Lue keskustelun säännöt.
Haluaisitko adoptoida lapsen ulkomailta? Miksi tai miksi et?
Jos haluaisit mutta et kuitenkaan tee sitä niin mikä on syynä? (Onko muita syitä kuin rahattomuus, oma sairaus tms.? )
Kommentit (179)
Eipä tuo adoptio onnistu sinkkumieheltä sen paremmin, kuin biologisen lapsen hankkiminenkaan ilman naista.
Mutta siis vakavasti puhuen, jos olisin parisuhteessa eikä lapsen hankkinen normaalein menetelmin onnistuisi, olisin valmis adoptoimaan tai ainakin harkitsemaan sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kaksi biologista lasta, enkä halua enempää.
Kansainväliseen adoptioon liittyy myös paljon ongelmia, esim. ihmiskauppa. En halua tukea tällaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi adoptoida. Minusta näille lapsille on parempi elää synnyinmaassaan, adoptio ei tee heitä välttämättä yhtään onnellisemmiksi vaikka saisi elää rikkaammin.
Minä haluaisin, että sinä kiertäisit maailman orpokoteja, ja kertoisit kaikille omaa kotia kaipaaville lapsille, että heidän on parempi olla siellä missä ovat.
Kaikista mieluiten he haluaisivat olla vanhempiensa tai sukulaistensa kanssa, tai adoptoituna omaan maahan sellaiseen perheeseen, joka pystyisi heistä huolehtimaan.
Älä kuvittele, että raha olisi ratkaisu kaikkeen tai toisi onnea. Se ei tee myöskään kenestäkään hyvää vanhempaa.
Kyllä lähtömaassa käydään läpi adoptiolapsen sukulaiset, haluaako ja pystyykö sukulaiset huolehtimaan lapsesta. Sehän kuuluu kv-adoption prosessiin. Jos ei omasta maasta löydy adoptioperhettä , lapsi tulee kv-adoptioon.
Niin, näitä "orpo" parkoja, joille ei löydy yhtään elossa olevaa sukulaista. Lapsia, varsinkin vauvoja, kaapataan vanhemmiltaan ja adoptoidaan ulkomaille. Tätä tapahtuu ainakin Etelä-Amerikassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi adoptoida. Minusta näille lapsille on parempi elää synnyinmaassaan, adoptio ei tee heitä välttämättä yhtään onnellisemmiksi vaikka saisi elää rikkaammin.
Minä haluaisin, että sinä kiertäisit maailman orpokoteja, ja kertoisit kaikille omaa kotia kaipaaville lapsille, että heidän on parempi olla siellä missä ovat.
Kaikista mieluiten he haluaisivat olla vanhempiensa tai sukulaistensa kanssa, tai adoptoituna omaan maahan sellaiseen perheeseen, joka pystyisi heistä huolehtimaan.
Älä kuvittele, että raha olisi ratkaisu kaikkeen tai toisi onnea. Se ei tee myöskään kenestäkään hyvää vanhempaa.
Kyllä lähtömaassa käydään läpi adoptiolapsen sukulaiset, haluaako ja pystyykö sukulaiset huolehtimaan lapsesta. Sehän kuuluu kv-adoption prosessiin. Jos ei omasta maasta löydy adoptioperhettä , lapsi tulee kv-adoptioon.
Niin, näitä "orpo" parkoja, joille ei löydy yhtään elossa olevaa sukulaista. Lapsia, varsinkin vauvoja, kaapataan vanhemmiltaan ja adoptoidaan ulkomaille. Tätä tapahtuu ainakin Etelä-Amerikassa.
Siksipä Suomeen ei sieltäpäin tule lapsia kuin Kolumbiasta. Tarkistetuilta yhteistyökumppaneilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen adoptoinut kaksi kertaa. Samasta maasta. Toinen on nyt teini-ikäinen ja toinen esiteini. Molemmat tulleet perheeseen alle vuoden ikäisinä vauvoina.
Koen että prosessi oli raskas, mutta palkinto siitä mahtava. En vaihtaisi pois mistään hinnasta.
Enkä koe että meillä olisi mitään ongelmia joita ei olisi sellaisillakaan, joilla on biologisia teini-ikäisiä tai sitä lähestyviä lapsia.
Adoptio oli ainoa vaihtoehto sillä en voi saada omia biologisia lapsia.Lapsettomana eläminen ei ollut vaihtoehto?
Jos voi adoptoida niin miksi valita lapseton elämä? Ilmeisesti kuulut niihin naisiin joiden mukaan naisten täytyy hommata omia lapsia tai olla ilman.
Adoptointi ei ole moraalisesti oikein.
