Missä asiassa elämäsi ei mennytkään niinkuin olisi voinut luulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa tuo ap:n esimerkki on hyvin yleinen. Älykkäät ihmiset voivat luulla, että se älykkyys riittää ja kantaa pitkälle. Kuitenkin älykäs ja koulussa hyvin menestynyt voi saada itsensä ihan yhtä hyvin tai ehkä helpomminkin pinteeseen, josta on vaikea päästä pois.

Pari älykkään ihmisen elämää vaikeuttavaa ongelmaa:

- vaikeampi löytää ystäviä ja kumppaneita - sosiaaliset verkostot ovat yhä tärkeämpiä nykyään, ja yleensä juuri niitä asioita, jotka tuovat onnellisuutta ja tekevät elämästä elämisen arvoista. Katastrofin, kuten sairauden tai työttömyyden sattuessa se turvaverkko nostaisi tehokkaasti. Jos ihmisistä suurin osa on keskivertoja ja itse älyllisesti yläpuolella, samantasoiset ystävät ja kumppanit on oikeasti kiven alla, ellei pääse onnistuneesti piireihin, joihin heitä on luonnollisesti kerääntynyt.

- vitkastelu ja vaikeus tehdä päätöksiä, kun osaa katsoa asioita monelta puolelta. Jää helposti jumiin, kun pitäisi vaan tehdä ratkaisu ja porskuttaa tyytyväisenä eteenpäin.

- vaikeus tyytyä keskinkertaiseen elämään, koska on tunne, että pystyisi parempaan ja ansaitsee parempaa. Tässä on helposti riski, että jää kurkottelemaan kuuta ja katajaan kapsahtaa.

Tämä varmaan koskee tietynlaisia "älykkäitä", eli sellaisia 120-130 äoisia, jotka tyypiltään filosofisia tai jopa taiteellisia.

Jos et älykkäänä ole tajunnut opetella p3r533n nuolentaa ja kyynärpäätaktiikkaa, et pärjää enää nykymaailmassa, joka on lahjattomille tehty (älykkäiden toimesta). Lahjattomat oppivat jo ala-asteella vippaskonstit ja fuskaamisentaidot, koska heidän on pakko. He eivät pärjää koulussa tai missään muuten kuin vähäsen notkistamalla moraaliaan.

Se taito sitten palkitsee heidät aikuisenakin. Työpaikoilla he ovat pomon suosiossa ja jopa parisuhdemarkkinoilla he porskuttavat röyhkeytensä ansiosta ja sillä että kehtaavat antaa itsestään valheellisen kuvan.

Kaikkea ei opita koulun penkiltä. Etenkään työelämään tarvittavia taitoja. Ei riitä se, että saa hyviä numeroita ja on luokkansa paras. Pitää kyetä yhdistämään tietoa luovasti ja luomaan uusia ratkaisuja. Monissa hommissa vaaditaan kykyä luovia kiperissä ja nopeasti muuttuvissa tilanteissa. Näitä taitoja ei tentitä koulukirjasta. Muuntautumiskyky, luova tietojen yhdistäminen, näitä tarvitaan varsinkin kun resursseissa kiristetään ja kiristetään.

Älä viitsi lässyttää. Luovuus/soveltamiskyky ei pelasta siltä ettei ole tarvittavia moraalisesti imbesillin ihmisen taitoja. Ne taidot ovat: valehtelu, mustamaalaaminen, henkinenväkivalta ja röyhkeys.

Omalla alallani nuilla taidoilla ei pääse eteenpäin, vaan seinä tulee ennen pitkää vastaan. Kaikilla aloilla, joilla olen elämäni aikana työskennellyt, niin nuo mainitsemasi taidot ovat olleet este. Kannattaa vaihtaa alaa, jos oma ala ja siinä eteneminen ei vastaa omaa moraalia ja etiikkaa. Mielenkiinnosta kysyn: mikä ala kyseessä?

Huokaus ja silmien muljautus. EI MIKÄÄN YKSITTÄINEN! Koskee ihan kaikkia aloja.

Et varmaan pääse valhetelemalla ja kieroilemalla eteen päin, kun et osaa sitä tarpeeksi hyvin. Sinä et ole tarpeeksi taitava niissä hommissa sitten.

Sellainen ihminen pärjää, joka on tarpeeksi uskottava ja manipuloimistaitoinen.

Olette nyt käsittänyt väärin (ei ihme). Elämässä ei pärjää äärityhmät. Eli niin tyhmät jotka eivät osaa kunnolla käyttää niitä vippaskonstejaan. Sellainen pärjää joka on tarpeeksi vähän tyhmä oppiakseen kieroilemaan kunnolla, muttei tarpeeksi älykäs ymmärtämään kuinka säälittävän alhainen ihminen on näin toimiessaan.

Jaa, vai että KAIKILLA aloilla pääsee eteenpäin pelkästään kieroilemalla ja vippaskonsteilla? Kyllä minä tässä vaiheessa väittäisin, että sinun urasi on tyssännyt tuohon mustavalkoiseen maailmankuvaasi ja asennevammaan. Voi olla, että olet lievästi asperger ja vähintäänkin keskivaikeasti masentunut, joten sinun on äärimmäisen vaikea nähdä muuta kuin mustaa ja valkoista. Ja mustavalkoisuus on yleensä este työuralla etenemisessä.

Kannattaisi ihan oikeasti hakea apua ja mennä tutkimuksiin. Koska et tule koskaan pääsemään missään eteenpäin, jos näet syyllisiä aina vain ja ainoastaan muissa. Että kaikilla aloilla KAIKKI työelämässään etenijät etenevät vain ja ainoastaan siksi, että ovat kieroilijoita.

Minulla ei ole aspergeria, se on tutkittu =)

Sinä et varmasti oikein ymmärrä omaa tyhmyyttäsi mistä siinä kieroilussa ja valehtelussa on kyse. Kuvittelet naiivisti ja lapsenomaisesti ettei KUKAAN pysty sinulle valehtelemaan tai sinua manipuloimaan. Et pysty hyväksymään sellaista ihan tosiasiaa, että kyllä pystyy. Sinä olet jos joku manipuloitavissa ja höplästä vedettävissä. Ja se joka sinua manipuloi, on sinun mielestäsi maailman ihanin ihminen ja huipputyyppi.

Nyt kerron miksi sinä juuri olet manipuloitavissa......

.....

Tattada daaa!!!

SIKSI KOSKA ET USKO OLEVASI! Siinä on se juju. Ainahan kaikki pahiten huiputetut ihmiset sanovat, etteivät ikinä olisi uskoneet, koska hehän ovat fiksuja ja koulutettuja. Kakan marjat. Manipuloija käyttää tunteitasi ja on sinua taitavampi =(

Tämä voi tulla sinulle yllätyksenä, mutta lastensuojelutaustalla, jossa sossut uskoivat sokeasti valehtelevia ja kieroilevia vanhempia, vaikka lapsia kirjaimellisesti hakattiin kotona niin, että hakivat apua silmä mustana...niin usko pois, tällä taustalla todellakin tiedän, mitä kieroilu on ja miten kaiken voi naamioida. Hyvin taitava kieroilija on jo narsistinen psykopaatti ja niitä on väestössä muutama prosentti. Eli ei todellakaan jokainen työelämän tallaaja.

Voit ehkä jonkun verran tunnistaa valehtelua. Ok! Uskotaan.

Et kuitenkaan ymmärrä prostentteja ja mitä käytännössä tarkoittaa vaikka 1 prosentti väestöstä. Sinun mielestäsi ei paljon ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa tuo ap:n esimerkki on hyvin yleinen. Älykkäät ihmiset voivat luulla, että se älykkyys riittää ja kantaa pitkälle. Kuitenkin älykäs ja koulussa hyvin menestynyt voi saada itsensä ihan yhtä hyvin tai ehkä helpomminkin pinteeseen, josta on vaikea päästä pois.

Pari älykkään ihmisen elämää vaikeuttavaa ongelmaa:

- vaikeampi löytää ystäviä ja kumppaneita - sosiaaliset verkostot ovat yhä tärkeämpiä nykyään, ja yleensä juuri niitä asioita, jotka tuovat onnellisuutta ja tekevät elämästä elämisen arvoista. Katastrofin, kuten sairauden tai työttömyyden sattuessa se turvaverkko nostaisi tehokkaasti. Jos ihmisistä suurin osa on keskivertoja ja itse älyllisesti yläpuolella, samantasoiset ystävät ja kumppanit on oikeasti kiven alla, ellei pääse onnistuneesti piireihin, joihin heitä on luonnollisesti kerääntynyt.

- vitkastelu ja vaikeus tehdä päätöksiä, kun osaa katsoa asioita monelta puolelta. Jää helposti jumiin, kun pitäisi vaan tehdä ratkaisu ja porskuttaa tyytyväisenä eteenpäin.

- vaikeus tyytyä keskinkertaiseen elämään, koska on tunne, että pystyisi parempaan ja ansaitsee parempaa. Tässä on helposti riski, että jää kurkottelemaan kuuta ja katajaan kapsahtaa.

Tämä varmaan koskee tietynlaisia "älykkäitä", eli sellaisia 120-130 äoisia, jotka tyypiltään filosofisia tai jopa taiteellisia.

Jos et älykkäänä ole tajunnut opetella p3r533n nuolentaa ja kyynärpäätaktiikkaa, et pärjää enää nykymaailmassa, joka on lahjattomille tehty (älykkäiden toimesta). Lahjattomat oppivat jo ala-asteella vippaskonstit ja fuskaamisentaidot, koska heidän on pakko. He eivät pärjää koulussa tai missään muuten kuin vähäsen notkistamalla moraaliaan.

Se taito sitten palkitsee heidät aikuisenakin. Työpaikoilla he ovat pomon suosiossa ja jopa parisuhdemarkkinoilla he porskuttavat röyhkeytensä ansiosta ja sillä että kehtaavat antaa itsestään valheellisen kuvan.

Kaikkea ei opita koulun penkiltä. Etenkään työelämään tarvittavia taitoja. Ei riitä se, että saa hyviä numeroita ja on luokkansa paras. Pitää kyetä yhdistämään tietoa luovasti ja luomaan uusia ratkaisuja. Monissa hommissa vaaditaan kykyä luovia kiperissä ja nopeasti muuttuvissa tilanteissa. Näitä taitoja ei tentitä koulukirjasta. Muuntautumiskyky, luova tietojen yhdistäminen, näitä tarvitaan varsinkin kun resursseissa kiristetään ja kiristetään.

Vaikka olisit kuinka laaja-alaisesti älykäs esiintymis ja puhumiskykyinen, luova, yhdistelytaitoinen ja monipuolinen, et välttämättä pärjää, jos Epärehellinen ja kiero ihminen päättää savustaa sinut ulos.

Tai pärjäät jos muutut itse samanlaiseksi ihmistakapuoleksi ja pelaat raukkamaisilla säännöillä.

Minä en ainakaan pysty henkisesti siihen. En vain taivu, koska halveksin sellaisia ihmisiä, enkä halua olla samanlainen.

Tiedän, on helpompi sanoa kuin tehdä MUTTA...kusipäitä ja vähintäänkin narsistisia ihmisiä on maailma täynnä. Mutta niin on myös niitä ihan normi tyyppejäkin. Kannattaa kasvattaa omaa nahkaa ja vältellä kusipäitä. Hakeutua niihin työpaikkoihin ja sellaisten ihmisten pariin, jotka vastaavat sitä, mitä elämältä haluat. Jos alallasi on pelkkiä mulkkuja, niin mieti vakavasti alan vaihtoa. Tai olisiko yrittäjyys mahdollista? Kannattaa hoitaa syntyneet traumat jossain terapiassa ja kasvattaa omaa itsetuntemusta. Mitä paremmin tunnet itsesi ja ymmärrät eron itsesi ja muiden välillä, sitä vähemmän kusipäät saavat sinusta otetta.

Edelleen korostan, että helpommin sanottu kuin tehty. Vaatii rankkaa duunia itsensä kanssa ja voi joskus vaatia täydellistä elämän muutosta. Mutta on sen arvoista, kun tajuat, ettei kukaan enää pysty vahingoittamaan sinua sillä tavalla, että saisi romutettua elämäsi täysin. Sitä valtaa ei kannata muille antaa.

Hyviäkin tyyppejä on, paljon.

Kiitos paljon. Uskon että tarkoitit vilpittömästi hyvää. Tekstisi oli minulle kuitenkin vähän alentuvan tuntuista ja siinä ei todellakaan ollut minulle mitään uutta.

Olen ollut aika monellakin eri alalla, ja jokaisessa melkein on 1 tai 2 kpl ihmiskakkapäitä. Ei ole niin että alalla x kaikki ovat hirviöitä ja alalla z on sitten kaikki mukavia. Ei ei ei.

