Missä asiassa elämäsi ei mennytkään niinkuin olisi voinut luulla?

En saanut pillu teininä. Olin silloin lihava ja ruma eikä vanhemmat kannustanu liikuntaan. Enkä saa kyllä vieläkään muutakuin huorissa käymällä. Vaikka nyt onkin lihasta rasvan tilalla. 

M32. 

Helpompi olisi luetella ne asiat, jotka ovat menneet niin kuin odotin ja toivoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa tuo ap:n esimerkki on hyvin yleinen. Älykkäät ihmiset voivat luulla, että se älykkyys riittää ja kantaa pitkälle. Kuitenkin älykäs ja koulussa hyvin menestynyt voi saada itsensä ihan yhtä hyvin tai ehkä helpomminkin pinteeseen, josta on vaikea päästä pois.

Pari älykkään ihmisen elämää vaikeuttavaa ongelmaa:

- vaikeampi löytää ystäviä ja kumppaneita - sosiaaliset verkostot ovat yhä tärkeämpiä nykyään, ja yleensä juuri niitä asioita, jotka tuovat onnellisuutta ja tekevät elämästä elämisen arvoista. Katastrofin, kuten sairauden tai työttömyyden sattuessa se turvaverkko nostaisi tehokkaasti. Jos ihmisistä suurin osa on keskivertoja ja itse älyllisesti yläpuolella, samantasoiset ystävät ja kumppanit on oikeasti kiven alla, ellei pääse onnistuneesti piireihin, joihin heitä on luonnollisesti kerääntynyt.

- vitkastelu ja vaikeus tehdä päätöksiä, kun osaa katsoa asioita monelta puolelta. Jää helposti jumiin, kun pitäisi vaan tehdä ratkaisu ja porskuttaa tyytyväisenä eteenpäin.

- vaikeus tyytyä keskinkertaiseen elämään, koska on tunne, että pystyisi parempaan ja ansaitsee parempaa. Tässä on helposti riski, että jää kurkottelemaan kuuta ja katajaan kapsahtaa.

Tämä varmaan koskee tietynlaisia "älykkäitä", eli sellaisia 120-130 äoisia, jotka tyypiltään filosofisia tai jopa taiteellisia.

Jos et älykkäänä ole tajunnut opetella p3r533n nuolentaa ja kyynärpäätaktiikkaa, et pärjää enää nykymaailmassa, joka on lahjattomille tehty (älykkäiden toimesta). Lahjattomat oppivat jo ala-asteella vippaskonstit ja fuskaamisentaidot, koska heidän on pakko. He eivät pärjää koulussa tai missään muuten kuin vähäsen notkistamalla moraaliaan.

Se taito sitten palkitsee heidät aikuisenakin. Työpaikoilla he ovat pomon suosiossa ja jopa parisuhdemarkkinoilla he porskuttavat röyhkeytensä ansiosta ja sillä että kehtaavat antaa itsestään valheellisen kuvan.

Kaikkea ei opita koulun penkiltä. Etenkään työelämään tarvittavia taitoja. Ei riitä se, että saa hyviä numeroita ja on luokkansa paras. Pitää kyetä yhdistämään tietoa luovasti ja luomaan uusia ratkaisuja. Monissa hommissa vaaditaan kykyä luovia kiperissä ja nopeasti muuttuvissa tilanteissa. Näitä taitoja ei tentitä koulukirjasta. Muuntautumiskyky, luova tietojen yhdistäminen, näitä tarvitaan varsinkin kun resursseissa kiristetään ja kiristetään.

Älä viitsi lässyttää. Luovuus/soveltamiskyky ei pelasta siltä ettei ole tarvittavia moraalisesti imbesillin ihmisen taitoja. Ne taidot ovat: valehtelu, mustamaalaaminen, henkinenväkivalta ja röyhkeys.

Omalla alallani nuilla taidoilla ei pääse eteenpäin, vaan seinä tulee ennen pitkää vastaan. Kaikilla aloilla, joilla olen elämäni aikana työskennellyt, niin nuo mainitsemasi taidot ovat olleet este. Kannattaa vaihtaa alaa, jos oma ala ja siinä eteneminen ei vastaa omaa moraalia ja etiikkaa. Mielenkiinnosta kysyn: mikä ala kyseessä?

Huokaus ja silmien muljautus. EI MIKÄÄN YKSITTÄINEN! Koskee ihan kaikkia aloja.

Et varmaan pääse valhetelemalla ja kieroilemalla eteen päin, kun et osaa sitä tarpeeksi hyvin. Sinä et ole tarpeeksi taitava niissä hommissa sitten.

Sellainen ihminen pärjää, joka on tarpeeksi uskottava ja manipuloimistaitoinen.

Olette nyt käsittänyt väärin (ei ihme). Elämässä ei pärjää äärityhmät. Eli niin tyhmät jotka eivät osaa kunnolla käyttää niitä vippaskonstejaan. Sellainen pärjää joka on tarpeeksi vähän tyhmä oppiakseen kieroilemaan kunnolla, muttei tarpeeksi älykäs ymmärtämään kuinka säälittävän alhainen ihminen on näin toimiessaan.

Jaa, vai että KAIKILLA aloilla pääsee eteenpäin pelkästään kieroilemalla ja vippaskonsteilla? Kyllä minä tässä vaiheessa väittäisin, että sinun urasi on tyssännyt tuohon mustavalkoiseen maailmankuvaasi ja asennevammaan. Voi olla, että olet lievästi asperger ja vähintäänkin keskivaikeasti masentunut, joten sinun on äärimmäisen vaikea nähdä muuta kuin mustaa ja valkoista. Ja mustavalkoisuus on yleensä este työuralla etenemisessä.

Kannattaisi ihan oikeasti hakea apua ja mennä tutkimuksiin. Koska et tule koskaan pääsemään missään eteenpäin, jos näet syyllisiä aina vain ja ainoastaan muissa. Että kaikilla aloilla KAIKKI työelämässään etenijät etenevät vain ja ainoastaan siksi, että ovat kieroilijoita.

Minulla ei ole aspergeria, se on tutkittu =)

Sinä et varmasti oikein ymmärrä omaa tyhmyyttäsi mistä siinä kieroilussa ja valehtelussa on kyse. Kuvittelet naiivisti ja lapsenomaisesti ettei KUKAAN pysty sinulle valehtelemaan tai sinua manipuloimaan. Et pysty hyväksymään sellaista ihan tosiasiaa, että kyllä pystyy. Sinä olet jos joku manipuloitavissa ja höplästä vedettävissä. Ja se joka sinua manipuloi, on sinun mielestäsi maailman ihanin ihminen ja huipputyyppi.

Nyt kerron miksi sinä juuri olet manipuloitavissa......

.....

Tattada daaa!!!

SIKSI KOSKA ET USKO OLEVASI! Siinä on se juju. Ainahan kaikki pahiten huiputetut ihmiset sanovat, etteivät ikinä olisi uskoneet, koska hehän ovat fiksuja ja koulutettuja. Kakan marjat. Manipuloija käyttää tunteitasi ja on sinua taitavampi =(

Kaikki on mennyt eri lailla. 

Luulin muuttavani pois kotoa 16-vuotiaana, opiskelevani jonkun amisammatin nopeasti ja meneväni töihin, jotta voin nähdä kaukana asuvia kavereita ja tehdä kaikkea kivaa, mihin ei ollut usein varaa.

Sitten kun oli liian myöhäistä tuolle, luulin opiskelevani hyväpalkkaisen ammatin ja eläväni hyvin.

Mielenterveysongelmat iskivät ja venyttivät lukiota, johon päädyin todettuani monta amisammattia itselleni epäsopiviksi ja olevani enemmän lukuihmisiä. Lukion sain suoritettua, mutta en pysty tällä hetkellä lukiota vaativimpiin opiskeluihin ja elän hyvin pienillä rahoilla. Muutin kotoa vasta päälle parikymppisenä. Olen melko syrjäytynyt ja onneton, enkä näe mitään toivoa elämässä enää.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on älykkäät, korkeastikoulutetut ja menevät vanhemmat, joilla huippu-urat, paljon rahaa, aina menoa jne. Myös veljeni ja oikeastaan koko muu sukuni on menestynyt poikkeuksellisen hyvin elämässä.

Minä sen sijaan olen kaiketi heikkolahjainen, en saa edes kandia valmiiksi, tuntuu että elämässäni ei ole intohimoja tai kiinnostuksen kohteita ja vuosikausia olen vain ajelehtinut. Tuntuu että en saa kiinni elämästä. Minulla ei ole tulevaisuuden näkymiä, tilillä on 10€, eikä lisää ole tulossa. En puhu asioistani perheelleni tai kenellekään. Olen yksinäinen hylkiö ja aivan hukassa. N27

Et todellakaan ole hylkiö, koska opiskelet yliopistossa. 

Suosittelen, että puhut vanhempiesi kanssa tilanteestasi.

Elämäsi voi muuttua huomattavasti paremmaksi, jos saat puhuttua murheistasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa tuo ap:n esimerkki on hyvin yleinen. Älykkäät ihmiset voivat luulla, että se älykkyys riittää ja kantaa pitkälle. Kuitenkin älykäs ja koulussa hyvin menestynyt voi saada itsensä ihan yhtä hyvin tai ehkä helpomminkin pinteeseen, josta on vaikea päästä pois.

Pari älykkään ihmisen elämää vaikeuttavaa ongelmaa:

- vaikeampi löytää ystäviä ja kumppaneita - sosiaaliset verkostot ovat yhä tärkeämpiä nykyään, ja yleensä juuri niitä asioita, jotka tuovat onnellisuutta ja tekevät elämästä elämisen arvoista. Katastrofin, kuten sairauden tai työttömyyden sattuessa se turvaverkko nostaisi tehokkaasti. Jos ihmisistä suurin osa on keskivertoja ja itse älyllisesti yläpuolella, samantasoiset ystävät ja kumppanit on oikeasti kiven alla, ellei pääse onnistuneesti piireihin, joihin heitä on luonnollisesti kerääntynyt.

- vitkastelu ja vaikeus tehdä päätöksiä, kun osaa katsoa asioita monelta puolelta. Jää helposti jumiin, kun pitäisi vaan tehdä ratkaisu ja porskuttaa tyytyväisenä eteenpäin.

- vaikeus tyytyä keskinkertaiseen elämään, koska on tunne, että pystyisi parempaan ja ansaitsee parempaa. Tässä on helposti riski, että jää kurkottelemaan kuuta ja katajaan kapsahtaa.

Tämä varmaan koskee tietynlaisia "älykkäitä", eli sellaisia 120-130 äoisia, jotka tyypiltään filosofisia tai jopa taiteellisia.

Jos et älykkäänä ole tajunnut opetella p3r533n nuolentaa ja kyynärpäätaktiikkaa, et pärjää enää nykymaailmassa, joka on lahjattomille tehty (älykkäiden toimesta). Lahjattomat oppivat jo ala-asteella vippaskonstit ja fuskaamisentaidot, koska heidän on pakko. He eivät pärjää koulussa tai missään muuten kuin vähäsen notkistamalla moraaliaan.

Se taito sitten palkitsee heidät aikuisenakin. Työpaikoilla he ovat pomon suosiossa ja jopa parisuhdemarkkinoilla he porskuttavat röyhkeytensä ansiosta ja sillä että kehtaavat antaa itsestään valheellisen kuvan.

Kaikkea ei opita koulun penkiltä. Etenkään työelämään tarvittavia taitoja. Ei riitä se, että saa hyviä numeroita ja on luokkansa paras. Pitää kyetä yhdistämään tietoa luovasti ja luomaan uusia ratkaisuja. Monissa hommissa vaaditaan kykyä luovia kiperissä ja nopeasti muuttuvissa tilanteissa. Näitä taitoja ei tentitä koulukirjasta. Muuntautumiskyky, luova tietojen yhdistäminen, näitä tarvitaan varsinkin kun resursseissa kiristetään ja kiristetään.

Älä viitsi lässyttää. Luovuus/soveltamiskyky ei pelasta siltä ettei ole tarvittavia moraalisesti imbesillin ihmisen taitoja. Ne taidot ovat: valehtelu, mustamaalaaminen, henkinenväkivalta ja röyhkeys.

Omalla alallani nuilla taidoilla ei pääse eteenpäin, vaan seinä tulee ennen pitkää vastaan. Kaikilla aloilla, joilla olen elämäni aikana työskennellyt, niin nuo mainitsemasi taidot ovat olleet este. Kannattaa vaihtaa alaa, jos oma ala ja siinä eteneminen ei vastaa omaa moraalia ja etiikkaa. Mielenkiinnosta kysyn: mikä ala kyseessä?

Huokaus ja silmien muljautus. EI MIKÄÄN YKSITTÄINEN! Koskee ihan kaikkia aloja.

Et varmaan pääse valhetelemalla ja kieroilemalla eteen päin, kun et osaa sitä tarpeeksi hyvin. Sinä et ole tarpeeksi taitava niissä hommissa sitten.

Sellainen ihminen pärjää, joka on tarpeeksi uskottava ja manipuloimistaitoinen.

Olette nyt käsittänyt väärin (ei ihme). Elämässä ei pärjää äärityhmät. Eli niin tyhmät jotka eivät osaa kunnolla käyttää niitä vippaskonstejaan. Sellainen pärjää joka on tarpeeksi vähän tyhmä oppiakseen kieroilemaan kunnolla, muttei tarpeeksi älykäs ymmärtämään kuinka säälittävän alhainen ihminen on näin toimiessaan.

Jaa, vai että KAIKILLA aloilla pääsee eteenpäin pelkästään kieroilemalla ja vippaskonsteilla? Kyllä minä tässä vaiheessa väittäisin, että sinun urasi on tyssännyt tuohon mustavalkoiseen maailmankuvaasi ja asennevammaan. Voi olla, että olet lievästi asperger ja vähintäänkin keskivaikeasti masentunut, joten sinun on äärimmäisen vaikea nähdä muuta kuin mustaa ja valkoista. Ja mustavalkoisuus on yleensä este työuralla etenemisessä.

Kannattaisi ihan oikeasti hakea apua ja mennä tutkimuksiin. Koska et tule koskaan pääsemään missään eteenpäin, jos näet syyllisiä aina vain ja ainoastaan muissa. Että kaikilla aloilla KAIKKI työelämässään etenijät etenevät vain ja ainoastaan siksi, että ovat kieroilijoita.

