Lue keskustelun säännöt.
Väkivaltalapsuuden omaavat: mikä on ollut pienin syy saada selkäsauna?
17.01.2018 |
Tämä siis spin-off ketju tuohon väkivaltainen mies - ketjuun. Mistä mitättömyyksistä sait lapsena selkäsaunan? Selkäsaunaksi luettakoon kaikki pikku luunappia isommat ”interventiot”.
Minua on hakattu remmillä, risulla, sähköjohdolla, mattopiiskalla ja kepillä mm seuraavista:
- maitolasi kastui vahingossa
- kengät oli epäjärjestyksessä kenkätelineessä
- olin veljen kanssa hippaa ja matot meni kurttuun
- paiskasin jääkaapin oven ”liian kovaa ja väärin” kiinni
- uskalsin olla jostain eri mieltä isän kanssa
- katsoin isää mukamas jotenkin pahasti
- kun sain kokeesta kerran seiskan (aina piti olla 9 tai 10)
Ja kyllä,, koko lapsuus oli pelkoa ja kauhua täynnä kun isä oli raivohullu despootti jolla napsahti aina vähän väliä pikkuasioista. Sitten hakattiin lapset niin ettei pystynyt kunnolla istumaan viikkoon. Koulussa ope näki piiskausjäljet mutta ei tehnyt mitään asialle, 70-80luvulla lapsen hakkaaminen oli ”perheen sisäinen asia”. Isä on hullu vieläkin, yhtään ei ole meno rauhoittunut vaikka jo yli seitsenkymppinen.
Kommentit (472)
Vierailija 191. Lapsesi on hiljainen, koska arvostelet hänen naisen kehoaan läskiksi ja siirrät traumasi häneen.Lapset vaistoavat erillaisuuden ja hakkaavat lapsesi kehittyvää ruumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vierailija 196. vanhempasi olivat oikeassa...olet äitisi syrjähyppy vähä älyisen naapurin pekan kanssa.Salaisuus paljastuu isäsi kuoltua ja jäljität Pekan KADONNEEN jäljillä ohjelmassa. Pekka kertoo hukanneensa äitisi osoitteen ja puhelinnumeron ja koska ei osaa heikkolahjaisena käyttää internettiä ei ottanut sinuun aiemmin yhteyttä...lopuksi itkette, halaatte ja saat selityksen tyhmyyteesi.
Sanoin väärällä äänensävyllä " Okei" ja lensin seinään.
Vierailija kirjoitti:
Luin vain ekan sivun ja kyyneleet valuivat valtoimenaan. Onko vanhempanne jälkeenpäin pyytäneet anteeksi tai katuneet?
Eivät tietenkään pyydä anteeksi. Oikein suuttuivat kun kerran yritin ottaa puheeksi. Heidän mielestään olen kiittämätön kakara jota olisi pitänyt piiskata vielä enemmän kun en ymmärrä olla hyvästä lapsuudestani kiitollinen! (Lapsuus oli siis törkeitä pahoinpitelyitä täynnä)
Odottakaa että mummon kunto on heikko. Ottakaa lapset mukaan mummille.Pyytäkää mummia kertomaan lapsille miksi äiti ei anna käydä kylässä.Jos mummi ei suostu niin kerrot itse.Pyydä lapsia sylkemään mummin naamalle.Poistutte , ettekä palaa koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun itse sanoin äidille paskasta lapsuudestani, oli vastaus "minkäs minä sille voin".
Hakkavat väkivaltapaskavanhemmat vetävät marttyyrivaihteen silmään jos vähänkään lapsuusaikoja muistelee. Tietenkin kieltävät että pahoinpitelyitä olisi ollutkaan (niitä oli ja paljon, ja me sisarukset muistamme kaiken koska näimme toisiamme pieksettävän) , mutta korneimmalta tuntuu se että aloittavat värisevällä äänellä marttyyriulinan, eli näin:
- kaikkemme annettiin ja hyvä lapsuus rakennettiin, saisit olla kiitollinen!
- sullekin kaikki valmiiksi pedattu ja maksettu ja helpolla olet kaiken saanut! (En ole saanut penniäkään tukea kotoa lähfön jälkeen)
- saisit olla kiitollinen, näin hyvät vanhemmat!
- kyllä sulla oli helppo lapsuus ilman huolia ja murheita!
