Missä asiassa elämäsi ei mennytkään niinkuin olisi voinut luulla?

Kuvittelin, että kun saan tohtorintutkinnon tehtyä, työllistyn akateemiseen maailmaan kuten vanhempani ja sisarukseni. Nyt kahdeksan vuotta väitöksen jälkeen olen ollut oman alan töissä yhteensä vähän yli vuoden, nekin neljässä pätkässä. Työttömyyttä on ollut kolmessa jaksossa yhteensä n. 4 vuotta, nyt aivan muissa hanttihommissa. Vielä en ole luopunut toivosta saada koulutustani vastaavaa työtä.

Yksi neuvo/kysymys, joka on alkanut ärsyttää aivan suunnattomasti, on: "miksi et vaan lähde ulkomaille?". No kappas kun ei siellä ulkomailla vartijana oleminen ole mitenkään antoisampaa kuin Suomessakaan. Ja taas kansainvälisissä hauissa olevia asiantuntijatöitä hakee moninkertainen joukko päteviä tyyppejä, usein tunnetuista huippuyliopistoista, jotka menevät HY:n tohtorin ohi heittämällä. Eli ei sinne ulkomaille todellakaan noin vain "mennä" oman alan töihin. Nähty on.

M40

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa tuo ap:n esimerkki on hyvin yleinen. Älykkäät ihmiset voivat luulla, että se älykkyys riittää ja kantaa pitkälle. Kuitenkin älykäs ja koulussa hyvin menestynyt voi saada itsensä ihan yhtä hyvin tai ehkä helpomminkin pinteeseen, josta on vaikea päästä pois.

Pari älykkään ihmisen elämää vaikeuttavaa ongelmaa:

- vaikeampi löytää ystäviä ja kumppaneita - sosiaaliset verkostot ovat yhä tärkeämpiä nykyään, ja yleensä juuri niitä asioita, jotka tuovat onnellisuutta ja tekevät elämästä elämisen arvoista. Katastrofin, kuten sairauden tai työttömyyden sattuessa se turvaverkko nostaisi tehokkaasti. Jos ihmisistä suurin osa on keskivertoja ja itse älyllisesti yläpuolella, samantasoiset ystävät ja kumppanit on oikeasti kiven alla, ellei pääse onnistuneesti piireihin, joihin heitä on luonnollisesti kerääntynyt.

- vitkastelu ja vaikeus tehdä päätöksiä, kun osaa katsoa asioita monelta puolelta. Jää helposti jumiin, kun pitäisi vaan tehdä ratkaisu ja porskuttaa tyytyväisenä eteenpäin.

- vaikeus tyytyä keskinkertaiseen elämään, koska on tunne, että pystyisi parempaan ja ansaitsee parempaa. Tässä on helposti riski, että jää kurkottelemaan kuuta ja katajaan kapsahtaa.

Suutuin.

En hyväksy tätä paskaa, juuri tällaisen takia hävettäisi aivan helvetisti ikinä sanoa olevani älykäs. Ärsyttää nämä lahjakkaat lapset jotka selviää parikymppiseksi asti jokaisestä älyllisestä haasteesta heittämällä. Sitten ensimmäisen kerran kun pitäisi oikeasti ratkaista ongelma, luovuttavat heti ja perustelevat tämän itselleen sillä, miten maailmaan on niin vaikea sopeutua kun on vaan liian hieno enkeli tämän pallon pintaa kuluttamaan. Nuo on kaikki viime kädessä aivan naurettavan pieniä ja helposti ratkaistavia "ongelmia", jos sitä älyä käyttää. Jokaisessa on kyse omasta asenneviasta. Jos ei omia asenteitaan pysty korjaamaan, mikä älykäs sä sitten muka olet.

Jos susta tavikset ovat alapuolellasi etkä kelpuuta heitä ystäviksesi, tämä on merkki kusipäisyydestä, ei älystä.

Jos et pysty tunnistamaan ja hallitsemaan taipumustasi ylianalysointiin, et vaan ole kovin fiksu, anteeksi nyt vaan, tai sinulla on pakko-oireinen häiriö tai masennus, mene hoitoon.

Jos kuvittelet ansaitsevasi jotain hienoa, suurta menestystä ja statusta minkä saavuttamiseen sinulla ei ole edellytyksiä, olet häiriintynyt ihminen ja itsetuntosi ja identiteettisi perustuu kokonaan illuusiolle erityisyydestä. Tämä voi olla joko aikuistumisen puutetta tai sitten mielenterveysongelma.

Jollet kykene nauttimaan normaalista elämästä, se on todella surullista, mutta ei johdu älystäsi. Sen sijaan voit hyödyntää älyäsi asian muuttamiseksi.

Tuo vastaus kertookin kaiken vastaajan älykkyydestä.

On ihan oikeasti todella vaikea elää yhteiskunnassa, jossa 99,9 % ihmisistä on omaan tasoon nähden älyllisesti kehitysvammaisia.

Ja sinä tiedät tämän... mistä?

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa tuo ap:n esimerkki on hyvin yleinen. Älykkäät ihmiset voivat luulla, että se älykkyys riittää ja kantaa pitkälle. Kuitenkin älykäs ja koulussa hyvin menestynyt voi saada itsensä ihan yhtä hyvin tai ehkä helpomminkin pinteeseen, josta on vaikea päästä pois.

Pari älykkään ihmisen elämää vaikeuttavaa ongelmaa:

- vaikeampi löytää ystäviä ja kumppaneita - sosiaaliset verkostot ovat yhä tärkeämpiä nykyään, ja yleensä juuri niitä asioita, jotka tuovat onnellisuutta ja tekevät elämästä elämisen arvoista. Katastrofin, kuten sairauden tai työttömyyden sattuessa se turvaverkko nostaisi tehokkaasti. Jos ihmisistä suurin osa on keskivertoja ja itse älyllisesti yläpuolella, samantasoiset ystävät ja kumppanit on oikeasti kiven alla, ellei pääse onnistuneesti piireihin, joihin heitä on luonnollisesti kerääntynyt.

- vitkastelu ja vaikeus tehdä päätöksiä, kun osaa katsoa asioita monelta puolelta. Jää helposti jumiin, kun pitäisi vaan tehdä ratkaisu ja porskuttaa tyytyväisenä eteenpäin.

- vaikeus tyytyä keskinkertaiseen elämään, koska on tunne, että pystyisi parempaan ja ansaitsee parempaa. Tässä on helposti riski, että jää kurkottelemaan kuuta ja katajaan kapsahtaa.

Tämä varmaan koskee tietynlaisia "älykkäitä", eli sellaisia 120-130 äoisia, jotka tyypiltään filosofisia tai jopa taiteellisia.

Jos et älykkäänä ole tajunnut opetella p3r533n nuolentaa ja kyynärpäätaktiikkaa, et pärjää enää nykymaailmassa, joka on lahjattomille tehty (älykkäiden toimesta). Lahjattomat oppivat jo ala-asteella vippaskonstit ja fuskaamisentaidot, koska heidän on pakko. He eivät pärjää koulussa tai missään muuten kuin vähäsen notkistamalla moraaliaan.

Se taito sitten palkitsee heidät aikuisenakin. Työpaikoilla he ovat pomon suosiossa ja jopa parisuhdemarkkinoilla he porskuttavat röyhkeytensä ansiosta ja sillä että kehtaavat antaa itsestään valheellisen kuvan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa tuo ap:n esimerkki on hyvin yleinen. Älykkäät ihmiset voivat luulla, että se älykkyys riittää ja kantaa pitkälle. Kuitenkin älykäs ja koulussa hyvin menestynyt voi saada itsensä ihan yhtä hyvin tai ehkä helpomminkin pinteeseen, josta on vaikea päästä pois.

Pari älykkään ihmisen elämää vaikeuttavaa ongelmaa:

- vaikeampi löytää ystäviä ja kumppaneita - sosiaaliset verkostot ovat yhä tärkeämpiä nykyään, ja yleensä juuri niitä asioita, jotka tuovat onnellisuutta ja tekevät elämästä elämisen arvoista. Katastrofin, kuten sairauden tai työttömyyden sattuessa se turvaverkko nostaisi tehokkaasti. Jos ihmisistä suurin osa on keskivertoja ja itse älyllisesti yläpuolella, samantasoiset ystävät ja kumppanit on oikeasti kiven alla, ellei pääse onnistuneesti piireihin, joihin heitä on luonnollisesti kerääntynyt.

- vitkastelu ja vaikeus tehdä päätöksiä, kun osaa katsoa asioita monelta puolelta. Jää helposti jumiin, kun pitäisi vaan tehdä ratkaisu ja porskuttaa tyytyväisenä eteenpäin.

