En ikinä enää halua miestä - onnellinen yksinhuoltaja
Olen niin onnellinen elämästäni näin yksinhuoltajana. On ihanaa kun ei tarvitse enää katsella sohvalla rötköttävää ja sotkevaa miestä, kukaan ei kuorsaa, illalla lasten mentyä nukkumaan saa olla ihan rauhassa ja kaikesta saa päättä ihan itse mitä sotaa tai tekee. En todellakaan halua enää koskaan miestä häiritsemään elämääni. Onko muita?
Ikionnellinen kolmen yksinhuoltaja jo 5-vuotta
Kommentit (219)
Vierailija kirjoitti:
Minä en kritisoi onnellista yksinhuoltajaa tai yleensä yksinhuoltajia vaan ap:n tyyliä kirjoittaa minun tapani on oikea tapa elää ei ole muita tapoja. Särähtää sellainen yhden elämäntavan toitottaminen. Ap:n elämä ei kuulu muille kuin hänelle ja kukin elää miten haluaa mutta julistaminen on aina falskia. Siksi.
Kenelle aloittaja tyrkytti omaa tapaansa? Hän puhui vain omasta elämästään koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Minä en kritisoi onnellista yksinhuoltajaa tai yleensä yksinhuoltajia vaan ap:n tyyliä kirjoittaa minun tapani on oikea tapa elää ei ole muita tapoja. Särähtää sellainen yhden elämäntavan toitottaminen. Ap:n elämä ei kuulu muille kuin hänelle ja kukin elää miten haluaa mutta julistaminen on aina falskia. Siksi.
Ei ap ole julistanut tapansa olevan se ainoa oikea vaan kertoi ainoastaan olevansa onnellinen. Päinvastoin moni tässä ketjussa on tullut kertomaan miten ap:n tapa on väärä ja heidän omansa se oikea. Ei onnellisuus ole sodanjulistus.
Vierailija kirjoitti:
Nämä onnelliset yhmamit on parasta itsekin yksin muuten viihtyvälle miehelle.
Mikään ei ole niin hanakasti ja estottomasti munan perään kuin iskäviikolla annostaan hakeva onnellinen yhmami.
Tämähän on positiivinen asia! Oliko tarkoitettu kritiikiksi?
Ihmiset nauttivat toisistaan pienissä tai insomnias a annoksissa yhteisestä sopimuksesta, tässähän kaikki voittavat.
Vierailija kirjoitti:
Miten onnellinen yksinhuoltaja herättää näin voimakasta vastustusta? Eihän tuo keneltäkään ole pois vaan onnellinen äiti jaksaa olla lapsilleen parempi vanhempi.
Olisko "parisuhderotuisilla" jotain katkeruutta, kun olettavat että kaikki ovat samanlaisia kuin he, ja haaveilevat parisuhteista koko elämän, että se elämä pyörii vain sen ympärillä että on kumppani tai olisipa kumppani, elävät siinä omassa kuplassa, jossa kaikki haluavat niitä samoja asioita mitä itse haluavat, kaikki jotka eivät halua, leimataan valehtelijoiksi tai kateellisiksi ym naurettavaa.
Kyllä meitä on paljon jotka ei halua elää parisuhteessa, mutta edelleen parisuhdetta tunnutaan pitävän normina, johon olisi pakko tähdätä. Kumma pakkomielle, televisiotkin täynnä pelkkää romanttista huttua ja parisuhdehapatusta. Mutta kyllä meitä on muitakin ihmisiä tässä maassa ja tällä palstalla, kuin näitä parisuhteisiin hurahtaneita vaimoihmisiä ym,tyttöystävätyyppejä.
elämäänsä tyytyväinen YHÄ myös kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten onnellinen yksinhuoltaja herättää näin voimakasta vastustusta? Eihän tuo keneltäkään ole pois vaan onnellinen äiti jaksaa olla lapsilleen parempi vanhempi.
Olisko "parisuhderotuisilla" jotain katkeruutta, kun olettavat että kaikki ovat samanlaisia kuin he, ja haaveilevat parisuhteista koko elämän, että se elämä pyörii vain sen ympärillä että on kumppani tai olisipa kumppani, elävät siinä omassa kuplassa, jossa kaikki haluavat niitä samoja asioita mitä itse haluavat, kaikki jotka eivät halua, leimataan valehtelijoiksi tai kateellisiksi ym naurettavaa.
