Väkivaltaisessa suhteessa olleet (olevat) - mikä on ollut "pienin syy" puolison käsiksi käymiseen?

Ei ole mitään syytä.

Vierailija kirjoitti:

Tuli töistä ja olin tekemässä ruokaa , sanoin "moi" sävyyn joka ei herraa miellyttänyt ja kävi repimään hiuksista sekä huutamaan .

Olin parikymppinen ja asuimme yhdessä , aikomus oli mennä naimisiinkin mutta äiti sai minut tajuamaan että olin tekemässä kohtalokkaan virheen!

Ties miten pahoin olisin vielä turpaani saanut jos olisin jäänyt. ..

Normaali ihminen tajuaisi ilman äidin neuvojakin

Mun exä perusteli yhden päällekarkauksensa sillä, etten suostunut ajamaan humalassa autoa. Olin itse kotona nukkumassa ja mies kavereillaan muutaman kilometrin päässä. Soitti keskellä yötä, että hänet pitää hakea, enkä tietenkään suostunut, kun olin tosiaan juonut ennen nukkumaanmenoa. Tuli raivona kotiin ja heräsin siihen, kun ilmat lähti pihalle.

Kerran lukitsi mut talvella parvekkeelle yöpuvussa, kun hänelle oli tulossa naispuolinen kaveri kylään, ja minulla oli epäilykseni miehen motiiveista.

Olin tosi nuori ja seurustelusuhde ensimmäiseni. Aattelin, että tätä se rakkauslupaus varmaan tarkottaa, "kaiken se kestää, kaiken se kärsii" jne. Poliiseille soittelin aikani, he käskivät mennä miestä kavereille karkuun. Nyt onneksi turvakoteihin saa mennä lapsettomatkin, häkepäivystäjien nykyisestä kyvykkyydestä en osaa sanoa. Toivottavasti ottavat hätähuudot paremmin vastaan. Jos ei ole väkivallan salakavalaa "prosessia" koskaan kokenut, niin älkää pliis tulko huutelemaan, että "tyhmä se on, joka jää", tai "mulle ei oo koskaan käyny noin/ei voisi käydä noin". Paljastatte vaan sen, ettei teillä ole näistä asioista todellista tietoa. Uhreille voimia, päivä kerrallaan kohti tasapainoa :)

Huh huh, millaisia heittopusseja ihmiset onkaan...vakka kantensa valitsee

Muistakaa, että joskus irtipääsy väkivaltaisesta suhteesta vaatii äärimmäisiä toimia ja että ensikertalainen istuu saamastaan tuomiosta vain puolet.

Vierailija kirjoitti:

Hieno ketju, mutta saanen muistuttaa että ihmisten hakkaaminen ei ole osa narsistista persoonallisuushäiriötä.

Tässä ne ovat (wikipedia):

DSM-IV:n mukaan narsistiselle persoonallisuushäiriölle ovat ominaisia laaja-alaiset suuruuskuvitelmat, ihailun tarve ja empatian puute. Se on psykiatrinen diagnoosi, joka määritellään vähintään viidellä seuraavista oirekriteereistä:[7]

- suuret käsitykset itsestään eli liioittelee saavutuksiaan;

- keskittyy mielikuviin rajattomasta menestyksestä, voimasta, kauneudesta tai suuresta rakkaudesta;

- uskoo olevansa niin ainutlaatuinen, että häntä voivat ymmärtää vain muut huomattavat henkilöt tai instituutiot;

- vaatii korostunutta ihailua;

- mielestään oikeus erityiskohteluun;

- muiden hyväksikäyttö;

- empatian puute;

- kateus (tai uskoo muiden kadehtivan häntä); ja

- ylimielisyys ja röyhkeys.

Kyllähän tuossa on tosiaan empatian puute (=narsistia ei haittaa vaikka toista sattuu, voi lyödä vaikka kuinka kovaa ja kauan), oikeus erityiskohteluun (=narsisti ei usko että joutuu vastuuseen teoistaa ja muistaa tämän myös uhrille perustella varsin vakuuttavasti), muiden hyväksikäyttö (=tähän voi lukea myös seksuaalisen hyväksikäytön, joka on väkivaltaa), vaatii korostunutta ihailua (=narsisti on taipuvainen mustasukkaisuuteen, jos puoliso osoittaa huomiota muille. Tämä voi johtaa väkivaltaan). Jne. 

