Lue keskustelun säännöt.
en jaksa tätä kaaoskämppää!
Valtavasti tavaraa ja vaatetta sekä paperisälää. En jaksa.
Voimia ei ole kuin äärimmäisen harvoin raivaamiseen.
Miten selvitä?
Kommentit (653)
Koen että järjestys on avainsana. Nyt en ole moneen päivään tehnyt mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
osta uusi? vaikka heti muuttaisit
Minä en jaksa tätä kaamoskämppää!
Ei vaan... yksi toimiva juttu on jo se, että haluaa asua kodissa, ei kämpässä. Se auttaa luomaan tilasta viihtyisämpää ja nostaa standardia.
Mä oon aina ollut puolisekainen ihminen - en asunut sikolätissä mutta en myöskään stressanut jos vaatteet olivat mytyssä tuolilla tai lattialla.
Sitten se tapahtui - se mitä en osannut edes pelätä - eli turkkarit iskivät. Jouduin katsomaan peiliin ja myöntämään että ihan omaa laiskuuttani ne tavarat olivat röykkiöissä ja laatikoissa sängyn alla. Kun itkien imuroin matoja ja nyt viidettä viikkoa elän jokainen tavara muovipussissa, tulee kummasti motivaatiota pitää jatkossa kaikki hallinnassa.
Ja avain tähän hallintaan on karsinta. Nyt lähti ne vanhat vaatteet ja sängyn alle unohtuneet kengät - eihän niitä olisikaan voinut myydä tai lahjoittaa. Nyt imuroin päivittäin ja myöhemmin varmasti 2 kertaa viikossa. Nyt pois astiat joita inhoan ja kaikki "ihan kiva" -turhuudet.
Projekti on vielä kesken eikä mulla 35m2 yksiössä edes ole oikeasti paljon tavaraa, mutta olo on jo 50kg kevyempi. Eli tavallaan kiitos turkkarit ällöttävästä vierailustanne.
Vierailija kirjoitti:
Yleisellä tasolla en ymmärrä miksi ihmiset haluavat elää hirveän tavaramäärän keskellä ja näin nettikeskustelussa voin sen esiin tuoda, oikeassa elämässä ihmiset saa ihan rauhassa olla tavaroidensa kanssa, korkeintaan sisäisesti ajattelen että onneksi itsellä ei ole rojua yhtä paljon.
Jos tarkoitus ei ole trollata (ja siis vain halventaa ja haukkua toisia), niin minusta olisi parempi, jos lakattaisiin käyttämästä sanaa 'roju', ellei kyse ole oikeasti roskasta. "Toisten rojuun ja sen määrään" pohjautuva keskustelu ei ole yhtään rakentavaa.
Tuo lainaamani henkilökin nostaa itseään muiden yläpuolelle toteamalla, että vaikka hänellä on "rojua", niin ei sentään yhtä paljon kuin muilla. Kuka hän on määrittelemään toisten tavaroita romuiksi tai niiden määrää sallitun rajan ylittäväksi? Jos esim. kolme fleecepeittoa eivät täytä hänen rojun määritelmäänsä, miksi neljä täyttää? Onko siis neljän fleecepeiton omistajalla neljä rojua, vai onko hänellä kolme peittoa ja vain yksi roju?
Jos jollekin on niin tärkeää kutsua toisen tavaroita rojuiksi, niin hänen pitää sitten myös hyväksyä se, että toisten mielestä hänen kotinsa kaikki tavarat ovat rojuja ihan riippumatta siitä, kuinka vähän hän omistaa. Minimalistin luona vieraileva saa silloin kommentoida sisustusta tyyliin "Näyttääpä tyhjältä. Miksi olet laittanut tuon valkoisen rojun [sohvan] seinän vierelle?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lupasin eilen aloittaa 30 min siivouksen. Tein sen! Tämän viestin jälkeen teen taas 30 min.
Olen muuten käynyt psykologilla ja syyt on selvitetty, mutta ongelma ei ratkea sillä, että käsittää, mistä jokin johtuu.
Tämä kaaos on tosiaan hirvittävä salaisuuteni. Muutoin elämässäni olen "normaali", mitä se nyt tarkoittaakaan. Käyn töissä jne.
Takana on useita pitkiä masennusjaksoja, siis kliinistä sairautta. Nyt kun menee hyvin niin ehkä saan ratkaistua tämän ongelman?
Eihän tällainen kaaos mieltä ainakaan piristä.