Minulla ei ole aspergeria, se on tutkittu =)

Sinä et varmasti oikein ymmärrä omaa tyhmyyttäsi mistä siinä kieroilussa ja valehtelussa on kyse. Kuvittelet naiivisti ja lapsenomaisesti ettei KUKAAN pysty sinulle valehtelemaan tai sinua manipuloimaan. Et pysty hyväksymään sellaista ihan tosiasiaa, että kyllä pystyy. Sinä olet jos joku manipuloitavissa ja höplästä vedettävissä. Ja se joka sinua manipuloi, on sinun mielestäsi maailman ihanin ihminen ja huipputyyppi.

Nyt kerron miksi sinä juuri olet manipuloitavissa......

.....

Tattada daaa!!!

SIKSI KOSKA ET USKO OLEVASI! Siinä on se juju. Ainahan kaikki pahiten huiputetut ihmiset sanovat, etteivät ikinä olisi uskoneet, koska hehän ovat fiksuja ja koulutettuja. Kakan marjat. Manipuloija käyttää tunteitasi ja on sinua taitavampi =(

Tämä voi tulla sinulle yllätyksenä, mutta lastensuojelutaustalla, jossa sossut uskoivat sokeasti valehtelevia ja kieroilevia vanhempia, vaikka lapsia kirjaimellisesti hakattiin kotona niin, että hakivat apua silmä mustana...niin usko pois, tällä taustalla todellakin tiedän, mitä kieroilu on ja miten kaiken voi naamioida. Hyvin taitava kieroilija on jo narsistinen psykopaatti ja niitä on väestössä muutama prosentti. Eli ei todellakaan jokainen työelämän tallaaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa tuo ap:n esimerkki on hyvin yleinen. Älykkäät ihmiset voivat luulla, että se älykkyys riittää ja kantaa pitkälle. Kuitenkin älykäs ja koulussa hyvin menestynyt voi saada itsensä ihan yhtä hyvin tai ehkä helpomminkin pinteeseen, josta on vaikea päästä pois.

Pari älykkään ihmisen elämää vaikeuttavaa ongelmaa:

- vaikeampi löytää ystäviä ja kumppaneita - sosiaaliset verkostot ovat yhä tärkeämpiä nykyään, ja yleensä juuri niitä asioita, jotka tuovat onnellisuutta ja tekevät elämästä elämisen arvoista. Katastrofin, kuten sairauden tai työttömyyden sattuessa se turvaverkko nostaisi tehokkaasti. Jos ihmisistä suurin osa on keskivertoja ja itse älyllisesti yläpuolella, samantasoiset ystävät ja kumppanit on oikeasti kiven alla, ellei pääse onnistuneesti piireihin, joihin heitä on luonnollisesti kerääntynyt.

- vitkastelu ja vaikeus tehdä päätöksiä, kun osaa katsoa asioita monelta puolelta. Jää helposti jumiin, kun pitäisi vaan tehdä ratkaisu ja porskuttaa tyytyväisenä eteenpäin.

- vaikeus tyytyä keskinkertaiseen elämään, koska on tunne, että pystyisi parempaan ja ansaitsee parempaa. Tässä on helposti riski, että jää kurkottelemaan kuuta ja katajaan kapsahtaa.

Suutuin.

En hyväksy tätä paskaa, juuri tällaisen takia hävettäisi aivan helvetisti ikinä sanoa olevani älykäs. Ärsyttää nämä lahjakkaat lapset jotka selviää parikymppiseksi asti jokaisestä älyllisestä haasteesta heittämällä. Sitten ensimmäisen kerran kun pitäisi oikeasti ratkaista ongelma, luovuttavat heti ja perustelevat tämän itselleen sillä, miten maailmaan on niin vaikea sopeutua kun on vaan liian hieno enkeli tämän pallon pintaa kuluttamaan. Nuo on kaikki viime kädessä aivan naurettavan pieniä ja helposti ratkaistavia "ongelmia", jos sitä älyä käyttää. Jokaisessa on kyse omasta asenneviasta. Jos ei omia asenteitaan pysty korjaamaan, mikä älykäs sä sitten muka olet.

Jos susta tavikset ovat alapuolellasi etkä kelpuuta heitä ystäviksesi, tämä on merkki kusipäisyydestä, ei älystä.

Jos et pysty tunnistamaan ja hallitsemaan taipumustasi ylianalysointiin, et vaan ole kovin fiksu, anteeksi nyt vaan, tai sinulla on pakko-oireinen häiriö tai masennus, mene hoitoon.

Jos kuvittelet ansaitsevasi jotain hienoa, suurta menestystä ja statusta minkä saavuttamiseen sinulla ei ole edellytyksiä, olet häiriintynyt ihminen ja itsetuntosi ja identiteettisi perustuu kokonaan illuusiolle erityisyydestä. Tämä voi olla joko aikuistumisen puutetta tai sitten mielenterveysongelma.

Jollet kykene nauttimaan normaalista elämästä, se on todella surullista, mutta ei johdu älystäsi. Sen sijaan voit hyödyntää älyäsi asian muuttamiseksi.

Täsmälleen samaa mieltä. Älykäs ihminen ei vain pääsy halveksimaan ja syyttelemään muita, vaan etsii ratkaisuja. Ja kykenee myös kyseenalaistamaan omat odotuksensa, suhteuttamaan odotukset itsestään realiteetteihin. Älykäs ihminen etsii uusia ratkaisuka ja väyliä, ei jumita siihen ylivertaiseen ja ylimieliseen mukaälyynsä. Se on tyhmyyttä ja ylimielisyyttä.

Teidän mielestänne "olen älykäs" = vähemmän älykkäät ovat huonompia kuin minä??????

Hei tiesittekö muuten, että minun mielestäni te olette oikeasti huonompia kuin minä. Katson teitä alaspäin.

Ja en ole tuo kirjoittaja joka teidät on tuohduksiin saanut. Hän ei minun tulkintani mukaan halveksinut ketään.

Minä ajattelin joskus noin eli pidin muita itseäni huonompina.

Testeissä sain itsemurhakandidaatin paperit. :D

PS Olen edelleen täällä lukemattomista vastoinkäymisistä huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa tuo ap:n esimerkki on hyvin yleinen. Älykkäät ihmiset voivat luulla, että se älykkyys riittää ja kantaa pitkälle. Kuitenkin älykäs ja koulussa hyvin menestynyt voi saada itsensä ihan yhtä hyvin tai ehkä helpomminkin pinteeseen, josta on vaikea päästä pois.

Pari älykkään ihmisen elämää vaikeuttavaa ongelmaa:

- vaikeampi löytää ystäviä ja kumppaneita - sosiaaliset verkostot ovat yhä tärkeämpiä nykyään, ja yleensä juuri niitä asioita, jotka tuovat onnellisuutta ja tekevät elämästä elämisen arvoista. Katastrofin, kuten sairauden tai työttömyyden sattuessa se turvaverkko nostaisi tehokkaasti. Jos ihmisistä suurin osa on keskivertoja ja itse älyllisesti yläpuolella, samantasoiset ystävät ja kumppanit on oikeasti kiven alla, ellei pääse onnistuneesti piireihin, joihin heitä on luonnollisesti kerääntynyt.

- vitkastelu ja vaikeus tehdä päätöksiä, kun osaa katsoa asioita monelta puolelta. Jää helposti jumiin, kun pitäisi vaan tehdä ratkaisu ja porskuttaa tyytyväisenä eteenpäin.

- vaikeus tyytyä keskinkertaiseen elämään, koska on tunne, että pystyisi parempaan ja ansaitsee parempaa. Tässä on helposti riski, että jää kurkottelemaan kuuta ja katajaan kapsahtaa.

Tämä varmaan koskee tietynlaisia "älykkäitä", eli sellaisia 120-130 äoisia, jotka tyypiltään filosofisia tai jopa taiteellisia.

Jos et älykkäänä ole tajunnut opetella p3r533n nuolentaa ja kyynärpäätaktiikkaa, et pärjää enää nykymaailmassa, joka on lahjattomille tehty (älykkäiden toimesta). Lahjattomat oppivat jo ala-asteella vippaskonstit ja fuskaamisentaidot, koska heidän on pakko. He eivät pärjää koulussa tai missään muuten kuin vähäsen notkistamalla moraaliaan.

Se taito sitten palkitsee heidät aikuisenakin. Työpaikoilla he ovat pomon suosiossa ja jopa parisuhdemarkkinoilla he porskuttavat röyhkeytensä ansiosta ja sillä että kehtaavat antaa itsestään valheellisen kuvan.

Kaikkea ei opita koulun penkiltä. Etenkään työelämään tarvittavia taitoja. Ei riitä se, että saa hyviä numeroita ja on luokkansa paras. Pitää kyetä yhdistämään tietoa luovasti ja luomaan uusia ratkaisuja. Monissa hommissa vaaditaan kykyä luovia kiperissä ja nopeasti muuttuvissa tilanteissa. Näitä taitoja ei tentitä koulukirjasta. Muuntautumiskyky, luova tietojen yhdistäminen, näitä tarvitaan varsinkin kun resursseissa kiristetään ja kiristetään.

Vaikka olisit kuinka laaja-alaisesti älykäs esiintymis ja puhumiskykyinen, luova, yhdistelytaitoinen ja monipuolinen, et välttämättä pärjää, jos Epärehellinen ja kiero ihminen päättää savustaa sinut ulos.

Tai pärjäät jos muutut itse samanlaiseksi ihmistakapuoleksi ja pelaat raukkamaisilla säännöillä.

Minä en ainakaan pysty henkisesti siihen. En vain taivu, koska halveksin sellaisia ihmisiä, enkä halua olla samanlainen.

Tiedän, on helpompi sanoa kuin tehdä MUTTA...kusipäitä ja vähintäänkin narsistisia ihmisiä on maailma täynnä. Mutta niin on myös niitä ihan normi tyyppejäkin. Kannattaa kasvattaa omaa nahkaa ja vältellä kusipäitä. Hakeutua niihin työpaikkoihin ja sellaisten ihmisten pariin, jotka vastaavat sitä, mitä elämältä haluat. Jos alallasi on pelkkiä mulkkuja, niin mieti vakavasti alan vaihtoa. Tai olisiko yrittäjyys mahdollista? Kannattaa hoitaa syntyneet traumat jossain terapiassa ja kasvattaa omaa itsetuntemusta. Mitä paremmin tunnet itsesi ja ymmärrät eron itsesi ja muiden välillä, sitä vähemmän kusipäät saavat sinusta otetta.

Edelleen korostan, että helpommin sanottu kuin tehty. Vaatii rankkaa duunia itsensä kanssa ja voi joskus vaatia täydellistä elämän muutosta. Mutta on sen arvoista, kun tajuat, ettei kukaan enää pysty vahingoittamaan sinua sillä tavalla, että saisi romutettua elämäsi täysin. Sitä valtaa ei kannata muille antaa.

Hyviäkin tyyppejä on, paljon.

Kiitos paljon. Uskon että tarkoitit vilpittömästi hyvää. Tekstisi oli minulle kuitenkin vähän alentuvan tuntuista ja siinä ei todellakaan ollut minulle mitään uutta.

Olen ollut aika monellakin eri alalla, ja jokaisessa melkein on 1 tai 2 kpl ihmiskakkapäitä. Ei ole niin että alalla x kaikki ovat hirviöitä ja alalla z on sitten kaikki mukavia. Ei ei ei.

Olen kyllä käynyt terapiassa. Voin muuttaa itseäni mielin määrin, mutten toisia. Siksi ongelmat eivät ratkea.

Olen tehnyt paljon töitä itseni kanssa ja tunnen itseni erittäin hyvin. Sitä ei muut usko. Eikä minua oikeastaan kiinnosta uskovatko vaiko eivät.

Minä välttelen erittäin aktiivisesti kusipäitä. Erittäin aktiivisesti.

Nahkaa en voi enää kasvattaa enempää, vaan minun on saatava tuntea tunteeni, vaikka se olisi kuinka väärin toisten mielestä.

Vihan, turhautumisen, surun ja raivon takia, en voi käydä missään, koska en halua repiä keneltäkään silmiä päästä.

Omasta näkövinkkelistä vaikeita ja hankalia ihmisiä on kaikkialla, se on totta. Mutta kusipäitä ei todellakaan ole kaikkialla. Jos näin todella koet ja törmäät kusipäihin aina ja kaikkialla, niin vika on todennäköisesti myös sinussa. Voi olla, että tulkitset muiden erilaisuuden suhteessa sinuun kusipäisyydeksi ja otat itseesi asioita, joita ei niin sanotusti tarvitsisi ottaa. Ja kuormitat itseäsi tällä kaikella. Paremmat käytöstavat ja muiden huomioiminen, sitä voisi olla aina enemmän. Mutta kuten sanoit, muita ei voi muuttaa, voit muuttaa ainoastaan itseäsi.

Pahoittelut jos kuulostan mielestäsi alentuvalta, mutta tämä on kuitenkin totuus. Et voi muuttaa muita ihmisiä mieleiseksesi. Kusipäitä kannattaa kiertää, mutta on sekin pienoinen ihme, että törmäät niihin aina ja kaikkialla.

Et oikein tajua, mutta antaa olla. Vedät ihan omiasi tulkintoja minusta, jotka eivät pidä paikkaansa.

Se muuten on tosiasia että kusipäitä on kaikkialla. Kaikki eivät ole kusipäitä. Ymmärrätkö!! Minä en pidä kaikkia ihmisiä kusipäinä. Tao kalloosi.

Se on ihan tilastollinen tosiasia että kusipäitä on kaikkialla. Psykopaatteja on joka sadas. Narsisteja on ainakin 2-3 sadasta, ja kusipäitä on paljon enemmän. Tavis lampaita jotka toimivat noiden ääripäiden käsikassarana on varmasti joka toinen. Oikeasti hyviä tyyppejä on vähemmistö.

Osaan käyttäytyä ja otan muut liiaksikin huomioon. En aina etsi vikaa muista vaan totta kai ensimmäisenä mietin mikä minussa on vikana.

Sitä vikaa olen etsinyt ja etsinyt lapsesta saakka. Olen seissyt päälläni ja tehnyt kaikkeni, kunnes oli pakkko myöntää, että ei aina vika ole minussa, vaan on sitä muissakin.

