Lue keskustelun säännöt.
Millaisiin ylihuolehtiviin vanhempiin olet törmännyt? Kerro esimerkkejä! :)
19.01.2018 |
Tuli mieleen tuosta ketjusta, jossa oli iso tyttö pistetty valjaisiin. Mitä muuta?
Kommentit (373)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 65-vuotias mies. Aina kun käyn äidin luona tai soitan hänelle, viimeksi kuuluu: Aja varovasti.
65-vuotias mies vauvalla :DDDD Aivan varmasti :D
On täällä 62-vuotias nainenkin!
Nainen vauvapalstalla, onpa ihmeellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovatko nämä ylihuolehtivat vanhemmat miettineet, mitä käy kun he kuolevat ja araksi sekä vanhemmistaan riippuvaiseksi kasvatetut lapset jäävät omilleen? Ilman isiä ja äitiä, jotka ovat 40-50 vuotta kuorineet perunatkin silmäteränsä lautaselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 65-vuotias mies. Aina kun käyn äidin luona tai soitan hänelle, viimeksi kuuluu: Aja varovasti.
Mun isä kysyy multa aina puhelimessa että "ootko muistanut syödä"?
Minä, 26 v työssäkäyvä nainen :D Toki tuokin on sellaista small talkia, mutta taustalla on se tietynlainen huoli lapsesta.
Meillä myös! :D "Oothan muistanu syödä?" on hyvin yleinen whatsappi-viesti. Isä myös muistaa muistuttaa renkaanvaihdot ja jälkikiristykset, sekä aina sinne mennessä tai sieltä lähtiessä tulee se iänikuinen "aja varovasti." Olen 30v. Nuorempana ärsytti, enää ei, kun tietää ettei tuollaiselta jurkilta tuon isompia kiintymyksenosoituksia saa :D
Noi tiettyjä sukupolvia edustavat isät.
"Älä ny liukastu siellä" ja vastaavat on se, miten sanovat rakastavansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puhun äitini kanssa puhelimessa kotimatkalla illalla (klo 22 paikkeilla tms) ja lopetan puhelun ennen kuin pääsen kotiin, äiti vaatii ja kinuaa minua laittamaan tekstarin kun olen turvallisesti kotona. T. 30-v. perheellinen nainen
Minulla tuplasti ikää sinuun verrattuna mutta ihan samanlainen äiti - yhä vielä.
Äiti 90v voi hyvinkin soittaa aamuseiskalta että "laita sukkahousut, siellä on kylmä" tai "muista ottaa sateenvarjo, iltapäiväksi on luvattu sadetta".
Välimatkaa meillä noin 200km.Pakko suhtautua jo huumorilla. Ei tästä huolenpidosta enää pitkään saa nauttia. ;>
Kirsi Kunnaksen sanoin: "lakkaan huolehtimasta pojista kun ovat vanhainkodissa turvassa." Äitini on myös tuollainen, itse olen n. 50-V. Ja mikä pahinta, olen itse samanlainen :)
Kirsin tuntevana voin kertoa, ettei hän todellakaan tarkoita infantiilia puuttumista aikuisen elämään.
Tarkoittaa, että aina elää lastensa ilot ja murheet ja huolehtii heidän asioistaan pärjäämisen suhteen.
Ei todellakaan mitään pitkiä kalsareita... Monia täällä naurattaa, mutta tuollainen konkreettinen huolehtivuus aikuisista kertoo omasta jämähtämisestå ja rajoittuneisuudesta. Eli vaikka ei lasta haitaa ja vain ehkä huvittaa, ei kovin korkeatasoinen ihminen voi olla kyseessä, jos ei anna lapsensa siipien kantaa ilman tällaista.
Jokin henkisen kehityksen taso on jäänyt puuttumaan.
No toi mun armas mieheni eli lasteni isä. Yritän yleensä suhtautua huumorilla mutta välillä on pakko ihmetellä ääneen ja kovasti. Äitinsä oli samaa tyyliä eli eiköhän se sieltä ole peritty. Aina pitää soittaa heti kun on päässyt perille automatkalla. Ulkomaille ei oikein ois hyvä matkustaa kun siellä on kaikkia tauteja. Kiipeilytelineet ois kiellettävä. Pulkkamäissä ollaan aina sydänkohtauksen partaalla. Jos tulee liikkuessa vähänkään hiki on HETI vaihdettava kuiva paita. Lapsilla ei saa olla mitään "teräviä" leluja, esim. puinen miekka meni heti takavarikkoon. Takavarikoi myös leikkiaterimista veitset. Mitähän vielä... uuden kämpän kylppärin lattialaattoja etsittiin kissojen ja koirien kanssa etteivät vaan ole liukkaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini on rakas ja tavallaan tämän hössytys on hellyyttävää, mutta ärsyttäväksi se kävi kun muutin kotoa omaan asuntoon. Päivittäin varmistussoittoja, että onko minulla kaikki hyvin.