Olen kyllä käynyt terapiassa. Voin muuttaa itseäni mielin määrin, mutten toisia. Siksi ongelmat eivät ratkea.

Olen tehnyt paljon töitä itseni kanssa ja tunnen itseni erittäin hyvin. Sitä ei muut usko. Eikä minua oikeastaan kiinnosta uskovatko vaiko eivät.

Minä välttelen erittäin aktiivisesti kusipäitä. Erittäin aktiivisesti.

Nahkaa en voi enää kasvattaa enempää, vaan minun on saatava tuntea tunteeni, vaikka se olisi kuinka väärin toisten mielestä.

Vihan, turhautumisen, surun ja raivon takia, en voi käydä missään, koska en halua repiä keneltäkään silmiä päästä.

Omasta näkövinkkelistä vaikeita ja hankalia ihmisiä on kaikkialla, se on totta. Mutta kusipäitä ei todellakaan ole kaikkialla. Jos näin todella koet ja törmäät kusipäihin aina ja kaikkialla, niin vika on todennäköisesti myös sinussa. Voi olla, että tulkitset muiden erilaisuuden suhteessa sinuun kusipäisyydeksi ja otat itseesi asioita, joita ei niin sanotusti tarvitsisi ottaa. Ja kuormitat itseäsi tällä kaikella. Paremmat käytöstavat ja muiden huomioiminen, sitä voisi olla aina enemmän. Mutta kuten sanoit, muita ei voi muuttaa, voit muuttaa ainoastaan itseäsi.

Pahoittelut jos kuulostan mielestäsi alentuvalta, mutta tämä on kuitenkin totuus. Et voi muuttaa muita ihmisiä mieleiseksesi. Kusipäitä kannattaa kiertää, mutta on sekin pienoinen ihme, että törmäät niihin aina ja kaikkialla.

Et oikein tajua, mutta antaa olla. Vedät ihan omiasi tulkintoja minusta, jotka eivät pidä paikkaansa.

Se muuten on tosiasia että kusipäitä on kaikkialla. Kaikki eivät ole kusipäitä. Ymmärrätkö!! Minä en pidä kaikkia ihmisiä kusipäinä. Tao kalloosi.

Se on ihan tilastollinen tosiasia että kusipäitä on kaikkialla. Psykopaatteja on joka sadas. Narsisteja on ainakin 2-3 sadasta, ja kusipäitä on paljon enemmän. Tavis lampaita jotka toimivat noiden ääripäiden käsikassarana on varmasti joka toinen. Oikeasti hyviä tyyppejä on vähemmistö.

Osaan käyttäytyä ja otan muut liiaksikin huomioon. En aina etsi vikaa muista vaan totta kai ensimmäisenä mietin mikä minussa on vikana.

Sitä vikaa olen etsinyt ja etsinyt lapsesta saakka. Olen seissyt päälläni ja tehnyt kaikkeni, kunnes oli pakkko myöntää, että ei aina vika ole minussa, vaan on sitä muissakin.

Sen jälkeen alkoi paraneminen. Kun tajusin miten "inhimillisiä" ja "viallisia" muut ihmiset voivat olla, en enää syyttänyt itseäni kaikesta pahasta.

Inhottaa kun minua syytetään mustavalkoikseksi, kun olen aika varma etten ihan se kaikkein mustavalkoisimmin ajatteleva ihminen ole.

Minussa ei ole vikaa, jos joku muu ihminen on kusipää ja törmään häneen! Tao se päähäsi!

Sori nyt mutta ilmiselvästi et oo oikein henkisesti tasapainossa. Väitä vaan vastaan ja raivoa silmät päästäsi mutta totuus on tuo.

No olen eri mieltä kanssasi. Ja mielestäni sinä olet tyhmä. Enkä muuta mieltäni. Lälläti lää.

Todistit juuri tuolla että jokin sulla viiraa. Nimittäin viiraajilla ei ole kykyä nähdä omaa henkistä sairauttaan. 

En todistanut. Sinä olet lapsenmielinen vänkyttäjä ja en pidä sinua yhtään minään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa tuo ap:n esimerkki on hyvin yleinen. Älykkäät ihmiset voivat luulla, että se älykkyys riittää ja kantaa pitkälle. Kuitenkin älykäs ja koulussa hyvin menestynyt voi saada itsensä ihan yhtä hyvin tai ehkä helpomminkin pinteeseen, josta on vaikea päästä pois.

Pari älykkään ihmisen elämää vaikeuttavaa ongelmaa:

- vaikeampi löytää ystäviä ja kumppaneita - sosiaaliset verkostot ovat yhä tärkeämpiä nykyään, ja yleensä juuri niitä asioita, jotka tuovat onnellisuutta ja tekevät elämästä elämisen arvoista. Katastrofin, kuten sairauden tai työttömyyden sattuessa se turvaverkko nostaisi tehokkaasti. Jos ihmisistä suurin osa on keskivertoja ja itse älyllisesti yläpuolella, samantasoiset ystävät ja kumppanit on oikeasti kiven alla, ellei pääse onnistuneesti piireihin, joihin heitä on luonnollisesti kerääntynyt.

- vitkastelu ja vaikeus tehdä päätöksiä, kun osaa katsoa asioita monelta puolelta. Jää helposti jumiin, kun pitäisi vaan tehdä ratkaisu ja porskuttaa tyytyväisenä eteenpäin.

- vaikeus tyytyä keskinkertaiseen elämään, koska on tunne, että pystyisi parempaan ja ansaitsee parempaa. Tässä on helposti riski, että jää kurkottelemaan kuuta ja katajaan kapsahtaa.

Tämä varmaan koskee tietynlaisia "älykkäitä", eli sellaisia 120-130 äoisia, jotka tyypiltään filosofisia tai jopa taiteellisia.

Jos et älykkäänä ole tajunnut opetella p3r533n nuolentaa ja kyynärpäätaktiikkaa, et pärjää enää nykymaailmassa, joka on lahjattomille tehty (älykkäiden toimesta). Lahjattomat oppivat jo ala-asteella vippaskonstit ja fuskaamisentaidot, koska heidän on pakko. He eivät pärjää koulussa tai missään muuten kuin vähäsen notkistamalla moraaliaan.

Se taito sitten palkitsee heidät aikuisenakin. Työpaikoilla he ovat pomon suosiossa ja jopa parisuhdemarkkinoilla he porskuttavat röyhkeytensä ansiosta ja sillä että kehtaavat antaa itsestään valheellisen kuvan.

Kaikkea ei opita koulun penkiltä. Etenkään työelämään tarvittavia taitoja. Ei riitä se, että saa hyviä numeroita ja on luokkansa paras. Pitää kyetä yhdistämään tietoa luovasti ja luomaan uusia ratkaisuja. Monissa hommissa vaaditaan kykyä luovia kiperissä ja nopeasti muuttuvissa tilanteissa. Näitä taitoja ei tentitä koulukirjasta. Muuntautumiskyky, luova tietojen yhdistäminen, näitä tarvitaan varsinkin kun resursseissa kiristetään ja kiristetään.

Vaikka olisit kuinka laaja-alaisesti älykäs esiintymis ja puhumiskykyinen, luova, yhdistelytaitoinen ja monipuolinen, et välttämättä pärjää, jos Epärehellinen ja kiero ihminen päättää savustaa sinut ulos.

Tai pärjäät jos muutut itse samanlaiseksi ihmistakapuoleksi ja pelaat raukkamaisilla säännöillä.

Minä en ainakaan pysty henkisesti siihen. En vain taivu, koska halveksin sellaisia ihmisiä, enkä halua olla samanlainen.

Tiedän, on helpompi sanoa kuin tehdä MUTTA...kusipäitä ja vähintäänkin narsistisia ihmisiä on maailma täynnä. Mutta niin on myös niitä ihan normi tyyppejäkin. Kannattaa kasvattaa omaa nahkaa ja vältellä kusipäitä. Hakeutua niihin työpaikkoihin ja sellaisten ihmisten pariin, jotka vastaavat sitä, mitä elämältä haluat. Jos alallasi on pelkkiä mulkkuja, niin mieti vakavasti alan vaihtoa. Tai olisiko yrittäjyys mahdollista? Kannattaa hoitaa syntyneet traumat jossain terapiassa ja kasvattaa omaa itsetuntemusta. Mitä paremmin tunnet itsesi ja ymmärrät eron itsesi ja muiden välillä, sitä vähemmän kusipäät saavat sinusta otetta.

Edelleen korostan, että helpommin sanottu kuin tehty. Vaatii rankkaa duunia itsensä kanssa ja voi joskus vaatia täydellistä elämän muutosta. Mutta on sen arvoista, kun tajuat, ettei kukaan enää pysty vahingoittamaan sinua sillä tavalla, että saisi romutettua elämäsi täysin. Sitä valtaa ei kannata muille antaa.

Hyviäkin tyyppejä on, paljon.

Kiitos paljon. Uskon että tarkoitit vilpittömästi hyvää. Tekstisi oli minulle kuitenkin vähän alentuvan tuntuista ja siinä ei todellakaan ollut minulle mitään uutta.

Olen ollut aika monellakin eri alalla, ja jokaisessa melkein on 1 tai 2 kpl ihmiskakkapäitä. Ei ole niin että alalla x kaikki ovat hirviöitä ja alalla z on sitten kaikki mukavia. Ei ei ei.

Olen kyllä käynyt terapiassa. Voin muuttaa itseäni mielin määrin, mutten toisia. Siksi ongelmat eivät ratkea.

Olen tehnyt paljon töitä itseni kanssa ja tunnen itseni erittäin hyvin. Sitä ei muut usko. Eikä minua oikeastaan kiinnosta uskovatko vaiko eivät.

Minä välttelen erittäin aktiivisesti kusipäitä. Erittäin aktiivisesti.

Nahkaa en voi enää kasvattaa enempää, vaan minun on saatava tuntea tunteeni, vaikka se olisi kuinka väärin toisten mielestä.

Vihan, turhautumisen, surun ja raivon takia, en voi käydä missään, koska en halua repiä keneltäkään silmiä päästä.

Omasta näkövinkkelistä vaikeita ja hankalia ihmisiä on kaikkialla, se on totta. Mutta kusipäitä ei todellakaan ole kaikkialla. Jos näin todella koet ja törmäät kusipäihin aina ja kaikkialla, niin vika on todennäköisesti myös sinussa. Voi olla, että tulkitset muiden erilaisuuden suhteessa sinuun kusipäisyydeksi ja otat itseesi asioita, joita ei niin sanotusti tarvitsisi ottaa. Ja kuormitat itseäsi tällä kaikella. Paremmat käytöstavat ja muiden huomioiminen, sitä voisi olla aina enemmän. Mutta kuten sanoit, muita ei voi muuttaa, voit muuttaa ainoastaan itseäsi.

Pahoittelut jos kuulostan mielestäsi alentuvalta, mutta tämä on kuitenkin totuus. Et voi muuttaa muita ihmisiä mieleiseksesi. Kusipäitä kannattaa kiertää, mutta on sekin pienoinen ihme, että törmäät niihin aina ja kaikkialla.

Et oikein tajua, mutta antaa olla. Vedät ihan omiasi tulkintoja minusta, jotka eivät pidä paikkaansa.

Se muuten on tosiasia että kusipäitä on kaikkialla. Kaikki eivät ole kusipäitä. Ymmärrätkö!! Minä en pidä kaikkia ihmisiä kusipäinä. Tao kalloosi.

Se on ihan tilastollinen tosiasia että kusipäitä on kaikkialla. Psykopaatteja on joka sadas. Narsisteja on ainakin 2-3 sadasta, ja kusipäitä on paljon enemmän. Tavis lampaita jotka toimivat noiden ääripäiden käsikassarana on varmasti joka toinen. Oikeasti hyviä tyyppejä on vähemmistö.

Osaan käyttäytyä ja otan muut liiaksikin huomioon. En aina etsi vikaa muista vaan totta kai ensimmäisenä mietin mikä minussa on vikana.

Sitä vikaa olen etsinyt ja etsinyt lapsesta saakka. Olen seissyt päälläni ja tehnyt kaikkeni, kunnes oli pakkko myöntää, että ei aina vika ole minussa, vaan on sitä muissakin.

Sen jälkeen alkoi paraneminen. Kun tajusin miten "inhimillisiä" ja "viallisia" muut ihmiset voivat olla, en enää syyttänyt itseäni kaikesta pahasta.

Inhottaa kun minua syytetään mustavalkoikseksi, kun olen aika varma etten ihan se kaikkein mustavalkoisimmin ajatteleva ihminen ole.