Vierailija kirjoitti:
Mä en oikeasti osaa kuvitella ihmistä, joka alkaisi oikeasti kylässä arvostella tavaramäärää. Jos taas kuvittelee nettikeskustelujen kauhisteluiden olevan henkilökohtaisia, ei sekään ihan järkevää ole. Yleisellä tasolla en ymmärrä miksi ihmiset haluavat elää hirveän tavaramäärän keskellä ja näin nettikeskustelussa voin sen esiin tuoda, oikeassa elämässä ihmiset saa ihan rauhassa olla tavaroidensa kanssa, korkeintaan sisäisesti ajattelen että onneksi itsellä ei ole rojua yhtä paljon.
No hieno juttu, että et ole törmännyt näihin kylässä tavaroista märmättäjiin. Omat appivanhempani ovat tällaisia. Ovat aina heittämässä pois jotain, kuten lasten lempileluja. Meillä on osalta Ryhmä Hau koirista lähtenyt jalkoja irti, liimataan ne kiinni pikaliimalla ja toimivat taas, toki jäykkä jalka, mutta se ei leikkiä haittaa. En näe järkeä ostaa aina uutta, enkä halua sellaista opettaa lapsillenikaan. Oikeasti rikkinäiset heitetäön roskiin, kuten haljennut Muumikitara, jota ei voinut enää pelastaa.
Ja meillä ei ole mitään ylimääräistä, totta kai meidän kolmio vaan on täydempi kun meitä tässä asuu 5 henkinen perhe, toisin kuin heidän oma kolmionsa, jossa asuvat kahdestaan.
He oikeasti ilahtuvat, jos meiltä menee rikki jotain. Miehen isä rikkoi rikkalapion meiltä ja tokaisi vain:"Jes, yksi tavara teillä taas vähemmän!" Korvaavaa ei ole tilalle kuulunut. Ja meillä ei ole sotkuista, en ymmärrä miksi moinen asenne koko ajan. Aina olemme kuulleet muilta kehuja kuinka hyvin olemme saaneet pidettyä siistinä tämän ahtaan kotimme. Että kannattaa todellakin olla kiitollinen, jos näihin ei itse törmää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Papereita - skannaa talteen ja lajittele, "suurin osa" tarkoittaa että kaikki ei ole tärkeitä.
Älkää, hyvät raivaajat, missään tapauksessa aloittako siivousta papereiden skannaamisella! Hidasta ja turhaa ja lopputulos on todennäköisesti kaaos tietokoneenne sisällä. Vaatii järjestelmällisyyttä nimetä tiedostot ja kansiot niin, että jatkossa löytäisitte vaivatta tarvitsemaanne. Älkää tuhlatko aikaa sellaiseen, ellei teillä oikeasti ole muuta selvitettävää kodissanne kuin paperit.
Dokumentit vanhentuvatkin sen verran nopeasti, että huomattavasti helpompaa on säilyttää jo nyt paperilla olevat asiakirjat sellaisinaan. Korkeintaan voitte aloittaa kotiin nyt tulevien, uusien papereiden skannaamisen.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aina ollut puolisekainen ihminen - en asunut sikolätissä mutta en myöskään stressanut jos vaatteet olivat mytyssä tuolilla tai lattialla.
Sitten se tapahtui - se mitä en osannut edes pelätä - eli turkkarit iskivät. Jouduin katsomaan peiliin ja myöntämään että ihan omaa laiskuuttani ne tavarat olivat röykkiöissä ja laatikoissa sängyn alla. Kun itkien imuroin matoja ja nyt viidettä viikkoa elän jokainen tavara muovipussissa, tulee kummasti motivaatiota pitää jatkossa kaikki hallinnassa.
Ja avain tähän hallintaan on karsinta. Nyt lähti ne vanhat vaatteet ja sängyn alle unohtuneet kengät - eihän niitä olisikaan voinut myydä tai lahjoittaa. Nyt imuroin päivittäin ja myöhemmin varmasti 2 kertaa viikossa. Nyt pois astiat joita inhoan ja kaikki "ihan kiva" -turhuudet.
Projekti on vielä kesken eikä mulla 35m2 yksiössä edes ole oikeasti paljon tavaraa, mutta olo on jo 50kg kevyempi. Eli tavallaan kiitos turkkarit ällöttävästä vierailustanne.
Sama täällä. Voi sanoa, että sokeritoukka-ongelma muutti minua ihmisenä enemmän kuin mikään muu aikoihin. Asunnossa ei ollut kosteusongelmaa, vain tuhottomasti tavaraa joihin piiloutua. Nykyään tavaraa on huomattavasti vähemmän, huonekalut ja tekstiilit vaaleita ja luonnonkuitua. Irtotavara pakattu kannellisiin, läpinäkyviin laatikoihin. Sokeritoukat hävisi kun ei ollut enää mitään syötävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aina ollut puolisekainen ihminen - en asunut sikolätissä mutta en myöskään stressanut jos vaatteet olivat mytyssä tuolilla tai lattialla.
