Lue keskustelun säännöt.
En ikinä enää halua miestä - onnellinen yksinhuoltaja
23.01.2018 |
Olen niin onnellinen elämästäni näin yksinhuoltajana. On ihanaa kun ei tarvitse enää katsella sohvalla rötköttävää ja sotkevaa miestä, kukaan ei kuorsaa, illalla lasten mentyä nukkumaan saa olla ihan rauhassa ja kaikesta saa päättä ihan itse mitä sotaa tai tekee. En todellakaan halua enää koskaan miestä häiritsemään elämääni. Onko muita?
Ikionnellinen kolmen yksinhuoltaja jo 5-vuotta
Kommentit (219)
Naiset vaan nalkuttaa ja on ylimielisiä. Kukaan kunnon mies isolla M:llä ei jaksa kattella kun 160cm pullukka nalkuttaa ja pyytää palveluksia. Sietääkin olla yksin :) onneksi itse löytänyt hyvän naisen joka nauraa teidän kaltaisillenne ikisinkuille jotka on niiiin onnellisia sen viinilasin kanssa siellä kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On myös onnellisia parisuhteita ja miehiä jotka kantavat vastuunsa lasten ja kodin hoidossa. Eivätkä kuorsaa tai käytä alkoholia. Tänäänkin mieheni oli siivonnut koko keittiön, hoitanut esikoisen aamutoimet ja aamupuurot ennen kuin lähti töihin. Minä olen kotiäiti ja sain nukkua vauvan kanssa pidempään. Töiden jälkeen vei esikoisen muskariin jotta minä pääsin vaunulenkille. Nyt nukuttaa tuolla tuota 3 vuotiasta. Eikä tarvitse erikseen pyytää tai tee numeroa tekemisistään. Omasta halusta auttaa ja hoitaa vaikka käy töissäkin.
Miksi pitäisi haluta edes hyvää parisuhdetta. En minä ainakaan olisi onnellinen tollasessa suhteessa, oli kuinka hyvä mies tahansa. Kuulostaa MINUSTA ahdistavalle elämälle kaikinpuolin. Tietysti hyvä että hommat hoituu, mutta ei kai tuo nyt mitään mukavaa elämää ole, tai ei ainakaan minun unelmani.
Itselläni elämä on paljon rennompaa ja vapaampaa, ei ole miestä eikä pieniä lapsia, joten mun korvaan kuulostaa enemmän painajaiselta.
:DIhan päättelit sitten elämäni ihanuuden ja kurjuuden tästä yhdestä tekstinpätkästä? Nyt on vauvavuosi meneillään ja eihän se niitä elämän helpompia aikoja ole. Mutta sekin vuosi menee ohi ja lapset kasvavat. Minulle taas olisi järkytys elämä ilman lapsia ja omaa perhettä. Meillä myös on kuitenkin sitä omaakin aikaa koska olemme tasavertaisia kumppaneita. Rakkautta ja intohimoa on myös edelleen. Minulle tärkeät kulttuuri harrastukset olen myös pitänyt lapsista huolimatta. Ei se perhe-elämä ole pelkästään lapsia ja niiden hoitamista kuten monilla lapsettomilla se käsitys onkin. Minäkin luen hyvää kirjaa ennen nukkumaan menoa kuten luin ennen lapsiakin. Voin katsoa mieheni kanssa leffan ennen nukkumaan menoa kuten teimme ennenkin. Olemme myös matkustelleet sekä lasten kanssa että ilman niitä. Toki reissut on erilaisia mutta lasten kasvaessa aiomme matkustella myös kahdestaan. Tukiverkkoa löytyy.
Juujuu, mutta miksi ajattelet että toi sun elämäsi jotenkin kiehtoisi niitä ihmisiä, jotka inhoaa ja karttelee juuri tollasta parisuhde-elämää mitä nyt elät.
En oikein ymmärrä että ajattelitko että kun pidät pari "mainospuhetta", kaikki parisuhteetta onnelliset rientävät etsimään itselleen saman hullunmyllyn?
En siis oikein ymmärrä mikä logiikka tässä oli kun hehkutat elämällä jota suuriosa tässä ketjussa karttelee enemmän kuin mieluusti.
Kunnon mies isolla M:llä piiloutuu naisensa selän taakse ja huutelee sieltä, tämä oli hassua :)
Miehet ihan kivoja kavereina, mutta ei sellasta kotiin oteta asumaan, hyvänen aika.