Kyllä meitä on paljon jotka ei halua elää parisuhteessa, mutta edelleen parisuhdetta tunnutaan pitävän normina, johon olisi pakko tähdätä. Kumma pakkomielle, televisiotkin täynnä pelkkää romanttista huttua ja parisuhdehapatusta. Mutta kyllä meitä on muitakin ihmisiä tässä maassa ja tällä palstalla, kuin näitä parisuhteisiin hurahtaneita vaimoihmisiä ym,tyttöystävätyyppejä.
Tämä on muuten kumma juttu. En ole itse koskaan ollut kiinnostunut parisuhteista. En tuputa tapaani muille ja iloitsen jos kumppania kaipaava kaverini löytää sellaisen. Silti olen jotenkin uhka.
Miehet kokevat että torjun juuri heidät ja moni nainen pitää tökerönä kun en uhraudu parisuhteeseen jonkun minusta kiinnostuneen kanssa. Tässä lienee joku logiikka jota en löydä..
On myös onnellisia parisuhteita ja miehiä jotka kantavat vastuunsa lasten ja kodin hoidossa. Eivätkä kuorsaa tai käytä alkoholia. Tänäänkin mieheni oli siivonnut koko keittiön, hoitanut esikoisen aamutoimet ja aamupuurot ennen kuin lähti töihin. Minä olen kotiäiti ja sain nukkua vauvan kanssa pidempään. Töiden jälkeen vei esikoisen muskariin jotta minä pääsin vaunulenkille. Nyt nukuttaa tuolla tuota 3 vuotiasta. Eikä tarvitse erikseen pyytää tai tee numeroa tekemisistään. Omasta halusta auttaa ja hoitaa vaikka käy töissäkin.
Niin, siis olette onnellisia kun ei tarvi ukkoa ottaa Saman Katon Alle, mutta kyllä sellanen aina välillä on vissiin kiva kutsua yökylään ja tekemään muita miesten töitä joita ette handlaa, muutenhan sitä miestä ei tarvi mihinkään.
Jotkut näkyy ajattelevan että ihminen ei halua elää parisuhteessa, siksi että sillä on huonoja parisuhteita takana.
Näkyy unohtuvan, että moni ei halua hyvää eikä huonoa parisuhdetta, se on vaan niin yksinkertasta, ihminen joka ei halua parisuuhdetta, ei halua parisuhdetta. esim minä. Oli hyvä tai huono, ei kiitos.
Tämä on ihan selväksi tullut elämän aikana, ikää nyt 46 enkä ole koskaan halunnut mitään vakavaa parisuhdetta kenenkään kanssa, vaikka ovat pari kertaa yrittäneet minua kahlita.
Ei johdu minulla ollenkaan siitä, onko hyvä vai huono parisuhde, on vain luonnoton suhde minulle että leikkisin jonkun miehen kanssa kotia, kaksi kertaa olen yrittänyt "seurustella", mutta ei edes se sovi meikäläisen luonteelle. Mikähän siinä joillekin on niin vaikea käsittää, aina on ollut erakkoluonteita, omantienkulkijoita, sellanen minäkin.
Niin, ehkä sitä järkeä tulee sitten toisille ihmisille kokemuksen myötä. Jos ap valitsi itselleen väärän miehen niin hän on nyt ikionnellinen kun ei enää ole sen miehen kanssa. Joo-o. No toisaalta lapset on hankittu sen miehen kanssa ja sen pitäisi olla hyvä asia, eikö vaan. Jotain hyvää väärästä valinnasta. Mutta itsehän ap sen väärän miehen valitsi, niin oma syy. Toivottavasti ei kuitenkaan liikaa kuluttanut aikaa ja energiaa sen väärän miehen kanssa.
Ja nyt ei enää riskeerata mitään. No joka hengenveto on riski. Jos tuntee itsensä kuten ap, että omaa taipumuksen valita vääriä miehiä niin kannattaakin pysyä yksin.
Tätä on joskus vaikea käsittää ihmisissä. Valitsin väärin, olin väärässä tilanteessa vuosia ja jippijaijei olen ikionnellinen kun en ole enää siinä tilanteessa. Kuitenkin ap on ollut jippijaijee ikionnellinen kun on ollut rakastunut ja jippijaijee ikionnellinen kun on saanut lapset.
Aika muuttuu niin älä halveksi elettyä elämää, kohtaamiasi ihmisiä, heillä on ollut rooli elämässäsi, hyvästele ja jatka matkaa, älä mitätöi elettyä elämääsi ja tekemiäsi valintoja. Niitä vääriäkään. Opi kokemastasi, älä ole typerys.