Niin se harhaisuus toimii. Lapsuus oli jokapäiväistä kauhua ja pelkoa ja kipua pahoinpitelyistä ja stressipelosta johtuen. Mutta nuo harhaiset hullut ovat ”unohtaneet” kaiken ja sepittäneet valetodellisuuden. Valetodellisuudessa ovat loistovanhempia ja ongelmat suhteessa aikuisiin lapsiin johtuvat ainoastaan siitä kun lapset on niin ”vaikeita”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Altzhaimer kirjoitti:
vierailija 196. vanhempasi olivat oikeassa...olet äitisi syrjähyppy vähä älyisen naapurin pekan kanssa.Salaisuus paljastuu isäsi kuoltua ja jäljität Pekan KADONNEEN jäljillä ohjelmassa. Pekka kertoo hukanneensa äitisi osoitteen ja puhelinnumeron ja koska ei osaa heikkolahjaisena käyttää internettiä ei ottanut sinuun aiemmin yhteyttä...lopuksi itkette, halaatte ja saat selityksen tyhmyyteesi.
Tää yksi syyllistäjähullu pilaa koko ketjun! Väkivaltalasten vertaistukiketju ei ole oikea paikka mielenterveysongelmaisen paskan suoltamiseen. Lopeta!
Vierailija kirjoitti:
Hakkavat väkivaltapaskavanhemmat vetävät marttyyrivaihteen silmään jos vähänkään lapsuusaikoja muistelee. Tietenkin kieltävät että pahoinpitelyitä olisi ollutkaan (niitä oli ja paljon, ja me sisarukset muistamme kaiken koska näimme toisiamme pieksettävän) , mutta korneimmalta tuntuu se että aloittavat värisevällä äänellä marttyyriulinan, eli näin:
- kaikkemme annettiin ja hyvä lapsuus rakennettiin, saisit olla kiitollinen!
- sullekin kaikki valmiiksi pedattu ja maksettu ja helpolla olet kaiken saanut! (En ole saanut penniäkään tukea kotoa lähfön jälkeen)
- saisit olla kiitollinen, näin hyvät vanhemmat!
- kyllä sulla oli helppo lapsuus ilman huolia ja murheita!Niin se harhaisuus toimii. Lapsuus oli jokapäiväistä kauhua ja pelkoa ja kipua pahoinpitelyistä ja stressipelosta johtuen. Mutta nuo harhaiset hullut ovat ”unohtaneet” kaiken ja sepittäneet valetodellisuuden. Valetodellisuudessa ovat loistovanhempia ja ongelmat suhteessa aikuisiin lapsiin johtuvat ainoastaan siitä kun lapset on niin ”vaikeita”.
Olen kuullut aivan samat repliikit, käsittämätöntä. Hyvät vanhemmat sen sijaan tuntuvat tuntevan pitkään syyllisyyttä pikkujutuista tyyliin "vieläkin harmittaa kun en tehnyt vauvakirjaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun itse sanoin äidille paskasta lapsuudestani, oli vastaus "minkäs minä sille voin".
Vie lapsesi kylää ja syljette mummon naamalle.Huudatte HÄPEÄ! Älkää koskaan palatko
Laittakaa mummon kahviin risiiniöljyä..kun se paskoo sohvalleen..naurakaa , osoittakaa sormella ja huutakaa KAKKAPYLLY!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En edes kyennyt lukemaan näitä juttuja, ahdistaa niin pahasti. Lapsiraukat.
Kysyisin kuitenkin teiltä joita pahoinpideltiin kotona lapsina, oletteko enää tekemisissä vanhempienne kanssa? Kummankaan? Oletteko ottaneet asian puheeksi vanhempienne kanssa aikuisena? Loppuiko pahoinpitely ennenkuin muututte kotoa, jos loppui niin koska, miksi? Puuttuiko kukaan tilanteeseen koskaan tai missään?
Vielä vähän jatkopohdintaa: oletan että hakkaajaisät (joissain tapauksissa äidit) ovat nyt ikäluokkaa 55-75 v. Siis suunnilleen, poikkeuksiakin on. Kiinnostaa miten aiotte toimia siinä vaiheessa kun alkavat tarvimaan apua?eli siinä 75v ja siitä eteenpäin?
Alatteko edunvalvojaksi? Omaishoitajaksi?
Oma psyko isä on jo ilmoittanut (huom siis käskenyt, ei pyytänyt) että lapset saavat sitten hoitaa hänet vanhana, hänhän ei mihinkään laitokseen lähde muiden armoille! (Haluaa siis jatkaa tyrannina ja komennella).
