Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kotihoidontuella eläjät!! MILLÄ tarkalleen ottaen elätte!?
Kotihoidontuen määrä ensinnäkin huima (ilman kuntalisiä). Siihen vielä suht kova verotus (itselläni tulee olemaan 23). Mies tienaa NETTONA n.2000€, asumiseen menee kuukaudessa jo pelkästään n 1000€. Lisäksi vakuutukset ja muut laskut, bensat, ruuat, vaipat, lääkkeet.. lapsi kasvaaa ja vaatteetkin käyvät pieniksi.
Millä tässä kuuluisi elää? Ei varmaan tarvitse paljoa miettiä mitään omia harrastuksia tai lapsen viemistä vaikkapa hoploppiin?
Joo, ulkona ja puistoissa käyminen on toki ilmaista,mutta silti.
Emme ole esim asumistukeenkaan oikeutettuja, tietenkään...
Kertokaas nyt millä te muut kotihoidontuen piirissä olevat elätte.
Kommentit (205)
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti naiset miettikää vähän sitä uraannekin. Karmean kuuloista roikkua vuosikaudet puolison ja yhteiskunnan tukien varassa. Ymmärrän kyllä lyhyehköt hoitovapaat mutta en täyttä kotiäiteilyä, varsinkaan jos ei voi itse sitä rahoittaa. Eikö teillä ole uraa, kunnianhimoa, koulutusta?
Olen akateeminen nainen ja tein lapseni varttuneella iällä. Katsoin olevani oikeutettu downshiftata jonkun aikaa, olihan tuota koulutusta työtä ja uraa takana jo parikymmentä vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden parin vuoden hoitovapaan hinta keskituloiselle naiselle on kymmeniä tuhansia euroja. Menetetty palkka ja eläkkeet. Miksi mies ei pidä edes osaa hoitovapaasta tai korvaa osaa menetyksistä?
Vierailija kirjoitti:
Yhden parin vuoden hoitovapaan hinta keskituloiselle naiselle on kymmeniä tuhansia euroja. Menetetty palkka ja eläkkeet. Miksi mies ei pidä edes osaa hoitovapaasta tai korvaa osaa menetyksistä?
1. Suuri osa hoitovapaan pitäjistä taitaa olla pienituloisia/ tulottomia, joilla ei ole varsinaisia uratavotteita
2. Mistä rahasta mies korvaa jos mieskään ei tienaa paljon? Hyvä jos pakolliset laskut saa maksettua sillä miehen palkalla.
3. Kaikkea ei voi mitata rahassa. Monelle äidille se kotiinjääminen on arvovalinta. Ja kyllä,myös mies voi tehdä tämän arvovalinnan mutta biologiselta kannalta katsottuna se on usein äidille tärkeämpää - vaikka toki sitä ei nykymaailmassa saa ääneen sanoa.
Kokemukseni mukaan ne urasuuntautuneet naiset kyllä palaa töihin nopeasti tai eivät edes tee lapsia. Ongelma on siinä että urasuuntaunut nainen ei pysty hyväksymään toisen naisen valintaa jäädä kotiin ja panostaa lapsiinsa.
Sain kolmesta lapsesta kotihoidontuen ja pienen hoitolisän siihen päälle. Olisko ollu 430e/kk. Kahdesta erityislapsesta vammaistuki yht. 184e/kk. Lapsilisät neljästä lapsesta 460e. Eli yhteensä mulla tuloja käteen reilu tonni kuussa. Kyllä sillä eleli!
Meillä omakotitalo josta lainaa ja kahta autoa pidettiin myös hoitovapaani ajan. Olin 3v kotona. Tottakai mies maksoi suuremman osan juoksevista menoista. Hän hieman alle keskituloinen. Mutta ihmeen hyvin pärjättiin, vaikka kahden erityislapsen vuoksi meillä oli myös paljon sairaala- lääke- ja matkakuluja. Vammaistuet kulujvat käytännössä kokonaan niihin. Mihin ne tietty on tarkoitettukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen tuloilla.