Sitten se tapahtui - se mitä en osannut edes pelätä - eli turkkarit iskivät. Jouduin katsomaan peiliin ja myöntämään että ihan omaa laiskuuttani ne tavarat olivat röykkiöissä ja laatikoissa sängyn alla. Kun itkien imuroin matoja ja nyt viidettä viikkoa elän jokainen tavara muovipussissa, tulee kummasti motivaatiota pitää jatkossa kaikki hallinnassa.
Ja avain tähän hallintaan on karsinta. Nyt lähti ne vanhat vaatteet ja sängyn alle unohtuneet kengät - eihän niitä olisikaan voinut myydä tai lahjoittaa. Nyt imuroin päivittäin ja myöhemmin varmasti 2 kertaa viikossa. Nyt pois astiat joita inhoan ja kaikki "ihan kiva" -turhuudet.
Projekti on vielä kesken eikä mulla 35m2 yksiössä edes ole oikeasti paljon tavaraa, mutta olo on jo 50kg kevyempi. Eli tavallaan kiitos turkkarit ällöttävästä vierailustanne.
Sama täällä. Voi sanoa, että sokeritoukka-ongelma muutti minua ihmisenä enemmän kuin mikään muu aikoihin. Asunnossa ei ollut kosteusongelmaa, vain tuhottomasti tavaraa joihin piiloutua. Nykyään tavaraa on huomattavasti vähemmän, huonekalut ja tekstiilit vaaleita ja luonnonkuitua. Irtotavara pakattu kannellisiin, läpinäkyviin laatikoihin. Sokeritoukat hävisi kun ei ollut enää mitään syötävää.
Ohis. Jos ei halua ruokkia ötököitä, niin nimenomaan pitäisi hankkia huonekalut ja tekstiilit keinokuituisina.
Samoin vähän karsastan tuota ajatusta, että ötökät olisivat merkki elämänhallinnan puutteesta. Vanhoissa (kerros)taloissa niitä usein on, tosin toki pääsevät juhlimaan jos sohvan alla on likaisia vaatteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aina ollut puolisekainen ihminen - en asunut sikolätissä mutta en myöskään stressanut jos vaatteet olivat mytyssä tuolilla tai lattialla.
Sitten se tapahtui - se mitä en osannut edes pelätä - eli turkkarit iskivät. Jouduin katsomaan peiliin ja myöntämään että ihan omaa laiskuuttani ne tavarat olivat röykkiöissä ja laatikoissa sängyn alla. Kun itkien imuroin matoja ja nyt viidettä viikkoa elän jokainen tavara muovipussissa, tulee kummasti motivaatiota pitää jatkossa kaikki hallinnassa.
Ja avain tähän hallintaan on karsinta. Nyt lähti ne vanhat vaatteet ja sängyn alle unohtuneet kengät - eihän niitä olisikaan voinut myydä tai lahjoittaa. Nyt imuroin päivittäin ja myöhemmin varmasti 2 kertaa viikossa. Nyt pois astiat joita inhoan ja kaikki "ihan kiva" -turhuudet.
Projekti on vielä kesken eikä mulla 35m2 yksiössä edes ole oikeasti paljon tavaraa, mutta olo on jo 50kg kevyempi. Eli tavallaan kiitos turkkarit ällöttävästä vierailustanne.
Sama täällä. Voi sanoa, että sokeritoukka-ongelma muutti minua ihmisenä enemmän kuin mikään muu aikoihin. Asunnossa ei ollut kosteusongelmaa, vain tuhottomasti tavaraa joihin piiloutua. Nykyään tavaraa on huomattavasti vähemmän, huonekalut ja tekstiilit vaaleita ja luonnonkuitua. Irtotavara pakattu kannellisiin, läpinäkyviin laatikoihin. Sokeritoukat hävisi kun ei ollut enää mitään syötävää.
Ohis. Jos ei halua ruokkia ötököitä, niin nimenomaan pitäisi hankkia huonekalut ja tekstiilit keinokuituisina.
Samoin vähän karsastan tuota ajatusta, että ötökät olisivat merkki elämänhallinnan puutteesta. Vanhoissa (kerros)taloissa niitä usein on, tosin toki pääsevät juhlimaan jos sohvan alla on likaisia vaatteita.