Mistä kuvittelit minun olevan nainen? Olen kylläkin ulkomailta adoptoitu mies, joten omaa kokemusta löytyy.Etkö voi hyväksyä muiden erilaisia mielipiteitä, vai mikä on ongelmasi?
Sinun mielipiteesi miehenä on siis että naisten täytyy itse tehdä lapset tai olla ilman. Oletko elänyt huonossa adoptio perheessä kun koet olevasi moraalisesti väärä valinta? Olisitko mieluummin elänyt "omassa maassa sitä" voithan vielä lähteä sinne.
Adoptiokeskustelussa ongelma on juuri tämä. Yllä joku kirjoittaa todella ilkeästi ihmiselle, joka oletetusti on adoptoitu ja ehkä hänellä on siitä jokin trauma. Keskustelu pyörii aikuisten ympärillä, kellä on oikeus ja mikä on motivaatio adoptoida.
Lapsista puhutaan kun kauppatavarasta. Ja moni jonka mielestä adoptio on tavalla tai toisella väärin ja epäilyttävää, puhuu adoptoiduista pelkkinä ongelmakimppuina. Ja tässä on Suomen ongelma: haasteet tunnistetaan, ne tiedetään, mutta niille ei tehdä mitään. Voin kertoa, ihan Suomessa syntyneenä adoptiolapsena, että saamani kohtelu on välillä ollut ala-arvoista, vaikka en ulkonäöltäni eroa tavallisesta kansalaisesta mitenkään. Lapsena adoptiosuku piti käsivarren mitan päässä, ensimmäisen poikaystävän äiti ei halunnut tavata, koska "ei sen kaltaisista voi koskaan tietää".
Omiin traumoihini en ole saanut apua. Kela ei tunnista minulla mitään ongelmaa, minulla ei ole varaa maksaa terapiaa yksin. Pelastakaa lapset ry ei edes vastannut viestiin aikoinaan.
Ongelma on se että nää keskustelut lähtee aina pyörimään sen ympärillä, että tänne ketjuun ilmestyy tuo yksi sama ja sama ehkä-adoptoitu sappea sylkevä mies ja joku besserwisser joka on mukanähnyt kauheuksia yhdessä tuttavaperheessä.
Nää kaksi alkaa dominoida tätä keskustelua. Jompikumpi luultavasti myös sitten ap...
Riippumatta siitä, onko tuo yksi keskustelija oikeasti adoptoitu vai ei, niin suurin ongelma adoptiokeskusteluissa on kyllä se, että adoptiovanhempien ja adoptoimishalukkaiden vanhempien ääni on valtavan paljon suurempi kuin adoptoitujen ja syntymävanhempien ääni. Keskustelu todella pyörii adoptiovanhempien näkökulmasta, mihin heillä on oikeus, mitä he haluavat ja tarvitsevat, mitä vaikeuksia heillä on. Tosi kuvaavaa on se, että jenkeissä monet valkoiset adoptiovanhemmat, jotka ovat adoptoineet ruskean lapsen puhuvat kohtaamastaan rasismista omasta näkökulmastaan, miten kamalaa on kun HE ovat nyt joutuneet rasismin kohteeksi :(
Niin. Kyllä se valkoinen nainen liikkuessaan erivärisen lapen kanssa joutuu ihan henk koht kohtaamaan rasismia.
Tällä tuskin suomeksi kirjoittelee kv adoptoitujen syntymävanhempia? Miksiköhän...
Ja s ettei adoptoituja löydy tänn räyhäämään mien hirveä asia se adoptio heille oli, voi johtua ihan siit ettei se ole sitä ollut.
T. ”Mamupatjaksi” nimielty
No varmasti joutuu rasismin kohteeksi, mutta entäs se lapsi sitten? Eiköhän hänen kokemuksensa ole paljon pahempi, ja hän ei ole tilannettaan itse valinnut, kuten a-vanhemmat.
Ei se, että näihin ketjuihin ei tule adoptoituja kirjoittamaan negatiivisista kokemuksistaan tarkoita, että heitä ei olisi. Englanninkielisessä blogimaailmassa on lukemattomia blogeja, joissa adoptoidut (sekä kotimaan että kansainvälisen adoption kautta, sekä heti syntymän jälkeen että myöhemmin adoptoidut) kertovat että ovat kokeneet adoption hyvin negatiivisena, vaikka adoptiovanhemmat olisivat olleet ns. hyviä.
Englanninkielisissä maissa on täysin erilainen adoptiovalmennus ja muu kehys kuin Suomessa.
Et voi tuoda noita yks yhteen Suomeen. Plus että ne nyt aikuiset elää eri maailmassa kuin nykylapset.
