Väkivaltaisessa suhteessa olleet (olevat) - mikä on ollut "pienin syy" puolison käsiksi käymiseen?

Mä olin niin typerä, että halusin muuttaa yhteen sen aikaisen poikaystävän kanssa, siis 70-luvun lopulla. Oltiin tosi nuoria. Aoliitot oli silloin suurta huutoa. MInä halusin myös avoliittoon. Ikinä en ole avioliittoon halunnut. Ihan omaa pöllöyttä.

Miehentapainen olikin sellainen jännä kiusaaja. Käytin silmälaseja ja hänpäs keksi aina joskus piilottaa ne. En nähnyt todellakaan kuin ihan lähelle ilman laseja. Piilotteli joskus jotain muutakin minulta.

Hän ilmoitti yhteenmuutettaessa, että kaksi viikkoa niin sitten aletaan tehdä lasta. En ollut samaa mieltä.

Syytä en enää onneksi muista, mutta kerran tuli yöllä kapakasta kaasussa ja alkoi karjua. Halusi häätää minut asunnosta. Minä aloin keräillä itselleni vaatteita ja olin lähdössä niin hän tuli eteeni ja kysyi että mihin luulen olevani menossa. Tyrkki minut keittiöön tuoliin. Rikkoi kaikki meikkini. Heitteli jotain muitakin tavaroitani. Ei käynyt kovin pahasti kiinni, mutta silti olin jo melkein hysteerinen. Itkin ja ulisin.

Naapurit olivat soittaneet poliisit. Tajusin sen, kun näin ikkunasta maijan kiertelevän kerrostaloamme. Ryysin äkkiä ulos ja poliisit olivatkin jo rapussa. Lopputulos oli se, että mies lähti äidilleen nukkumaan, vaikka poliisit olisivat vieneet minut jonnekin, mutta en kehdannut alkaa ketään häiritä keskellä yötä. Äidilleen mies oli sanonut että joutui lähtemään muualle, kun minä olin huutanut niin kauheasti. Tuskinpa vaan kertoi totuutta.

Ei sitä eloa kauaa kestänyt, ehkä vajaan vuoden. Sitten miekkonen löysi itselleen uuden mimmin ja minä sain lähteä, koska asunto oli vuokrattu hänen nimiinsä. Kuljin pari kuukautta kassi kourassa tuttavien ja ystävien luona ja kävin töissä milloin mikstäkin. Silloin ei ollut vuokra-asuntoja oikein missään. Lopulta kysyin työnantajaltani, voisiko firma vuokrata minulle asunnon, jonka siis maksaisin. Se onnistui ja pääsin muuttamaan yksiöön Alppilaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turvakotien työntekijöille on ihan arkipäivää se, että asiakkaina voi olla samoja naisia vuodesta toiseen. Se on käsittämätöntä. Ei ole yhtään hyvää syytä jäädä väkivaltaiseen suhteeseen. Kenenkään ei ole pakko olla missään suhteessa, jossa ei ise halua olla. Talous ei voi olla syy ottaa turpiin, ei lapset, ei uhkailu, ei mikään. Syytä ei ole muita kuin oma valinta tehdä niin. Tässäkin ketjussa jotkut luettelevat useita tilanteita, joissa on saanut turpiinsa. Itse olisin lähtenyt niin heti jokaisen mainitun päälekäymisen kohdalla. Miksi jotkut jäävät suhteeseen sen jälkeen kun on saanut halosta päähänsä omalta mieheltään? Sitä ei voi mitenkään ymmärtää.

Juuri tämän takia kritisoin kaikkia naisia jotka ottavat miehen nimen ja kuuluvat naista alistaviin uskontoihin. Naisille opetetaan että heillä ei ole arvoa ja että naisen kuuluu alistua. Kukaan ei voi ottaa teitä vakavasti tasavertaisina jos alistutte omaisuudeksi ja kerta toisensa jälkeen kävelette hakattaviksi.

Juuri tämän takia ei tule lässyttää siitä miten toiselle alistuminen on vapaa valinta. Naiset tekevät tätä koko ajan. Ottakaa vastuuta ka kantakaa ihmisarvonne. Mikään ei muutu jos passiivisina tossuilette.

Minä otin mieheni sukunimen, koska isäni oli väkivaltainen kusipää. En yksinkertaisesti sietänyt ajatusta siitä, että pitäisin nimen, joka yhdistyy isääni. Minä päätän, minkä nimen minä itselleni otan. Mieheni on ihana ihminen ja hänen perheensä sekä sukunsa terve, kuulun tähän porukkaan sata kertaa mielummin.

