Lue keskustelun säännöt.
En ikinä enää halua miestä - onnellinen yksinhuoltaja
23.01.2018 |
Olen niin onnellinen elämästäni näin yksinhuoltajana. On ihanaa kun ei tarvitse enää katsella sohvalla rötköttävää ja sotkevaa miestä, kukaan ei kuorsaa, illalla lasten mentyä nukkumaan saa olla ihan rauhassa ja kaikesta saa päättä ihan itse mitä sotaa tai tekee. En todellakaan halua enää koskaan miestä häiritsemään elämääni. Onko muita?
Ikionnellinen kolmen yksinhuoltaja jo 5-vuotta
Kommentit (219)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa eläminen on yliarvostettua, eikä se kaikille sovi. Esim minulle ei ole sopinut koskaan eikä tule sopimaan, en tartte parisuhdetta mihinkään, enkä aikuista asuinkumppania, minulla on teini-ikänen lapsi ja meillä on mukava elää kaksistaan (muuta perhettä on lähellä), molemmat saa paljon omaa aikaa ja rauhaa, kotona voi rentoutua. Sellasesta minä erakkoluonteena pidän, en mistään parisuhdedraamasta tai seksistä, nämä ei oo mun juttuja ollenkaan.
Jotkut haluaa elää vastakkaisen sukupuolen kanssa, minä en, eikä moni muu.
Onneksi nykyään ei naisen ole pakko miehen kanssa asua tässä maassa.Itsekin olen erakko luonteeltani mutta aina viihtynyt parisuhteessa, saan sopivasti omaa aikaa kun tarvitsen sekä myös kahdenkeskistä aikaa, en viihtynyt kauan yksin, pitää olla joku jonka kanssa jakaa elämää. En tiedä mahtuuko lapsi koskaan meidän kahden väliin, saa nähdä. Mutta kukin tyylillään, tärkeintä että elää sellaista elämää että on itse onnellinen.
Sulla taitaa olla erakkoon käsite vähän hukassa, kuulostat läheisriippuvaiselta, et erakkoluonteelta. Erakkoluonne nauttii yksin olemisesta, sinä et selvästi nauti.
Minä nautin.Heh siinäpä meillä varsinainen keittiöpsykologi, aika mustavalkoista ajattelua, sinun mielestä siis kaikki parisuhteessa viihtyvät on läheisriippuvaisia vai? Viihdyn aika paljon yksin siitäkin huolimatta että oon aina halunnut aikuisiällä kumppanin, katsos kun jotkut naiset tykkää miesten seurasta niin paljon että haluaa jopa asua niiden kanssa yhdessä. Mieheni seura riittää mulle vapaa aikana aika pitkälti, emme ole kylki kyljessä liimattuina joka pv vaan ihan omat menot on kummallakin ja harrastukset. Monesti mies lähtee kavereiden kanssa viettää iltaa silloin kun itse jään mieluummin yksin kotiin nauttimaan koti-illasta. Itse näen kavereitani ehkä kerran 2-3kk:saan Kaikki erakotkaan ei ole samanlaisia.
Ei tietenkään kaikki parisuhteessa eläjät ole läheisriippuvaisia, mutta sinä ilmeisesti olet kun kirjotit ettet kauaa voi olla yksin, tarvitset parisuhdetta ja miestäsi. Silti alussa väitit itseäsi erakoksi, et selvästi ymmärrä erakon käsitettä.
Ei sinä kuvauksen persuteella erakkoluonteelta vaikuttanut, etkä vaikuta tämänkään kommentin perusteella. Sinä olet parisuhdeluonne, et erakkoluonne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, ei varmaan kannata ajatella parisuhdetta elämää rikastuttavana asiana tai perhettä koska virkistävä risteilyhän se elämän tarkoitus on..
Minun puolestani saatte olla yksin tai kaksin mutta onko sitä pakko idiootti olla?
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikäiset voimaantuu! Tämä on meille nuoremmille sukupolville vierasta, sillä olemme eläneet itsenäistä nuoruutta emmekä menneet parikymppisinä naimisiin siksi ”koska niin kuuluu tehdä”. Ei todellakaan kuulu, onneksi me nuoret sen olemme oppineet ja saamme elää vapaata elämää.
