Väkivaltaisessa suhteessa olleet (olevat) - mikä on ollut "pienin syy" puolison käsiksi käymiseen?

Pienin ja mitättömin syy taisi olla, kun istuimme aamukahvilla ja sattumalta huomasin ikkunasta, että eräs tuttu on asioimassa vastapäisellä automaatilla. Sanoin, että "Matti " on näköjään automaatilla.

Lyöntejä ja potkuja sateli, koska mä himoitsen "Mattia ".

Exä kyllä tiesi hyvin, että "Matti " on homo.

Vuoden yhdessäolon jälkeen heitin hänet ulos, eli vaihdoin lukot oveen ja tein rikosilmoituksen.

Puhukaa lisää naisten vapaasta valinnasta alistua. Tuette väkivaltaa. Hyvin simppeliä. Kannattaa miettiä haluaako avioliitossa olla toisen omaisuutta, voitte lueskella mitä eräälle Sanna-Marille taannoik kävi.

Vierailija kirjoitti:

Turvakotien työntekijöille on ihan arkipäivää se, että asiakkaina voi olla samoja naisia vuodesta toiseen. Se on käsittämätöntä. Ei ole yhtään hyvää syytä jäädä väkivaltaiseen suhteeseen. Kenenkään ei ole pakko olla missään suhteessa, jossa ei ise halua olla. Talous ei voi olla syy ottaa turpiin, ei lapset, ei uhkailu, ei mikään. Syytä ei ole muita kuin oma valinta tehdä niin. Tässäkin ketjussa jotkut luettelevat useita tilanteita, joissa on saanut turpiinsa. Itse olisin lähtenyt niin heti jokaisen mainitun päälekäymisen kohdalla. Miksi jotkut jäävät suhteeseen sen jälkeen kun on saanut halosta päähänsä omalta mieheltään? Sitä ei voi mitenkään ymmärtää.

Juuri tämän takia kritisoin kaikkia naisia jotka ottavat miehen nimen ja kuuluvat naista alistaviin uskontoihin. Naisille opetetaan että heillä ei ole arvoa ja että naisen kuuluu alistua. Kukaan ei voi ottaa teitä vakavasti tasavertaisina jos alistutte omaisuudeksi ja kerta toisensa jälkeen kävelette hakattaviksi.

Juuri tämän takia ei tule lässyttää siitä miten toiselle alistuminen on vapaa valinta. Naiset tekevät tätä koko ajan. Ottakaa vastuuta ka kantakaa ihmisarvonne. Mikään ei muutu jos passiivisina tossuilette.

Sanoin vaimolleni että hän hylkäsi pojan kun poika ei ollut samaa mieltä hänen kanssaan. Lopetti kännykkälaskun maksamisen.

Toistin tätä vaimolle että hylkäsit pojan, hylkäsit pojan ja sitten oli ihan raivona ja kävi käsiksi ja alkoi pänttäämään.

Vierailija kirjoitti:

Kun ei koskaan näe mitään vikaa omassa käytöksessä, niin luulee toisen suuttuvan tyhjästä. Riitaan tarvitaan aina kaksi.

Riita ja pahoinpitely on kaksi eri asiaa...

Mies haki väärät pitsat. Molemmissa oli herkkusieniä vaikka olisi pitänyt olla vain toisessa. Löi mua haarukalla vatsaan. Se haarukka jäi vatsanahkaan kiinni. Onneksi ei ollut veitsi. Kyseessä eka poikaystävä. Mies ei saanut koottua sänkyä muuton jälkeen menin kaveriksi ja löi ruuvimeisselillä. Oli myöhemmin kehunut kavereille ettei lyönyt koskaan näkyvään paikkaan.