Miksihän tätä oli alapeukutettu? Olisiko parempi vastaus ollut, että tuilla eletään? Mitä se kenellekään kuuluu, jos perhe haluaa omilla rahoillaan hoitaa lapset kotona? Meilläkin useampi lapsi kyseessä, joten taatusti yhteiskunnallekin halvempaa näin kuin jos lapset laitettaisiin kunnalliseen.
En saanut edes kodinhoidontukea, sillä asuimme ulkomailla. Asumiskulut ja lainat pystyin silti omalta osaltani hoitamaan. 10 000 euroa säästöjä, säästöjen loputtua miehen tuloilla. Lapsilisät sain. Lapsi meni hoitoon täytettyään 2 v 11 kk, muutimme takaisin Suomeen kuukautta aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säästöillä. Periaatteessa en ole kovin suunnitelmallinen ihminen, esim omistuasumista olen alkanut miettiä vasta kolmekymppisenä kun toisilla on säästötilit jo nuoresta. Samoin opiskelu- ja työasiat ovat menneet omalla painollaan. Mutta olin hyvin tietoinen näistä lapsenhoitoon liittyvistä raha-asioista jo ennen varsinaista vauvakuumetta. Joten meillä on ollut yli kymppitonni säästössä ennen kummankin lapsen syntymää.
Tuttavapiirissä (korkeakoulutettuja, pk-seutu) aika monelle on tuntunut olevan tärkeää se tarpeeksi iso omistusasunto ennen kuin lasta edes yritetään. Olen joskus miettinyt, että tajuavatko kaikki mitä se käytännössä tarkoittaa juuri näiden lastenhoitokuvioiden takia. Mutta ihmisillä on erilaiset arvotukset ja erilaisia taloudellisia tilanteita, ei voi tietää..
Kun minä olin kotona lasten kanssa (viitisen vuotta sitten) elettiin lähinnä kotihoidontuella, kuntalisällä, lapsilisillä ja miehen palkalla. Asuttiin Helsingin keskustassa vuokralla, autoa ei tarvittu. Ei ollut oikeastaan mitään lainoja, joten elinkustannukset oli sikamaista vuokraa lukuunottamatta pienet. Nykyisin olen työelämässä, asutaan omakotitalossa, on auto ja vene ja lemmikkejä, eikä ikinä pärjättäisi tuollaisella rahasummalla millä kotiäitiaikoina pärjättiin. Mutta oli ne "köyhäilyn" arvoisia aikoja ja taloudellisesti runsaampaa aikaa ehtii elää kun lapset tulee kouluikään. Alle kouluikäiset lapset ovat onneksi tyytyväisiä tosi vähästä, ei tarvita kaulomatkoja tai omia huoneita jokaiselle :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse saan minimi kotidoidontuen ja mies keskitason palkkaa. Tekee pitkää päivää, joten minulla ei harrastuksiin rahaa mene, koska harrastuksiin ei edes säännöllisesti pääse. Omakotitalon sijaan asumme edullisessa kerrostalossa. Hyvin pärjäillään. Olisi ollut virhe hankkia rivi- tai omakotiasunto, sillä kaikki olisi mennyt mikä olisi tullut. Tällä hetkellä penniä ei tarvitse venyttää.
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti naiset miettikää vähän sitä uraannekin. Karmean kuuloista roikkua vuosikaudet puolison ja yhteiskunnan tukien varassa. Ymmärrän kyllä lyhyehköt hoitovapaat mutta en täyttä kotiäiteilyä, varsinkaan jos ei voi itse sitä rahoittaa. Eikö teillä ole uraa, kunnianhimoa, koulutusta?