Mahta olla pettymys ja raivo melkoinen kun meistä lapsista kumpikaan ei aio auttaa. Aiomme olla isään ”hyvissä väleissä” eli lähettää joulukortin kerran vuodessa. Muutoin saa rypeä paskavaipoissa ihan keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku täällä ehti jo epäillä että hakatut lapset oli uhmakkaita nulikoita, varastelivat ja polttivat.
Ei enempää väärässä voisi olla. Me hakatut oltiin kilttejä, alistuvia, tottelevia, jokaista pienintäkin sääntöä noudattavia, koska pelkäimme kuollaksemme pahoinpitelyitä ja hakkaamista ja yritimme miellyttämällä ja ylikilttinä välttää pieksemisen.
No sitä nyrkkiä tuli silti. Kas kun tämä väkivalta mitä koimme ei ollut kasvatusväkivaltaa tai kuritusväkivaltaa. Se oli mielipuolista sadistista vallankättöväkivaltaa ja oman isän kohdalta nautintoväkivaltaa.
Isän paras rentoutuskrino ja stressinpurku oli raivopäisrnä silmät vihasta kiiluen hakata lapsiaan. Oikein tiedettiin että nyt saadaan nyrkistä, kun isä stressaavan työpäivän jälkeen ajoi pihaan sora ropisten, paiskasi ulko-oven ja jytisti portaat ylös kiukkuisin askelin. Siinä ei ehtinyt enää pakoon vaan alkoi nyrkki lätisemään tai remmi paukkamaan kun isä purki työveetutuksen lapseen. Jälkikäteen oli kun mitään ei olisi tapahtunutkaa ja jatkoi elämäänsä tyytyväisenä. Anteeksi ei ole pyytänyt koskaan. Eikä pyydä koska on mahtavsa isä omasta mielestään.Joo mutta ei kaikki. Muisteleppa niitä koulusi kauhuja. Niitä kurittomia nulikoita. Niitä tyttöjä jotka varasti avoimesti kioskilta kaikkien nähden. Niitä jotka kiusasi pienempiä. Niitä raskaaksi teininä tulleita. Olet varmaan vääryyttä kokenut. Mutta ei kaikki. Ei ohme että isällä palanu proput jos tommonen nuori.
Väkivallasta kun on eri tasoja. Kevyt piiskaus tai törkeä hakkaaminen. Hyväksymättä kumpaakaan, voisi kuitenkin sanoa, että selkäsauna varastamisesta tuntuu varmaan vähemmän epäoikeudenmukaiselta kuin siitä, että sanoo ok väärällä äänenpainolla. Tämä on vain omaa arvailuani. Siis jos saa "syystä" selkäänsä niin sen kestää paremmin kuin täysi mielivalta ja sadistinen pahoinpitely ilman "oikeaa"syytä.
Altzhaimer kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun itse sanoin äidille paskasta lapsuudestani, oli vastaus "minkäs minä sille voin".
Vie lapsesi kylää ja syljette mummon naamalle.Huudatte HÄPEÄ! Älkää koskaan palatko
Ei ole lapsia, en kestä lapsia ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
En edes kyennyt lukemaan näitä juttuja, ahdistaa niin pahasti. Lapsiraukat.
Kysyisin kuitenkin teiltä joita pahoinpideltiin kotona lapsina, oletteko enää tekemisissä vanhempienne kanssa? Kummankaan? Oletteko ottaneet asian puheeksi vanhempienne kanssa aikuisena? Loppuiko pahoinpitely ennenkuin muututte kotoa, jos loppui niin koska, miksi? Puuttuiko kukaan tilanteeseen koskaan tai missään?
Monella on välit poikki ja se onkin ainoa hyvä tapa toimia tällaisten vanhempien kanssa, he eivät muutu.
Itse en saanut (säälistä tms) katkottua välejä kokonaan. Tapaamme harvakseltaan. Ja väkivallan uhka on aina läsnä. Olen se aiempi vastaaja jolle isä on aikuisena yli kolmekymppisenä antanut todella rajun tukkapöllyn (iso kalju läntti tuli) ja ruokapöydässä jäätävän luunapin otsaan (kuhmu tuli). Molemmat syystä että olin jostain eri mieltä kuin isä.