Jostakin puhuttiin, niin mies sanoi ”jos vielä sanot vastaan, niin sitten...” ja mä kysyin ”mitä sitten?”, jolloin nappasi mua ponnarista, veti asunnon läpi ja paiskasi kylppäriin. Lapset olivat läsnä. Kun tarttui ponnariin, niin eka ajatukseni oli ”heräänköhän sairaalassa”, ja heti perään ”tämä 15-vuoden suhde oli tässä”. Puoli vuotta meni että sain lähdettyä (henkeni uhalla).

unohdin sukan lattialle, nainen kävi käsiksi. Kyllä, on exä

Itse tunnistan monet näistä tilanteista. Väkivalta tosin oli sellaista ettei fyysisesti sattunut, ei ehkä ehtinyt mennä sille tasolle. Onneksi en perustanut perhettä tämän ihmisen kanssa. Pelastakaa itsenne kun voitte...

Luojan kiitos muistot on niin vaikeita että olen "unohtanut" suurimman osan syistä.. muistan jos haluan muistaa, mutta en halua. Mutta voin antaa silti pari esimerkkiä: huoramaiset alusvaatteet (tavalliset mutta punaisen väriset) ja liian seksikäs hame (maxihame jossa sivuhalkio polveen asti)...

Lukio-opintoihini kuului mennä seuraamaan muutamat rikostuomiot käräjäoikeuteen. Siellä syytettynä oli mies, joka oli lyönyt vaimonsa nenän sellaiseen kuntoon, että kirurgin piti muotoilla hänen nenänsä normaaliksi. Syy tähän tekoon oli ollut se, että vaimo oli pyyhkinyt pöytää väärällä puolella rättiä.

Vierailija kirjoitti:

Löytyiskö jotain narskua vastaamaan, miksi se 'rakas' täytyy hylätä vasta sitten, kun sen on saanut mitätöityä henkisesti? Tottakai uhri reagoi vahvasti, koska olet ainoa, joita hänellä enää on jäljellä. Olisit painunut v*ttuun jo heti alussa!

En ole narsisti, mutta narsisti-isäni takia olen asiasta lukenut paljon, joten uskon voivani vastata tähän. Narsistin vauhkoilun takana ja syynä on äärimmäisen hauraasta itsetunnosta ja empatiakyvyttömyydestä johtuva uhrikompleksi. Narsisti yrittää täyttää tätä pohjatonta kaivoa sisällään käyttämällä läheisiä ihmisiä "narsistisena lähteenä" (NL), eli ihailun/huomion saamiseen sekä vallankäytön kohteina. Narsisti ei empatiakyvyttömänä pysty rakastamaan ketään siten kuin se normaalisti ja terveesti käsitetään, mutta "kiintyy" kyllä uhreihinsa siinä mielessä, ettei hevillä luovu NL:stään. Narsisti reagoi kuviteltuunkin NL:n menetyksen uhkaan yleensä rajusti (mm. nöyryytys, väkivalta, sosiaalinen ja fyysinen eristäminen), koska kuvittelee aina olevansa uhri ja oikeutettu puolustamaan "omaansa". Jos narsisti hoksaa, että NL on oikeasti havahtumassa kamalaan tilanteeseensa, hän saattaa yrittää pehmitellä tilannetta esittämällä huomaavaista, murheellista tai katuvaa... Mutta jos tämäkään ei toimi ja NL lakkaa olemasta NL eli hyödyllinen, narsisti heittää NL:n menemään täysin vailla tunnontuskia ja todennäköisesti pistää vielä kostot perään.

TL;DR narsisti käyttää uhrinsa loppuun kaikesta kuviteltavasta hyödystä ja vasta sitten heittää pois.

Oltiin exän kanssa ostettu uusi sänky ja patjat ja alkoi huutaa että selkä kipeä uudesta patjasta, huono, minun vika. Kävi kimppuun ja kuristi kodinhoitohuoneessa. Samaan raivokohtaukseen kuului aiemmin että kaupan pihalla Raahessa parkkipaikalla painoi kaasun pohjaan ja täysillä siinä mentiin ympyrää vaikka kuinka kauan, vauva turvakaukalossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kokemusta väkivaltaisesta sisarussuhteesta, mutta syy taisi olla että potkaisi jalkansa omaan huoneeseeni jättämään koriin. Vaati että siirrän korin ettei potkaise siihen uudestaan (ja siis oli kyse minun huoneesta) jalkaansa ja en suostunut tähän ja kävi käsiksi.