Niinpä. Ja vielä jos mies päättää lähteä, niin siinä sitten ihmetellään, että mihin elättäjä katosi ja mitäs nyt? Kannattaa lapioda tukevat perustukset omien jalkojensa alle myös, eikä heittäytyä toisen varaan aivan täysin. Vakkariduunista hoitovapaalla oleva nyt ei tietenkään tyhjänpäälle jää, mutta nämä monta lasta peräjälkeen tekevät kouluttamattomat ovat tukisysteemille ikuinen riesa siinä kohtaa, jos jäädään yh:ksi (kuten usein käy tässä sosioekonomisessa luokassa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti naiset miettikää vähän sitä uraannekin. Karmean kuuloista roikkua vuosikaudet puolison ja yhteiskunnan tukien varassa. Ymmärrän kyllä lyhyehköt hoitovapaat mutta en täyttä kotiäiteilyä, varsinkaan jos ei voi itse sitä rahoittaa. Eikö teillä ole uraa, kunnianhimoa, koulutusta?
Niinpä. Ja vielä jos mies päättää lähteä, niin siinä sitten ihmetellään, että mihin elättäjä katosi ja mitäs nyt? Kannattaa lapioda tukevat perustukset omien jalkojensa alle myös, eikä heittäytyä toisen varaan aivan täysin. Vakkariduunista hoitovapaalla oleva nyt ei tietenkään tyhjänpäälle jää, mutta nämä monta lasta peräjälkeen tekevät kouluttamattomat ovat tukisysteemille ikuinen riesa siinä kohtaa, jos jäädään yh:ksi (kuten usein käy tässä sosioekonomisessa luokassa).
Oliko niin, et kht. lla oli Suomessa 8000 naista, joista puolet sellaisia joilla korkeakoulutus ja puolella alempi koulutus ja siitä puolesta neljäsosa sellaisia joilla ei työpaikkaa johon palata..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti naiset miettikää vähän sitä uraannekin. Karmean kuuloista roikkua vuosikaudet puolison ja yhteiskunnan tukien varassa. Ymmärrän kyllä lyhyehköt hoitovapaat mutta en täyttä kotiäiteilyä, varsinkaan jos ei voi itse sitä rahoittaa. Eikö teillä ole uraa, kunnianhimoa, koulutusta?
Niinpä. Ja vielä jos mies päättää lähteä, niin siinä sitten ihmetellään, että mihin elättäjä katosi ja mitäs nyt? Kannattaa lapioda tukevat perustukset omien jalkojensa alle myös, eikä heittäytyä toisen varaan aivan täysin. Vakkariduunista hoitovapaalla oleva nyt ei tietenkään tyhjänpäälle jää, mutta nämä monta lasta peräjälkeen tekevät kouluttamattomat ovat tukisysteemille ikuinen riesa siinä kohtaa, jos jäädään yh:ksi (kuten usein käy tässä sosioekonomisessa luokassa).
.. Ja toisekseen, mitä se sulle kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti naiset miettikää vähän sitä uraannekin. Karmean kuuloista roikkua vuosikaudet puolison ja yhteiskunnan tukien varassa. Ymmärrän kyllä lyhyehköt hoitovapaat mutta en täyttä kotiäiteilyä, varsinkaan jos ei voi itse sitä rahoittaa. Eikö teillä ole uraa, kunnianhimoa, koulutusta?
Niinpä. Ja vielä jos mies päättää lähteä, niin siinä sitten ihmetellään, että mihin elättäjä katosi ja mitäs nyt? Kannattaa lapioda tukevat perustukset omien jalkojensa alle myös, eikä heittäytyä toisen varaan aivan täysin. Vakkariduunista hoitovapaalla oleva nyt ei tietenkään tyhjänpäälle jää, mutta nämä monta lasta peräjälkeen tekevät kouluttamattomat ovat tukisysteemille ikuinen riesa siinä kohtaa, jos jäädään yh:ksi (kuten usein käy tässä sosioekonomisessa luokassa).
Oliko niin, et kht. lla oli Suomessa 8000 naista, joista puolet sellaisia joilla korkeakoulutus ja puolella alempi koulutus ja siitä puolesta neljäsosa sellaisia joilla ei työpaikkaa johon palata..