- vaikeus tyytyä keskinkertaiseen elämään, koska on tunne, että pystyisi parempaan ja ansaitsee parempaa. Tässä on helposti riski, että jää kurkottelemaan kuuta ja katajaan kapsahtaa.

Suutuin.

En hyväksy tätä paskaa, juuri tällaisen takia hävettäisi aivan helvetisti ikinä sanoa olevani älykäs. Ärsyttää nämä lahjakkaat lapset jotka selviää parikymppiseksi asti jokaisestä älyllisestä haasteesta heittämällä. Sitten ensimmäisen kerran kun pitäisi oikeasti ratkaista ongelma, luovuttavat heti ja perustelevat tämän itselleen sillä, miten maailmaan on niin vaikea sopeutua kun on vaan liian hieno enkeli tämän pallon pintaa kuluttamaan. Nuo on kaikki viime kädessä aivan naurettavan pieniä ja helposti ratkaistavia "ongelmia", jos sitä älyä käyttää. Jokaisessa on kyse omasta asenneviasta. Jos ei omia asenteitaan pysty korjaamaan, mikä älykäs sä sitten muka olet.

Jos susta tavikset ovat alapuolellasi etkä kelpuuta heitä ystäviksesi, tämä on merkki kusipäisyydestä, ei älystä.

Jos et pysty tunnistamaan ja hallitsemaan taipumustasi ylianalysointiin, et vaan ole kovin fiksu, anteeksi nyt vaan, tai sinulla on pakko-oireinen häiriö tai masennus, mene hoitoon.

Jos kuvittelet ansaitsevasi jotain hienoa, suurta menestystä ja statusta minkä saavuttamiseen sinulla ei ole edellytyksiä, olet häiriintynyt ihminen ja itsetuntosi ja identiteettisi perustuu kokonaan illuusiolle erityisyydestä. Tämä voi olla joko aikuistumisen puutetta tai sitten mielenterveysongelma.

Jollet kykene nauttimaan normaalista elämästä, se on todella surullista, mutta ei johdu älystäsi. Sen sijaan voit hyödyntää älyäsi asian muuttamiseksi.

Täsmälleen samaa mieltä. Älykäs ihminen ei vain pääsy halveksimaan ja syyttelemään muita, vaan etsii ratkaisuja. Ja kykenee myös kyseenalaistamaan omat odotuksensa, suhteuttamaan odotukset itsestään realiteetteihin. Älykäs ihminen etsii uusia ratkaisuka ja väyliä, ei jumita siihen ylivertaiseen ja ylimieliseen mukaälyynsä. Se on tyhmyyttä ja ylimielisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa tuo ap:n esimerkki on hyvin yleinen. Älykkäät ihmiset voivat luulla, että se älykkyys riittää ja kantaa pitkälle. Kuitenkin älykäs ja koulussa hyvin menestynyt voi saada itsensä ihan yhtä hyvin tai ehkä helpomminkin pinteeseen, josta on vaikea päästä pois.

Pari älykkään ihmisen elämää vaikeuttavaa ongelmaa:

- vaikeampi löytää ystäviä ja kumppaneita - sosiaaliset verkostot ovat yhä tärkeämpiä nykyään, ja yleensä juuri niitä asioita, jotka tuovat onnellisuutta ja tekevät elämästä elämisen arvoista. Katastrofin, kuten sairauden tai työttömyyden sattuessa se turvaverkko nostaisi tehokkaasti. Jos ihmisistä suurin osa on keskivertoja ja itse älyllisesti yläpuolella, samantasoiset ystävät ja kumppanit on oikeasti kiven alla, ellei pääse onnistuneesti piireihin, joihin heitä on luonnollisesti kerääntynyt.

- vitkastelu ja vaikeus tehdä päätöksiä, kun osaa katsoa asioita monelta puolelta. Jää helposti jumiin, kun pitäisi vaan tehdä ratkaisu ja porskuttaa tyytyväisenä eteenpäin.

- vaikeus tyytyä keskinkertaiseen elämään, koska on tunne, että pystyisi parempaan ja ansaitsee parempaa. Tässä on helposti riski, että jää kurkottelemaan kuuta ja katajaan kapsahtaa.

Suutuin.

En hyväksy tätä paskaa, juuri tällaisen takia hävettäisi aivan helvetisti ikinä sanoa olevani älykäs. Ärsyttää nämä lahjakkaat lapset jotka selviää parikymppiseksi asti jokaisestä älyllisestä haasteesta heittämällä. Sitten ensimmäisen kerran kun pitäisi oikeasti ratkaista ongelma, luovuttavat heti ja perustelevat tämän itselleen sillä, miten maailmaan on niin vaikea sopeutua kun on vaan liian hieno enkeli tämän pallon pintaa kuluttamaan. Nuo on kaikki viime kädessä aivan naurettavan pieniä ja helposti ratkaistavia "ongelmia", jos sitä älyä käyttää. Jokaisessa on kyse omasta asenneviasta. Jos ei omia asenteitaan pysty korjaamaan, mikä älykäs sä sitten muka olet.

Jos susta tavikset ovat alapuolellasi etkä kelpuuta heitä ystäviksesi, tämä on merkki kusipäisyydestä, ei älystä.

Jos et pysty tunnistamaan ja hallitsemaan taipumustasi ylianalysointiin, et vaan ole kovin fiksu, anteeksi nyt vaan, tai sinulla on pakko-oireinen häiriö tai masennus, mene hoitoon.

Jos kuvittelet ansaitsevasi jotain hienoa, suurta menestystä ja statusta minkä saavuttamiseen sinulla ei ole edellytyksiä, olet häiriintynyt ihminen ja itsetuntosi ja identiteettisi perustuu kokonaan illuusiolle erityisyydestä. Tämä voi olla joko aikuistumisen puutetta tai sitten mielenterveysongelma.

Jollet kykene nauttimaan normaalista elämästä, se on todella surullista, mutta ei johdu älystäsi. Sen sijaan voit hyödyntää älyäsi asian muuttamiseksi.

Tuo vastaus kertookin kaiken vastaajan älykkyydestä.

On ihan oikeasti todella vaikea elää yhteiskunnassa, jossa 99,9 % ihmisistä on omaan tasoon nähden älyllisesti kehitysvammaisia.

Minä en nyt kerro olenko heikkolahjainen, tavis, keskivertoa älykkäämpi, korkeaälyinen vai huippunero. Sen voin tunnustaa, etten pysty ymmärtämään noita suutujia, äksyilijöitä ja vihaansa tukehtuvia möykkääjiä, jotka menevät täysin sekaisin siitä, jos joku sanoo pari sanaa; olen älykäs.

Oletteko suuttujat koskaan pohtineet miksi teillä menee niin paljon tunteisiin tuo asia. Jotain pelkoa varmaan taustalla. Mitä pelkäätte?

Liittyykö arvottomuuden tunne siihen pelkoon jotenkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa tuo ap:n esimerkki on hyvin yleinen. Älykkäät ihmiset voivat luulla, että se älykkyys riittää ja kantaa pitkälle. Kuitenkin älykäs ja koulussa hyvin menestynyt voi saada itsensä ihan yhtä hyvin tai ehkä helpomminkin pinteeseen, josta on vaikea päästä pois.

Pari älykkään ihmisen elämää vaikeuttavaa ongelmaa:

- vaikeampi löytää ystäviä ja kumppaneita - sosiaaliset verkostot ovat yhä tärkeämpiä nykyään, ja yleensä juuri niitä asioita, jotka tuovat onnellisuutta ja tekevät elämästä elämisen arvoista. Katastrofin, kuten sairauden tai työttömyyden sattuessa se turvaverkko nostaisi tehokkaasti. Jos ihmisistä suurin osa on keskivertoja ja itse älyllisesti yläpuolella, samantasoiset ystävät ja kumppanit on oikeasti kiven alla, ellei pääse onnistuneesti piireihin, joihin heitä on luonnollisesti kerääntynyt.

- vitkastelu ja vaikeus tehdä päätöksiä, kun osaa katsoa asioita monelta puolelta. Jää helposti jumiin, kun pitäisi vaan tehdä ratkaisu ja porskuttaa tyytyväisenä eteenpäin.

- vaikeus tyytyä keskinkertaiseen elämään, koska on tunne, että pystyisi parempaan ja ansaitsee parempaa. Tässä on helposti riski, että jää kurkottelemaan kuuta ja katajaan kapsahtaa.

