Köyhien rahankäyttö

Eipä olisi uskonut millainen keskustelu lähtee siitä uutisesta käyntiin.

Olen töissä, ollut myös työtön joskus, ja aina olen ostanut huuhteluainetta, koska huomasin sen hyödyn pyykinpesussa, mutta en ole tiennyt sen olevan väärin, rahan tuhlausta, turhuutta ja elämänhallinnan puutetta.

Huuhteluaineeseen en ota kantaa, mutta sen olen huomannut lähipiirissä että ne joilla rahasta on tiukkaa, käyttävät sitä sellaisiin asioihin joihin minä en ikinä laittaisi rahaa. Ostokset ovat pieniä, mutta jotenkin ei hahmoteta sitä että noista pienistä ostoksista kertyy merkittävä kuluerä vuositasolla.

Esimerkkinä lasten synttärit, pienillekin lapsille ostetaan jotain kovamuovisia Disney-kertakäyttöastioita, jotka maksavat 3-4€ / 6kpl paketti. Niitä ostetaan muutama paketti, jolloin rahaa menee 20-30€ KERTAKÄYTTÖASTIOIHIN. Samaten koristelut jotain kalliita teema-juttuja, kakun päällä siirtokuvia jne. Kaikki alle 10€ maksava on ”halpaa”, ja niitä ostetaan surutta.

Meillä on taloudellinen tilanne hyvä, mutta olen ihan natsi juuri noissa pienissä asioissa. Ärsyttää suunnattomasti laittaa rahaa sellaiseen josta saa iloa muutamaksi tunniksi. Kakun raaka-aineet saa helposti kympillä, joten kympin koristelut tuplaa hinnan.

Eikä meillä jätetä koristelematta, päin vastoin, kivoja kakkuja minäkin teen, mutta esim kertiksissä ostan kyllä sitä halvinta Pirkkaa ja laitan vaikka tarroja esille joilla jokainen saa koristella ja merkata oman mukinsa.

Näissä perheissä myös elektroniikkaa vaihdellaan usein, on uutta puhelinta ja mitä lie kaiuttimia jne. Nämä tietenkin kytköinä tai osamaksulla.

Nämä esimerkit eivät koske köyhistä köyhimpiä, vaan sellaisia alempaan keskiluokkaan kuuluvia ihmisiä, jotka elävät kädestä suuhun. Vanhempien takaama asuntolaina ja auto joka hajoilee jatkuvasti. Matkustamiseen ei ole varaa, eikä muuhunkaan isompaan ylimääräiseen koska on lainoja jne.

Ehkä tuolla ”arjen pienellä luksuksella” halutaan sitten jotenkin hemmotella itseä, itse vaan näen sen niin eri tavalla, innostun siitä jos pystyn sijoittamaan ja lyhentämään lainaa, en siitä että pöydässä on hienot pahvimukit.

Meidän perheellä ei ole isot tulot, mutta ollaan kumminkin onnistuttu lyhentämään lainaa ja tekemään sijoituksia niin että jos nyt kaiken realisoisi niin noin 120 tuhatta olisi tilillä. Ja se on kerätty noin kuudessa vuodessa ihan normipalkoista, sekä sijoittamalla hyvin, eli sijoitusten arvo on noussut kiitettävästi riskiin nähden.

Osamaksuja ei käytetä, luottokorttia kyllä, mutta sen maksaminen pois on aina prioriteetti nro 1.

Tämmöisiä huomioita. Tulipa pitkä viesti!

Tuleeko *paremmasta työssäkäyjästä* elämänhallinta hukassa oleva köyhä kun saa potkut?

Ja siitä elämänhallinta hukassa olevasta köyhästä se *parempi työssäkävijä* kun pääsee töihin?

Tapahtuuko muutos siinä silmänräpäyksessä vai pikkuhiljaa?

Onko näissä täällä puhutuissa *nimikkeissä* lainkaan kyse ihmisen persoonasta minkälainen hän on vai perustuuko arvio pelkästään ihmisen silloiswen elämäntilanteeseen?

Hajuttomat köyhät keskuudessamme ovat todella vaarallisia!

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko *paremmasta työssäkäyjästä* elämänhallinta hukassa oleva köyhä kun saa potkut?

Ja siitä elämänhallinta hukassa olevasta köyhästä se *parempi työssäkävijä* kun pääsee töihin?

Tapahtuuko muutos siinä silmänräpäyksessä vai pikkuhiljaa?

Onko näissä täällä puhutuissa *nimikkeissä* lainkaan kyse ihmisen persoonasta minkälainen hän on vai perustuuko arvio pelkästään ihmisen silloiswen elämäntilanteeseen?

