Osa suomalaislapsista on niin heikkokuntoisia, että pelkkä kuntotestien yrittäminen on vaikeaa – "Tulokset ovat huolestuttavia"
Koettakaa nyt hyvät äidit pitää huolta niistä lapsistanne.
https://yle.fi/urheilu/3-10047809
Toista kertaa peruskoululaisille tehdyt kansalliset liikuntatestit osoittivat, että kyykkyyn pääseminen, suorassa istuminen ja punnertaminen on isolle osalle lapsista liian vaikeaa. Tulevaisuuden toivojen työ- ja toimintakyky näyttää huolestuttavalta.
Kommentit (211)
Parasta lapsuudessani olivat ulkoleikit! Muistan kun leikittiin sisarusten (meitä oli 5) ja naapureiden (3) kanssa neiti Etsivää, keksittiin aina kunnollinen juoni, pojat oli rikollisia ja me tytöt etsiviä. Juostiin ympäri metsiä ja yksi leikki saattoi kestää jopa 4-6 tuntia! Välillä peli piip kun piti keksiä lisää juonta. Ei nykyään lapset tuollaisia leiki. Mielikuvitus ja kunto kehittyivät kyllä todella paljon! Sääli että nykyään tabletti ja pleikka kiinnostavat lapsia enemmän.
Ongelma on siinä, että sen sijaan, että kannustettaisiin yrittämään uudelleen ja uudelleen, annetaan periksi ja siitä alkaa nuoren kierre, kun ei koskaan tarvitse yrittää uudelleen, jos epäonnistuu. Ja kohta ei jaksa edes yrittää, koska on oppinut, että luovuttaminen on ihan fine.
Tyttäreni oppi ainakin liikkumaan, kun meillä ei ollut autoa. Itse käveli harrastuksiinsa mihin milloinkin. Suosittelen lämpimästi tapaa, vaikka auto olisikin.
Muistuu mieleen yläasteajat, kun lintsattiin lähes kaikki liikuntatunnit ja mentiin pelaamaan Virtua Fighteria tai vaikka kahville. Niin kiinnostavaa hommaa se koululiikunta oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulun tehtävä ei ole tehdä kuntotestejä oppilaille vaan opettaa liikkumaan. Entistä enemmän jos kukaan muu ei opeta.
Aina inhonnut kaiken maailman kuntotestejä. Miten saat hyvän numeron jos satut olemaan vaikka vähemmän notkea tai et tunne syystä tai toisesta liikunnan iloa? Koko liikunnan arvointi pitää poistaa. Pitäisi laittaa pikeminkin opettajan opetus arviointiin, niin luokatonta se on kohdallani ollut.
Ei mun mielestä koulun pidä opettaa liikkumista, vaan vanhempien. Ne luo pohjan ja näyttää esimerkkiä. Poistetaan vaan kuntotestit, mutta asia ei muutu miksikään. Aivan sama vaikka se koulu matelisi kuinka niiden vanhempien edessä, mutta lasten löysyys lähtee kyllä myös ihan niiden vanhemmista. Jos ei lapsen anneta hyppiä, pomppia ja kehittää taitojaan pienenä, niin ei sieltä voi olettaa löytyvän intoa.
Missä sinä kaupungissa noita asioita teet?
Ihmiset asuu koiran kopin kokoisissa kerrostaloasunnoissa missä valitetaan kun lapset edes puhuu.
Mitään paikkaa ei ole missä lapset saisi juoksennella ja tehdä muita asioita mitä lapsuuteen kuuluu.
Pk-seudulla, mikä tahansa kaupunki Vantaasta Kauniaisiin. On pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että läheltä löytyy leikkipuistoa jos jonkinlaista. Ja jos ei omasta mielestä ole 100 metrin päässä leikkipuistoa, niin voit ottaa sitten alle 5 -vuotiaalle rattaat ja matkustaa ilmaiseksi vaikka Fallkullaan, Nuuksioon tai Haltialaan, jättää rattaat parkkiin ja innostaa lasta.
Suomi ei muuten ole mikään jenkkilä tai Iso-Britannia, missä ehdoin tahdoin välttämättä pitää ajella tuntitolkulla vaan pääsee esteettömästi kulkemaan ja leikkipuistoon. Miksi ihmiset ovat tehneet siitä itselleen niin vaikeaa?
Leikkipuisto? En tunne yhtäkään lasta joka sellaisessa haluaa olla.
Sitä paitsi ei noi ole 5 vuotiaita jota testataan vaan koululaisia.
Mihin joku 10 vuotias menee Helsingissä? Ei kukaan missään puistossa ulkoile.
Jos joutuu julkisilla lähtemään johonkin niin se EI ole lähellä. 99% ihmisistä ei todellakaan rupea työpäivän jälkeen matkaamaan paria tuntia julkisilla lisää jotta pääsee johonkin metsään. Eikä kyllä vapaapäivänäkään.