Minussa ei ole vikaa, jos joku muu ihminen on kusipää ja törmään häneen! Tao se päähäsi!

Sori nyt mutta ilmiselvästi et oo oikein henkisesti tasapainossa. Väitä vaan vastaan ja raivoa silmät päästäsi mutta totuus on tuo.

No olen eri mieltä kanssasi. Ja mielestäni sinä olet tyhmä. Enkä muuta mieltäni. Lälläti lää.

Todistit juuri tuolla että jokin sulla viiraa. Nimittäin viiraajilla ei ole kykyä nähdä omaa henkistä sairauttaan. 

Sanot että viiraajilla ei ole kykyä nähdä omaa sairauttaan. No vastaappa kyllä tai ei, näetkö sairautesi itse vai etkö näe?

Eli jokainen ihminen joka ei koe olevansa hullu, on hullu sinun logiikallasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa tuo ap:n esimerkki on hyvin yleinen. Älykkäät ihmiset voivat luulla, että se älykkyys riittää ja kantaa pitkälle. Kuitenkin älykäs ja koulussa hyvin menestynyt voi saada itsensä ihan yhtä hyvin tai ehkä helpomminkin pinteeseen, josta on vaikea päästä pois.

Pari älykkään ihmisen elämää vaikeuttavaa ongelmaa:

- vaikeampi löytää ystäviä ja kumppaneita - sosiaaliset verkostot ovat yhä tärkeämpiä nykyään, ja yleensä juuri niitä asioita, jotka tuovat onnellisuutta ja tekevät elämästä elämisen arvoista. Katastrofin, kuten sairauden tai työttömyyden sattuessa se turvaverkko nostaisi tehokkaasti. Jos ihmisistä suurin osa on keskivertoja ja itse älyllisesti yläpuolella, samantasoiset ystävät ja kumppanit on oikeasti kiven alla, ellei pääse onnistuneesti piireihin, joihin heitä on luonnollisesti kerääntynyt.

- vitkastelu ja vaikeus tehdä päätöksiä, kun osaa katsoa asioita monelta puolelta. Jää helposti jumiin, kun pitäisi vaan tehdä ratkaisu ja porskuttaa tyytyväisenä eteenpäin.

- vaikeus tyytyä keskinkertaiseen elämään, koska on tunne, että pystyisi parempaan ja ansaitsee parempaa. Tässä on helposti riski, että jää kurkottelemaan kuuta ja katajaan kapsahtaa.

Suutuin.

En hyväksy tätä paskaa, juuri tällaisen takia hävettäisi aivan helvetisti ikinä sanoa olevani älykäs. Ärsyttää nämä lahjakkaat lapset jotka selviää parikymppiseksi asti jokaisestä älyllisestä haasteesta heittämällä. Sitten ensimmäisen kerran kun pitäisi oikeasti ratkaista ongelma, luovuttavat heti ja perustelevat tämän itselleen sillä, miten maailmaan on niin vaikea sopeutua kun on vaan liian hieno enkeli tämän pallon pintaa kuluttamaan. Nuo on kaikki viime kädessä aivan naurettavan pieniä ja helposti ratkaistavia "ongelmia", jos sitä älyä käyttää. Jokaisessa on kyse omasta asenneviasta. Jos ei omia asenteitaan pysty korjaamaan, mikä älykäs sä sitten muka olet.

Jos susta tavikset ovat alapuolellasi etkä kelpuuta heitä ystäviksesi, tämä on merkki kusipäisyydestä, ei älystä.

Jos et pysty tunnistamaan ja hallitsemaan taipumustasi ylianalysointiin, et vaan ole kovin fiksu, anteeksi nyt vaan, tai sinulla on pakko-oireinen häiriö tai masennus, mene hoitoon.

Jos kuvittelet ansaitsevasi jotain hienoa, suurta menestystä ja statusta minkä saavuttamiseen sinulla ei ole edellytyksiä, olet häiriintynyt ihminen ja itsetuntosi ja identiteettisi perustuu kokonaan illuusiolle erityisyydestä. Tämä voi olla joko aikuistumisen puutetta tai sitten mielenterveysongelma.

Jollet kykene nauttimaan normaalista elämästä, se on todella surullista, mutta ei johdu älystäsi. Sen sijaan voit hyödyntää älyäsi asian muuttamiseksi.

Tuo vastaus kertookin kaiken vastaajan älykkyydestä.

On ihan oikeasti todella vaikea elää yhteiskunnassa, jossa 99,9 % ihmisistä on omaan tasoon nähden älyllisesti kehitysvammaisia.

Minä en nyt kerro olenko heikkolahjainen, tavis, keskivertoa älykkäämpi, korkeaälyinen vai huippunero. Sen voin tunnustaa, etten pysty ymmärtämään noita suutujia, äksyilijöitä ja vihaansa tukehtuvia möykkääjiä, jotka menevät täysin sekaisin siitä, jos joku sanoo pari sanaa; olen älykäs.

Oletteko suuttujat koskaan pohtineet miksi teillä menee niin paljon tunteisiin tuo asia. Jotain pelkoa varmaan taustalla. Mitä pelkäätte?

Liittyykö arvottomuuden tunne siihen pelkoon jotenkin?

Olen se suuttuja, ja kun nyt kysyit niin toki voin kertoa. Oikein arvasit että kyse on syvään menevistä henkilökohtaisista tunteista. Ei tosin pelosta eikä arvottomuudesta.

Suutuin, koska tietyissä tilanteissa haluaisin sanoa olevani älykäs, ja nämä ihmiset ovat sen pilanneet. Ei sellaista yksinkertaisesti enää kehtaa sanoa niiden merkityksien takia joita siihen liittyy. Ottaa päähän, että selvästi aika keskinkertaiset "nerot" pätevät tuolla pitkin it-firmojen käytäviä ja minä joudun pitämään suuni kiinni. Sitä että olen hetkittäin melko noheva ei ulkomuotoni takia kovin moni ihan heti huomaa (jos ikinä), ja auttaisi jos voisin sen välillä vääntää rautalangasta. Ei ne ala kuunnella ollenkaan jos ei niille tule ensin mieleen että mulla voisi olla jotain hyödyllistäkin sanottavaa.

On toinenkin syy: harmittaa vaan niin kauheasti että kukaan tuollaiseen uskoo. Se rajoittaa ihmisen potentiaalia aivan älyttömästi. Pelkkä haitallinen tekosyy suojella omaa egoa ensikosketukselta todellisuuden kanssa ja olla kasvamatta ihmisenä. Hävettää olevinaan fiksujen ihmisten puolesta että menevät tuollaiseen halpaan.

Kun mulla oli lapsena, teininä ja parikymppisenä vaikeaa, tuota "lohdutusta" alettiin aikuisten auktoriteettien ja median toimesta tuputtaa ihan joka suunnalta. Aika pitkään otinkin sen vakavasti, vaikka aina sisimmässä vähän epäilyttikin että noinkohan kaikki ongelmani todella olisivatkin vain universumin kosto erinomaisuudestani. Egon seivailun löyhkä oli todella voimakas. Sitten aivoni kehittyivät loppuun ja sattumalta tulin läheiseksi vähän vanhempien oikeasti älykkäiden ihmisten kanssa jotka ryhtyivät puhtaasti kiltteyttään mulle mentoreiksi. Älysin heitä vielä kuunnellakin ja aloin nöyrästi etsiä ratkaisuja. Löytyivät ja osoittautuivat jälkikäteen oikeasti helpoiksi. Näyttivät vaan vaikeilta koska niitä varten piti oppia kokonaan uusia ajattelutapoja.

Olisi saattanut jäädä tekemättä, jos olisin ihan tunteella sitoutunut populaarikulttuurista opittuun, ympäristön vahvistamaan omakuvaan traagisen väärinymmärretyn neron stereotyyppinä. Olisin vieläkin onneton ja omahyväinen ääliö.

Ihminen ei lunasta potentiaaliaan jos jää tuollaiseen ansaan kiinni. Osoittaa kyvyttömyyttä juuri siihen missä älykkäiden pitäisi olla hyviä: tiedon etsiminen, uuden oppiminen, syvä kyseenalaistaminen, ongelmanratkaisu. Ihan ihmiskunnankin puolesta surku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa tuo ap:n esimerkki on hyvin yleinen. Älykkäät ihmiset voivat luulla, että se älykkyys riittää ja kantaa pitkälle. Kuitenkin älykäs ja koulussa hyvin menestynyt voi saada itsensä ihan yhtä hyvin tai ehkä helpomminkin pinteeseen, josta on vaikea päästä pois.

Pari älykkään ihmisen elämää vaikeuttavaa ongelmaa:

- vaikeampi löytää ystäviä ja kumppaneita - sosiaaliset verkostot ovat yhä tärkeämpiä nykyään, ja yleensä juuri niitä asioita, jotka tuovat onnellisuutta ja tekevät elämästä elämisen arvoista. Katastrofin, kuten sairauden tai työttömyyden sattuessa se turvaverkko nostaisi tehokkaasti. Jos ihmisistä suurin osa on keskivertoja ja itse älyllisesti yläpuolella, samantasoiset ystävät ja kumppanit on oikeasti kiven alla, ellei pääse onnistuneesti piireihin, joihin heitä on luonnollisesti kerääntynyt.

- vitkastelu ja vaikeus tehdä päätöksiä, kun osaa katsoa asioita monelta puolelta. Jää helposti jumiin, kun pitäisi vaan tehdä ratkaisu ja porskuttaa tyytyväisenä eteenpäin.

- vaikeus tyytyä keskinkertaiseen elämään, koska on tunne, että pystyisi parempaan ja ansaitsee parempaa. Tässä on helposti riski, että jää kurkottelemaan kuuta ja katajaan kapsahtaa.

Tämä varmaan koskee tietynlaisia "älykkäitä", eli sellaisia 120-130 äoisia, jotka tyypiltään filosofisia tai jopa taiteellisia.

Jos et älykkäänä ole tajunnut opetella p3r533n nuolentaa ja kyynärpäätaktiikkaa, et pärjää enää nykymaailmassa, joka on lahjattomille tehty (älykkäiden toimesta). Lahjattomat oppivat jo ala-asteella vippaskonstit ja fuskaamisentaidot, koska heidän on pakko. He eivät pärjää koulussa tai missään muuten kuin vähäsen notkistamalla moraaliaan.

Se taito sitten palkitsee heidät aikuisenakin. Työpaikoilla he ovat pomon suosiossa ja jopa parisuhdemarkkinoilla he porskuttavat röyhkeytensä ansiosta ja sillä että kehtaavat antaa itsestään valheellisen kuvan.

Kaikkea ei opita koulun penkiltä. Etenkään työelämään tarvittavia taitoja. Ei riitä se, että saa hyviä numeroita ja on luokkansa paras. Pitää kyetä yhdistämään tietoa luovasti ja luomaan uusia ratkaisuja. Monissa hommissa vaaditaan kykyä luovia kiperissä ja nopeasti muuttuvissa tilanteissa. Näitä taitoja ei tentitä koulukirjasta. Muuntautumiskyky, luova tietojen yhdistäminen, näitä tarvitaan varsinkin kun resursseissa kiristetään ja kiristetään.

Vaikka olisit kuinka laaja-alaisesti älykäs esiintymis ja puhumiskykyinen, luova, yhdistelytaitoinen ja monipuolinen, et välttämättä pärjää, jos Epärehellinen ja kiero ihminen päättää savustaa sinut ulos.

Tai pärjäät jos muutut itse samanlaiseksi ihmistakapuoleksi ja pelaat raukkamaisilla säännöillä.

Minä en ainakaan pysty henkisesti siihen. En vain taivu, koska halveksin sellaisia ihmisiä, enkä halua olla samanlainen.

Tiedän, on helpompi sanoa kuin tehdä MUTTA...kusipäitä ja vähintäänkin narsistisia ihmisiä on maailma täynnä. Mutta niin on myös niitä ihan normi tyyppejäkin. Kannattaa kasvattaa omaa nahkaa ja vältellä kusipäitä. Hakeutua niihin työpaikkoihin ja sellaisten ihmisten pariin, jotka vastaavat sitä, mitä elämältä haluat. Jos alallasi on pelkkiä mulkkuja, niin mieti vakavasti alan vaihtoa. Tai olisiko yrittäjyys mahdollista? Kannattaa hoitaa syntyneet traumat jossain terapiassa ja kasvattaa omaa itsetuntemusta. Mitä paremmin tunnet itsesi ja ymmärrät eron itsesi ja muiden välillä, sitä vähemmän kusipäät saavat sinusta otetta.