Tulee, tulee ja hetkessä.

Ei ole kyse persoonasta eikä ihmisen historiasta vaan pelkkä sosioekonominen status määrittelee hänet tiukasti tiettyyn karsinaan.

Näin ymmärrän lukiessani tätä ketjua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko *paremmasta työssäkäyjästä* elämänhallinta hukassa oleva köyhä kun saa potkut?

Ja siitä elämänhallinta hukassa olevasta köyhästä se *parempi työssäkävijä* kun pääsee töihin?

Tapahtuuko muutos siinä silmänräpäyksessä vai pikkuhiljaa?

Onko näissä täällä puhutuissa *nimikkeissä* lainkaan kyse ihmisen persoonasta minkälainen hän on vai perustuuko arvio pelkästään ihmisen silloiswen elämäntilanteeseen?

Tulee, tulee ja hetkessä.

Ei ole kyse persoonasta eikä ihmisen historiasta vaan pelkkä sosioekonominen status määrittelee hänet tiukasti tiettyyn karsinaan.

Näin ymmärrän lukiessani tätä ketjua.

Mä huomasin tuon kun asioin kelalla, palvelu oli ihan eri työttömänä ja työssäkäyvänä.

Jospa lapselle on tärkeätä kerran vuodessa ne Disney-astiat, koristeet ja mieleinen kakku?

Lapsen synttärien hinnalla ei pidä *maksaa*asuntolainaa ainakaan silloin kun ei ole rahasta puutetta. Ne ovat aikuisten asioita ja silti lapsen synttärit pidetään.

Joskus lapselle pieni hemmottelu on hyvinkin tärkeää, varsinkin jos kavereita tulossa kylään.

Minun lapselapsillani on aina joku teema, milloin mikin on muotia, viimeksi Frozen.

Ei tulisi mieleenikään, että poikani perhe *tuhlaa* kun toimii lapsen mielen mukaan, varsinkin jos kyse olisi jotain muutamasta paperimukin hinnasta.

Vierailija kirjoitti:

Jospa lapselle on tärkeätä kerran vuodessa ne Disney-astiat, koristeet ja mieleinen kakku?

Lapsen synttärien hinnalla ei pidä *maksaa*asuntolainaa ainakaan silloin kun ei ole rahasta puutetta. Ne ovat aikuisten asioita ja silti lapsen synttärit pidetään.

Joskus lapselle pieni hemmottelu on hyvinkin tärkeää, varsinkin jos kavereita tulossa kylään.

Minun lapselapsillani on aina joku teema, milloin mikin on muotia, viimeksi Frozen.

Ei tulisi mieleenikään, että poikani perhe *tuhlaa* kun toimii lapsen mielen mukaan, varsinkin jos kyse olisi jotain muutamasta paperimukin hinnasta.

Ymmärrän että näin se ajatus menee, itse vaan näen sen täysin erilailla. Ja miksei Frozen-teemaa voi toteuttaa värimaailmalla, tarroilla, ja ostamalla harkitusti jotain jota voi hyödyntää myöhemminkin?

Kallis ei ole aina sama kuin hieno, eikä halpa ole huonoa. Meidän lapsilla on aina ollut kivat synttärit ja hienot tarjoilut. Ei niihin tarvita kallista krääsää.

264

Ja esimerkkini koski siis nimenomaan perheitä joissa rahasta on pulaa ja arkimenoista selviäminen aiheuttaa jatkuvaa järjestelyä.

264

Vierailija kirjoitti:

Ja esimerkkini koski siis nimenomaan perheitä joissa rahasta on pulaa ja arkimenoista selviäminen aiheuttaa jatkuvaa järjestelyä.

264

Ehkä juuri siksi haluavat panostaa lastensa syntymäpäiviin. Joskus ne valmiiksi kuvioidut kertakäyttöastiat ovat kauniimpia kuin tarralla koristellut Pirkkavastaavat ja taatusti antavat (ainakin vanhemmille) tunteen että tarjoavat lapsille luksusta.

Eiköhän se syntymäpäiviin menevä raha ole kuitenkin aika pieni suhteessa kaikkeen muuhun, itsekään en siinä tinkisi -näin lapsettomana ajatellen :)

Viimeksi se lapsi saisi kärsiä siitä perheen köyhyydestä.

Jos jo koko vuosi menee nuukaillessa la luopumisossa jostain, niin itse köyhänä repesin sen rahan sitten vaikka mistä, että lapsi saa kivat synttärit.

Jos lapsi haluaa ne kaupan mukit, niin kyllä se mieltä varmaan latistaa jos äiti alkaa jotain tarroja liimaillla valkoiseen mukiin. *Kun se on nyt 20 senttiin halvempi, eiks joo*.