Sen jälkeen alkoi paraneminen. Kun tajusin miten "inhimillisiä" ja "viallisia" muut ihmiset voivat olla, en enää syyttänyt itseäni kaikesta pahasta.

Inhottaa kun minua syytetään mustavalkoikseksi, kun olen aika varma etten ihan se kaikkein mustavalkoisimmin ajatteleva ihminen ole.

Minussa ei ole vikaa, jos joku muu ihminen on kusipää ja törmään häneen! Tao se päähäsi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa tuo ap:n esimerkki on hyvin yleinen. Älykkäät ihmiset voivat luulla, että se älykkyys riittää ja kantaa pitkälle. Kuitenkin älykäs ja koulussa hyvin menestynyt voi saada itsensä ihan yhtä hyvin tai ehkä helpomminkin pinteeseen, josta on vaikea päästä pois.

Pari älykkään ihmisen elämää vaikeuttavaa ongelmaa:

- vaikeampi löytää ystäviä ja kumppaneita - sosiaaliset verkostot ovat yhä tärkeämpiä nykyään, ja yleensä juuri niitä asioita, jotka tuovat onnellisuutta ja tekevät elämästä elämisen arvoista. Katastrofin, kuten sairauden tai työttömyyden sattuessa se turvaverkko nostaisi tehokkaasti. Jos ihmisistä suurin osa on keskivertoja ja itse älyllisesti yläpuolella, samantasoiset ystävät ja kumppanit on oikeasti kiven alla, ellei pääse onnistuneesti piireihin, joihin heitä on luonnollisesti kerääntynyt.

- vitkastelu ja vaikeus tehdä päätöksiä, kun osaa katsoa asioita monelta puolelta. Jää helposti jumiin, kun pitäisi vaan tehdä ratkaisu ja porskuttaa tyytyväisenä eteenpäin.

- vaikeus tyytyä keskinkertaiseen elämään, koska on tunne, että pystyisi parempaan ja ansaitsee parempaa. Tässä on helposti riski, että jää kurkottelemaan kuuta ja katajaan kapsahtaa.

Suutuin.

En hyväksy tätä paskaa, juuri tällaisen takia hävettäisi aivan helvetisti ikinä sanoa olevani älykäs. Ärsyttää nämä lahjakkaat lapset jotka selviää parikymppiseksi asti jokaisestä älyllisestä haasteesta heittämällä. Sitten ensimmäisen kerran kun pitäisi oikeasti ratkaista ongelma, luovuttavat heti ja perustelevat tämän itselleen sillä, miten maailmaan on niin vaikea sopeutua kun on vaan liian hieno enkeli tämän pallon pintaa kuluttamaan. Nuo on kaikki viime kädessä aivan naurettavan pieniä ja helposti ratkaistavia "ongelmia", jos sitä älyä käyttää. Jokaisessa on kyse omasta asenneviasta. Jos ei omia asenteitaan pysty korjaamaan, mikä älykäs sä sitten muka olet.

Jos susta tavikset ovat alapuolellasi etkä kelpuuta heitä ystäviksesi, tämä on merkki kusipäisyydestä, ei älystä.

Jos et pysty tunnistamaan ja hallitsemaan taipumustasi ylianalysointiin, et vaan ole kovin fiksu, anteeksi nyt vaan, tai sinulla on pakko-oireinen häiriö tai masennus, mene hoitoon.

Jos kuvittelet ansaitsevasi jotain hienoa, suurta menestystä ja statusta minkä saavuttamiseen sinulla ei ole edellytyksiä, olet häiriintynyt ihminen ja itsetuntosi ja identiteettisi perustuu kokonaan illuusiolle erityisyydestä. Tämä voi olla joko aikuistumisen puutetta tai sitten mielenterveysongelma.

Jollet kykene nauttimaan normaalista elämästä, se on todella surullista, mutta ei johdu älystäsi. Sen sijaan voit hyödyntää älyäsi asian muuttamiseksi.

Täsmälleen samaa mieltä. Älykäs ihminen ei vain pääsy halveksimaan ja syyttelemään muita, vaan etsii ratkaisuja. Ja kykenee myös kyseenalaistamaan omat odotuksensa, suhteuttamaan odotukset itsestään realiteetteihin. Älykäs ihminen etsii uusia ratkaisuka ja väyliä, ei jumita siihen ylivertaiseen ja ylimieliseen mukaälyynsä. Se on tyhmyyttä ja ylimielisyyttä.

Teidän mielestänne "olen älykäs" = vähemmän älykkäät ovat huonompia kuin minä??????

Hei tiesittekö muuten, että minun mielestäni te olette oikeasti huonompia kuin minä. Katson teitä alaspäin.

Ja en ole tuo kirjoittaja joka teidät on tuohduksiin saanut. Hän ei minun tulkintani mukaan halveksinut ketään.

Minä ajattelin joskus noin eli pidin muita itseäni huonompina.

Testeissä sain itsemurhakandidaatin paperit. :D

PS Olen edelleen täällä lukemattomista vastoinkäymisistä huolimatta.

Joku ihminen voi neutraalisti todeta faktan että hei ole älykäs. Hänellä voi olla siitä tutkimustuloksia ja hänet tuntevat ihmiset voivat tämän asian myöskin todistaa. Hän ei välttämättä halveksi tyhmempiään tai pidä heitä arvottomampina.

Kun taas joku ihminen voi sanoa, että mää oon niin nöyrä ja enhän mää ole mikään älykäs, ihan tämmönen tavis nöyrä vaan, mutta silti pitää toisia ihmisiä itseään arvottomampina, tyhmempinä ja yksinkertaisempina. Hän kuvittelee olevansa ensimmäistä tyyppiä parempi, kun ei kehunut itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa tuo ap:n esimerkki on hyvin yleinen. Älykkäät ihmiset voivat luulla, että se älykkyys riittää ja kantaa pitkälle. Kuitenkin älykäs ja koulussa hyvin menestynyt voi saada itsensä ihan yhtä hyvin tai ehkä helpomminkin pinteeseen, josta on vaikea päästä pois.

Pari älykkään ihmisen elämää vaikeuttavaa ongelmaa:

- vaikeampi löytää ystäviä ja kumppaneita - sosiaaliset verkostot ovat yhä tärkeämpiä nykyään, ja yleensä juuri niitä asioita, jotka tuovat onnellisuutta ja tekevät elämästä elämisen arvoista. Katastrofin, kuten sairauden tai työttömyyden sattuessa se turvaverkko nostaisi tehokkaasti. Jos ihmisistä suurin osa on keskivertoja ja itse älyllisesti yläpuolella, samantasoiset ystävät ja kumppanit on oikeasti kiven alla, ellei pääse onnistuneesti piireihin, joihin heitä on luonnollisesti kerääntynyt.

- vitkastelu ja vaikeus tehdä päätöksiä, kun osaa katsoa asioita monelta puolelta. Jää helposti jumiin, kun pitäisi vaan tehdä ratkaisu ja porskuttaa tyytyväisenä eteenpäin.

- vaikeus tyytyä keskinkertaiseen elämään, koska on tunne, että pystyisi parempaan ja ansaitsee parempaa. Tässä on helposti riski, että jää kurkottelemaan kuuta ja katajaan kapsahtaa.

Tämä varmaan koskee tietynlaisia "älykkäitä", eli sellaisia 120-130 äoisia, jotka tyypiltään filosofisia tai jopa taiteellisia.

Jos et älykkäänä ole tajunnut opetella p3r533n nuolentaa ja kyynärpäätaktiikkaa, et pärjää enää nykymaailmassa, joka on lahjattomille tehty (älykkäiden toimesta). Lahjattomat oppivat jo ala-asteella vippaskonstit ja fuskaamisentaidot, koska heidän on pakko. He eivät pärjää koulussa tai missään muuten kuin vähäsen notkistamalla moraaliaan.

Se taito sitten palkitsee heidät aikuisenakin. Työpaikoilla he ovat pomon suosiossa ja jopa parisuhdemarkkinoilla he porskuttavat röyhkeytensä ansiosta ja sillä että kehtaavat antaa itsestään valheellisen kuvan.

Kaikkea ei opita koulun penkiltä. Etenkään työelämään tarvittavia taitoja. Ei riitä se, että saa hyviä numeroita ja on luokkansa paras. Pitää kyetä yhdistämään tietoa luovasti ja luomaan uusia ratkaisuja. Monissa hommissa vaaditaan kykyä luovia kiperissä ja nopeasti muuttuvissa tilanteissa. Näitä taitoja ei tentitä koulukirjasta. Muuntautumiskyky, luova tietojen yhdistäminen, näitä tarvitaan varsinkin kun resursseissa kiristetään ja kiristetään.

Älä viitsi lässyttää. Luovuus/soveltamiskyky ei pelasta siltä ettei ole tarvittavia moraalisesti imbesillin ihmisen taitoja. Ne taidot ovat: valehtelu, mustamaalaaminen, henkinenväkivalta ja röyhkeys.

Omalla alallani nuilla taidoilla ei pääse eteenpäin, vaan seinä tulee ennen pitkää vastaan. Kaikilla aloilla, joilla olen elämäni aikana työskennellyt, niin nuo mainitsemasi taidot ovat olleet este. Kannattaa vaihtaa alaa, jos oma ala ja siinä eteneminen ei vastaa omaa moraalia ja etiikkaa. Mielenkiinnosta kysyn: mikä ala kyseessä?

Huokaus ja silmien muljautus. EI MIKÄÄN YKSITTÄINEN! Koskee ihan kaikkia aloja.

Et varmaan pääse valhetelemalla ja kieroilemalla eteen päin, kun et osaa sitä tarpeeksi hyvin. Sinä et ole tarpeeksi taitava niissä hommissa sitten.

Sellainen ihminen pärjää, joka on tarpeeksi uskottava ja manipuloimistaitoinen.

Olette nyt käsittänyt väärin (ei ihme). Elämässä ei pärjää äärityhmät. Eli niin tyhmät jotka eivät osaa kunnolla käyttää niitä vippaskonstejaan. Sellainen pärjää joka on tarpeeksi vähän tyhmä oppiakseen kieroilemaan kunnolla, muttei tarpeeksi älykäs ymmärtämään kuinka säälittävän alhainen ihminen on näin toimiessaan.

Jaa, vai että KAIKILLA aloilla pääsee eteenpäin pelkästään kieroilemalla ja vippaskonsteilla? Kyllä minä tässä vaiheessa väittäisin, että sinun urasi on tyssännyt tuohon mustavalkoiseen maailmankuvaasi ja asennevammaan. Voi olla, että olet lievästi asperger ja vähintäänkin keskivaikeasti masentunut, joten sinun on äärimmäisen vaikea nähdä muuta kuin mustaa ja valkoista. Ja mustavalkoisuus on yleensä este työuralla etenemisessä.

Kannattaisi ihan oikeasti hakea apua ja mennä tutkimuksiin. Koska et tule koskaan pääsemään missään eteenpäin, jos näet syyllisiä aina vain ja ainoastaan muissa. Että kaikilla aloilla KAIKKI työelämässään etenijät etenevät vain ja ainoastaan siksi, että ovat kieroilijoita.

Minulla ei ole aspergeria, se on tutkittu =)

Sinä et varmasti oikein ymmärrä omaa tyhmyyttäsi mistä siinä kieroilussa ja valehtelussa on kyse. Kuvittelet naiivisti ja lapsenomaisesti ettei KUKAAN pysty sinulle valehtelemaan tai sinua manipuloimaan. Et pysty hyväksymään sellaista ihan tosiasiaa, että kyllä pystyy. Sinä olet jos joku manipuloitavissa ja höplästä vedettävissä. Ja se joka sinua manipuloi, on sinun mielestäsi maailman ihanin ihminen ja huipputyyppi.

Nyt kerron miksi sinä juuri olet manipuloitavissa......

.....

Tattada daaa!!!

SIKSI KOSKA ET USKO OLEVASI! Siinä on se juju. Ainahan kaikki pahiten huiputetut ihmiset sanovat, etteivät ikinä olisi uskoneet, koska hehän ovat fiksuja ja koulutettuja. Kakan marjat. Manipuloija käyttää tunteitasi ja on sinua taitavampi =(

Tämä voi tulla sinulle yllätyksenä, mutta lastensuojelutaustalla, jossa sossut uskoivat sokeasti valehtelevia ja kieroilevia vanhempia, vaikka lapsia kirjaimellisesti hakattiin kotona niin, että hakivat apua silmä mustana...niin usko pois, tällä taustalla todellakin tiedän, mitä kieroilu on ja miten kaiken voi naamioida. Hyvin taitava kieroilija on jo narsistinen psykopaatti ja niitä on väestössä muutama prosentti. Eli ei todellakaan jokainen työelämän tallaaja.

NIIN  JA MISSÄ MINÄ OLEN VÄITTÄNYT JOKAISEN TALLAJAN OLEVAN PSYKO?????

MISSÄ?????

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa tuo ap:n esimerkki on hyvin yleinen. Älykkäät ihmiset voivat luulla, että se älykkyys riittää ja kantaa pitkälle. Kuitenkin älykäs ja koulussa hyvin menestynyt voi saada itsensä ihan yhtä hyvin tai ehkä helpomminkin pinteeseen, josta on vaikea päästä pois.

Pari älykkään ihmisen elämää vaikeuttavaa ongelmaa:

- vaikeampi löytää ystäviä ja kumppaneita - sosiaaliset verkostot ovat yhä tärkeämpiä nykyään, ja yleensä juuri niitä asioita, jotka tuovat onnellisuutta ja tekevät elämästä elämisen arvoista. Katastrofin, kuten sairauden tai työttömyyden sattuessa se turvaverkko nostaisi tehokkaasti. Jos ihmisistä suurin osa on keskivertoja ja itse älyllisesti yläpuolella, samantasoiset ystävät ja kumppanit on oikeasti kiven alla, ellei pääse onnistuneesti piireihin, joihin heitä on luonnollisesti kerääntynyt.

- vitkastelu ja vaikeus tehdä päätöksiä, kun osaa katsoa asioita monelta puolelta. Jää helposti jumiin, kun pitäisi vaan tehdä ratkaisu ja porskuttaa tyytyväisenä eteenpäin.