Leikkasin kurkusta vääränmuotoisia kuutioita.

Moikkasin naapurin miestä.

Olin töissä 10min ylimääräistä.

Laitoin leivälle "liikaa" voita.

Eksä on.

Vierailija kirjoitti:

Mies haki väärät pitsat. Molemmissa oli herkkusieniä vaikka olisi pitänyt olla vain toisessa. Löi mua haarukalla vatsaan. Se haarukka jäi vatsanahkaan kiinni. Onneksi ei ollut veitsi. Kyseessä eka poikaystävä. Mies ei saanut koottua sänkyä muuton jälkeen menin kaveriksi ja löi ruuvimeisselillä. Oli myöhemmin kehunut kavereille ettei lyönyt koskaan näkyvään paikkaan.

Hyi helvetti  mitä kauhujuttuja , ihan varmana tulee painajaisia..... uskomatonta touhua...käy sääliksi noita  jotka joutunut kokemaan tuollaista pahuutta.

Vierailija kirjoitti:

Turvakotien työntekijöille on ihan arkipäivää se, että asiakkaina voi olla samoja naisia vuodesta toiseen. Se on käsittämätöntä. Ei ole yhtään hyvää syytä jäädä väkivaltaiseen suhteeseen. Kenenkään ei ole pakko olla missään suhteessa, jossa ei ise halua olla. Talous ei voi olla syy ottaa turpiin, ei lapset, ei uhkailu, ei mikään. Syytä ei ole muita kuin oma valinta tehdä niin. Tässäkin ketjussa jotkut luettelevat useita tilanteita, joissa on saanut turpiinsa. Itse olisin lähtenyt niin heti jokaisen mainitun päälekäymisen kohdalla. Miksi jotkut jäävät suhteeseen sen jälkeen kun on saanut halosta päähänsä omalta mieheltään? Sitä ei voi mitenkään ymmärtää.

Tuossa asemassa sun pitäisi tuntea ihmisen psykologiaa vähän paremmin.

Siinä vaiheessa, kun väkivalta on jo vakavaa, uhrilla on vakaa sisäinen uskomus, ettei hän ansaitsekaan parempaa. Uhri on myös tilanteessaan täysin yksin ja yleensä jollain tavalla kuten taloudellisesti, työn kautta, asunnon takia, lasten kautta riippuvainen tekijästä. Yhteiskunnalla ei ole sellaisia auttamistapoja, jotka voisivat auttaa uhria konkreettisesti lähtemään suhteesta. Turvakotikaan ei tarjoa kuin yöpaikan joksikin aikaa, sulla pitäisi silti itselläsi olla joitain ihmisiä joihin nojautua asuntoa, elatusta, henkistä tukea etsiessä. Esimerkki: tavaroiden muuttamiseen tarvitsee konkreettista apua tiettynä päivänä, jota ei voi akuuttitilanteessa ehkä odotella kunnes saa jonkun tukipäätöksen, ja samoin henkistä tukea ei kriisitilanteessa voi odotella yhtään.

Narsistin uhri on kuin pieni lapsi, joka palaa äidin luo vaikka äiti olisi itse pelsepuupi. useimmat ovatkin ehdollistuneet jo lapsuuden kodissaan ja puoliso vain jatkaa samaa kuviota. Kaikki tämä tapahtuu alitajuisesti, jolloin näitä kuvioita vastaan on hyvin vaikea taistella senkin jälkeen, kun on tietoisesti ne tajunnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turvakotien työntekijöille on ihan arkipäivää se, että asiakkaina voi olla samoja naisia vuodesta toiseen. Se on käsittämätöntä. Ei ole yhtään hyvää syytä jäädä väkivaltaiseen suhteeseen. Kenenkään ei ole pakko olla missään suhteessa, jossa ei ise halua olla. Talous ei voi olla syy ottaa turpiin, ei lapset, ei uhkailu, ei mikään. Syytä ei ole muita kuin oma valinta tehdä niin. Tässäkin ketjussa jotkut luettelevat useita tilanteita, joissa on saanut turpiinsa. Itse olisin lähtenyt niin heti jokaisen mainitun päälekäymisen kohdalla. Miksi jotkut jäävät suhteeseen sen jälkeen kun on saanut halosta päähänsä omalta mieheltään? Sitä ei voi mitenkään ymmärtää.

Juuri tämän takia kritisoin kaikkia naisia jotka ottavat miehen nimen ja kuuluvat naista alistaviin uskontoihin. Naisille opetetaan että heillä ei ole arvoa ja että naisen kuuluu alistua. Kukaan ei voi ottaa teitä vakavasti tasavertaisina jos alistutte omaisuudeksi ja kerta toisensa jälkeen kävelette hakattaviksi.