Idea on just se, että saa juoda siitä oikeasta mukista tai, että on oikea pilli, servetti tms.

Aikuisen ajatusmailma on aivan eri kuin lapsen. Aikuinen ei whkä huomaa eroa, mutta lapsi huomaa, tai se ero vaan on olemassa lapsen mielestä.

En ottaisi riskiä pilata lapsen iloa liialla nuukuudella.

Lapsi saattaa pahoittaa mielensä ja muistaa sen vielä aikuisenakin.

Raha on tärkeää, mutta joskus se toisen ihmisen ilo on paljon tärkeämpää kuin muutaman euron säästö.

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko *paremmasta työssäkäyjästä* elämänhallinta hukassa oleva köyhä kun saa potkut?

Ja siitä elämänhallinta hukassa olevasta köyhästä se *parempi työssäkävijä* kun pääsee töihin?

Tapahtuuko muutos siinä silmänräpäyksessä vai pikkuhiljaa?

Onko näissä täällä puhutuissa *nimikkeissä* lainkaan kyse ihmisen persoonasta minkälainen hän on vai perustuuko arvio pelkästään ihmisen silloiswen elämäntilanteeseen?

Ymmärtääkseni se muutos tapahtuu silmänräpäyksessä.

Sillä hetkellä kun viimeisen kerran kävelee ulos työpaikaltaan.

Ja sillä hetkelle kun kävelee ensimmäisen kerran uuden työpaikan ovesta sisään.

Siinä kynnyksellä on semmoinen elämänhallinta-muuntaja,joka säteilee muuntavaa voimaansa uuden työn aloittaviin ja irtisanotuiksi tulleisiin.

Vai väitättekö muka, että ette ole koskaan huomanneet semmiosia pieniä laitteita sisäänkäyntien luona? Joissakin paikoissa ne ovat ihan näkyvillä, mutta joissakin ihan selvästi piilossa. Jotkut ovat sellaisia, että niistä kuuluu aina pieni ääni kun joku kulkee ovesta 

Siis mitä muutakaan ne voisivat olla kuin elämänhallinta-muuntajia  Ö.ö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täältä olen oppinut että köyhän tulee olla ehdottomasti hoikka, hiukan nuhruinen mutta ei tietenkään likainen käytetyissä vaatteissa, ostaa ruuaksi lähinnä juureksia, sekä jauhoja ja hiivaa leivän tekoon. Tärkeimpänä asenne, sen tulee olla nöyrä. Masentunut ei saa kuitenkaan olla, vaan reippaasti suunnata kohti parempaa tulevaisuutta.

Poimia paljon marjoja ja kerätä pulloja.

Ja mieluummin kesät talvet.

Ja syödä LINSSEJÄ.  Usein jostain ilmestyy nyky-keskituloinen, joka on selvinnyt hyvin köyhänä opiskeluaikanaan syömällä linssejä.

mä olen hyvätuloinen ja syön linssikeittoa kerran viikossa lounaaksi/illalliseksi. Halpaa ja hyvää ruokaa. Ei vaadi kuin linssejä, tomaattimurskaa, sipulia ja vettä. En ymmärrä miksi linssikeitto ei kelpaisi kaikille tuloista riippumatta.

Se on hyvää, kun se on valinta, ei pakko. Jos pakon edestä syö linssejä jatkuvasti, muuttuu ruokailu ahdistavaksi.

Näinhän työntekijätin valittaa. Pakko tehdä töitä, kun toiset vain makaa. Minun kuvitelmissa työpaikka olisi sama kuin taivaspaikka.

No ei se linssikeitto pahaa silloinkaan ollut, kun olin todella köyhä. Toki kun ruokavalio koostui pääosin linssikeitosta ja jauhelihaperunavuoasta niin ei se kovinkaan monipuolista ollut ja usein kaipasi vaihtelua. Silloin ruokailu lähinnä oli poltteainetankkaus, ei nautinto.  Mutta vastenmieliseksi ja epämiellyttäväksi en kuitenkaan ruokailua silloinkaan olisi sanonut.

No kivat sulle.

Minä en pysty enää syömään sitä kaikista halvinta opiskeluajan ruokaa, vaikka silloin siitä pidinkin.

Tai pidin siihen asti kunnes olin syönyt sitä aivan liian usein.

Se on ihan normaali elimistön keino kertoa, että nyt kannattaa syödä jotain muuta. Ei se pelkkä linssi riitä turvaamaan kaikkien hivenaineiden ja vitamiinien saamista.