Kerran sitten päätimme poikaystävän, nykyisen aviomiehen kanssa vetää sunnarit ja naida pitkin kämppää, olimme alasti tölkit käsissä sohvalla kun äkkiä kuuluu miten ovi aukeaa ja "Miks sie et vastaa puhelimeen? Mie tulin... HERRANJUMALA". En osaa sanoa kumpi lähti nopeammin, mies sohvan taakse kädet munilla vai äiti kasvot tulipunaisina rappukäytävään! Kännykästäni oli loppunut akku enkä ollut jaksanut ladata, joten äiti kuvitteli minun kompastuneen ja lyöneen pääni pesukoneeseen tai jotain....
Tuon jälkeen äiti muutti tapaansa niin, että jos en vastannut puhelimeen lähetti viestin "Ellet vastaa tähän huomiseen mennessä soitan poliisit " :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihana lukea näitä avautumisia omista ylihuolehtivista vanhemmista. Kiva huomata, etten ole todellakaan yksin :D
Oma äitini on koko ikänsä "pelännyt pahinta" ja onnistuu lietsomaan itsensä miltei hysteeriseksi pelätessään tätä pahinta. Noloin tapaus oli, kun en vastannut äidilleni puhelimeen lauantai-iltapäivällä. Olimme nähneet pikaisesti aikaisin saman päivän aamuna, joten olin todistetusti hengissä ja voimissa. Äiti alkoi oitis lietsoa itseään paniikkiin, mutta päätti lähteä kävelylle rauhoittaakseen itseään. No, lenkkireitti tietenkin kulki (ihan varmasti vaan sattumalta) taloni ohitse. Pihassani seisoi vieras auto ja äidillä tietenkin kaikki hälytyskellot punaiselle. Auto oli silloisen fuckbuddyni auto. Ei ollut mitenkään elämäni tähtihetki, kun miehen kanssa ollaan sohvalla täydessä touhussa ja äiti ryntää sisälle vesurin kanssa.
Tästä on aikaa kolme vuotta ja itse olin tuolloin 31 vuotias. Äitini ei tuon jälkeen saanut enää tietää vara-avaimeni piiloa, myös työkalut ovat nykyään aina lukittu vajaan. Ei sen vesurin kanssa ikkunan taaksekaan tarvitse tulla...
Mitä. Helvettiä.
Tuo on jo sen verran sairasta käytöstä etten itse varmaan ikinä enää puhuisi äidilleni tapauksen jälkeen. MITEN voi ylireagoida noin pahasti vain koska toinen ei vastaa puhelimeen? Rynnätä nyt suoraan sisälle? Oikeasti?
Usko tai älä, mutta oikeasti ihminen voi ylireagoida noinkin pahasti. Ja usko tai älä, usein tuollaiselle käytökselle on myös jostain juurtavat syynsä. Moinen ylilyönti saattaa olla kyseiselle henkilölle se havahduttava tapahtuma, jonka jälkeen hän on valmis hakemaan apua. Tässäkin kohtaa selvisi, että tuolloin väkivaltaisen isäni kanssa elänyt äitini oli sairastanut vakavaa masennusta silloin kun olin pieni lapsi ja vain minun olemassaoloni esti häntä tekemästä itsemurhaa.
Sen sijaan, että päättää olla puhumatta toiselle enää ikinä suosittelen, että on mielummin tukena mt-ongelmista kärsivälle läheiselle. Äitini maalailee edelleen piruja seinille ja ylireagointia tapahtuu edelleenkin, mutta ei enää tuossa mittakaavassa. Vesuriselkkaukselle pystymme jo molemmat nauramaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini ja isosiskoni ovat paaponeet pikkusiskoni täysin kädettömäksi. Läheisriippuvaisia hysteerikkoja. Pikkusiskoltani ei ikinä vaadittu mitään, kaikki tehtiin puolesta ja joka nyppy tasoiteltiin.
Kököttäisi mieluiten kotona.
Asui nelikymppiseksi äidin luona, sen jälkeen äiti kävi kokkaamassa ja siivoomassa, kun pikkusiskolla raskaat työpäivät marketin kassalla siinä asunnon vieressä.
Isosiskoni hyysää myös miestään. Kuorii perunat jne.
Ja tätä hyysäämistä tunkevat minun lapsiinikin. Esim päiväkotiin menosta, kouluvalinnoista, harrastuksista, matkustelusta jne on tullut järjettömiä kampanjoita. Nyt jauhetaan että esikoinen ei saa mennä liian vaativaan lukioon...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen tuosta ketjusta, jossa oli iso tyttö pistetty valjaisiin. Mitä muuta?