Nyt sulla puuttuu konteksti ihan täysin. Puhuin aiemmin selkeästi, että lasten hyppimis-, tasapainoilu-, ja temppuilu juontavat juurensa lapsuuteen. Eli aivan niihin ensimmäisiin vuosiin. Ja siihen samaan yhteyteen viitaten totesin, että lapset pääsevät ERINOMAISESTI liikkumaan myös kaupungissa, koska leikkipuistoja (ja perhekahviloita) on joka puolella.
Nuuksio, Fallkulla ja Haltiala olivat vain tyyppiesimerkkejä siitä että haluetssaan pääsee vaikka minkälaiseen ympäristöön ja julkisilla. Me ollaan harjoiteltu tasapainoilua Keskuspuiston poluilla, leikkipuistoissa, edellämainituissa kohteissa ja lähimetsikössä. Mielikuvitus on rajana.
Suomessa lapset eivät ole todellakaan pakotettuja sisäelämään vaan voivat huoletta painella rivari-, okt- ja ktpihoilla. Eri asia on, jos vanhemmat eivät heille sellaista mahdollistamista ole lapsena tarjonneet, eivätkä muutenkaan virikkeellistäneet. Voi olla 10-vuotiaalle hankalaa käskeä ulos, jos ei itsekään ole menossa/innostanut pienenä ja vielä vanhemmalle lähes mahdotonta.
Lapsien EI todellakaan pidä leikkiä missään talojen pihoilla. Itse asiassa monessa taloyhtiössä se on yksiselitteisesti kielletty.
Perhekahvila? Ihan oikeasti. Siellä kahvilassako se lapsi saa riehua, uosta hyppiä ja heitellä tavaroita?
Kai tajuat että ihmiset pitäisi vähintään 2 tuntia PÄIVÄSSÄ liikkua? Sinä viet työpäivän jälkeen sen 5 vuotiaan (kun olet sen hakenut toiselta puolelta kaupungia) sinne keskuspuistoon (ellet sen vieressä asu) joka päivä pariksi tunniksi?
Aika supervanhempi olet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulun tehtävä ei ole tehdä kuntotestejä oppilaille vaan opettaa liikkumaan. Entistä enemmän jos kukaan muu ei opeta.
Aina inhonnut kaiken maailman kuntotestejä. Miten saat hyvän numeron jos satut olemaan vaikka vähemmän notkea tai et tunne syystä tai toisesta liikunnan iloa? Koko liikunnan arvointi pitää poistaa. Pitäisi laittaa pikeminkin opettajan opetus arviointiin, niin luokatonta se on kohdallani ollut.
Ei mun mielestä koulun pidä opettaa liikkumista, vaan vanhempien. Ne luo pohjan ja näyttää esimerkkiä. Poistetaan vaan kuntotestit, mutta asia ei muutu miksikään. Aivan sama vaikka se koulu matelisi kuinka niiden vanhempien edessä, mutta lasten löysyys lähtee kyllä myös ihan niiden vanhemmista. Jos ei lapsen anneta hyppiä, pomppia ja kehittää taitojaan pienenä, niin ei sieltä voi olettaa löytyvän intoa.
Missä sinä kaupungissa noita asioita teet?
Ihmiset asuu koiran kopin kokoisissa kerrostaloasunnoissa missä valitetaan kun lapset edes puhuu.
Mitään paikkaa ei ole missä lapset saisi juoksennella ja tehdä muita asioita mitä lapsuuteen kuuluu.
Pk-seudulla, mikä tahansa kaupunki Vantaasta Kauniaisiin. On pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että läheltä löytyy leikkipuistoa jos jonkinlaista. Ja jos ei omasta mielestä ole 100 metrin päässä leikkipuistoa, niin voit ottaa sitten alle 5 -vuotiaalle rattaat ja matkustaa ilmaiseksi vaikka Fallkullaan, Nuuksioon tai Haltialaan, jättää rattaat parkkiin ja innostaa lasta.
Suomi ei muuten ole mikään jenkkilä tai Iso-Britannia, missä ehdoin tahdoin välttämättä pitää ajella tuntitolkulla vaan pääsee esteettömästi kulkemaan ja leikkipuistoon. Miksi ihmiset ovat tehneet siitä itselleen niin vaikeaa?
Leikkipuisto? En tunne yhtäkään lasta joka sellaisessa haluaa olla.
Sitä paitsi ei noi ole 5 vuotiaita jota testataan vaan koululaisia.
Mihin joku 10 vuotias menee Helsingissä? Ei kukaan missään puistossa ulkoile.
Jos joutuu julkisilla lähtemään johonkin niin se EI ole lähellä. 99% ihmisistä ei todellakaan rupea työpäivän jälkeen matkaamaan paria tuntia julkisilla lisää jotta pääsee johonkin metsään. Eikä kyllä vapaapäivänäkään.
