Lue keskustelun säännöt.
Millaisiin ylihuolehtiviin vanhempiin olet törmännyt? Kerro esimerkkejä! :)
19.01.2018 |
Tuli mieleen tuosta ketjusta, jossa oli iso tyttö pistetty valjaisiin. Mitä muuta?
Kommentit (373)
Luokkakaveri ei saanut keinua 11-vuotiaana ilman aikuisen valvontaa ja äiti talutti joka aamu tytön kouluun ja takaisin. Yritimme tehdä tuttavuutta tytön kanssa, mutta tyttö ei saanut mennä kenellekään koulukaverille kylään. Kutsuimme siis itse itsemme hänen luokseen kylään. Muistan ikuisesti, kun meidät lukittiin tytön huoneeseen Kauniiden ja rohkeiden aikaan, sillä hänen äitinsä halusi katsoa sitä, mutta me emme saaneet nähdä siitä vilaustakaan. Ei meistä oikein kavereita tullut, tytön kanssa oli aina niin vaikeaa, aina piti kysyä äidiltä lupa kaikkeen. Näin aikuisena säälittää tytön kohtelu, lapsena piti vain outona
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni äiti on edelleen ylihuolehtiva, varsinkin ruuan suhteen. Laittaa valtavan määrän ruokaa siihen nähden että asuu yksin ja sitä saa sitten olla hakemassa sieltä lähes päivittäin, on kovin huolissaan siitä etten ole vuorotyöni takia lämmittämässä sitä ruokaa hänen pojalleen ja teini- ikäisille lapsillemme, saavatko nyt ollenkaan raukat syötyä...
Kesällä toi mökiltä mansikoita pojalleen, siis toki niitä oli reilummin meille kaikille mutta miehelle oli erikseen kulho missä mansikat oli valmiiksi perattu ja pilkottu ;)
Tarkka vanhempi kirjoitti:
Minä olen tämmöinen vanhempi. Sen jälkeen, kun lapseni katkaisi hampaansa ja mursi reisiluun tarhassa vauvakeinusta/taaperokeinusta pudotessaan 2 vuotiaana, olen ollut kuin haukka. En voi sille mitään. Toki en ihan noihin yllä, mitä moni tässä ketjussa, lapsi saa juosta, leikkiä, pomppia, mutta olen paljon tarkempi, kun monet muut vanhemmat.
Uskot, että hän ei noista sattumuksista ole itse oppinut mitään, ja osaa varoa jatkossa vähän enemmän?
Vierailija kirjoitti:
Tuttavaperhe, äiti lastentarhanopettaja ja pojat 9v. ja 12v.
Pojat ei saa koskaan olla yksin kotona, hetkeäkään. Äidin töissäollessa, poikien koulun jälkeen isovanhemmat tai eno vahtimassa. Ulkona (pihalla, jalkapallokentällä, puistossa yms) ja harrastuksissa äiti aina mukana, samoin synttäreillä ja kavereilla.
Toiselle pojalle ei saa antaa syntymäpäivä- tai nimipäivälahjaa ilman että antaa toisellekin jotakin ettei toiselle tule "pahamieli".
Pojat ei saa katsoa uutisia ja telkkari pitää laittaa heti kiinni kun lastenohjelmat loppuu. Heille ei saa selittää mitään "aikuisten" asioita. Ovat siis autuaan tietämättömiä hautajaisista (kuolemasta ei saa puhua), syntymästä (haikara tuo vauvat), sairauksista (mummon aivokasvain on heille "pipi") jne.
Voi luoja, minä 12v tyttönä luin täällä Pohjantähden alla ym koska lastenkirjat alkoivat olla luettu. Ihan kotikirjahyllystä ja kenenkään estämättä. On hyvä, että lapsia suojellaan mutta ylisuojellut lapset ovat mielestäni niitä joita on aikuisena helpoin hyväksikäyttöä monella tavalla.
Olin kerran lapsenvahtina ensimmäistä kertaa kolmivuotiaalle tytölle. Minulla on paljon kokemusta kaikenikäisten lasten kanssa toimimisesta. Äiti ei uskaltanut jättää tyttöä minulle yksin, vaan hän kulki kaikkialle mukana ja neuvoi ja vahti. Taisi olla ensimmäistä kertaa kukaan vahtimassa tyttöä. Puistoon mentäessä tämä pieni tyttö sitten tietysti halusi mennä leikkilaivaan. Päästin hänet pienten lasten puolelle, joka on noin metrin maasta, kokonaan puuaidattu ettei kukaan sieltä tipahda, ja lopuksi on lyhyt liukumäki jossa voin olla vastassa ja pitää vähän kiinni. Äiti sitten hyvin tiukasti sanoi ettei lasta voi missään tapauksessa päästää sinne yksin. Ilmeeni oli hieman että O_o
Lasten kuuluu juosta, leikkiä, ja joskus saada vähän kolhuja. Niin se elämä opettaa, ja lapsi oppii varomaan niitä asoita joita pitääkin varoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitinsä ostaa (lyhyelle) kolmasluokkalaiselleen edelleen pihavaatteeksi niitä pikkulasten kuravehkeitä, tiedätte varmaan niitä housuja, joissa rukka-logo rinnuksissa ja samoin rukkasissa. Joo, varmaan tosi hyvät sellaisilla,
jotka konttailee maassa, mutta kamoon, kolmasluokkalaisella ihan erilaiset leikit pihalla.