- vaikeus tyytyä keskinkertaiseen elämään, koska on tunne, että pystyisi parempaan ja ansaitsee parempaa. Tässä on helposti riski, että jää kurkottelemaan kuuta ja katajaan kapsahtaa.

Suutuin.

En hyväksy tätä paskaa, juuri tällaisen takia hävettäisi aivan helvetisti ikinä sanoa olevani älykäs. Ärsyttää nämä lahjakkaat lapset jotka selviää parikymppiseksi asti jokaisestä älyllisestä haasteesta heittämällä. Sitten ensimmäisen kerran kun pitäisi oikeasti ratkaista ongelma, luovuttavat heti ja perustelevat tämän itselleen sillä, miten maailmaan on niin vaikea sopeutua kun on vaan liian hieno enkeli tämän pallon pintaa kuluttamaan. Nuo on kaikki viime kädessä aivan naurettavan pieniä ja helposti ratkaistavia "ongelmia", jos sitä älyä käyttää. Jokaisessa on kyse omasta asenneviasta. Jos ei omia asenteitaan pysty korjaamaan, mikä älykäs sä sitten muka olet.

Jos susta tavikset ovat alapuolellasi etkä kelpuuta heitä ystäviksesi, tämä on merkki kusipäisyydestä, ei älystä.

Jos et pysty tunnistamaan ja hallitsemaan taipumustasi ylianalysointiin, et vaan ole kovin fiksu, anteeksi nyt vaan, tai sinulla on pakko-oireinen häiriö tai masennus, mene hoitoon.

Jos kuvittelet ansaitsevasi jotain hienoa, suurta menestystä ja statusta minkä saavuttamiseen sinulla ei ole edellytyksiä, olet häiriintynyt ihminen ja itsetuntosi ja identiteettisi perustuu kokonaan illuusiolle erityisyydestä. Tämä voi olla joko aikuistumisen puutetta tai sitten mielenterveysongelma.

Jollet kykene nauttimaan normaalista elämästä, se on todella surullista, mutta ei johdu älystäsi. Sen sijaan voit hyödyntää älyäsi asian muuttamiseksi.

Hyvä!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa tuo ap:n esimerkki on hyvin yleinen. Älykkäät ihmiset voivat luulla, että se älykkyys riittää ja kantaa pitkälle. Kuitenkin älykäs ja koulussa hyvin menestynyt voi saada itsensä ihan yhtä hyvin tai ehkä helpomminkin pinteeseen, josta on vaikea päästä pois.

Pari älykkään ihmisen elämää vaikeuttavaa ongelmaa:

- vaikeampi löytää ystäviä ja kumppaneita - sosiaaliset verkostot ovat yhä tärkeämpiä nykyään, ja yleensä juuri niitä asioita, jotka tuovat onnellisuutta ja tekevät elämästä elämisen arvoista. Katastrofin, kuten sairauden tai työttömyyden sattuessa se turvaverkko nostaisi tehokkaasti. Jos ihmisistä suurin osa on keskivertoja ja itse älyllisesti yläpuolella, samantasoiset ystävät ja kumppanit on oikeasti kiven alla, ellei pääse onnistuneesti piireihin, joihin heitä on luonnollisesti kerääntynyt.

- vitkastelu ja vaikeus tehdä päätöksiä, kun osaa katsoa asioita monelta puolelta. Jää helposti jumiin, kun pitäisi vaan tehdä ratkaisu ja porskuttaa tyytyväisenä eteenpäin.

- vaikeus tyytyä keskinkertaiseen elämään, koska on tunne, että pystyisi parempaan ja ansaitsee parempaa. Tässä on helposti riski, että jää kurkottelemaan kuuta ja katajaan kapsahtaa.

Tämä varmaan koskee tietynlaisia "älykkäitä", eli sellaisia 120-130 äoisia, jotka tyypiltään filosofisia tai jopa taiteellisia.

Jos et älykkäänä ole tajunnut opetella p3r533n nuolentaa ja kyynärpäätaktiikkaa, et pärjää enää nykymaailmassa, joka on lahjattomille tehty (älykkäiden toimesta). Lahjattomat oppivat jo ala-asteella vippaskonstit ja fuskaamisentaidot, koska heidän on pakko. He eivät pärjää koulussa tai missään muuten kuin vähäsen notkistamalla moraaliaan.

Se taito sitten palkitsee heidät aikuisenakin. Työpaikoilla he ovat pomon suosiossa ja jopa parisuhdemarkkinoilla he porskuttavat röyhkeytensä ansiosta ja sillä että kehtaavat antaa itsestään valheellisen kuvan.

Kaikkea ei opita koulun penkiltä. Etenkään työelämään tarvittavia taitoja. Ei riitä se, että saa hyviä numeroita ja on luokkansa paras. Pitää kyetä yhdistämään tietoa luovasti ja luomaan uusia ratkaisuja. Monissa hommissa vaaditaan kykyä luovia kiperissä ja nopeasti muuttuvissa tilanteissa. Näitä taitoja ei tentitä koulukirjasta. Muuntautumiskyky, luova tietojen yhdistäminen, näitä tarvitaan varsinkin kun resursseissa kiristetään ja kiristetään.

Vaikka olisit kuinka laaja-alaisesti älykäs esiintymis ja puhumiskykyinen, luova, yhdistelytaitoinen ja monipuolinen, et välttämättä pärjää, jos Epärehellinen ja kiero ihminen päättää savustaa sinut ulos.

Tai pärjäät jos muutut itse samanlaiseksi ihmistakapuoleksi ja pelaat raukkamaisilla säännöillä.

Minä en ainakaan pysty henkisesti siihen. En vain taivu, koska halveksin sellaisia ihmisiä, enkä halua olla samanlainen.

Tiedän, on helpompi sanoa kuin tehdä MUTTA...kusipäitä ja vähintäänkin narsistisia ihmisiä on maailma täynnä. Mutta niin on myös niitä ihan normi tyyppejäkin. Kannattaa kasvattaa omaa nahkaa ja vältellä kusipäitä. Hakeutua niihin työpaikkoihin ja sellaisten ihmisten pariin, jotka vastaavat sitä, mitä elämältä haluat. Jos alallasi on pelkkiä mulkkuja, niin mieti vakavasti alan vaihtoa. Tai olisiko yrittäjyys mahdollista? Kannattaa hoitaa syntyneet traumat jossain terapiassa ja kasvattaa omaa itsetuntemusta. Mitä paremmin tunnet itsesi ja ymmärrät eron itsesi ja muiden välillä, sitä vähemmän kusipäät saavat sinusta otetta.

Edelleen korostan, että helpommin sanottu kuin tehty. Vaatii rankkaa duunia itsensä kanssa ja voi joskus vaatia täydellistä elämän muutosta. Mutta on sen arvoista, kun tajuat, ettei kukaan enää pysty vahingoittamaan sinua sillä tavalla, että saisi romutettua elämäsi täysin. Sitä valtaa ei kannata muille antaa.

Hyviäkin tyyppejä on, paljon.

Kiitos paljon. Uskon että tarkoitit vilpittömästi hyvää. Tekstisi oli minulle kuitenkin vähän alentuvan tuntuista ja siinä ei todellakaan ollut minulle mitään uutta.

Olen ollut aika monellakin eri alalla, ja jokaisessa melkein on 1 tai 2 kpl ihmiskakkapäitä. Ei ole niin että alalla x kaikki ovat hirviöitä ja alalla z on sitten kaikki mukavia. Ei ei ei.

Olen kyllä käynyt terapiassa. Voin muuttaa itseäni mielin määrin, mutten toisia. Siksi ongelmat eivät ratkea.

Olen tehnyt paljon töitä itseni kanssa ja tunnen itseni erittäin hyvin. Sitä ei muut usko. Eikä minua oikeastaan kiinnosta uskovatko vaiko eivät.

Minä välttelen erittäin aktiivisesti kusipäitä. Erittäin aktiivisesti.

Nahkaa en voi enää kasvattaa enempää, vaan minun on saatava tuntea tunteeni, vaikka se olisi kuinka väärin toisten mielestä.

Vihan, turhautumisen, surun ja raivon takia, en voi käydä missään, koska en halua repiä keneltäkään silmiä päästä.

Omasta näkövinkkelistä vaikeita ja hankalia ihmisiä on kaikkialla, se on totta. Mutta kusipäitä ei todellakaan ole kaikkialla. Jos näin todella koet ja törmäät kusipäihin aina ja kaikkialla, niin vika on todennäköisesti myös sinussa. Voi olla, että tulkitset muiden erilaisuuden suhteessa sinuun kusipäisyydeksi ja otat itseesi asioita, joita ei niin sanotusti tarvitsisi ottaa. Ja kuormitat itseäsi tällä kaikella. Paremmat käytöstavat ja muiden huomioiminen, sitä voisi olla aina enemmän. Mutta kuten sanoit, muita ei voi muuttaa, voit muuttaa ainoastaan itseäsi.

Pahoittelut jos kuulostan mielestäsi alentuvalta, mutta tämä on kuitenkin totuus. Et voi muuttaa muita ihmisiä mieleiseksesi. Kusipäitä kannattaa kiertää, mutta on sekin pienoinen ihme, että törmäät niihin aina ja kaikkialla.

Et oikein tajua, mutta antaa olla. Vedät ihan omiasi tulkintoja minusta, jotka eivät pidä paikkaansa.

Se muuten on tosiasia että kusipäitä on kaikkialla. Kaikki eivät ole kusipäitä. Ymmärrätkö!! Minä en pidä kaikkia ihmisiä kusipäinä. Tao kalloosi.

Se on ihan tilastollinen tosiasia että kusipäitä on kaikkialla. Psykopaatteja on joka sadas. Narsisteja on ainakin 2-3 sadasta, ja kusipäitä on paljon enemmän. Tavis lampaita jotka toimivat noiden ääripäiden käsikassarana on varmasti joka toinen. Oikeasti hyviä tyyppejä on vähemmistö.

Osaan käyttäytyä ja otan muut liiaksikin huomioon. En aina etsi vikaa muista vaan totta kai ensimmäisenä mietin mikä minussa on vikana.

Sitä vikaa olen etsinyt ja etsinyt lapsesta saakka. Olen seissyt päälläni ja tehnyt kaikkeni, kunnes oli pakkko myöntää, että ei aina vika ole minussa, vaan on sitä muissakin.

Sen jälkeen alkoi paraneminen. Kun tajusin miten "inhimillisiä" ja "viallisia" muut ihmiset voivat olla, en enää syyttänyt itseäni kaikesta pahasta.

Inhottaa kun minua syytetään mustavalkoikseksi, kun olen aika varma etten ihan se kaikkein mustavalkoisimmin ajatteleva ihminen ole.

Minussa ei ole vikaa, jos joku muu ihminen on kusipää ja törmään häneen! Tao se päähäsi!

Voi olla, että tämä on taas vain minun erikoista tulkintaani, mutta en kyllä millään pysty tekstisi perusteella kuvittelemaan sinusta hyvää ja mukavaa tyyppiä, joka ottaa muut huomioot. Näet kusipäitä ja vakavasti persoonallisuushäiriöisiä kaikkialla, vaikka todellisuudessa niitä on vain muutaman prosentin luokkaa. En tai kallooni mitään, koska minun elämässäni hyviä tyyppejä on enemmän, olen törmännyt vain muutamaan vakavasti persoonallisuushäiriöiseen. Suhteessa erilaisia ja mielestäni hankalia ihmisiä on joitakin, mutta se johtuu vain siitä, että nuo hankalat ja minä olemme persoonallisuus- ja temperamenttityypeiltämme erilaisia, joten en ota heidän erilaisuutta henkilökohtaisena, narsistisena loukkauksena. Työpaikoillani ovat edenneet juuri ne oikeat tyypit ja työnantajani ovat olleet oikein kelpo tyyppejä. Välttelen kusipäiden seuraa ja olen onnistunut siinä varsin mainiosti. En jaa maailmankuvaasi, joten tämä kalloon takominen ei oikein auta. Oletko koskaan kysynyt itseltäsi sitä, että entäs jos sinä olet väärässä ja sinun kuvasi ympäröivästä maailmasta ja ihmisistä on vahvasti värittynyt?

Kyllä on mukava keskustella ihmiset kanssa, jotka keksivät omasta päästään mitä ajattelen ja miten, ja sitten vastaavat siihen väärän syytökseen alentuvasti.

Minulla ei älykkyys riitä siihen miten heidän kanssa menetellä.

Tyyliin kerrot että aamulla menit bussilla töihin ja kuski haistatteli sinulle täysin spontaanisti ja päiväsi meni vähän pilalle.

Sitten valopää lässyttäjä vastaa sinulle, että lässyn lässyn lää, olet tyhmä kun pidät kaikkia matkustajia haistattelijoina ja olet sanonut bussikuskille että hän pilasi päiväsi. Ja kannattaisi katsoa vähän peiliin, miksi jokainen ihminen sinulle aina haistattelee. Ja jos joka kerta työpäiväsi on pilalla bussin myöhästymisen takia niin mene terapiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa tuo ap:n esimerkki on hyvin yleinen. Älykkäät ihmiset voivat luulla, että se älykkyys riittää ja kantaa pitkälle. Kuitenkin älykäs ja koulussa hyvin menestynyt voi saada itsensä ihan yhtä hyvin tai ehkä helpomminkin pinteeseen, josta on vaikea päästä pois.

Pari älykkään ihmisen elämää vaikeuttavaa ongelmaa:

- vaikeampi löytää ystäviä ja kumppaneita - sosiaaliset verkostot ovat yhä tärkeämpiä nykyään, ja yleensä juuri niitä asioita, jotka tuovat onnellisuutta ja tekevät elämästä elämisen arvoista. Katastrofin, kuten sairauden tai työttömyyden sattuessa se turvaverkko nostaisi tehokkaasti. Jos ihmisistä suurin osa on keskivertoja ja itse älyllisesti yläpuolella, samantasoiset ystävät ja kumppanit on oikeasti kiven alla, ellei pääse onnistuneesti piireihin, joihin heitä on luonnollisesti kerääntynyt.

- vitkastelu ja vaikeus tehdä päätöksiä, kun osaa katsoa asioita monelta puolelta. Jää helposti jumiin, kun pitäisi vaan tehdä ratkaisu ja porskuttaa tyytyväisenä eteenpäin.