Nyt sulla puuttuu konteksti ihan täysin. Puhuin aiemmin selkeästi, että lasten hyppimis-, tasapainoilu-, ja temppuilu juontavat juurensa lapsuuteen. Eli aivan niihin ensimmäisiin vuosiin. Ja siihen samaan yhteyteen viitaten totesin, että lapset pääsevät ERINOMAISESTI liikkumaan myös kaupungissa, koska leikkipuistoja (ja perhekahviloita) on joka puolella.
Nuuksio, Fallkulla ja Haltiala olivat vain tyyppiesimerkkejä siitä että haluetssaan pääsee vaikka minkälaiseen ympäristöön ja julkisilla. Me ollaan harjoiteltu tasapainoilua Keskuspuiston poluilla, leikkipuistoissa, edellämainituissa kohteissa ja lähimetsikössä. Mielikuvitus on rajana.
Suomessa lapset eivät ole todellakaan pakotettuja sisäelämään vaan voivat huoletta painella rivari-, okt- ja ktpihoilla. Eri asia on, jos vanhemmat eivät heille sellaista mahdollistamista ole lapsena tarjonneet, eivätkä muutenkaan virikkeellistäneet. Voi olla 10-vuotiaalle hankalaa käskeä ulos, jos ei itsekään ole menossa/innostanut pienenä ja vielä vanhemmalle lähes mahdotonta.
Lapsien EI todellakaan pidä leikkiä missään talojen pihoilla. Itse asiassa monessa taloyhtiössä se on yksiselitteisesti kielletty.
Perhekahvila? Ihan oikeasti. Siellä kahvilassako se lapsi saa riehua, uosta hyppiä ja heitellä tavaroita?
Kai tajuat että ihmiset pitäisi vähintään 2 tuntia PÄIVÄSSÄ liikkua? Sinä viet työpäivän jälkeen sen 5 vuotiaan (kun olet sen hakenut toiselta puolelta kaupungia) sinne keskuspuistoon (ellet sen vieressä asu) joka päivä pariksi tunniksi?
Aika supervanhempi olet.
Jos lapsia hankit niin pidät huolta että asut alueella, joka soveltuu lasten liikkumiseen. Eikö se ole ihan päivänselvää? Jos taas pakko asua ihan keskustassa niin pitää vaan elää sen asian kanssa että pakko kuskata sinne puistoon vaikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulun tehtävä ei ole tehdä kuntotestejä oppilaille vaan opettaa liikkumaan. Entistä enemmän jos kukaan muu ei opeta.
Aina inhonnut kaiken maailman kuntotestejä. Miten saat hyvän numeron jos satut olemaan vaikka vähemmän notkea tai et tunne syystä tai toisesta liikunnan iloa? Koko liikunnan arvointi pitää poistaa. Pitäisi laittaa pikeminkin opettajan opetus arviointiin, niin luokatonta se on kohdallani ollut.
Ei mun mielestä koulun pidä opettaa liikkumista, vaan vanhempien. Ne luo pohjan ja näyttää esimerkkiä. Poistetaan vaan kuntotestit, mutta asia ei muutu miksikään. Aivan sama vaikka se koulu matelisi kuinka niiden vanhempien edessä, mutta lasten löysyys lähtee kyllä myös ihan niiden vanhemmista. Jos ei lapsen anneta hyppiä, pomppia ja kehittää taitojaan pienenä, niin ei sieltä voi olettaa löytyvän intoa.
Missä sinä kaupungissa noita asioita teet?
Ihmiset asuu koiran kopin kokoisissa kerrostaloasunnoissa missä valitetaan kun lapset edes puhuu.
Mitään paikkaa ei ole missä lapset saisi juoksennella ja tehdä muita asioita mitä lapsuuteen kuuluu.
Pk-seudulla, mikä tahansa kaupunki Vantaasta Kauniaisiin. On pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että läheltä löytyy leikkipuistoa jos jonkinlaista. Ja jos ei omasta mielestä ole 100 metrin päässä leikkipuistoa, niin voit ottaa sitten alle 5 -vuotiaalle rattaat ja matkustaa ilmaiseksi vaikka Fallkullaan, Nuuksioon tai Haltialaan, jättää rattaat parkkiin ja innostaa lasta.
Suomi ei muuten ole mikään jenkkilä tai Iso-Britannia, missä ehdoin tahdoin välttämättä pitää ajella tuntitolkulla vaan pääsee esteettömästi kulkemaan ja leikkipuistoon. Miksi ihmiset ovat tehneet siitä itselleen niin vaikeaa?
Leikkipuisto? En tunne yhtäkään lasta joka sellaisessa haluaa olla.
Sitä paitsi ei noi ole 5 vuotiaita jota testataan vaan koululaisia.