Juuri tämän takia ei tule lässyttää siitä miten toiselle alistuminen on vapaa valinta. Naiset tekevät tätä koko ajan. Ottakaa vastuuta ka kantakaa ihmisarvonne. Mikään ei muutu jos passiivisina tossuilette.

Minä otin mieheni sukunimen, koska isäni oli väkivaltainen kusipää. En yksinkertaisesti sietänyt ajatusta siitä, että pitäisin nimen, joka yhdistyy isääni. Minä päätän, minkä nimen minä itselleni otan. Mieheni on ihana ihminen ja hänen perheensä sekä sukunsa terve, kuulun tähän porukkaan sata kertaa mielummin.

Minulla sama tarina. Kotiseudullani ventovieraillakin ihmisillä valahti ilme aina kun tyttönimelläni itseni esittelin, koska öykkäri-isäni oli hankkinut koko suvulle kamalan maineen. Suhtautuivat minuun sitten tuon maineen mukaan, vaikka olen aina ollut kiltti likka.

Mieheni antoi minulle sukunimensä parisuhteemme kymmenvuotislahjaksi, niin pääsin viimein pois isäni maineen ja tekojen varjosta. NYT voi sanoa, että minulla on ihmisarvo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turvakotien työntekijöille on ihan arkipäivää se, että asiakkaina voi olla samoja naisia vuodesta toiseen. Se on käsittämätöntä. Ei ole yhtään hyvää syytä jäädä väkivaltaiseen suhteeseen. Kenenkään ei ole pakko olla missään suhteessa, jossa ei ise halua olla. Talous ei voi olla syy ottaa turpiin, ei lapset, ei uhkailu, ei mikään. Syytä ei ole muita kuin oma valinta tehdä niin. Tässäkin ketjussa jotkut luettelevat useita tilanteita, joissa on saanut turpiinsa. Itse olisin lähtenyt niin heti jokaisen mainitun päälekäymisen kohdalla. Miksi jotkut jäävät suhteeseen sen jälkeen kun on saanut halosta päähänsä omalta mieheltään? Sitä ei voi mitenkään ymmärtää.

Tuossa asemassa sun pitäisi tuntea ihmisen psykologiaa vähän paremmin.

Siinä vaiheessa, kun väkivalta on jo vakavaa, uhrilla on vakaa sisäinen uskomus, ettei hän ansaitsekaan parempaa. Uhri on myös tilanteessaan täysin yksin ja yleensä jollain tavalla kuten taloudellisesti, työn kautta, asunnon takia, lasten kautta riippuvainen tekijästä. Yhteiskunnalla ei ole sellaisia auttamistapoja, jotka voisivat auttaa uhria konkreettisesti lähtemään suhteesta. Turvakotikaan ei tarjoa kuin yöpaikan joksikin aikaa, sulla pitäisi silti itselläsi olla joitain ihmisiä joihin nojautua asuntoa, elatusta, henkistä tukea etsiessä. Esimerkki: tavaroiden muuttamiseen tarvitsee konkreettista apua tiettynä päivänä, jota ei voi akuuttitilanteessa ehkä odotella kunnes saa jonkun tukipäätöksen, ja samoin henkistä tukea ei kriisitilanteessa voi odotella yhtään.

Narsistin uhri on kuin pieni lapsi, joka palaa äidin luo vaikka äiti olisi itse pelsepuupi. useimmat ovatkin ehdollistuneet jo lapsuuden kodissaan ja puoliso vain jatkaa samaa kuviota. Kaikki tämä tapahtuu alitajuisesti, jolloin näitä kuvioita vastaan on hyvin vaikea taistella senkin jälkeen, kun on tietoisesti ne tajunnut.

Ihan tekosyitä kaikki nuo. Toimeentulotukea saa kaikki, ei tarvi kenekään nälkään tämän päivän suomessa kuolla, jos lähtee suhteesta. Jos muuttoapua ei saa, niin minä ainakin jättäisin huonekalut mieluummin kuin tulisin hakatuksi. Narsistin uhri ei ole mikään pieni lapsi! Aina nuo samat litanniat, miten on asunnon ja lasten kautta tai taloudellisesti riippuvainen miehestä. Siis miten niin on? Eikä ole kukaan! Meillä on sosiaaliturva ja yksinhuoltajia on paljon, jotka pärjäävät. Mistä ihmeestä te aina keksitte näitä selityksiä?! Turvakodissa kyllä yhdessä katsotaan tilanne ja neuvotaan asiakkaita kaikessa, missä tarvitaan. Jokaisella on mahdollisuus, jos vain itse haluaa erota.