Vierailija kirjoitti:

Kun ei koskaan näe mitään vikaa omassa käytöksessä, niin luulee toisen suuttuvan tyhjästä. Riitaan tarvitaan aina kaksi.

Mutta käsiksi käymiseen vain yksi.

Vierailija kirjoitti:

Huh huh, millaisia heittopusseja ihmiset onkaan...vakka kantensa valitsee

Suomessa useimmat pahoinpitelyn uhrit lopulta jättävät hakkaajansa. Eli ihmiset ei todellakaan ole mitään heittopusseja. Henkisesti ero on aina vaikea ja väkivaltaisen sekoilijan puoliso aivan oikeutetusti usein pelkää, että tilanne pahenee, jos ja kun hän lähtee suhteesta. Moni nainen on tapettu eron jälkeen. Että älä viitsi syyllistää uhreja, miettisit mielummin, miksi näitä hakkaajia paapotaan, tuomiot on lyhyitä ja lähestymiskiellot pelkkä vitsi ja esim. turvakoteja ja auttavia puhelimia on paljon vähemmän kuin EU suosittelee. 

Ei jumalauta mitä tarinoita. En tosin usko niiden olevan edes totta. Minä olen miehenä säästynyt väkivallalta, mutta on tullut kyllä koettua läppäisyjä naamalla kun tulin kännissä kotiin. Ei siis ollut mikään leikin asia, vaan luulin ihan oikeasti hänen tappavan minut. Taisi lyödä pari kertaa ihan nyrkilläkin. Pääsin kuitenkin ulko-ovesta pihalle ja menin kaverin luokse yöksi. Niin, ja sitten vielä heitetty jäisellä takkapuulla naamaan. Silmäkulma repesi ja vaati useamman tikin. Onneksi silmä ei sentään mennyt.

On sanomattakin selvää molempien suhteiden päättyneen hyvin pian noiden tekojen jälkeen. Nimittäin jos välittää toisesta, ei tätä halua vahingoittaa. Fakta.

Sain blogiini kommentin miespuoliselta henkilöltä.

Vierailija kirjoitti:

Ei jumalauta mitä tarinoita. En tosin usko niiden olevan edes totta. Minä olen miehenä säästynyt väkivallalta, mutta on tullut kyllä koettua läppäisyjä naamalla kun tulin kännissä kotiin. Ei siis ollut mikään leikin asia, vaan luulin ihan oikeasti hänen tappavan minut. Taisi lyödä pari kertaa ihan nyrkilläkin. Pääsin kuitenkin ulko-ovesta pihalle ja menin kaverin luokse yöksi. Niin, ja sitten vielä heitetty jäisellä takkapuulla naamaan. Silmäkulma repesi ja vaati useamman tikin. Onneksi silmä ei sentään mennyt.

On sanomattakin selvää molempien suhteiden päättyneen hyvin pian noiden tekojen jälkeen. Nimittäin jos välittää toisesta, ei tätä halua vahingoittaa. Fakta.

Lue linkin Imagon juttu. Old but gold. Se voisi avartaa näkökulmiasi siitä, miksi hakattu ei aina heti lähde ja toisaalta ehkä saada uskomaan edes osan tarinoista. Minä olen nainen ja moni näistä tarinoista on tuttu: Kymmenien naispuolisten tuttujen suusta ja myös parin miespuolisen. Uskon, että miespuolisetkin henkilöt avautuvat helpommin naispuolisille ystäville näistä, kun ei tuu miesten "Otatsä pataan naiselta" -asennetta vastaan, vaan empatiaa.  http://www.image.fi/image-lehti/aivan-tavallinen-perhe

Vierailija kirjoitti:

Olin vahingossa/ajatuksissani hävittänyt miehen tuntilaput. Mitkä sen piti viedä töihin. Mies oli sitten töihin lähdössä ja siinä sitte alettii viime tipassa ettii niitä lappuja. Noh meillä oli aamulla kiinaa siitä kun olin avaimetkin humalassa hävittänyt edellisiltana. Mies siinä jotain kiroili ja raivos. Sit sainkin kuulla kuinka mut pitäis tappaa puukolla kuoliaaksi. Muistan tuosta illasta vain sen että olin ihan helvetin sokissa ja itkuinen. Muistan kuinka mun piti pestä mun lapsen lelut(joka ei sillo enää meillä asunu). Ja ettii se helvetin tuntilappu paperi. Loppujen lopuksi se löyty sitten muistaakseni miehen työkassista.

Tuosta on aikaa kolme vuotta ainakii. Mies katuu yhä edelleen eikä aijo toistaa enää. Oon antanut anteeksi. Vaikka tietenkää sitä helpolla unohda.

Toinen juttu tapahtui ennen minun synttäripäivää. Seuraavana päivänä oli tarkoitus mennä hesaan juhlistaa minun synttäreitä. Oltiin edellisenä iltana otettu molemmat. Jotain me autolla ajeltiin ja sit minä sammuin ja mies läksi uudellee joidenkin kavereiden kanssa jatkaa ajeluu. Noh, yöllä sitte mies saapu kotiin kännissä ja hyökkäs mun päälle ja haukku huoraksi ja alko repii mua siinä. Taas aloin itkee. Olin ihan hämilläni et mitä helvettii täs nyt tapahtuu. Seuraavana aamuna taas pyydeltiin anteeksi. Oli oikein erityisen mukavaa lähteä juhlistaa synttäreitä hesaa. Se päivä oli yksi masentavista päivistä ikinä. Saatii tämäkin sovittua. Pistin kännin piikkiin. Yritin epätoivoisesti vaan jatkaa eteenpäin.

Kolmas tapahtui ulkomailla. Tokalla reissulla. Oltiin valvottu koko viime yö koska jännitettiin matkaa yhdessä. Illalla siinä sitten otettiin yhdessä. Illalla yöllä mies sai jostain kilarit. Ja suoraa mottas otsaa. Tämäkin saatiin sovittua joten kuten.

Yhdessä ollaan vieläkin. Paljon ollaan yhdessä koettu 9 vuodessa. Lapsen lähdön jälkeen meillä meni todella huonosti. Oon yrittäny ajatella niinkin ettei se ollut mun miehellekään helppoo kun lapsi lähti. Minähän tämän kaiken aiheutin omalla juomisella. kyllä minä sen voisin sanoa että jos tulisi ero, niin en minä miestä huolisi vähään aikaan. En yksinkertaisesti luota yhteenkään mieheen. Mutta niin onneksi kuitenkin kaikki on hyvin nyt eikä mies enää sellaista tee.

Sä se jaksat sitten saada huomiota keinolla millä hyvänsä vaikka sitten miehen kustannuksella! Tuo on kaukana väkivaltaisesta suhteesta!!

Meillä tämä nyt ajankohtaista. Pojan tyttöystävä taitaapi olla narsisti. Järkyttävää mustasukkaisuutta, kontrollia. Muutaman kerran erottu, aina palattu yhteen. Pojassa kaikki vika. Tyttö jäänyt minulle valheesta kiinni muutaman kerran, kääntänyt asian ihan toisin vaikka todistajat nähneet ja kuulleet miten asia oikeasti meni. Ja minä en saa poikaa tuosta irti vaikka hän tajuaa mikä homman nimi on, läheisriippuvainen??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin vahingossa/ajatuksissani hävittänyt miehen tuntilaput. Mitkä sen piti viedä töihin. Mies oli sitten töihin lähdössä ja siinä sitte alettii viime tipassa ettii niitä lappuja. Noh meillä oli aamulla kiinaa siitä kun olin avaimetkin humalassa hävittänyt edellisiltana. Mies siinä jotain kiroili ja raivos. Sit sainkin kuulla kuinka mut pitäis tappaa puukolla kuoliaaksi. Muistan tuosta illasta vain sen että olin ihan helvetin sokissa ja itkuinen. Muistan kuinka mun piti pestä mun lapsen lelut(joka ei sillo enää meillä asunu). Ja ettii se helvetin tuntilappu paperi. Loppujen lopuksi se löyty sitten muistaakseni miehen työkassista.