Mihin joku 10 vuotias menee Helsingissä? Ei kukaan missään puistossa ulkoile.
Jos joutuu julkisilla lähtemään johonkin niin se EI ole lähellä. 99% ihmisistä ei todellakaan rupea työpäivän jälkeen matkaamaan paria tuntia julkisilla lisää jotta pääsee johonkin metsään. Eikä kyllä vapaapäivänäkään.
Nyt sulla puuttuu konteksti ihan täysin. Puhuin aiemmin selkeästi, että lasten hyppimis-, tasapainoilu-, ja temppuilu juontavat juurensa lapsuuteen. Eli aivan niihin ensimmäisiin vuosiin. Ja siihen samaan yhteyteen viitaten totesin, että lapset pääsevät ERINOMAISESTI liikkumaan myös kaupungissa, koska leikkipuistoja (ja perhekahviloita) on joka puolella.
Nuuksio, Fallkulla ja Haltiala olivat vain tyyppiesimerkkejä siitä että haluetssaan pääsee vaikka minkälaiseen ympäristöön ja julkisilla. Me ollaan harjoiteltu tasapainoilua Keskuspuiston poluilla, leikkipuistoissa, edellämainituissa kohteissa ja lähimetsikössä. Mielikuvitus on rajana.
Suomessa lapset eivät ole todellakaan pakotettuja sisäelämään vaan voivat huoletta painella rivari-, okt- ja ktpihoilla. Eri asia on, jos vanhemmat eivät heille sellaista mahdollistamista ole lapsena tarjonneet, eivätkä muutenkaan virikkeellistäneet. Voi olla 10-vuotiaalle hankalaa käskeä ulos, jos ei itsekään ole menossa/innostanut pienenä ja vielä vanhemmalle lähes mahdotonta.
Lapsien EI todellakaan pidä leikkiä missään talojen pihoilla. Itse asiassa monessa taloyhtiössä se on yksiselitteisesti kielletty.
Perhekahvila? Ihan oikeasti. Siellä kahvilassako se lapsi saa riehua, uosta hyppiä ja heitellä tavaroita?
Kai tajuat että ihmiset pitäisi vähintään 2 tuntia PÄIVÄSSÄ liikkua? Sinä viet työpäivän jälkeen sen 5 vuotiaan (kun olet sen hakenut toiselta puolelta kaupungia) sinne keskuspuistoon (ellet sen vieressä asu) joka päivä pariksi tunniksi?
Aika supervanhempi olet.
Jos lapsia hankit niin pidät huolta että asut alueella, joka soveltuu lasten liikkumiseen. Eikö se ole ihan päivänselvää? Jos taas pakko asua ihan keskustassa niin pitää vaan elää sen asian kanssa että pakko kuskata sinne puistoon vaikka.
Asuinalueet muuttuu.
Voit ostaa asunnon hyvötä paikalta mutta kymmenen vuoden päästä kaikki viheralueet ja puistot on vedetty matalaksi ja taloyhtiö on poistanut leikkipaikat.
Siksi kukaan ei lapsia enää tee. Pakko asua kaupungissa eikä kaupunki ole lapselle hyvä paikka asua.
Vierailija kirjoitti:
Tässä voisi antaa palautetta myös urheiluseurojen suuntaan. Niissä harrastamisesta on tehty aivan liian vakavaa, joko pitää lapsesta asti mennä täysillä tai sitten ei ollenkaan. Missä on höntsäjoukkueet?
Katsokaapa vaikkapa miesten koripallojoukkueita nykysuomessa... montako "vaaleaihoista" (suomalaista) pelaajaa siellä on? Monella nuorella nousee seinä pystyyn kun ei pääse pelaamaan vaan joutuu istumaan vaihtopenkillä.
Meillä oli ihan normaalia lapsena mennä itse, kävellen tai pyörällä, kouluun, kaverien luo, harrastuksiin muutaman km:n matkat. Vanhemmilta sai autokyydin vain pitempiin matkoihin. Eikä siinä ollut mitään ihmeellistä, että itse kuljettiin, ei olisi tullut mieleenkään kysyä kyytiä jos matkaa 1-2km. Fillarilla pääsi nopeasti, siis esim ensin vaikka 2 km kaverin luo ja siitä 1,5 km uimaan. Tai muuten vaan huviksern käveltiin johonkin etemmäs kotipihasta, ei siinä koko päivää huvittanut olla samassa paikassa.
Käytiin uimassa, usein kolattiin itse (koulussa ja varsinkin koulun jälkeen) luistelukenttä jos halusi luistella. Se oli iloinen ja harvinainen yllätys jos luistelukentän oli vaikka opettaja kolannut valmiiksi.
Enkä ole vielä kovin vanha, ala- ja yläasteen kävin 80-90 luvulla.