Yrität vain provodoida täällä! Et taatusti ole tuollaisen asian takia muksaissut! Jos oikeasti olet, sinä olet tosi sairas/hullu/kuvottava epäsikiö sika, jonka pitäisi hakeutua välittömästi hoitoon!

Yrität vain provodoida täällä nro 12! Et taatusti ole tuollaisen asian takia muksaissut! Jos oikeasti olet, sinä olet tosi sairas/hullu/kuvottava epäsikiö sika, jonka pitäisi hakeutua välittömästi hoitoon!

Mun exä raivostui siitä, kun mun koiranpentu pissasi lattialle, kun oltiin hänen luonaan käymässä. Ensin hyökkäs mun kimppuun ja repi hiuksista, sen jälkeen potkasi mun koiranpentua ja kuristi sitä ja huusi, että tappaa sen. 

Se oli ensimmäinen ja viimenen kerta kun koski mun koiraan. Ukko meni tupakalle terassille, nappasin koirani syliin ja lähdin pois samantien. 

Koitti soitella, pyydellä anteeksi, en vastannut mitään. Sitten kävi mun asunnolla huutamassa ja hakkaamassa ovea. 

Pommitti viesteillä, joissa uhkaili tappaa mut ja mun koiran. Vaihdoin numeron salaiseksi. 

Puhkoi mun auton renkaat, töhri mun asunnon oven, repi kukka istutukset pihalta, hajotti terassikalusteita ym ym, en jaksa edes ajatella.

Soitin monta kertaa poliisille, hain lähestymiskieltoa, tein rikosilmotuksen. Millään ei tuntunu olevan tarpeeksi vaikutusta. 

Lopulta tuli burn outti ja jouduin irtisanomaan itseni töistä. Muutin pois kokonaan uuteen kaupunkiin, toiselle puolelle Suomea. Siihen ne lopulta loppuivat.

Eikä ehditty olemaan yhdessä kun muutamia kuukausia. Mies vaikutti täysin tavalliselta, normaalilta ja meillä oli hauskaa yhdessä. En voi ymmärtää, en edelleenkään vaikka tästä on jo melkein 10v aikaa.

Kaikista pahinta tässä oli se, että löi ja kuristi mun pientä koiraa :( En edelleenkään pysty ajattelemaan asiaa itkemättä. Mulle on ihan sama, vaikka ois hakannu mut henkihieveriin, mutta eläimiä ei kohdella noin, ikinä :(

Onneks koira on tuossa vierellä ja meillä on kaikki hyvin <3 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ei koskaan näe mitään vikaa omassa käytöksessä, niin luulee toisen suuttuvan tyhjästä. Riitaan tarvitaan aina kaksi.

Riitaan tarvitaan kaksi, mutta pahoinpitelyyn yksi.

Kun miettii, miten naiset käyttäytyvät somessa ja miten valtava halveksunta miehiä kohtaan on tälläkin foorumilla, minä ihmettelen lähinnä sitä, että on suoranainen ihme, miten vähän naiset saavat selkäänsä tai menettävät henkiään.

Jos naisilla olisi yhtä suuret fyysiset voimat yhdistettynä äkkipikaisuuteen (eli miten helposti nainen kilahtaa), olisi miesruumiita TODELLA paljon sekä pahoin pahoinpideltyjä myös.

Eli käytännössä maamme miehillä on todella hyvät hermot.

Vierailija kirjoitti:

Mun exä raivostui siitä, kun mun koiranpentu pissasi lattialle, kun oltiin hänen luonaan käymässä. Ensin hyökkäs mun kimppuun ja repi hiuksista, sen jälkeen potkasi mun koiranpentua ja kuristi sitä ja huusi, että tappaa sen. 

Se oli ensimmäinen ja viimenen kerta kun koski mun koiraan. Ukko meni tupakalle terassille, nappasin koirani syliin ja lähdin pois samantien. 

Koitti soitella, pyydellä anteeksi, en vastannut mitään. Sitten kävi mun asunnolla huutamassa ja hakkaamassa ovea. 

Pommitti viesteillä, joissa uhkaili tappaa mut ja mun koiran. Vaihdoin numeron salaiseksi. 

Puhkoi mun auton renkaat, töhri mun asunnon oven, repi kukka istutukset pihalta, hajotti terassikalusteita ym ym, en jaksa edes ajatella.