Millä tavoin lapsen laittaminen valjaisiin on ylihysteerisyyttä? Ihan paras keksintö naismuistiin kun kävelemään oppineen kanssa lähtee kaupungille ihmisten sekaan.
Katsoitko sen kuvan? Se tyttö on varmasti jo koulussa. Kuvassa oleva poikakin jo aika iso valjaisiin.
On joo oppineet kävelemään, mut varmaan ihan hyvin ilman valjaitakin jo? Se tyttö ainakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 65-vuotias mies. Aina kun käyn äidin luona tai soitan hänelle, viimeksi kuuluu: Aja varovasti.
65-vuotias mies vauvalla :DDDD Aivan varmasti :D
On täällä 62-vuotias nainenkin!
Ja täällä, maaliskuussa mittariin pamahtaa 63.
Vierailija kirjoitti:
"T. 27-vuotias hyväpalkkainen nainen, joka on asunnut omillaan 18-vuotiaasta asti ja maksanut omat laskut yms. siitä lähtien."
Minkä takia näitä ihan v!tun turhia infoja täytyy laittaa aina viestien loppuun? XDDD
T. Nainen, joka syö kohta ja käy illalla kaupassa
Mitä turhaa infoa tuossa oli?
Olishan tyttö voinut olla vaikka 19v opiskelija, vaikka isä 50+ vuotias.
Muutenkin saa paremman käsityksen viestistä kun kertoo esim kuinka vanha itse on jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ylihuolehtivan lapsi. Äiti teki kamalan karhunpalveluksen. Olin lapsena arka, teini-ikää minulla ei oikeastaan ollut kun jäin jotenkin tosi lapselliseksi. Aikuisena on saanut opetella ihan perusasioita, kokkaamista ja siivousta itse, jotta selviää elämästä. Nyt on vähän ylihuolehtivuus hellittänyt, mutta ei täysin. Mikroa opin käyttämään vasta aikuisena! En saanut tehdä eden popcorneja. Ruuat pilkottiin valmiiksi, ja perunat kuorittiin. Sain vain sellaisen kuvan, että minun osaamiseen ei luotettu, ja itsetunto on yhä nollissa. Kaverit piti olla äidin "hyväksymiä", ja kenellekään ei päässyt yöksi, kun siellä olisi voinut tapahtua vaikka mitä. Teininä jos puhui pojista, niin sai heti saarnaa ja tenttausta, että ei kai jokin poika minua yritä ja huonoille teille joutuu. Joskus äiti teki läksyjä puolestani, kun tuskailin ja pysin apua. Ei selittänyt tai opettanut mitään, vaan siis teki vaan puolestani, niin että en oikeastaan mitään siitä oppinut. Nyt aikuisena jos minulla alkaa työsuhde, niin tuskailee miten kamalaa siitä varmasti tulee, ja miten paljon parempi ja turvallisempi minun olisi olla vain kotona. Oma ajatusmaailmani on äidin takia kieroutunut, ja pelkään monia asioita. En luota lainkaan siihen että selviäisin itse, ja tuntuu että muut ihmiset ovat vain uhka. Varmaan päällepäin minusta ei hoksaisi tuota pohjaa, kun olen tehnyt kovaa työtä näin aikuisena, että opin kaikki samat taidot kuin muutkin. Sisäiset arvot vaan on vielä pielessä, kun aina ensimmäisenä on kummittelemassa pelko.
Kaverini äiteineen ovat aivan samanlaisia. Äiti voivottelee, kun ei se tyttö osaa, uskalla tai voi mitään itse tehdä, mutta samalla sitten on huolehtimassa, että on kaikki tehty valmiiksi, ettei tyttö vaan itse joudu tekemään. Äiti ei yhtään ymmärrä, että sen tytön arkuus ja avuttomuus johtuu juuri siitä, että äiti on joka asiassa paapomassa ja huolehtimassa. Valitettavasti näistä kumpikaan ei vielä ole tuossa vaiheessa, että mitään itsenäistymistä voisi tapahtua.
Olen 43 vuotta. Jos soitan äidilleni ja puhelun aikana käy ilmi, että olen flunssassa, hän sanoo "muista levätä ja juoda kuumaa". Jossain vaiheessa ärsytti, mutta ei enää, vaan on vähän söpöä.