Ei millään pahalla, mutta mulla on sellainen kuva, että kun ihminen on itse kovin tarkka, tykkää laskea ja arvottaa rahalla joka asian, ei välitä *turhuuksista* tuntee jopa tästä *masokismistaan* suurta iloa, niin hän saattaakin unohtaa, että me ihmiset olemme erilaisia.

Hän yrittää asettaa kaikki muutkin jääräpäisesti siihen muottiin tai ainakin paheksuu erilaisia. Tämä kätketään *neuvomiseksi* ja *ajattelin vaan jos et ole huomannut* jne...

Toisenlaista ihmistä tuonkaltainen elämä jopa ahdistaa, tai hänen arvomaailman on kovin toisenlainen. Päivä, pari kaurapuurolla ei ole paha asia jos saa tilalle itselle mieleisensä tai tärkeän asian.

Sen asian tuottama mielihyvä on suurempi kuin kaurapuuron kurjuus.

Itse olen tämä viimeksimainittu tyyppi.

Moni ajattelee, että elämä menee hukkaan senttejä laskiessa ja kaikesta muusta itselle tärkeästä luopumisessaa.

Toinen näkee taas elämänsisällön olevan juuri taloudellisessa turvallisuudessa ja tarkan markan linjassa.

He jopa kärsivät tuskia ostaessaan tai nähdessään jonkun ostamaan *hyödyttömän* asian tai tuotteen.

Nämä ihmistyypit tuskin luopuvat ajatusmaailmastaan ja ei ole tarpeenkaan, annetaan vaan meidän ihmisten olla sellaisia kuin olemme, omine omituisuuksinemme. D

Vierailija kirjoitti:

Ei millään pahalla, mutta mulla on sellainen kuva, että kun ihminen on itse kovin tarkka, tykkää laskea ja arvottaa rahalla joka asian, ei välitä *turhuuksista* tuntee jopa tästä *masokismistaan* suurta iloa, niin hän saattaakin unohtaa, että me ihmiset olemme erilaisia.

Hän yrittää asettaa kaikki muutkin jääräpäisesti siihen muottiin tai ainakin paheksuu erilaisia. Tämä kätketään *neuvomiseksi* ja *ajattelin vaan jos et ole huomannut* jne...

Toisenlaista ihmistä tuonkaltainen elämä jopa ahdistaa, tai hänen arvomaailman on kovin toisenlainen. Päivä, pari kaurapuurolla ei ole paha asia jos saa tilalle itselle mieleisensä tai tärkeän asian.

Sen asian tuottama mielihyvä on suurempi kuin kaurapuuron kurjuus.

Itse olen tämä viimeksimainittu tyyppi.

Moni ajattelee, että elämä menee hukkaan senttejä laskiessa ja kaikesta muusta itselle tärkeästä luopumisessaa.

Toinen näkee taas elämänsisällön olevan juuri taloudellisessa turvallisuudessa ja tarkan markan linjassa.

He jopa kärsivät tuskia ostaessaan tai nähdessään jonkun ostamaan *hyödyttömän* asian tai tuotteen.

Nämä ihmistyypit tuskin luopuvat ajatusmaailmastaan ja ei ole tarpeenkaan, annetaan vaan meidän ihmisten olla sellaisia kuin olemme, omine omituisuuksinemme. D

Todella asiaa kirjoitat. 

Monilla ihmisillä on vain perusteeton tapa pitää itseään kaiken normaaliuden ja hyväksyttävän mittana ja siksi ollaan niin kärkkäästi tuomitsemassa ja ihmettelemässä niitä jotka eivät siihen samaan mittaan asetu.

Elämänhallinta-muuntaja on loistava liikeidea.

Varsinkin nyt aktiivimallin tullessa sille on runsaasti käyttöä ja vanhat laitteet eivät riitä tai poksahtelevat rikki kun ylikuumenevat.

Kun ihminen menee töihin tekmään 18 tunnin työvelvoitteensa, niin hänhän vähän väliä on *parempi työssäkävijä* sekä köyhä alämänhallinta hukassa olija*.

Pim-pom!

Puhumattakaan viiden päivän kurssilaisista? Mitäs he ovat?Tuleeko uusi koodi heille? Uusi muuntajatyyppi?

Kurssilainen ei ole viiden päivän ajan *köyhä elämänhallinta hukassa olija* mutta onko hän myöskään *parempi työssäkävijä*?