Se, ettei olisi saanut itse mennä mihinkään kotipihasta, olisi tuntunut rangaistukselta. Eikä sitä edes ajatellut liikuntana, oli vaan ihan tavallista liikkua paljon, ihan vaan huvikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulun tehtävä ei ole tehdä kuntotestejä oppilaille vaan opettaa liikkumaan. Entistä enemmän jos kukaan muu ei opeta.
Aina inhonnut kaiken maailman kuntotestejä. Miten saat hyvän numeron jos satut olemaan vaikka vähemmän notkea tai et tunne syystä tai toisesta liikunnan iloa? Koko liikunnan arvointi pitää poistaa. Pitäisi laittaa pikeminkin opettajan opetus arviointiin, niin luokatonta se on kohdallani ollut.
Ei mun mielestä koulun pidä opettaa liikkumista, vaan vanhempien. Ne luo pohjan ja näyttää esimerkkiä. Poistetaan vaan kuntotestit, mutta asia ei muutu miksikään. Aivan sama vaikka se koulu matelisi kuinka niiden vanhempien edessä, mutta lasten löysyys lähtee kyllä myös ihan niiden vanhemmista. Jos ei lapsen anneta hyppiä, pomppia ja kehittää taitojaan pienenä, niin ei sieltä voi olettaa löytyvän intoa.
Missä sinä kaupungissa noita asioita teet?
Ihmiset asuu koiran kopin kokoisissa kerrostaloasunnoissa missä valitetaan kun lapset edes puhuu.
Mitään paikkaa ei ole missä lapset saisi juoksennella ja tehdä muita asioita mitä lapsuuteen kuuluu.
Pk-seudulla, mikä tahansa kaupunki Vantaasta Kauniaisiin. On pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että läheltä löytyy leikkipuistoa jos jonkinlaista. Ja jos ei omasta mielestä ole 100 metrin päässä leikkipuistoa, niin voit ottaa sitten alle 5 -vuotiaalle rattaat ja matkustaa ilmaiseksi vaikka Fallkullaan, Nuuksioon tai Haltialaan, jättää rattaat parkkiin ja innostaa lasta.
Suomi ei muuten ole mikään jenkkilä tai Iso-Britannia, missä ehdoin tahdoin välttämättä pitää ajella tuntitolkulla vaan pääsee esteettömästi kulkemaan ja leikkipuistoon. Miksi ihmiset ovat tehneet siitä itselleen niin vaikeaa?
Leikkipuisto? En tunne yhtäkään lasta joka sellaisessa haluaa olla.
Sitä paitsi ei noi ole 5 vuotiaita jota testataan vaan koululaisia.
Mihin joku 10 vuotias menee Helsingissä? Ei kukaan missään puistossa ulkoile.
Jos joutuu julkisilla lähtemään johonkin niin se EI ole lähellä. 99% ihmisistä ei todellakaan rupea työpäivän jälkeen matkaamaan paria tuntia julkisilla lisää jotta pääsee johonkin metsään. Eikä kyllä vapaapäivänäkään.
Nyt sulla puuttuu konteksti ihan täysin. Puhuin aiemmin selkeästi, että lasten hyppimis-, tasapainoilu-, ja temppuilu juontavat juurensa lapsuuteen. Eli aivan niihin ensimmäisiin vuosiin. Ja siihen samaan yhteyteen viitaten totesin, että lapset pääsevät ERINOMAISESTI liikkumaan myös kaupungissa, koska leikkipuistoja (ja perhekahviloita) on joka puolella.
Nuuksio, Fallkulla ja Haltiala olivat vain tyyppiesimerkkejä siitä että haluetssaan pääsee vaikka minkälaiseen ympäristöön ja julkisilla. Me ollaan harjoiteltu tasapainoilua Keskuspuiston poluilla, leikkipuistoissa, edellämainituissa kohteissa ja lähimetsikössä. Mielikuvitus on rajana.
Suomessa lapset eivät ole todellakaan pakotettuja sisäelämään vaan voivat huoletta painella rivari-, okt- ja ktpihoilla. Eri asia on, jos vanhemmat eivät heille sellaista mahdollistamista ole lapsena tarjonneet, eivätkä muutenkaan virikkeellistäneet. Voi olla 10-vuotiaalle hankalaa käskeä ulos, jos ei itsekään ole menossa/innostanut pienenä ja vielä vanhemmalle lähes mahdotonta.
Lapsien EI todellakaan pidä leikkiä missään talojen pihoilla. Itse asiassa monessa taloyhtiössä se on yksiselitteisesti kielletty.
Perhekahvila? Ihan oikeasti. Siellä kahvilassako se lapsi saa riehua, uosta hyppiä ja heitellä tavaroita?
Kai tajuat että ihmiset pitäisi vähintään 2 tuntia PÄIVÄSSÄ liikkua? Sinä viet työpäivän jälkeen sen 5 vuotiaan (kun olet sen hakenut toiselta puolelta kaupungia) sinne keskuspuistoon (ellet sen vieressä asu) joka päivä pariksi tunniksi?