Ap kertoi että hänellä oli huono mies, ja on onnellinen ilman miestä, joku toinen kertoi oman näkemyksensä/tarinansa että hänellä on hyvä mies ja on onnellinen miehen kanssa, ja joku kertoi ettei halua parisuhteeseen ollenkaan. Erilaisia näkemyksiä, tarinoita..
.. ei niin kuin joku tiiviisti oman näkemyksen kannalla oleva ihmettelee miksi hän nyt tämän kommentin luettuaan hakeutuisi parisuhteeseen.
Jos esim. luet lehdestä, että Kapanen valitaan NHL:ään niin ei se tarkoita sitä, että myös sinun odotetaan lähtevän pelaamaan hokia Torontoon..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisessa ketjussa itketää kun miehet ei haluu naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Toisessa ketjussa itketää kun miehet ei haluu naimisiin.
Niin. Katos kun naiset on erilaisia.
On vaimonaisia, jotka haluaa sitoutua.
On niitä, jotka on jo oppinu ettei halua.
On niitä jotka tietää jo nuorena ettei kattele ukkoja pitkään, ainakaan kotonansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten on niitä naisia, jotka luuli ettei haluu kunnes kohtasi ihmisen, joka tuntui heti tutulta, omalta. Ja sitten halusikin. Se voi olla kiinni ihan siitä kenet kohtaa.
Mulle on ihan sama, onko tarjolla hyvä vai huono mies. En halua sitä miestä elämääni, koska olisin itse huono puoliso. Tiedän kokemuksesta, etten ole hyvä jakamaan aikaani, tilaani ja tavaraani. Enkä tahdo tulla hyväksi noissa asioissa, koska mulla on hyvä olla just näin. En ole ennen tältä palstalta lukenutkaan, että jollekin huonolle parisuhde-ehdokkaalle oikein tuputettaisiin miehelää.
Minä olen täysin renttu nainen, jos joudun parisuhteeseen.
Miten siis hyödyttäisi ketään, että aloittaisin parisuhteen? Tekisin vain 2 ihmistä erittäin onnettomiksi ja omat lapseni kärsisivät ilmapiiristä.
KOSKA EN HALUA PARISUHDETTA! En halua, en!!! Yksi lysti mulle, ovatko miehet hyviä vai huonoja, joten turhaan hehkutatte hyviä parisuhteitanne ja todistelette, että kunnollisiakin miehiä on. Niitä on, mutta minä en heitä halua.
Vähän kuin yrittäisitte käännyttää homosta heteroa tai simpanssista paviaania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap kertoi että hänellä oli huono mies, ja on onnellinen ilman miestä, joku toinen kertoi oman näkemyksensä/tarinansa että hänellä on hyvä mies ja on onnellinen miehen kanssa, ja joku kertoi ettei halua parisuhteeseen ollenkaan. Erilaisia näkemyksiä, tarinoita..
.. ei niin kuin joku tiiviisti oman näkemyksen kannalla oleva ihmettelee miksi hän nyt tämän kommentin luettuaan hakeutuisi parisuhteeseen.
Jos esim. luet lehdestä, että Kapanen valitaan NHL:ään niin ei se tarkoita sitä, että myös sinun odotetaan lähtevän pelaamaan hokia Torontoon..
No kyllä tässä ketjussa aika moni myös on toitottanut, että "kunhan löydät hyvän miehen niin haluatkin parisuhteen".
Vierailija kirjoitti:
Mulle on ihan sama, onko tarjolla hyvä vai huono mies. En halua sitä miestä elämääni, koska olisin itse huono puoliso. Tiedän kokemuksesta, etten ole hyvä jakamaan aikaani, tilaani ja tavaraani. Enkä tahdo tulla hyväksi noissa asioissa, koska mulla on hyvä olla just näin. En ole ennen tältä palstalta lukenutkaan, että jollekin huonolle parisuhde-ehdokkaalle oikein tuputettaisiin miehelää.
Minä olen täysin renttu nainen, jos joudun parisuhteeseen.
Miten siis hyödyttäisi ketään, että aloittaisin parisuhteen? Tekisin vain 2 ihmistä erittäin onnettomiksi ja omat lapseni kärsisivät ilmapiiristä.