Toisaalta olen itse alkanut huolehtia vanhemmista, erityisesti kun talvella mökille päästyään heti menevät järven jäälle kävelemään. Olen yrittänyt sanoa, ettei jää olen samanpaksuista kuin 20 vuotta sitten tavisin, koska pakkasta ei ole olllut. Ei vakuuta. Jäälle menevät, koska "ainahan se on kantanut". Huokaus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entinen poikaystävä oli tuollaisen ylihuolehtivan äipän kasvattama. Yhteenkin ehdittiin muuttaa ennen kuin tajusin millaisen mammanpojan olin löytänyt. Äiti oli kotona tehnyt KAIKEN eikä koskaan suhteemme aikana ymmärtänyt, että miten ruokaa ilmestyy kaappiin tai puhtaita vaatteita vaatekaappiin. Ei sillä, ei kyllä osannutkaan laittaa ruokaa, pestä pyykkiä tai siivota. Oli silti valmis vaatimaan paljon, esimerkiksi että hänen kaikki vaatteensa täytyy silittää ja viikata ja viikata nimenomaan samalla tavalla kuin äitinsä viikkaa. Söin vain sellaisia ruokia, joita äitikin oli laittanut. Astioita ja likaisia vaatteita olisi pitänyt kulkea perässä noukkimassa, koska niin äitikin tekee. No nyt asuu taas vanhemmillaan ja minä ilman aikuista lasta.
Nämä hopeavesi-vanhemmat, joiden lapset eivät saa nähdäkkään aurinkoa ilman uv-suojavaatteita. Koskaan. Ikinä
Vierailija kirjoitti:
Jos puhun äitini kanssa puhelimessa kotimatkalla illalla (klo 22 paikkeilla tms) ja lopetan puhelun ennen kuin pääsen kotiin, äiti vaatii ja kinuaa minua laittamaan tekstarin kun olen turvallisesti kotona. T. 30-v. perheellinen nainen
Aina kun käyn äitini luona ja lähden sieltä pois, niin minun pitää kotiin tultuani ilmoittaa hänelle päässeeni turvallisesti perille ja jos ulkona on esim. tavallista kovempi pakkanen, niin äitini muistaa aina muistuttaa, että täytyy muistaa laittaa tarpeeksi vaatteita päälle. Kai se kuuluu äitiyteen, mikäli muistan oikein niin äidin äiti huolehti myös samalla tavalla omista lapsistaan kun nämä olivat jo lähemmäs 50-vuotiaita.
Ärty kirjoitti:
Olen 43 vuotta. Jos soitan äidilleni ja puhelun aikana käy ilmi, että olen flunssassa, hän sanoo "muista levätä ja juoda kuumaa". Jossain vaiheessa ärsytti, mutta ei enää, vaan on vähän söpöä.
Toisaalta olen itse alkanut huolehtia vanhemmista, erityisesti kun talvella mökille päästyään heti menevät järven jäälle kävelemään. Olen yrittänyt sanoa, ettei jää olen samanpaksuista kuin 20 vuotta sitten tavisin, koska pakkasta ei ole olllut. Ei vakuuta. Jäälle menevät, koska "ainahan se on kantanut". Huokaus...
Aika typeriä. Tuo jäälle meneminen siis.
Lähes kaikki simppeli sormiruokaryhmän vanhemmat.... "voinko antaa lapselle mummoni tekemän lihapullan kun se käytti siihen korppujauhoja jossa suolaa 0,000000001 g /100 g"
Minut hemmoteltiin lapsena pilalle, juuri mitään ei tarvinnut tehdä itse. Siksi olin yksin asumaan muuttaessani melko lailla avuton, en osannut laittaa juuri lainkaan esim. ruokaa ja sekin mitä osasin oli sen ansiota, että koulussa oli ollut kotitaloutta. Jouduin opettelemaan oikeastaan kaiken alusta alkaen itse, siis rahan käytön niin että rahat riittävät kaikkeen tarpeelliseen eivätkä lopu kesken, siivoamisen, pyykinpesun, ruoanlaiton, kaupassa käymisen, tiskaamisen jne. Minulta kesti aika kauan oppia esimerkiksi se, että mitä sieltä kaupasta oikein kannattaa ostaa, että kannattaa ostaa oikeaa ruokaa eikä pelkkiä herkkuja ja sen, että mitä ruokaa ja minkä verran kannattaa ostaa, että se ei lopu kesken eikä sitä myöskään ole liikaa. Paljon helpommalla olisin päässyt, jos olisin saanut oppia nämä asiat jo lapsena ja nuorena lapsuuskodissa asuessani, mutta ei, minua vain hemmoteltiin eikä minun tarvinnut koskaan tehdä kotitöitä, en edes saanut tehdä niitä vaikka olisin halunnut.
Mitä. Helvettiä.
Tuo on jo sen verran sairasta käytöstä etten itse varmaan ikinä enää puhuisi äidilleni tapauksen jälkeen. MITEN voi ylireagoida noin pahasti vain koska toinen ei vastaa puhelimeen? Rynnätä nyt suoraan sisälle? Oikeasti?