Samaa mieltä. Ei ole aina sotkun syytä ötökät. Muutimme kesällä uuteen asuntoon ja siellä kuhisi noita sokeritoukkia. Niitä oli ihan joka puolella, todella ällöjä.
Muutimme pois ja pääsimme samalla eroon noista ötököistä. Sama siisteystaso on koko ajan ollut.
Mutta aiheeseen. Sain myös tästä ketjusta inspiraatiota siivota 30min, se venyi ihan huomaamatta tunniksi. Aika palkitseva olo. Ja täällä on siis vain sotkuja, joita kukaan ei ole jaksanut siivoilla viikonloppuna. Ei paha sotku onneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aina ollut puolisekainen ihminen - en asunut sikolätissä mutta en myöskään stressanut jos vaatteet olivat mytyssä tuolilla tai lattialla.
Sitten se tapahtui - se mitä en osannut edes pelätä - eli turkkarit iskivät. Jouduin katsomaan peiliin ja myöntämään että ihan omaa laiskuuttani ne tavarat olivat röykkiöissä ja laatikoissa sängyn alla. Kun itkien imuroin matoja ja nyt viidettä viikkoa elän jokainen tavara muovipussissa, tulee kummasti motivaatiota pitää jatkossa kaikki hallinnassa.
Ja avain tähän hallintaan on karsinta. Nyt lähti ne vanhat vaatteet ja sängyn alle unohtuneet kengät - eihän niitä olisikaan voinut myydä tai lahjoittaa. Nyt imuroin päivittäin ja myöhemmin varmasti 2 kertaa viikossa. Nyt pois astiat joita inhoan ja kaikki "ihan kiva" -turhuudet.
Projekti on vielä kesken eikä mulla 35m2 yksiössä edes ole oikeasti paljon tavaraa, mutta olo on jo 50kg kevyempi. Eli tavallaan kiitos turkkarit ällöttävästä vierailustanne.
Sama täällä. Voi sanoa, että sokeritoukka-ongelma muutti minua ihmisenä enemmän kuin mikään muu aikoihin. Asunnossa ei ollut kosteusongelmaa, vain tuhottomasti tavaraa joihin piiloutua. Nykyään tavaraa on huomattavasti vähemmän, huonekalut ja tekstiilit vaaleita ja luonnonkuitua. Irtotavara pakattu kannellisiin, läpinäkyviin laatikoihin. Sokeritoukat hävisi kun ei ollut enää mitään syötävää.
Ohis. Jos ei halua ruokkia ötököitä, niin nimenomaan pitäisi hankkia huonekalut ja tekstiilit keinokuituisina.
Samoin vähän karsastan tuota ajatusta, että ötökät olisivat merkki elämänhallinnan puutteesta. Vanhoissa (kerros)taloissa niitä usein on, tosin toki pääsevät juhlimaan jos sohvan alla on likaisia vaatteita.
Sokeritoukille kelpaavat synteettiset kuidut varsinkin jos niihin on jäänyt hilsettä, hiuksia tai muuta likaa. Luulin itsekin aiemmin että sokeritoukat syövät pääasiassa luonnonkuituja, mutta näin ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Papereita - skannaa talteen ja lajittele, "suurin osa" tarkoittaa että kaikki ei ole tärkeitä.
Älkää, hyvät raivaajat, missään tapauksessa aloittako siivousta papereiden skannaamisella! Hidasta ja turhaa ja lopputulos on todennäköisesti kaaos tietokoneenne sisällä. Vaatii järjestelmällisyyttä nimetä tiedostot ja kansiot niin, että jatkossa löytäisitte vaivatta tarvitsemaanne. Älkää tuhlatko aikaa sellaiseen, ellei teillä oikeasti ole muuta selvitettävää kodissanne kuin paperit.
Dokumentit vanhentuvatkin sen verran nopeasti, että huomattavasti helpompaa on säilyttää jo nyt paperilla olevat asiakirjat sellaisinaan. Korkeintaan voitte aloittaa kotiin nyt tulevien, uusien papereiden skannaamisen.
Minä aloitin ja oli ihanaa kun sai ne kauan pyörineet paperit hyllyltä pois. Sai heti tilaa ja sain siitä puhtia jatkaa. Kai tämäkin makukysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään kenenkään kämpillä ole toisten ratkaisuja kommentoinut, ajattelen mitä hyvänsä ja tottaksi minullakin mielipiteeni olisi. Nähtävästi itse tulen mielletyksi silleen liian kiltiksi, minulle voi sanoa. Suvussa sitten se ilmiö mikä tulee kun joku on perheen kuopus aikoinaan. Minäkin olen jo keski-iässä enkä holhottava pikkutyttö. Itseä vanhempien asenteissa se ei vain koskaan näy!