Aika supervanhempi olet.
Olet kyllä aika ankea vanhempi. Jos mun lapset asuis Nykissä, niin valvoisin eri tavalla. Olen antanut lapsien liikkua jo pienestä pitäen tutussa ympäristössä. Vanhemmat tuntee lapset ja vice versa.
Tiedätkö mikä perhekahvila on? Ja kuten sanottua, jo et ole jo pienenä lapsena käynyt lapsen kanssa leikkipuistoissa ym. niin en usko että 5-vuotiaanakaan kiinnostaa. Kukaan ei vaatinu viemään lasta Keskuspuistoon työpäivän päätteeksi. Missä asut, niin keksin sulle ne ulkoilupaikat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulun tehtävä ei ole tehdä kuntotestejä oppilaille vaan opettaa liikkumaan. Entistä enemmän jos kukaan muu ei opeta.
Aina inhonnut kaiken maailman kuntotestejä. Miten saat hyvän numeron jos satut olemaan vaikka vähemmän notkea tai et tunne syystä tai toisesta liikunnan iloa? Koko liikunnan arvointi pitää poistaa. Pitäisi laittaa pikeminkin opettajan opetus arviointiin, niin luokatonta se on kohdallani ollut.
Ei mun mielestä koulun pidä opettaa liikkumista, vaan vanhempien. Ne luo pohjan ja näyttää esimerkkiä. Poistetaan vaan kuntotestit, mutta asia ei muutu miksikään. Aivan sama vaikka se koulu matelisi kuinka niiden vanhempien edessä, mutta lasten löysyys lähtee kyllä myös ihan niiden vanhemmista. Jos ei lapsen anneta hyppiä, pomppia ja kehittää taitojaan pienenä, niin ei sieltä voi olettaa löytyvän intoa.
Missä sinä kaupungissa noita asioita teet?
Ihmiset asuu koiran kopin kokoisissa kerrostaloasunnoissa missä valitetaan kun lapset edes puhuu.
Mitään paikkaa ei ole missä lapset saisi juoksennella ja tehdä muita asioita mitä lapsuuteen kuuluu.
Pk-seudulla, mikä tahansa kaupunki Vantaasta Kauniaisiin. On pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että läheltä löytyy leikkipuistoa jos jonkinlaista. Ja jos ei omasta mielestä ole 100 metrin päässä leikkipuistoa, niin voit ottaa sitten alle 5 -vuotiaalle rattaat ja matkustaa ilmaiseksi vaikka Fallkullaan, Nuuksioon tai Haltialaan, jättää rattaat parkkiin ja innostaa lasta.
Suomi ei muuten ole mikään jenkkilä tai Iso-Britannia, missä ehdoin tahdoin välttämättä pitää ajella tuntitolkulla vaan pääsee esteettömästi kulkemaan ja leikkipuistoon. Miksi ihmiset ovat tehneet siitä itselleen niin vaikeaa?
Leikkipuisto? En tunne yhtäkään lasta joka sellaisessa haluaa olla.
Sitä paitsi ei noi ole 5 vuotiaita jota testataan vaan koululaisia.
Mihin joku 10 vuotias menee Helsingissä? Ei kukaan missään puistossa ulkoile.
Jos joutuu julkisilla lähtemään johonkin niin se EI ole lähellä. 99% ihmisistä ei todellakaan rupea työpäivän jälkeen matkaamaan paria tuntia julkisilla lisää jotta pääsee johonkin metsään. Eikä kyllä vapaapäivänäkään.
Nyt sulla puuttuu konteksti ihan täysin. Puhuin aiemmin selkeästi, että lasten hyppimis-, tasapainoilu-, ja temppuilu juontavat juurensa lapsuuteen. Eli aivan niihin ensimmäisiin vuosiin. Ja siihen samaan yhteyteen viitaten totesin, että lapset pääsevät ERINOMAISESTI liikkumaan myös kaupungissa, koska leikkipuistoja (ja perhekahviloita) on joka puolella.
Nuuksio, Fallkulla ja Haltiala olivat vain tyyppiesimerkkejä siitä että haluetssaan pääsee vaikka minkälaiseen ympäristöön ja julkisilla. Me ollaan harjoiteltu tasapainoilua Keskuspuiston poluilla, leikkipuistoissa, edellämainituissa kohteissa ja lähimetsikössä. Mielikuvitus on rajana.
Suomessa lapset eivät ole todellakaan pakotettuja sisäelämään vaan voivat huoletta painella rivari-, okt- ja ktpihoilla. Eri asia on, jos vanhemmat eivät heille sellaista mahdollistamista ole lapsena tarjonneet, eivätkä muutenkaan virikkeellistäneet. Voi olla 10-vuotiaalle hankalaa käskeä ulos, jos ei itsekään ole menossa/innostanut pienenä ja vielä vanhemmalle lähes mahdotonta.