Tämä varmaan koskee tietynlaisia "älykkäitä", eli sellaisia 120-130 äoisia, jotka tyypiltään filosofisia tai jopa taiteellisia.

Jos et älykkäänä ole tajunnut opetella p3r533n nuolentaa ja kyynärpäätaktiikkaa, et pärjää enää nykymaailmassa, joka on lahjattomille tehty (älykkäiden toimesta). Lahjattomat oppivat jo ala-asteella vippaskonstit ja fuskaamisentaidot, koska heidän on pakko. He eivät pärjää koulussa tai missään muuten kuin vähäsen notkistamalla moraaliaan.

Se taito sitten palkitsee heidät aikuisenakin. Työpaikoilla he ovat pomon suosiossa ja jopa parisuhdemarkkinoilla he porskuttavat röyhkeytensä ansiosta ja sillä että kehtaavat antaa itsestään valheellisen kuvan.

Kaikkea ei opita koulun penkiltä. Etenkään työelämään tarvittavia taitoja. Ei riitä se, että saa hyviä numeroita ja on luokkansa paras. Pitää kyetä yhdistämään tietoa luovasti ja luomaan uusia ratkaisuja. Monissa hommissa vaaditaan kykyä luovia kiperissä ja nopeasti muuttuvissa tilanteissa. Näitä taitoja ei tentitä koulukirjasta. Muuntautumiskyky, luova tietojen yhdistäminen, näitä tarvitaan varsinkin kun resursseissa kiristetään ja kiristetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa tuo ap:n esimerkki on hyvin yleinen. Älykkäät ihmiset voivat luulla, että se älykkyys riittää ja kantaa pitkälle. Kuitenkin älykäs ja koulussa hyvin menestynyt voi saada itsensä ihan yhtä hyvin tai ehkä helpomminkin pinteeseen, josta on vaikea päästä pois.

Pari älykkään ihmisen elämää vaikeuttavaa ongelmaa:

- vaikeampi löytää ystäviä ja kumppaneita - sosiaaliset verkostot ovat yhä tärkeämpiä nykyään, ja yleensä juuri niitä asioita, jotka tuovat onnellisuutta ja tekevät elämästä elämisen arvoista. Katastrofin, kuten sairauden tai työttömyyden sattuessa se turvaverkko nostaisi tehokkaasti. Jos ihmisistä suurin osa on keskivertoja ja itse älyllisesti yläpuolella, samantasoiset ystävät ja kumppanit on oikeasti kiven alla, ellei pääse onnistuneesti piireihin, joihin heitä on luonnollisesti kerääntynyt.

- vitkastelu ja vaikeus tehdä päätöksiä, kun osaa katsoa asioita monelta puolelta. Jää helposti jumiin, kun pitäisi vaan tehdä ratkaisu ja porskuttaa tyytyväisenä eteenpäin.

- vaikeus tyytyä keskinkertaiseen elämään, koska on tunne, että pystyisi parempaan ja ansaitsee parempaa. Tässä on helposti riski, että jää kurkottelemaan kuuta ja katajaan kapsahtaa.

Suutuin.

En hyväksy tätä paskaa, juuri tällaisen takia hävettäisi aivan helvetisti ikinä sanoa olevani älykäs. Ärsyttää nämä lahjakkaat lapset jotka selviää parikymppiseksi asti jokaisestä älyllisestä haasteesta heittämällä. Sitten ensimmäisen kerran kun pitäisi oikeasti ratkaista ongelma, luovuttavat heti ja perustelevat tämän itselleen sillä, miten maailmaan on niin vaikea sopeutua kun on vaan liian hieno enkeli tämän pallon pintaa kuluttamaan. Nuo on kaikki viime kädessä aivan naurettavan pieniä ja helposti ratkaistavia "ongelmia", jos sitä älyä käyttää. Jokaisessa on kyse omasta asenneviasta. Jos ei omia asenteitaan pysty korjaamaan, mikä älykäs sä sitten muka olet.

Jos susta tavikset ovat alapuolellasi etkä kelpuuta heitä ystäviksesi, tämä on merkki kusipäisyydestä, ei älystä.

Jos et pysty tunnistamaan ja hallitsemaan taipumustasi ylianalysointiin, et vaan ole kovin fiksu, anteeksi nyt vaan, tai sinulla on pakko-oireinen häiriö tai masennus, mene hoitoon.

Jos kuvittelet ansaitsevasi jotain hienoa, suurta menestystä ja statusta minkä saavuttamiseen sinulla ei ole edellytyksiä, olet häiriintynyt ihminen ja itsetuntosi ja identiteettisi perustuu kokonaan illuusiolle erityisyydestä. Tämä voi olla joko aikuistumisen puutetta tai sitten mielenterveysongelma.

Jollet kykene nauttimaan normaalista elämästä, se on todella surullista, mutta ei johdu älystäsi. Sen sijaan voit hyödyntää älyäsi asian muuttamiseksi.

Täsmälleen samaa mieltä. Älykäs ihminen ei vain pääsy halveksimaan ja syyttelemään muita, vaan etsii ratkaisuja. Ja kykenee myös kyseenalaistamaan omat odotuksensa, suhteuttamaan odotukset itsestään realiteetteihin. Älykäs ihminen etsii uusia ratkaisuka ja väyliä, ei jumita siihen ylivertaiseen ja ylimieliseen mukaälyynsä. Se on tyhmyyttä ja ylimielisyyttä.

Teidän mielestänne "olen älykäs" = vähemmän älykkäät ovat huonompia kuin minä??????

Hei tiesittekö muuten, että minun mielestäni te olette oikeasti huonompia kuin minä. Katson teitä alaspäin.

Ja en ole tuo kirjoittaja joka teidät on tuohduksiin saanut. Hän ei minun tulkintani mukaan halveksinut ketään.

Lukion jälkeen tavoitteenani oli suorittaa lentolupakirja. Diabeteksen puhkeaminen tuhosi unelmani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa tuo ap:n esimerkki on hyvin yleinen. Älykkäät ihmiset voivat luulla, että se älykkyys riittää ja kantaa pitkälle. Kuitenkin älykäs ja koulussa hyvin menestynyt voi saada itsensä ihan yhtä hyvin tai ehkä helpomminkin pinteeseen, josta on vaikea päästä pois.

Pari älykkään ihmisen elämää vaikeuttavaa ongelmaa:

- vaikeampi löytää ystäviä ja kumppaneita - sosiaaliset verkostot ovat yhä tärkeämpiä nykyään, ja yleensä juuri niitä asioita, jotka tuovat onnellisuutta ja tekevät elämästä elämisen arvoista. Katastrofin, kuten sairauden tai työttömyyden sattuessa se turvaverkko nostaisi tehokkaasti. Jos ihmisistä suurin osa on keskivertoja ja itse älyllisesti yläpuolella, samantasoiset ystävät ja kumppanit on oikeasti kiven alla, ellei pääse onnistuneesti piireihin, joihin heitä on luonnollisesti kerääntynyt.

- vitkastelu ja vaikeus tehdä päätöksiä, kun osaa katsoa asioita monelta puolelta. Jää helposti jumiin, kun pitäisi vaan tehdä ratkaisu ja porskuttaa tyytyväisenä eteenpäin.

- vaikeus tyytyä keskinkertaiseen elämään, koska on tunne, että pystyisi parempaan ja ansaitsee parempaa. Tässä on helposti riski, että jää kurkottelemaan kuuta ja katajaan kapsahtaa.

Tämä varmaan koskee tietynlaisia "älykkäitä", eli sellaisia 120-130 äoisia, jotka tyypiltään filosofisia tai jopa taiteellisia.

Jos et älykkäänä ole tajunnut opetella p3r533n nuolentaa ja kyynärpäätaktiikkaa, et pärjää enää nykymaailmassa, joka on lahjattomille tehty (älykkäiden toimesta). Lahjattomat oppivat jo ala-asteella vippaskonstit ja fuskaamisentaidot, koska heidän on pakko. He eivät pärjää koulussa tai missään muuten kuin vähäsen notkistamalla moraaliaan.

Se taito sitten palkitsee heidät aikuisenakin. Työpaikoilla he ovat pomon suosiossa ja jopa parisuhdemarkkinoilla he porskuttavat röyhkeytensä ansiosta ja sillä että kehtaavat antaa itsestään valheellisen kuvan.

