Millaisiin ylihuolehtiviin vanhempiin olet törmännyt? Kerro esimerkkejä! :)

Tällainen ylisuojeleminen voi oikeasti olla yhtä kauheaa kuin lapsen laiminlyönti. 

Anoppi. Jonka mielestä Helsinki on pahuuden pesä ja meidän kuuluisi kaitsea täällä lettipäistä 25-vuotiasta kälyä, joka jäänyt täysin lapsen asteelle tuon ylihuolehtimisen takia ja nyt sitten tuupattu tänne ”opiskelemaan”.

Taapero ei saa syödä kurkkua kuorineen, ettei vaan tukehdu. Eikä porkkanaa raakana missään muodossa, pitää keittää ja soseuttaa.

Leikki-ikäinen ei saa juosta metsässä, ettei vaan kaadu. Ei saa seistä yhdellä jalalla kotona, ettei vaan kaadu. Nelivuotias ei saa mennä vessaan pesemään omia käsiään itse, koska hanasta voi tulla kuumaa vettä ja saa palovamman.

Jos vettä on edes näköpiirissä, pitää pitää koko ajan kädestä.

5-6-vuotias ei saa leikkiä turvallisella kerrostalopihalla ilman vanhempia vaikka vanhemmat asuvat pohjakerroksessa ja leikkipaikka on kahden metrin päässä (ja taloyhtiön muut saman ikäiset leikkivät vapaasti siellä, toki vanhemmat valvovat ikkunasta). Eikä saa kävellä suojatien yli pitämättä koko ajan kädestä.

Niin joo ja teinin ei tarvitse mennä tettiin ysillä (työharjottelu siis) kun ei uskalla. Äiti kirjoittaa todistuksen, että teini oli hänen työpaikallaan, vaikka teini oikeasti oli kotona kaksi viikkoa pyörimässä netissä.

Vierailija kirjoitti:

Kuulin joskus, että jollekkin lapselle oli pistetty pelastusliivi päälle, kun oli leikkinyt kesällä uima-altaassa. No ei siinä mitään jos allas on syvä ja lapsi ei osaa kunnolla uida, mutta tässä tapauksessa vettä oli vähän yli nilkkojen :D

Mä oon kuullu tän saman!

Lisäksi 5-vuotias lapsi ei saanut käyttää saksia. Edes tylppiä askartelusaksia. Oli kuitenkin päiväkodissa, joten eiköän siellä kuitenkin jonkin verran askarrella.

Vierailija kirjoitti:

Jos puhun äitini kanssa puhelimessa kotimatkalla illalla (klo 22 paikkeilla tms) ja lopetan puhelun ennen kuin pääsen kotiin, äiti vaatii ja kinuaa minua laittamaan tekstarin kun olen turvallisesti kotona. T. 30-v. perheellinen nainen

Vihjaise äidille, että on vaarallista puhua liikenteessä, koska huomio pitäisi olla matkanteossa. Voit puhua vasta kotoa tai vielä vähemmällä vaivalla laittaa sen tekstarin vaan.

Stigan käyttö kielletty ylipäänsä. Ei missään tapauksessa minisuksia, ei tulisi kuuloonkaan. Koko ajan kaikkialla hoetaan varo varo ja kävellään perässä. Tiettyjä harrastuksia ei saa edes kokeilla.

Yleisin ehkä kuitenkin on yli 3 vuotiaat rattaissa kaikkialla.

Vierailija kirjoitti:

Stigan käyttö kielletty ylipäänsä. Ei missään tapauksessa minisuksia, ei tulisi kuuloonkaan. Koko ajan kaikkialla hoetaan varo varo ja kävellään perässä. Tiettyjä harrastuksia ei saa edes kokeilla.

Yleisin ehkä kuitenkin on yli 3 vuotiaat rattaissa kaikkialla.

Tähän mun on kommentoida, että mun kuopuksella on astma ja kyllä hänellä oli rattaat yli kolmevuotiaana. Ei aina jaksanut tehdä kaikkea, mutta kotona kököttäminenkään ei ollut vaihtoehto.

Ja matkoilla on myös ollut rattaat mukana yli kolmevuotiaalla, koska aina ei voi tietää, millaiseksi päivä muodostuu. Kiinassa niissä istui välillä viisivuotiaskin...

Kontrollifriikki äitini soittaa minulle päivittäin ja haukkuu minua, koska en ole päivittäin yhteydessä omiin aikuisiin lapsiini. Miksiköhän?