- vaikeus tyytyä keskinkertaiseen elämään, koska on tunne, että pystyisi parempaan ja ansaitsee parempaa. Tässä on helposti riski, että jää kurkottelemaan kuuta ja katajaan kapsahtaa.

Tämä varmaan koskee tietynlaisia "älykkäitä", eli sellaisia 120-130 äoisia, jotka tyypiltään filosofisia tai jopa taiteellisia.

Jos et älykkäänä ole tajunnut opetella p3r533n nuolentaa ja kyynärpäätaktiikkaa, et pärjää enää nykymaailmassa, joka on lahjattomille tehty (älykkäiden toimesta). Lahjattomat oppivat jo ala-asteella vippaskonstit ja fuskaamisentaidot, koska heidän on pakko. He eivät pärjää koulussa tai missään muuten kuin vähäsen notkistamalla moraaliaan.

Se taito sitten palkitsee heidät aikuisenakin. Työpaikoilla he ovat pomon suosiossa ja jopa parisuhdemarkkinoilla he porskuttavat röyhkeytensä ansiosta ja sillä että kehtaavat antaa itsestään valheellisen kuvan.

Kaikkea ei opita koulun penkiltä. Etenkään työelämään tarvittavia taitoja. Ei riitä se, että saa hyviä numeroita ja on luokkansa paras. Pitää kyetä yhdistämään tietoa luovasti ja luomaan uusia ratkaisuja. Monissa hommissa vaaditaan kykyä luovia kiperissä ja nopeasti muuttuvissa tilanteissa. Näitä taitoja ei tentitä koulukirjasta. Muuntautumiskyky, luova tietojen yhdistäminen, näitä tarvitaan varsinkin kun resursseissa kiristetään ja kiristetään.

Älä viitsi lässyttää. Luovuus/soveltamiskyky ei pelasta siltä ettei ole tarvittavia moraalisesti imbesillin ihmisen taitoja. Ne taidot ovat: valehtelu, mustamaalaaminen, henkinenväkivalta ja röyhkeys.

Omalla alallani nuilla taidoilla ei pääse eteenpäin, vaan seinä tulee ennen pitkää vastaan. Kaikilla aloilla, joilla olen elämäni aikana työskennellyt, niin nuo mainitsemasi taidot ovat olleet este. Kannattaa vaihtaa alaa, jos oma ala ja siinä eteneminen ei vastaa omaa moraalia ja etiikkaa. Mielenkiinnosta kysyn: mikä ala kyseessä?

Huokaus ja silmien muljautus. EI MIKÄÄN YKSITTÄINEN! Koskee ihan kaikkia aloja.

Et varmaan pääse valhetelemalla ja kieroilemalla eteen päin, kun et osaa sitä tarpeeksi hyvin. Sinä et ole tarpeeksi taitava niissä hommissa sitten.

Sellainen ihminen pärjää, joka on tarpeeksi uskottava ja manipuloimistaitoinen.

Olette nyt käsittänyt väärin (ei ihme). Elämässä ei pärjää äärityhmät. Eli niin tyhmät jotka eivät osaa kunnolla käyttää niitä vippaskonstejaan. Sellainen pärjää joka on tarpeeksi vähän tyhmä oppiakseen kieroilemaan kunnolla, muttei tarpeeksi älykäs ymmärtämään kuinka säälittävän alhainen ihminen on näin toimiessaan.

Jaa, vai että KAIKILLA aloilla pääsee eteenpäin pelkästään kieroilemalla ja vippaskonsteilla? Kyllä minä tässä vaiheessa väittäisin, että sinun urasi on tyssännyt tuohon mustavalkoiseen maailmankuvaasi ja asennevammaan. Voi olla, että olet lievästi asperger ja vähintäänkin keskivaikeasti masentunut, joten sinun on äärimmäisen vaikea nähdä muuta kuin mustaa ja valkoista. Ja mustavalkoisuus on yleensä este työuralla etenemisessä.

Kannattaisi ihan oikeasti hakea apua ja mennä tutkimuksiin. Koska et tule koskaan pääsemään missään eteenpäin, jos näet syyllisiä aina vain ja ainoastaan muissa. Että kaikilla aloilla KAIKKI työelämässään etenijät etenevät vain ja ainoastaan siksi, että ovat kieroilijoita.

Minulla ei ole aspergeria, se on tutkittu =)

Sinä et varmasti oikein ymmärrä omaa tyhmyyttäsi mistä siinä kieroilussa ja valehtelussa on kyse. Kuvittelet naiivisti ja lapsenomaisesti ettei KUKAAN pysty sinulle valehtelemaan tai sinua manipuloimaan. Et pysty hyväksymään sellaista ihan tosiasiaa, että kyllä pystyy. Sinä olet jos joku manipuloitavissa ja höplästä vedettävissä. Ja se joka sinua manipuloi, on sinun mielestäsi maailman ihanin ihminen ja huipputyyppi.

Nyt kerron miksi sinä juuri olet manipuloitavissa......

.....

Tattada daaa!!!

SIKSI KOSKA ET USKO OLEVASI! Siinä on se juju. Ainahan kaikki pahiten huiputetut ihmiset sanovat, etteivät ikinä olisi uskoneet, koska hehän ovat fiksuja ja koulutettuja. Kakan marjat. Manipuloija käyttää tunteitasi ja on sinua taitavampi =(

Tämä voi tulla sinulle yllätyksenä, mutta lastensuojelutaustalla, jossa sossut uskoivat sokeasti valehtelevia ja kieroilevia vanhempia, vaikka lapsia kirjaimellisesti hakattiin kotona niin, että hakivat apua silmä mustana...niin usko pois, tällä taustalla todellakin tiedän, mitä kieroilu on ja miten kaiken voi naamioida. Hyvin taitava kieroilija on jo narsistinen psykopaatti ja niitä on väestössä muutama prosentti. Eli ei todellakaan jokainen työelämän tallaaja.

NIIN  JA MISSÄ MINÄ OLEN VÄITTÄNYT JOKAISEN TALLAJAN OLEVAN PSYKO?????

MISSÄ?????

Oletko kivikissaäiti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa tuo ap:n esimerkki on hyvin yleinen. Älykkäät ihmiset voivat luulla, että se älykkyys riittää ja kantaa pitkälle. Kuitenkin älykäs ja koulussa hyvin menestynyt voi saada itsensä ihan yhtä hyvin tai ehkä helpomminkin pinteeseen, josta on vaikea päästä pois.

Pari älykkään ihmisen elämää vaikeuttavaa ongelmaa:

- vaikeampi löytää ystäviä ja kumppaneita - sosiaaliset verkostot ovat yhä tärkeämpiä nykyään, ja yleensä juuri niitä asioita, jotka tuovat onnellisuutta ja tekevät elämästä elämisen arvoista. Katastrofin, kuten sairauden tai työttömyyden sattuessa se turvaverkko nostaisi tehokkaasti. Jos ihmisistä suurin osa on keskivertoja ja itse älyllisesti yläpuolella, samantasoiset ystävät ja kumppanit on oikeasti kiven alla, ellei pääse onnistuneesti piireihin, joihin heitä on luonnollisesti kerääntynyt.

- vitkastelu ja vaikeus tehdä päätöksiä, kun osaa katsoa asioita monelta puolelta. Jää helposti jumiin, kun pitäisi vaan tehdä ratkaisu ja porskuttaa tyytyväisenä eteenpäin.

- vaikeus tyytyä keskinkertaiseen elämään, koska on tunne, että pystyisi parempaan ja ansaitsee parempaa. Tässä on helposti riski, että jää kurkottelemaan kuuta ja katajaan kapsahtaa.

Tämä varmaan koskee tietynlaisia "älykkäitä", eli sellaisia 120-130 äoisia, jotka tyypiltään filosofisia tai jopa taiteellisia.

Jos et älykkäänä ole tajunnut opetella p3r533n nuolentaa ja kyynärpäätaktiikkaa, et pärjää enää nykymaailmassa, joka on lahjattomille tehty (älykkäiden toimesta). Lahjattomat oppivat jo ala-asteella vippaskonstit ja fuskaamisentaidot, koska heidän on pakko. He eivät pärjää koulussa tai missään muuten kuin vähäsen notkistamalla moraaliaan.

Se taito sitten palkitsee heidät aikuisenakin. Työpaikoilla he ovat pomon suosiossa ja jopa parisuhdemarkkinoilla he porskuttavat röyhkeytensä ansiosta ja sillä että kehtaavat antaa itsestään valheellisen kuvan.

Kaikkea ei opita koulun penkiltä. Etenkään työelämään tarvittavia taitoja. Ei riitä se, että saa hyviä numeroita ja on luokkansa paras. Pitää kyetä yhdistämään tietoa luovasti ja luomaan uusia ratkaisuja. Monissa hommissa vaaditaan kykyä luovia kiperissä ja nopeasti muuttuvissa tilanteissa. Näitä taitoja ei tentitä koulukirjasta. Muuntautumiskyky, luova tietojen yhdistäminen, näitä tarvitaan varsinkin kun resursseissa kiristetään ja kiristetään.

Välillä luova "huijaaminen" vain on avuksi koko yritykselle ilman, että se edes vahingoittaa ketään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa tuo ap:n esimerkki on hyvin yleinen. Älykkäät ihmiset voivat luulla, että se älykkyys riittää ja kantaa pitkälle. Kuitenkin älykäs ja koulussa hyvin menestynyt voi saada itsensä ihan yhtä hyvin tai ehkä helpomminkin pinteeseen, josta on vaikea päästä pois.

Pari älykkään ihmisen elämää vaikeuttavaa ongelmaa:

- vaikeampi löytää ystäviä ja kumppaneita - sosiaaliset verkostot ovat yhä tärkeämpiä nykyään, ja yleensä juuri niitä asioita, jotka tuovat onnellisuutta ja tekevät elämästä elämisen arvoista. Katastrofin, kuten sairauden tai työttömyyden sattuessa se turvaverkko nostaisi tehokkaasti. Jos ihmisistä suurin osa on keskivertoja ja itse älyllisesti yläpuolella, samantasoiset ystävät ja kumppanit on oikeasti kiven alla, ellei pääse onnistuneesti piireihin, joihin heitä on luonnollisesti kerääntynyt.

- vitkastelu ja vaikeus tehdä päätöksiä, kun osaa katsoa asioita monelta puolelta. Jää helposti jumiin, kun pitäisi vaan tehdä ratkaisu ja porskuttaa tyytyväisenä eteenpäin.

- vaikeus tyytyä keskinkertaiseen elämään, koska on tunne, että pystyisi parempaan ja ansaitsee parempaa. Tässä on helposti riski, että jää kurkottelemaan kuuta ja katajaan kapsahtaa.

Tämä varmaan koskee tietynlaisia "älykkäitä", eli sellaisia 120-130 äoisia, jotka tyypiltään filosofisia tai jopa taiteellisia.

Jos et älykkäänä ole tajunnut opetella p3r533n nuolentaa ja kyynärpäätaktiikkaa, et pärjää enää nykymaailmassa, joka on lahjattomille tehty (älykkäiden toimesta). Lahjattomat oppivat jo ala-asteella vippaskonstit ja fuskaamisentaidot, koska heidän on pakko. He eivät pärjää koulussa tai missään muuten kuin vähäsen notkistamalla moraaliaan.

Se taito sitten palkitsee heidät aikuisenakin. Työpaikoilla he ovat pomon suosiossa ja jopa parisuhdemarkkinoilla he porskuttavat röyhkeytensä ansiosta ja sillä että kehtaavat antaa itsestään valheellisen kuvan.

Kaikkea ei opita koulun penkiltä. Etenkään työelämään tarvittavia taitoja. Ei riitä se, että saa hyviä numeroita ja on luokkansa paras. Pitää kyetä yhdistämään tietoa luovasti ja luomaan uusia ratkaisuja. Monissa hommissa vaaditaan kykyä luovia kiperissä ja nopeasti muuttuvissa tilanteissa. Näitä taitoja ei tentitä koulukirjasta. Muuntautumiskyky, luova tietojen yhdistäminen, näitä tarvitaan varsinkin kun resursseissa kiristetään ja kiristetään.

Vaikka olisit kuinka laaja-alaisesti älykäs esiintymis ja puhumiskykyinen, luova, yhdistelytaitoinen ja monipuolinen, et välttämättä pärjää, jos Epärehellinen ja kiero ihminen päättää savustaa sinut ulos.

Tai pärjäät jos muutut itse samanlaiseksi ihmistakapuoleksi ja pelaat raukkamaisilla säännöillä.

Minä en ainakaan pysty henkisesti siihen. En vain taivu, koska halveksin sellaisia ihmisiä, enkä halua olla samanlainen.

Tiedän, on helpompi sanoa kuin tehdä MUTTA...kusipäitä ja vähintäänkin narsistisia ihmisiä on maailma täynnä. Mutta niin on myös niitä ihan normi tyyppejäkin. Kannattaa kasvattaa omaa nahkaa ja vältellä kusipäitä. Hakeutua niihin työpaikkoihin ja sellaisten ihmisten pariin, jotka vastaavat sitä, mitä elämältä haluat. Jos alallasi on pelkkiä mulkkuja, niin mieti vakavasti alan vaihtoa. Tai olisiko yrittäjyys mahdollista? Kannattaa hoitaa syntyneet traumat jossain terapiassa ja kasvattaa omaa itsetuntemusta. Mitä paremmin tunnet itsesi ja ymmärrät eron itsesi ja muiden välillä, sitä vähemmän kusipäät saavat sinusta otetta.

Edelleen korostan, että helpommin sanottu kuin tehty. Vaatii rankkaa duunia itsensä kanssa ja voi joskus vaatia täydellistä elämän muutosta. Mutta on sen arvoista, kun tajuat, ettei kukaan enää pysty vahingoittamaan sinua sillä tavalla, että saisi romutettua elämäsi täysin. Sitä valtaa ei kannata muille antaa.

Hyviäkin tyyppejä on, paljon.

Kiitos paljon. Uskon että tarkoitit vilpittömästi hyvää. Tekstisi oli minulle kuitenkin vähän alentuvan tuntuista ja siinä ei todellakaan ollut minulle mitään uutta.