Tuosta on aikaa kolme vuotta ainakii. Mies katuu yhä edelleen eikä aijo toistaa enää. Oon antanut anteeksi. Vaikka tietenkää sitä helpolla unohda.

Toinen juttu tapahtui ennen minun synttäripäivää. Seuraavana päivänä oli tarkoitus mennä hesaan juhlistaa minun synttäreitä. Oltiin edellisenä iltana otettu molemmat. Jotain me autolla ajeltiin ja sit minä sammuin ja mies läksi uudellee joidenkin kavereiden kanssa jatkaa ajeluu. Noh, yöllä sitte mies saapu kotiin kännissä ja hyökkäs mun päälle ja haukku huoraksi ja alko repii mua siinä. Taas aloin itkee. Olin ihan hämilläni et mitä helvettii täs nyt tapahtuu. Seuraavana aamuna taas pyydeltiin anteeksi. Oli oikein erityisen mukavaa lähteä juhlistaa synttäreitä hesaa. Se päivä oli yksi masentavista päivistä ikinä. Saatii tämäkin sovittua. Pistin kännin piikkiin. Yritin epätoivoisesti vaan jatkaa eteenpäin.

Kolmas tapahtui ulkomailla. Tokalla reissulla. Oltiin valvottu koko viime yö koska jännitettiin matkaa yhdessä. Illalla siinä sitten otettiin yhdessä. Illalla yöllä mies sai jostain kilarit. Ja suoraa mottas otsaa. Tämäkin saatiin sovittua joten kuten.

Yhdessä ollaan vieläkin. Paljon ollaan yhdessä koettu 9 vuodessa. Lapsen lähdön jälkeen meillä meni todella huonosti. Oon yrittäny ajatella niinkin ettei se ollut mun miehellekään helppoo kun lapsi lähti. Minähän tämän kaiken aiheutin omalla juomisella. kyllä minä sen voisin sanoa että jos tulisi ero, niin en minä miestä huolisi vähään aikaan. En yksinkertaisesti luota yhteenkään mieheen. Mutta niin onneksi kuitenkin kaikki on hyvin nyt eikä mies enää sellaista tee.

Sä se jaksat sitten saada huomiota keinolla millä hyvänsä vaikka sitten miehen kustannuksella! Tuo on kaukana väkivaltaisesta suhteesta!!

Tuossa tarinassa on paljonkin väkivaltaa. Se miksi ihmiset alapeukuttaa, on se, miksei ko. tyypp ole jo eronnut ja myös itse alkanut hallita alkonsa käyttöä. 

Ei tarvita.

Turvakotien työntekijöille on ihan arkipäivää se, että asiakkaina voi olla samoja naisia vuodesta toiseen. Se on käsittämätöntä. Ei ole yhtään hyvää syytä jäädä väkivaltaiseen suhteeseen. Kenenkään ei ole pakko olla missään suhteessa, jossa ei ise halua olla. Talous ei voi olla syy ottaa turpiin, ei lapset, ei uhkailu, ei mikään. Syytä ei ole muita kuin oma valinta tehdä niin. Tässäkin ketjussa jotkut luettelevat useita tilanteita, joissa on saanut turpiinsa. Itse olisin lähtenyt niin heti jokaisen mainitun päälekäymisen kohdalla. Miksi jotkut jäävät suhteeseen sen jälkeen kun on saanut halosta päähänsä omalta mieheltään? Sitä ei voi mitenkään ymmärtää.

Ex suuttu ku kävin kaupassa lasten kanssa ilman lupaa.Milloin katsoin häneen tai puhuin väärällä äänensävyllä.Hakkasi niin kauan kuin jaksoi.Viimeinen kerta oli 7-vuotta sitten kun pyysin viemään elokuvat takaisin vuokraamoon.Yritti tappaa vasaralla.Kun lähdin en enää palannut ja oli elämäni paras päätös.