Kaikkea ei opita koulun penkiltä. Etenkään työelämään tarvittavia taitoja. Ei riitä se, että saa hyviä numeroita ja on luokkansa paras. Pitää kyetä yhdistämään tietoa luovasti ja luomaan uusia ratkaisuja. Monissa hommissa vaaditaan kykyä luovia kiperissä ja nopeasti muuttuvissa tilanteissa. Näitä taitoja ei tentitä koulukirjasta. Muuntautumiskyky, luova tietojen yhdistäminen, näitä tarvitaan varsinkin kun resursseissa kiristetään ja kiristetään.

Älä viitsi lässyttää. Luovuus/soveltamiskyky ei pelasta siltä ettei ole tarvittavia moraalisesti imbesillin ihmisen taitoja. Ne taidot ovat: valehtelu, mustamaalaaminen, henkinenväkivalta ja röyhkeys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa tuo ap:n esimerkki on hyvin yleinen. Älykkäät ihmiset voivat luulla, että se älykkyys riittää ja kantaa pitkälle. Kuitenkin älykäs ja koulussa hyvin menestynyt voi saada itsensä ihan yhtä hyvin tai ehkä helpomminkin pinteeseen, josta on vaikea päästä pois.

Pari älykkään ihmisen elämää vaikeuttavaa ongelmaa:

- vaikeampi löytää ystäviä ja kumppaneita - sosiaaliset verkostot ovat yhä tärkeämpiä nykyään, ja yleensä juuri niitä asioita, jotka tuovat onnellisuutta ja tekevät elämästä elämisen arvoista. Katastrofin, kuten sairauden tai työttömyyden sattuessa se turvaverkko nostaisi tehokkaasti. Jos ihmisistä suurin osa on keskivertoja ja itse älyllisesti yläpuolella, samantasoiset ystävät ja kumppanit on oikeasti kiven alla, ellei pääse onnistuneesti piireihin, joihin heitä on luonnollisesti kerääntynyt.

- vitkastelu ja vaikeus tehdä päätöksiä, kun osaa katsoa asioita monelta puolelta. Jää helposti jumiin, kun pitäisi vaan tehdä ratkaisu ja porskuttaa tyytyväisenä eteenpäin.

- vaikeus tyytyä keskinkertaiseen elämään, koska on tunne, että pystyisi parempaan ja ansaitsee parempaa. Tässä on helposti riski, että jää kurkottelemaan kuuta ja katajaan kapsahtaa.

Tämä varmaan koskee tietynlaisia "älykkäitä", eli sellaisia 120-130 äoisia, jotka tyypiltään filosofisia tai jopa taiteellisia.

Jos et älykkäänä ole tajunnut opetella p3r533n nuolentaa ja kyynärpäätaktiikkaa, et pärjää enää nykymaailmassa, joka on lahjattomille tehty (älykkäiden toimesta). Lahjattomat oppivat jo ala-asteella vippaskonstit ja fuskaamisentaidot, koska heidän on pakko. He eivät pärjää koulussa tai missään muuten kuin vähäsen notkistamalla moraaliaan.

Se taito sitten palkitsee heidät aikuisenakin. Työpaikoilla he ovat pomon suosiossa ja jopa parisuhdemarkkinoilla he porskuttavat röyhkeytensä ansiosta ja sillä että kehtaavat antaa itsestään valheellisen kuvan.

Kaikkea ei opita koulun penkiltä. Etenkään työelämään tarvittavia taitoja. Ei riitä se, että saa hyviä numeroita ja on luokkansa paras. Pitää kyetä yhdistämään tietoa luovasti ja luomaan uusia ratkaisuja. Monissa hommissa vaaditaan kykyä luovia kiperissä ja nopeasti muuttuvissa tilanteissa. Näitä taitoja ei tentitä koulukirjasta. Muuntautumiskyky, luova tietojen yhdistäminen, näitä tarvitaan varsinkin kun resursseissa kiristetään ja kiristetään.

Vaikka olisit kuinka laaja-alaisesti älykäs esiintymis ja puhumiskykyinen, luova, yhdistelytaitoinen ja monipuolinen, et välttämättä pärjää, jos Epärehellinen ja kiero ihminen päättää savustaa sinut ulos.

Tai pärjäät jos muutut itse samanlaiseksi ihmistakapuoleksi ja pelaat raukkamaisilla säännöillä.

Minä en ainakaan pysty henkisesti siihen. En vain taivu, koska halveksin sellaisia ihmisiä, enkä halua olla samanlainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa tuo ap:n esimerkki on hyvin yleinen. Älykkäät ihmiset voivat luulla, että se älykkyys riittää ja kantaa pitkälle. Kuitenkin älykäs ja koulussa hyvin menestynyt voi saada itsensä ihan yhtä hyvin tai ehkä helpomminkin pinteeseen, josta on vaikea päästä pois.

Pari älykkään ihmisen elämää vaikeuttavaa ongelmaa:

- vaikeampi löytää ystäviä ja kumppaneita - sosiaaliset verkostot ovat yhä tärkeämpiä nykyään, ja yleensä juuri niitä asioita, jotka tuovat onnellisuutta ja tekevät elämästä elämisen arvoista. Katastrofin, kuten sairauden tai työttömyyden sattuessa se turvaverkko nostaisi tehokkaasti. Jos ihmisistä suurin osa on keskivertoja ja itse älyllisesti yläpuolella, samantasoiset ystävät ja kumppanit on oikeasti kiven alla, ellei pääse onnistuneesti piireihin, joihin heitä on luonnollisesti kerääntynyt.

- vitkastelu ja vaikeus tehdä päätöksiä, kun osaa katsoa asioita monelta puolelta. Jää helposti jumiin, kun pitäisi vaan tehdä ratkaisu ja porskuttaa tyytyväisenä eteenpäin.

- vaikeus tyytyä keskinkertaiseen elämään, koska on tunne, että pystyisi parempaan ja ansaitsee parempaa. Tässä on helposti riski, että jää kurkottelemaan kuuta ja katajaan kapsahtaa.

Tämä varmaan koskee tietynlaisia "älykkäitä", eli sellaisia 120-130 äoisia, jotka tyypiltään filosofisia tai jopa taiteellisia.

Jos et älykkäänä ole tajunnut opetella p3r533n nuolentaa ja kyynärpäätaktiikkaa, et pärjää enää nykymaailmassa, joka on lahjattomille tehty (älykkäiden toimesta). Lahjattomat oppivat jo ala-asteella vippaskonstit ja fuskaamisentaidot, koska heidän on pakko. He eivät pärjää koulussa tai missään muuten kuin vähäsen notkistamalla moraaliaan.

Se taito sitten palkitsee heidät aikuisenakin. Työpaikoilla he ovat pomon suosiossa ja jopa parisuhdemarkkinoilla he porskuttavat röyhkeytensä ansiosta ja sillä että kehtaavat antaa itsestään valheellisen kuvan.

Kaikkea ei opita koulun penkiltä. Etenkään työelämään tarvittavia taitoja. Ei riitä se, että saa hyviä numeroita ja on luokkansa paras. Pitää kyetä yhdistämään tietoa luovasti ja luomaan uusia ratkaisuja. Monissa hommissa vaaditaan kykyä luovia kiperissä ja nopeasti muuttuvissa tilanteissa. Näitä taitoja ei tentitä koulukirjasta. Muuntautumiskyky, luova tietojen yhdistäminen, näitä tarvitaan varsinkin kun resursseissa kiristetään ja kiristetään.

Älä viitsi lässyttää. Luovuus/soveltamiskyky ei pelasta siltä ettei ole tarvittavia moraalisesti imbesillin ihmisen taitoja. Ne taidot ovat: valehtelu, mustamaalaaminen, henkinenväkivalta ja röyhkeys.

Omalla alallani nuilla taidoilla ei pääse eteenpäin, vaan seinä tulee ennen pitkää vastaan. Kaikilla aloilla, joilla olen elämäni aikana työskennellyt, niin nuo mainitsemasi taidot ovat olleet este. Kannattaa vaihtaa alaa, jos oma ala ja siinä eteneminen ei vastaa omaa moraalia ja etiikkaa. Mielenkiinnosta kysyn: mikä ala kyseessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa tuo ap:n esimerkki on hyvin yleinen. Älykkäät ihmiset voivat luulla, että se älykkyys riittää ja kantaa pitkälle. Kuitenkin älykäs ja koulussa hyvin menestynyt voi saada itsensä ihan yhtä hyvin tai ehkä helpomminkin pinteeseen, josta on vaikea päästä pois.