Olen ollut aika monellakin eri alalla, ja jokaisessa melkein on 1 tai 2 kpl ihmiskakkapäitä. Ei ole niin että alalla x kaikki ovat hirviöitä ja alalla z on sitten kaikki mukavia. Ei ei ei.

Olen kyllä käynyt terapiassa. Voin muuttaa itseäni mielin määrin, mutten toisia. Siksi ongelmat eivät ratkea.

Olen tehnyt paljon töitä itseni kanssa ja tunnen itseni erittäin hyvin. Sitä ei muut usko. Eikä minua oikeastaan kiinnosta uskovatko vaiko eivät.

Minä välttelen erittäin aktiivisesti kusipäitä. Erittäin aktiivisesti.

Nahkaa en voi enää kasvattaa enempää, vaan minun on saatava tuntea tunteeni, vaikka se olisi kuinka väärin toisten mielestä.

Vihan, turhautumisen, surun ja raivon takia, en voi käydä missään, koska en halua repiä keneltäkään silmiä päästä.

Omasta näkövinkkelistä vaikeita ja hankalia ihmisiä on kaikkialla, se on totta. Mutta kusipäitä ei todellakaan ole kaikkialla. Jos näin todella koet ja törmäät kusipäihin aina ja kaikkialla, niin vika on todennäköisesti myös sinussa. Voi olla, että tulkitset muiden erilaisuuden suhteessa sinuun kusipäisyydeksi ja otat itseesi asioita, joita ei niin sanotusti tarvitsisi ottaa. Ja kuormitat itseäsi tällä kaikella. Paremmat käytöstavat ja muiden huomioiminen, sitä voisi olla aina enemmän. Mutta kuten sanoit, muita ei voi muuttaa, voit muuttaa ainoastaan itseäsi.

Pahoittelut jos kuulostan mielestäsi alentuvalta, mutta tämä on kuitenkin totuus. Et voi muuttaa muita ihmisiä mieleiseksesi. Kusipäitä kannattaa kiertää, mutta on sekin pienoinen ihme, että törmäät niihin aina ja kaikkialla.

Et oikein tajua, mutta antaa olla. Vedät ihan omiasi tulkintoja minusta, jotka eivät pidä paikkaansa.

Se muuten on tosiasia että kusipäitä on kaikkialla. Kaikki eivät ole kusipäitä. Ymmärrätkö!! Minä en pidä kaikkia ihmisiä kusipäinä. Tao kalloosi.

Se on ihan tilastollinen tosiasia että kusipäitä on kaikkialla. Psykopaatteja on joka sadas. Narsisteja on ainakin 2-3 sadasta, ja kusipäitä on paljon enemmän. Tavis lampaita jotka toimivat noiden ääripäiden käsikassarana on varmasti joka toinen. Oikeasti hyviä tyyppejä on vähemmistö.

Osaan käyttäytyä ja otan muut liiaksikin huomioon. En aina etsi vikaa muista vaan totta kai ensimmäisenä mietin mikä minussa on vikana.

Sitä vikaa olen etsinyt ja etsinyt lapsesta saakka. Olen seissyt päälläni ja tehnyt kaikkeni, kunnes oli pakkko myöntää, että ei aina vika ole minussa, vaan on sitä muissakin.

Sen jälkeen alkoi paraneminen. Kun tajusin miten "inhimillisiä" ja "viallisia" muut ihmiset voivat olla, en enää syyttänyt itseäni kaikesta pahasta.

Inhottaa kun minua syytetään mustavalkoikseksi, kun olen aika varma etten ihan se kaikkein mustavalkoisimmin ajatteleva ihminen ole.

Minussa ei ole vikaa, jos joku muu ihminen on kusipää ja törmään häneen! Tao se päähäsi!

Voi olla, että tämä on taas vain minun erikoista tulkintaani, mutta en kyllä millään pysty tekstisi perusteella kuvittelemaan sinusta hyvää ja mukavaa tyyppiä, joka ottaa muut huomioot. Näet kusipäitä ja vakavasti persoonallisuushäiriöisiä kaikkialla, vaikka todellisuudessa niitä on vain muutaman prosentin luokkaa. En tai kallooni mitään, koska minun elämässäni hyviä tyyppejä on enemmän, olen törmännyt vain muutamaan vakavasti persoonallisuushäiriöiseen. Suhteessa erilaisia ja mielestäni hankalia ihmisiä on joitakin, mutta se johtuu vain siitä, että nuo hankalat ja minä olemme persoonallisuus- ja temperamenttityypeiltämme erilaisia, joten en ota heidän erilaisuutta henkilökohtaisena, narsistisena loukkauksena. Työpaikoillani ovat edenneet juuri ne oikeat tyypit ja työnantajani ovat olleet oikein kelpo tyyppejä. Välttelen kusipäiden seuraa ja olen onnistunut siinä varsin mainiosti. En jaa maailmankuvaasi, joten tämä kalloon takominen ei oikein auta. Oletko koskaan kysynyt itseltäsi sitä, että entäs jos sinä olet väärässä ja sinun kuvasi ympäröivästä maailmasta ja ihmisistä on vahvasti värittynyt?

Olen kuule kysynyt itseltäni vaikka mitä ja kyseenalaistan itseäni paljon.

Jos osaisit lukea tai rauhottuisit ja keskittyisit, huomaisit etten minä pidä kaikkia kusipäinä.

No et ymmärrä ja et usko. Olet päättänyt, että minun mielestäni kaikki ovat kusipäitä ja sillä siisti.

Usko mihin haluat.

Jos kirjoitan tässä ketjussa tähän tyyliin, niin se on sinun lahopäässäsi todiste siitä että käyttäydyn töissä, koulussa, kotona ja kaupassa kuin mikäkin sekopää.

Ole minun puolestani siinä luulossa sitten. Et nimittäin ole minulle mikään tärkeä ihminen.

Eikä minun elämääni vaikuta, vaikka luulisit minusta mitä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa tuo ap:n esimerkki on hyvin yleinen. Älykkäät ihmiset voivat luulla, että se älykkyys riittää ja kantaa pitkälle. Kuitenkin älykäs ja koulussa hyvin menestynyt voi saada itsensä ihan yhtä hyvin tai ehkä helpomminkin pinteeseen, josta on vaikea päästä pois.

Pari älykkään ihmisen elämää vaikeuttavaa ongelmaa:

- vaikeampi löytää ystäviä ja kumppaneita - sosiaaliset verkostot ovat yhä tärkeämpiä nykyään, ja yleensä juuri niitä asioita, jotka tuovat onnellisuutta ja tekevät elämästä elämisen arvoista. Katastrofin, kuten sairauden tai työttömyyden sattuessa se turvaverkko nostaisi tehokkaasti. Jos ihmisistä suurin osa on keskivertoja ja itse älyllisesti yläpuolella, samantasoiset ystävät ja kumppanit on oikeasti kiven alla, ellei pääse onnistuneesti piireihin, joihin heitä on luonnollisesti kerääntynyt.

- vitkastelu ja vaikeus tehdä päätöksiä, kun osaa katsoa asioita monelta puolelta. Jää helposti jumiin, kun pitäisi vaan tehdä ratkaisu ja porskuttaa tyytyväisenä eteenpäin.

- vaikeus tyytyä keskinkertaiseen elämään, koska on tunne, että pystyisi parempaan ja ansaitsee parempaa. Tässä on helposti riski, että jää kurkottelemaan kuuta ja katajaan kapsahtaa.

Tämä varmaan koskee tietynlaisia "älykkäitä", eli sellaisia 120-130 äoisia, jotka tyypiltään filosofisia tai jopa taiteellisia.

Jos et älykkäänä ole tajunnut opetella p3r533n nuolentaa ja kyynärpäätaktiikkaa, et pärjää enää nykymaailmassa, joka on lahjattomille tehty (älykkäiden toimesta). Lahjattomat oppivat jo ala-asteella vippaskonstit ja fuskaamisentaidot, koska heidän on pakko. He eivät pärjää koulussa tai missään muuten kuin vähäsen notkistamalla moraaliaan.

Se taito sitten palkitsee heidät aikuisenakin. Työpaikoilla he ovat pomon suosiossa ja jopa parisuhdemarkkinoilla he porskuttavat röyhkeytensä ansiosta ja sillä että kehtaavat antaa itsestään valheellisen kuvan.

Kaikkea ei opita koulun penkiltä. Etenkään työelämään tarvittavia taitoja. Ei riitä se, että saa hyviä numeroita ja on luokkansa paras. Pitää kyetä yhdistämään tietoa luovasti ja luomaan uusia ratkaisuja. Monissa hommissa vaaditaan kykyä luovia kiperissä ja nopeasti muuttuvissa tilanteissa. Näitä taitoja ei tentitä koulukirjasta. Muuntautumiskyky, luova tietojen yhdistäminen, näitä tarvitaan varsinkin kun resursseissa kiristetään ja kiristetään.

Vaikka olisit kuinka laaja-alaisesti älykäs esiintymis ja puhumiskykyinen, luova, yhdistelytaitoinen ja monipuolinen, et välttämättä pärjää, jos Epärehellinen ja kiero ihminen päättää savustaa sinut ulos.

Tai pärjäät jos muutut itse samanlaiseksi ihmistakapuoleksi ja pelaat raukkamaisilla säännöillä.

Minä en ainakaan pysty henkisesti siihen. En vain taivu, koska halveksin sellaisia ihmisiä, enkä halua olla samanlainen.

Tiedän, on helpompi sanoa kuin tehdä MUTTA...kusipäitä ja vähintäänkin narsistisia ihmisiä on maailma täynnä. Mutta niin on myös niitä ihan normi tyyppejäkin. Kannattaa kasvattaa omaa nahkaa ja vältellä kusipäitä. Hakeutua niihin työpaikkoihin ja sellaisten ihmisten pariin, jotka vastaavat sitä, mitä elämältä haluat. Jos alallasi on pelkkiä mulkkuja, niin mieti vakavasti alan vaihtoa. Tai olisiko yrittäjyys mahdollista? Kannattaa hoitaa syntyneet traumat jossain terapiassa ja kasvattaa omaa itsetuntemusta. Mitä paremmin tunnet itsesi ja ymmärrät eron itsesi ja muiden välillä, sitä vähemmän kusipäät saavat sinusta otetta.

Edelleen korostan, että helpommin sanottu kuin tehty. Vaatii rankkaa duunia itsensä kanssa ja voi joskus vaatia täydellistä elämän muutosta. Mutta on sen arvoista, kun tajuat, ettei kukaan enää pysty vahingoittamaan sinua sillä tavalla, että saisi romutettua elämäsi täysin. Sitä valtaa ei kannata muille antaa.

Hyviäkin tyyppejä on, paljon.

Kiitos paljon. Uskon että tarkoitit vilpittömästi hyvää. Tekstisi oli minulle kuitenkin vähän alentuvan tuntuista ja siinä ei todellakaan ollut minulle mitään uutta.

Olen ollut aika monellakin eri alalla, ja jokaisessa melkein on 1 tai 2 kpl ihmiskakkapäitä. Ei ole niin että alalla x kaikki ovat hirviöitä ja alalla z on sitten kaikki mukavia. Ei ei ei.

Olen kyllä käynyt terapiassa. Voin muuttaa itseäni mielin määrin, mutten toisia. Siksi ongelmat eivät ratkea.

Olen tehnyt paljon töitä itseni kanssa ja tunnen itseni erittäin hyvin. Sitä ei muut usko. Eikä minua oikeastaan kiinnosta uskovatko vaiko eivät.

Minä välttelen erittäin aktiivisesti kusipäitä. Erittäin aktiivisesti.

Nahkaa en voi enää kasvattaa enempää, vaan minun on saatava tuntea tunteeni, vaikka se olisi kuinka väärin toisten mielestä.

Vihan, turhautumisen, surun ja raivon takia, en voi käydä missään, koska en halua repiä keneltäkään silmiä päästä.

Omasta näkövinkkelistä vaikeita ja hankalia ihmisiä on kaikkialla, se on totta. Mutta kusipäitä ei todellakaan ole kaikkialla. Jos näin todella koet ja törmäät kusipäihin aina ja kaikkialla, niin vika on todennäköisesti myös sinussa. Voi olla, että tulkitset muiden erilaisuuden suhteessa sinuun kusipäisyydeksi ja otat itseesi asioita, joita ei niin sanotusti tarvitsisi ottaa. Ja kuormitat itseäsi tällä kaikella. Paremmat käytöstavat ja muiden huomioiminen, sitä voisi olla aina enemmän. Mutta kuten sanoit, muita ei voi muuttaa, voit muuttaa ainoastaan itseäsi.

Pahoittelut jos kuulostan mielestäsi alentuvalta, mutta tämä on kuitenkin totuus. Et voi muuttaa muita ihmisiä mieleiseksesi. Kusipäitä kannattaa kiertää, mutta on sekin pienoinen ihme, että törmäät niihin aina ja kaikkialla.

Et oikein tajua, mutta antaa olla. Vedät ihan omiasi tulkintoja minusta, jotka eivät pidä paikkaansa.

Se muuten on tosiasia että kusipäitä on kaikkialla. Kaikki eivät ole kusipäitä. Ymmärrätkö!! Minä en pidä kaikkia ihmisiä kusipäinä. Tao kalloosi.

Se on ihan tilastollinen tosiasia että kusipäitä on kaikkialla. Psykopaatteja on joka sadas. Narsisteja on ainakin 2-3 sadasta, ja kusipäitä on paljon enemmän. Tavis lampaita jotka toimivat noiden ääripäiden käsikassarana on varmasti joka toinen. Oikeasti hyviä tyyppejä on vähemmistö.

Osaan käyttäytyä ja otan muut liiaksikin huomioon. En aina etsi vikaa muista vaan totta kai ensimmäisenä mietin mikä minussa on vikana.

Sitä vikaa olen etsinyt ja etsinyt lapsesta saakka. Olen seissyt päälläni ja tehnyt kaikkeni, kunnes oli pakkko myöntää, että ei aina vika ole minussa, vaan on sitä muissakin.

Sen jälkeen alkoi paraneminen. Kun tajusin miten "inhimillisiä" ja "viallisia" muut ihmiset voivat olla, en enää syyttänyt itseäni kaikesta pahasta.

Inhottaa kun minua syytetään mustavalkoikseksi, kun olen aika varma etten ihan se kaikkein mustavalkoisimmin ajatteleva ihminen ole.