Edelleen korostan, että helpommin sanottu kuin tehty. Vaatii rankkaa duunia itsensä kanssa ja voi joskus vaatia täydellistä elämän muutosta. Mutta on sen arvoista, kun tajuat, ettei kukaan enää pysty vahingoittamaan sinua sillä tavalla, että saisi romutettua elämäsi täysin. Sitä valtaa ei kannata muille antaa.

Hyviäkin tyyppejä on, paljon.

Kiitos paljon. Uskon että tarkoitit vilpittömästi hyvää. Tekstisi oli minulle kuitenkin vähän alentuvan tuntuista ja siinä ei todellakaan ollut minulle mitään uutta.

Olen ollut aika monellakin eri alalla, ja jokaisessa melkein on 1 tai 2 kpl ihmiskakkapäitä. Ei ole niin että alalla x kaikki ovat hirviöitä ja alalla z on sitten kaikki mukavia. Ei ei ei.

Olen kyllä käynyt terapiassa. Voin muuttaa itseäni mielin määrin, mutten toisia. Siksi ongelmat eivät ratkea.

Olen tehnyt paljon töitä itseni kanssa ja tunnen itseni erittäin hyvin. Sitä ei muut usko. Eikä minua oikeastaan kiinnosta uskovatko vaiko eivät.

Minä välttelen erittäin aktiivisesti kusipäitä. Erittäin aktiivisesti.

Nahkaa en voi enää kasvattaa enempää, vaan minun on saatava tuntea tunteeni, vaikka se olisi kuinka väärin toisten mielestä.

Vihan, turhautumisen, surun ja raivon takia, en voi käydä missään, koska en halua repiä keneltäkään silmiä päästä.

Omasta näkövinkkelistä vaikeita ja hankalia ihmisiä on kaikkialla, se on totta. Mutta kusipäitä ei todellakaan ole kaikkialla. Jos näin todella koet ja törmäät kusipäihin aina ja kaikkialla, niin vika on todennäköisesti myös sinussa. Voi olla, että tulkitset muiden erilaisuuden suhteessa sinuun kusipäisyydeksi ja otat itseesi asioita, joita ei niin sanotusti tarvitsisi ottaa. Ja kuormitat itseäsi tällä kaikella. Paremmat käytöstavat ja muiden huomioiminen, sitä voisi olla aina enemmän. Mutta kuten sanoit, muita ei voi muuttaa, voit muuttaa ainoastaan itseäsi.

Pahoittelut jos kuulostan mielestäsi alentuvalta, mutta tämä on kuitenkin totuus. Et voi muuttaa muita ihmisiä mieleiseksesi. Kusipäitä kannattaa kiertää, mutta on sekin pienoinen ihme, että törmäät niihin aina ja kaikkialla.

Et oikein tajua, mutta antaa olla. Vedät ihan omiasi tulkintoja minusta, jotka eivät pidä paikkaansa.

Se muuten on tosiasia että kusipäitä on kaikkialla. Kaikki eivät ole kusipäitä. Ymmärrätkö!! Minä en pidä kaikkia ihmisiä kusipäinä. Tao kalloosi.

Se on ihan tilastollinen tosiasia että kusipäitä on kaikkialla. Psykopaatteja on joka sadas. Narsisteja on ainakin 2-3 sadasta, ja kusipäitä on paljon enemmän. Tavis lampaita jotka toimivat noiden ääripäiden käsikassarana on varmasti joka toinen. Oikeasti hyviä tyyppejä on vähemmistö.

Osaan käyttäytyä ja otan muut liiaksikin huomioon. En aina etsi vikaa muista vaan totta kai ensimmäisenä mietin mikä minussa on vikana.

Sitä vikaa olen etsinyt ja etsinyt lapsesta saakka. Olen seissyt päälläni ja tehnyt kaikkeni, kunnes oli pakkko myöntää, että ei aina vika ole minussa, vaan on sitä muissakin.

Sen jälkeen alkoi paraneminen. Kun tajusin miten "inhimillisiä" ja "viallisia" muut ihmiset voivat olla, en enää syyttänyt itseäni kaikesta pahasta.

Inhottaa kun minua syytetään mustavalkoikseksi, kun olen aika varma etten ihan se kaikkein mustavalkoisimmin ajatteleva ihminen ole.

Minussa ei ole vikaa, jos joku muu ihminen on kusipää ja törmään häneen! Tao se päähäsi!

Sori nyt mutta ilmiselvästi et oo oikein henkisesti tasapainossa. Väitä vaan vastaan ja raivoa silmät päästäsi mutta totuus on tuo.

No olen eri mieltä kanssasi. Ja mielestäni sinä olet tyhmä. Enkä muuta mieltäni. Lälläti lää.

Eli olet kivikissaäiti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa tuo ap:n esimerkki on hyvin yleinen. Älykkäät ihmiset voivat luulla, että se älykkyys riittää ja kantaa pitkälle. Kuitenkin älykäs ja koulussa hyvin menestynyt voi saada itsensä ihan yhtä hyvin tai ehkä helpomminkin pinteeseen, josta on vaikea päästä pois.

Pari älykkään ihmisen elämää vaikeuttavaa ongelmaa:

- vaikeampi löytää ystäviä ja kumppaneita - sosiaaliset verkostot ovat yhä tärkeämpiä nykyään, ja yleensä juuri niitä asioita, jotka tuovat onnellisuutta ja tekevät elämästä elämisen arvoista. Katastrofin, kuten sairauden tai työttömyyden sattuessa se turvaverkko nostaisi tehokkaasti. Jos ihmisistä suurin osa on keskivertoja ja itse älyllisesti yläpuolella, samantasoiset ystävät ja kumppanit on oikeasti kiven alla, ellei pääse onnistuneesti piireihin, joihin heitä on luonnollisesti kerääntynyt.

- vitkastelu ja vaikeus tehdä päätöksiä, kun osaa katsoa asioita monelta puolelta. Jää helposti jumiin, kun pitäisi vaan tehdä ratkaisu ja porskuttaa tyytyväisenä eteenpäin.

- vaikeus tyytyä keskinkertaiseen elämään, koska on tunne, että pystyisi parempaan ja ansaitsee parempaa. Tässä on helposti riski, että jää kurkottelemaan kuuta ja katajaan kapsahtaa.

Tämä varmaan koskee tietynlaisia "älykkäitä", eli sellaisia 120-130 äoisia, jotka tyypiltään filosofisia tai jopa taiteellisia.

Jos et älykkäänä ole tajunnut opetella p3r533n nuolentaa ja kyynärpäätaktiikkaa, et pärjää enää nykymaailmassa, joka on lahjattomille tehty (älykkäiden toimesta). Lahjattomat oppivat jo ala-asteella vippaskonstit ja fuskaamisentaidot, koska heidän on pakko. He eivät pärjää koulussa tai missään muuten kuin vähäsen notkistamalla moraaliaan.

Se taito sitten palkitsee heidät aikuisenakin. Työpaikoilla he ovat pomon suosiossa ja jopa parisuhdemarkkinoilla he porskuttavat röyhkeytensä ansiosta ja sillä että kehtaavat antaa itsestään valheellisen kuvan.

Kaikkea ei opita koulun penkiltä. Etenkään työelämään tarvittavia taitoja. Ei riitä se, että saa hyviä numeroita ja on luokkansa paras. Pitää kyetä yhdistämään tietoa luovasti ja luomaan uusia ratkaisuja. Monissa hommissa vaaditaan kykyä luovia kiperissä ja nopeasti muuttuvissa tilanteissa. Näitä taitoja ei tentitä koulukirjasta. Muuntautumiskyky, luova tietojen yhdistäminen, näitä tarvitaan varsinkin kun resursseissa kiristetään ja kiristetään.

Vaikka olisit kuinka laaja-alaisesti älykäs esiintymis ja puhumiskykyinen, luova, yhdistelytaitoinen ja monipuolinen, et välttämättä pärjää, jos Epärehellinen ja kiero ihminen päättää savustaa sinut ulos.

Tai pärjäät jos muutut itse samanlaiseksi ihmistakapuoleksi ja pelaat raukkamaisilla säännöillä.

Minä en ainakaan pysty henkisesti siihen. En vain taivu, koska halveksin sellaisia ihmisiä, enkä halua olla samanlainen.

Tiedän, on helpompi sanoa kuin tehdä MUTTA...kusipäitä ja vähintäänkin narsistisia ihmisiä on maailma täynnä. Mutta niin on myös niitä ihan normi tyyppejäkin. Kannattaa kasvattaa omaa nahkaa ja vältellä kusipäitä. Hakeutua niihin työpaikkoihin ja sellaisten ihmisten pariin, jotka vastaavat sitä, mitä elämältä haluat. Jos alallasi on pelkkiä mulkkuja, niin mieti vakavasti alan vaihtoa. Tai olisiko yrittäjyys mahdollista? Kannattaa hoitaa syntyneet traumat jossain terapiassa ja kasvattaa omaa itsetuntemusta. Mitä paremmin tunnet itsesi ja ymmärrät eron itsesi ja muiden välillä, sitä vähemmän kusipäät saavat sinusta otetta.

Edelleen korostan, että helpommin sanottu kuin tehty. Vaatii rankkaa duunia itsensä kanssa ja voi joskus vaatia täydellistä elämän muutosta. Mutta on sen arvoista, kun tajuat, ettei kukaan enää pysty vahingoittamaan sinua sillä tavalla, että saisi romutettua elämäsi täysin. Sitä valtaa ei kannata muille antaa.

Hyviäkin tyyppejä on, paljon.

Kiitos paljon. Uskon että tarkoitit vilpittömästi hyvää. Tekstisi oli minulle kuitenkin vähän alentuvan tuntuista ja siinä ei todellakaan ollut minulle mitään uutta.

Olen ollut aika monellakin eri alalla, ja jokaisessa melkein on 1 tai 2 kpl ihmiskakkapäitä. Ei ole niin että alalla x kaikki ovat hirviöitä ja alalla z on sitten kaikki mukavia. Ei ei ei.

Olen kyllä käynyt terapiassa. Voin muuttaa itseäni mielin määrin, mutten toisia. Siksi ongelmat eivät ratkea.

Olen tehnyt paljon töitä itseni kanssa ja tunnen itseni erittäin hyvin. Sitä ei muut usko. Eikä minua oikeastaan kiinnosta uskovatko vaiko eivät.

Minä välttelen erittäin aktiivisesti kusipäitä. Erittäin aktiivisesti.

Nahkaa en voi enää kasvattaa enempää, vaan minun on saatava tuntea tunteeni, vaikka se olisi kuinka väärin toisten mielestä.

Vihan, turhautumisen, surun ja raivon takia, en voi käydä missään, koska en halua repiä keneltäkään silmiä päästä.

Omasta näkövinkkelistä vaikeita ja hankalia ihmisiä on kaikkialla, se on totta. Mutta kusipäitä ei todellakaan ole kaikkialla. Jos näin todella koet ja törmäät kusipäihin aina ja kaikkialla, niin vika on todennäköisesti myös sinussa. Voi olla, että tulkitset muiden erilaisuuden suhteessa sinuun kusipäisyydeksi ja otat itseesi asioita, joita ei niin sanotusti tarvitsisi ottaa. Ja kuormitat itseäsi tällä kaikella. Paremmat käytöstavat ja muiden huomioiminen, sitä voisi olla aina enemmän. Mutta kuten sanoit, muita ei voi muuttaa, voit muuttaa ainoastaan itseäsi.

Pahoittelut jos kuulostan mielestäsi alentuvalta, mutta tämä on kuitenkin totuus. Et voi muuttaa muita ihmisiä mieleiseksesi. Kusipäitä kannattaa kiertää, mutta on sekin pienoinen ihme, että törmäät niihin aina ja kaikkialla.

Et oikein tajua, mutta antaa olla. Vedät ihan omiasi tulkintoja minusta, jotka eivät pidä paikkaansa.

Se muuten on tosiasia että kusipäitä on kaikkialla. Kaikki eivät ole kusipäitä. Ymmärrätkö!! Minä en pidä kaikkia ihmisiä kusipäinä. Tao kalloosi.

Se on ihan tilastollinen tosiasia että kusipäitä on kaikkialla. Psykopaatteja on joka sadas. Narsisteja on ainakin 2-3 sadasta, ja kusipäitä on paljon enemmän. Tavis lampaita jotka toimivat noiden ääripäiden käsikassarana on varmasti joka toinen. Oikeasti hyviä tyyppejä on vähemmistö.

Osaan käyttäytyä ja otan muut liiaksikin huomioon. En aina etsi vikaa muista vaan totta kai ensimmäisenä mietin mikä minussa on vikana.

Sitä vikaa olen etsinyt ja etsinyt lapsesta saakka. Olen seissyt päälläni ja tehnyt kaikkeni, kunnes oli pakkko myöntää, että ei aina vika ole minussa, vaan on sitä muissakin.