Vierailija kirjoitti:

Kollegan kakkosluokkalainen poika ei osaa lähteä omin voimin kouluun aamulla. Äippä soittelee ja kertoo, kuinka monen minuutin päästä pitää lähteä ja tätä ennen soittelee, että syö leipä ja laita kengät jalkaan. Lapsukainen kas ei osaa lukea kelloa. Samainen lapsi siirtyy kuulemma keskellä yötä vanhempien väliin nukkumaan, ja mamma huokailee aamulla töissä, että taas oli varpaat suussa koko yön, kun lapsukainen pyöri päällä.

Kyllä itsekin aikoinani soitin kakkosluokkalaisille, että aika lähteä kouluun. Lapseni kyllä osasivat kellon, mutta kun sitä oli kaikkea muuta mielenkiintoisempaa tekemistä aamulla. Eivät varmaan olisi menneet kouluun ollenkaan. Varsinkin poikani olisi hukannut päänsä, jos ei olisi ollut kaulassa kiinni. Nykyään on tunnollinen lukiolainen ja on oppinut huolehtimaan itsestään eikä hukkaile tavaroitaan. Onhan se kuitenkin vanhempien vastuulla, että lapsi sinne kouluun menee. Ruokansa ovat kyllä itse kaapista osanneet ottaa eivätkä viereen ole enää kouluikäisinä tulleet. Joten tuon soittamisen ymmärrän, mutta eiköhän siihenkin kerta aamussa riitä.

Vierailija kirjoitti:

Kuulin joskus, että jollekkin lapselle oli pistetty pelastusliivi päälle, kun oli leikkinyt kesällä uima-altaassa. No ei siinä mitään jos allas on syvä ja lapsi ei osaa kunnolla uida, mutta tässä tapauksessa vettä oli vähän yli nilkkojen :D

Mun tuttavani käytti lapsellaan kesämökillä pelastusliivejä 1-5 vuotiaana jos lapsi leikki rannalla - siis kuivalla maalla, ei vedessä - hiekkakakkuleikkejä. Kuulemma lapsi voi tosi nopeasti päätyä veteen vaikka aikuinen on vieressä.

Ja lapsen äiti on lääkäri.

Anoppi tarkistaa soittamalla joka päivä, että onhan miehelläni varmasti pitkät kalsarit jalassa, ettei tule vilu.

Mies on 25.

Sukulaisen lapsi hiihtää kypärä päässä ja siis ihan tasaisella maalla, ei mäkiä.

Vierailija kirjoitti:

Anoppi tarkistaa soittamalla joka päivä, että onhan miehelläni varmasti pitkät kalsarit jalassa, ettei tule vilu.

Mies on 25.

Meillä oli sama. Miehen äiti tosin suuttui kun mies vastasi, että osaa kyllä itsekin katsoa mitä pukee päälleen. Sen jälkeen ei kysellyt vaatteista. Huvittavinta on, että asumme vielä eri kaupungeissa. Ja mies oli tuolloin saman ikäinen kuin sinulla.

Minulle ja veljille tehtiin myös kaikki kotona. Kun muutin 19-vuotiaana pois kotoa niin en osannut tehdä yhtään mitään, ei siinä oppiessa kauaa mennyt, mutta kyllä se harmitti kun ihan perusjuttuja olisi voinut joskus kotonakin tehdä. Äiti halusi tehdä kaiken ja toisaalta heittäytyi marttyyriksi kun häntä ei ketään auttanut.

Minulle oli vähän helpompaa kun olen nuorin, mutta esimerkiksi vanhin veli oli teini-ikäisenä saanut festareilta kondomin, joka löytyi käyttämättömänä farkkujen taskuista, niin äiti rupesi itkemään että mitä sinä tällaisilla teet. Muutenkin kamalaa kun vieraat naiset tulevat ja vievät tai varastavat hänen valioyksilö-poikansa häneltä pois.

Vierailija kirjoitti:

Tää nyt ei oo kovin paha, mutta katselin yksi päivä ravintolassa kun semmoinen n. 1,5-2v tenava oli kiipeämässä syöttötuoliin ja isä säntäsi kauhuissaan väliin, älä älä kiipeä sehän voi kaatua. Ja nosti lapsen sinne tuoliin. Semmoinen ihan tavallinen tukeva syöttötuoli jota ei ihan helpolla kaadu. Mutta toki kannattaa olla varovainen ettei lapsi vaan koskaan oppisi kiipeilemään ja kehittäisi motorisia taitojaan..