Itse voisin sanoa myös olevan jonkin verran ylihyysäävän äidin lapsi. Aamupalaleivät kannettiin aina nokan eteen aamuisin, rypäleistä poistettiin kivet yms. Ei tarvinnut ikinä siivota omia jälkiään. Myöskään mitään ei saanut tehdä kun sen teki kuitenkin väärin / tuli sotkua ym. Eli äiti teki puolesta. Onneksi sain römytä ja käydä kavereilla kylässä, eli liittyi lähinnä kodin askareisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entinen poikaystävä oli tuollaisen ylihuolehtivan äipän kasvattama. Yhteenkin ehdittiin muuttaa ennen kuin tajusin millaisen mammanpojan olin löytänyt. Äiti oli kotona tehnyt KAIKEN eikä koskaan suhteemme aikana ymmärtänyt, että miten ruokaa ilmestyy kaappiin tai puhtaita vaatteita vaatekaappiin. Ei sillä, ei kyllä osannutkaan laittaa ruokaa, pestä pyykkiä tai siivota. Oli silti valmis vaatimaan paljon, esimerkiksi että hänen kaikki vaatteensa täytyy silittää ja viikata ja viikata nimenomaan samalla tavalla kuin äitinsä viikkaa. Söin vain sellaisia ruokia, joita äitikin oli laittanut. Astioita ja likaisia vaatteita olisi pitänyt kulkea perässä noukkimassa, koska niin äitikin tekee. No nyt asuu taas vanhemmillaan ja minä ilman aikuista lasta.
Voi apua!! kamalaa! :D Muistuttaa vähän mun entistä poikakaveria, oli sellanen uusavuton. Mitään ei osannut itse tehdä. Tosi seksikästä
Työkaveri saattaa neljäsluokkalaisen poikansa kouluun. Asuvat ihan taajama-alueella ja koulumatka on turvallinen ja poikakin ihan normilapsi eikä ole kiusaamista tms. Pojalla ei ole älypuhelinta ettei vaan pelaisi liikaa, vaan joku perusmalli. Jos iltapäivällä poika ei soita oletettuun aikaan olevansa kotona, äiti on töissä ihan hermona, ja soittelee pojalle, joka ei yleensä vastaa, koska puhelin kuuluu pitää repussa, ja äiti sitten hermoilee lisää, soittelee pojan isälle jne... Ei auta siinä ehdotella, että jospa poika on jäänyt ulos leikkimään kavereiden kanssa. Ärsyttää, että ko. henkilön työteho on sitten ihan nollissa turhan huolehtimisen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yleisellä tasolla mm. ne hemputin kypärät joita lapsille puetaan sisällä kotona ettei pikku-petterille tuu pipi. Pöytien ym. huonekalujen kulmiin kiinnitettävät pehmikkeet ettei pikku-petterin pää kolahda. Ulkoillessa kammottavat värikkään heijastinliivit, pyöräillessä ja luistellessa kypärä. Uskomatonta mihin tämä maailma on menossa. Miten ennen on selvitty hengissä ilman kaikkea tätä?
Vierailija kirjoitti:
yleisellä tasolla mm. ne hemputin kypärät joita lapsille puetaan sisällä kotona ettei pikku-petterille tuu pipi. Pöytien ym. huonekalujen kulmiin kiinnitettävät pehmikkeet ettei pikku-petterin pää kolahda. Ulkoillessa kammottavat värikkään heijastinliivit, pyöräillessä ja luistellessa kypärä. Uskomatonta mihin tämä maailma on menossa. Miten ennen on selvitty hengissä ilman kaikkea tätä?
en tiedä sisällä pidettävistä kypäristä, mutta kyllä mä omalle muksulleni kypärän pukisin luisteluun ja pyöräilyyn. Heijastinliivi ihan fiksu pimeällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
yleisellä tasolla mm. ne hemputin kypärät joita lapsille puetaan sisällä kotona ettei pikku-petterille tuu pipi. Pöytien ym. huonekalujen kulmiin kiinnitettävät pehmikkeet ettei pikku-petterin pää kolahda. Ulkoillessa kammottavat värikkään heijastinliivit, pyöräillessä ja luistellessa kypärä. Uskomatonta mihin tämä maailma on menossa. Miten ennen on selvitty hengissä ilman kaikkea tätä?
No oppiiko se lapsi siitä sitten jotain kun kallo halkeaa kypärän puutteesta...
Kuulin joskus, että jollekkin lapselle oli pistetty pelastusliivi päälle, kun oli leikkinyt kesällä uima-altaassa. No ei siinä mitään jos allas on syvä ja lapsi ei osaa kunnolla uida, mutta tässä tapauksessa vettä oli vähän yli nilkkojen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Simppeli sormiruokakeittiö on täynnä näitä mammoja. Koska kaikki ruoka voi olla heidän mielestään vaarallista vauvalle/taaperolle, pitää muistaa kysyä ja varmistaa muilta ennen kuin vaivautuu ajattelemaan omilla aivoillaan, eikä vastauksista huolimattakaan osaa ajatella omilla aivoillaan.