Sen jälkeen alkoi paraneminen. Kun tajusin miten "inhimillisiä" ja "viallisia" muut ihmiset voivat olla, en enää syyttänyt itseäni kaikesta pahasta.

Inhottaa kun minua syytetään mustavalkoikseksi, kun olen aika varma etten ihan se kaikkein mustavalkoisimmin ajatteleva ihminen ole.

Minussa ei ole vikaa, jos joku muu ihminen on kusipää ja törmään häneen! Tao se päähäsi!

Sori nyt mutta ilmiselvästi et oo oikein henkisesti tasapainossa. Väitä vaan vastaan ja raivoa silmät päästäsi mutta totuus on tuo.

No olen eri mieltä kanssasi. Ja mielestäni sinä olet tyhmä. Enkä muuta mieltäni. Lälläti lää.

Todistit juuri tuolla että jokin sulla viiraa. Nimittäin viiraajilla ei ole kykyä nähdä omaa henkistä sairauttaan. 

En todistanut. Sinä olet lapsenmielinen vänkyttäjä ja en pidä sinua yhtään minään.

Jotkut psyykeltään häiriintyneet ovat pelottavia, jotkut hauskoja. Sä kuulut hauskoihin :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa tuo ap:n esimerkki on hyvin yleinen. Älykkäät ihmiset voivat luulla, että se älykkyys riittää ja kantaa pitkälle. Kuitenkin älykäs ja koulussa hyvin menestynyt voi saada itsensä ihan yhtä hyvin tai ehkä helpomminkin pinteeseen, josta on vaikea päästä pois.

Pari älykkään ihmisen elämää vaikeuttavaa ongelmaa:

- vaikeampi löytää ystäviä ja kumppaneita - sosiaaliset verkostot ovat yhä tärkeämpiä nykyään, ja yleensä juuri niitä asioita, jotka tuovat onnellisuutta ja tekevät elämästä elämisen arvoista. Katastrofin, kuten sairauden tai työttömyyden sattuessa se turvaverkko nostaisi tehokkaasti. Jos ihmisistä suurin osa on keskivertoja ja itse älyllisesti yläpuolella, samantasoiset ystävät ja kumppanit on oikeasti kiven alla, ellei pääse onnistuneesti piireihin, joihin heitä on luonnollisesti kerääntynyt.

- vitkastelu ja vaikeus tehdä päätöksiä, kun osaa katsoa asioita monelta puolelta. Jää helposti jumiin, kun pitäisi vaan tehdä ratkaisu ja porskuttaa tyytyväisenä eteenpäin.

- vaikeus tyytyä keskinkertaiseen elämään, koska on tunne, että pystyisi parempaan ja ansaitsee parempaa. Tässä on helposti riski, että jää kurkottelemaan kuuta ja katajaan kapsahtaa.

Tämä varmaan koskee tietynlaisia "älykkäitä", eli sellaisia 120-130 äoisia, jotka tyypiltään filosofisia tai jopa taiteellisia.

Jos et älykkäänä ole tajunnut opetella p3r533n nuolentaa ja kyynärpäätaktiikkaa, et pärjää enää nykymaailmassa, joka on lahjattomille tehty (älykkäiden toimesta). Lahjattomat oppivat jo ala-asteella vippaskonstit ja fuskaamisentaidot, koska heidän on pakko. He eivät pärjää koulussa tai missään muuten kuin vähäsen notkistamalla moraaliaan.

Se taito sitten palkitsee heidät aikuisenakin. Työpaikoilla he ovat pomon suosiossa ja jopa parisuhdemarkkinoilla he porskuttavat röyhkeytensä ansiosta ja sillä että kehtaavat antaa itsestään valheellisen kuvan.

Kaikkea ei opita koulun penkiltä. Etenkään työelämään tarvittavia taitoja. Ei riitä se, että saa hyviä numeroita ja on luokkansa paras. Pitää kyetä yhdistämään tietoa luovasti ja luomaan uusia ratkaisuja. Monissa hommissa vaaditaan kykyä luovia kiperissä ja nopeasti muuttuvissa tilanteissa. Näitä taitoja ei tentitä koulukirjasta. Muuntautumiskyky, luova tietojen yhdistäminen, näitä tarvitaan varsinkin kun resursseissa kiristetään ja kiristetään.

Vaikka olisit kuinka laaja-alaisesti älykäs esiintymis ja puhumiskykyinen, luova, yhdistelytaitoinen ja monipuolinen, et välttämättä pärjää, jos Epärehellinen ja kiero ihminen päättää savustaa sinut ulos.

Tai pärjäät jos muutut itse samanlaiseksi ihmistakapuoleksi ja pelaat raukkamaisilla säännöillä.

Minä en ainakaan pysty henkisesti siihen. En vain taivu, koska halveksin sellaisia ihmisiä, enkä halua olla samanlainen.

Tiedän, on helpompi sanoa kuin tehdä MUTTA...kusipäitä ja vähintäänkin narsistisia ihmisiä on maailma täynnä. Mutta niin on myös niitä ihan normi tyyppejäkin. Kannattaa kasvattaa omaa nahkaa ja vältellä kusipäitä. Hakeutua niihin työpaikkoihin ja sellaisten ihmisten pariin, jotka vastaavat sitä, mitä elämältä haluat. Jos alallasi on pelkkiä mulkkuja, niin mieti vakavasti alan vaihtoa. Tai olisiko yrittäjyys mahdollista? Kannattaa hoitaa syntyneet traumat jossain terapiassa ja kasvattaa omaa itsetuntemusta. Mitä paremmin tunnet itsesi ja ymmärrät eron itsesi ja muiden välillä, sitä vähemmän kusipäät saavat sinusta otetta.

Edelleen korostan, että helpommin sanottu kuin tehty. Vaatii rankkaa duunia itsensä kanssa ja voi joskus vaatia täydellistä elämän muutosta. Mutta on sen arvoista, kun tajuat, ettei kukaan enää pysty vahingoittamaan sinua sillä tavalla, että saisi romutettua elämäsi täysin. Sitä valtaa ei kannata muille antaa.

Hyviäkin tyyppejä on, paljon.

Kiitos paljon. Uskon että tarkoitit vilpittömästi hyvää. Tekstisi oli minulle kuitenkin vähän alentuvan tuntuista ja siinä ei todellakaan ollut minulle mitään uutta.

Olen ollut aika monellakin eri alalla, ja jokaisessa melkein on 1 tai 2 kpl ihmiskakkapäitä. Ei ole niin että alalla x kaikki ovat hirviöitä ja alalla z on sitten kaikki mukavia. Ei ei ei.

Olen kyllä käynyt terapiassa. Voin muuttaa itseäni mielin määrin, mutten toisia. Siksi ongelmat eivät ratkea.

Olen tehnyt paljon töitä itseni kanssa ja tunnen itseni erittäin hyvin. Sitä ei muut usko. Eikä minua oikeastaan kiinnosta uskovatko vaiko eivät.

Minä välttelen erittäin aktiivisesti kusipäitä. Erittäin aktiivisesti.

Nahkaa en voi enää kasvattaa enempää, vaan minun on saatava tuntea tunteeni, vaikka se olisi kuinka väärin toisten mielestä.

Vihan, turhautumisen, surun ja raivon takia, en voi käydä missään, koska en halua repiä keneltäkään silmiä päästä.

Omasta näkövinkkelistä vaikeita ja hankalia ihmisiä on kaikkialla, se on totta. Mutta kusipäitä ei todellakaan ole kaikkialla. Jos näin todella koet ja törmäät kusipäihin aina ja kaikkialla, niin vika on todennäköisesti myös sinussa. Voi olla, että tulkitset muiden erilaisuuden suhteessa sinuun kusipäisyydeksi ja otat itseesi asioita, joita ei niin sanotusti tarvitsisi ottaa. Ja kuormitat itseäsi tällä kaikella. Paremmat käytöstavat ja muiden huomioiminen, sitä voisi olla aina enemmän. Mutta kuten sanoit, muita ei voi muuttaa, voit muuttaa ainoastaan itseäsi.

Pahoittelut jos kuulostan mielestäsi alentuvalta, mutta tämä on kuitenkin totuus. Et voi muuttaa muita ihmisiä mieleiseksesi. Kusipäitä kannattaa kiertää, mutta on sekin pienoinen ihme, että törmäät niihin aina ja kaikkialla.

Et oikein tajua, mutta antaa olla. Vedät ihan omiasi tulkintoja minusta, jotka eivät pidä paikkaansa.

Se muuten on tosiasia että kusipäitä on kaikkialla. Kaikki eivät ole kusipäitä. Ymmärrätkö!! Minä en pidä kaikkia ihmisiä kusipäinä. Tao kalloosi.

Se on ihan tilastollinen tosiasia että kusipäitä on kaikkialla. Psykopaatteja on joka sadas. Narsisteja on ainakin 2-3 sadasta, ja kusipäitä on paljon enemmän. Tavis lampaita jotka toimivat noiden ääripäiden käsikassarana on varmasti joka toinen. Oikeasti hyviä tyyppejä on vähemmistö.

Osaan käyttäytyä ja otan muut liiaksikin huomioon. En aina etsi vikaa muista vaan totta kai ensimmäisenä mietin mikä minussa on vikana.

Sitä vikaa olen etsinyt ja etsinyt lapsesta saakka. Olen seissyt päälläni ja tehnyt kaikkeni, kunnes oli pakkko myöntää, että ei aina vika ole minussa, vaan on sitä muissakin.

Sen jälkeen alkoi paraneminen. Kun tajusin miten "inhimillisiä" ja "viallisia" muut ihmiset voivat olla, en enää syyttänyt itseäni kaikesta pahasta.

Inhottaa kun minua syytetään mustavalkoikseksi, kun olen aika varma etten ihan se kaikkein mustavalkoisimmin ajatteleva ihminen ole.

Minussa ei ole vikaa, jos joku muu ihminen on kusipää ja törmään häneen! Tao se päähäsi!

Sori nyt mutta ilmiselvästi et oo oikein henkisesti tasapainossa. Väitä vaan vastaan ja raivoa silmät päästäsi mutta totuus on tuo.

No olen eri mieltä kanssasi. Ja mielestäni sinä olet tyhmä. Enkä muuta mieltäni. Lälläti lää.

Todistit juuri tuolla että jokin sulla viiraa. Nimittäin viiraajilla ei ole kykyä nähdä omaa henkistä sairauttaan. 

En todistanut. Sinä olet lapsenmielinen vänkyttäjä ja en pidä sinua yhtään minään.

Jotkut psyykeltään häiriintyneet ovat pelottavia, jotkut hauskoja. Sä kuulut hauskoihin :D

Kivikissaäiti on kyllä pelottava. Ei näe omaa ilmiselvää narsismiaan, vaan tuhoaa ihmeelliseen äitisuhteeseensa vedoten lastensa ja miehen elämän täydellisesti. Kuvottava tyyppi. Mutta myös niitä, joiden kanssa ei kannata jäädä jankkaamaan, kaikki menee täysin hukkaan.

Minäkin ajattelin, että kolmekymppisenä olisin seurustellut. Kai tämä nyt vaan menee näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa tuo ap:n esimerkki on hyvin yleinen. Älykkäät ihmiset voivat luulla, että se älykkyys riittää ja kantaa pitkälle. Kuitenkin älykäs ja koulussa hyvin menestynyt voi saada itsensä ihan yhtä hyvin tai ehkä helpomminkin pinteeseen, josta on vaikea päästä pois.

Pari älykkään ihmisen elämää vaikeuttavaa ongelmaa:

- vaikeampi löytää ystäviä ja kumppaneita - sosiaaliset verkostot ovat yhä tärkeämpiä nykyään, ja yleensä juuri niitä asioita, jotka tuovat onnellisuutta ja tekevät elämästä elämisen arvoista. Katastrofin, kuten sairauden tai työttömyyden sattuessa se turvaverkko nostaisi tehokkaasti. Jos ihmisistä suurin osa on keskivertoja ja itse älyllisesti yläpuolella, samantasoiset ystävät ja kumppanit on oikeasti kiven alla, ellei pääse onnistuneesti piireihin, joihin heitä on luonnollisesti kerääntynyt.

- vitkastelu ja vaikeus tehdä päätöksiä, kun osaa katsoa asioita monelta puolelta. Jää helposti jumiin, kun pitäisi vaan tehdä ratkaisu ja porskuttaa tyytyväisenä eteenpäin.

- vaikeus tyytyä keskinkertaiseen elämään, koska on tunne, että pystyisi parempaan ja ansaitsee parempaa. Tässä on helposti riski, että jää kurkottelemaan kuuta ja katajaan kapsahtaa.