Kyllä se tuoli muuten keikkaa ja tosi helposti, kun siihen taapero rupeaa kiipeämään. En tiedä yhtäkään vanhempaa, joka antaisi syöttötuolissa istuvan lapsen kiivetä tuoliin itse.  

Yksi tuttu ei uskalla ulkoilla lapsen kanssa jos on vähänkin pakkasta. Lapsi on jo 2-vuotias eiköhän pientä pakkasta kestäisi.

Vierailija kirjoitti:

Minulle oli vähän helpompaa kun olen nuorin, mutta esimerkiksi vanhin veli oli teini-ikäisenä saanut festareilta kondomin, joka löytyi käyttämättömänä farkkujen taskuista, niin äiti rupesi itkemään että mitä sinä tällaisilla teet. Muutenkin kamalaa kun vieraat naiset tulevat ja vievät tai varastavat hänen valioyksilö-poikansa häneltä pois.

:D

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä7272 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

yleisellä tasolla mm. ne hemputin kypärät joita lapsille puetaan sisällä kotona ettei pikku-petterille tuu pipi. Pöytien ym. huonekalujen kulmiin kiinnitettävät pehmikkeet ettei pikku-petterin pää kolahda. Ulkoillessa kammottavat värikkään heijastinliivit, pyöräillessä ja luistellessa kypärä. Uskomatonta mihin tämä maailma on menossa. Miten ennen on selvitty hengissä ilman kaikkea tätä?

No oppiiko se lapsi siitä sitten jotain kun kallo halkeaa kypärän puutteesta...

On fyysisesti mahdotonta, että vauva konttaisi seinään semmoista vauhtia että kallo murtuu :D Pään lyömisestä pöytäänkin seuraa vain iso itku ja pieni kuhmu.

Minulla oli pienenä sellainen konttauskypärä, koska opin juoksemaan ennen kun opin seisomaan. Kovaa olin kuulema juossut, mutta aina pysähtyessä kaatunut.

Ex-poikaystäväni oli aika uusavuton. Hän asui isoäitinsä kanssa, sillä hänen äitinsä oli kuollut pojan ollessa pieni, ja isää ei kiinnostanut ollenkaan (olivat eronneet jo ennen lapsensa syntymää). Mummi teki kaiken tyttärenpoikansa puolesta, hyvä kun ei persettä pyyhkinyt vessareissun jälkeen.

Muutti sitten pois kotoa 20-vuotiaana, kun halusi omaa rauhaa, vaikka ei osannut tehdä mitään kotihommia. Mummi maksoi vuokran, kun ei poikareppanalla ollut omaa rahaa eikä töitä. Pyykit vei isossa jätesäkissä mummin luokse pestäväksi ja mummi sitten kiikutti ne puhtaina ja silitettyinä takaisin lapsenlapselleen. Mummi siivosi pojan asunnon, kun ei poika itse osannut tarttua imuriin tai rättiin. Poika ei osannut tehdä muuta ruokaa kuin laittaa pakastepizzan uuniin. Joten mummihan sitten teki aina ison satsin esim. makaronilaatikkoa ja vei pojalle, niin pärjäsi jonkin aikaa. Olisi mieluummin voinut opettaa sitä ruuanlaittoa... Poika ei käynyt töissä tai koulussa, eli rahoitti elämänsä sossun tuilla ja kun rahat loppui jo ennen kuukauden puoliväliä niin oli sitten käsi ojossa pyytämässä mummilta rahaa. Sekä sossun että mummin rahat meni tietenkin kaikennäköisiin turhuuksiin, kuten nettipeleihin, alkoholiin ja tupakkaan ja siihen pakastepizzaan.

Syystäkin exä. Olimme parikymppisiä seurustellessamme. Nyt mies on lähemmäs kolmekymppinen ja on kuulemma muuttanut takaisin mummilleen asumaan. Mitenköhän tulee pärjäämään, kun aika mummista jättää...

Nyt äitinä, mummona sanon, että äidille lapsi on lapsi iästä riippumatta. Ei se huolehtiminen lopu lapsen tultua täysikäiseksi tai keski-ikäiseksi. Huolehtiminen jatkuu väkisin. Onhan hän minun ikioma lapseni!