Minussa ei ole vikaa, jos joku muu ihminen on kusipää ja törmään häneen! Tao se päähäsi!

Sori nyt mutta ilmiselvästi et oo oikein henkisesti tasapainossa. Väitä vaan vastaan ja raivoa silmät päästäsi mutta totuus on tuo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa tuo ap:n esimerkki on hyvin yleinen. Älykkäät ihmiset voivat luulla, että se älykkyys riittää ja kantaa pitkälle. Kuitenkin älykäs ja koulussa hyvin menestynyt voi saada itsensä ihan yhtä hyvin tai ehkä helpomminkin pinteeseen, josta on vaikea päästä pois.

Pari älykkään ihmisen elämää vaikeuttavaa ongelmaa:

- vaikeampi löytää ystäviä ja kumppaneita - sosiaaliset verkostot ovat yhä tärkeämpiä nykyään, ja yleensä juuri niitä asioita, jotka tuovat onnellisuutta ja tekevät elämästä elämisen arvoista. Katastrofin, kuten sairauden tai työttömyyden sattuessa se turvaverkko nostaisi tehokkaasti. Jos ihmisistä suurin osa on keskivertoja ja itse älyllisesti yläpuolella, samantasoiset ystävät ja kumppanit on oikeasti kiven alla, ellei pääse onnistuneesti piireihin, joihin heitä on luonnollisesti kerääntynyt.

- vitkastelu ja vaikeus tehdä päätöksiä, kun osaa katsoa asioita monelta puolelta. Jää helposti jumiin, kun pitäisi vaan tehdä ratkaisu ja porskuttaa tyytyväisenä eteenpäin.

- vaikeus tyytyä keskinkertaiseen elämään, koska on tunne, että pystyisi parempaan ja ansaitsee parempaa. Tässä on helposti riski, että jää kurkottelemaan kuuta ja katajaan kapsahtaa.

Tämä varmaan koskee tietynlaisia "älykkäitä", eli sellaisia 120-130 äoisia, jotka tyypiltään filosofisia tai jopa taiteellisia.

Jos et älykkäänä ole tajunnut opetella p3r533n nuolentaa ja kyynärpäätaktiikkaa, et pärjää enää nykymaailmassa, joka on lahjattomille tehty (älykkäiden toimesta). Lahjattomat oppivat jo ala-asteella vippaskonstit ja fuskaamisentaidot, koska heidän on pakko. He eivät pärjää koulussa tai missään muuten kuin vähäsen notkistamalla moraaliaan.

Se taito sitten palkitsee heidät aikuisenakin. Työpaikoilla he ovat pomon suosiossa ja jopa parisuhdemarkkinoilla he porskuttavat röyhkeytensä ansiosta ja sillä että kehtaavat antaa itsestään valheellisen kuvan.

Kaikkea ei opita koulun penkiltä. Etenkään työelämään tarvittavia taitoja. Ei riitä se, että saa hyviä numeroita ja on luokkansa paras. Pitää kyetä yhdistämään tietoa luovasti ja luomaan uusia ratkaisuja. Monissa hommissa vaaditaan kykyä luovia kiperissä ja nopeasti muuttuvissa tilanteissa. Näitä taitoja ei tentitä koulukirjasta. Muuntautumiskyky, luova tietojen yhdistäminen, näitä tarvitaan varsinkin kun resursseissa kiristetään ja kiristetään.

Vaikka olisit kuinka laaja-alaisesti älykäs esiintymis ja puhumiskykyinen, luova, yhdistelytaitoinen ja monipuolinen, et välttämättä pärjää, jos Epärehellinen ja kiero ihminen päättää savustaa sinut ulos.

Tai pärjäät jos muutut itse samanlaiseksi ihmistakapuoleksi ja pelaat raukkamaisilla säännöillä.

Minä en ainakaan pysty henkisesti siihen. En vain taivu, koska halveksin sellaisia ihmisiä, enkä halua olla samanlainen.

Tiedän, on helpompi sanoa kuin tehdä MUTTA...kusipäitä ja vähintäänkin narsistisia ihmisiä on maailma täynnä. Mutta niin on myös niitä ihan normi tyyppejäkin. Kannattaa kasvattaa omaa nahkaa ja vältellä kusipäitä. Hakeutua niihin työpaikkoihin ja sellaisten ihmisten pariin, jotka vastaavat sitä, mitä elämältä haluat. Jos alallasi on pelkkiä mulkkuja, niin mieti vakavasti alan vaihtoa. Tai olisiko yrittäjyys mahdollista? Kannattaa hoitaa syntyneet traumat jossain terapiassa ja kasvattaa omaa itsetuntemusta. Mitä paremmin tunnet itsesi ja ymmärrät eron itsesi ja muiden välillä, sitä vähemmän kusipäät saavat sinusta otetta.

Edelleen korostan, että helpommin sanottu kuin tehty. Vaatii rankkaa duunia itsensä kanssa ja voi joskus vaatia täydellistä elämän muutosta. Mutta on sen arvoista, kun tajuat, ettei kukaan enää pysty vahingoittamaan sinua sillä tavalla, että saisi romutettua elämäsi täysin. Sitä valtaa ei kannata muille antaa.

Hyviäkin tyyppejä on, paljon.

Kiitos paljon. Uskon että tarkoitit vilpittömästi hyvää. Tekstisi oli minulle kuitenkin vähän alentuvan tuntuista ja siinä ei todellakaan ollut minulle mitään uutta.

Olen ollut aika monellakin eri alalla, ja jokaisessa melkein on 1 tai 2 kpl ihmiskakkapäitä. Ei ole niin että alalla x kaikki ovat hirviöitä ja alalla z on sitten kaikki mukavia. Ei ei ei.

Olen kyllä käynyt terapiassa. Voin muuttaa itseäni mielin määrin, mutten toisia. Siksi ongelmat eivät ratkea.

Olen tehnyt paljon töitä itseni kanssa ja tunnen itseni erittäin hyvin. Sitä ei muut usko. Eikä minua oikeastaan kiinnosta uskovatko vaiko eivät.

Minä välttelen erittäin aktiivisesti kusipäitä. Erittäin aktiivisesti.

Nahkaa en voi enää kasvattaa enempää, vaan minun on saatava tuntea tunteeni, vaikka se olisi kuinka väärin toisten mielestä.

Vihan, turhautumisen, surun ja raivon takia, en voi käydä missään, koska en halua repiä keneltäkään silmiä päästä.

Omasta näkövinkkelistä vaikeita ja hankalia ihmisiä on kaikkialla, se on totta. Mutta kusipäitä ei todellakaan ole kaikkialla. Jos näin todella koet ja törmäät kusipäihin aina ja kaikkialla, niin vika on todennäköisesti myös sinussa. Voi olla, että tulkitset muiden erilaisuuden suhteessa sinuun kusipäisyydeksi ja otat itseesi asioita, joita ei niin sanotusti tarvitsisi ottaa. Ja kuormitat itseäsi tällä kaikella. Paremmat käytöstavat ja muiden huomioiminen, sitä voisi olla aina enemmän. Mutta kuten sanoit, muita ei voi muuttaa, voit muuttaa ainoastaan itseäsi.

Pahoittelut jos kuulostan mielestäsi alentuvalta, mutta tämä on kuitenkin totuus. Et voi muuttaa muita ihmisiä mieleiseksesi. Kusipäitä kannattaa kiertää, mutta on sekin pienoinen ihme, että törmäät niihin aina ja kaikkialla.

Et oikein tajua, mutta antaa olla. Vedät ihan omiasi tulkintoja minusta, jotka eivät pidä paikkaansa.

Se muuten on tosiasia että kusipäitä on kaikkialla. Kaikki eivät ole kusipäitä. Ymmärrätkö!! Minä en pidä kaikkia ihmisiä kusipäinä. Tao kalloosi.

Se on ihan tilastollinen tosiasia että kusipäitä on kaikkialla. Psykopaatteja on joka sadas. Narsisteja on ainakin 2-3 sadasta, ja kusipäitä on paljon enemmän. Tavis lampaita jotka toimivat noiden ääripäiden käsikassarana on varmasti joka toinen. Oikeasti hyviä tyyppejä on vähemmistö.

Osaan käyttäytyä ja otan muut liiaksikin huomioon. En aina etsi vikaa muista vaan totta kai ensimmäisenä mietin mikä minussa on vikana.

Sitä vikaa olen etsinyt ja etsinyt lapsesta saakka. Olen seissyt päälläni ja tehnyt kaikkeni, kunnes oli pakkko myöntää, että ei aina vika ole minussa, vaan on sitä muissakin.

Sen jälkeen alkoi paraneminen. Kun tajusin miten "inhimillisiä" ja "viallisia" muut ihmiset voivat olla, en enää syyttänyt itseäni kaikesta pahasta.

Inhottaa kun minua syytetään mustavalkoikseksi, kun olen aika varma etten ihan se kaikkein mustavalkoisimmin ajatteleva ihminen ole.

Minussa ei ole vikaa, jos joku muu ihminen on kusipää ja törmään häneen! Tao se päähäsi!

Voi olla, että tämä on taas vain minun erikoista tulkintaani, mutta en kyllä millään pysty tekstisi perusteella kuvittelemaan sinusta hyvää ja mukavaa tyyppiä, joka ottaa muut huomioot. Näet kusipäitä ja vakavasti persoonallisuushäiriöisiä kaikkialla, vaikka todellisuudessa niitä on vain muutaman prosentin luokkaa. En tai kallooni mitään, koska minun elämässäni hyviä tyyppejä on enemmän, olen törmännyt vain muutamaan vakavasti persoonallisuushäiriöiseen. Suhteessa erilaisia ja mielestäni hankalia ihmisiä on joitakin, mutta se johtuu vain siitä, että nuo hankalat ja minä olemme persoonallisuus- ja temperamenttityypeiltämme erilaisia, joten en ota heidän erilaisuutta henkilökohtaisena, narsistisena loukkauksena. Työpaikoillani ovat edenneet juuri ne oikeat tyypit ja työnantajani ovat olleet oikein kelpo tyyppejä. Välttelen kusipäiden seuraa ja olen onnistunut siinä varsin mainiosti. En jaa maailmankuvaasi, joten tämä kalloon takominen ei oikein auta. Oletko koskaan kysynyt itseltäsi sitä, että entäs jos sinä olet väärässä ja sinun kuvasi ympäröivästä maailmasta ja ihmisistä on vahvasti värittynyt?

Oletko itse?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa tuo ap:n esimerkki on hyvin yleinen. Älykkäät ihmiset voivat luulla, että se älykkyys riittää ja kantaa pitkälle. Kuitenkin älykäs ja koulussa hyvin menestynyt voi saada itsensä ihan yhtä hyvin tai ehkä helpomminkin pinteeseen, josta on vaikea päästä pois.

Pari älykkään ihmisen elämää vaikeuttavaa ongelmaa:

- vaikeampi löytää ystäviä ja kumppaneita - sosiaaliset verkostot ovat yhä tärkeämpiä nykyään, ja yleensä juuri niitä asioita, jotka tuovat onnellisuutta ja tekevät elämästä elämisen arvoista. Katastrofin, kuten sairauden tai työttömyyden sattuessa se turvaverkko nostaisi tehokkaasti. Jos ihmisistä suurin osa on keskivertoja ja itse älyllisesti yläpuolella, samantasoiset ystävät ja kumppanit on oikeasti kiven alla, ellei pääse onnistuneesti piireihin, joihin heitä on luonnollisesti kerääntynyt.

- vitkastelu ja vaikeus tehdä päätöksiä, kun osaa katsoa asioita monelta puolelta. Jää helposti jumiin, kun pitäisi vaan tehdä ratkaisu ja porskuttaa tyytyväisenä eteenpäin.

- vaikeus tyytyä keskinkertaiseen elämään, koska on tunne, että pystyisi parempaan ja ansaitsee parempaa. Tässä on helposti riski, että jää kurkottelemaan kuuta ja katajaan kapsahtaa.

Tämä varmaan koskee tietynlaisia "älykkäitä", eli sellaisia 120-130 äoisia, jotka tyypiltään filosofisia tai jopa taiteellisia.

Jos et älykkäänä ole tajunnut opetella p3r533n nuolentaa ja kyynärpäätaktiikkaa, et pärjää enää nykymaailmassa, joka on lahjattomille tehty (älykkäiden toimesta). Lahjattomat oppivat jo ala-asteella vippaskonstit ja fuskaamisentaidot, koska heidän on pakko. He eivät pärjää koulussa tai missään muuten kuin vähäsen notkistamalla moraaliaan.

Se taito sitten palkitsee heidät aikuisenakin. Työpaikoilla he ovat pomon suosiossa ja jopa parisuhdemarkkinoilla he porskuttavat röyhkeytensä ansiosta ja sillä että kehtaavat antaa itsestään valheellisen kuvan.

Kaikkea ei opita koulun penkiltä. Etenkään työelämään tarvittavia taitoja. Ei riitä se, että saa hyviä numeroita ja on luokkansa paras. Pitää kyetä yhdistämään tietoa luovasti ja luomaan uusia ratkaisuja. Monissa hommissa vaaditaan kykyä luovia kiperissä ja nopeasti muuttuvissa tilanteissa. Näitä taitoja ei tentitä koulukirjasta. Muuntautumiskyky, luova tietojen yhdistäminen, näitä tarvitaan varsinkin kun resursseissa kiristetään ja kiristetään.

Vaikka olisit kuinka laaja-alaisesti älykäs esiintymis ja puhumiskykyinen, luova, yhdistelytaitoinen ja monipuolinen, et välttämättä pärjää, jos Epärehellinen ja kiero ihminen päättää savustaa sinut ulos.

Tai pärjäät jos muutut itse samanlaiseksi ihmistakapuoleksi ja pelaat raukkamaisilla säännöillä.

Minä en ainakaan pysty henkisesti siihen. En vain taivu, koska halveksin sellaisia ihmisiä, enkä halua olla samanlainen.