Insinöörit ja poliitikot töihin, hopi hopi, onneksi nykyinen pääministeri on sekä insinööri että poliitikko!

itse olen köyhä minulla ei ole varaa käyttää edes isoja kirjaimia tai välimerkkejä byyääh olipa hyvä vitsi ja nyt tupaakille voi ei yksi a tuli liikaa ja se paljon se

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai kamala. Yksi köyhä osti purkkihernekeittoa ja toinen huuhteluainetta. Viikonloppuna varmaan raportoidaan, miten köyhällä oli karkkipussi ostoskorissa ja toisella talouspaperia.

Minä käytän huuhteluainetta oikeastaan vain villavaatteiden pyykkäyksessä. Yksi litran pullo kestää vuosia, mutta joskus sellainen pitää ostaa. Sitten joku valopää päättelee, että ostan uuden pullon joka kauppareissulla.

Köyhän pitää aina olla säästäväinen, nokkela, osata käyttää jokainen tarjous hyödyksi eikä koskaan saa tulla tilannetta, että oikaisisi jossakin. Keuhkokuumeessakaan ei ole luvallista ostaa lapsille eineksiä, äkkiäkös sitä pyöräyttää mehevän hernekeiton.

Villavaatteista ei kannata pestä vaan tuulettaa. Kaupan villalle tarkoitettu huuhteluaine pilaa aidon villavaatteen. Sonett on ainoa toimiva aine koska se palauttaa villan veden hylkimisen.

Sinäkö jätät villahousut pesemättä, kun niihin turahtaa vahingossa ripuli? Tai villapaidan pesemättä, kun lapsesi oksentaa päällesi? Tuuletat vaan?

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ihmetytti joulun alla ettei ihmisillä mukamas ole varaa ostaa joululahjaa lapselleen.

Facebookissa sattui silmiini useampikin ilmoitus missä kerjättiin/kerättiin lapsille lahjoja.

Joulu on kerran vuodessa, joten kyllä ihmetyttää vanhemmat jotka eivät kykene ennakoimaan juhlaa muutamaa kuukautta etukäteen ja säästämään edes jotain lapsen lahjaan.

Olen kyllä suoraansanoen hieman hämmentynyt leipäjonoistakin, sillä itse pienituloisena (alle köyhyysrajan) elävänä pystyn elämään ihan ok. elämää.

On auto, joskin todella vanha ja teen kirppikseltä vaateostokseni, mutta pudottuani köyhyysrajan alapuolelle ja jouduttuani nyt miettimään mitä ruokakaupasta ostan, olen edelleen hämmästynyt kuinka vähällä rahalla pystyy elintarvikkeita ostamaan. Ei varmaankaan maailman tervellisintä ruokaa, mutta hengissä toistaiseksi pysyn ja kaikenkaikkiaan ihan hyvää elämää vietän, köyhänäkin :-)

Ja sitten on olemassa nää kaikki fb:n roskalavat ym joissa ihmiset antaa käyttökelpoista tavaraa ilmaiseksi. Kaupoissa myydään tuotteita -60% vimppana tuntina. Mielestäni nykypäivänä on helpompi olla köyhä kuin ennen. On silkkaa laiskuutta valittaa jos ei jaksa yhtään nähdä vaasa vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ihmetytti joulun alla ettei ihmisillä mukamas ole varaa ostaa joululahjaa lapselleen.

Facebookissa sattui silmiini useampikin ilmoitus missä kerjättiin/kerättiin lapsille lahjoja.

Joulu on kerran vuodessa, joten kyllä ihmetyttää vanhemmat jotka eivät kykene ennakoimaan juhlaa muutamaa kuukautta etukäteen ja säästämään edes jotain lapsen lahjaan.

Olen kyllä suoraansanoen hieman hämmentynyt leipäjonoistakin, sillä itse pienituloisena (alle köyhyysrajan) elävänä pystyn elämään ihan ok. elämää.

On auto, joskin todella vanha ja teen kirppikseltä vaateostokseni, mutta pudottuani köyhyysrajan alapuolelle ja jouduttuani nyt miettimään mitä ruokakaupasta ostan, olen edelleen hämmästynyt kuinka vähällä rahalla pystyy elintarvikkeita ostamaan. Ei varmaankaan maailman tervellisintä ruokaa, mutta hengissä toistaiseksi pysyn ja kaikenkaikkiaan ihan hyvää elämää vietän, köyhänäkin :-)

Ja sitten on olemassa nää kaikki fb:n roskalavat ym joissa ihmiset antaa käyttökelpoista tavaraa ilmaiseksi. Kaupoissa myydään tuotteita -60% vimppana tuntina. Mielestäni nykypäivänä on helpompi olla köyhä kuin ennen. On silkkaa laiskuutta valittaa jos ei jaksa yhtään nähdä vaasa vaivaa.[/quote

Automaattinen tekstinsyöttö! :)