Vierailija kirjoitti:
Niin, ehkä sitä järkeä tulee sitten toisille ihmisille kokemuksen myötä. Jos ap valitsi itselleen väärän miehen niin hän on nyt ikionnellinen kun ei enää ole sen miehen kanssa. Joo-o. No toisaalta lapset on hankittu sen miehen kanssa ja sen pitäisi olla hyvä asia, eikö vaan. Jotain hyvää väärästä valinnasta. Mutta itsehän ap sen väärän miehen valitsi, niin oma syy. Toivottavasti ei kuitenkaan liikaa kuluttanut aikaa ja energiaa sen väärän miehen kanssa.
Ja nyt ei enää riskeerata mitään. No joka hengenveto on riski. Jos tuntee itsensä kuten ap, että omaa taipumuksen valita vääriä miehiä niin kannattaakin pysyä yksin.
Tätä on joskus vaikea käsittää ihmisissä. Valitsin väärin, olin väärässä tilanteessa vuosia ja jippijaijei olen ikionnellinen kun en ole enää siinä tilanteessa. Kuitenkin ap on ollut jippijaijee ikionnellinen kun on ollut rakastunut ja jippijaijee ikionnellinen kun on saanut lapset.
Aika muuttuu niin älä halveksi elettyä elämää, kohtaamiasi ihmisiä, heillä on ollut rooli elämässäsi, hyvästele ja jatka matkaa, älä mitätöi elettyä elämääsi ja tekemiäsi valintoja. Niitä vääriäkään. Opi kokemastasi, älä ole typerys.
Mitä?
Vierailija kirjoitti:
On myös onnellisia parisuhteita ja miehiä jotka kantavat vastuunsa lasten ja kodin hoidossa. Eivätkä kuorsaa tai käytä alkoholia. Tänäänkin mieheni oli siivonnut koko keittiön, hoitanut esikoisen aamutoimet ja aamupuurot ennen kuin lähti töihin. Minä olen kotiäiti ja sain nukkua vauvan kanssa pidempään. Töiden jälkeen vei esikoisen muskariin jotta minä pääsin vaunulenkille. Nyt nukuttaa tuolla tuota 3 vuotiasta. Eikä tarvitse erikseen pyytää tai tee numeroa tekemisistään. Omasta halusta auttaa ja hoitaa vaikka käy töissäkin.
Onneksi olkoon. Olet valinnut hyvän miehen tai sinulla on käynyt tuuri. Kuitenkin varmaan ymmärrät että perhekeskeiset miehet haluavat usein oman perheen, eikä yksinhuoltajaa jolla on jo lapset tehtyinä. Tosin moni tässä ketjussa ei ylipäätään halua miestä, ei hyvää eikä huonoa.
Vierailija kirjoitti:
On myös onnellisia parisuhteita ja miehiä jotka kantavat vastuunsa lasten ja kodin hoidossa. Eivätkä kuorsaa tai käytä alkoholia. Tänäänkin mieheni oli siivonnut koko keittiön, hoitanut esikoisen aamutoimet ja aamupuurot ennen kuin lähti töihin. Minä olen kotiäiti ja sain nukkua vauvan kanssa pidempään. Töiden jälkeen vei esikoisen muskariin jotta minä pääsin vaunulenkille. Nyt nukuttaa tuolla tuota 3 vuotiasta. Eikä tarvitse erikseen pyytää tai tee numeroa tekemisistään. Omasta halusta auttaa ja hoitaa vaikka käy töissäkin.
Miksi pitäisi haluta edes hyvää parisuhdetta. En minä ainakaan olisi onnellinen tollasessa suhteessa, oli kuinka hyvä mies tahansa. Kuulostaa MINUSTA ahdistavalle elämälle kaikinpuolin. Tietysti hyvä että hommat hoituu, mutta ei kai tuo nyt mitään mukavaa elämää ole, tai ei ainakaan minun unelmani.
Itselläni elämä on paljon rennompaa ja vapaampaa, ei ole miestä eikä pieniä lapsia, joten mun korvaan kuulostaa enemmän painajaiselta.
:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, ehkä sitä järkeä tulee sitten toisille ihmisille kokemuksen myötä. Jos ap valitsi itselleen väärän miehen niin hän on nyt ikionnellinen kun ei enää ole sen miehen kanssa. Joo-o. No toisaalta lapset on hankittu sen miehen kanssa ja sen pitäisi olla hyvä asia, eikö vaan. Jotain hyvää väärästä valinnasta. Mutta itsehän ap sen väärän miehen valitsi, niin oma syy. Toivottavasti ei kuitenkaan liikaa kuluttanut aikaa ja energiaa sen väärän miehen kanssa.