Tämä varmaan koskee tietynlaisia "älykkäitä", eli sellaisia 120-130 äoisia, jotka tyypiltään filosofisia tai jopa taiteellisia.

Jos et älykkäänä ole tajunnut opetella p3r533n nuolentaa ja kyynärpäätaktiikkaa, et pärjää enää nykymaailmassa, joka on lahjattomille tehty (älykkäiden toimesta). Lahjattomat oppivat jo ala-asteella vippaskonstit ja fuskaamisentaidot, koska heidän on pakko. He eivät pärjää koulussa tai missään muuten kuin vähäsen notkistamalla moraaliaan.

Se taito sitten palkitsee heidät aikuisenakin. Työpaikoilla he ovat pomon suosiossa ja jopa parisuhdemarkkinoilla he porskuttavat röyhkeytensä ansiosta ja sillä että kehtaavat antaa itsestään valheellisen kuvan.

Kaikkea ei opita koulun penkiltä. Etenkään työelämään tarvittavia taitoja. Ei riitä se, että saa hyviä numeroita ja on luokkansa paras. Pitää kyetä yhdistämään tietoa luovasti ja luomaan uusia ratkaisuja. Monissa hommissa vaaditaan kykyä luovia kiperissä ja nopeasti muuttuvissa tilanteissa. Näitä taitoja ei tentitä koulukirjasta. Muuntautumiskyky, luova tietojen yhdistäminen, näitä tarvitaan varsinkin kun resursseissa kiristetään ja kiristetään.

Vaikka olisit kuinka laaja-alaisesti älykäs esiintymis ja puhumiskykyinen, luova, yhdistelytaitoinen ja monipuolinen, et välttämättä pärjää, jos Epärehellinen ja kiero ihminen päättää savustaa sinut ulos.

Tai pärjäät jos muutut itse samanlaiseksi ihmistakapuoleksi ja pelaat raukkamaisilla säännöillä.

Minä en ainakaan pysty henkisesti siihen. En vain taivu, koska halveksin sellaisia ihmisiä, enkä halua olla samanlainen.

Tiedän, on helpompi sanoa kuin tehdä MUTTA...kusipäitä ja vähintäänkin narsistisia ihmisiä on maailma täynnä. Mutta niin on myös niitä ihan normi tyyppejäkin. Kannattaa kasvattaa omaa nahkaa ja vältellä kusipäitä. Hakeutua niihin työpaikkoihin ja sellaisten ihmisten pariin, jotka vastaavat sitä, mitä elämältä haluat. Jos alallasi on pelkkiä mulkkuja, niin mieti vakavasti alan vaihtoa. Tai olisiko yrittäjyys mahdollista? Kannattaa hoitaa syntyneet traumat jossain terapiassa ja kasvattaa omaa itsetuntemusta. Mitä paremmin tunnet itsesi ja ymmärrät eron itsesi ja muiden välillä, sitä vähemmän kusipäät saavat sinusta otetta.

Edelleen korostan, että helpommin sanottu kuin tehty. Vaatii rankkaa duunia itsensä kanssa ja voi joskus vaatia täydellistä elämän muutosta. Mutta on sen arvoista, kun tajuat, ettei kukaan enää pysty vahingoittamaan sinua sillä tavalla, että saisi romutettua elämäsi täysin. Sitä valtaa ei kannata muille antaa.

Hyviäkin tyyppejä on, paljon.

Kiitos paljon. Uskon että tarkoitit vilpittömästi hyvää. Tekstisi oli minulle kuitenkin vähän alentuvan tuntuista ja siinä ei todellakaan ollut minulle mitään uutta.

Olen ollut aika monellakin eri alalla, ja jokaisessa melkein on 1 tai 2 kpl ihmiskakkapäitä. Ei ole niin että alalla x kaikki ovat hirviöitä ja alalla z on sitten kaikki mukavia. Ei ei ei.

Olen kyllä käynyt terapiassa. Voin muuttaa itseäni mielin määrin, mutten toisia. Siksi ongelmat eivät ratkea.

Olen tehnyt paljon töitä itseni kanssa ja tunnen itseni erittäin hyvin. Sitä ei muut usko. Eikä minua oikeastaan kiinnosta uskovatko vaiko eivät.

Minä välttelen erittäin aktiivisesti kusipäitä. Erittäin aktiivisesti.

Nahkaa en voi enää kasvattaa enempää, vaan minun on saatava tuntea tunteeni, vaikka se olisi kuinka väärin toisten mielestä.

Vihan, turhautumisen, surun ja raivon takia, en voi käydä missään, koska en halua repiä keneltäkään silmiä päästä.

Omasta näkövinkkelistä vaikeita ja hankalia ihmisiä on kaikkialla, se on totta. Mutta kusipäitä ei todellakaan ole kaikkialla. Jos näin todella koet ja törmäät kusipäihin aina ja kaikkialla, niin vika on todennäköisesti myös sinussa. Voi olla, että tulkitset muiden erilaisuuden suhteessa sinuun kusipäisyydeksi ja otat itseesi asioita, joita ei niin sanotusti tarvitsisi ottaa. Ja kuormitat itseäsi tällä kaikella. Paremmat käytöstavat ja muiden huomioiminen, sitä voisi olla aina enemmän. Mutta kuten sanoit, muita ei voi muuttaa, voit muuttaa ainoastaan itseäsi.

Pahoittelut jos kuulostan mielestäsi alentuvalta, mutta tämä on kuitenkin totuus. Et voi muuttaa muita ihmisiä mieleiseksesi. Kusipäitä kannattaa kiertää, mutta on sekin pienoinen ihme, että törmäät niihin aina ja kaikkialla.

Et oikein tajua, mutta antaa olla. Vedät ihan omiasi tulkintoja minusta, jotka eivät pidä paikkaansa.

Se muuten on tosiasia että kusipäitä on kaikkialla. Kaikki eivät ole kusipäitä. Ymmärrätkö!! Minä en pidä kaikkia ihmisiä kusipäinä. Tao kalloosi.

Se on ihan tilastollinen tosiasia että kusipäitä on kaikkialla. Psykopaatteja on joka sadas. Narsisteja on ainakin 2-3 sadasta, ja kusipäitä on paljon enemmän. Tavis lampaita jotka toimivat noiden ääripäiden käsikassarana on varmasti joka toinen. Oikeasti hyviä tyyppejä on vähemmistö.

Osaan käyttäytyä ja otan muut liiaksikin huomioon. En aina etsi vikaa muista vaan totta kai ensimmäisenä mietin mikä minussa on vikana.

Sitä vikaa olen etsinyt ja etsinyt lapsesta saakka. Olen seissyt päälläni ja tehnyt kaikkeni, kunnes oli pakkko myöntää, että ei aina vika ole minussa, vaan on sitä muissakin.

Sen jälkeen alkoi paraneminen. Kun tajusin miten "inhimillisiä" ja "viallisia" muut ihmiset voivat olla, en enää syyttänyt itseäni kaikesta pahasta.

Inhottaa kun minua syytetään mustavalkoikseksi, kun olen aika varma etten ihan se kaikkein mustavalkoisimmin ajatteleva ihminen ole.

Minussa ei ole vikaa, jos joku muu ihminen on kusipää ja törmään häneen! Tao se päähäsi!

Ihan uutena keskustelijana tässä keskustelussa sanoisin kuitenkin sinulle, että aika aggressiivisesti nyt hyökkäät ventovieraita ihmisiä kohtaan. Tuolla asenteella, jos liikut reaalimaailmassa, saat kyllä niskaasi helposti samanlaista kuraa.

Olen älykäs ja monessakin asiassa melko lahjakas. Minua arvostetaan. Vanhempani ovat yrittäjiä ja vaikkeivat olekaan rikkaita, heitä pidetään ahkerina ja aktiivisina yhteisön peruspilareina. Minusta odotettiin tohtoria tms.

Minulla oli (ja on yhä) paljon kavereita, monet heistä suosittuja ja tunnettujakin ihmisiä.

Periaatteessa kaikki näytti hyvältä, paitsi se etten tuolloin ymmärtänyt olevani useallakin tapaa epämaskuliininen. Luulin ettei pituus ole iso juttu, ja että hoikka on parempi kuin "nallekarhumainen".

Jäin ikisinkuksi ja seksuaalisesti kokemattomaksi. Kävin läpi kaksi pitkää masennusjaksoa joiden aikana elin kulissielämää. Ensimmäisen aikana vähättelin ongelmiani, toisen onnistuin salaamaan täysin. Ihmiset kuvittelivat minun olevan hyvää seuraa ja onnellinen sinkku, oikeasti asuin täysin sekaisin olleessa kämpässä ja tienasin yritykseni kautta nettona alle tonnin/kk. Yrityksen perustin kun yliopisto jäi kesken ja halusin saada työttömyyden poikki mutta minulla ei ollut voimia kokopäivätyöhön.

Olen pian 40 ja vihdoin saamassa elämästä kiinni siten etten tunne olevani B-luokan tavallinen mies jolla on työttömän tulot eikä parisuhdekokemusta. Minusta on kaiketi tullut jonkinlainen hippi. Tajuan nyt ettei minulla ollut motivaatiota koska en halua olla perinteinen perhemies enkä halua kamppailla mahdollisimman korkeasta elintasosta. Olen nyt yksinkertaistamassa elämääni sellaiseksi että pärjään todella vähällä. Vaikka miehen roolivalikoima onkin todella kapea, ehkä toivoa on että jossain vaiheessa löydän elämänkumppanin jolle mukava seura vailla kunnianhimoisuutta, määrätietoisuutta ja jämerää turvaamista on ok.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa tuo ap:n esimerkki on hyvin yleinen. Älykkäät ihmiset voivat luulla, että se älykkyys riittää ja kantaa pitkälle. Kuitenkin älykäs ja koulussa hyvin menestynyt voi saada itsensä ihan yhtä hyvin tai ehkä helpomminkin pinteeseen, josta on vaikea päästä pois.

Pari älykkään ihmisen elämää vaikeuttavaa ongelmaa:

- vaikeampi löytää ystäviä ja kumppaneita - sosiaaliset verkostot ovat yhä tärkeämpiä nykyään, ja yleensä juuri niitä asioita, jotka tuovat onnellisuutta ja tekevät elämästä elämisen arvoista. Katastrofin, kuten sairauden tai työttömyyden sattuessa se turvaverkko nostaisi tehokkaasti. Jos ihmisistä suurin osa on keskivertoja ja itse älyllisesti yläpuolella, samantasoiset ystävät ja kumppanit on oikeasti kiven alla, ellei pääse onnistuneesti piireihin, joihin heitä on luonnollisesti kerääntynyt.

- vitkastelu ja vaikeus tehdä päätöksiä, kun osaa katsoa asioita monelta puolelta. Jää helposti jumiin, kun pitäisi vaan tehdä ratkaisu ja porskuttaa tyytyväisenä eteenpäin.

- vaikeus tyytyä keskinkertaiseen elämään, koska on tunne, että pystyisi parempaan ja ansaitsee parempaa. Tässä on helposti riski, että jää kurkottelemaan kuuta ja katajaan kapsahtaa.

Tämä varmaan koskee tietynlaisia "älykkäitä", eli sellaisia 120-130 äoisia, jotka tyypiltään filosofisia tai jopa taiteellisia.

Jos et älykkäänä ole tajunnut opetella p3r533n nuolentaa ja kyynärpäätaktiikkaa, et pärjää enää nykymaailmassa, joka on lahjattomille tehty (älykkäiden toimesta). Lahjattomat oppivat jo ala-asteella vippaskonstit ja fuskaamisentaidot, koska heidän on pakko. He eivät pärjää koulussa tai missään muuten kuin vähäsen notkistamalla moraaliaan.

Se taito sitten palkitsee heidät aikuisenakin. Työpaikoilla he ovat pomon suosiossa ja jopa parisuhdemarkkinoilla he porskuttavat röyhkeytensä ansiosta ja sillä että kehtaavat antaa itsestään valheellisen kuvan.

Kaikkea ei opita koulun penkiltä. Etenkään työelämään tarvittavia taitoja. Ei riitä se, että saa hyviä numeroita ja on luokkansa paras. Pitää kyetä yhdistämään tietoa luovasti ja luomaan uusia ratkaisuja. Monissa hommissa vaaditaan kykyä luovia kiperissä ja nopeasti muuttuvissa tilanteissa. Näitä taitoja ei tentitä koulukirjasta. Muuntautumiskyky, luova tietojen yhdistäminen, näitä tarvitaan varsinkin kun resursseissa kiristetään ja kiristetään.