KOSKA EN HALUA PARISUHDETTA! En halua, en!!! Yksi lysti mulle, ovatko miehet hyviä vai huonoja, joten turhaan hehkutatte hyviä parisuhteitanne ja todistelette, että kunnollisiakin miehiä on. Niitä on, mutta minä en heitä halua.
Vähän kuin yrittäisitte käännyttää homosta heteroa tai simpanssista paviaania.
Et sitten ajatellut lähteä pelaan NHL:lään kun kerta Kapanenkin? En yhtään ihmettele ettet sovi parisuhteeseen kun ei tuo luetun ymmärtäminenkään suju ja olet aika hemmetin itsekeskeinen. Ei jonkun toisen näkemys tai tarina tarkoita sitä että sinulta odotetaan samaa. Helvetin tyhmä ihminen olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikeintä on se että nämä ex-rouvat ovat aivan itse valinneet puolisonsa ja lastensa siittäjät omien arvostustensa ja hormoniensa pohjalta omaa järkeään käyttäen. Oma vika.
Keski-ikäiset voimaantuu! Tämä on meille nuoremmille sukupolville vierasta, sillä olemme eläneet itsenäistä nuoruutta emmekä menneet parikymppisinä naimisiin siksi ”koska niin kuuluu tehdä”. Ei todellakaan kuulu, onneksi me nuoret sen olemme oppineet ja saamme elää vapaata elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eksän jälkeen olin onnellinen yyhoo mutta sitten tapasin nykyiseni:) Ikuinen loppuelämän sinkkuus loppui siihen. Olin toki nuori, vain kolmekymmentä just täyttänyt. Mutta jos meidän sukset menee ristiin jossain vaiheessa tai jotain muuta tapahtuu että jään yksin lasten kanssa tai vaikka lasten jo lennettyä kotoa pois niin en ota enää yhtään miestä itselleni asuinkumppaniksi. Kyllä nämä kaksi riittivät mun elämässä. Ja siis rakastan nykyistä miestäni joka taitaa olla elämäni rakkaus. Toista ei tule.
Ei muuten tarvitse ap-kulta olla korkeakouluttautunut (mitä et taida olla kun olet " korkealle kouluttautunut") Pystyäkseen elättämään itsensä ja lapset. Kaupan kassana olo riittää siihen hommaan.
Kylläpä herättää vihaa YH:n tyytyväisyys. Itse olen 35v. yhden lapsen YH.
Olen ollut yksin nyt viisi vuotta, enkä halunnut miestä lähes koko aikana. Koitin eron jälkeen nettitreffejä, kunnes tajusin, että ei hele, miksi lähtisin taas tähän... ja olen ollut niin onnellinen!
Ja ei, kaikki parisuhteeni eivät ole olleet katastrofeja ja miehet paskoja. En vain näe, mitä annettavaa parisuhteella olisi minulle.
Oikein ahdistaa ja ärsyttää, kun miehet yrittää tunkea seuraani, kun olen vaikka ystävien kanssa ulkona. En todellakaan halua mitään panoja.
Olen aika nätti, ja urheilullinen, joten miehet suhtautuu että YH-statukseni "ei haittaa" heitä. Ihan kuin haluaisin esim. tutustua tyyppiin, jolle lapseni on joku välttämätön paha. Ihan kuin automaattisesti haluaisin miehen, ja minun tulisi olla jotenkin kiitollinen, kun joku ukko tällaisen yh:n ottaisi. Hyhhyh. Olen niin tyytyväinen nyt. Ja vapautunut.
En sano, etteikö enää koskaan, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, etten ryhdy parisuhteisiin enää. Tällä hetkellä perhe ja ystävät riittävät psremmin kuin hyvin.
Ps. Mainittaneen vielä että onpa ihanaa siivota vain omat ja lapset sotkut ja pyykit ja olla edes odottamatta, että joku muu olisi niin vastuullinen aikuinen että muistaisi pakata varahanskat ja palauttaa lippulaput. Ja käydä nukkumaan ilman mitään seksinruinausta, oli se kuinka hienovaraista vaan 😊 ahhh mikä rauha ja onni 💚💚
Helpotuksen huokaus, kun lapsi aikuinen ja vuosien vastuu ja yksinhuoltajuus ohi. Mutta ihanaa sekin, että juuri kun äsken olin lukemassa romaania, miesystävä soitti ennen nukkumaanmenoaan ja vaihdettiin päivän kuulumiset. Viikonloput vietämme yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa eläminen on yliarvostettua, eikä se kaikille sovi. Esim minulle ei ole sopinut koskaan eikä tule sopimaan, en tartte parisuhdetta mihinkään, enkä aikuista asuinkumppania, minulla on teini-ikänen lapsi ja meillä on mukava elää kaksistaan (muuta perhettä on lähellä), molemmat saa paljon omaa aikaa ja rauhaa, kotona voi rentoutua. Sellasesta minä erakkoluonteena pidän, en mistään parisuhdedraamasta tai seksistä, nämä ei oo mun juttuja ollenkaan.