Soitin monta kertaa poliisille, hain lähestymiskieltoa, tein rikosilmotuksen. Millään ei tuntunu olevan tarpeeksi vaikutusta. 

Lopulta tuli burn outti ja jouduin irtisanomaan itseni töistä. Muutin pois kokonaan uuteen kaupunkiin, toiselle puolelle Suomea. Siihen ne lopulta loppuivat.

Eikä ehditty olemaan yhdessä kun muutamia kuukausia. Mies vaikutti täysin tavalliselta, normaalilta ja meillä oli hauskaa yhdessä. En voi ymmärtää, en edelleenkään vaikka tästä on jo melkein 10v aikaa.

Kaikista pahinta tässä oli se, että löi ja kuristi mun pientä koiraa :( En edelleenkään pysty ajattelemaan asiaa itkemättä. Mulle on ihan sama, vaikka ois hakannu mut henkihieveriin, mutta eläimiä ei kohdella noin, ikinä :(

Onneks koira on tuossa vierellä ja meillä on kaikki hyvin <3 

 

Onnittelut, että lähdit heti menemään! Todennäköisesti pelastit koirasi hengen. Ehkä omasikin. Toimit oikein!

Toivon teille kaikkea hyvää! <3

Vierailija kirjoitti:

Olin vahingossa/ajatuksissani hävittänyt miehen tuntilaput. Mitkä sen piti viedä töihin. Mies oli sitten töihin lähdössä ja siinä sitte alettii viime tipassa ettii niitä lappuja. Noh meillä oli aamulla kiinaa siitä kun olin avaimetkin humalassa hävittänyt edellisiltana. Mies siinä jotain kiroili ja raivos. Sit sainkin kuulla kuinka mut pitäis tappaa puukolla kuoliaaksi. Muistan tuosta illasta vain sen että olin ihan helvetin sokissa ja itkuinen. Muistan kuinka mun piti pestä mun lapsen lelut(joka ei sillo enää meillä asunu). Ja ettii se helvetin tuntilappu paperi. Loppujen lopuksi se löyty sitten muistaakseni miehen työkassista.

Tuosta on aikaa kolme vuotta ainakii. Mies katuu yhä edelleen eikä aijo toistaa enää. Oon antanut anteeksi. Vaikka tietenkää sitä helpolla unohda.

Toinen juttu tapahtui ennen minun synttäripäivää. Seuraavana päivänä oli tarkoitus mennä hesaan juhlistaa minun synttäreitä. Oltiin edellisenä iltana otettu molemmat. Jotain me autolla ajeltiin ja sit minä sammuin ja mies läksi uudellee joidenkin kavereiden kanssa jatkaa ajeluu. Noh, yöllä sitte mies saapu kotiin kännissä ja hyökkäs mun päälle ja haukku huoraksi ja alko repii mua siinä. Taas aloin itkee. Olin ihan hämilläni et mitä helvettii täs nyt tapahtuu. Seuraavana aamuna taas pyydeltiin anteeksi. Oli oikein erityisen mukavaa lähteä juhlistaa synttäreitä hesaa. Se päivä oli yksi masentavista päivistä ikinä. Saatii tämäkin sovittua. Pistin kännin piikkiin. Yritin epätoivoisesti vaan jatkaa eteenpäin.

Kolmas tapahtui ulkomailla. Tokalla reissulla. Oltiin valvottu koko viime yö koska jännitettiin matkaa yhdessä. Illalla siinä sitten otettiin yhdessä. Illalla yöllä mies sai jostain kilarit. Ja suoraa mottas otsaa. Tämäkin saatiin sovittua joten kuten.

Yhdessä ollaan vieläkin. Paljon ollaan yhdessä koettu 9 vuodessa. Lapsen lähdön jälkeen meillä meni todella huonosti. Oon yrittäny ajatella niinkin ettei se ollut mun miehellekään helppoo kun lapsi lähti. Minähän tämän kaiken aiheutin omalla juomisella. kyllä minä sen voisin sanoa että jos tulisi ero, niin en minä miestä huolisi vähään aikaan. En yksinkertaisesti luota yhteenkään mieheen. Mutta niin onneksi kuitenkin kaikki on hyvin nyt eikä mies enää sellaista tee.