Tiedän, on helpompi sanoa kuin tehdä MUTTA...kusipäitä ja vähintäänkin narsistisia ihmisiä on maailma täynnä. Mutta niin on myös niitä ihan normi tyyppejäkin. Kannattaa kasvattaa omaa nahkaa ja vältellä kusipäitä. Hakeutua niihin työpaikkoihin ja sellaisten ihmisten pariin, jotka vastaavat sitä, mitä elämältä haluat. Jos alallasi on pelkkiä mulkkuja, niin mieti vakavasti alan vaihtoa. Tai olisiko yrittäjyys mahdollista? Kannattaa hoitaa syntyneet traumat jossain terapiassa ja kasvattaa omaa itsetuntemusta. Mitä paremmin tunnet itsesi ja ymmärrät eron itsesi ja muiden välillä, sitä vähemmän kusipäät saavat sinusta otetta.

Edelleen korostan, että helpommin sanottu kuin tehty. Vaatii rankkaa duunia itsensä kanssa ja voi joskus vaatia täydellistä elämän muutosta. Mutta on sen arvoista, kun tajuat, ettei kukaan enää pysty vahingoittamaan sinua sillä tavalla, että saisi romutettua elämäsi täysin. Sitä valtaa ei kannata muille antaa.

Hyviäkin tyyppejä on, paljon.

Kiitos paljon. Uskon että tarkoitit vilpittömästi hyvää. Tekstisi oli minulle kuitenkin vähän alentuvan tuntuista ja siinä ei todellakaan ollut minulle mitään uutta.

Olen ollut aika monellakin eri alalla, ja jokaisessa melkein on 1 tai 2 kpl ihmiskakkapäitä. Ei ole niin että alalla x kaikki ovat hirviöitä ja alalla z on sitten kaikki mukavia. Ei ei ei.

Olen kyllä käynyt terapiassa. Voin muuttaa itseäni mielin määrin, mutten toisia. Siksi ongelmat eivät ratkea.

Olen tehnyt paljon töitä itseni kanssa ja tunnen itseni erittäin hyvin. Sitä ei muut usko. Eikä minua oikeastaan kiinnosta uskovatko vaiko eivät.

Minä välttelen erittäin aktiivisesti kusipäitä. Erittäin aktiivisesti.

Nahkaa en voi enää kasvattaa enempää, vaan minun on saatava tuntea tunteeni, vaikka se olisi kuinka väärin toisten mielestä.

Vihan, turhautumisen, surun ja raivon takia, en voi käydä missään, koska en halua repiä keneltäkään silmiä päästä.

Omasta näkövinkkelistä vaikeita ja hankalia ihmisiä on kaikkialla, se on totta. Mutta kusipäitä ei todellakaan ole kaikkialla. Jos näin todella koet ja törmäät kusipäihin aina ja kaikkialla, niin vika on todennäköisesti myös sinussa. Voi olla, että tulkitset muiden erilaisuuden suhteessa sinuun kusipäisyydeksi ja otat itseesi asioita, joita ei niin sanotusti tarvitsisi ottaa. Ja kuormitat itseäsi tällä kaikella. Paremmat käytöstavat ja muiden huomioiminen, sitä voisi olla aina enemmän. Mutta kuten sanoit, muita ei voi muuttaa, voit muuttaa ainoastaan itseäsi.

Pahoittelut jos kuulostan mielestäsi alentuvalta, mutta tämä on kuitenkin totuus. Et voi muuttaa muita ihmisiä mieleiseksesi. Kusipäitä kannattaa kiertää, mutta on sekin pienoinen ihme, että törmäät niihin aina ja kaikkialla.

Et oikein tajua, mutta antaa olla. Vedät ihan omiasi tulkintoja minusta, jotka eivät pidä paikkaansa.

Se muuten on tosiasia että kusipäitä on kaikkialla. Kaikki eivät ole kusipäitä. Ymmärrätkö!! Minä en pidä kaikkia ihmisiä kusipäinä. Tao kalloosi.

Se on ihan tilastollinen tosiasia että kusipäitä on kaikkialla. Psykopaatteja on joka sadas. Narsisteja on ainakin 2-3 sadasta, ja kusipäitä on paljon enemmän. Tavis lampaita jotka toimivat noiden ääripäiden käsikassarana on varmasti joka toinen. Oikeasti hyviä tyyppejä on vähemmistö.

Osaan käyttäytyä ja otan muut liiaksikin huomioon. En aina etsi vikaa muista vaan totta kai ensimmäisenä mietin mikä minussa on vikana.

Sitä vikaa olen etsinyt ja etsinyt lapsesta saakka. Olen seissyt päälläni ja tehnyt kaikkeni, kunnes oli pakkko myöntää, että ei aina vika ole minussa, vaan on sitä muissakin.

Sen jälkeen alkoi paraneminen. Kun tajusin miten "inhimillisiä" ja "viallisia" muut ihmiset voivat olla, en enää syyttänyt itseäni kaikesta pahasta.

Inhottaa kun minua syytetään mustavalkoikseksi, kun olen aika varma etten ihan se kaikkein mustavalkoisimmin ajatteleva ihminen ole.

Minussa ei ole vikaa, jos joku muu ihminen on kusipää ja törmään häneen! Tao se päähäsi!

Sori nyt mutta ilmiselvästi et oo oikein henkisesti tasapainossa. Väitä vaan vastaan ja raivoa silmät päästäsi mutta totuus on tuo.

No olen eri mieltä kanssasi. Ja mielestäni sinä olet tyhmä. Enkä muuta mieltäni. Lälläti lää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa tuo ap:n esimerkki on hyvin yleinen. Älykkäät ihmiset voivat luulla, että se älykkyys riittää ja kantaa pitkälle. Kuitenkin älykäs ja koulussa hyvin menestynyt voi saada itsensä ihan yhtä hyvin tai ehkä helpomminkin pinteeseen, josta on vaikea päästä pois.

Pari älykkään ihmisen elämää vaikeuttavaa ongelmaa:

- vaikeampi löytää ystäviä ja kumppaneita - sosiaaliset verkostot ovat yhä tärkeämpiä nykyään, ja yleensä juuri niitä asioita, jotka tuovat onnellisuutta ja tekevät elämästä elämisen arvoista. Katastrofin, kuten sairauden tai työttömyyden sattuessa se turvaverkko nostaisi tehokkaasti. Jos ihmisistä suurin osa on keskivertoja ja itse älyllisesti yläpuolella, samantasoiset ystävät ja kumppanit on oikeasti kiven alla, ellei pääse onnistuneesti piireihin, joihin heitä on luonnollisesti kerääntynyt.

- vitkastelu ja vaikeus tehdä päätöksiä, kun osaa katsoa asioita monelta puolelta. Jää helposti jumiin, kun pitäisi vaan tehdä ratkaisu ja porskuttaa tyytyväisenä eteenpäin.

- vaikeus tyytyä keskinkertaiseen elämään, koska on tunne, että pystyisi parempaan ja ansaitsee parempaa. Tässä on helposti riski, että jää kurkottelemaan kuuta ja katajaan kapsahtaa.

Tämä varmaan koskee tietynlaisia "älykkäitä", eli sellaisia 120-130 äoisia, jotka tyypiltään filosofisia tai jopa taiteellisia.

Jos et älykkäänä ole tajunnut opetella p3r533n nuolentaa ja kyynärpäätaktiikkaa, et pärjää enää nykymaailmassa, joka on lahjattomille tehty (älykkäiden toimesta). Lahjattomat oppivat jo ala-asteella vippaskonstit ja fuskaamisentaidot, koska heidän on pakko. He eivät pärjää koulussa tai missään muuten kuin vähäsen notkistamalla moraaliaan.

Se taito sitten palkitsee heidät aikuisenakin. Työpaikoilla he ovat pomon suosiossa ja jopa parisuhdemarkkinoilla he porskuttavat röyhkeytensä ansiosta ja sillä että kehtaavat antaa itsestään valheellisen kuvan.

Kaikkea ei opita koulun penkiltä. Etenkään työelämään tarvittavia taitoja. Ei riitä se, että saa hyviä numeroita ja on luokkansa paras. Pitää kyetä yhdistämään tietoa luovasti ja luomaan uusia ratkaisuja. Monissa hommissa vaaditaan kykyä luovia kiperissä ja nopeasti muuttuvissa tilanteissa. Näitä taitoja ei tentitä koulukirjasta. Muuntautumiskyky, luova tietojen yhdistäminen, näitä tarvitaan varsinkin kun resursseissa kiristetään ja kiristetään.

Vaikka olisit kuinka laaja-alaisesti älykäs esiintymis ja puhumiskykyinen, luova, yhdistelytaitoinen ja monipuolinen, et välttämättä pärjää, jos Epärehellinen ja kiero ihminen päättää savustaa sinut ulos.

Tai pärjäät jos muutut itse samanlaiseksi ihmistakapuoleksi ja pelaat raukkamaisilla säännöillä.

Minä en ainakaan pysty henkisesti siihen. En vain taivu, koska halveksin sellaisia ihmisiä, enkä halua olla samanlainen.

Tiedän, on helpompi sanoa kuin tehdä MUTTA...kusipäitä ja vähintäänkin narsistisia ihmisiä on maailma täynnä. Mutta niin on myös niitä ihan normi tyyppejäkin. Kannattaa kasvattaa omaa nahkaa ja vältellä kusipäitä. Hakeutua niihin työpaikkoihin ja sellaisten ihmisten pariin, jotka vastaavat sitä, mitä elämältä haluat. Jos alallasi on pelkkiä mulkkuja, niin mieti vakavasti alan vaihtoa. Tai olisiko yrittäjyys mahdollista? Kannattaa hoitaa syntyneet traumat jossain terapiassa ja kasvattaa omaa itsetuntemusta. Mitä paremmin tunnet itsesi ja ymmärrät eron itsesi ja muiden välillä, sitä vähemmän kusipäät saavat sinusta otetta.

Edelleen korostan, että helpommin sanottu kuin tehty. Vaatii rankkaa duunia itsensä kanssa ja voi joskus vaatia täydellistä elämän muutosta. Mutta on sen arvoista, kun tajuat, ettei kukaan enää pysty vahingoittamaan sinua sillä tavalla, että saisi romutettua elämäsi täysin. Sitä valtaa ei kannata muille antaa.

Hyviäkin tyyppejä on, paljon.

Kiitos paljon. Uskon että tarkoitit vilpittömästi hyvää. Tekstisi oli minulle kuitenkin vähän alentuvan tuntuista ja siinä ei todellakaan ollut minulle mitään uutta.

Olen ollut aika monellakin eri alalla, ja jokaisessa melkein on 1 tai 2 kpl ihmiskakkapäitä. Ei ole niin että alalla x kaikki ovat hirviöitä ja alalla z on sitten kaikki mukavia. Ei ei ei.

Olen kyllä käynyt terapiassa. Voin muuttaa itseäni mielin määrin, mutten toisia. Siksi ongelmat eivät ratkea.

Olen tehnyt paljon töitä itseni kanssa ja tunnen itseni erittäin hyvin. Sitä ei muut usko. Eikä minua oikeastaan kiinnosta uskovatko vaiko eivät.

Minä välttelen erittäin aktiivisesti kusipäitä. Erittäin aktiivisesti.

Nahkaa en voi enää kasvattaa enempää, vaan minun on saatava tuntea tunteeni, vaikka se olisi kuinka väärin toisten mielestä.

Vihan, turhautumisen, surun ja raivon takia, en voi käydä missään, koska en halua repiä keneltäkään silmiä päästä.

Omasta näkövinkkelistä vaikeita ja hankalia ihmisiä on kaikkialla, se on totta. Mutta kusipäitä ei todellakaan ole kaikkialla. Jos näin todella koet ja törmäät kusipäihin aina ja kaikkialla, niin vika on todennäköisesti myös sinussa. Voi olla, että tulkitset muiden erilaisuuden suhteessa sinuun kusipäisyydeksi ja otat itseesi asioita, joita ei niin sanotusti tarvitsisi ottaa. Ja kuormitat itseäsi tällä kaikella. Paremmat käytöstavat ja muiden huomioiminen, sitä voisi olla aina enemmän. Mutta kuten sanoit, muita ei voi muuttaa, voit muuttaa ainoastaan itseäsi.

Pahoittelut jos kuulostan mielestäsi alentuvalta, mutta tämä on kuitenkin totuus. Et voi muuttaa muita ihmisiä mieleiseksesi. Kusipäitä kannattaa kiertää, mutta on sekin pienoinen ihme, että törmäät niihin aina ja kaikkialla.

Et oikein tajua, mutta antaa olla. Vedät ihan omiasi tulkintoja minusta, jotka eivät pidä paikkaansa.

Se muuten on tosiasia että kusipäitä on kaikkialla. Kaikki eivät ole kusipäitä. Ymmärrätkö!! Minä en pidä kaikkia ihmisiä kusipäinä. Tao kalloosi.

Se on ihan tilastollinen tosiasia että kusipäitä on kaikkialla. Psykopaatteja on joka sadas. Narsisteja on ainakin 2-3 sadasta, ja kusipäitä on paljon enemmän. Tavis lampaita jotka toimivat noiden ääripäiden käsikassarana on varmasti joka toinen. Oikeasti hyviä tyyppejä on vähemmistö.

Osaan käyttäytyä ja otan muut liiaksikin huomioon. En aina etsi vikaa muista vaan totta kai ensimmäisenä mietin mikä minussa on vikana.

Sitä vikaa olen etsinyt ja etsinyt lapsesta saakka. Olen seissyt päälläni ja tehnyt kaikkeni, kunnes oli pakkko myöntää, että ei aina vika ole minussa, vaan on sitä muissakin.

Sen jälkeen alkoi paraneminen. Kun tajusin miten "inhimillisiä" ja "viallisia" muut ihmiset voivat olla, en enää syyttänyt itseäni kaikesta pahasta.

Inhottaa kun minua syytetään mustavalkoikseksi, kun olen aika varma etten ihan se kaikkein mustavalkoisimmin ajatteleva ihminen ole.

Minussa ei ole vikaa, jos joku muu ihminen on kusipää ja törmään häneen! Tao se päähäsi!

Sori nyt mutta ilmiselvästi et oo oikein henkisesti tasapainossa. Väitä vaan vastaan ja raivoa silmät päästäsi mutta totuus on tuo.

No olen eri mieltä kanssasi. Ja mielestäni sinä olet tyhmä. Enkä muuta mieltäni. Lälläti lää.

Todistit juuri tuolla että jokin sulla viiraa. Nimittäin viiraajilla ei ole kykyä nähdä omaa henkistä sairauttaan.