Lapsien EI todellakaan pidä leikkiä missään talojen pihoilla. Itse asiassa monessa taloyhtiössä se on yksiselitteisesti kielletty.
Perhekahvila? Ihan oikeasti. Siellä kahvilassako se lapsi saa riehua, uosta hyppiä ja heitellä tavaroita?
Kai tajuat että ihmiset pitäisi vähintään 2 tuntia PÄIVÄSSÄ liikkua? Sinä viet työpäivän jälkeen sen 5 vuotiaan (kun olet sen hakenut toiselta puolelta kaupungia) sinne keskuspuistoon (ellet sen vieressä asu) joka päivä pariksi tunniksi?
Aika supervanhempi olet.
Jos lapsia hankit niin pidät huolta että asut alueella, joka soveltuu lasten liikkumiseen. Eikö se ole ihan päivänselvää? Jos taas pakko asua ihan keskustassa niin pitää vaan elää sen asian kanssa että pakko kuskata sinne puistoon vaikka.
No, taitaa vain olla huono trolli tai sitten muuten vaan yrittää viedä hyvää keskustelua huonoon.
Vierailija kirjoitti:
Parasta lapsuudessani olivat ulkoleikit! Muistan kun leikittiin sisarusten (meitä oli 5) ja naapureiden (3) kanssa neiti Etsivää, keksittiin aina kunnollinen juoni, pojat oli rikollisia ja me tytöt etsiviä. Juostiin ympäri metsiä ja yksi leikki saattoi kestää jopa 4-6 tuntia! Välillä peli piip kun piti keksiä lisää juonta. Ei nykyään lapset tuollaisia leiki. Mielikuvitus ja kunto kehittyivät kyllä todella paljon! Sääli että nykyään tabletti ja pleikka kiinnostavat lapsia enemmän.
Sama. Ulkona oli parhaat leikit. Ja kesällä varsinkin oltiin kaikki päivät ulkona.
Se, mikä nykylapsille on normaalia, olisi meille ollut kotiaresti.
Ja kun oli kipeä, kaikkein ikävintä siinä oli se että joutui olemaan koko päivän sisällä.
Ei taida olla yhtä selkeää syytä. Toki eri näyttöpäätteiden varastama aika on pois muusta. Jos vanhemmat lisäksi ovat asenteellisia liikuntaa kohtaan (hikoo liikaa, ei ulkona voi tehdä mitään, mulla on traumat hiihdosta), niin nopeasti myös piltit omaksuvat samat asenteet.
Niiden samojen vanhempien kannattais vaan pitää mielessä, että tällä hyvinvointiyhteiskunnalla ei ole kohta rahaa niihin liikkumattomiin ja niiden vaivoihin..
Vierailija kirjoitti:
Älkää nyt tässä muistelko omia kouluaikoja ja kuvitelko, että nykyään on samanlaista!
Nämä move testien tulokset ovat lapselle itselleen sekä viranomaisille. Ope ei saa niitä hyödyntää arvioinnissaan.
Niin, nämä yksittäiset testit. Väitätkö, ettei nykyään liikuntatunneilla arvioida juuri suoritusta, ei osallistumista ja yritystä?
Lapset oppivat vanhemmiltaan, ja suuri osa oppimisesta tapahtuu esimerkin kautta. Jos lapsi näkee kuinka vähän pyöreä mami istuu syömässä pullaa eikä jaksa lähteä lenkille kun pitäähän elämästä - eli herkuttelusta ja laiskottelusta - nauttia, niin tuskin se Minna-Petteri sitten teini-ikäisenä lähtee telinevoimistelemaan vain siksi kun äiti sanoo että liikkuminen on hyväksi. Tai jos isoveli Jonne-Janica katselee isukkia joka tissuttelee ja ähisee autotallissa ja kulkee kaikkialle autolla koska mähän en kävele, niin kyllä se paikka löytyy yläasteen tupakkikopista eikä hiihtopolulta.
"Do as I say, not as I do".
Tässä yksi testi. Jokaisen perusterveen ja alle eläkeikäisen tulisi selvittää tämä helposti.
sasda kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä voisi antaa palautetta myös urheiluseurojen suuntaan. Niissä harrastamisesta on tehty aivan liian vakavaa, joko pitää lapsesta asti mennä täysillä tai sitten ei ollenkaan. Missä on höntsäjoukkueet?
Jälleen sekoitetaan liikunta ja urheilu.
Liikuntaa voi jokainen harrastaa vallan mainiosti ilman URHEILUseuraan kuulumista ja ohjatuissa harjoituksissa käymistä. Miten avuttomia nykyihmiset ovat, kun eivät enää osaa juoksuaskelta ottaa ilman lisenssiä, vakuutusta ja koulutettua valmentajaa?