Vierailija kirjoitti:

Turvakotien työntekijöille on ihan arkipäivää se, että asiakkaina voi olla samoja naisia vuodesta toiseen. Se on käsittämätöntä. Ei ole yhtään hyvää syytä jäädä väkivaltaiseen suhteeseen. Kenenkään ei ole pakko olla missään suhteessa, jossa ei ise halua olla. Talous ei voi olla syy ottaa turpiin, ei lapset, ei uhkailu, ei mikään. Syytä ei ole muita kuin oma valinta tehdä niin. Tässäkin ketjussa jotkut luettelevat useita tilanteita, joissa on saanut turpiinsa. Itse olisin lähtenyt niin heti jokaisen mainitun päälekäymisen kohdalla. Miksi jotkut jäävät suhteeseen sen jälkeen kun on saanut halosta päähänsä omalta mieheltään? Sitä ei voi mitenkään ymmärtää.

Lue jo aiemmin linkattu Imagon juttu: http://www.image.fi/image-lehti/aivan-tavallinen-perhe

Tai jos et jaksa lukea, katso tämä video: https://www.ted.com/talks/leslie_morgan_steiner_why_domestic_violence_v…

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa, että joskus irtipääsy väkivaltaisesta suhteesta vaatii äärimmäisiä toimia ja että ensikertalainen istuu saamastaan tuomiosta vain puolet.

niin ja ei aina saa tuomiota. minäkin löin exääni 16 uotiaana puukolla 5 kertaa. sain ehdonalaista 3 kk.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieno ketju, mutta saanen muistuttaa että ihmisten hakkaaminen ei ole osa narsistista persoonallisuushäiriötä.

Tässä ne ovat (wikipedia):

DSM-IV:n mukaan narsistiselle persoonallisuushäiriölle ovat ominaisia laaja-alaiset suuruuskuvitelmat, ihailun tarve ja empatian puute. Se on psykiatrinen diagnoosi, joka määritellään vähintään viidellä seuraavista oirekriteereistä:[7]

- suuret käsitykset itsestään eli liioittelee saavutuksiaan;

- keskittyy mielikuviin rajattomasta menestyksestä, voimasta, kauneudesta tai suuresta rakkaudesta;

- uskoo olevansa niin ainutlaatuinen, että häntä voivat ymmärtää vain muut huomattavat henkilöt tai instituutiot;

- vaatii korostunutta ihailua;

- mielestään oikeus erityiskohteluun;

- muiden hyväksikäyttö;

- empatian puute;

- kateus (tai uskoo muiden kadehtivan häntä); ja

- ylimielisyys ja röyhkeys.

Onko narsistille jotenkin kivaa lukea, että vanhassa tautiluokituksessa ei mainita väkivaltaisuutta? Halvat on huvit. Tosin terveen, ei murtumaan taipuvaisen tyypin kanssa narsisti käy varmasti päälle. Minua tämä mulkku ei saanut hiljaiseksi, joten siirtyi järeämpiin. Valitettavasti myöhästyin rikosilmoituksen tekemisessä. Naama mustelmilla tarkoitti mielestään, että olin itse hakannut itseäni ja viillelyt. Se suhde loppui siihen, pimeä tyyppi ja trollaa täällä päivät pitkät. Juurikin erittäin ovelasti luulee, että kukaan ei ole hoksannut, mitä täällä ajaa ja mitä yrittää. Luulot on kovat, teot mitättömät ja rumat. 

Näitä kotidiagnosoituja narsisteja tuntuu olevan joka paikassa. Osa on kevyemmin diagnosoitu ja osa ehkä syystä. Sinänsä sillä ei ole väliä onko parisuhdeväkivaltaa harrastava ihminen narsisti vai ei, sillä sairas se ihminen on. 

Ennen vanhaan sanottiin suoraan kusipääksi, eikä selitelty mitään että "no sitä nyt pitää ymmärtää kun sillä on se narsismi".