Vaikka olisit kuinka laaja-alaisesti älykäs esiintymis ja puhumiskykyinen, luova, yhdistelytaitoinen ja monipuolinen, et välttämättä pärjää, jos Epärehellinen ja kiero ihminen päättää savustaa sinut ulos.

Tai pärjäät jos muutut itse samanlaiseksi ihmistakapuoleksi ja pelaat raukkamaisilla säännöillä.

Minä en ainakaan pysty henkisesti siihen. En vain taivu, koska halveksin sellaisia ihmisiä, enkä halua olla samanlainen.

Tiedän, on helpompi sanoa kuin tehdä MUTTA...kusipäitä ja vähintäänkin narsistisia ihmisiä on maailma täynnä. Mutta niin on myös niitä ihan normi tyyppejäkin. Kannattaa kasvattaa omaa nahkaa ja vältellä kusipäitä. Hakeutua niihin työpaikkoihin ja sellaisten ihmisten pariin, jotka vastaavat sitä, mitä elämältä haluat. Jos alallasi on pelkkiä mulkkuja, niin mieti vakavasti alan vaihtoa. Tai olisiko yrittäjyys mahdollista? Kannattaa hoitaa syntyneet traumat jossain terapiassa ja kasvattaa omaa itsetuntemusta. Mitä paremmin tunnet itsesi ja ymmärrät eron itsesi ja muiden välillä, sitä vähemmän kusipäät saavat sinusta otetta.

Edelleen korostan, että helpommin sanottu kuin tehty. Vaatii rankkaa duunia itsensä kanssa ja voi joskus vaatia täydellistä elämän muutosta. Mutta on sen arvoista, kun tajuat, ettei kukaan enää pysty vahingoittamaan sinua sillä tavalla, että saisi romutettua elämäsi täysin. Sitä valtaa ei kannata muille antaa.

Hyviäkin tyyppejä on, paljon.

Kiitos paljon. Uskon että tarkoitit vilpittömästi hyvää. Tekstisi oli minulle kuitenkin vähän alentuvan tuntuista ja siinä ei todellakaan ollut minulle mitään uutta.

Olen ollut aika monellakin eri alalla, ja jokaisessa melkein on 1 tai 2 kpl ihmiskakkapäitä. Ei ole niin että alalla x kaikki ovat hirviöitä ja alalla z on sitten kaikki mukavia. Ei ei ei.

Olen kyllä käynyt terapiassa. Voin muuttaa itseäni mielin määrin, mutten toisia. Siksi ongelmat eivät ratkea.

Olen tehnyt paljon töitä itseni kanssa ja tunnen itseni erittäin hyvin. Sitä ei muut usko. Eikä minua oikeastaan kiinnosta uskovatko vaiko eivät.

Minä välttelen erittäin aktiivisesti kusipäitä. Erittäin aktiivisesti.

Nahkaa en voi enää kasvattaa enempää, vaan minun on saatava tuntea tunteeni, vaikka se olisi kuinka väärin toisten mielestä.

Vihan, turhautumisen, surun ja raivon takia, en voi käydä missään, koska en halua repiä keneltäkään silmiä päästä.

Omasta näkövinkkelistä vaikeita ja hankalia ihmisiä on kaikkialla, se on totta. Mutta kusipäitä ei todellakaan ole kaikkialla. Jos näin todella koet ja törmäät kusipäihin aina ja kaikkialla, niin vika on todennäköisesti myös sinussa. Voi olla, että tulkitset muiden erilaisuuden suhteessa sinuun kusipäisyydeksi ja otat itseesi asioita, joita ei niin sanotusti tarvitsisi ottaa. Ja kuormitat itseäsi tällä kaikella. Paremmat käytöstavat ja muiden huomioiminen, sitä voisi olla aina enemmän. Mutta kuten sanoit, muita ei voi muuttaa, voit muuttaa ainoastaan itseäsi.

Pahoittelut jos kuulostan mielestäsi alentuvalta, mutta tämä on kuitenkin totuus. Et voi muuttaa muita ihmisiä mieleiseksesi. Kusipäitä kannattaa kiertää, mutta on sekin pienoinen ihme, että törmäät niihin aina ja kaikkialla.

Et oikein tajua, mutta antaa olla. Vedät ihan omiasi tulkintoja minusta, jotka eivät pidä paikkaansa.

Se muuten on tosiasia että kusipäitä on kaikkialla. Kaikki eivät ole kusipäitä. Ymmärrätkö!! Minä en pidä kaikkia ihmisiä kusipäinä. Tao kalloosi.

Se on ihan tilastollinen tosiasia että kusipäitä on kaikkialla. Psykopaatteja on joka sadas. Narsisteja on ainakin 2-3 sadasta, ja kusipäitä on paljon enemmän. Tavis lampaita jotka toimivat noiden ääripäiden käsikassarana on varmasti joka toinen. Oikeasti hyviä tyyppejä on vähemmistö.

Osaan käyttäytyä ja otan muut liiaksikin huomioon. En aina etsi vikaa muista vaan totta kai ensimmäisenä mietin mikä minussa on vikana.

Sitä vikaa olen etsinyt ja etsinyt lapsesta saakka. Olen seissyt päälläni ja tehnyt kaikkeni, kunnes oli pakkko myöntää, että ei aina vika ole minussa, vaan on sitä muissakin.

Sen jälkeen alkoi paraneminen. Kun tajusin miten "inhimillisiä" ja "viallisia" muut ihmiset voivat olla, en enää syyttänyt itseäni kaikesta pahasta.

Inhottaa kun minua syytetään mustavalkoikseksi, kun olen aika varma etten ihan se kaikkein mustavalkoisimmin ajatteleva ihminen ole.

Minussa ei ole vikaa, jos joku muu ihminen on kusipää ja törmään häneen! Tao se päähäsi!

Sori nyt mutta ilmiselvästi et oo oikein henkisesti tasapainossa. Väitä vaan vastaan ja raivoa silmät päästäsi mutta totuus on tuo.

No olen eri mieltä kanssasi. Ja mielestäni sinä olet tyhmä. Enkä muuta mieltäni. Lälläti lää.

Todistit juuri tuolla että jokin sulla viiraa. Nimittäin viiraajilla ei ole kykyä nähdä omaa henkistä sairauttaan. 

En todistanut. Sinä olet lapsenmielinen vänkyttäjä ja en pidä sinua yhtään minään.

Jotkut psyykeltään häiriintyneet ovat pelottavia, jotkut hauskoja. Sä kuulut hauskoihin :D

Kivikissaäiti on kyllä pelottava. Ei näe omaa ilmiselvää narsismiaan, vaan tuhoaa ihmeelliseen äitisuhteeseensa vedoten lastensa ja miehen elämän täydellisesti. Kuvottava tyyppi. Mutta myös niitä, joiden kanssa ei kannata jäädä jankkaamaan, kaikki menee täysin hukkaan.

Oot oikeassa, tavallaan tuo ihminen on pelottava mutta pahaahan se tekee vain lapsilleen ja miehelleen. Hauskuudella tarkoitin tuota sen vänkäämistä ja kykenemättömyyttä nähdä omaa tyhmyyttänsä, katkeruuttansa ja itsekeskeisyyttään.  No, eihän se äkkiseltään hauskaa oo mutta kuitenkin tavallaan on; niinkuin viisivuotias hiekkalaatikolla. Pahasti sairashan tuo on, eikä halua ottaa apua vastaan koska se vaatisi rohkeutta.

Ajattelin, että saisin oman ihanan ydinperheen ja eläisimme jollain kivalla omakotitaloalueella kaltaistemme seassa. Tiedättehän, villa, Volvo och vovve -henkisesti. No toisin kävi - opiskeluaikana olin sosiaalinne, seurustelin paljon ja potentiaalisia perheenperustamiskumppaneitakin löysin. Opiskeluajan jälkeen asuin vielä muutamia vuosia kaupungissa töiden vuoksi, mutta vanhempieni kuoltua lähdin sitten etsimään onneani perinnöksi jääneistä kiinteistöistä, kun piti päättää mitä myydä ja mitä pitää. Lopulta tulin tulokseen, että haluan asettua asumaan saareen. Ja sepä vasta onkin ollut hyvä! Täällä minä majailen yksinäni, työtä teen parina päivänä viikossa ja ystäviä näen muutaman kerran vuodessa. Vaan en minä enempää kaipaakaan, täällä on kaikki. Lapsesta haaveilen kovasti, mutta kumppania en enää edes halua.

Vaan jos joku olisi tuolle uraorientoituneelle vastavalmistuneelle tullut sanomaan, että muutaman vuoden päästä löydät itsesi onnellisena erakkona saaresta, niin ei hän olisi todellakaan uskonut. Eikä olisi uskonut kukaan muukaan, joka minua yhtään tunsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa tuo ap:n esimerkki on hyvin yleinen. Älykkäät ihmiset voivat luulla, että se älykkyys riittää ja kantaa pitkälle. Kuitenkin älykäs ja koulussa hyvin menestynyt voi saada itsensä ihan yhtä hyvin tai ehkä helpomminkin pinteeseen, josta on vaikea päästä pois.

Pari älykkään ihmisen elämää vaikeuttavaa ongelmaa:

- vaikeampi löytää ystäviä ja kumppaneita - sosiaaliset verkostot ovat yhä tärkeämpiä nykyään, ja yleensä juuri niitä asioita, jotka tuovat onnellisuutta ja tekevät elämästä elämisen arvoista. Katastrofin, kuten sairauden tai työttömyyden sattuessa se turvaverkko nostaisi tehokkaasti. Jos ihmisistä suurin osa on keskivertoja ja itse älyllisesti yläpuolella, samantasoiset ystävät ja kumppanit on oikeasti kiven alla, ellei pääse onnistuneesti piireihin, joihin heitä on luonnollisesti kerääntynyt.

- vitkastelu ja vaikeus tehdä päätöksiä, kun osaa katsoa asioita monelta puolelta. Jää helposti jumiin, kun pitäisi vaan tehdä ratkaisu ja porskuttaa tyytyväisenä eteenpäin.

- vaikeus tyytyä keskinkertaiseen elämään, koska on tunne, että pystyisi parempaan ja ansaitsee parempaa. Tässä on helposti riski, että jää kurkottelemaan kuuta ja katajaan kapsahtaa.

Suutuin.

En hyväksy tätä paskaa, juuri tällaisen takia hävettäisi aivan helvetisti ikinä sanoa olevani älykäs. Ärsyttää nämä lahjakkaat lapset jotka selviää parikymppiseksi asti jokaisestä älyllisestä haasteesta heittämällä. Sitten ensimmäisen kerran kun pitäisi oikeasti ratkaista ongelma, luovuttavat heti ja perustelevat tämän itselleen sillä, miten maailmaan on niin vaikea sopeutua kun on vaan liian hieno enkeli tämän pallon pintaa kuluttamaan. Nuo on kaikki viime kädessä aivan naurettavan pieniä ja helposti ratkaistavia "ongelmia", jos sitä älyä käyttää. Jokaisessa on kyse omasta asenneviasta. Jos ei omia asenteitaan pysty korjaamaan, mikä älykäs sä sitten muka olet.

Jos susta tavikset ovat alapuolellasi etkä kelpuuta heitä ystäviksesi, tämä on merkki kusipäisyydestä, ei älystä.

Jos et pysty tunnistamaan ja hallitsemaan taipumustasi ylianalysointiin, et vaan ole kovin fiksu, anteeksi nyt vaan, tai sinulla on pakko-oireinen häiriö tai masennus, mene hoitoon.

Jos kuvittelet ansaitsevasi jotain hienoa, suurta menestystä ja statusta minkä saavuttamiseen sinulla ei ole edellytyksiä, olet häiriintynyt ihminen ja itsetuntosi ja identiteettisi perustuu kokonaan illuusiolle erityisyydestä. Tämä voi olla joko aikuistumisen puutetta tai sitten mielenterveysongelma.

Jollet kykene nauttimaan normaalista elämästä, se on todella surullista, mutta ei johdu älystäsi. Sen sijaan voit hyödyntää älyäsi asian muuttamiseksi.

Ymmärsit nyt aika väärin pointtini, joka oli, että mainitsemani asiat ovat usein älykköjen kompastuskiviä. Siis sellaisten kirjaviisaiden, jotka hyvin pärjäävät koulussa, ymmärtävät matematiikkaa ja vaikeita asioita jne. Se, että _menestyy elämässä_ melko hyvin tai keskiverrosti ei vaadi älyä vaan sopeutuvaa luonnetta, käytännöllistä otetta asioihin, tuuria. Älykkäänä itseään pitävät jäävät aika useinkin toiseksi. Heille on ehkä lapsena painotettu, että riittää, kun koulussa pärjää hyvin ja ihailtu heidän älyään. Ennenhän se olikin enemmän totta, koska äly takasi hyvän opiskelupaikan ja korkea koulutus hyvän palkan.