Mitähän tämäkin kommentti taas tarkotti, olen keski-ikäinen, enkä todellakaan ole mennyt parikymppisenä enkä sen jälkeenkään naimisiin. Inhoan jo pelkkää parisuhdettakin, saati sitten jotain häähömppää ja siihen avioliiton kurimus päälle, EIIIII. Kuvitteletko siis että kaikki 60-70-luvuilla syntyneet on jotain "parikymppisenä pikkuvaimoksi"-persoonia. Pyh, mehän olimme rock-ja hippisukupolven lapsia, ei tollasta ole kotonamme ihailtu ja opetettu. Kyllä te nykynuoret olette paljon konservatiivisempia ja ihailette häitä ja muuta hölynpölyä enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on ihan sama, onko tarjolla hyvä vai huono mies. En halua sitä miestä elämääni, koska olisin itse huono puoliso. Tiedän kokemuksesta, etten ole hyvä jakamaan aikaani, tilaani ja tavaraani. Enkä tahdo tulla hyväksi noissa asioissa, koska mulla on hyvä olla just näin. En ole ennen tältä palstalta lukenutkaan, että jollekin huonolle parisuhde-ehdokkaalle oikein tuputettaisiin miehelää.
Minä olen täysin renttu nainen, jos joudun parisuhteeseen.
Miten siis hyödyttäisi ketään, että aloittaisin parisuhteen? Tekisin vain 2 ihmistä erittäin onnettomiksi ja omat lapseni kärsisivät ilmapiiristä.
KOSKA EN HALUA PARISUHDETTA! En halua, en!!! Yksi lysti mulle, ovatko miehet hyviä vai huonoja, joten turhaan hehkutatte hyviä parisuhteitanne ja todistelette, että kunnollisiakin miehiä on. Niitä on, mutta minä en heitä halua.
Vähän kuin yrittäisitte käännyttää homosta heteroa tai simpanssista paviaania.Et sitten ajatellut lähteä pelaan NHL:lään kun kerta Kapanenkin? En yhtään ihmettele ettet sovi parisuhteeseen kun ei tuo luetun ymmärtäminenkään suju ja olet aika hemmetin itsekeskeinen. Ei jonkun toisen näkemys tai tarina tarkoita sitä että sinulta odotetaan samaa. Helvetin tyhmä ihminen olet.
Ei toi mun kommenttini ollut suora vastaus sun Toronto-juttuihin. Kirjoitin tota pitkään niin en nähnyt edes sun kommenttiasi ennen kuin julkaisin omani ja sivu päivittyi. Paasasin noin, koska kyllästyttää, ettei ihminen voi muka itse tietää, että haluaa olla yksin.
Totta kai kaikki saavat kertoa oman tarinansa. Outoa vain hehkuttaa parisuhde-elämäänsä keskustelussa, jossa punaisena lankana on vastakkainen mielipide. Kyllä me kaikki parisuhteesta haaveilemattomat tiedämme, että parisuhteessa olevista suurin osa viihtyy parisuhteessa. Mutta moni parisuhteessa oleva ei usko, että homma toimii myös toisinpäin.
Ja tulit sitten toteamaan saman, jota jo itsekin sanoin? Tiedän, ettei luonteeni sovi parisuhteeseen. Olen itsekeskeinen ja välitän vain omista ja lasteni tarpeista. Ja juuri sen takia en suhdetta halua. Huoh...
Minusta ei ole mitenkään "ihanaa" siivota sotkuja tai pyykätä, oli ne sitten omia, lasten tai miehen sotkuja tai pyykkejä. Joku realismi siihen omaan elämäntilanteeseen olisi hyvä olla. Hei nyt on näin ja näillä mennään.
Jos mun kaveri alkaisi uhoamaan, että parisuhteet on perseestä ja hän ei sellaista kaipaa ja näin on tyytyväinen niin sanoisin että hyvä juttu ja rauhotu. Et sinä tarvitse lupaa elääksesi omaa elämääsi. Enkä minä halua kenellekään tuputtaa mitään. Mutta jos siinä kaverini monologissa kuultaa semiaggressio minun elämääni kohtaan niin en minä siitä pidä ja sanon varmasti asiasta oman näkemykseni.
Ihmisiä on vapaaehtoisesti miehettömiä, lapsettomia, naisettomia ja mitä vielä, omathan ovat valinnat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei ole mitenkään "ihanaa" siivota sotkuja tai pyykätä, oli ne sitten omia, lasten tai miehen sotkuja tai pyykkejä. Joku realismi siihen omaan elämäntilanteeseen olisi hyvä olla. Hei nyt on näin ja näillä mennään.
Jos mun kaveri alkaisi uhoamaan, että parisuhteet on perseestä ja hän ei sellaista kaipaa ja näin on tyytyväinen niin sanoisin että hyvä juttu ja rauhotu. Et sinä tarvitse lupaa elääksesi omaa elämääsi. Enkä minä halua kenellekään tuputtaa mitään. Mutta jos siinä kaverini monologissa kuultaa semiaggressio minun elämääni kohtaan niin en minä siitä pidä ja sanon varmasti asiasta oman näkemykseni.
Ihmisiä on vapaaehtoisesti miehettömiä, lapsettomia, naisettomia ja mitä vielä, omathan ovat valinnat.