Pari älykkään ihmisen elämää vaikeuttavaa ongelmaa:

- vaikeampi löytää ystäviä ja kumppaneita - sosiaaliset verkostot ovat yhä tärkeämpiä nykyään, ja yleensä juuri niitä asioita, jotka tuovat onnellisuutta ja tekevät elämästä elämisen arvoista. Katastrofin, kuten sairauden tai työttömyyden sattuessa se turvaverkko nostaisi tehokkaasti. Jos ihmisistä suurin osa on keskivertoja ja itse älyllisesti yläpuolella, samantasoiset ystävät ja kumppanit on oikeasti kiven alla, ellei pääse onnistuneesti piireihin, joihin heitä on luonnollisesti kerääntynyt.

- vitkastelu ja vaikeus tehdä päätöksiä, kun osaa katsoa asioita monelta puolelta. Jää helposti jumiin, kun pitäisi vaan tehdä ratkaisu ja porskuttaa tyytyväisenä eteenpäin.

- vaikeus tyytyä keskinkertaiseen elämään, koska on tunne, että pystyisi parempaan ja ansaitsee parempaa. Tässä on helposti riski, että jää kurkottelemaan kuuta ja katajaan kapsahtaa.

Suutuin.

En hyväksy tätä paskaa, juuri tällaisen takia hävettäisi aivan helvetisti ikinä sanoa olevani älykäs. Ärsyttää nämä lahjakkaat lapset jotka selviää parikymppiseksi asti jokaisestä älyllisestä haasteesta heittämällä. Sitten ensimmäisen kerran kun pitäisi oikeasti ratkaista ongelma, luovuttavat heti ja perustelevat tämän itselleen sillä, miten maailmaan on niin vaikea sopeutua kun on vaan liian hieno enkeli tämän pallon pintaa kuluttamaan. Nuo on kaikki viime kädessä aivan naurettavan pieniä ja helposti ratkaistavia "ongelmia", jos sitä älyä käyttää. Jokaisessa on kyse omasta asenneviasta. Jos ei omia asenteitaan pysty korjaamaan, mikä älykäs sä sitten muka olet.

Jos susta tavikset ovat alapuolellasi etkä kelpuuta heitä ystäviksesi, tämä on merkki kusipäisyydestä, ei älystä.

Jos et pysty tunnistamaan ja hallitsemaan taipumustasi ylianalysointiin, et vaan ole kovin fiksu, anteeksi nyt vaan, tai sinulla on pakko-oireinen häiriö tai masennus, mene hoitoon.

Jos kuvittelet ansaitsevasi jotain hienoa, suurta menestystä ja statusta minkä saavuttamiseen sinulla ei ole edellytyksiä, olet häiriintynyt ihminen ja itsetuntosi ja identiteettisi perustuu kokonaan illuusiolle erityisyydestä. Tämä voi olla joko aikuistumisen puutetta tai sitten mielenterveysongelma.

Jollet kykene nauttimaan normaalista elämästä, se on todella surullista, mutta ei johdu älystäsi. Sen sijaan voit hyödyntää älyäsi asian muuttamiseksi.

Tuo vastaus kertookin kaiken vastaajan älykkyydestä.

On ihan oikeasti todella vaikea elää yhteiskunnassa, jossa 99,9 % ihmisistä on omaan tasoon nähden älyllisesti kehitysvammaisia.

Minä voisin korjata vähän tuota sanomaasi. On vaikea elää yhteiskunnassa jossa suurinosa ihmisistä on omaan tasoon nähden vähemmän älykkäitä, mikäli omaa jonkun näkoisen moraalin. Psykopaatille ja epäempaattiselle ihmiselle taasen on todella helppoa ja mukavaa.

Jos pystyisin sammuttamaan tunteeni ja en tuntisi mitään sääliä, niin kaikki tyhmät ihmiset saisivat kärsiä oikein kunnolla.

Ei tämä ole mennyt missään kohtaa oppikirjan mukaan. Ikävuosien 20 ja 30 välille mahtui aivan hirveää röykytystä, avioero, omaa ja puolison vakavaa sairautta, työttömyyttä, talousvaikeuksia jne. Nyt nelikymppisenä olen yhtäkkiä todellisella vedenjakajalla: takana on ensimmäinen ura, asuntovelka, sairaudet ja lapsen kasvatus. Edessä elämäntavan melko totaalinen muutos kohti hidasta, omannäköistä elämää. Olen onnellisempi kuin koskaan, mutta hitto mikä reissu tähän saakka. Mielenkiintoista, taitaa olla turha tehdä pitkän tähtäimen suunnitelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa tuo ap:n esimerkki on hyvin yleinen. Älykkäät ihmiset voivat luulla, että se älykkyys riittää ja kantaa pitkälle. Kuitenkin älykäs ja koulussa hyvin menestynyt voi saada itsensä ihan yhtä hyvin tai ehkä helpomminkin pinteeseen, josta on vaikea päästä pois.

Pari älykkään ihmisen elämää vaikeuttavaa ongelmaa:

- vaikeampi löytää ystäviä ja kumppaneita - sosiaaliset verkostot ovat yhä tärkeämpiä nykyään, ja yleensä juuri niitä asioita, jotka tuovat onnellisuutta ja tekevät elämästä elämisen arvoista. Katastrofin, kuten sairauden tai työttömyyden sattuessa se turvaverkko nostaisi tehokkaasti. Jos ihmisistä suurin osa on keskivertoja ja itse älyllisesti yläpuolella, samantasoiset ystävät ja kumppanit on oikeasti kiven alla, ellei pääse onnistuneesti piireihin, joihin heitä on luonnollisesti kerääntynyt.

- vitkastelu ja vaikeus tehdä päätöksiä, kun osaa katsoa asioita monelta puolelta. Jää helposti jumiin, kun pitäisi vaan tehdä ratkaisu ja porskuttaa tyytyväisenä eteenpäin.

- vaikeus tyytyä keskinkertaiseen elämään, koska on tunne, että pystyisi parempaan ja ansaitsee parempaa. Tässä on helposti riski, että jää kurkottelemaan kuuta ja katajaan kapsahtaa.

Tämä varmaan koskee tietynlaisia "älykkäitä", eli sellaisia 120-130 äoisia, jotka tyypiltään filosofisia tai jopa taiteellisia.

Jos et älykkäänä ole tajunnut opetella p3r533n nuolentaa ja kyynärpäätaktiikkaa, et pärjää enää nykymaailmassa, joka on lahjattomille tehty (älykkäiden toimesta). Lahjattomat oppivat jo ala-asteella vippaskonstit ja fuskaamisentaidot, koska heidän on pakko. He eivät pärjää koulussa tai missään muuten kuin vähäsen notkistamalla moraaliaan.

Se taito sitten palkitsee heidät aikuisenakin. Työpaikoilla he ovat pomon suosiossa ja jopa parisuhdemarkkinoilla he porskuttavat röyhkeytensä ansiosta ja sillä että kehtaavat antaa itsestään valheellisen kuvan.

Kaikkea ei opita koulun penkiltä. Etenkään työelämään tarvittavia taitoja. Ei riitä se, että saa hyviä numeroita ja on luokkansa paras. Pitää kyetä yhdistämään tietoa luovasti ja luomaan uusia ratkaisuja. Monissa hommissa vaaditaan kykyä luovia kiperissä ja nopeasti muuttuvissa tilanteissa. Näitä taitoja ei tentitä koulukirjasta. Muuntautumiskyky, luova tietojen yhdistäminen, näitä tarvitaan varsinkin kun resursseissa kiristetään ja kiristetään.

Vaikka olisit kuinka laaja-alaisesti älykäs esiintymis ja puhumiskykyinen, luova, yhdistelytaitoinen ja monipuolinen, et välttämättä pärjää, jos Epärehellinen ja kiero ihminen päättää savustaa sinut ulos.

Tai pärjäät jos muutut itse samanlaiseksi ihmistakapuoleksi ja pelaat raukkamaisilla säännöillä.

Minä en ainakaan pysty henkisesti siihen. En vain taivu, koska halveksin sellaisia ihmisiä, enkä halua olla samanlainen.

Tiedän, on helpompi sanoa kuin tehdä MUTTA...kusipäitä ja vähintäänkin narsistisia ihmisiä on maailma täynnä. Mutta niin on myös niitä ihan normi tyyppejäkin. Kannattaa kasvattaa omaa nahkaa ja vältellä kusipäitä. Hakeutua niihin työpaikkoihin ja sellaisten ihmisten pariin, jotka vastaavat sitä, mitä elämältä haluat. Jos alallasi on pelkkiä mulkkuja, niin mieti vakavasti alan vaihtoa. Tai olisiko yrittäjyys mahdollista? Kannattaa hoitaa syntyneet traumat jossain terapiassa ja kasvattaa omaa itsetuntemusta. Mitä paremmin tunnet itsesi ja ymmärrät eron itsesi ja muiden välillä, sitä vähemmän kusipäät saavat sinusta otetta.