Jotkut haluaa elää vastakkaisen sukupuolen kanssa, minä en, eikä moni muu.
Onneksi nykyään ei naisen ole pakko miehen kanssa asua tässä maassa.Itsekin olen erakko luonteeltani mutta aina viihtynyt parisuhteessa, saan sopivasti omaa aikaa kun tarvitsen sekä myös kahdenkeskistä aikaa, en viihtynyt kauan yksin, pitää olla joku jonka kanssa jakaa elämää. En tiedä mahtuuko lapsi koskaan meidän kahden väliin, saa nähdä. Mutta kukin tyylillään, tärkeintä että elää sellaista elämää että on itse onnellinen.
Sulla taitaa olla erakkoon käsite vähän hukassa, kuulostat läheisriippuvaiselta, et erakkoluonteelta. Erakkoluonne nauttii yksin olemisesta, sinä et selvästi nauti.
Minä nautin.
Heh siinäpä meillä varsinainen keittiöpsykologi, aika mustavalkoista ajattelua, sinun mielestä siis kaikki parisuhteessa viihtyvät on läheisriippuvaisia vai? Viihdyn aika paljon yksin siitäkin huolimatta että oon aina halunnut aikuisiällä kumppanin, katsos kun jotkut naiset tykkää miesten seurasta niin paljon että haluaa jopa asua niiden kanssa yhdessä. Mieheni seura riittää mulle vapaa aikana aika pitkälti, emme ole kylki kyljessä liimattuina joka pv vaan ihan omat menot on kummallakin ja harrastukset. Monesti mies lähtee kavereiden kanssa viettää iltaa silloin kun itse jään mieluummin yksin kotiin nauttimaan koti-illasta. Itse näen kavereitani ehkä kerran 2-3kk:saan Kaikki erakotkaan ei ole samanlaisia.
Henkilökohtaisesti en jaksaisi ottaa vastuuta lapsesta ja huolehtia tästä täysin ilman miestäni.
Mutta olenkin laiska ja kaiken lisäksi pelkuri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On myös onnellisia parisuhteita ja miehiä jotka kantavat vastuunsa lasten ja kodin hoidossa. Eivätkä kuorsaa tai käytä alkoholia. Tänäänkin mieheni oli siivonnut koko keittiön, hoitanut esikoisen aamutoimet ja aamupuurot ennen kuin lähti töihin. Minä olen kotiäiti ja sain nukkua vauvan kanssa pidempään. Töiden jälkeen vei esikoisen muskariin jotta minä pääsin vaunulenkille. Nyt nukuttaa tuolla tuota 3 vuotiasta. Eikä tarvitse erikseen pyytää tai tee numeroa tekemisistään. Omasta halusta auttaa ja hoitaa vaikka käy töissäkin.
Miksi pitäisi haluta edes hyvää parisuhdetta. En minä ainakaan olisi onnellinen tollasessa suhteessa, oli kuinka hyvä mies tahansa. Kuulostaa MINUSTA ahdistavalle elämälle kaikinpuolin. Tietysti hyvä että hommat hoituu, mutta ei kai tuo nyt mitään mukavaa elämää ole, tai ei ainakaan minun unelmani.
Itselläni elämä on paljon rennompaa ja vapaampaa, ei ole miestä eikä pieniä lapsia, joten mun korvaan kuulostaa enemmän painajaiselta.
:D
Älä muuta kuule viserrä ... :-D minunkin mielestäni tuollainen elämä on ahdistavaa ja pelkkää painajaista. Eihän tosta huushollista edes pääse mihinkään ... ei virkistävää risteilyä välillä .... ei mitään!
https://www.aamulehti.fi/uutiset/suomalaisten-alykkyysosamaara-kaantyny…