Sori jos mä tykkään siivota ihan oikeasti, ja se on susta jotenkin epärealistista 😊
No ei tietenkään mistä kun eroon on päässyt. Paras elämä lapsen kanssa. Ei riitä jaksaminen toistaa näitä itsestäänselvyyksiä: Ei kompromisseja, ei keskustelua rahan käytöstä, mies ei häiritse seksillä jnejne.
Mutta kenen kanssa sitten matkustaa kun lapsi itsenäistyy? Sitten ehkä joku kevytsuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äkkiväärät luonteenlaadut tuntuvat lisääntyvän, kun minä-minä sukupolvien pikku prinssit ja prinsessat perustavat perheitä.
Mutta sehän on selvää, koska aina on tehty oman päänsä mukaan ilman pidäkkeitä. Hyvää loppuelämää!
Olipas katkera kommentti. Huomaa että parisuhde kiristää kommentoijalla hermot äärimmilleen.
Mistä huomaa:
A. Katkeruuden
B. Parisuhteen hermoja kiristävän vaikutuksen.
Hieman kaipaisin tarkennusta.
Mä kyllä haluaisin elämänkumppanin. En haluis olla yksin :( Toisaalta viihdyn kyllä näinkin ja tiedän millaista suhde voi olla pahimmillaan. Mutta olis niin ihana jakaa arkea ja vastuuta lapsista.
T. Totaali -yh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
35v. Yh jatkaa:
Jännästi tämä sinkkuuteni on ollut juuri miespuolisille kavereilleni joku ihmetyksen aihe. Monesti on päivitelty, että kyllähän sulle nyt joku löytyy kun oot kiva ja nätti jne...kun sanon, etten halua, ovat vaivautuneita.
Parhaat kommentit:
Oletko siirtynyt naisiin?
Mites tuo miehen malli sitten (lapselle)? Vaikka minulla on oma isäni tiiviisti lapsen elämässä, ja onhan lapsella omakin isä.Jos tämä vapaaehtoinen miehettömyys on kivoillekin miehille vähän outoa, voin vain kuvitella millainen "uhka" se on palstalassukoille, joiden maailmassa yh on alinta kastia ja pakotettu ottamaan minkä tahansa ukon rinnalleen.
Samantapaista olen kuullut naisilta, etenkin sukulaismammoilta. "Eikös sinulla ole naisystävää? Tidat olla nirso?" Jne.
M37
Anteeksi mutta miten ihmeessä te, jotka missään nimessä ette halua ikinä parisuhteeseen niin olette joutuneet parisuhteeseen, josta eroaminen on sitten tehnyt teidät ikionnellisiksi? Eikö olisi ollut helpompaa jos ette olisi menneet parisuhteeseen? Etsin tästä jotain logiikkaa mutta on hieman epäselvää miksi käyttäydytte noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Homma menee näin, menee parisuhteeseen, epäonnistuu, eroaa, ja sitten ei enää uskalla ottaa riskiä, että pettyy taas. Helpompi unohtaa koko parisuhdejuttu ja elää yksin tai lasten kanssa.
Avioliitto lapsilla tai ilman, lapseton sinkku mikäs siinä.
Mutta kyllä yh on epäonnistuminen, lapsi kasvaa sitten ilman isää tai äitiä. Tämä että ei tunnusteta pahaa tilannetta lapsille on mikä ärsyttää ap:n julistuksessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset epäonnistuu kuka missäkin niin ero on aina pettymys mutta vain hetkellinen epäonnistuminen. Lapsi ei välttämättä kasva ilman isää tai äitiä jos erossa pystytään siirtämään sivuun oma pettymys ja etusijalla on lapsen hyvinvointi. Itse olen pystynyt siirtämään oman suruni sivuun ja olemaan saattohoitaja joten luulisin pystyväni siirtämään myös pienemmän pettymyksen tunteen sivuun ja ajattelemaan kaikkein rakkaimpani, lapsiani.
Sinänsä kovin helppo asia mutta jos ihminen reagoi vain tunteella niin järki unohtuu.
Anu76 kirjoitti:
No ei tietenkään mistä kun eroon on päässyt. Paras elämä lapsen kanssa. Ei riitä jaksaminen toistaa näitä itsestäänselvyyksiä: Ei kompromisseja, ei keskustelua rahan käytöstä, mies ei häiritse seksillä jnejne.
Mutta kenen kanssa sitten matkustaa kun lapsi itsenäistyy? Sitten ehkä joku kevytsuhde.