Edelleen korostan, että helpommin sanottu kuin tehty. Vaatii rankkaa duunia itsensä kanssa ja voi joskus vaatia täydellistä elämän muutosta. Mutta on sen arvoista, kun tajuat, ettei kukaan enää pysty vahingoittamaan sinua sillä tavalla, että saisi romutettua elämäsi täysin. Sitä valtaa ei kannata muille antaa.

Hyviäkin tyyppejä on, paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa tuo ap:n esimerkki on hyvin yleinen. Älykkäät ihmiset voivat luulla, että se älykkyys riittää ja kantaa pitkälle. Kuitenkin älykäs ja koulussa hyvin menestynyt voi saada itsensä ihan yhtä hyvin tai ehkä helpomminkin pinteeseen, josta on vaikea päästä pois.

Pari älykkään ihmisen elämää vaikeuttavaa ongelmaa:

- vaikeampi löytää ystäviä ja kumppaneita - sosiaaliset verkostot ovat yhä tärkeämpiä nykyään, ja yleensä juuri niitä asioita, jotka tuovat onnellisuutta ja tekevät elämästä elämisen arvoista. Katastrofin, kuten sairauden tai työttömyyden sattuessa se turvaverkko nostaisi tehokkaasti. Jos ihmisistä suurin osa on keskivertoja ja itse älyllisesti yläpuolella, samantasoiset ystävät ja kumppanit on oikeasti kiven alla, ellei pääse onnistuneesti piireihin, joihin heitä on luonnollisesti kerääntynyt.

- vitkastelu ja vaikeus tehdä päätöksiä, kun osaa katsoa asioita monelta puolelta. Jää helposti jumiin, kun pitäisi vaan tehdä ratkaisu ja porskuttaa tyytyväisenä eteenpäin.

- vaikeus tyytyä keskinkertaiseen elämään, koska on tunne, että pystyisi parempaan ja ansaitsee parempaa. Tässä on helposti riski, että jää kurkottelemaan kuuta ja katajaan kapsahtaa.

Tämä varmaan koskee tietynlaisia "älykkäitä", eli sellaisia 120-130 äoisia, jotka tyypiltään filosofisia tai jopa taiteellisia.

Jos et älykkäänä ole tajunnut opetella p3r533n nuolentaa ja kyynärpäätaktiikkaa, et pärjää enää nykymaailmassa, joka on lahjattomille tehty (älykkäiden toimesta). Lahjattomat oppivat jo ala-asteella vippaskonstit ja fuskaamisentaidot, koska heidän on pakko. He eivät pärjää koulussa tai missään muuten kuin vähäsen notkistamalla moraaliaan.

Se taito sitten palkitsee heidät aikuisenakin. Työpaikoilla he ovat pomon suosiossa ja jopa parisuhdemarkkinoilla he porskuttavat röyhkeytensä ansiosta ja sillä että kehtaavat antaa itsestään valheellisen kuvan.

Kaikkea ei opita koulun penkiltä. Etenkään työelämään tarvittavia taitoja. Ei riitä se, että saa hyviä numeroita ja on luokkansa paras. Pitää kyetä yhdistämään tietoa luovasti ja luomaan uusia ratkaisuja. Monissa hommissa vaaditaan kykyä luovia kiperissä ja nopeasti muuttuvissa tilanteissa. Näitä taitoja ei tentitä koulukirjasta. Muuntautumiskyky, luova tietojen yhdistäminen, näitä tarvitaan varsinkin kun resursseissa kiristetään ja kiristetään.

Älä viitsi lässyttää. Luovuus/soveltamiskyky ei pelasta siltä ettei ole tarvittavia moraalisesti imbesillin ihmisen taitoja. Ne taidot ovat: valehtelu, mustamaalaaminen, henkinenväkivalta ja röyhkeys.

Omalla alallani nuilla taidoilla ei pääse eteenpäin, vaan seinä tulee ennen pitkää vastaan. Kaikilla aloilla, joilla olen elämäni aikana työskennellyt, niin nuo mainitsemasi taidot ovat olleet este. Kannattaa vaihtaa alaa, jos oma ala ja siinä eteneminen ei vastaa omaa moraalia ja etiikkaa. Mielenkiinnosta kysyn: mikä ala kyseessä?

Huokaus ja silmien muljautus. EI MIKÄÄN YKSITTÄINEN! Koskee ihan kaikkia aloja.

Et varmaan pääse valhetelemalla ja kieroilemalla eteen päin, kun et osaa sitä tarpeeksi hyvin. Sinä et ole tarpeeksi taitava niissä hommissa sitten.

Sellainen ihminen pärjää, joka on tarpeeksi uskottava ja manipuloimistaitoinen.

Olette nyt käsittänyt väärin (ei ihme). Elämässä ei pärjää äärityhmät. Eli niin tyhmät jotka eivät osaa kunnolla käyttää niitä vippaskonstejaan. Sellainen pärjää joka on tarpeeksi vähän tyhmä oppiakseen kieroilemaan kunnolla, muttei tarpeeksi älykäs ymmärtämään kuinka säälittävän alhainen ihminen on näin toimiessaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa tuo ap:n esimerkki on hyvin yleinen. Älykkäät ihmiset voivat luulla, että se älykkyys riittää ja kantaa pitkälle. Kuitenkin älykäs ja koulussa hyvin menestynyt voi saada itsensä ihan yhtä hyvin tai ehkä helpomminkin pinteeseen, josta on vaikea päästä pois.

Pari älykkään ihmisen elämää vaikeuttavaa ongelmaa:

- vaikeampi löytää ystäviä ja kumppaneita - sosiaaliset verkostot ovat yhä tärkeämpiä nykyään, ja yleensä juuri niitä asioita, jotka tuovat onnellisuutta ja tekevät elämästä elämisen arvoista. Katastrofin, kuten sairauden tai työttömyyden sattuessa se turvaverkko nostaisi tehokkaasti. Jos ihmisistä suurin osa on keskivertoja ja itse älyllisesti yläpuolella, samantasoiset ystävät ja kumppanit on oikeasti kiven alla, ellei pääse onnistuneesti piireihin, joihin heitä on luonnollisesti kerääntynyt.

- vitkastelu ja vaikeus tehdä päätöksiä, kun osaa katsoa asioita monelta puolelta. Jää helposti jumiin, kun pitäisi vaan tehdä ratkaisu ja porskuttaa tyytyväisenä eteenpäin.

- vaikeus tyytyä keskinkertaiseen elämään, koska on tunne, että pystyisi parempaan ja ansaitsee parempaa. Tässä on helposti riski, että jää kurkottelemaan kuuta ja katajaan kapsahtaa.

Tämä varmaan koskee tietynlaisia "älykkäitä", eli sellaisia 120-130 äoisia, jotka tyypiltään filosofisia tai jopa taiteellisia.

Jos et älykkäänä ole tajunnut opetella p3r533n nuolentaa ja kyynärpäätaktiikkaa, et pärjää enää nykymaailmassa, joka on lahjattomille tehty (älykkäiden toimesta). Lahjattomat oppivat jo ala-asteella vippaskonstit ja fuskaamisentaidot, koska heidän on pakko. He eivät pärjää koulussa tai missään muuten kuin vähäsen notkistamalla moraaliaan.

Se taito sitten palkitsee heidät aikuisenakin. Työpaikoilla he ovat pomon suosiossa ja jopa parisuhdemarkkinoilla he porskuttavat röyhkeytensä ansiosta ja sillä että kehtaavat antaa itsestään valheellisen kuvan.

Kaikkea ei opita koulun penkiltä. Etenkään työelämään tarvittavia taitoja. Ei riitä se, että saa hyviä numeroita ja on luokkansa paras. Pitää kyetä yhdistämään tietoa luovasti ja luomaan uusia ratkaisuja. Monissa hommissa vaaditaan kykyä luovia kiperissä ja nopeasti muuttuvissa tilanteissa. Näitä taitoja ei tentitä koulukirjasta. Muuntautumiskyky, luova tietojen yhdistäminen, näitä tarvitaan varsinkin kun resursseissa kiristetään ja kiristetään.

Vaikka olisit kuinka laaja-alaisesti älykäs esiintymis ja puhumiskykyinen, luova, yhdistelytaitoinen ja monipuolinen, et välttämättä pärjää, jos Epärehellinen ja kiero ihminen päättää savustaa sinut ulos.

Tai pärjäät jos muutut itse samanlaiseksi ihmistakapuoleksi ja pelaat raukkamaisilla säännöillä.