Minäkin pelasin lapsena jalkapalloa vaikka kuinka paljon. Jos kaverin kanssa, joskus yksin. En ikinä kuulunut mihinkään seuraan enkä käynyt ohjatuissa treeneissä.
Tuollaisten höntsäporukoidenidea on lähinnä se, että kootaan se porukka pelaamaan yhdessä. Uskoisin, että moni haluaisi harrastaa, mutta ei pysty tai halua sitoutua useisiin treeneihin viikossa, joku muu kuin liikunnallinen harrastus vaikka vie aikaa. Ja ikävä kyllä, jos ei aloita ajoissa, saattaa olla jo alakouluikäisenä jäänyt niin paljon jälkeen ikäluokastaan, ettei joukkueeseen pääseminen välttämättä ole enää edes mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulun tehtävä ei ole tehdä kuntotestejä oppilaille vaan opettaa liikkumaan. Entistä enemmän jos kukaan muu ei opeta.
Aina inhonnut kaiken maailman kuntotestejä. Miten saat hyvän numeron jos satut olemaan vaikka vähemmän notkea tai et tunne syystä tai toisesta liikunnan iloa? Koko liikunnan arvointi pitää poistaa. Pitäisi laittaa pikeminkin opettajan opetus arviointiin, niin luokatonta se on kohdallani ollut.
Ei mun mielestä koulun pidä opettaa liikkumista, vaan vanhempien. Ne luo pohjan ja näyttää esimerkkiä. Poistetaan vaan kuntotestit, mutta asia ei muutu miksikään. Aivan sama vaikka se koulu matelisi kuinka niiden vanhempien edessä, mutta lasten löysyys lähtee kyllä myös ihan niiden vanhemmista. Jos ei lapsen anneta hyppiä, pomppia ja kehittää taitojaan pienenä, niin ei sieltä voi olettaa löytyvän intoa.
Missä sinä kaupungissa noita asioita teet?
Ihmiset asuu koiran kopin kokoisissa kerrostaloasunnoissa missä valitetaan kun lapset edes puhuu.
Mitään paikkaa ei ole missä lapset saisi juoksennella ja tehdä muita asioita mitä lapsuuteen kuuluu.
Pk-seudulla, mikä tahansa kaupunki Vantaasta Kauniaisiin. On pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että läheltä löytyy leikkipuistoa jos jonkinlaista. Ja jos ei omasta mielestä ole 100 metrin päässä leikkipuistoa, niin voit ottaa sitten alle 5 -vuotiaalle rattaat ja matkustaa ilmaiseksi vaikka Fallkullaan, Nuuksioon tai Haltialaan, jättää rattaat parkkiin ja innostaa lasta.
Suomi ei muuten ole mikään jenkkilä tai Iso-Britannia, missä ehdoin tahdoin välttämättä pitää ajella tuntitolkulla vaan pääsee esteettömästi kulkemaan ja leikkipuistoon. Miksi ihmiset ovat tehneet siitä itselleen niin vaikeaa?
Leikkipuisto? En tunne yhtäkään lasta joka sellaisessa haluaa olla.
Sitä paitsi ei noi ole 5 vuotiaita jota testataan vaan koululaisia.
Mihin joku 10 vuotias menee Helsingissä? Ei kukaan missään puistossa ulkoile.
Jos joutuu julkisilla lähtemään johonkin niin se EI ole lähellä. 99% ihmisistä ei todellakaan rupea työpäivän jälkeen matkaamaan paria tuntia julkisilla lisää jotta pääsee johonkin metsään. Eikä kyllä vapaapäivänäkään.
Onko helsinkiläinen koskaan kuullut esimerkiksi keskuspuistosta?
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien pitäisi miettiä millaista mallia he antavat. Normaalin hyötyliikunnan ja ulkoilun sijaan vanhemmat kuntoilevat salilla, pienet lapset laitetaan lapsiparkkiin ja isommat jätetään kotiin ruudun äärelle.
Se hyötyliikunta ei vain korvaa oikeaa hikliikuntaa. Jos menen kävelylle 4 vuotiaan kanssa ei tule hiki enkä saa samaa treeniä kuin esim tänään kahvakuulatunnilla. Asun kaupungissa enkä omista autoa joten hiihto ei ole vaihtoehto. Asunto pieni kaksio, jumppaamaan ei kotona mahdu. Liikuin pari vuotta vaunulenkeillä ja kun aloin kunnolla liikkumaan aikuisten vauhtiin salilla ja ryhmissä oli esim. lihaskunto surkea.
Kyllä ne pääsee kun en enää kaupungissa asu.
Kaupungissa kun ei ole liikuntamahdollisuuksia. Kukaan ei halua liikkua autojen seassa eikä betonin ympärillä.