Minulla pn ystäviä, joilla samanikäisiä lapsia. Ainakin nyt suunnitellaan, että yhdessä reissataan kun lapset kasvaa 😊 Joillakin näistä siis myös se mies 😊
35yh
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi mutta miten ihmeessä te, jotka missään nimessä ette halua ikinä parisuhteeseen niin olette joutuneet parisuhteeseen, josta eroaminen on sitten tehnyt teidät ikionnellisiksi? Eikö olisi ollut helpompaa jos ette olisi menneet parisuhteeseen? Etsin tästä jotain logiikkaa mutta on hieman epäselvää miksi käyttäydytte noin.
En sano, etteikö ikinä, mutta todennäköistä se on. Parisuhde kaatui perusjuttuihin, ei kohdattu, rakastettu, tuettu, kumpikin koki olevansa yksin. En minä sen eron jälkeen ollut ikionnellinen, vaan tajutessani, etten tarvitse sitä toista, ja kuinka paljon tyytyväisempi olen yksin. Vaikka miehellä olisi mitä annettavaa, en näe tarvetta aloittaa suhdetta. Jotenkin löysin onnen itsestäni. Klisee ehkä.
35yh
Kovin on itsenäisiä naisia täällä.
Olisipa minullakin ollut sellainen vaimo. Mutta ei - se ei osannut nostaa kytkintä huonon miehen luota. Valitti vain: vessanpönttö oli pesty väärällä pesuaineella, astiat oli laitettu pesukoneeseen vääriin paikkoihin, kaupan pihalla ajoin auton väärää parkkiruutuun, lapsen musiikkikerhon esityksessä seisoin lattialla väärässä kohdassa, jne, jne. Eikä riittänyt, että minä olin kaikessa huono - sukulaisetkin olivat kaikki huonoja.
Olisipa ollut ihanaa olla naimisissa tuollaisen täällä esiintyvän itsenäisen naisen kanssa. Se ei olisi katsellut tälläistä naismaista kodinhoitajaa, vaan olisi heittänyt ulos ja jatkanut elämää ilman miestä. Nyt piti ihan itse ottaa ero ja siitäkin se ex valitti.
Olisipa noista itsenäsistä naisista joku laittanut s-posti osoitteen, niin aloittaisin seurustelun heti eikä olisi pelkoa mieheen ripustautuvasta ruikuttajasta... Tai no - naisiahan ne kuitenkin ovat. Pelkkiä naisia. Ei niistäkään kuitenkaan olisi miehelle kumppaniksi. Olkoot, pitäkööt tunkkinsa.
Onni löytyy itsestä, oli sitten yksin tai kaksin. Se pitää jokaisen ihmisen oivaltaa. Kriisit pistää oivaltamaan. Nimimerkki Nainen, joka ei odota miehensä tuovan kuuta taivaalta vaan katselee kuuta mieluummin yhdessä miehensä kanssa
Itse olen samantapaisessa tilanteessa, mutta olen mies. Kumppani päätti viiden vuoden yhteiselon jälkeen, että haluaa omaan elämään. Lapsi jäi minun kanssa asumaan.
Myönnän, että on paljon vapautuneempi olo, helpompi ylläpitää arkea yllä. Ei tietenkään jää hirveästi itselle aikaa vielä työnkäynnin ja lapsen kanssa ollessa, mutta kyllä sitä välillä omaa aikaakin saa. Ilolla seuraa lapsen tekemisiä ja sitä kun varttuu niin nopeasti, itse pyrin itseopiskelemaan muutamaa kiinnostuksen aihetta kehittyäkseni.
Tottakai sitä joskus toivoisi löytävänsä jonkun jonka kanssa jakaa elämän pienet ja suuret ilot ja surut, kokea tätä maailmaa. Toisaalta, nyt haluan vain keskittyä lapsen kasvattamiseen ja hyvinvointiin sekä omaan jaksamiseen. Eikä itsellä hirveästi tuota itseluottamusta ole, tuskimpa kelpaisi enää ei-enää-niin-nuori yksinhuoltajaräntys kenellekään varsinkaan nykypäivän kovissa vaatimustasoissa.
35v. Yh jatkaa:
Jännästi tämä sinkkuuteni on ollut juuri miespuolisille kavereilleni joku ihmetyksen aihe. Monesti on päivitelty, että kyllähän sulle nyt joku löytyy kun oot kiva ja nätti jne...kun sanon, etten halua, ovat vaivautuneita.
Parhaat kommentit:
Oletko siirtynyt naisiin?
Mites tuo miehen malli sitten (lapselle)? Vaikka minulla on oma isäni tiiviisti lapsen elämässä, ja onhan lapsella omakin isä.
Jos tämä vapaaehtoinen miehettömyys on kivoillekin miehille vähän outoa, voin vain kuvitella millainen "uhka" se on palstalassukoille, joiden maailmassa yh on alinta kastia ja pakotettu ottamaan minkä tahansa ukon rinnalleen.