Minä en ainakaan pysty henkisesti siihen. En vain taivu, koska halveksin sellaisia ihmisiä, enkä halua olla samanlainen.

Tiedän, on helpompi sanoa kuin tehdä MUTTA...kusipäitä ja vähintäänkin narsistisia ihmisiä on maailma täynnä. Mutta niin on myös niitä ihan normi tyyppejäkin. Kannattaa kasvattaa omaa nahkaa ja vältellä kusipäitä. Hakeutua niihin työpaikkoihin ja sellaisten ihmisten pariin, jotka vastaavat sitä, mitä elämältä haluat. Jos alallasi on pelkkiä mulkkuja, niin mieti vakavasti alan vaihtoa. Tai olisiko yrittäjyys mahdollista? Kannattaa hoitaa syntyneet traumat jossain terapiassa ja kasvattaa omaa itsetuntemusta. Mitä paremmin tunnet itsesi ja ymmärrät eron itsesi ja muiden välillä, sitä vähemmän kusipäät saavat sinusta otetta.

Edelleen korostan, että helpommin sanottu kuin tehty. Vaatii rankkaa duunia itsensä kanssa ja voi joskus vaatia täydellistä elämän muutosta. Mutta on sen arvoista, kun tajuat, ettei kukaan enää pysty vahingoittamaan sinua sillä tavalla, että saisi romutettua elämäsi täysin. Sitä valtaa ei kannata muille antaa.

Hyviäkin tyyppejä on, paljon.

Kiitos paljon. Uskon että tarkoitit vilpittömästi hyvää. Tekstisi oli minulle kuitenkin vähän alentuvan tuntuista ja siinä ei todellakaan ollut minulle mitään uutta.

Olen ollut aika monellakin eri alalla, ja jokaisessa melkein on 1 tai 2 kpl ihmiskakkapäitä. Ei ole niin että alalla x kaikki ovat hirviöitä ja alalla z on sitten kaikki mukavia. Ei ei ei.

Olen kyllä käynyt terapiassa. Voin muuttaa itseäni mielin määrin, mutten toisia. Siksi ongelmat eivät ratkea.

Olen tehnyt paljon töitä itseni kanssa ja tunnen itseni erittäin hyvin. Sitä ei muut usko. Eikä minua oikeastaan kiinnosta uskovatko vaiko eivät.

Minä välttelen erittäin aktiivisesti kusipäitä. Erittäin aktiivisesti.

Nahkaa en voi enää kasvattaa enempää, vaan minun on saatava tuntea tunteeni, vaikka se olisi kuinka väärin toisten mielestä.

Vihan, turhautumisen, surun ja raivon takia, en voi käydä missään, koska en halua repiä keneltäkään silmiä päästä.

Sydänystäväni tapettiin ja sairastuin vaikeaan masennukseen. Minun piti olla urahaukka ja maailman paras kummitäti hänen tuleville lapsilleen. Omia lapsia en aikonut hankkia, voisin olla merkityksellinen turvallinen aikuinen lähipiirini pikkuisille ja keskittyä tienaamaan.

Ystäväni kuolemansa aloitti kierteen jossa menetin aivan kaiken. Silloisesta parisuhteesta toimivan taloudellisen tilanteen, jopa kotini. Muutama vuosi meni niin että lähimmäiseni tekohengittivät puolestani, ennen kuin halusin itse edes ihan vähän elää. En osannut ajatella, että mun terävä, kova ja toimiva pää voisi niin vain hajota.

Nyt voin paremmin. Joudun opiskelemaan uutta ammattia, koska masennuspääni ei kestä yhtään ulkoista stressiä. Olen rakentanut tätä elämää pikku palasista ja opetellut toimimaan hajonneen mieleni kanssa kymmenessä vuodessa ihan kohtalaisesti. Ei sen näin pitänyt mennä, mutta meni.

Olen hengissä, pystyn opiskelemaan, löysin tosirakkauden ja odotan esikoistamme. Urahaukkaa, joka tienaa isoja rahoja, minusta ei koskaan tule - mutta jos nyt pää pysyisi edes näin kasassa olisin ihan tyytyväinen.

Jos voisin sille nippa nappa parikymppiselle itselleni jotain sanoa, niin käskisin menemään aiemmin lääkäriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa tuo ap:n esimerkki on hyvin yleinen. Älykkäät ihmiset voivat luulla, että se älykkyys riittää ja kantaa pitkälle. Kuitenkin älykäs ja koulussa hyvin menestynyt voi saada itsensä ihan yhtä hyvin tai ehkä helpomminkin pinteeseen, josta on vaikea päästä pois.

Pari älykkään ihmisen elämää vaikeuttavaa ongelmaa:

- vaikeampi löytää ystäviä ja kumppaneita - sosiaaliset verkostot ovat yhä tärkeämpiä nykyään, ja yleensä juuri niitä asioita, jotka tuovat onnellisuutta ja tekevät elämästä elämisen arvoista. Katastrofin, kuten sairauden tai työttömyyden sattuessa se turvaverkko nostaisi tehokkaasti. Jos ihmisistä suurin osa on keskivertoja ja itse älyllisesti yläpuolella, samantasoiset ystävät ja kumppanit on oikeasti kiven alla, ellei pääse onnistuneesti piireihin, joihin heitä on luonnollisesti kerääntynyt.

- vitkastelu ja vaikeus tehdä päätöksiä, kun osaa katsoa asioita monelta puolelta. Jää helposti jumiin, kun pitäisi vaan tehdä ratkaisu ja porskuttaa tyytyväisenä eteenpäin.

- vaikeus tyytyä keskinkertaiseen elämään, koska on tunne, että pystyisi parempaan ja ansaitsee parempaa. Tässä on helposti riski, että jää kurkottelemaan kuuta ja katajaan kapsahtaa.

Tämä varmaan koskee tietynlaisia "älykkäitä", eli sellaisia 120-130 äoisia, jotka tyypiltään filosofisia tai jopa taiteellisia.

Jos et älykkäänä ole tajunnut opetella p3r533n nuolentaa ja kyynärpäätaktiikkaa, et pärjää enää nykymaailmassa, joka on lahjattomille tehty (älykkäiden toimesta). Lahjattomat oppivat jo ala-asteella vippaskonstit ja fuskaamisentaidot, koska heidän on pakko. He eivät pärjää koulussa tai missään muuten kuin vähäsen notkistamalla moraaliaan.

Se taito sitten palkitsee heidät aikuisenakin. Työpaikoilla he ovat pomon suosiossa ja jopa parisuhdemarkkinoilla he porskuttavat röyhkeytensä ansiosta ja sillä että kehtaavat antaa itsestään valheellisen kuvan.

Kaikkea ei opita koulun penkiltä. Etenkään työelämään tarvittavia taitoja. Ei riitä se, että saa hyviä numeroita ja on luokkansa paras. Pitää kyetä yhdistämään tietoa luovasti ja luomaan uusia ratkaisuja. Monissa hommissa vaaditaan kykyä luovia kiperissä ja nopeasti muuttuvissa tilanteissa. Näitä taitoja ei tentitä koulukirjasta. Muuntautumiskyky, luova tietojen yhdistäminen, näitä tarvitaan varsinkin kun resursseissa kiristetään ja kiristetään.

Älä viitsi lässyttää. Luovuus/soveltamiskyky ei pelasta siltä ettei ole tarvittavia moraalisesti imbesillin ihmisen taitoja. Ne taidot ovat: valehtelu, mustamaalaaminen, henkinenväkivalta ja röyhkeys.

Omalla alallani nuilla taidoilla ei pääse eteenpäin, vaan seinä tulee ennen pitkää vastaan. Kaikilla aloilla, joilla olen elämäni aikana työskennellyt, niin nuo mainitsemasi taidot ovat olleet este. Kannattaa vaihtaa alaa, jos oma ala ja siinä eteneminen ei vastaa omaa moraalia ja etiikkaa. Mielenkiinnosta kysyn: mikä ala kyseessä?

Huokaus ja silmien muljautus. EI MIKÄÄN YKSITTÄINEN! Koskee ihan kaikkia aloja.

Et varmaan pääse valhetelemalla ja kieroilemalla eteen päin, kun et osaa sitä tarpeeksi hyvin. Sinä et ole tarpeeksi taitava niissä hommissa sitten.

Sellainen ihminen pärjää, joka on tarpeeksi uskottava ja manipuloimistaitoinen.