Vierailija kirjoitti:
Simppeli sormiruokakeittiö on täynnä näitä mammoja. Koska kaikki ruoka voi olla heidän mielestään vaarallista vauvalle/taaperolle, pitää muistaa kysyä ja varmistaa muilta ennen kuin vaivautuu ajattelemaan omilla aivoillaan, eikä vastauksista huolimattakaan osaa ajatella omilla aivoillaan.
Jep.oli pakko erota siitä ryhmästä kun ei kestänyt sitä vanhempien kykynemättömyyttä tehdä itse päätöksiä.kaikkeen pitää saada henkilökohtainen lupa simppelin ylijumalilta :D samat kysymykset siellä päivästä toiseen....
Vierailija kirjoitti:
Äitini on rakas ja tavallaan tämän hössytys on hellyyttävää, mutta ärsyttäväksi se kävi kun muutin kotoa omaan asuntoon. Päivittäin varmistussoittoja, että onko minulla kaikki hyvin.
Kerran sitten päätimme poikaystävän, nykyisen aviomiehen kanssa vetää sunnarit ja naida pitkin kämppää, olimme alasti tölkit käsissä sohvalla kun äkkiä kuuluu miten ovi aukeaa ja "Miks sie et vastaa puhelimeen? Mie tulin... HERRANJUMALA". En osaa sanoa kumpi lähti nopeammin, mies sohvan taakse kädet munilla vai äiti kasvot tulipunaisina rappukäytävään! Kännykästäni oli loppunut akku enkä ollut jaksanut ladata, joten äiti kuvitteli minun kompastuneen ja lyöneen pääni pesukoneeseen tai jotain....
Tuon jälkeen äiti muutti tapaansa niin, että jos en vastannut puhelimeen lähetti viestin "Ellet vastaa tähän huomiseen mennessä soitan poliisit " :D
Tästä sais aivan tajuttoman hyvän sketsin! Samoin siitä vesuriäiteestä 😄
Vierailija kirjoitti:
Simppeli sormiruokakeittiö on täynnä näitä mammoja. Koska kaikki ruoka voi olla heidän mielestään vaarallista vauvalle/taaperolle, pitää muistaa kysyä ja varmistaa muilta ennen kuin vaivautuu ajattelemaan omilla aivoillaan, eikä vastauksista huolimattakaan osaa ajatella omilla aivoillaan.
Surullista!
Tää nyt ei oo kovin paha, mutta katselin yksi päivä ravintolassa kun semmoinen n. 1,5-2v tenava oli kiipeämässä syöttötuoliin ja isä säntäsi kauhuissaan väliin, älä älä kiipeä sehän voi kaatua. Ja nosti lapsen sinne tuoliin. Semmoinen ihan tavallinen tukeva syöttötuoli jota ei ihan helpolla kaadu. Mutta toki kannattaa olla varovainen ettei lapsi vaan koskaan oppisi kiipeilemään ja kehittäisi motorisia taitojaan..
Käyttäjä7272 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
yleisellä tasolla mm. ne hemputin kypärät joita lapsille puetaan sisällä kotona ettei pikku-petterille tuu pipi. Pöytien ym. huonekalujen kulmiin kiinnitettävät pehmikkeet ettei pikku-petterin pää kolahda. Ulkoillessa kammottavat värikkään heijastinliivit, pyöräillessä ja luistellessa kypärä. Uskomatonta mihin tämä maailma on menossa. Miten ennen on selvitty hengissä ilman kaikkea tätä?
No oppiiko se lapsi siitä sitten jotain kun kallo halkeaa kypärän puutteesta...
On fyysisesti mahdotonta, että vauva konttaisi seinään semmoista vauhtia että kallo murtuu :D Pään lyömisestä pöytäänkin seuraa vain iso itku ja pieni kuhmu.
Voi ei. Kuulostaa aivan mun äidiltä.
Varsinkin tuosta lahja-asiasta on tosi tarkka. Siitä tuli lapsena sellainen tunne, että mikään juhla ei ole minua varten, ja saamani lahja tuntui vain joltakin lohdutuspalkinnolta. Ei se ilahduttanut. Synttärit oli vain sellainen leikki, joka meni äidin käsikirjoituksen mukaan.
Nyt kun olen aikuinen, antaa äiti lahjat ehdottoman tasapuolisesti. Minä ja veljen vaimo saadaan aina samat lahjat. Sen äiti oikein mainitsee erikseen. Joka kerta. Sama juttu mieheni ja veljeni lahjojen kanssa.
Ei se ole kovin kivalta tunnu.
Parempi mieli jäisi jos ei tulisi mitään lahjaa.
Tämä sama ylihuolehtivainen äiti on aina pitänyt minua ilmaisena terapeuttinaan. Jo alle 10-vuotiaana sain kuulla varsin avointa avautumista aikuisten asioista ja huolista 😒