Eikä silleen vähän vaan ihan kunnolla hakkasi ja repi hiuksista. Oltiin vähän yli 10 vuotiaita, sisko varmaan lähemmäs 14 ja mä ehkä 11?

Luojan kiitos aikuisena saa päättää ketä elämäänsä haluaa..

Olen itse elänyt samanlaista (pahempaa) sisarushelvettiä kuin sinä.

Se on vieläpahempi asia kuin väkivaltainen puoliso. Kun se tapahtuu kun olet lapsi ja kun oman perheen jäsen (ihan verisukulainen) käy käsiksi.

Ei ole todellakaan. Sisarusten väliset riidat ja kahnaukset on täysin normaaleja. Aikuisten parisuhteessa olevien ei. Turhaan sä sisaruksias syytät siitä, jos vanhempas on ollut toistaitoisia. Itsekö olit vaan pelkkä hiljainen nyrkkeilysäkki. Älä puhu peetä. T. Itsellä monttu päässä, kun sisarus heitti kivellä.

Tiettyyn rajaan asti toki normaalia, mutta todellakin on ihan hirveitä, väkivaltaisia sisarussuhteita. Mut veli hakkasi sairaalakuntoon, kun olin 10. Löi päätä ovenkarmiin niin, että lähti taju kankaalle+ aivotätähdys. Toisen kerran sairaalaan, kun olin 12. Työnsi mut portaista alas ja käsi murtui.

Meillä 5 v ikäeroa, paljon kokoeroa ja pelkäsin sitä hullua niin sairaasti, etten takuulla ärsyttänyt. Välttelin parhaani mukaan ja yritin olla mieliksi, mutta eihän sille riittänyt mikään. Oli muutenkin sadistinen sekopää, esim. koirasta jouduttiin luopumaan, koska potki/kiusasi sitäkin huvikseen.

En tajua, miten mun äiti ei ikinä hakenut apua meille, ei mulle eikä veljelle. Kaikki oli vaan hyshys ja "ainahan lapset tappelee". No kummasti vaan ei kaikissa perheissä

oo normaslitilanne, että nuoremmalla lapsella on kylkiluut tohjona, kun vanhempi sisarus on lyönyt tuolilla tai puuttuu vähän väliä tukoittain tukkaa repimisen seurauksena...

Kun kuoli, olin pelkästään helpottunut.

Vierailija kirjoitti:

1. En osannut kuutioida tuorekurkkua tarpeeksi nopeasti

2. Toivotin DHL:n lähetille hyvät viikonloput, kun toimitti paketin perjantaina iltapäivästä ovelle

3. Juttelin tuntemattoman miehen kanssa, joka sattui taluttamaan shiba inun pentua (koira josta olen aina haaveillut)

Ja kyllä, kyseessä on exä.

Joko olet saanut oman shiba inun? Se on niin pieni haave, että luulisi olevan hyvin mahdollista toteuttaa.

Ei se ole riitaa, jos toinen ennalta arvaamatta lyö ja on muutenkin syyttä suotta väkivaltainen. Eikös aika moni tähänkin ketjuun kirjoittanut pikemminkin ano armoa ja alistu kuin tappele vastaan? Itse asiassa aika monen kohdalla väkivaltaan on johtanut juuri se, että ei edes puolustaudu, saati sitten tappele. Eri asia, kun kumpikin osapuoli on väkivaltainen.

Exän mielestä ansaitsin tulla hakatuksi, kun sanoin jotain väärin tai joku kehui minua töissä. Kaikki riitti syyksi murjasta nyrkillä. Hauskinta tässä oli, että kun kohtasimme käräjäsalissa hän vannoi kirkkain silmin, ettei koskaan löisi lastensa äitiä. Minä olen tuon jälkeen kyllä miettinyt, että missä ne lapset ovat ja missä se nainen, koska minähän en kelvannut hänen lastensa äidiksi, kun olin siinäkin huono ja saamaton, vaikka olen jokusen niitä synnyttänytkin.