Suuri osa näistä kirjoittajista on adoptoitu vastasyntyneenä samanväriseen perheeseen. Riippumatta adoptiovalmennuksen eroista on selvää, että tuossa tilanteessa on lapselle vähemmän haasteita kuin kansainväliselle adoptiolapselle. Silti heillä on pysyviä ongelmia, joiden kokevat johtuvan adoptiosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjälle suora pääsy omiin lokitietoihin ja halutessaan mahdollisuus pyytää automaattinen ilmoitus tai raportti sähköpostiin tai tekstiviestinä.
Hysteerikot unohtaa että sähköisen kannan tuetoturva on parempi kuin vanhojen paperikansioiden, niiden selailua ei valvottu mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi adoptoida. Minusta näille lapsille on parempi elää synnyinmaassaan, adoptio ei tee heitä välttämättä yhtään onnellisemmiksi vaikka saisi elää rikkaammin. Adoptoiduilla on aina omat ongelmansa. Hyvä, että ulkomaat kiristävät ehtojaan.
Minusta adoptointi on muutenkin itsekästä.
En minäkään. En osaisi tehdä heidän elämästään onnellista ja turvallista, kun ympäristö olisi liian erilainen. En haluaisi riistää keneltäkään kotia, kotimaata tai tuttuja ihmisiä. Menin lukemaan sen Anu Myllärin kommentteja adoptiosta.
En myöskään ottaisi kulkukoiraa ulkomailta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi adoptoida. Minusta näille lapsille on parempi elää synnyinmaassaan, adoptio ei tee heitä välttämättä yhtään onnellisemmiksi vaikka saisi elää rikkaammin.
Minä haluaisin, että sinä kiertäisit maailman orpokoteja, ja kertoisit kaikille omaa kotia kaipaaville lapsille, että heidän on parempi olla siellä missä ovat.
Kaikista mieluiten he haluaisivat olla vanhempiensa tai sukulaistensa kanssa, tai adoptoituna omaan maahan sellaiseen perheeseen, joka pystyisi heistä huolehtimaan.
Älä kuvittele, että raha olisi ratkaisu kaikkeen tai toisi onnea. Se ei tee myöskään kenestäkään hyvää vanhempaa.
Kyllä lähtömaassa käydään läpi adoptiolapsen sukulaiset, haluaako ja pystyykö sukulaiset huolehtimaan lapsesta. Sehän kuuluu kv-adoption prosessiin. Jos ei omasta maasta löydy adoptioperhettä , lapsi tulee kv-adoptioon.
Niin, näitä "orpo" parkoja, joille ei löydy yhtään elossa olevaa sukulaista. Lapsia, varsinkin vauvoja, kaapataan vanhemmiltaan ja adoptoidaan ulkomaille. Tätä tapahtuu ainakin Etelä-Amerikassa.
Olen lukenut Kiinasta samaa.
Mä ajattelin aina adoptoivani, mutta mietittyäni asiaa monelta kannalta, käytyäni adoptioneuvonnassa ja myös lahjasoluneuvonnassa ja siihen liittyvällä psykologikäynnillä,päädyin kuitenkin mieheni kanssa lahjoitettuihin munasoluihin.
Suurimpina syinä adoptioajatuksen hylkäämiseen oli mm. siihen kuluva aika ja epävarmuus siitä tulisiko koko lupaa edes saamaan, mahdolliset myöhemmin paljastuvat psyyken ongelmat lapsella ja juurettomuuden tunne. Tiedän / tunnen / olen tuntenut kaksi Suomen sisällä adoptoitu ihmistä. Toivon että lapsemme löytää meistä tulevaisuudessa edes jotain samaistuttavaa,koska on hän ainakin puoliksi geneettisesti meidän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi adoptoida. Minusta näille lapsille on parempi elää synnyinmaassaan, adoptio ei tee heitä välttämättä yhtään onnellisemmiksi vaikka saisi elää rikkaammin.
Minä haluaisin, että sinä kiertäisit maailman orpokoteja, ja kertoisit kaikille omaa kotia kaipaaville lapsille, että heidän on parempi olla siellä missä ovat.
Kaikista mieluiten he haluaisivat olla vanhempiensa tai sukulaistensa kanssa, tai adoptoituna omaan maahan sellaiseen perheeseen, joka pystyisi heistä huolehtimaan.
Älä kuvittele, että raha olisi ratkaisu kaikkeen tai toisi onnea. Se ei tee myöskään kenestäkään hyvää vanhempaa.
Kyllä lähtömaassa käydään läpi adoptiolapsen sukulaiset, haluaako ja pystyykö sukulaiset huolehtimaan lapsesta. Sehän kuuluu kv-adoption prosessiin. Jos ei omasta maasta löydy adoptioperhettä , lapsi tulee kv-adoptioon.
