihan niillä hyvä säveltäjä mutta joo :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öh. En itse näe että nykypoppi olisi jotenkin rappeutuneempaa. Ihanko voitte väittää pokerinaamalla että nämä vanhan kansan iskelmäartistit ovat sitä kaivattua taiteen loistoa? Varsinkin kun iso osa suurista iskelmähiteistä on tökeröitä käännöksiä englanninkielisistä hiteistä.
On helppo sanoa, että ennen sitä osattiin, kun luonnollisesti vuosikymmeniä relevantteina säilyneet biisit ovat juuri niitä hyviä ja sielukkaita. Kyllä silloin 60-luvullakin tehtiin paljon kaupallista roskaa, mutta ihan samalla lailla kun nytkin, ne heikommat rahastusbiisit unohtuivat nopeasti ja ainoat menneiden vuosikymmenten biisit mitä nykyään kuullaan ovat juurikin näitä mestariteoksia. Ihan samalla tavalla 2030-luvulla varmasti puhutaan kuinka 2010-luvulla sitä osattiin, koska niiltä ajoilta muistoiksi jäävät vain PMMP:n kaltaiset etevät artistit kun taas tusina-Evelinat ja Saara Aallot unohtuvat parin vuoden sisään.
Tämä mainstreamin asteittainen paskautuminen on globaali ilmiö. 1973 myydyin levy oli Pink Floydin The Dark Side of the Moon. 40 vuotta myöhemmin se oli One Directionin Midnight Memories. Huomaatko mitään eroa näiden välillä musiikillisessa kunnianhimossa? Ei ole muuttunut mihinkään, niinkö?[/quote
Nykypäivänä naiseksi kasvamiseen kuuluu fani kulttuuri (jota ei tässä määrin 70-luvulla ollut.)
Kun pillukarva kasvaa on turvallista ihastua poikapändin jäseneeseen.
Ei aiheuta pettymystä..torjuntaa ..pakota seksiin ym..laulaa vain SINULLE.
Siinä sivussa myydään levyjä..julisteita ym
Ja kun Nirvanaa oikeasti kuuntelee, niin karmeeta kuraahan sekin on. Etenkin sanotukset! Tarttuvia melodioita muutama ja lavakarismaa ja katu-uskottavia jätkiä... Siinä se.