Vierailija kirjoitti:

Puhukaa lisää naisten vapaasta valinnasta alistua. Tuette väkivaltaa. Hyvin simppeliä. Kannattaa miettiä haluaako avioliitossa olla toisen omaisuutta, voitte lueskella mitä eräälle Sanna-Marille taannoik kävi.

Mutta kun se mies on muuten niin ihana. Ja juuri ero on vaarallisin vaihe.

Vierailija kirjoitti:

Olin vahingossa/ajatuksissani hävittänyt miehen tuntilaput. Mitkä sen piti viedä töihin. Mies oli sitten töihin lähdössä ja siinä sitte alettii viime tipassa ettii niitä lappuja. Noh meillä oli aamulla kiinaa siitä kun olin avaimetkin humalassa hävittänyt edellisiltana. Mies siinä jotain kiroili ja raivos. Sit sainkin kuulla kuinka mut pitäis tappaa puukolla kuoliaaksi. Muistan tuosta illasta vain sen että olin ihan helvetin sokissa ja itkuinen. Muistan kuinka mun piti pestä mun lapsen lelut(joka ei sillo enää meillä asunu). Ja ettii se helvetin tuntilappu paperi. Loppujen lopuksi se löyty sitten muistaakseni miehen työkassista.

Tuosta on aikaa kolme vuotta ainakii. Mies katuu yhä edelleen eikä aijo toistaa enää. Oon antanut anteeksi. Vaikka tietenkää sitä helpolla unohda.

Toinen juttu tapahtui ennen minun synttäripäivää. Seuraavana päivänä oli tarkoitus mennä hesaan juhlistaa minun synttäreitä. Oltiin edellisenä iltana otettu molemmat. Jotain me autolla ajeltiin ja sit minä sammuin ja mies läksi uudellee joidenkin kavereiden kanssa jatkaa ajeluu. Noh, yöllä sitte mies saapu kotiin kännissä ja hyökkäs mun päälle ja haukku huoraksi ja alko repii mua siinä. Taas aloin itkee. Olin ihan hämilläni et mitä helvettii täs nyt tapahtuu. Seuraavana aamuna taas pyydeltiin anteeksi. Oli oikein erityisen mukavaa lähteä juhlistaa synttäreitä hesaa. Se päivä oli yksi masentavista päivistä ikinä. Saatii tämäkin sovittua. Pistin kännin piikkiin. Yritin epätoivoisesti vaan jatkaa eteenpäin.

Kolmas tapahtui ulkomailla. Tokalla reissulla. Oltiin valvottu koko viime yö koska jännitettiin matkaa yhdessä. Illalla siinä sitten otettiin yhdessä. Illalla yöllä mies sai jostain kilarit. Ja suoraa mottas otsaa. Tämäkin saatiin sovittua joten kuten.

Yhdessä ollaan vieläkin. Paljon ollaan yhdessä koettu 9 vuodessa. Lapsen lähdön jälkeen meillä meni todella huonosti. Oon yrittäny ajatella niinkin ettei se ollut mun miehellekään helppoo kun lapsi lähti. Minähän tämän kaiken aiheutin omalla juomisella. kyllä minä sen voisin sanoa että jos tulisi ero, niin en minä miestä huolisi vähään aikaan. En yksinkertaisesti luota yhteenkään mieheen. Mutta niin onneksi kuitenkin kaikki on hyvin nyt eikä mies enää sellaista tee.

Voi vittu että olette molemmat pimeitä!

Vierailija kirjoitti:

Kun ei koskaan näe mitään vikaa omassa käytöksessä, niin luulee toisen suuttuvan tyhjästä. Riitaan tarvitaan aina kaksi.

Eli se on uhrin vika, jos hänen kimppuunsa hyökkää henkisesti epävakaa ja luonnehäiriöinen tyyppi ilman mitään syytä?

Hei naiset haloo nyt ihan oikeasti! Miksi ette ole lähteneet jo aiemmin?! Te, jotka listaatte monta 'syytä' hakatuksi tulemisellenne.