Kaksi kirjainta. Toinen on W ja toinen on T.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turvakotien työntekijöille on ihan arkipäivää se, että asiakkaina voi olla samoja naisia vuodesta toiseen. Se on käsittämätöntä. Ei ole yhtään hyvää syytä jäädä väkivaltaiseen suhteeseen. Kenenkään ei ole pakko olla missään suhteessa, jossa ei ise halua olla. Talous ei voi olla syy ottaa turpiin, ei lapset, ei uhkailu, ei mikään. Syytä ei ole muita kuin oma valinta tehdä niin. Tässäkin ketjussa jotkut luettelevat useita tilanteita, joissa on saanut turpiinsa. Itse olisin lähtenyt niin heti jokaisen mainitun päälekäymisen kohdalla. Miksi jotkut jäävät suhteeseen sen jälkeen kun on saanut halosta päähänsä omalta mieheltään? Sitä ei voi mitenkään ymmärtää.

Juuri tämän takia kritisoin kaikkia naisia jotka ottavat miehen nimen ja kuuluvat naista alistaviin uskontoihin. Naisille opetetaan että heillä ei ole arvoa ja että naisen kuuluu alistua. Kukaan ei voi ottaa teitä vakavasti tasavertaisina jos alistutte omaisuudeksi ja kerta toisensa jälkeen kävelette hakattaviksi.

Juuri tämän takia ei tule lässyttää siitä miten toiselle alistuminen on vapaa valinta. Naiset tekevät tätä koko ajan. Ottakaa vastuuta ka kantakaa ihmisarvonne. Mikään ei muutu jos passiivisina tossuilette.

On oikeasti ääliömäistä kieltää naisen ja miehen.välinen hierarkia jonka osoitatte mm. nimellä ja miesten keksimillä pukeutumistavoilla. Vaikka kuinka rakastatte omia alistustapojanne, niillä on seuraukset. Kulttuureissa joissa nainen pukeutuu kuten mies on säätänyt saa naisia kohdella miten huvittaa. Jos sitoudutte mieheen ja suostutte näin suurena joukkona vaihtamaan nimenne miehen mukaan niin annatte signaalin matalasta arvostanne joka on omiaan lisäämään väkivaltaa.

Todella vastuutonta olla myöntämättä yhteiskunnan naista alistavia, alunperin miesten pakottamia rakenteita. Miettikää vähän mitä signaaleja annatte.

Tämä naisten halu alistua ja totella kaikkea miehen vaatimaa kuin robotti on omiaan aiheuttamaan naisen halvennusta.

Mikä tässä on niin vaikeaa? Kantakaa seuraus valitsemistanne symboleista. Muistakaa että miehet eivät mitään vastaavia eleitä tee eteenne. Huorissa kyllä käyvät ja ovat moniavioisia.

Vierailija kirjoitti:

Kun ei koskaan näe mitään vikaa omassa käytöksessä, niin luulee toisen suuttuvan tyhjästä. Riitaan tarvitaan aina kaksi.

Ei aina. Väkivaltainen keksii kyllä syyt vaikka mistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turvakotien työntekijöille on ihan arkipäivää se, että asiakkaina voi olla samoja naisia vuodesta toiseen. Se on käsittämätöntä. Ei ole yhtään hyvää syytä jäädä väkivaltaiseen suhteeseen. Kenenkään ei ole pakko olla missään suhteessa, jossa ei ise halua olla. Talous ei voi olla syy ottaa turpiin, ei lapset, ei uhkailu, ei mikään. Syytä ei ole muita kuin oma valinta tehdä niin. Tässäkin ketjussa jotkut luettelevat useita tilanteita, joissa on saanut turpiinsa. Itse olisin lähtenyt niin heti jokaisen mainitun päälekäymisen kohdalla. Miksi jotkut jäävät suhteeseen sen jälkeen kun on saanut halosta päähänsä omalta mieheltään? Sitä ei voi mitenkään ymmärtää.

Juuri tämän takia kritisoin kaikkia naisia jotka ottavat miehen nimen ja kuuluvat naista alistaviin uskontoihin. Naisille opetetaan että heillä ei ole arvoa ja että naisen kuuluu alistua. Kukaan ei voi ottaa teitä vakavasti tasavertaisina jos alistutte omaisuudeksi ja kerta toisensa jälkeen kävelette hakattaviksi.

Juuri tämän takia ei tule lässyttää siitä miten toiselle alistuminen on vapaa valinta. Naiset tekevät tätä koko ajan. Ottakaa vastuuta ka kantakaa ihmisarvonne. Mikään ei muutu jos passiivisina tossuilette.

Minä otin mieheni sukunimen, koska isäni oli väkivaltainen kusipää. En yksinkertaisesti sietänyt ajatusta siitä, että pitäisin nimen, joka yhdistyy isääni. Minä päätän, minkä nimen minä itselleni otan. Mieheni on ihana ihminen ja hänen perheensä sekä sukunsa terve, kuulun tähän porukkaan sata kertaa mielummin.