Olette nyt käsittänyt väärin (ei ihme). Elämässä ei pärjää äärityhmät. Eli niin tyhmät jotka eivät osaa kunnolla käyttää niitä vippaskonstejaan. Sellainen pärjää joka on tarpeeksi vähän tyhmä oppiakseen kieroilemaan kunnolla, muttei tarpeeksi älykäs ymmärtämään kuinka säälittävän alhainen ihminen on näin toimiessaan.

Jaa, vai että KAIKILLA aloilla pääsee eteenpäin pelkästään kieroilemalla ja vippaskonsteilla? Kyllä minä tässä vaiheessa väittäisin, että sinun urasi on tyssännyt tuohon mustavalkoiseen maailmankuvaasi ja asennevammaan. Voi olla, että olet lievästi asperger ja vähintäänkin keskivaikeasti masentunut, joten sinun on äärimmäisen vaikea nähdä muuta kuin mustaa ja valkoista. Ja mustavalkoisuus on yleensä este työuralla etenemisessä.

Kannattaisi ihan oikeasti hakea apua ja mennä tutkimuksiin. Koska et tule koskaan pääsemään missään eteenpäin, jos näet syyllisiä aina vain ja ainoastaan muissa. Että kaikilla aloilla KAIKKI työelämässään etenijät etenevät vain ja ainoastaan siksi, että ovat kieroilijoita.

Aloitin opinnot ulkomailla, jossa minun pitkin pysyä seuraavat 5 vuotta. Rakastuinkin suomalaiseen mieheen. Palasin sitten takaisin Suomeen ja vaihdoin opintoni täysin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa tuo ap:n esimerkki on hyvin yleinen. Älykkäät ihmiset voivat luulla, että se älykkyys riittää ja kantaa pitkälle. Kuitenkin älykäs ja koulussa hyvin menestynyt voi saada itsensä ihan yhtä hyvin tai ehkä helpomminkin pinteeseen, josta on vaikea päästä pois.

Pari älykkään ihmisen elämää vaikeuttavaa ongelmaa:

- vaikeampi löytää ystäviä ja kumppaneita - sosiaaliset verkostot ovat yhä tärkeämpiä nykyään, ja yleensä juuri niitä asioita, jotka tuovat onnellisuutta ja tekevät elämästä elämisen arvoista. Katastrofin, kuten sairauden tai työttömyyden sattuessa se turvaverkko nostaisi tehokkaasti. Jos ihmisistä suurin osa on keskivertoja ja itse älyllisesti yläpuolella, samantasoiset ystävät ja kumppanit on oikeasti kiven alla, ellei pääse onnistuneesti piireihin, joihin heitä on luonnollisesti kerääntynyt.

- vitkastelu ja vaikeus tehdä päätöksiä, kun osaa katsoa asioita monelta puolelta. Jää helposti jumiin, kun pitäisi vaan tehdä ratkaisu ja porskuttaa tyytyväisenä eteenpäin.

- vaikeus tyytyä keskinkertaiseen elämään, koska on tunne, että pystyisi parempaan ja ansaitsee parempaa. Tässä on helposti riski, että jää kurkottelemaan kuuta ja katajaan kapsahtaa.

Tämä varmaan koskee tietynlaisia "älykkäitä", eli sellaisia 120-130 äoisia, jotka tyypiltään filosofisia tai jopa taiteellisia.

Jos et älykkäänä ole tajunnut opetella p3r533n nuolentaa ja kyynärpäätaktiikkaa, et pärjää enää nykymaailmassa, joka on lahjattomille tehty (älykkäiden toimesta). Lahjattomat oppivat jo ala-asteella vippaskonstit ja fuskaamisentaidot, koska heidän on pakko. He eivät pärjää koulussa tai missään muuten kuin vähäsen notkistamalla moraaliaan.

Se taito sitten palkitsee heidät aikuisenakin. Työpaikoilla he ovat pomon suosiossa ja jopa parisuhdemarkkinoilla he porskuttavat röyhkeytensä ansiosta ja sillä että kehtaavat antaa itsestään valheellisen kuvan.

Kaikkea ei opita koulun penkiltä. Etenkään työelämään tarvittavia taitoja. Ei riitä se, että saa hyviä numeroita ja on luokkansa paras. Pitää kyetä yhdistämään tietoa luovasti ja luomaan uusia ratkaisuja. Monissa hommissa vaaditaan kykyä luovia kiperissä ja nopeasti muuttuvissa tilanteissa. Näitä taitoja ei tentitä koulukirjasta. Muuntautumiskyky, luova tietojen yhdistäminen, näitä tarvitaan varsinkin kun resursseissa kiristetään ja kiristetään.

Vaikka olisit kuinka laaja-alaisesti älykäs esiintymis ja puhumiskykyinen, luova, yhdistelytaitoinen ja monipuolinen, et välttämättä pärjää, jos Epärehellinen ja kiero ihminen päättää savustaa sinut ulos.

Tai pärjäät jos muutut itse samanlaiseksi ihmistakapuoleksi ja pelaat raukkamaisilla säännöillä.

Minä en ainakaan pysty henkisesti siihen. En vain taivu, koska halveksin sellaisia ihmisiä, enkä halua olla samanlainen.

Tiedän, on helpompi sanoa kuin tehdä MUTTA...kusipäitä ja vähintäänkin narsistisia ihmisiä on maailma täynnä. Mutta niin on myös niitä ihan normi tyyppejäkin. Kannattaa kasvattaa omaa nahkaa ja vältellä kusipäitä. Hakeutua niihin työpaikkoihin ja sellaisten ihmisten pariin, jotka vastaavat sitä, mitä elämältä haluat. Jos alallasi on pelkkiä mulkkuja, niin mieti vakavasti alan vaihtoa. Tai olisiko yrittäjyys mahdollista? Kannattaa hoitaa syntyneet traumat jossain terapiassa ja kasvattaa omaa itsetuntemusta. Mitä paremmin tunnet itsesi ja ymmärrät eron itsesi ja muiden välillä, sitä vähemmän kusipäät saavat sinusta otetta.

Edelleen korostan, että helpommin sanottu kuin tehty. Vaatii rankkaa duunia itsensä kanssa ja voi joskus vaatia täydellistä elämän muutosta. Mutta on sen arvoista, kun tajuat, ettei kukaan enää pysty vahingoittamaan sinua sillä tavalla, että saisi romutettua elämäsi täysin. Sitä valtaa ei kannata muille antaa.

Hyviäkin tyyppejä on, paljon.

Kiitos paljon. Uskon että tarkoitit vilpittömästi hyvää. Tekstisi oli minulle kuitenkin vähän alentuvan tuntuista ja siinä ei todellakaan ollut minulle mitään uutta.

Olen ollut aika monellakin eri alalla, ja jokaisessa melkein on 1 tai 2 kpl ihmiskakkapäitä. Ei ole niin että alalla x kaikki ovat hirviöitä ja alalla z on sitten kaikki mukavia. Ei ei ei.

Olen kyllä käynyt terapiassa. Voin muuttaa itseäni mielin määrin, mutten toisia. Siksi ongelmat eivät ratkea.

Olen tehnyt paljon töitä itseni kanssa ja tunnen itseni erittäin hyvin. Sitä ei muut usko. Eikä minua oikeastaan kiinnosta uskovatko vaiko eivät.

Minä välttelen erittäin aktiivisesti kusipäitä. Erittäin aktiivisesti.

Nahkaa en voi enää kasvattaa enempää, vaan minun on saatava tuntea tunteeni, vaikka se olisi kuinka väärin toisten mielestä.

Vihan, turhautumisen, surun ja raivon takia, en voi käydä missään, koska en halua repiä keneltäkään silmiä päästä.

Omasta näkövinkkelistä vaikeita ja hankalia ihmisiä on kaikkialla, se on totta. Mutta kusipäitä ei todellakaan ole kaikkialla. Jos näin todella koet ja törmäät kusipäihin aina ja kaikkialla, niin vika on todennäköisesti myös sinussa. Voi olla, että tulkitset muiden erilaisuuden suhteessa sinuun kusipäisyydeksi ja otat itseesi asioita, joita ei niin sanotusti tarvitsisi ottaa. Ja kuormitat itseäsi tällä kaikella. Paremmat käytöstavat ja muiden huomioiminen, sitä voisi olla aina enemmän. Mutta kuten sanoit, muita ei voi muuttaa, voit muuttaa ainoastaan itseäsi.

Pahoittelut jos kuulostan mielestäsi alentuvalta, mutta tämä on kuitenkin totuus. Et voi muuttaa muita ihmisiä mieleiseksesi. Kusipäitä kannattaa kiertää, mutta on sekin pienoinen ihme, että törmäät niihin aina ja kaikkialla.