On kyllä vaikeaa, kun suvussa on joku tuollainen, saati kun lähiperhettä. Aina ongelma siinä, ei voisi sisälle päästää, miettimättä mitä hän ei ole nähnyt ja voiko sen äkisti vielä piilottaa. Muutoin kasvot mustana kuin myrskynmerkki. Kiukuttelua.
Ihmisiä on moneen junaan. Osa todellakin ikäviä ja vaikeita.
Vierailija kirjoitti:
Lupasin eilen aloittaa 30 min siivouksen. Tein sen! Tämän viestin jälkeen teen taas 30 min.
Olen muuten käynyt psykologilla ja syyt on selvitetty, mutta ongelma ei ratkea sillä, että käsittää, mistä jokin johtuu.
Tämä kaaos on tosiaan hirvittävä salaisuuteni. Muutoin elämässäni olen "normaali", mitä se nyt tarkoittaakaan. Käyn töissä jne.
Takana on useita pitkiä masennusjaksoja, siis kliinistä sairautta. Nyt kun menee hyvin niin ehkä saan ratkaistua tämän ongelman?
Eihän tällainen kaaos mieltä ainakaan piristä.
Mua kiinnostaa että minkälainen syy löytyi?
Mullakin on syitä mutta tarvitaan kuntoutumista kaikin puolin.
Ap
Ap, yksi syy ainakin on, että olen elänyt nuoruudessani aivan aidossa köyhyydessä ja olleet nälässä. Syitä en halua tässä avata. Sieltä jäi pelko, että ruoka loppuu, mitään ei voi laittaa pois kun kohta niitä tarvii. Pula ja puute vaanii oven takana.
Tarkoitan sellaista köyhyyttä, että kaikki kasvuikäiset lapset esim kasvoivat mutta paino ei noussut lainkaan.
Itselläni ei ollut varaa ostaa terveyssiteitä. Hammastahnaa kotiin tuli kun olin 15 ja tein hanttihommia, että sain rahaa ostaa, jne. Jouduin itse hommaamaan kaiken, shampoon ym. Rahaa ei ollut eikä kotoa siis tullut.
Apua emme osanneet me lapset hakea.
Näitähän naureskellaan että sodan läpi käyneet vanhukset säästävät kaiken, löytyy narunpätkistä tehtyjä keriä, saippuanjämistä tehtyjä palloja ym.
Ymmärrän, ettei tilanne voi toistua, siksikin, että nyt aikuisena osaisin hakea apua jos elämä romahtaisi.
Silti on vaikea luopua mistään.
Vierailija kirjoitti:
3.Tavarat paikoilleen(kaikki ylimääräinen pois)
Mulla ainakin ongelma on siinä, että tavaroille ei ole paikkoja. En ole päättänyt, minne mikäkin kuuluu. En edes enää muista, mitä kaikkea minulla on, saati että muistaisin, missä mitäkin on.
Ja sitten on kovin vaikea päättää, mikä kaikki on ylimääräistä. Ja missä on se "pois", ja miten tavara sinne. Minne voi viedä 90 x 90 senttiä olevan lasilevyn? En halua jättää jätekatokseen särjettäväksi.
Ei mullakaan ole paikkoja minne laittaa.
Eteisessä kelluu taas kasa kaikenlaista.
Kova väsymys päällä kun oon ollut hereillä 12 tuntia.
30 vuotta kaaoksessa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3.Tavarat paikoilleen(kaikki ylimääräinen pois)
Mulla ainakin ongelma on siinä, että tavaroille ei ole paikkoja. En ole päättänyt, minne mikäkin kuuluu. En edes enää muista, mitä kaikkea minulla on, saati että muistaisin, missä mitäkin on.
Ja sitten on kovin vaikea päättää, mikä kaikki on ylimääräistä. Ja missä on se "pois", ja miten tavara sinne. Minne voi viedä 90 x 90 senttiä olevan lasilevyn? En halua jättää jätekatokseen särjettäväksi.
Tavarat kategorioittain, kerää yhteen, valitse mitä säilytät ja muu pois. Säilytettevät samaan paikkaan.
Lasilevyn voi joku hakea jonkin annetaan-palstan kautta. Jos joudut heittämään roskiin, paketoi se turvalliseksi ja pistä sekajäteastiaan.
No ei kaikki vaatteet ole käytössä.
Osa leluista jää muistoksi.
Osan voi myydä.
Leluja ja lelujen osia on paljon.
Sitten on monenlaista muistoa elämän varrelta.