Minulla sama tarina. Kotiseudullani ventovieraillakin ihmisillä valahti ilme aina kun tyttönimelläni itseni esittelin, koska öykkäri-isäni oli hankkinut koko suvulle kamalan maineen. Suhtautuivat minuun sitten tuon maineen mukaan, vaikka olen aina ollut kiltti likka.

Mieheni antoi minulle sukunimensä parisuhteemme kymmenvuotislahjaksi, niin pääsin viimein pois isäni maineen ja tekojen varjosta. NYT voi sanoa, että minulla on ihmisarvo.

Olet niin naiivi akka. Miksi naisen nimi ei kelpaa miehelle lahjaksi? Nyt loppuu nuo idootit perusteet. Miehen nimenotto eli ALISTUMINEN ei todellakaan ole mikään ratkaisu tai lahja. Ei ihme että noin naiivit kaksi akkaa ovat tässä ketjussa. Tajuatteko miten naiiveja olette kun perustelette vapauttanne ja matalampaa arvoanne lahjalöa ja ihmisarvolla? Kaikki naiset ottavat sen miehen nimen ja joku helvetin tekosyy ei vaikuta.

Olette erinomainen esimerkki siitä miksi naisen asema ei kehity. Miehelle alisteisuus eioöe lahja, miehet ovat käyttäneet nimeä valtaan. Eivät paljoa teiltä kyselleet haluatteko vaihtaa nimen,se oli PAKKO.

Juuri tästä syystä naisia ei arvosteta. Alistutaan ja kutsutaan lahjaksi. Toivottavasti te olette liipaisimella kun joku hullu mies saa kohtauksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turvakotien työntekijöille on ihan arkipäivää se, että asiakkaina voi olla samoja naisia vuodesta toiseen. Se on käsittämätöntä. Ei ole yhtään hyvää syytä jäädä väkivaltaiseen suhteeseen. Kenenkään ei ole pakko olla missään suhteessa, jossa ei ise halua olla. Talous ei voi olla syy ottaa turpiin, ei lapset, ei uhkailu, ei mikään. Syytä ei ole muita kuin oma valinta tehdä niin. Tässäkin ketjussa jotkut luettelevat useita tilanteita, joissa on saanut turpiinsa. Itse olisin lähtenyt niin heti jokaisen mainitun päälekäymisen kohdalla. Miksi jotkut jäävät suhteeseen sen jälkeen kun on saanut halosta päähänsä omalta mieheltään? Sitä ei voi mitenkään ymmärtää.

Juuri tämän takia kritisoin kaikkia naisia jotka ottavat miehen nimen ja kuuluvat naista alistaviin uskontoihin. Naisille opetetaan että heillä ei ole arvoa ja että naisen kuuluu alistua. Kukaan ei voi ottaa teitä vakavasti tasavertaisina jos alistutte omaisuudeksi ja kerta toisensa jälkeen kävelette hakattaviksi.

Juuri tämän takia ei tule lässyttää siitä miten toiselle alistuminen on vapaa valinta. Naiset tekevät tätä koko ajan. Ottakaa vastuuta ka kantakaa ihmisarvonne. Mikään ei muutu jos passiivisina tossuilette.

Minä otin mieheni sukunimen, koska isäni oli väkivaltainen kusipää. En yksinkertaisesti sietänyt ajatusta siitä, että pitäisin nimen, joka yhdistyy isääni. Minä päätän, minkä nimen minä itselleni otan. Mieheni on ihana ihminen ja hänen perheensä sekä sukunsa terve, kuulun tähän porukkaan sata kertaa mielummin.

Minulla sama tarina. Kotiseudullani ventovieraillakin ihmisillä valahti ilme aina kun tyttönimelläni itseni esittelin, koska öykkäri-isäni oli hankkinut koko suvulle kamalan maineen. Suhtautuivat minuun sitten tuon maineen mukaan, vaikka olen aina ollut kiltti likka.

Mieheni antoi minulle sukunimensä parisuhteemme kymmenvuotislahjaksi, niin pääsin viimein pois isäni maineen ja tekojen varjosta. NYT voi sanoa, että minulla on ihmisarvo.

Miksi Tanja Karpela pitää väkivaltaisen ex-miehensä nimen kolmen eri sukunimen jälkeen?