Niin, moniongelmaisten lapsien yh:t ovatkin enimmäkseen työttömyyskorvauksella vailla aikomustakaan mennä töihin ja aktivointimallikin kismittää kun nicopetterillä on toimintaterapiaa, yasminilla puheterapiaa, yadessalla muuten vaan terapiaa ja itselläkin kolmetoista eri lääkitystä sekä burnout kolmen exän takia kun pitää järjestellä lasten tapaamisia ja kinuta elareita.
Miten te kotiäidit olette varautuneet esim. avioeroon tai jos puolisonne menehtyy tai sairastuu? Millä aiotte elää eläkeikäisenä jos ette ole kerryttäneet omaa eläkettänne? Mitä teette kun lapset on isompia tai teinejä?
Elettiin miehen tuloilla. Mulle tuli lapsilisät, kh-tuki ja iltatöistä muutama satanen, yht. n. 600€. Nyt tuntuu hurjalle, mut kotona olin kolme vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Säästöillä. Periaatteessa en ole kovin suunnitelmallinen ihminen, esim omistuasumista olen alkanut miettiä vasta kolmekymppisenä kun toisilla on säästötilit jo nuoresta. Samoin opiskelu- ja työasiat ovat menneet omalla painollaan. Mutta olin hyvin tietoinen näistä lapsenhoitoon liittyvistä raha-asioista jo ennen varsinaista vauvakuumetta. Joten meillä on ollut yli kymppitonni säästössä ennen kummankin lapsen syntymää.
Tuttavapiirissä (korkeakoulutettuja, pk-seutu) aika monelle on tuntunut olevan tärkeää se tarpeeksi iso omistusasunto ennen kuin lasta edes yritetään. Olen joskus miettinyt, että tajuavatko kaikki mitä se käytännössä tarkoittaa juuri näiden lastenhoitokuvioiden takia. Mutta ihmisillä on erilaiset arvotukset ja erilaisia taloudellisia tilanteita, ei voi tietää..
Minusta taas on käsittämätöntä joutua elämään säästöillä. Perheen menit on syytä olla sellaiset, että pärjätään tarvittaessa hetki vain toisen palkalla. Elämässä voi tapahtua mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Miten te kotiäidit olette varautuneet esim. avioeroon tai jos puolisonne menehtyy tai sairastuu? Millä aiotte elää eläkeikäisenä jos ette ole kerryttäneet omaa eläkettänne? Mitä teette kun lapset on isompia tai teinejä?
Minulla on ammatti. Olen ollut töissä ennen kotiäitiyttä ja palaan töihin sen jälkeen. Pärjäämme minun tuloillani tarvittaessa, toki tiukkaa olisi samoin kuin nyt kotiäitinä. Eläke minua huolestuttaa ja meillä onkin suunnitelmana sijoittaa puolet minun tulevasta palkastani säästöiksi mm eläkettä varten. Toki töihin palattuani kerkeän olemaan töissä vielä ainakin 30-v ennen eläkettä.
Vierailija kirjoitti:
Miten te kotiäidit olette varautuneet esim. avioeroon tai jos puolisonne menehtyy tai sairastuu? Millä aiotte elää eläkeikäisenä jos ette ole kerryttäneet omaa eläkettänne? Mitä teette kun lapset on isompia tai teinejä?
Mikä on kotiäiti?
Kht. tai käyttävä perhe ei ole kotiäiti.
Mennä töihin aattelin sit kun nuorin eskarissa.
Alue: Aihe vapaa
Kuten täälläkin on moni sanonut, ollaan sen perheen isän palkalla.
Moni joka pitää muksuaan kunnallisessa, on enemmän yhteiskunnan tuen varassa.
Ja ura.. Mikä hiton ura? Porukka puurtaa siinä yhessä ja samassa hommassa 50 vuotta, kauhee jos siihen tulee muutaman vuoden tauko kun hoitaa kotona jälkikasvuaan?