Ja nyt ei enää riskeerata mitään. No joka hengenveto on riski. Jos tuntee itsensä kuten ap, että omaa taipumuksen valita vääriä miehiä niin kannattaakin pysyä yksin.
Tätä on joskus vaikea käsittää ihmisissä. Valitsin väärin, olin väärässä tilanteessa vuosia ja jippijaijei olen ikionnellinen kun en ole enää siinä tilanteessa. Kuitenkin ap on ollut jippijaijee ikionnellinen kun on ollut rakastunut ja jippijaijee ikionnellinen kun on saanut lapset.
Aika muuttuu niin älä halveksi elettyä elämää, kohtaamiasi ihmisiä, heillä on ollut rooli elämässäsi, hyvästele ja jatka matkaa, älä mitätöi elettyä elämääsi ja tekemiäsi valintoja. Niitä vääriäkään. Opi kokemastasi, älä ole typerys.
Mitä?
Lainaamasi tyyppi on ihan tavanomainen lehmityttö Texasista. Jippijaijee!
Vierailija kirjoitti:
Niin, siis olette onnellisia kun ei tarvi ukkoa ottaa Saman Katon Alle, mutta kyllä sellanen aina välillä on vissiin kiva kutsua yökylään ja tekemään muita miesten töitä joita ette handlaa, muutenhan sitä miestä ei tarvi mihinkään.
En pyydä yökylään, ei tarvi kenenkään minuun pusseja tyhjentää, yäk. Pyörän ja auton vien huoltoon ja kiinteistöhuolto korjaa himassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en kritisoi onnellista yksinhuoltajaa tai yleensä yksinhuoltajia vaan ap:n tyyliä kirjoittaa minun tapani on oikea tapa elää ei ole muita tapoja. Särähtää sellainen yhden elämäntavan toitottaminen. Ap:n elämä ei kuulu muille kuin hänelle ja kukin elää miten haluaa mutta julistaminen on aina falskia. Siksi.
Ei ap ole julistanut tapansa olevan se ainoa oikea vaan kertoi ainoastaan olevansa onnellinen. Päinvastoin moni tässä ketjussa on tullut kertomaan miten ap:n tapa on väärä ja heidän omansa se oikea. Ei onnellisuus ole sodanjulistus.
Kyl se kato on. Sä et vaan ymmärrä miehenlogiikkaa. Mut älä välitä, ei moni muukaan.
Se menee niin, että yh.äiti on "markkina.arvoton". Ts. hän ei kelpaa miehille, julistavat miehet.
Mutta oi voi, mikä itku ja pillitys alkaa, kun joku yh.äiti viattomasti ja millään lailla provosoimatta kertoo olevansa onnellinen ja tyytyväinen lastensa kanssa ilman miestä.
Ei niin saa olla! Ja jos on, ei sitä saa sanoa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On myös onnellisia parisuhteita ja miehiä jotka kantavat vastuunsa lasten ja kodin hoidossa. Eivätkä kuorsaa tai käytä alkoholia. Tänäänkin mieheni oli siivonnut koko keittiön, hoitanut esikoisen aamutoimet ja aamupuurot ennen kuin lähti töihin. Minä olen kotiäiti ja sain nukkua vauvan kanssa pidempään. Töiden jälkeen vei esikoisen muskariin jotta minä pääsin vaunulenkille. Nyt nukuttaa tuolla tuota 3 vuotiasta. Eikä tarvitse erikseen pyytää tai tee numeroa tekemisistään. Omasta halusta auttaa ja hoitaa vaikka käy töissäkin.
Miksi pitäisi haluta edes hyvää parisuhdetta. En minä ainakaan olisi onnellinen tollasessa suhteessa, oli kuinka hyvä mies tahansa. Kuulostaa MINUSTA ahdistavalle elämälle kaikinpuolin. Tietysti hyvä että hommat hoituu, mutta ei kai tuo nyt mitään mukavaa elämää ole, tai ei ainakaan minun unelmani.
Itselläni elämä on paljon rennompaa ja vapaampaa, ei ole miestä eikä pieniä lapsia, joten mun korvaan kuulostaa enemmän painajaiselta.