Tietenkin fiksuimmat tajuavat, että äly EI riitä hyvään elämään, vaan on tosi tärkeää tehdä oikeanlaisia päätöksiä nopeasti ja panostaa elämänhallintaan. Mutta ei ole mitenkään itsestään selvää, että kaikki kympin tytöt ja pojat tajuavat tämän ajoissa, jos kuitenkin koulumaailmassa se älykkyys on hyvin riittänyt.

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa. Aivan kaikissa.

Jos joku olisi kertonut minulle kaksikymmentä vuotta sitten mikä tulevaisuuteni tulisi olemaan, olisin nauranut päin naamaa. Tai jos joku olisi kyennyt todistamaan, että tulevaisuuteni olisi se mitä nyt elän, olisin ampunut luodin kallooni siltä seisomalta. Valitettavasti en tätä nykyistä tilannettani pystynyt ennakoimaan ja nyt pelkuruudestani johtuen elän joka päiväistä elämääni kouluja käymättömänä, pitkäaikaistyöttömänä, kroonisen yksinäisenä, jatkuvasti sairaana ja kokemattomana.

En tiedä, ehkä tarkemmin katsoen merkit tällaiseen tulevaisuuteen olisi voinut nähdä jo aikaisemmassa vaiheessa. Silloin olisi vielä ollut aikaa korjata ja hakea ehkä apua. Nyt kun katselee elämäänsä taaksepäin on se täynnä pelkkiä vääriä valintoja ja epäonnistumisia. Nuoremmalla iällä ei yksittäinen harha-askel tuntunut niin pahalta, mutta valitettavasti kaikki lopulta kasaantuu muodostaen ihmisen eteen kiipeämättömän vuorijonon.

Hui, osasit pukea elämäni sanoiksi aivan täydellisesti.

N41

suuriluuseri kirjoitti:

Olen älykäs ja monessakin asiassa melko lahjakas. Minua arvostetaan. Vanhempani ovat yrittäjiä ja vaikkeivat olekaan rikkaita, heitä pidetään ahkerina ja aktiivisina yhteisön peruspilareina. Minusta odotettiin tohtoria tms.

Minulla oli (ja on yhä) paljon kavereita, monet heistä suosittuja ja tunnettujakin ihmisiä.

Periaatteessa kaikki näytti hyvältä, paitsi se etten tuolloin ymmärtänyt olevani useallakin tapaa epämaskuliininen. Luulin ettei pituus ole iso juttu, ja että hoikka on parempi kuin "nallekarhumainen".

Jäin ikisinkuksi ja seksuaalisesti kokemattomaksi. Kävin läpi kaksi pitkää masennusjaksoa joiden aikana elin kulissielämää. Ensimmäisen aikana vähättelin ongelmiani, toisen onnistuin salaamaan täysin. Ihmiset kuvittelivat minun olevan hyvää seuraa ja onnellinen sinkku, oikeasti asuin täysin sekaisin olleessa kämpässä ja tienasin yritykseni kautta nettona alle tonnin/kk. Yrityksen perustin kun yliopisto jäi kesken ja halusin saada työttömyyden poikki mutta minulla ei ollut voimia kokopäivätyöhön.

Olen pian 40 ja vihdoin saamassa elämästä kiinni siten etten tunne olevani B-luokan tavallinen mies jolla on työttömän tulot eikä parisuhdekokemusta. Minusta on kaiketi tullut jonkinlainen hippi. Tajuan nyt ettei minulla ollut motivaatiota koska en halua olla perinteinen perhemies enkä halua kamppailla mahdollisimman korkeasta elintasosta. Olen nyt yksinkertaistamassa elämääni sellaiseksi että pärjään todella vähällä. Vaikka miehen roolivalikoima onkin todella kapea, ehkä toivoa on että jossain vaiheessa löydän elämänkumppanin jolle mukava seura vailla kunnianhimoisuutta, määrätietoisuutta ja jämerää turvaamista on ok.

 

Toivottavasti löydät etsimäsi. Meillä ei ole kauheasti yhteistä paitsi masennus, mutta kuulostat sellaiselta ihmiseltä jolle vastoinkäymiset ovat opettaneet katkeruuden sijaan nöyryyttä ja lempeyttä itseä sekä kanssaihmisiä kohtaan. Aina kun sellaisen kohtaa, usko ihmisyyteen vähän palautuu.

Vähintään 2/3 osaa elämästäni olen elänyt masennuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa tuo ap:n esimerkki on hyvin yleinen. Älykkäät ihmiset voivat luulla, että se älykkyys riittää ja kantaa pitkälle. Kuitenkin älykäs ja koulussa hyvin menestynyt voi saada itsensä ihan yhtä hyvin tai ehkä helpomminkin pinteeseen, josta on vaikea päästä pois.

Pari älykkään ihmisen elämää vaikeuttavaa ongelmaa:

- vaikeampi löytää ystäviä ja kumppaneita - sosiaaliset verkostot ovat yhä tärkeämpiä nykyään, ja yleensä juuri niitä asioita, jotka tuovat onnellisuutta ja tekevät elämästä elämisen arvoista. Katastrofin, kuten sairauden tai työttömyyden sattuessa se turvaverkko nostaisi tehokkaasti. Jos ihmisistä suurin osa on keskivertoja ja itse älyllisesti yläpuolella, samantasoiset ystävät ja kumppanit on oikeasti kiven alla, ellei pääse onnistuneesti piireihin, joihin heitä on luonnollisesti kerääntynyt.

- vitkastelu ja vaikeus tehdä päätöksiä, kun osaa katsoa asioita monelta puolelta. Jää helposti jumiin, kun pitäisi vaan tehdä ratkaisu ja porskuttaa tyytyväisenä eteenpäin.

- vaikeus tyytyä keskinkertaiseen elämään, koska on tunne, että pystyisi parempaan ja ansaitsee parempaa. Tässä on helposti riski, että jää kurkottelemaan kuuta ja katajaan kapsahtaa.

Suutuin.

En hyväksy tätä paskaa, juuri tällaisen takia hävettäisi aivan helvetisti ikinä sanoa olevani älykäs. Ärsyttää nämä lahjakkaat lapset jotka selviää parikymppiseksi asti jokaisestä älyllisestä haasteesta heittämällä. Sitten ensimmäisen kerran kun pitäisi oikeasti ratkaista ongelma, luovuttavat heti ja perustelevat tämän itselleen sillä, miten maailmaan on niin vaikea sopeutua kun on vaan liian hieno enkeli tämän pallon pintaa kuluttamaan. Nuo on kaikki viime kädessä aivan naurettavan pieniä ja helposti ratkaistavia "ongelmia", jos sitä älyä käyttää. Jokaisessa on kyse omasta asenneviasta. Jos ei omia asenteitaan pysty korjaamaan, mikä älykäs sä sitten muka olet.

Jos susta tavikset ovat alapuolellasi etkä kelpuuta heitä ystäviksesi, tämä on merkki kusipäisyydestä, ei älystä.

Jos et pysty tunnistamaan ja hallitsemaan taipumustasi ylianalysointiin, et vaan ole kovin fiksu, anteeksi nyt vaan, tai sinulla on pakko-oireinen häiriö tai masennus, mene hoitoon.

Jos kuvittelet ansaitsevasi jotain hienoa, suurta menestystä ja statusta minkä saavuttamiseen sinulla ei ole edellytyksiä, olet häiriintynyt ihminen ja itsetuntosi ja identiteettisi perustuu kokonaan illuusiolle erityisyydestä. Tämä voi olla joko aikuistumisen puutetta tai sitten mielenterveysongelma.

Jollet kykene nauttimaan normaalista elämästä, se on todella surullista, mutta ei johdu älystäsi. Sen sijaan voit hyödyntää älyäsi asian muuttamiseksi.

Ymmärsit nyt aika väärin pointtini, joka oli, että mainitsemani asiat ovat usein älykköjen kompastuskiviä. Siis sellaisten kirjaviisaiden, jotka hyvin pärjäävät koulussa, ymmärtävät matematiikkaa ja vaikeita asioita jne. Se, että _menestyy elämässä_ melko hyvin tai keskiverrosti ei vaadi älyä vaan sopeutuvaa luonnetta, käytännöllistä otetta asioihin, tuuria. Älykkäänä itseään pitävät jäävät aika useinkin toiseksi. Heille on ehkä lapsena painotettu, että riittää, kun koulussa pärjää hyvin ja ihailtu heidän älyään. Ennenhän se olikin enemmän totta, koska äly takasi hyvän opiskelupaikan ja korkea koulutus hyvän palkan.

Tietenkin fiksuimmat tajuavat, että äly EI riitä hyvään elämään, vaan on tosi tärkeää tehdä oikeanlaisia päätöksiä nopeasti ja panostaa elämänhallintaan. Mutta ei ole mitenkään itsestään selvää, että kaikki kympin tytöt ja pojat tajuavat tämän ajoissa, jos kuitenkin koulumaailmassa se älykkyys on hyvin riittänyt.

Pauhasin lähinnä sitä vastaan että tuo yleinen myytti jälleen kerran toistettiin ilman kyseenalaistamista. Oli pakko lisätä itse kyseenalaistus perään. Esitit itse asian aika neutraalisti, ja tajusin kyllä että puhuit yleisellä tasolla etkä itsestäsi, toivottavasti et tulkinnut you-passiivin käyttöäni niin että olisin haukkunut nimenomaan sinut typeräksi. :/

Jouduit ristiretkeni sivulliseksi uhriksi. Pahoittelut!

Minulle kävi vähän samoin. Menestyin hyvin koulussa ja olin kympin tyttö. Suunnittelin yliopisto-opintoja ja hyvää uraa. Olen päätynyt hanttihommiin ja tuntuu enää vaikealta lähteä opiskelemaan mitään.

Olin myös varma, että tähän ikään (32) mennessä olisi aviopuoliso, lapsia ja oma talo. Mitä vielä, olen lapseton vanhapiika ja ikisinkku. Semmoinen crazy cat lady.

Monisyiseen tilanteeseen sanoisin yhden asian, jolla voisi olla voima suoraan tai välillisesti enemmän tai vähemmän auttaa sun jokaiseen listaamaan haasteeseesi: Opiskelu. Kaikkea hyvää ja valoa tulevaisuuteesi toivon Sinulle <3.

suuriluuseri kirjoitti:

Olen älykäs ja monessakin asiassa melko lahjakas. Minua arvostetaan. Vanhempani ovat yrittäjiä ja vaikkeivat olekaan rikkaita, heitä pidetään ahkerina ja aktiivisina yhteisön peruspilareina. Minusta odotettiin tohtoria tms.

Minulla oli (ja on yhä) paljon kavereita, monet heistä suosittuja ja tunnettujakin ihmisiä.

Periaatteessa kaikki näytti hyvältä, paitsi se etten tuolloin ymmärtänyt olevani useallakin tapaa epämaskuliininen. Luulin ettei pituus ole iso juttu, ja että hoikka on parempi kuin "nallekarhumainen".

Jäin ikisinkuksi ja seksuaalisesti kokemattomaksi. Kävin läpi kaksi pitkää masennusjaksoa joiden aikana elin kulissielämää. Ensimmäisen aikana vähättelin ongelmiani, toisen onnistuin salaamaan täysin. Ihmiset kuvittelivat minun olevan hyvää seuraa ja onnellinen sinkku, oikeasti asuin täysin sekaisin olleessa kämpässä ja tienasin yritykseni kautta nettona alle tonnin/kk. Yrityksen perustin kun yliopisto jäi kesken ja halusin saada työttömyyden poikki mutta minulla ei ollut voimia kokopäivätyöhön.

Olen pian 40 ja vihdoin saamassa elämästä kiinni siten etten tunne olevani B-luokan tavallinen mies jolla on työttömän tulot eikä parisuhdekokemusta. Minusta on kaiketi tullut jonkinlainen hippi. Tajuan nyt ettei minulla ollut motivaatiota koska en halua olla perinteinen perhemies enkä halua kamppailla mahdollisimman korkeasta elintasosta. Olen nyt yksinkertaistamassa elämääni sellaiseksi että pärjään todella vähällä. Vaikka miehen roolivalikoima onkin todella kapea, ehkä toivoa on että jossain vaiheessa löydän elämänkumppanin jolle mukava seura vailla kunnianhimoisuutta, määrätietoisuutta ja jämerää turvaamista on ok.

 

On toivoa, ainakin jos ei lapset haittaa. Juuri tuota elämän nujertamat naiset etsii, ja olet oikean ikäinenkin.