Lue keskustelun säännöt.
Kaunein omistamasi esine?
Ja miksi juuri se on niin kaunis että se on kaunein?
Kommentit (297)
Ei ole mutta tahtoisin puuveistoksen jota voisi tunnustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Marjukka Paasivirran Kupittaan Savelle maalaama vaasi 1960-luvulta. Kaunein ja rakkain, koska olen saanut sen edesmenneeltä äidiltäni 1990-luvulla. Maljakko on äitini itselleen 1960-luvulla ostama ja yllättäen hän eräänä äitienpäivänä lahjoitti minulle.
Yngwie malmsteen kirjoitti:
Fender stratocaster
Piti googlettaa, kun en tiedä aiheesta mitään. Siis ilmeisesti kaunis kitara? Soitatko sitä, vai onko ihan koristearvon vuoksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan joku koru, esim. 50-luvun pukukoru, rintakoru pastellisävyisillä korukivillä ja siihen mätsäävät korvikset. Tai vanha kirja 1800-luvulta. Tai ei sentään. Kyllä se on mun kissa, vaikka hän ei ole varsinaisesti "esine".
Puhtaanvalkoinen Volvo V70. Rakastan tuota autoa, se on minusta aivan mielettömän kaunis. Sillä on nimi, huolehdin siitä, pesen ja puunaan sitä, ettei se olisi ikinä likainen ja otan siitä valokuvia erilaisissa maisemissa. Joskus vaan seison ikkunan edessä ja tuijotan parkkipaikalle ihaillen sitä ❤
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhtaanvalkoinen Volvo V70. Rakastan tuota autoa, se on minusta aivan mielettömän kaunis. Sillä on nimi, huolehdin siitä, pesen ja puunaan sitä, ettei se olisi ikinä likainen ja otan siitä valokuvia erilaisissa maisemissa. Joskus vaan seison ikkunan edessä ja tuijotan parkkipaikalle ihaillen sitä ❤
Oo, söpöä. Teillä on selvästi connection.
Mulla on musta pikkubemari ja usein kun kuljen pihalla sen ohi hipaisen sitä hellästi ja kuiskaan moi.
Vierailija kirjoitti:
Pappani kultainen kihlasormus jossa kaiverrus; Aino 4.6 1917 ja
heistä Imatralla otettu kihlajaiskuva kehyksissä.
Pappa kuoli jo ennen syntymääni, mummu oli todella läheinen <3 !
Voi miten suloista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tekemäni suuret ristipistotaulut, toisessa tyttö ihailee täysikuuta ja toisessa kolme lasta kiipeää veräjän yli. Tosi kauan kesti tekeminen, mutta ovat ihanat!
Parisängyn tilkkupeitto, jota tein sinä kesänä, kun odotin pääsyä suureen leikkaukseen. Pelkäsin ja käytin aikani tilkkujen ompeluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunnostamani ruutuikkuna, jossa 4 ruutua. Pelastin sen suvun tilalta purettavasta riihestä ja on joltain 1800-luvun lopulta. Kulkee mukanani, mihin asetunkin asumaan. Tunnearvoa ja pala historiaa. Mitä kaikkea onkaan tehty ruudun takana.
Fender stratocaster ja 50-luvun brittipyörä, molemmat mustia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä kauneudesta tiedä, mutta toi Japanialainen käsin taottu Damascusterä 200 layerillä ja kaiverruksilla on melko kaunis. Tai sitten mä vaan pidän kaikesta terävästä ja vaarallisesta.
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Bias kirjoitti:
Paul Henningsenin Artichoke valaisin, se on vaan niin kaunis.
Louis Poulsenin Artichoke on, ei Poulin. Höperö olet kun narraat.
Paul Henningsen on suunnittelija, Louis Poulsen valmistaja. Niin että kukaan ei narraa.
Englannista ostettu Victorian aikainen pieni kompassi, jonka kääntöpuoli on verikiveä. Se on tarkoitettu riipukseksi. Todella patinoitunut, ehkä jopa "räsä", mutta minusta se on aivan valtavan kaunis.
Kyllä se tuo tyttöystävä taitaa olla ;)
Vierailija kirjoitti:
Jos jätetään taulut pois laskuista, niin ehkä ametistilohkare, sellainen terävähuippuisen vuoren näköinen. Hiukan tämäntapainen, vaikka omani on kauniimpi: https://thumbs.dreamstime.com/z/amethyst-crystal-rock-stone-chunk-66956…
Tuo on kyllä kaunis, Wau! Itse omistan paljon kauniita asioita ja esineitä, ne on mun ”aarteita”, keräsin jo lapsena. Nyt aikuisena ne on isompia ja kalliimpia, jopa jotain huonekaluja pidän aarteinani.
Vierailija kirjoitti:
Taulu jonka ostin Prahasta, tai sellainen lasinen paperipaino jonka sisällä on meduusa (tämän tapainen).
Aika hieno ja erikoinen tuo medusa!
Kuvat lapsista ja hääkuvamme, vihkisormukseni ja kultainen sydänmedaljonki, jonka sain mieheltäni ja nuorimmalta pojaltani eräänä äitienpäivänä aamiaisen ja ruusujen kera. Ja sitten on vielä eräs 1800-luvun lopulta peräisin oleva hopeasormus, jossa on keskellä iso granaatti.
Eräs rakkaimmista, vaikkakaan ei kovin kaunis, on isoisoisältäni peräisin oleva vanha nalle. Isosetäni sai sen ollessaan kolmevuotias ja hänen muutettuaan kotoaan, jäi nalle sinne. Minun sukupolveni lapset leikkivät sillä ollessaan siellä kylässä. Rakkaan isoisoisäni kuoltua kysyin, voinko saada tuon nallen muistona hyvin rakkaasta ihmisestä. Vaalin sitä ja se istuu lasivitriinissä.
Nykyään oma poikani saa silloin tällöin pidellä sitä ja minä kerron hänelle nallesta ja vanhasta miehestä, joka aina hymyili ja jota äiti rakasti niin paljon, että halusi antaa hänen nimensä perintönä pojalle. Siksi tuo nalle on minulle kaunis, vaikka se ei sitä ulkoisesti olekaan. Siihen liittyy niin paljon kauniita muistoja.