Miksi ette yhdessä vaihtaneet nimeä? Miksi naisen nimi ei kelpaa miehille lahjaksi? Kammottavinta on että tosissanne annatte peukkuja tälle ja kutsutte naisen alistustapaa lahjaksi ja ihmisarvoksi. Nyt ihan oikeasti se historian kirja käteen ja Google -auki. Ihan tutkitusti miehen nimeä ottavia naisia pidetään alistuvina ja te kaksi olette UUDELLEEN alistuneita miehille. Ja miten kehtaatte antaa tytöillenne miesten nimiä jos näitte jo mitä se aiheutti? Ja tässä on edelleen kyse KOKO MAAILMAN NAISISTA, ei teistä. Naisilla ei ole mitään kykyä nähdä kokonaisuuksia vaan pelkkää "minäminäminä hihihihi". Kouluttautukaa vähän, todella naiivia ja huomaa että molemmilla väkivaltataustat.

Miehet eivät yleisesti arvosta naisia ja se nimenvaihto on symboli siitä. On sama kuin perustelisitte elämää tapolla. On ihan turhaa perustella vapaudella entistä pakkotapaa ja sitä että alistutte miehille.

Naiset ja herrat, tässä on ydinsyy siihen miksi on naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Kymmenien yläpeukkujen kera kehtaatte kannattaa naisen identiteettiä ja arvoa halventavia tapoja. Sinä kannatat naista alistavaa rakennetta ja idioottimainen tunneajattelusi ei sitä muuta.

Onko äänioikeudettomuus, huivit ja tyttölasten abortointi seuraavaksi lahjalista?

Niin kauan kun naisen ja miehen hierarkinen suhde elää, niin kauan on väkivaltaa naisia kohtaan. Miettikää joskus sen sijaan että perustelette itseänne alistavia tapoja. On todella järkyttävää miten Pohjoismaissakaan tästä ei päästä eroon.

Jaahas näitä on paljon.

En ollut tiskannut kuten halusi/milloin halusi. Äänensävyni oli väärä.

En ollut hänen mielestään hänelle tarpeeksi seksikäs ja häntä ei tästä syystä haluttanut. Laskin vettä hanasta hänen mielestään liian kauan.

"Valehtelin" että kaupassa käynti kestäisi vähemmän aikaa, kun jouduin kaupassa käydessä ruuhkaan.

"Valehtelu" jos minkälaisista asioista, joihin en voinu itse vaikuttaa.

En ollut hänen mielestään tarpeeksi tyytyväinen antamaansa lahjaan.

Eksä on. Ja tuolloin olin todella pohjalla itsetuntoni kanssa, ja jos jotain hyvää pitää etsiä kyseisessä suhteessa opin kantapään kautta millaista käytöstä en suvaitse miesystävältä sekä sisuunnuin sen verran että nykyään osaan pitää paremmin puoliani. Hyi että mikä tyyppi kun alkoi muistelemaan.

Viimeisinä aikoina kun tyyppi lähti pahan riidan kesken käymään kaupassa pelkäsin kämpillä tosissaan että aikoo tappaa mut ja helpotuin kun tuli kaupasta "pelkkien" ruokatarvikkeiden kanssa(eikä tyyliin kirveen kanssa) ja teki ruokaa. Pelkäsin tosissani tuolloin että tappaa mut ja tuntui "ihmeeltä" että selvisin hengissä ja sain siitä jotain ihmeellistä voimaa lähteä suhteesta. Siitä ei onneksi kauaa mennyt että erosin hänestä. Vielä noin vuosi eron jälkeen lähetti tahallaan itsestään esim alastonkuvia jne, ja piti mua tyttöystävänään..

Vierailija kirjoitti:

Kun ei koskaan näe mitään vikaa omassa käytöksessä, niin luulee toisen suuttuvan tyhjästä. Riitaan tarvitaan aina kaksi.

Peukkujen määrä kertoo, että 675 naista on itse aloittanut riitelyn. Vain 14:sta tapauksessa vastapuoli on suuttunut vähän turhasta.

Väärä äänensävy

Väärä ilme

En vastannut samantien kysymykseen

(Yleisimmät syyt)

Lisäksi näitä juttuja mistä "keräsi kierroksia" tuntikaupalla huutaen ja haukkuen, päätyen yölliseen pahoinpitelyyn:

- Autoin kantamaan pesukonetta huonosti (pyysin levähdystä)

- Piti lähteä kyläilemään yhdessä

- Tein sille leivän

- Oltiin kävelyllä koirien kanssa

On eksä.

--

On yhä siinä luulossa että mitään ei ole tapahtunut, jos tapahtui niin se ei ollut mitään, kun tapahtui niin se oli siksi että minä aloitin kaiken.