Niin, näitä "orpo" parkoja, joille ei löydy yhtään elossa olevaa sukulaista. Lapsia, varsinkin vauvoja, kaapataan vanhemmiltaan ja adoptoidaan ulkomaille. Tätä tapahtuu ainakin Etelä-Amerikassa.
Siksipä Suomeen ei sieltäpäin tule lapsia kuin Kolumbiasta. Tarkistetuilta yhteistyökumppaneilta.
En pidä Kolumbiaa kovin luotettavana maana.
Tykkään koiristani, vaikken ole niitä synnyttänytkään. En tiedä, syntyisikö adoptiolapseen samanlainen hoivavietti. Onneksi olen niin köyhä, etten pääse "kokeilemaan". Jotenkin ajattelen, että adoptoivien vanhempien pitäisi olla superihmisiä, itse en ole. Varautua vaikka siihen että selviävät, kun helposta lapsesta kasvaakin biologisten vanhempiensa kaltainen narkkari ja roisto esim. En osta koskaan mitään yllätyspussejakaan. Entä riittäisikö rakkaus, jos lapsi olisikin pettymys, esim. sairaampi kuin aluksi tiedetty? Tiedän myös ihan kivan perheen, isä erityisen mukava, minkä adoptiopojasta kasvoi huumekauppias. Ei varmasti johtunut adoptioperheestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veri on vettä sakeampaa.
Mutta.
Pystyväthän jotkut hoitamaankin toisten lapsia. Kai joillain on muita suurempi hoivavietti.
Mutta silti mietin vaikeita paikkoja.
Omaa lastaan rakastaa silloinkin, kun ei hyväksy tämän tekoja. Pystyisikö vierasta rakastamaan tarpeeksi siinä tilanteessa? Tai osaisiko sitä näyttää tarpeeksi hyvin lapselle, jolla on traumoja takanaan?
Uusioperhettä kokeilleena tiedän, ettei adoptio olisi mun juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.ksml.fi/teemat/sunnuntaisuomalainen/Adoption-ongelmista-vai…-–-Moni-lapsi-ajautuu-vaikeuksiin/859534
Nuoruusiässä tarve oman identiteetin lujittumiseen voimistuu. Adoptionuori voi yrittää ratkaista kehitykselliset ristiriitansa kääntymällä adoptiovanhempiaan vastaan. Hän saattaa haluta tavata syntymävanhempansa tai yrittää löytää heihin yhteyttä psykologisella tasolla. Nuori voi vaeltaa päämäärättömästi kuin etsimässä jotakin tai samastua johonkin piirteeseen, jonka hän tietää tai muistaa syntymävanhemmistaan
Nykyisin valtaosa Suomessa adoptoitavista lapsista tulee rajojemme ulkopuolelta, ja monilla heistä on terveydellisiä ja psyykkisen kehityksen ongelmia. Vaikeasti deprivoidun lapsen kiinnittyminen ottovanhempiin vaatii onnistuakseen usein asiantuntija-apua ja erityisosaamista.
Vierailija kirjoitti:
Voi voi, ihan kuin biologisilla lapsilla ei olisi ongelmia😂😂😂
Ei kukaan ole väittänyt että omat biologiset lapset olisivat täysin ongelmattomia, mutta on se kuitenkin niin että veri on vettä sakeampaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi, ihan kuin biologisilla lapsilla ei olisi ongelmia😂😂😂
Ei kukaan ole väittänyt että omat biologiset lapset olisivat täysin ongelmattomia, mutta on se kuitenkin niin että veri on vettä sakeampaa.
Omat lapset on omia, oli ne sitten biologisia tai adoptoituja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi, ihan kuin biologisilla lapsilla ei olisi ongelmia😂😂😂
Ei kukaan ole väittänyt että omat biologiset lapset olisivat täysin ongelmattomia, mutta on se kuitenkin niin että veri on vettä sakeampaa.
Omat lapset on omia, oli ne sitten biologisia tai adoptoituja.
Ainakin jos kokee, että veri on vettä sakeampaa kannattaa jättää adoptiovanhemmuus väliin. Mulla on kahdenlaisia omia lapsia, yhtä omia ovat. Eikä mieskään ole mulle mitään sukua ;)
Mielestäni kuulostaa epäitsekkäimältä tavalla muodostaa perhe. Antaa perhepaikka, jonkun itsekkäästi tehdylle lapselle. En ole perehtynyt adoptioasiaan, mutta näin ihan järjellä ajateltuna.
Minulla on vain itsekkäästi omilla geeneilläni varustettuja lapsia.