Isä ei näe mitään väärää teoissaan ja on sitä mieltä että nelikymppistäkin lasta pitää kurittaa ja ojentaa koska hänellä on siihen oikeus. Anteeksi ei tule ikunä pyytämään (miksi, vikahan on noiden lasten!, sanoisi isä) ja jos on aistinut että välit on jännitteiset niin syyttää siitä lapsiaan ja nuhtelee kiittämättömäksi.
Isäni on hakannut minut usein sillä lailla että sairaalaan olisi pitänyt viedä ja poliisit soittaa, mutta nämä aina lakaistiin maton alle. Isä ei ole millään lailla joutunut vastuuseen teoistaan, ja se jos mikä minua eniten korpeaa!
Alzhaimer kirjoitti:
Vierailija 191. Lapsesi on hiljainen, koska arvostelet hänen naisen kehoaan läskiksi ja siirrät traumasi häneen.Lapset vaistoavat erillaisuuden ja hakkaavat lapsesi kehittyvää ruumista.
Onko sulla kaikki ihan ok?
Mistä sinä keksit näitä juttuja?
Pojilla ei yleensä ole naisen kehoa, ja vaikka olisi niin miksi sitä pitäisi arvostella?
Ei minun poikaani kukaan hakkaa. Ei ole koskaan hakannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Taas meni kommenttini "tarkastukseen"
No, lyhyesti esimerkit milloin sain isältä selkääni.Olin pari minuuttia myöhässä, sain nyrkistä.
Löin muka siskoani. -sain nyrkistä. (Tosin äiti näki tilanteen ja sanoi isälle että sisko valehteli, ei tietenkään pyytänyt anteeksi)
Sain matikankokeesta 6, isä ravisteli ja heitti päin naulakkoa (voitte kuvitella etten enää ikinä näyttänyt matikan kokeitani)
On sen takia myös töninyt päin esim kaappiaSain selkääni kun leikkiessä puhuin ääneen.
Pahin kun olin 16 ja löysin goottityylin ja äiti antoi värjätä tukan mustaksi ja käyttää goottivaatteita... isä löi kaljapullolla päähän, hakkasi ja h*ritteli.
No ton gootti"tyylistä" suuttumisen ymmärrän. Kukaan järkevä ei halua lapsensa olevan wt-p*ska.
Olet sairas kun tulet kommentoimaan tuollaista tälläiseen keskusteluun.
Itse en olisi kyllä hakannut. Mutta jos mun lapsi rupeaisi gootiksi en katsoisi hyvällä. Suuttuisin. Ja miettisin olenko kasvattanut lapseni väärin vai onko hänellä psyykkisiä ongelmia.
Yhdenlaista vallankäyttöä lastaan kohtaan tämäkin.
Pakotat lapsesi sinun määrittelemääsi muottiin.
Normaalit nuoret etsivät itseään profiloitumalla milloin mihinkin (muodissa olevaan) ryhmään. Harvalla se jää päälle aikuisuuteen saakka. Ja jos jää, on sekin OMA valinta.
Kunniota lapsiasi.
Vierailija kirjoitti:
En edes kyennyt lukemaan näitä juttuja, ahdistaa niin pahasti. Lapsiraukat.
Kysyisin kuitenkin teiltä joita pahoinpideltiin kotona lapsina, oletteko enää tekemisissä vanhempienne kanssa? Kummankaan? Oletteko ottaneet asian puheeksi vanhempienne kanssa aikuisena? Loppuiko pahoinpitely ennenkuin muututte kotoa, jos loppui niin koska, miksi? Puuttuiko kukaan tilanteeseen koskaan tai missään?
Meillä loppui hakkaaminen ja henkinen väkivalta kun olin n. 14v. En tiedä syytä, mutta ehkä en ollut enää tarpeeksi avuton.
Vanhempani ovat eronneet ja en käy isäni luono koskaan (en ole ikinä käynyt). Hän käy satunnaisesti meillä (n. kerran vuodessa), mutta asioista ei koskaan puhuta ja lapseni ei hänen teoistaan tiedä, eikä tarvitsekaan. Säälin isääni enemmän kuin vihaan. Hän tietää, että on menettänyt aika paljon kun ei ole koskaan lasteni kanssa seurassa, eivätkä lapseni tunne häntä. Pääsen itse helpommalla kun en ota asiaa puheeksi.
Äidilläni käydään säännöllisesti ja en syytä häntä mistään, hän eli samassa pelossa eikä kyennyt/osannut toimia toisin. Myös häntä pahoinpideltiin, mutta harvoin.
Hei. Ootsä ihan ok?