:D
Ihan päättelit sitten elämäni ihanuuden ja kurjuuden tästä yhdestä tekstinpätkästä? Nyt on vauvavuosi meneillään ja eihän se niitä elämän helpompia aikoja ole. Mutta sekin vuosi menee ohi ja lapset kasvavat. Minulle taas olisi järkytys elämä ilman lapsia ja omaa perhettä. Meillä myös on kuitenkin sitä omaakin aikaa koska olemme tasavertaisia kumppaneita. Rakkautta ja intohimoa on myös edelleen. Minulle tärkeät kulttuuri harrastukset olen myös pitänyt lapsista huolimatta. Ei se perhe-elämä ole pelkästään lapsia ja niiden hoitamista kuten monilla lapsettomilla se käsitys onkin. Minäkin luen hyvää kirjaa ennen nukkumaan menoa kuten luin ennen lapsiakin. Voin katsoa mieheni kanssa leffan ennen nukkumaan menoa kuten teimme ennenkin. Olemme myös matkustelleet sekä lasten kanssa että ilman niitä. Toki reissut on erilaisia mutta lasten kasvaessa aiomme matkustella myös kahdestaan. Tukiverkkoa löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Äkkiväärät luonteenlaadut tuntuvat lisääntyvän, kun minä-minä sukupolvien pikku prinssit ja prinsessat perustavat perheitä.
Mutta sehän on selvää, koska aina on tehty oman päänsä mukaan ilman pidäkkeitä. Hyvää loppuelämää!
Olipas katkera kommentti. Huomaa että parisuhde kiristää kommentoijalla hermot äärimmilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, ehkä sitä järkeä tulee sitten toisille ihmisille kokemuksen myötä. Jos ap valitsi itselleen väärän miehen niin hän on nyt ikionnellinen kun ei enää ole sen miehen kanssa. Joo-o. No toisaalta lapset on hankittu sen miehen kanssa ja sen pitäisi olla hyvä asia, eikö vaan. Jotain hyvää väärästä valinnasta. Mutta itsehän ap sen väärän miehen valitsi, niin oma syy. Toivottavasti ei kuitenkaan liikaa kuluttanut aikaa ja energiaa sen väärän miehen kanssa.
Ja nyt ei enää riskeerata mitään. No joka hengenveto on riski. Jos tuntee itsensä kuten ap, että omaa taipumuksen valita vääriä miehiä niin kannattaakin pysyä yksin.
Tätä on joskus vaikea käsittää ihmisissä. Valitsin väärin, olin väärässä tilanteessa vuosia ja jippijaijei olen ikionnellinen kun en ole enää siinä tilanteessa. Kuitenkin ap on ollut jippijaijee ikionnellinen kun on ollut rakastunut ja jippijaijee ikionnellinen kun on saanut lapset.
Aika muuttuu niin älä halveksi elettyä elämää, kohtaamiasi ihmisiä, heillä on ollut rooli elämässäsi, hyvästele ja jatka matkaa, älä mitätöi elettyä elämääsi ja tekemiäsi valintoja. Niitä vääriäkään. Opi kokemastasi, älä ole typerys.
Mitä?
Aika muuttuu niin älä halveksi elettyä elämää, kohtaamiasi ihmisiä, heillä on ollut rooli elämässäsi, hyvästele ja jatka matkaa, älä mitätöi elettyä elämääsi ja tekemiäsi valintoja. Niitä vääriäkään. Opi kokemastasi, älä ole typerys.
Mitenhän minä selittäisin tämän vähemmän älykkäälle ihmiselle.. odotas, näin: vääristäkin valinnoistasi voit oppia jotain. Jippijaijee ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen niin onnellinen elämästäni näin yksinhuoltajana. On ihanaa kun ei tarvitse enää katsella sohvalla rötköttävää ja sotkevaa miestä, kukaan ei kuorsaa, illalla lasten mentyä nukkumaan saa olla ihan rauhassa ja kaikesta saa päättä ihan itse mitä sotaa tai tekee. En todellakaan halua enää koskaan miestä häiritsemään elämääni. Onko muita?
Ikionnellinen kolmen yksinhuoltaja jo 5-vuottaMinä. Nut lapset aikuisia jo. Nautin aina vain enemmän. Mitä nainen oikeasti miehellä tekee? Tyhjän saa pyytämättäkin. 😊
Ai mitä naiset miehillä tekevät? Miehet muunmuassa puolustavat tätä maata. Naiset eivät sitä halua jostain syystä tehdä. Eipä tosin tarvitse ihmetellä miksi olet yksin.
Niin, happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista.